Koirat.com

SanttuJ kirjoitti:

Tuota lapsenhoitoa on pakko sen verran kommentoida, et mä epäilen, et moni isä jättää lapsenhoidon herkästi äidille, koska vauvan ekat kuukauden koko isä on ihan "turha". Ja ikäväkseni olen huomannut, että moni äiti ei hoksaa antaa sille isälle tarpeeksi vastuuta siinä lapsen hoidossa. Yks tuttava on hoitanut omaa lastaan niin "tiivisti" ensimmäisen vuoden, että nykyään yli vuoden ikäinen lapsi ei nukahda muuten kun äidin nukuttamana. Ja miten tähän on päästy? Jos se isä on suostunut yrittämään eikä ole heti onnistunut, äiti on mennyt väliin ja tehnyt asian itse.

Mä olen syyllistynyt tähän monesti. Enkä siis vain tuon isukin kanssa, vaan myös oman äitini ja siskoni kanssa. Äidilläni on tosiaan neljä lasta ja neljä lastenlasta, siskolla kolme omaa, joten huoli on ihan turha. Sitä vaan on niin tottunut itse hoitaamaan ja kiintynyt siihen lapseen, että tuntuu vaikealta antaa ohjat muille.

Meillekin on muodostumassa pienesti ongelmia sen suhteen, että toi poika on välillä ihan mammanpoika. Vaikka oltaisiin juuri syöty, vaippa vaihdettu ja kaikki olisi muutenkin hyvin, saattaa vauva alkaa huutaa ihan täyttä kurkkua esim. isänsä sylissä, kun kukaan muu ei kelpaa kuin äiti.

^^Mä voin sen ihan avoimesti myöntää että mun asenne kassatyötä kohtaan on todella negatiivinen. Vihaan vihaan ja vielä kerran vihaan sitä työtä. Aion lopettaa tässä viimeistään helmikuun lopulla, jään mielummin elelemään tuilla kuin teen sitä. Mä oon sen verran itsekäs ihminen että ei mua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta pilaanko mä toisen ihmisen päivän vai en :) Teen sitä työtä ainoastaan siksi että saisin jostain rahaa.
Ja mistä sen voi tietää että antaako se kassa väärin siksi että sitä ei kiinnosta olla tarkkana vai siksi että hänellä on esimerkiksi huolia jotka vetää ajatukset muualle minkä takia tulee virheitä. Mielestäni sen takia ei pitäisi yleistää tuolla tavalla että kassoille saa suuttua koska jotakin tiettyä myyjää ei asiakkaan asiat kiinnosta. Minähän en sitä kenellekään näytä miten vähän minua kiinnostaa asiakkaiden asiat Tottakai pahoittelen ja olen nöyränä jos teen virheen, mutta ei kukaan sitä voi tietää mitä asiakkaasta ajattelen. En minä ole huono asiakaspalvelija asiakkaan nähden, niin kun ei kukaan työkavereistanikaan siitä huolimatta millaista tekstiä taukohuoneessa asiakkaista kuulee. Huolimattomuusvrheitä tapahtuu, minä en asiakkailta rahaa varasta.

Muoks. väkänen

Ihan pakko lisätä vielä tähän, että saan päivittäin asiakkailta kiitosta hyvästä palvelusta. Eli ilmeisesti asiakkaiden mielestä teen työni kunnolla, tai ainakin olen hyvä näyttelijä

^ Tää menee jo periaatteessa eri aiheeseenkin, vaan sanotaan ny kuitenkin.. Musta tuo on oikeesti hyvä, että jos homma noin puulta maistuu, mitä kuvailit, niin sillon lopettaa. On meinaan tosi paljon työttömiä ihmisiä, jotka taas oikeesti, palavasti haluais päästä töihin, ja paljo sellasia, jotka tosiaan nauttii esim. asiakaspalvelusta ja heille joku kassan tätin duuni olis ihan unelmahommaa. Musta sillon on ihan kohtuullistakin lakata väkisin vääntämästä ja antaa mahdollisuus niille, kellä oikeesti on halu töihin ja nimenomaan vaikka siihen aspan hommaan.

