Koirat.com

Vanis kirjoitti:

Minä en kyllä ihan purematta niele tuota että versivuoni käyttäytyisi toisinaan niin poikkeavasti ihan näytteenottajasta riippumattomista syistä.

.

Te saatte toki purnata vastaan aiheesta ja kertoa omista kokemuksistanne niin paljon kuin suinkin vain on palstalla tilaa, mutta kyllä nämä asiat on mulle ihan opetettu ja olen ne itse todennut, en suinkaan keksinyt päästäni että provosoisin jotakuta väittämään vastaan.

Vanis kirjoitti:

Jotenkin ne "no höh, miten se nyt noin..", "läpi meni", "oho, kokeillaan uudestaan" ja "otetaan uusiksi vaikka toisesta kädestä" -tyyppiset kommentit eivät oikein vakuuta että vika olisi minun verisuonissani.

En ole pyrkinyt alkuperäisellä purkautumisellani syyttämään joka ainutta laboratoriohoitajan kämmiä ihmisten huonoista suonista, tarkoituksenani oli huomauttaa etteivät ihmiset tunnu ymmärtävän sitä että kipu ja mustelmat eivät aina, välttämättä ole kiinni hoitajan ammattitaidosta. Kuka tahansa ymmärtää että jos se neula tulee ulos suonen toiselta puolelta niin saattaa syntyä mustelma vaikka kuinka painaisi, mutta myös mallikelpoisen oton jälkeen mustelma-alttiille asiakkaalle voi syntyä mustelmia, eikä se riipu kenenkään panoksesta.

Vanis kirjoitti:

Mulla on kyllä taipumusta pyörtyillä verikokeissa "tottumuksesta" huolimatta, mutta kun sen on ilmoittanut etukäteen, ei ole itse tarvinnut vastata siitä painamisesta.

Tämän takia onkin ehdottoman tärkeää että siellä oikeasti avataan suu ja sanotaan jos pelottaa, ei kenenkään tarvitse olla urhea ja sinnitellä tajunnan rajamailla eikä hyvään ammattietiikkaan kuulu se että hoitaja vastaaa "äläs nyt" tai "ei tämä satu". Koko homma sujuu paljon joutuisammin kun tiedostetaan jo etukäteen että esimerkiksi juuri painamiseen saatetaan tarvita apua.

Jos mä nyt onnistuin sanomaan mitä halusin?

neruda kirjoitti:

Muistan ikuisesti sen, kun jotkut tupelsivat käteni kanssa eivätkä saaneet siihen sitten pirullakaan tippaa. Laittoivat sen sitten kyynärtaipeeseen, nukuin tietysti käsi koukussa ja tulehtui koko suoni ja oli ihan sairaan kipeä. Itsepä nukuin käsi koukussa, mutta kyllä kiroilutti se, että eivät saaneet sitä tippaa siihen mihin se kuuluu. Ehkä epäreilua, mutta pistettyhän sen kivun kärsii.

Kanyylin laittaminen ei kuulu mun ammattikunnalle, mutta nää on kyllä just näitä etten silleen ihmettele että joitakin ei paljoa huvita enää paljastaa käsivartta ilman taistelua.

Yrjömigreeni jatkuu... Haluun vaihtaa mun pään migreenittömään

Johille ja kisuille tsemppiä! Toivottavasti kaikki menisi hyvin.

Omaa: kävin lääkärissä. Käsi on paranemisvaiheessa, jokin hermo siellä on vaan jumissa. Ja tästä tiedosta maksoin sitten 34e Oli ihan fiksu lääkäri kun sanoi ettei nyt sitten enää lääkkeitä aleta napsimaan tähän vaan rennolla mielellä eteenpäin. Mutta toisaalta kannatti kyllä käydä, voinpahan olla levollisin mielin eikä tarvi jouluna miettiä pitäskö sitä lääkäriin vai ei...

