Koirat.com

Taraaa kirjoitti:

Harmittaa kyllä jos en pääse, tätä olen odottanut ja mies käyny raskaus aikana ja pojan syntymän jälkeen enemmän kuin tarvis, minä olen 24/7 pojan kanssa (mieshän ei tunnetusti ole edelleenkään vaihtanut yhtäkään vaippaa tai syöttänyt poikaa), joten olisi ihan hemmetin hienoa päästä pois täältä arjen keskeltä edes yhdeksi illaksi.
Sormet ristissä olla ja toivoo parasta. Hirveelle kuulostaa kyllä kun olen tuore äiti ja toivon pääseväni viihteelle

Tätä mäkin olen ihmetellyt. Jos lapsi on yhdessä hankittu, niin kyllä se vastuu siitä lapsesta on ihan tasapuolisesti molemmilla. Vaikka vauva olisikin pelkällä imetyksellä, niin mies pystyy kyllä ihan hyvin vaihtamaan vaipat ja pulloruokinnalla olevaa (muistanko oikein?) vauvaahan mieskin pystyy syöttää.

Onhan meilläkin kieltämättä se tilanne, että vauvan hoito on ollut oikeastaan vain mun vastuullani, mutta meillä ei mies edes pysty yhdellä kädellä tehdä kaikkia hoitotoimenpiteitä. Vaipanvaihtokin on todella haasteellista varsin liikkuvaisen pojan kanssa, joten mä hoidan senkin suosiolla itse.

Toivottavasti teilläkin mies alkaa ottaa vastuuta teidän pojan hoidosta.

Saimpas sitten vielä oikeen kunnon flunssan. Ei ois ollu pakko tulla ihan just nyt, ku kauan odotettu joululoma häämöttää. Ja tänään pitäis nähdä kummipoikaaki pitkästä aikaa ja lahjat antaa. Kiva, ku en voi nyt mennä viittä metriä lähemäs, etten vaan tartuta tätä. Ihan niinku muutenkaa nähtäis niin usein. Ja kotona oli tarkotus alotella jo joulusiivousta, ku töistä iltapäivällä pääsen, vaan ei tässä olossa. Kurkussa on kaktus ja kuume nousee. Niin tyypillistä mun tuuria. Toivottavasti edes parantuisin ennen joululomaa.

Olen minä monen monta kertaa yrittänyt saada hoitamaan poikaa, aina vastaus "vaippoja jos vaihan tulee oksennus", noh, kokeilis edes toinen on "no minä huomenna.." sit se huominen venyy kuukaudeksi yms. Ei voi mitään, lopulta oon antanut olla ja yksin periaatteessa hoidan, kyllähän tuo mies syliin ottaa, lepertelee ja "leikkii", mutta arki juttuja ei tee sitten.
Mies hoitaa koirat kokonaan, vaikka ihan mielelläni minäkin käyttäisin niitä ulkona ja touhuilisin niiden kanssa. Ärsyttää itseasiassa kun minä pääse osallistumaan paljoa nuihin koiriin, mm.lenkkeilyt.

^ Sun pitää olla vaan jämäkämpi. Päättäväisesti vaan annat pojan miehelle ja sanot, että sä lähet nyt käyttään koirat lenkille. Vaihdatte vaan osat toisinpäin. Kyllä jos lapsi on yhdessä pantu alulle, pitää se myös yhteisesti hoitaa, myös ne "paskahommat" eli vaipanvaihdot, yöheräämiset jne.

Mun mielestä sillä äidillä saa olla menoja vauvankin jälkeen. Eli vauva vaan isälle ja lähdet tunniksi koirien kanssa ulos. Kyllä se mies oppii tekemään kun on pakko ja siinähän huomaa ettei se vaippojenkaan vaihtaminen ole niin kamalaa. Mäkin luulin aikoinani oksennusherkkänä ihmisenä että koiran kakan kerääminen on kamalaa. No, eipä ole. Siinä se sujahtaa sinne pussiin ihan yhtälailla kun mikä tahansa muukin eikä tunnu missään. Plus että siperia opettaa. Hoitoalalla turtuu erilaisiin hajuihin ja eritteisiin, samoin varmaan vauvan hoidossa, nenä tottuu äkkiä kakan ja muun hajuun ja kohta se vaipan vaihto ei tunnu enää missään. Ja mitä enemmän se nainen on siinä vieressä neuvomassa miestä vauvan hoidossa niin se mies ei tee sitäkään vertaa. Pitäis vaan antaa miehen itse tehdä päätökset mitä pukee lapselle päälle, milloin vaihtaa vaipan yms niin oppii siihen itsenäiseen hoitamiseen.
Ja nyt mä saan haukut kun lapsettomana tuun tänne kirjottelemaan Mutta kun se lapsettomuus ei taas kerro kokemuksesta yhtään mitään.

