Koirat.com

Joku kusi avon peitolle. Ärsyttää, kun en tiedä kumpi. Max olisi todennäköisin epäilty, myös jälkien perusteella, mutta kun en tiedä missä välissä se olisi sen muka tehnyt. Lara käyttäytyy kuin syyllinen ja sillä olisi ollut siihen parempi mahdollisuus. Tuo ei kyllä ole sen tapaista, mutta se ei merkitse mitään sinällään, koska Maxin tulo on muutenkin sekoittanut sen pasmat.

Nyt on sitten peitto koneessa ja lakanat odottaa vuoroaan. Onneksi meni peitolle, eikä itse sänkyyn..

Vanis kirjoitti:


Siis onko tämä joku weimaripiirien erikoisuus? En ole aikaisemmin kuullut että olisi välttämätöntä nähdä narttu ennen kuin lupaa uroksensa käyttöön. Tavallisesti sukutaulujen tutkiminen, nartun omistajan tai kasvattajan kanssa jutteleminen ja kuvien katsominen riittää. Tietysti livenä näkeminen on aina hyvä juttu, mutta enpä ole kuullut että kukaan sitä vaatisi kun uros ja narttu asuvat eri maissa.

En liiku missään weimari piireissä, mutta olettaisin että helpointa on tehdä yhteistyötä sellaisten kasvattajien kanssa jotka tuntee ihan irl ei vaan piipahda kotisivuille ja ohoo, tuon koiran pennun haluan itselleni, samoin luulisi olevan miellyttävämpää käyttää urosta/narttua jonka tietää myös luonteeltaan ja on ihan livenä nähnyt. Hassulta kuulostaa (näin pennun ostajan korvaan) kun monet kasvattajat kehottavat tutustumaan pennun emään ja jos mahdollista myös isään ennen pennun ottamista, mutta mitä tulee kasvattajaan niin sen pitäisi käyttää urosta tietämättä/näkemättä koiraa livenä tai antaa jollekin nartulle X spermaa käyttöön? Ja varmasti monet niin tekevätkin eikä siinä mitään, mutta ei ole kerta eikä kaksi kun olen törmännyt kasvattajien keskusteluissa siihen että ovat nähneet näyttelyissä koiran X jonka jälkeläisen haluavat koska se on niin mahtava, tai sitten käyttää ko. koiraa. Samoin on myös käynyt toisin päin.

Ja mistään vaatimisesta en ole puhunut, vaan sanonut että ymmärrän miksi haluaa käyttää koiraansa ulkomailla näyttelyissä. Miksi pitää kärjistää jotain mitä mä olen kirjoittanut?

Jos koiranjalostus olisi käyttökoiraroduissakin noin näyttelypainotteista, niin hukassa olisi moni kasvattaja. Monet muutkin kuin himonäyttelyttäjät käyttävät ulkomaisia uroksia jalostuksessa, ja se on monen rodun kannalta välttämätöntä. Jalostusvalinnat eivät kerta kaikkiaan voi kaatua tuollaiseen asiaan.
Minä matkustelen koirineni jonkun verran, mutta en ulkomaan näyttelyissä ole tavannut kuin kourallisen ihmisiä joiden koirista olen kiinnostunut. Loput olen löytänyt nimenomaan kotisivuja ja sukutauluja selaamalla. Niin se vaan todellisuudessa toimii, ellei sitten halua matkustaa näyttelyihin ihan joka maailmankolkkaan.

Ymmärrän kyllä että moni kasvattaja haluaa kasvattiensa käyvän näyttelyissä, mutta kyllähän rodunomaisen käytön tulisi aina mennä sen edelle. Ja jos pentu on luvattu, niin onhan tuo törkeää perua lupauksensa tuollaisella perusteella.
Kaikkia koiria ei noin vaan laiteta kasvattajan mukaan ulkomaanmatkoille, eikä sellaista voi omistajalta edellyttääkään. Kaikesta voi aina sopia, ja jos koira ja kasvattaja tulevat hyvin juttuun ja koira osaa ottaa matkallakin rennosti, niin miksi ei. Niin se ei vaan aina ole.