Ja kyllä sen muuten yleensä siitä naamasta näkee, jos on paska päivä ja homma ei kiinnosta. Voin myöntää, näkee sen minustaki, jos ajatukset on muualla tai oikeen ankarasta edellinen suuta soittanu asiakas veetuttaa. Ja nään kyllä itekki muista, jos jossain asioi, ja myyjän asenne on ihan hällä-väliä. Vaan siltikin pitäs aina muistaa, ettei se oma paska fiilinki ole sen asiakkaan vika, eikä sekään, jos ittellä muut asiat murehdituttaa. Eikä edellämainitut ole syy alkaa hutiloimaan ja tekemään virheitä. Vaan joo, helpommin sanottu ku tehty, tiedetään.

^Ihan totta puhut, mutta mun perimmäinen pointti tässä nyt on se että yleensäkään mun mielestä ei ole hyvää käytöstä hoitaa asioita missään tilanteessa suuttumalla toiselle osapuolelle jos tämä on tehnyt virheen. Mun mielestä on todella lapsellista alkaa sättiä ihmistä virheestä joka on tehty täysin vahingossa. Ihan sama oliko kyse asiakaspalvelutilanteesta vai mistä tahansa.
Kyllä minä itsekin siitä mieleni pahoittaisin jos menisin sanomaan kassalle että sain liian vähän takaisin ja kassa olisi todella tyly. Jos työntekijä on pahoillaan ja nolona virheestään niin en voi mitenkään ymmärtää miksi siinä tilanteessa pitää vielä ilkeillä.

Tässä vähän aikaa sitten työkaverilleni sattui sellainen tapahtuma kassalla että hän rahasti asiakkaan ja asiakas lähti siitä rahoineen ihan normaalisti pakkaamaan ostoksiaan. Kohta asiakas hyökkäsi raivoten kassalle että kassa antoi muka 20e liian vähän takaisin. Asiakas vaahtosi asiasta ties miten kauan, mutta työkaverini oli varma että oli antanut oikein takaisin ja sanoi asiakkaalle että asia voidaan tarkistaa ja se selviää seuraavaan päivään mennessä. Hyvä ettei antanut rahaa asiakkaalle, sillä hän oli antanut asiakkaalle ihan täysin oikein takaisin. Tuollainen on todella inhottavaa, kun raivotaan virheestä jota ei ole edes tapahtunut ja syytetään muiden asiakkaiden edessä varkaaksi. Asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa.

Juu no noista asiakkaiden virheistähän vois perustaa vaikka oman topicin, niitähän kyllä piisaa. Mutta kun puhuttiin pelkästään siitä myyjän asenteesta ja tarkkuudesta niin..lopetan aiheesta tällä erää.

Taraaa kirjoitti:

^hyvä pointti. Tuosta vois kyllä vihjasta ukolle, että huomioi sitten sen, että lapsi tottuu kun äiti tekee ja nukuttamisetkin myöhemmin voi olla vaikeaa isälle. Enpäs ole huomioinut tuota vaikutusta ollenkaa

Ja kuten Ame tuossa ylempänä kertoi, se isä ei kelpaa sille lapselle pian moneen muuhunkaan asiaan. Ja vaikka se muksu huutaakin kun ei oo kiva, kun joku muu vaihtaa vaippaa, pukee tai nukuttaa, niin ei se siitä rikki mene Nimerkillä: En ole korvaani lotkauttanu kummilapsen venkoilulle/huutamiselle ja nykyään se ei mulle viiti enää edes kiukutella. (Mä oon kyllä ollu niin ilkeäki, et häätänyt sen turhasta hössötävän äidin pois jos se on yrittäny tulla väliin )

