Koirat.com

Mäkin tykkään kauheasti asiakaspalvelusta, siksi mä hoitoalalle halusinkin. Mulla on se tietyntyyppinen etu että mun pelottavat instrumenttini aiheuttavat kauhua ja kunnioitusta aikuisissakin miehissä, joten muhun yleensä suhtaudutaan hieman nöyremmin kuin joihinkin asiakaspalvelijoihin joiden yläpuolella jotkut ihmiset kuvittelevat olevansa.

Mua vaan harmittaa että mun alasta kiertää kauheasti kauhutarinoita ja myyttejä, ja useat pelkäävät laskimoverinäytteenottoa hammaslääkäripelkoon verrattavalla tasolla. Puhumattakaan siitä että työpanoksesta valitetaan sitten jälkeenpäin Facebookiin kuin oltaisiin sodasta palaamaassa. Me emme voi esimerkiksi sille mitään että käsivartesi ovat laboratoriokäynnin jälkeen mustelmilla siksi että a) et jaksanut itse pyynnöstä huolimatta painaa kyynärtaivetta tai b) olet mustelmiin taipuvainen

^ En tiedä näytteidenoton taiteesta mitään, mutta useita verikokeita sun muita näytteitä antaneena erotan kyllä ammattitaitoisen ja heikomman ammattitaidon omaavan henkilön. Toiset osaavat tehdä sen ihan perus verinäytteen oton kivuttomasti ja siten, että paikalle jää pieni, sormenpään kokoinen mustelma. Toiset tuottavat kipua, eivät saa näytettä ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla ja jälkeen jää iso mustelma. Mielestäni olen joka kerta painanut kyynärtaivetta juuri kuten kuuluu, enkä voi olla harva se kerta mustelmiin taipuvainen

Kalinka kirjoitti:

Mun mielestä sivistyneeseen käytökseen kuuluu asiallisuus. Jokainen mokaa joskus ja yleensä kyseessä on kuitenkin melko pienet asiat, joiden selvittäminen on helppoa. Varsinkin jos muistaa itse käyttäytyä. Useimmiten siis. Jos joku työntekijä käyttäytyy oikeasti huonosti, kannattaa jättää palauetta.

Näinpä juuri! Mulle vaan ei ainakaan ole asiakaspalautteeseen vastattu kun sain törkeää palvelua kassalta ja valitin siitä ja nimenomaan vielä pyysin vastausta. Sen jälkeen en ole käynyt koko kaupassa, enkä käy ellei se ole viimeinen kauppa maailmassa ja mulla on tupakka loppu.

Asiakaspalvelusta vielä sen verran, että ei se asiakas ole aina kuningas, ja kaikkea ei tarvitse sietää, oli uusi tai vanha alalla. Minä en ainakaan kuuntele kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Sen verran ihmisellä tulee olla omanarvontuntoa, että ihan kaikkea ei oteta vastaan vaikka kuuluukin olla "nöyrä asiakaspalvelija". Kun tarjoilin ja mulle vihellettiin tai napsuteltiin sormia, niin kerroin heidän kutsuvan minua kuten koiria kutsutaan, eikä palvelua tule, ennenkuin he oppivat pyytämään minut paikalle ihmisarvolle kuuluvalla tavalla. Aina ne sitten osasivatkin käyttäytyä.