Tuosta tuomarin mukaan ilmoittamisesta, niin minä en ymmärrä miksi se olisi väärin. Rotumääritelmä sanelee perusvaatimukset, mutta rotu voi silti olla hyvin monimuotoinen. Tuomareillakin on usein omat suosikkityyppinsä, jotka voivat vaihdella suurestikin vaikka rotumääritelmää noudatettaisiin. Ei kerta kaikkiaan ole järkeä lähteä tavoittelemaan voittoa tuomarilta, joka selkeästi suosii erityyppisiä koiria.
Esim. Auri on omasta mielestäni aika pöljän näköinen elikko, mutta se on kuitenkin täysin rotumääritelmän mukainen. Useimmat tuomarit suosivat Sagan tyyppisiä koiria, mutta onpahan Auri voittanut senkin kahdesti.

Itse harrastan suht harvinaista käyttökoirarotua, ja ainakin tässä rodussa arvostetaan enemmän niitä käyttömerittejä kuin näyttö. Näyttelyistä saadut palkinnot ovat vain sitten plussaa ja onneksi tässä rodussa ei ole kovin montaa jotka niiden perusteella koiria jalostaisivat. On myös ihan tavallista tilata tänne (yleensä rodun kotimaasta) spermaa isäkoiraa näkemättä, koska sen käyttötuloksista on tietoa ja usein myös paljon videoita, kuvia ja sen sukutaulua katselemalla pääsee jo jyvälle että mitä tulevista pennuista voisi olla odotettavissa. Jotkut käyvät myös astuttamassa narttunsa ulkomailla eikä uroksen omistaja ole siis tosiaankaan nähnyt narttua aiemmin ennen kuin astutusajankohtana. Jos kerran tiedetään uroksella/nartulla olevan vaikka jo valmiiksi hyvää jälkeläisnäyttöä tai sukutaulu kerrassaan mahtavia koiria täynnä, niin ei siihen välttämättä muuta tarvitakaan.

muoks. niin ja kyllä minäkin katson vähän kenelle tuomarille koiriani ilmoitan, koska on ihan selkeästi parilla tuomarilla linja hukassa täysin. En minä halua laittaa kalliita ilmomaksuja siihen, että tuomari antaa laatuarvosanan ihan hatusta. Enkä myöskään ilmoita pienehköä tipsuani tuomarille joka suosii superkarvaisia ja todella suuria (esim. ihan ok että tipsu-uros painaa 10 kg) koiria.

Pitäiskö tämä rotukeskustelu liittää johonkin uuteen ketjuun, olisi kiva jakaa tuosta enemmänkin mielipiteitä?

eetla kirjoitti:


Voihan olla että nytkin syynä oli joku muu kuin se ettei koiraa käytetä ulkomailla näyttelyissä, mutta se otettiin syyksi, koska se oli helpompi sanoa kuin että ette minun mielestäni sovellu tämän rodun omistajiksi koska ette liiku tarpeeksi tai harrasta tarpeeksi tai mitä se nyt sitten olisikaan. Tai sitten ei vaan kemiat kohdanneet, monelle kasvattajalle sekin riittää ettei anneta koiraa.

Juuri näin. Mieki mietin että olisiko takana se että hän kokisi meidän iänkin puolesta ettei olla valmiita weimarille. Mutta sehän tässä rassaakin, kun mie haluaisin tietää sen oikean syyn, koska kyseinen kasvattaja ei ole kysynyt ollenkaan liikutuksista, aktivoinnista, yleensäkään meistä vaan hän kyseli paljon kasvatusmetodeista (narttu pentua kun halusimme) sekä näyttelyhommista. Jospa ei vain minun mahdolliset kasvatusmetodini käyneet järkeen hänen kanssaan.

Tiedämme kuinka vaativia kaikki seisojat on,ja tämän käännytyksen jälkeen epäilyttääkin olisiko meistä seisojan perheeksi sittenkään. Jätetään se weimari sinne hamaan tulevaisuuteen ja unelmiin, onhan niitä rotuja joista valita. Hankitaan sitä kokemusta ja varmuutta ennen vaativan koiran hankkimista.

Kuuska kirjoitti:

Pitäiskö tämä rotukeskustelu liittää johonkin uuteen ketjuun, olisi kiva jakaa tuosta enemmänkin mielipiteitä?