Joh:n kisulle ja pennuille toivotan onnea matkaan, toivottavasti kaikki päättyy hyvin. Tänään on ainakin hyvä päivä syntyä (meillä on siis yhdellä pojalla synttärit, mikä varmaan jo on tullut selväksi)

Mustelmista puheenollen. Meidän neiti-porkkis päätti sitten alkaa riehua kuten pentuna ja kun menin sen kaveriksi tarhaan pallolla pelaamaan hyppäsikin sitten käsivarteen roikkumaan ja nappasi hienon mustelman tuohon. Pääsi ilmeisesti vähän ylikuumenemaan, kun lenkillä heittelin lumipalloja... Onpa nyt sitten hienot mustelmat käsivarressa joulunajan piristykseksi.

Johille ja mamma-kisulle sekä pennuille tsempitykset täältäkin, toivottavasti kaikki menee hyvin!

Mua (taas vaihteeks) ottaa päähän tuo avon äiti. Aivan liian lähelle rakennettiin talo, ja nyt sen huomaa omasta pinnasta kun joka päivä tulee hääräämään tuonne raksalle. Mentiin myös joskus viime keväänä sanomaan sille että meillä vois pitää joulu-päivällisen. Siitä ei puhuttu sen enempää, ja tässä pari kuukautta takaperin se sitten oli että "no jokos ootte suunitelleet jouluaattoa?". Mä sitten hieman hölmistyneenä totesin että joo, mennään mun vanhemmille jo aattoa edeltävänä iltana, mä kun luulin että avo oli kertonu meidän suunitelmat sen vanhemmille. Tuo veti sitten järjettömät pultit että mehän luvattiin järjestää meillä se aaton päivällinen ja blaablaa. Siitä sitten purnutti pari viikkoa. Nyt on ollu ihmeen hiljaa, kun sanoin että no voidaan me järjestää jotkut pienet syömingit meillä sitten joulupäivänä kun ollaan tultu takasin mun vanhemmilta.
Eilen sitten oli tarkoitus että mä ja avo oltais haettu liukuovi-kaapistot, ja avo sitten sano illalla että ei se kerkiä kun pitäisi lattia saumata alakerrassa. Anoppi-kokelas oli sitten kärppänä paikalla, ja tarjoutui hyvin auliisti mukaan. Mä heti ajattelin että on taka-ajatuksia, ja heti kun istuttiin autoon alko paapatus.
Olenko suunitellut jo ruokalistaa, tulemmeko nyt varmasti ajoissa kotiin sieltä mun vanhemmilta ja onko kaikki muut heidän perinteet otettu huomioon. Mä sitten siihen sanoin vaan että en ole suunitellut sen kummenin ruokalistaa, tulemme iltapäivällä kotiin ja syödään sitten joskus neljän jälkeen. Hän sitten siihen oikein kauhistuneena että mitäää, en ole suunitellut vai ja hän on sanonut "kaikille" että ruokailu alkaa 12-13- maissa.
Hömm... Kenelle "kaikille"??!! Eli anoppi on kutsunut nyt lähemmäs 20 vierasta meille, ja heille on sanottu että ruoka tarjoillaan kello 12 alkaen. Mä sanoin sitten että on se nyt vaan sellainen homma, että mä olen laskenut 8 hengen varaan, ne ketkä itse olen kutsunut, ja ruokailu alkaa vasta iltapäivästä. Tällasta kinastelua oli siis koko meidän komeronhakureissu, ja lopuksi oli tunnelma sen verran kireä että kun tultiin kotiin ja saatiin sisäänkannettua komerot niin häivyin yli tunnin lenkille koirien kanssa sateeseen.
Kun sitten kysyin avolta että mitä mieltä hän on ja onko hän puhunut äitinsä kanssa asiasta, niin tuo tietysti sanoo että ei ota asiaan minkäänlaista kantaa ja että on antanut äidilleen vapaat kädet. Hän ei näe asiassa mitään ongelmaa, siis jos meille tunkee 20 henkeä syömään heti aamupäivästä. Just. Arvaatte minkälaisen itkupotkuraivarin vedin tuossa vaiheessa, kun ei ole asiasta mitään mulle maininnu ja mä olin siinä uskossa että a)vietetään rento joulu mun vanhempien luona ilman että tarvitsee lähteä ajamaan hiki hatussa kotiinpäin kukonlaulun aikaan ja b) joulupäivän illalla syödään pienessä porukassa meidän luona.
Meillä ei ole edes ruokapöytää saatiikka hellaa vielä asennettuna, millä mä ne ruoat teen 20 hengelle??!! Mulla ei vaan riitä kiinnostus, raha tai aika tuollaisen järkkäämiseen tällä hetkellä. Meillä ei ole edes käyttöönottolupaa vielä talolle!