Tuttavan tyttärellä uusiutunut syöpä Ennuste on parempi kun aiemmin oli...mutta surullista nuori ihminen, parikymppinen. Niin että hyvää hyvää joulua vaan

Kuulin että mummi on huonossa kunnossa. Sydänleikkaus edessä eikä syöpäkään ota parantuakseen.

^ja^^ voi harmi, taas näitä ikävistä ikävimpiä uutisia, joita tälle syksylle on riittänyt. Toivottavasti potilaat toipuvat

Oma pieni ketutus: Miksi ihmiset eivät voi ilmoittaa, jos lapsensa eivät tule kaverisynttäreille. Meillä kävi sitten niin, että muutama vain tuli eilen paikalle. Joulukiireet ja sairastelut kai estivät muiden tulon, mutta kokonaista KAKSI ilmoitti ettei pääse ja muita sitten odoteltiin turhaan. Vähän paha mieli pojan puolesta, kun ei sitten vaivauduta edes kiittämään kutsusta ja ilmoittamaan ettei päästä paikalle. Onneksi sentään joitain tuli. Jatkossa ei enää yritetä järjestää koko luokalle juhlia, kun ei näy kiinnostavan. Ilmoitin kutsussa kännykkänumeron, että ilmottaisivat esteestä, mutta kun ei niin ei ja sitten oli ruokaa pataljoonalle ja jäi aika läjä yli.

Oman lapsen kakan siivoaminen tai edes oksennustautisen lapsen siivoaminen EI ole inhottavaa, ei lasten eritteiden siivous yleensäkään. Eri asia siivota aikuisen ihmisen kännioksennuksia (joita onneksi absolutistiperheessä ei ole, mutta entisessä elämässä riitti korjattavakseni [ei omia kumminkaan]). Myöskään koiran oksennusten siivoaminen ei ole inhottavaa.

Taraaa mä kans ihmettelen, että miksi suostut tollaseen käytökseen miehen osalta. Joo, ymmärrän kyllä, että ei oo helppoo, kun joutuu useasti pyytämään sitä tekee asioita ja helpommalla vaan pääsee tekemällä ite. Mutta mun mielestä tuo on niin tuollaista naisten/puolison ns. alistamista, enkä sen takia hyväksy tuollaista. Mun mielestä parisuhteessa jos ollaan ja etenkin jos on lapsia (tai koiria), niin asiat hoidetaan yhdessä. Minkä takia muuten oikeasti oltaisi ees parisuhteessa, jos siinä ei jaeta yhtään mitään arkea yhdessä...
Omalla kohdallani ex tosiaan oli samanlainen lusmu, ja eron tultua on jättänyt aivan kaiken mun harteille, mm.yhdessä otetut koirat, talon myymiset, ym. Meiän tilanteessa on PALJOn kiemuroita ja en viiti nyt kaikkia tässä selvittää, mutta yksi syy eroon on juuri tuo, että minä en hyväksy sitä, että mun pitäisi hoitaa kaikki yksin ja miehen mielestä se sit taas on nipottamista, ja siksihän minä olen kuulemma ihan sekopää ja kuulun tyyliin hoitoon. Sen verran selvennän, että yksikään työkaveri, ystävä tai perheestä kukaan, ei pidä mua hulluna, joten en nyt ihan siihenkään usko, että oikeasti olisin hullu.
Pointti oli siis se, että sulla on oikeus myös omaan vapaa-aikaan ilman lasta ja omiin kivoihin juttuihin yhtä lailla kuin miehellä ja jos ette saa sitä toimimaan, nii mitä sitä turhaan hoitaisit kahta lasta yhden sijaan...Pahoittelen, jos tuli kärkästä tekstiä, ei oo tarkoitus sua kritisoida, mutta näen punaista, jos miehet käyttäytyy noin.

^^ Mua kyllä alkaa itseänikin välillä yököttää lasten tai koirien oksennuksia siivotessa. Aikuisen oksennuksia en edes suostuisi siivota...

muoks. Väkänen lissää.

Tätä ainakin oksettaa ja inhottaa siivota koiran/kissojen oksennuksia, kissojen vessalaatikkoa ym ja voin vaan kuvitella miten yökkäilen jos joskus lapsi mullekkin tulee. Mua ällöttää jo lapsen kuola vaikka osikin tuttu lapsi, joten

Empä sano muuta kun on se nyt perkele kun oma mummokin käy torppaamassa mun "yritykset" :-D Oon siis nyt lähiaikoina käyny muutaman kerran ulkona yhden naisen kanssa ja erehdyin sitte mummolleni mainitsemaan asiasta, eikös mummo perkele ollukin nyt sit marssinu tän naisen työpaikalle kyseleen et mikäs likka sie olet kun mun tyttärenpojan kanssa oot ulkona käyny......

^Kunnon teräsmummo! Ai kamala, ei sais nauraa, mutta.. :))

^^ Näin ulkopuolisena kyllä saa mummo hymyn huulille.