Kokonainen kuukausi ilman yhtäkään migreenikohtausta. Nyt sitten onkin taas viikon sisään kärsitty kaksi kertaa. Tänään on vaan laatta lentänyt kun on niin kipeä pää. Voisi mennä lekuriin, muttei millään tän koiven kanssa jaksa käppäillä tosin eipä ne lekurissa voi oikein mitään tehdä.. tahtoisin vain ajan pään magneettikuvaukseen. Piti jo kesällä mennä kun oli ambulanssia vaativa kohtaus, mutta koko juttu unohtui ja nyt tuntuu vain siirtyvän.

neruda kirjoitti:

^ En tiedä näytteidenoton taiteesta mitään, mutta useita verikokeita sun muita näytteitä antaneena erotan kyllä ammattitaitoisen ja heikomman ammattitaidon omaavan henkilön. Toiset osaavat tehdä sen ihan perus verinäytteen oton kivuttomasti ja siten, että paikalle jää pieni, sormenpään kokoinen mustelma. Toiset tuottavat kipua, eivät saa näytettä ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla ja jälkeen jää iso mustelma. Mielestäni olen joka kerta painanut kyynärtaivetta juuri kuten kuuluu, enkä voi olla harva se kerta mustelmiin taipuvainen

Oikeasti se on vain fakta, että joillakin ne pistokohdat vuotavat enemmän ja joillekin niitä mustelmia tulee helpommin. Sille ei vain voi mitään. Mä uskon, että monet ihmiset - kuten sä - kiltisti ovat paineneet, mutta silti on käsi sinisenä. Mun mielestä se on vain hassua, että jotkut ihmiset jaksavat vouhottaa niistä mustelmista aina seuraavallakin näytteenottokerralla.

Muoks. Niin, ja sitä mustelmaahan ei periaatteessa kuuluisi jäädä ollenkaan, edes sitä pientä.

neruda kirjoitti:

^ En tiedä näytteidenoton taiteesta mitään, mutta useita verikokeita sun muita näytteitä antaneena erotan kyllä ammattitaitoisen ja heikomman ammattitaidon omaavan henkilön. Toiset osaavat tehdä sen ihan perus verinäytteen oton kivuttomasti ja siten, että paikalle jää pieni, sormenpään kokoinen mustelma. Toiset tuottavat kipua, eivät saa näytettä ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla ja jälkeen jää iso mustelma. Mielestäni olen joka kerta painanut kyynärtaivetta juuri kuten kuuluu, enkä voi olla harva se kerta mustelmiin taipuvainen

Kuten Baeliana jo totesi, niin on täysin mahdollista että sä olet harva se kerta mustelmiin taipuvainen. On myös täysin mahdollista että sama henkilö ottaa erään kerran täysin kivuttomasti ja ilman mustelmia, mutta viikkoa myöhemmin saman henkilön pisto sattuu, ja syntyy mustelmia. Se on yhtä lailla asiakkaan käsivarren "tuulesta" kiinni. Kolmekymmentäkin vuotta alalla olleet joutuvat viikottain elleivät jopa päivittäin sellaisen käsivarren eteen ettei ensimmäisellä, tai välttämättä toisellakaan yrittämällä onnistu. Kukaan ei ole nähnyt kaikkia suonia, eikä se kivun tuottaminen ole aina välttämättä ammattitaidottomuutta.

Tämä ei kyllä oo mitään purkautumista, mutta liittyy verikokeisiin:

Mulla oli tänään ihan mukava näytteenottaja terveysasemalla. Silti itkin siinä kun se otti niitä tuubeloita ja neulan esille. Sitten se sanoi moooonta kertaa että muista hengittää ja luuli varmaan että pökrään, kun siinä kyyneleen poskilla istuin. Mutta urheasti itseni kokosin, höpötin mukavia, sanoin ettei satu, kiitin ja toivotin hyvät joulut lopuksi. Koska onhan se terveydenhoitoalalla varmaan rankkaa nähdä porukkaa jatkuvasti huonossa kunnossa tai huonolla tuulella, niin mielellään kiittelen tehdystä työstä (ainakin hyvästä). Ei se sen naisen syy ole, että olen tällänen itkupilli herkkis..

Oikeastaan pitäs pistää positiivisuusosastolle kiitosta terveysaseman toiminnasta! Kun mulla on siellä niin kiva omalääkäri, joka aina ottaa jutut tosissaan, lähettää labraan, soittaa tulokset parissa päivässä, kysyy kaiken tarkasti, ei koskaan oo perusurpo ja vähättele mua, patistaa juuri sopivasti pitämään huolta kunnosta.