Tsiisus mikä purkautuminen, mutta siis oikeesti, mua ottaa päähän! Oonko mä ihan täysin kauhea tyttöystävä/avovaimo kun vedän kilarit tällaisesta? Minkälainen mun asenne pitäisi olla? "joo hyvä homma hei anoppi että olet hoitanut kutsut puolestani, montako on tulossa että tiedän miten ison kinkun hankin?" Pitäiskö mun oikeeasti olla tuolla asenteella?

raggetti kirjoitti:

Oonko mä ihan täysin kauhea tyttöystävä/avovaimo kun vedän kilarit tällaisesta?

Et ole, mua alkoi ärsyttää jo anopistasi lukeminen Pidätte just sellasen joulun kuin olette suunnitelleetkin, sanot anopille että rahkeet ei riitä 20 hengen kestitsemiseen ja haluatte viettää rauhallisen joulun pienemmällä porukalla.
Itse olisin todellakin suuttununut jos kysymättä(?) olisi kotiini kutsuttu iso lössi syömään jouluksi..

^^Mä varmaan jäisin vanhempien luokse loppu jouluksi, siinähän sitten kokkailevat keskenään. Käsittämätöntä toimintaa, et varmasta aiheetta raivareita saanut.
muoks. väksy uus väksy

Mulla on kyllä nyt oudoin flunssahässäkkä ikinä. Nokka ei valu kuin aamuisin, kurkku ei ole kipeä, mutta pään ympärillä on vanne, korvat on tukossa ja otsa- ja poskionteloissa tuntuu painetta - ja yskityttää!! Olo on ku koko pää hartioista ylöspäin ois painetynnyrin sisällä, silmät tuntuis pullahtavan ulos hetkenä minä hyvänsä Ja ei kuumetta, edellisiltana oli vähän ikäänku nousussa enkä oo ottanu troppiakaan että jos nousis, mutta ku ei niin ei...

Voi pilhu kyllä mikä olotila. Ei hyvä, ei yhtään hyvä...

Raggetti: Kyllä on kamala tilanne... Eipä voi muuta sanoa. Kyllä miehenkin pitäisi ymmärtää ettei päivälliskutsuja noin vain polkaista pystyyn.

Vaikka onhan noita nähty miehiä, jotka valittavat vaimolleen:" Kuinka sä niin kauheasti touhotat ja riehut niiden valmistelujen kanssa, meidän äiti se aina polkaisi joulun ihan tyhjästä ja kaikki oli niin hienoa ja ruokaa oli jos jonkinlaista..." Sitten jos siltä äidiltä on kysynyt, niin kyllä hän itse on muistanut ettei se ihan "tyhjästä" se miehen lapsuusjoulu syntynyt. Helppoahan se on sanoa, että "meillä kaikki oli aina valmista ja hienoa, senkuin istui nauttimaan". Jeps... lapsille sen niin pitää ollakin, mutta aikuisena pitäisi jo ymmärtää, että työtä se vaatii, jos oikein hienon aikoo järkätä
JA vaatimattomammassakin on laittamista. Nyt kuule isäntä miettimään tilannetta aivoillaan, ei niitä kutsuja hetkessä järjestetä.