Varmasti hyvä idea
muoks. Vielä kun keksisi jonkun toimivan otsikon

Tuossa pari-kolme-sivua sitten joku pähkäili leikkauksen vaikutusta koiraan.
Mun molemmat narttu-koirat oli syyskuussa steriloinnissa, jota ite jännitin ihan hirveesti. Koirat >36kg molemmat. Operaatio itsessään meni hyvin ja samoin koirat paranivat siitä todella hyvin. Ainoastaan ensimmäisenä iltana toinen koira oli vähän piipittävä, mutta sen jälkeen molemmat oli todella energisia, ja tietysti koko sen 10 päivää, jolloin ei saanut mitään rasittavaa tehdä Toisen haava oli muutaman viikon päästä leikkauksesta aavistuksen punainen, kun tuo tykkää "pestä" itseään muutenkin paljon, mutta siitäkään ei siis mitään lopulta enempää tullut.
Luonteeltaan toinen ei muuttunut oikeastaan mitenkään, on oma itsensä. Toinen, joka on tää remmirähjä, on selkeästi rentoutuneempi nyt. Rähjää joo edelleen, mutta on muuten leikkisämpi (aiemmin ei leikkinyt juurikaan), energisempi ja sietää muita koiria paremmin. Mielestäni muuttui siis parempaan suuntaan, kun ei ole niin epäilevä kaikkeen koko ajan, vaan enemmänkin uteliaan innostunut.
Näillä kokemuksilla uskallan suositella sterilointia kyllä, kun sen ajoittaa oikein!
Omaa purkautumista: Ensin yövuoroja monta putkeen, sit nukkumista lähes vuorokauden putkeen..koiraraasut, aina vaan mamma nukkuu, kun on kotona. Joskus toivois niin normaalia työaikaa! Mites te muut muuten teette, mikä on ylin tuntiraja, jonka koira voi olla yksin kotona?? Oon tätä pähkäillyt kovasti, että ovatko liian pitkiä aikoja yksin, itellä venyy normi työpäivä+matkat max.10h, mikä jo sekin tuntuu liian pitkältä. Yö on sit tietty asia erikseen.

Vanis kirjoitti:

Jos koiranjalostus olisi käyttökoiraroduissakin noin näyttelypainotteista, niin hukassa olisi moni kasvattaja. Monet muutkin kuin himonäyttelyttäjät käyttävät ulkomaisia uroksia jalostuksessa, ja se on monen rodun kannalta välttämätöntä. Jalostusvalinnat eivät kerta kaikkiaan voi kaatua tuollaiseen asiaan.
Minä matkustelen koirineni jonkun verran, mutta en ulkomaan näyttelyissä ole tavannut kuin kourallisen ihmisiä joiden koirista olen kiinnostunut. Loput olen löytänyt nimenomaan kotisivuja ja sukutauluja selaamalla. Niin se vaan todellisuudessa toimii, ellei sitten halua matkustaa näyttelyihin ihan joka maailmankolkkaan.

Ymmärrän kyllä että moni kasvattaja haluaa kasvattiensa käyvän näyttelyissä, mutta kyllähän rodunomaisen käytön tulisi aina mennä sen edelle. Ja jos pentu on luvattu, niin onhan tuo törkeää perua lupauksensa tuollaisella perusteella.
Kaikkia koiria ei noin vaan laiteta kasvattajan mukaan ulkomaanmatkoille, eikä sellaista voi omistajalta edellyttääkään. Kaikesta voi aina sopia, ja jos koira ja kasvattaja tulevat hyvin juttuun ja koira osaa ottaa matkallakin rennosti, niin miksi ei. Niin se ei vaan aina ole.

Ei herdyydeli sentään. Olenko minä jossain vaiheessa sanonut että koirien pitää olla näyttelytähtiä tai että käyttötulokset eivät olisi tärkeitä ja kun kyseessä on noinkin käyttö/metsästyspainotteinen rotu niin tärkeimpiä? Ei jessus sentään. Mutta jos koiria ei käytetä näyttelyissä, niille ei tehdä luusto tms tutkimuksia, niitä ei käytetä virallisissa kokeissa (vaan harrastetaan ihan kotona sitä metsästystä ja harrastellaan ilman kokeita) niin mistäpä ne tietää ne muut kasvattajat millainen koira on kyseessä tai minkälaista jälkeläisnäyttöä sillä on? Valokuvastako se pitäisi saada selville koiran käyttö, terveys ja ulkonäkö jutut saati luonne? Etenkin kun täälläkin on keskusteltu siitä minkälaista arvosanaa voi tuomaria vaihtamalla saada ihan Suomessakin.