Minä en jaksa uksoa että kovinkaan suuri osa tekee kassatyötä koska se on niin kivaa. Väittäisin että huomattava osa tekee sitä koska on pakko, ja toivoo löytävänsä jonain päivänä mielekkäämpää työtä. Melkeinpä kaikissa asiakaspalvelutyössä saa turhaa skeidaa niskaan, ja mielestäni on peräti utopistinen ajatus että kaikkien työntekijöiden tulisi nauttia työstään ja tehdä sitä ilolla. Aina saattaa löytyä motivoituneimpia työntekijöitä, mutta mihin ne hapannaamat sitten laitetaan? Kortistoon kehittämään asennettaan? Asiakaspalvelussa tulee olla asiallinen ja ystävällinen, mutta kenenkään ei ole pakko pitää työstään. Työ pitää vaan osata hoitaa kunnialla ihan siitä riippumatta miten siihen suhtautuu. Totta kai työ on helpompi hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla jos siitä pitää, mutta jos joku haluaa tehdä sen haistatellen mielessään niin mikäs siinä.
Itsekin olen ollut vuosia asiakaspalvelualalla, ja kyllä voin ihan suoraan sanoa että toisinaan vihaan asiakkaita. Nuorempana tuli herkemmin sanottua takaisin pskapäille, mutta kokemuksen myötä olen oppinut ärsyttämään entistä enemmän hyvin asiallisella ja pahoittelevalla käytöksellä Oman alan työpaikka olisi tosi kiva, mutta olisi pakko valmistua ensin. Siihen saakka joudun tekemään työtä joka ei aina miellytä.

Mokia kassalla ei saisi sattua, mutta kyllä ne vaan ovat ihmisiä ne kassatyöntekijätkin. Meillä on sääntönä, että kassalla tulisi työskennellä enintään kolme tuntia kerrallaan, koska on ihan tutkittu tosiasia että keskittyminen alkaa herpaantua monen tunnin yhtäjaksoisen kassatyöskentelyn jälkeen. Miten sitten ruokakaupan kassalla työskentelevät pystyvät absoluuttiseen tarkkuuteen vaikka kahdeksan tunnin ajan? Virheitä siis voi sattua, eikä raivoaminen ole oikea tapa reagoida.

Mä oon itse antanut kerran tosi pahasti asiakkaalle rahaa väärin - siis ihan useamman kympin liian vähän. Olin harjottelussa ja ekoja kertoja/tunteja kassalla. Jännitin tilannetta muutenkin, kun mua valvonut työntekijä meni hetkeks täyttämään hyllyä ja jäin yksin. Onnistuin sit yhden asiakkaan kohdalla kattomaan näytöltä vaihtorahan summan ihan päin persettä. Olin aivan nolona muutenkin, ja jos se asiakas ois alkanu pää punasena mulle huutamaan asiasta, niin olisin varmaan pillahtanu itkuun. Onneks mainitsi ihan rauhallisesti et tuota, mä annoin kyllä viiskymppisen, ja vaikka meninkin varmaan pioninpunaseks ja hämäännyin hetkeksi, niin asia saatiin selvitettyä. Ei silti mitään mun tähtihetkiä vieläkään :D Mut virheistä oppii, nykyään painan mieleen aina sen rahamäärän millä asiakas maksaa ja katon näytöltä useampaan kertaan palautettavan summan ennen rahojen antamista.

Totta tuokin että aina ei voi tehdä sitä työtä mitä haluaa mutta jos kassalla on nyrpeä ilme eikä pysty näyttämään ystävälliseltä asiakkaille niin kyllä sitten kannattaa lopettaa. Olin tossa joskus laivalla ja tax free kassalla oli vanhempi nainen ja näytti todella kärttyiseltä.Itsellekin tuli oikein paska fiilis että mitä hittoa se noin pahan näköinen on. Mulle tuli traumat ja en mene enää mielellään laivalla kassalle missä on vanhempi kassa nainen.Varsinkaan krapulassa ei jaksais katsoa sellasta naamaa.Viimeksi laivalla annoin rahat miesystävälle ja sanoin et voisko maksaa mun ostokset.
Kuulostaa vähän tyhmältä mutta tälleen.