^Voi sinua :( Tosi ikävä kuulla että oli tollasta. Eihän se tosiaan niiden vika oo (paitsi jos on huono näytteenottaja) mutta ois voinu kyllä vähän sympata sua :) Ite taasen en koskaan oo pelänny tai tykänny huonoa labroista/näytteenotosta. Se verikoe tuntuu vaan kivalta :D Kerran oli joku harjotteli ja sitä vähän pelkäsin kun ajattelin tietty heti ettei se osaa pistää. Kävikin niin että se oli kaikista paras tähän mennessä ottamaan näytteen Tiedä sitten oliko niin tarkka, rauhallinen ja varovainen kun yleensä labraväellä on kauhee kiire :S

Onneksi oma äiti jaksaa olla niin kannustava ja iloinen ja mahdottoman reilu. Olen tässä päälle kuukauden ollut työttömänä, ja olen aivan järjettömän laiska, typerä ja aikaansaamaton tytär. Aivan, se on minun vikani että töitä ei ole.

Äiti painostaa koko ajan ostamaan isältäni hänen toisen autonsa. Millähän rahalla minä sen meinaan ostaa? Lisäksi en ole työttömäksi jäätyäni saanut varmaan viettää yhtäkään päivää rauhassa. Joka päivä samat motkotukset. "No, onko töitä. Ai ei vai, pitäiskö tehdä asialle jotain? Osta isältäs se auto niin pääset paremmin töihin vaikka Helsinkiin. Ootko selannut mol.fi sivuja? Ai, miten niin ei muka löydy töitä?" Aivan. Joka. Päivä.

Ihan kuin käärisin tässä tilanteessa tonnin autoa varten. Ja on minun vikani, ettei tästä kylästä löydy töitä. Tuollainen painostus vie järjen, etenkin kun tässä on paljon muutakin mitä pitäisi hoitaa. Liitossa on asiat vielä täysin kesken ja yritän epätoivoisesti Kelan kanssa selvitellä näitä päiväraha-asioita ja tehdä selvityksiä työssäoloehdon täyttymisestä.

Äsken sain äidiltä viestin. "Tuli mieleen, että jos huonosti käy, niin isäs varmaan pystyy sinut ja eläimet majoittamaan vaikka saunamökkiin." Kiitos äiti, olet totaalinen paskapää. Ja eikä haittaa vaikka jotenkin ihmeen kaupalla tämän tekstin sattuisikin löytämään.

^^ Harjoittelijat yleensä ottavat rutkasti enemmän painetta asiakkaan näytteenottokokemuksesta ja keskimäärin ovatkin hellävaraisempia ja tarkempia, kun rutiinilla ottava labratäti Mutta nyt lakkaan tästä aiheesta ja purkaudun vaikka siitä että oon pyöreä kuin rantapallon kiinalaisen ravintolan jäljiltä.

catteri kirjoitti:

Kyllä mun mielestä, jos kassa rahan kanssa mokaa, saa jo kimpaantuakin. Jos on kassalla ja rahan kanssa tekemisissä, pitää siinä sit olla tarkkana, ja osata kattoa, paljonko antaa takaisin. Ja vielä nykyaikana, kun kone laskee, paljonko sitä pitää antaa, ei tuommosia useamman euron mokia varsinkaan, pitäs sattua. Sen vielä jotenki ymmärtää, jos joku kymmenen tai kakskymmentä senttiä menee väärin, vaan ei noin paljoa.