Aina jos luvataan pentu varmasti niin se on toki törkeää jättää pentu antamatta, me maksettiin varausmaksu saman tien kun varattiin pentu. Mä vaan hämmästelen että jos on luvattu pentu näkemättä ostajaa saati sitä että olisi edes varmaa tietoa siitä että pentuja olisi ko. yhdistelmästä tulossa. Moni kasvattaja ei edes ota varauksia pennuista ennen astutusta/mahdollista ultrausta, koska ei tiedä minkälaisia yksilöitä sieltä pullahtaa ulos tai tuleeko ylipäätään yhtään. Jos narttu jää tyhjäksi niin siinäpä sitä on kädet täynnä eioota. Rodussa jossa ottajia on monta yhtä pentua kohtaa on varmasti kasvattajalla valinnanvaraa vaikka mulkata sieltä ne ketkä on valmiita vaikka reissaaman sen koiran kanssa sinne ulkomaillekin, se että aletaan muuttamaan mieltä ottajien suhteen ei ole tosiaan reilua minunkaan mielestäni.

Mä en tähään hätään saa uutta keskustelua avattua, joten menköön vielä tähän

eetla kirjoitti:

Ei herdyydeli sentään. Olenko minä jossain vaiheessa sanonut että koirien pitää olla näyttelytähtiä tai että käyttötulokset eivät olisi tärkeitä ja kun kyseessä on noinkin käyttö/metsästyspainotteinen rotu niin tärkeimpiä? Ei jessus sentään. Mutta jos koiria ei käytetä näyttelyissä, niille ei tehdä luusto tms tutkimuksia, niitä ei käytetä virallisissa kokeissa (vaan harrastetaan ihan kotona sitä metsästystä ja harrastellaan ilman kokeita) niin mistäpä ne tietää ne muut kasvattajat millainen koira on kyseessä tai minkälaista jälkeläisnäyttöä sillä on? Valokuvastako se pitäisi saada selville koiran käyttö, terveys ja ulkonäkö jutut saati luonne? Etenkin kun täälläkin on keskusteltu siitä minkälaista arvosanaa voi tuomaria vaihtamalla saada ihan Suomessakin.

Ulkomailla ravaaminen on kuitenkin vähän eri asia kuin kotimaassa näyttelyssä käyminen. Kotimaassa saavutettu menestys on ihan riittävä jos näyttelytuloksia halutaan.
Miksi niiltä koirilta pitäisi puuttua kuvaus- ja koetulokset? Totta ihmeessä niiden pitää olla kunnossa jos jalostuskäyttöä harkitaan. En ymmärrä miten tuo liittyy ulkomailla näyttelyttämiseen.
Joissakin asioissa on vaan pakko luottaa koiran omistajan sanaan. Järkevä kasvattaja/omistaja kyllä kertoo koiransa puutteista ja virheistä. Ei olen hänenkään etu jos jälkikasvusta tulee skeidaa.

Kaikki metsästyskoiran ottajat eivät lähde hakemaan muuta kuin sitä metsästyskaveria. Eli sitä ei käytetä missään kokeissa, näyttelyissä eikä sitä aleta raahaamaan lääkäriin kuin hakemaan rokotukset ellei sitten sille tule jotain kränää kroppaan. Ja silloinhan siitä ei näy koiranetissä kuin nimi. Ja se on minusta ihan jees sekin. Koira on päässyt kivaan kotiin missä sen kanssa harrastetaan ja tehdään sitä mihin se on jalostettu, mutta mikään unelma paikkahan se ei silloin sille kasvattajalle ole. Se ei tiedä mitä mahdollisia sairauksia sen emä tai isä periyttää, esim silmäongelmat, luuston oireettomat mutta siellä olevat ongelmat jää pimentoon kun ei oteta virallisia kuvia, se ei tiedä onko koira ulkomuodoltaan ihanne, onko sillä purenta kunnossa, onko se liian korkea/pieni, se ei tiedä/pysty näyttämään onko siitä siihen tarkoitukseen mihin se on jalostettu, vaikka sitä käytettäisiin metsällä kun sitä ei ole viety kokeisiin tms. Eli pitkälti on kyse koiramaailmassakin siitä mitä pystyy todentamaan. Sitä parempi ja arvokkaampi on narttu/uros mitä parempaa jälkeläisnäyttöä sillä on. Ja sitähän ei tule jos kaikki menee vaan "maalle" metästyskaveriksi.

Mä ymmärrän ettei kukaan halua painottaa sitä että koiraa pitäisi käyttää näyttelyssä ja että koiran pitäisi näyttää rotukuvauksen mukaiselta, kun tärkeämpää on se että onko koirasta siihen mihin se on jalostettu. Mä taas en näe näitäkään ominaisuuksia toisiaan poissulkevina vaan nimenomaan niin että ne olisi kumpaakin, eli koirasta olisi siihen mihin se alunperin on jalostettu, se olisi terve ja se myös näyttäisi siltä miltä pitääkin. Ymmärrän myös sen että ulkomuoto on sellainen mistä pitää lähteä ensimmäisenä luistamaan jos jostain on luistettava. Ykkösenä pitää omasta mielestä olla terveys, sitten se käyttötarkoitus ja sen jälkeen vasta se miltä koira näyttää.