Mä oon varmaan poikkeus, aikoinaan tein myöskin aspa-työtä, ihan perus-kassamyyjänä ja hyllyttäjänä ym. kaupan työt. Mä tykkäsin silloin ja tykkäisin edelleen siitä työstä. Olihan mullaki joskus hankalii asiakkaita, mutta kun oma luonne on sellainen, et asiat sit vaan selvitetään ja se siitä. Ja joo, muutaman kerran meinasin myös antaa väärin rahasta takas, kun oli kauhea ruuhka ja työssä jo ollessa nousi 38 asteen kuume ja oli sit vähän höntti olo jo itellä
Tosin taisin tykätä työstä myös siksi, että sain sen ilman koulutusta ja työkokemusta, ja tätä ennen töiden löytäminen oli välillä ihan kiven alla. Ja tietty se raha oli opiskelijalle tarpeen

Omaa purkautumista: taannoin purkauduin auto-ongelmistani ja tänään sit vein takas huoltoon, koska auto tärisi ihan tolkuttomasti ja alkoi kuulua jotain ääntäkin. Tärinä alkoi huollosta lähtiessä siis. No joo, syytä en saanut, mitä ovat sössineet, mutta tosiaankin kunnossa olleet etujarrut oli täysin kierot ja huonot vaihtoivat siis huollossa jotkut pallonivelet just eturenkaisiin, joten selkeästi siinä huollossa on jotain tapahtunut, koska sehän siis kestikin 3 tunnin sijaan puoltoista päivää. Nyt on sit kunnon jarrut, eikä tarvinnu ite maksaa, mutta kyl silti vähän on pelko persiissä, jos sieltä jotain muutakin on tuhottu...

Mä aloitin aspatyön pari kuukautta sitten, ja harjoittelussa eräs maailman tärkein mies alkoi huutaa, kuinka hänen pitää äkkiä päästä jonon ohi jättämään Keno-pelinsä ennen kuin peli menee kiinni. Onneksi paikalla oli mun harjoittelun valvoja joka sanoi herrasmiehelle vähän rumemmin takaisin, mutta meinasin silti pillahtaa itkuun. Ihan kamala kokemus ja kyllä, inhottaa edelleen jos joku asiakas on tosi kärttyinen. Mutta koska olen blondi, kiltin näköinen ja oikeasti kauhean pahoillani kaikista omista kämmeistäni, plus että näytän varmaan koko ajan siltä että alan kohta itkeä, niin toistaiseksi kukaan ei ole pahemmin raivostunut.

Sitten se varsinainen asia: ärsyttää ihmiset, jotka ihannoi käyttölinjaisia koiria täysin sokeasti! "Kyllä mä suosittelen metsästyslinjaista labradoria, koska ne ei ole sellaisia tankkeja kuin näyttelylinjaiset." "Itse ainakin ottaisin käyttölinjaisen, ne on niiiiin kauniita! Ja just sellainen kultainen kultsun kuuluu olla, eikä mikään ruma läski valkoinen pesupallo! "

Niinniin, mutta entäs se KOIRA? Millaiset ihmiset koiria oikein hankkii, kun niin monelle tuntuu koiran ulkonäkö olevan pääasia? Mikseivät ihmiset tajua, ettei näyttölinjainen synny läskinä tankkina? Saati, ettei käyttölinja välttämättä ole yhtään sen terveempi, ongelmat vain ovat ehkä eri kohdissa? Ja tärkeimpänä: miten on niin vaikea käsittää, että käyttölinjainen on tosiaan KÄYTTÖlinjainen, ei pelkästään hoikka/suoraselkäinen/kullanvärinen rotunsa edustaja - se saattaa vaatia jotain muutakin kuin hihnalenkkejä..

Mun mielestä sivistyneeseen käytökseen kuuluu asiallisuus. Jokainen mokaa joskus ja yleensä kyseessä on kuitenkin melko pienet asiat, joiden selvittäminen on helppoa. Varsinkin jos muistaa itse käyttäytyä. Useimmiten siis. Jos joku työntekijä käyttäytyy oikeasti huonosti, kannattaa jättää palauetta.

Kun olen aloittanut asiakaspalvelijana, nautin oikeasti työstäni. Mitä useampi vuosi tätä on tullut tehtyä, sen enemmän olen ruvennut inhoamaan tätä. Yksikin inhottava asiakas pilaa koko päivän. En vaan jaksa olla enää olla töissä paikassa, jossa säännöllisesti saa kuulla olevansa ihan kakka-ihminen ilman sen suurempaa syytä ja suurimman osan loppuajasta olen vaan pelkkää ilmaa, jolle ei tarvitse edes moi sanoa. Asiakkaille en toki tuntemuksiani näytä. Tavoitteena valmistua mahdollisimman pian ja jättää asiakkaat ikuisesti taakseni. Toivottavasti. Koska ei tästä nyt noin vaan voi lähteä, rahaa on jostain saatava.