Lähes aina annan rahasta asiakkaalle takaisin oikein, mutta joskus tulee mokattua. Esimerkiksi pari päivää sitten asiakkaan ostos maksoi 5e, antoi mulle 20e, katoin näyttöä väsyneenä pää ajatuksista tyhjänä ja laskeskelin päässäni, että "joo 15e, eli kakskymppisestä takaisin siis 5e" (eli kassa laski palautuksen 15 euroksi, mistä mä sitten näppäränä tyttönä tein päässälaskua...). Takana oli täysi työpäivä ja aivot solmussa, silloin ei paljon ajatus aina kulje. Tuolloin huomasin mokan itse, uskoakseni muillakin kerroilla kun ei ole palautetta tullut. Mutta mokia sattuu, täysin skarppina on mahdotonta olla väsyneenä. Töiden takia olen oppinut aina tarkistamaan, että 1. sain rahasta oikein takaisin ja 2. kaikki tilatut tuotteet ovat mukana, jos otan pikaruokalasta tavaraa mukaan take awayna. Ei pitäisi olla asiakkaan velvollisuus, mutta on ihan kannattavaa.

catteri kirjoitti:

Mutta jos kumminkin näin tekisin, toki asiakas siitä saa mielensä pahoittaa ja tulla valittamaan. Sitten nöyränä pahoitellaan ja pyydellään anteeksi.

Valittaa tietysti saa, mutta kun senkin voi tehdä niin monella tapaa. Ja tottakai pitää olla nöyränä ja pahoitella, jos on mokannut!

Dintti kirjoitti:

^Ihan totta puhut, mutta mun perimmäinen pointti tässä nyt on se että yleensäkään mun mielestä ei ole hyvää käytöstä hoitaa asioita missään tilanteessa suuttumalla toiselle osapuolelle jos tämä on tehnyt virheen. Mun mielestä on todella lapsellista alkaa sättiä ihmistä virheestä joka on tehty täysin vahingossa. Ihan sama oliko kyse asiakaspalvelutilanteesta vai mistä tahansa.
Kyllä minä itsekin siitä mieleni pahoittaisin jos menisin sanomaan kassalle että sain liian vähän takaisin ja kassa olisi todella tyly. Jos työntekijä on pahoillaan ja nolona virheestään niin en voi mitenkään ymmärtää miksi siinä tilanteessa pitää vielä ilkeillä.

Kalinka kirjoitti:

Mun mielestä sivistyneeseen käytökseen kuuluu asiallisuus. Jokainen mokaa joskus ja yleensä kyseessä on kuitenkin melko pienet asiat, joiden selvittäminen on helppoa. Varsinkin jos muistaa itse käyttäytyä. Useimmiten siis. Jos joku työntekijä käyttäytyy oikeasti huonosti, kannattaa jättää palauetta.

Mä pelkään neuloja kuollakseni, oon muutaman kerran jännityksestä pyörtynytkin siihen tuoliin. Kerran ihan ystävällisyyttäni annoin yhden harjoittelian ottaa multa verikokeen. Se jotenkin epäonnistui ja verta suihkusi mun käsivarresta joka paikkaan. Se oli kamalaa.

naukunen kirjoitti:

Kuten Baeliana jo totesi, niin on täysin mahdollista että sä olet harva se kerta mustelmiin taipuvainen. On myös täysin mahdollista että sama henkilö ottaa erään kerran täysin kivuttomasti ja ilman mustelmia, mutta viikkoa myöhemmin saman henkilön pisto sattuu, ja syntyy mustelmia. Se on yhtä lailla asiakkaan käsivarren "tuulesta" kiinni. Kolmekymmentäkin vuotta alalla olleet joutuvat viikottain elleivät jopa päivittäin sellaisen käsivarren eteen ettei ensimmäisellä, tai välttämättä toisellakaan yrittämällä onnistu. Kukaan ei ole nähnyt kaikkia suonia, eikä se kivun tuottaminen ole aina välttämättä ammattitaidottomuutta.