Koira voi olla kuinka kiva ja ihana tahansa, mutta jos siltä puuttuu rodulta vaadittavat/rodulle tärkeät terveys- ja koetulokset, se ei ole kummoinen jalostuskoira.
Mä taisin nyt pudota kärryiltä, koska en ymmärrä miten tuollaiset koirat liittyvät tähän asiaan.

Vanis kirjoitti:

Mä en tähään hätään saa uutta keskustelua avattua, joten menköön vielä tähän
Ulkomailla ravaaminen on kuitenkin vähän eri asia kuin kotimaassa näyttelyssä käyminen. Kotimaassa saavutettu menestys on ihan riittävä jos näyttelytuloksia halutaan.
Miksi niiltä koirilta pitäisi puuttua kuvaus- ja koetulokset? Totta ihmeessä niiden pitää olla kunnossa jos jalostuskäyttöä harkitaan. En ymmärrä miten tuo liittyy ulkomailla näyttelyttämiseen.
Joissakin asioissa on vaan pakko luottaa koiran omistajan sanaan. Järkevä kasvattaja/omistaja kyllä kertoo koiransa puutteista ja virheistä. Ei olen hänenkään etu jos jälkikasvusta tulee skeidaa.

Kansainvälistä muotovaliota (näin esimerkiksi) ei saa käsittääkseni Suomen näyttelyistä kerättyä. Jos kasvattaja haluaa koirilleen sellaiset kodit missä sellaiseen pyritään sen rodun käyttötarkoituksen toiminnan lisäksi ja näitä koteja on tarjolla niin mä ymmärrän että semmoinen sitten menee edelle. Hulluahan se olisi jos ne näyttelytulokset ei painaisi siellä vaakassa jos on käyttöpuoleltakin hyviä tuloksia.

Edelleenkin se että luvataan koira ja sitten perutaan on väärin, etenkin jos perusteena on se ettei koiraa käytetä ympäri maailmaa näyttelyissä. Jos kasvattaja haluaa jostain tietystä koirasta sellaisen näyttelytähden tehdä niin sittenhän se kannattaa sijoittaa, jolloin on itse vastuussa siitä mitä näyttelyitä koiran kanssa kiertää.

Vanis kirjoitti:

Koira voi olla kuinka kiva ja ihana tahansa, mutta jos siltä puuttuu rodulta vaadittavat/rodulle tärkeät terveys- ja koetulokset, se ei ole kummoinen jalostuskoira.
Mä taisin nyt pudota kärryiltä, koska en ymmärrä miten tuollaiset koirat liittyvät tähän asiaan.

Mä puhuin jälkeläisnäytöstä. En tietenkään siitä kyseisestä yksilöstä millä niitä pentuja teetetään, sehän on pakko tarkastuttaa ennen pentujen teettämistä jos ne rekisteriin haluaa. Eli jos koiria myydään sellaisiin koteihin missä niitä joo käytetään esim siihen metsästykseen, mutta ei sitten teetetä mitään esim. PEVISA:n määräämiä tutkimuksia, käytetä näyttelyssä tai sitten kokeissa kun koiraa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, niin eihän siitä ole sitten sitä jälkeläisnäyttöäkään. Uskoisin että on monella etenkin metsästys rodulla sama homma. Eli vaikka emä olisi hyvä ja uroskin paperilla hyvä niin jos aikaisempia pentueita ei ole juurikaan tarkastettu muuta kuin valokuvista niin ei voida tietää millaisia ominaisuuksia ne periyttää.

Peräkkäiset viestit yhdistetty.
Jaijah

On mulla oikea purkautuminenkin.
Mun nenän sisäpuolelle on tulossa finni ja siitä tulee epäilemättä todella kipeä. Mulla on tossa korvan yläpuolella myös ihan sairaan kipeä finni. Ja mua öllöttää. Oikeen heti isosti yrjö öllöttää ja palelee. Viikonlopusta pitäisi tulla kiva enkä mä halua olla silloin kipeä, vaan menossa mukana koko rahalla.