Dawkes: Mä oon antanut asiakkaalle noin 190 euroa liian vähän takaisin... Ja ruvennut vielä inttämään takaisin, kun asiakas sanoi (asiallisesti), että annoin rahaa liian vähän. Maksoi nimittäin 200 setelillä ja katoin vaan, että kullankellertävä seteli, se on siis viiskymppinen. Vilkaisin sitten kassaan, ja siinähän se 200 seteli oli päällimmäisenä. Ei muuta ku nolona anteeksi pyytelemään ja korjaamaan mokansa...

Mä pidän asiakaspalvelusta, mutta en siedä - enkä aiokaan sietää - idiootteja jotka tieten tahtoen tulevat yrittämään päiväni pilaamista. Oon varmaan just sellainen vithumainen kaupantäti joka nostaa joidenkin teidänkin niskakarvat pystyyn, mutta mä en suostu ottamaan paskaa niskaani. Aspahommia on tullut tehtyä sen verta monta vuotta, että tiedän olevani hyvä, haen vaikka kuun taivaalta jos se on mahdollista, mutta epäasiallista käytöstä en siedä. Siinä vaiheessa näytän ovea, ja jos ei käsky käy, niin soitan poliisit.

Aika hyvin sitä on oppinut erottamaan ammattivalittajat sellaisista, joilla nyt vaan on huono päivä. Huonopäiväiset asiakkaat pyrin saamaan hyvälle tuulelle, aika usein siinä onnistunkin, mutta ammattivalittajien asiakaskunta ei saa tippaakaan sympatiaa. Kohtelen asiallisesti kyllä, ja myönnän toki jos virhe on käynyt, mutta en todellakaan ala turhasta mitään hyvittämään - se lyö vaan lisää vettä myllyyn...

Mulle on annettu liikaa rahaa takasin.

Mäkin voin ihan rehellisesti myöntää, että tykkäsin olla ruokakaupassa töissä :D burn out tai lopputili ei sinänsä johtunut siitä työstä vaan pelkästään huonosta työn johtamisesta ja organisoinnista. Silti olen päättänyt, että kauppahommat riittää ainakin hetkeksi. Mahdollisimman pian olis tarkoitus saada oman alan keikkatöitä ja sit vuoden päästä vakipaikka.

OT loppuu! Itselläni ei valitettavaa sinänsä ole, vaikka joulusuunnitelmat menivät vähän uusiksi ja hieman ehkä otin asiasta pulttia. Pääsin kuitenkin asiasta yli ja päätin syödä aattona pitsaa yksin kotona

Mä oon Vaniksen, Kalinkan ja jannien kanssa ihan samoilla linjoilla. Meillä yhdeksän tunnin kassavuorot ei ole mitään harvinaisia, tälläkin viikolla minulla on niitä kaksi. Tämän päiväisen työvuoron jälkeen selkä on niin kipeä että harkitsen aamulla päivystykseen lähtemistä ja saikun hakemista koska kävelykin on niin vaikeaa. Mielestäni ei ole ihan täysin inhimmillistä pakottaa ihminen istumaan yhdeksän tuntia paikallaan (kolme taukoa tosin saa pitää, jes) täysin skarppina. Meillä ei siis tehdä kassavuorossa mitää muuta kun istutaan ja palvellaan asiakkaita. Ja kassahenkilöt eivät saa muita kuin kassavuoroja.
Huom, tosiaan minä en tarkoittanut että istun kassalla naama nyrpeänä tiuskien asiakkaille. Suurin osa asiakkaista on oikeasti mukavia, normaaleja ihmisiä. Valitettavasti kauppamme sijaitsee sellaisessa paikassa, että iso osa asiakkaista on alkoholisteja ja huumeidenkäyttäjiä. Minua ihan tosissaan välillä pelottaa olla töissä kun kassallani käy joka päivä humalaisia ihmisiä joille en suostu myymään alkoholia ja sitten töistä lähtiessäni joudun näkemään nämä ihmiset seisoskelemassa kaupan ulkopuolella.
Vaikka ajattelenkin asiakkaista mielessäni vaikka minkälaisia asoita, en näytä sitä heille ja saan ihan päivittäin kiitosta hyvästä asiakaspalvelusta. Kuitenkin on todella vaikeaa yrittää olla pirteä ja positiivinen myös oman pään sisällä kun töihin meno pelottaa ja koko työvuoron saa taistella kipua vastaan, samoin kuin kotonakin.
Minä tykkään asiakaspalvelusta esim. sillä tavalla että asiakas tulee kysymään minulta jonkun tuotteen paikkaa ja voin esitellä tuotetta hänelle. Minusta vaan se kassatyö on niin robottimaista että siihen turtuu ja siitä tulee aivan uskomattoman tylsää. Jos joskus joutuisin istumaan kassalla vain kolme tuntia niin voi että hyppisin riemusta.
Ja tosiaan minun mielestäni kaikkea ei todellakaan tarvitse aspan sietää. Aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä niin asiakkaana kuin asiakaspalvelijanakin. Huomasin heti asiakaspalvelu "urani" alussa että parhaiten valittaviin asiakkaisiin tepsii yli-ystävällinen käytös, en koskaan ala naputtaa vastaan koska haluan hankalasta asiakkaasta eroon niin pian kuin mahdollista.