Okei. No, mä pidän heitä sitten vaan ammattitaidottomina vaikka luulin erottavani hyvän huonosta. Voiko se käsi oikeasti muuttua niin paljon, että jonain päivänä löytää suonen ja toisena ei?
Muistan ikuisesti sen, kun jotkut tupelsivat käteni kanssa eivätkä saaneet siihen sitten pirullakaan tippaa. Laittoivat sen sitten kyynärtaipeeseen, nukuin tietysti käsi koukussa ja tulehtui koko suoni ja oli ihan sairaan kipeä. Itsepä nukuin käsi koukussa, mutta kyllä kiroilutti se, että eivät saaneet sitä tippaa siihen mihin se kuuluu. Ehkä epäreilua, mutta pistettyhän sen kivun kärsii.

Minä en kyllä ihan purematta niele tuota että versivuoni käyttäytyisi toisinaan niin poikkeavasti ihan näytteenottajasta riippumattomista syistä. Multa on otettu todella paljon verikokeita, ja ainoastaan muutaman kerran on jäänyt jäätävät mustelmat kyynärtaipeeseen. Jotenkin ne "no höh, miten se nyt noin..", "läpi meni", "oho, kokeillaan uudestaan" ja "otetaan uusiksi vaikka toisesta kädestä" -tyyppiset kommentit eivät oikein vakuuta että vika olisi minun verisuonissani. Mulla on kyllä taipumusta pyörtyillä verikokeissa "tottumuksesta" huolimatta, mutta kun sen on ilmoittanut etukäteen, ei ole itse tarvinnut vastata siitä painamisesta. Muutaman kerran veri lakannut kiertämästä, eikä putkeen ole tullut yhtään mitään. Niilläkin kerroilla on osaava hoitaja hoitanut homman mallikkaasti sörkkimättä ja tökkimättä suonesta läpi.
Vahinkoja voi tuossakin asiassa sattua kelle vaan, ja ihan varmasti pistettävissä suonissa on suuria eroja. Mutta ihan varmasti on näytteenottajien taidoissakin.
Tietysti on turhaa ja typerää mennä soittamaan suutaan seuraavalla näytteenottajalle, mutta ymmärrän hyvin jos joku pitää tärkeänä ilmoittaa pelostaan etukäteen.

^^Miks ihmeessä se tippa laitettiin kyynärtaipeeseen? Mullekaan ei ole saatu laitettua siihen mihin normaalisti laitetaan, mutta ranteen alapuolelle kyllä. Haittas siinäkin vietävästi, mutta ei kyllä varmastikaan yhtä paljon kuin kyynärtaipeessa

Ja kyllähän varmasti osa näytteenottajista on keskivertoa ammattikuntaansa huonompia, tuskin sitä kuitenkaan kiellettiin. Multa nyt ei mitään järjetöntä määrää verta ole jouduttu ottamaan, mutta muistan kyllä yhden kerran, kun ronkkimalla ronkittiin ja lopputulos oli jär-kyt-tä-vä mustelma ja pirun kipeä kyynärtaive. Mun tulee ja huono olo ja yleensä saankin laittaa maate kun kerron asiasta, tämä ko. henkilö vaan sanoi että "koita nyt vaan kestää" enkä sitte uskaltanu vikistä vastaan ennen ku olin jo lakananvalkoisena ja sai taluttaa mut laverille. Jee.

Kaaduin eilen kaupan parkkipaikalla seurauksena lievä aivotärähdys,huulessa,nenässä ja otsassa ruhjeita. Pahin on otsan pitkä haava ja mojova patti. Verta tuli hirmuisesti.

Kylläpä se keikahtaminen tapahtuikin äkkiä,yhtään en kerenny ottaa vastaan kun pää oskeytyi katuun. Tuntui kuin koko lanttu olis halennut. Otin nenästä kiinni kun tunsin,että veri rupeaa valumaan. Hetken olin siinä etukenossa ja huomasin,että verta vaan tiputtaa maahan. Silloin tajusin myös otsahaavan.