Oon nyt vähän myöhässä, mutta vanhaa foorumia, kuten mitä tahansa uusittua nettisivua pystyy lukemaan Wayback Machinella. Ainakin itse selasin äsken vuoden 2005 rotukeskustelu ja hyvin näkyi. Creekin kyselyyn viitaten siis.

Okei, tää näyttää avaavan aika harvakseltaan ketjuja, laiha lohtu!

^^^ Siinä se naisen kiinnostus testataan! Nimittäin oikeasti kiinnostunut ei pelästy mummojen tenttausta.

No joo, purkausta eli masentaa tuo äskeinen säätiedotuksen katsominen. Taitaa nyt 99% todennäköisyydellä tulla musta joulu tännekin. Miten voi tulla?!

Ja nyt vielä alkoi Tuurin joulujakso! ÄÄÄÄ!

catteri kirjoitti:

^ Voi ei. Ei varmasti tuommoine joulumieltä nostata. Se on ainaki ittestä aina pahempaa, jos puoliso on sairaana, ku mitä itte sairastaa. Kovasti jaksamista sinne, ja toivotaan että näytteenotto lopulta onnistuu ja tulokset olis "hyviä".

Kiitos kannustuksesta. Yön tossa mietin asiaa, ja sitte vaan päätin ottaa itteeni niskasta kiinni.
Mieli kun pitkään ollu maassa niin yhtään en vielä eiliseen mennessä Joulua ole laittanu. ei ollu talossa ees kynttilää. Illasta eilen röökillä ulkona katoin joen ja pellon yli jossa näky jouluvaloja pihoilla, niin aattelin, että nyt täytyy jotenkin nousta suosta. Ja niimpä tänään aamusta kaivelin kaikki jouluhelyt aitassa olevasta lootikosta ja kannoin ne sisään. Koti muuttu jouluseksi hetkessä ja mieli parani. Eikä siinä vielä kaikki. Kävin puolen päivän jälkeen vielä kaupassa ja sieltä tuli mukaan kaikenmoista joulumakiaista, Ja kyllä olen muntannut suklaata ja vihreitä kuulia naamaani.Täyttyy myöntää että jotenkin tällä tän päivän hössötykselläni olen saannu jonkinmoisen joulu fiiliksen. Kaikkein parasta tässä on se, että siipalla levis naama virneeseen kun touhujani katteli. Ja oli tosi tyytyväinen että tää masiksessa oleva vaimo taiko jostain kotiin Joulun.Jee.

ransa kirjoitti:

Oma pieni ketutus: Miksi ihmiset eivät voi ilmoittaa, jos lapsensa eivät tule kaverisynttäreille. Meillä kävi sitten niin, että muutama vain tuli eilen paikalle. Joulukiireet ja sairastelut kai estivät muiden tulon, mutta kokonaista KAKSI ilmoitti ettei pääse ja muita sitten odoteltiin turhaan. Vähän paha mieli pojan puolesta, kun ei sitten vaivauduta edes kiittämään kutsusta ja ilmoittamaan ettei päästä paikalle. Onneksi sentään joitain tuli. Jatkossa ei enää yritetä järjestää koko luokalle juhlia, kun ei näy kiinnostavan. Ilmoitin kutsussa kännykkänumeron, että ilmottaisivat esteestä, mutta kun ei niin ei ja sitten oli ruokaa pataljoonalle ja jäi aika läjä yli.

Höh, vähän kurjaa. Mä muistan, kuinka siskon synttäreille oli joskus kutsuttu koko luokan tytöt (reilu kymmenen). Paikalle tuli 2, ja suurin osa ei ilmoittanut, ettei ole tulossa. Mulle tuli kauhean paha mieli siskon puolesta :( Ja myös äidin puolesta, kun oli sekin hirveästi laittanut kakkua, pullaa, mokkapaloja ja muita herkkuja, ja sitten meitä syöjiä oli neljä kappaletta.

Kevennän ketjua tyhmällä purnauksella. Oon himoinnu riisi-kebab-annosta jo ehkä kuukauden ja nyt kun kaappi oli tyhjänä, niin lähin hakeen. Kotona vaihoin eka kotivaatteet päälle ja sitten namnam. Vaan tässä onki lohkoperunat, ei riisiä. Yööööks! Jos en ois vaihtanu vaatteita, niin oisin varmasti lähteny takasin, ku tilasin riisi-kebab, niin myyjä oikeen varmisti, että joo oriental. Ärrinmurrin. Onneksi toi liha on hyvää ja salaattia on ihan mukavasti.

^^ Mun pikkusiskolle on käynyt kutakuinkin samoin synttärijuhlissa. Tosin silloin ei saapunut ketään paikalle eikä kukaan ilmoittanut. Tuli niin paha mieli siskon puolesta, että oli pakko kävästä pihalla tirauttamassa pari kyyneltä. Sisko oli silloin jotain 6-7 vuotta. Sisko yritti olla vaan iloisin mielin, vaikkei kavereita tullutkaan toivomiinsa juhliin.

muoks väkäshommat