Esimerkiksi tässä saijjen tapauksessahan koiraa oli tarkoitus metsästyksen lisäksi käyttää näyttelyissä, mutta vain kotimaassa. Kyllä sen pitäisi riittää kunnianhimoisellekin kasvattajalle. Toki jokainen kasvattaja painottaa valinnoissaan haluamiaan asioita, mutta on tuo melkoisen typerää jättää hyvä koti laskuista ulkomaan näyttelyiden takia, varsinkin kun pentu on jo luvattu.
Sehän nyt on selvää, että jokainen kasvattaja toivoo jonkinlaista näyttöä kasvattiensa ominaisuuksista. Vähintään terveydestä. Ei kuitenkaan ole fiksua mennä kohtuuttomuuksiin.

Kiire ja väsymys

Onhan se aikalailla eri asia lähteä kiertämään näyttelyitä ulkomaille niitä cacibeja hakemaan kuin terveystarkastuttaa koira. Jälkimmäisen kun toivoisi olevan melkein jokaisen koiranomistajan tarkoitus tehdä jossakin vaiheessa.

jannie kirjoitti:

Mä kyllä sitte taas ymmärrän hyvinkin sen, että pohditaan kenelle tuomarille viedään - JOS kyse ei ole varsinaisten vikojen piilottelusta (viedään hammasvikainen sille jonka tiedetään jättävän suut katsomatta jne).

Rotujen sisälläkin kun aina jossain määrin tyyppihajontaa, toiset tuomarit tykkää just esim. enemmän ylärajan ja toiset alarajan koirista, enkä mä näe mitään järkeä siinä, että kerta toisensa jälkeen tuppaa koiransa sellaiselle tuomarille jonka mielestä rotumääritelmän alarajalla oleva on liian pieni ja saa täten astetta alhaisemman arvosanan.

Mä siis ihmettelin tätä sen takia, että en ole juuri näyttelyissä käynyt (edes katsojana). Olin jotenkin kuvitellut, että "hyvä näyttelykoira" (hyvin näyttelyissä pärjäävä siis) on kiinni koirasta ei tuomarista. Aina oppii uutta (ja tällä palstalla joka päivä).

Mä en ymmärrä tossa Saijen tapauksessa sitä, että pentu oli ensin "luvattu" (vaikka tiedetiin ettei tulla näyttelyissä ympäri maailmaa kiertämään) ja sit lupaus vedettiinkin takaisin.

weebl kirjoitti:

Kohta menee totaalisesti hermot elatustuki/elatusapu asioissa.
Tänään saanut ravata 3 kertaa sossussa ja 2 kertaa kelassa, toivottavasti alkaa asia etenemään jonnekkin päin.
Lapsen isän paikkakunnan sossussa olivat laskeneet ettei hän pysty maksamaan, ja täällä sanovat että pystyy
Sanoivat että jos asia ei ratkea muuten niin sitten mennään oikeusteitse selvittämään. Voi halleluja, se on viimeinen asia mihin haluan enää ryhtyä.

Se on ihan sama pystyykö vai ei, mutta jos ei maksa niin saat Kelasta sen 142(?)€/kk, minkä saat myös jos ei pysty maksamaan. Jos ei maksa sulle niin ei mun mielestä sun tarvi asiaa oikeuteen viedä, vaan sä haet elarit Kelasta ja Kela vie jutun oikeuteen.

Lysti yrittää lenkkeillä koiran kanssa ku joka paikka on peilijäänä! Muutama kerta tuli kaaduttua ennen kuin luovutin ja tyydyttiin lelun heittelyyn ja treenailuun pihalla.
Siinä kun leikittiin ja heitin lelun mettän reunaan, joku seisoskeli siinä ja kyttäsi meän meininkiä. Ku hoksasin sen, juoksi vauhila pois. Pelottavaa asua "Pölhölaakson" vieressä..

Rorys kirjoitti:

Onhan se aikalailla eri asia lähteä kiertämään näyttelyitä ulkomaille niitä cacibeja hakemaan kuin terveystarkastuttaa koira. Jälkimmäisen kun toivoisi olevan melkein jokaisen koiranomistajan tarkoitus tehdä jossakin vaiheessa.

Vaan eipä ole.
Toisaalta olisihan saije voinut reteesti sanoa käyttävänsä ulkomailla näyttelyissä, mutta sitten jättää käymättä. Jos koira on oma niin eipä se kasvattaja oikeen mitään voi. Todennäköisesti ei tarttis toista koiraa ko kasvattajalta haaveilla.