Raahauduin vertavaluvana läheiseen apteekkiin. Kyllä hieman hävetti kun ihmiset vaan tuijotti. Luulivat varmaan joksikin pultsariksi. Sieltä sain edes paperia ja pääsin ajamaan terveyskeskukseen.

Onneksi selvisin kuitenkin vähällä. Olkapää on kipeä ja hampaaseenkin sattui muttei se onneksi karkennut eikä luita mennyt.
Nyt otsan patti on laskeutunut silmien väliin ja toinen silmä on mennyt jo mustaksi. Toinenkin saattaa mennä.

Mitenkähän tässä vielä kehtaa lähteä kylille asioita hoitamaan tän näkösenä? Otettava varmaan festarihuivi ja aurinkolasit käyttöön.

Onko prkl pakko hommata monta koiraa ja sitten ne ei kuitenkaan pysy hanskassa?? Tänään aamulla reilun 10m päässä kävelytiellä meni nainen ja 3 koiraa, kun koirat huomasi Nempun niin 2 niistä lähti tuleen päälle eikä nainen pystynyt tekemään mitään!! On joo liukasta ja kaikkea mutta kyllä niiden elukoiden pitää pysyä hallinnassa oli kesä tai talvi!

Ei sitte auttanut tulehduskipulääkekuuri tuohon jännetupintulehdukseen, kuuri loppui maanantaina ja viime yönä alkoi kipu. Nyt sitten taas yksityiselle, koska julkiselle ei saanut aikaa puhelimella "sun täytyy eka tulla sairaanhoitajalle näyttämään, mutta pahoin pelkään että tämän päivän ajat ovat jo sitten menneet. Mutta sairaanhoitaja voi opastaa sua särkylääkkeiden käytössä". Jep.

Pelottaa, ahdistaa ja itkettää.

Kissa on tiine, olen jo 4 yötä valvonut sen kanssa. Laskettu aika olisi pitänyt olla lauantaina, jolloin vuorokausia tuli täyteen 66. Nyt on päivä 70 menossa, eikä vieläkään ole tapahtunut mitään. Eilen käytiin ultrassa, ja siellä näkyi vahvoja sydämenlyöntejä ja vilkkaita sikiöitä.
Lekuri antoi kissalle prostagladiinia synnytyksen alkamisen vauhdittamiseen. Mitään ei tapahtunut.

Nyt soitin ell taas, ja pennut pitää saada kuulemma ulos niin nopeaa kuin mahdollista. Liikkeitä tuntuu jonkinverran, mutta mielestäni ei niin paljon kuin eilen.

Kohta pitää lähteä, ja mua pelottaa tosiaan ihan hirveästi. Keisarinleikkaus on juttu, jota en toivonut koskaan joutuvani kokemaan. Siinä on kuitenkin vaarana ei paitsi haavan tulehdus, myös se, ettei emo edes hyväksy pentuja ollenkaan. Plus nyt pelottaa vielä se, että onko siellä enää edes yhtään pikkuista elossa.

Olisi pitänyt jo keisaroida eilen! Mutta lääkärin kanssa järkeiltiin niin, että ei ole mahdotonta että kissa kantaa jopa sen 70-71 päivää, ja kun sikiöt on virkeitä, samoten kun mamma, niin leikkaukseen ei vielä lähdetty, se on kuitenkin se viimeinen vaihtoehto.

^ Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Hei mistä mustelmista te oikee puhutta.. Olin tuossa syksyllä muutaman pvän sairaalassa, tulin kädet tuon näkösenä sieltä veke. Toi kuva on otettu kännykällä, ni vähän huono laadultaan, mutta näkeepä siittä! "Vähän" pukkas mustelmaa niiden piikittämisten seurauksena.

^^Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pennut sekä emo ovat hyvissä voimissa, kuin myös emo hyväksyy pennut vaikka normi synnytystä olisikaan. Täällä pidetään peukkuja