Muoks. ja siis tosiaan aluksi tein siis kassatyötä opiskelujen ohella, nyt pidän välivuotta ja teen sitä osa-aikaisesti. Eli siis sain työn ilman koulutusta. Todella moni merkonomi meidän työporukassamme vihaa työtään ihan siinä missä minäkin.

Mä olin opiskeluaikan kassalla töissä ja tykkäsin kyllä hommasta ja vieläkin mietin, että ois ihan kiva joskus palata takaisin asiakaspalveluun. Tosin olin töissä ns. taukopaikalla, jossa ihmisillä ei aina ollut niin kiire ja siinä kassalla tehtiin muutakin kun rahastettiin asiakkaita (esim. veikkauksi, hodareita, täytettiin tupakoita, keitettiin kahvia yms.). Mun mielestä kurjimipia asikkaita oli ne, jotka kuvitteli olevansa hauskoja. Näitä juttuja:

- minä "saako olla muuta"
- Asiakas: "ilman muuta" tai "pieni lasku"

Joku tuote ei skannaa kassalla niin asiakas toteaa vitsikkäänä, se oli sitten varmaan ilmainen.

Brrh.

Rosalie1 kirjoitti:

Joku tuote ei skannaa kassalla niin asiakas toteaa vitsikkäänä, se oli sitten varmaan ilmainen.

Brrh.

Toi on jo niin väsynyt ja kulunut läppä, että mua naurattaa vain nykyisin toi

Tääl on kans yksi asiakaspalvelusta tykkäävä.
Tosin asiakaspalveluakin on monenlaista... Nyt olen rauhallisessa pienessä kaupassa töissä missä ei kassalla tule tosiaankaan kiire, ja asiakkaat ovat yleensä hyväntuulisia ja mukavia. Mikäs siinä sitten on töissä ollessa!
Mutta olen myös ollut kaksi kesää palvelemassa asiakkaita puhelimitse (sanomalehden tilaajapalvelussa) ja oon kyllä saanut kuulla sellaisia juttuja että....
No joka tapauksessa tein vuoden välissä lastenvahti- ja henkilökohtaisen avustajan hommia, ja sit piti palata taas kassalle. Mä pidän siitä, että tapaa työpäivän aikana useammankin ihmisen kuin sen yhden asiakkaan vain jota hoitaa.
Tosin en mä kyllä asiakaspalveluhommia pystyis ikuisesti tekemään, vain siihen asti kunnes valmistun aivan toiseen ammattiin parin vuoden päästä.

Mutta pointti tässä koko kirjoituksessa piti olla, että asiakaspalvelu on musta mukavaa kun asiakkaat on mukavia. Oon kuitenkin pari kertaa joutunut kassalla sanomaan, että asiakkaan ois nyt syytä muistaa miten toisia ihmisiä kohdellaan vuorovaikutustilanteessa. Että miten vain ei voi asiakaskaan käyttäytyä, hyvät käytöstavat tulee muistaa!