T: Yrittäjän vaimo, joka alkuun aina silloin tällöin on saanut kuulla arkenakin, että työmiehet tulevat sitten tänään syömään. Joo hauska, kun ilmoitit, tässä on puolituntia aikaa ja ruokaa varattu tasan tarkkaan perheen tarpeisiin. Onneksi mies nykyään jo tajuaa, että kannattaa hieman varhemmin ottaa suunnitelmat puheeksi.

Pitäisi tästä taas selvittää itsensä ja ipanat kylille ostoksille, vanhemmilleni on joululahjoja vielä hankittava ja kummitytölle... Muutama joulukorttikin jäi postittamatta. Ehtiväthän ne vielä ykköspostissa? Ja jos eivät ehdi niin ovatpa sitten perillä ainakin joulun jälkeen... onpahan ainakin lähetetty.

ongelmanahan on se että periaatteessa avo on antanut tuolle luvan järjestää sellaisen joulun kuin se haluaa meillä, ilman että olen tiennyt asiasta. Vedin tietenkin hirveät kilarit ensin kun avon äiti otti asian esille, mutta puhuttuani avon kanssa niin ymmärrän periaatteessa miksi on luullut että on ok kutsua noin monta ihmistä. Kun avo kerran on sanonut hänelle että saa tehdä miten haluaa. Nyt mua vähän hävettää ja nolottaa mun oma käytös sitä kohtaan eilen, koska selvästi luuli että asia on ok mullekkin, vaikka en siis ole ollut tietoinen tästä. Avo taas sulkeutu täysin kun yritin keskustella asiasta enkä saanut minkäänlaista kontaktia häneen. Mua vatuttaa, suututtaa, surettaa ja itkettää, loputkin joulufiilikset hävis tän jupakan myötä. Enkä nyt tiedä kenelle tässä olisin vihainen, avolle, anopille vai itselleni kun en ole asiasta keskustellut ennen tätä.

Muoks. moni oli ehtinyt väliin, tuo oli oikeastaan vastaus Weeblille. Ransa kiteytti tuntemukset paremmin kun mä pystyin tuossa pitkässä tekstissä.
Avon suvussa kun tuosiaan on aina ollut sellainen meininki, että kaikki suunittelee omiaan ja sitten yhtäkkiä "polkastaan" tyhjästä kutsut. Tunnelma on äärimmäisen kirsistyny ja viinaa vedetään muidenkin edestä. Mä en vaan haluais ja jaksais sellaista nyt. Tuntuu että pää hajoaa tällä hetkellä kun edes ajattelee asiaa.

Oiskohan avo oikea osoite, ainakin mun mielestä.

muoks. Oisko sinne vanhempien luokse jääminen hyvä idea

Minä olisin eniten vihainen sille avolle, hänen olisi kyllä pitänyt kertoa sinulle suunnitelmista. Selväksi pitää tehdä se, että tästä lähtien tuollaiset asiat sovitaan keskenään eikä vain oman äidin kanssa. Anopille voisi sanoa, että seuraavan kerran kun puoliskosi hänen kanssaan sopii jostain tuollaisesta, mikä koskee suurimmissa määrissä myös sinua, hän ottaa hetimiten asian esille sinut nähdessään ja kertoo suunnitelmista eikä vain oleta, että kaikki on ok, kun et ole aiemmin kieltäytynytkään (milläs kieltäytyy, kun ei tiedä asiasta). Sanot, että sinulle se kutsujen järjestäminen ei ole vain sitä, että käyt viinakaupassa vaan haluat suunnitella ja laittaa vähän muutakin.

Tästä joulusta pitää vain yrittää joten kuten selviytyä ja eiköhän se siitä ala selkiintyä... onhan tässä vielä muutama päivä aikaa.

Nyt on kyllä lähdettävä sinne kylille, meillä on illalla alakoululaisten joulujuhlakin ja ennen sitä pitäisi selvitä kauppareissusta ja laittaa syntymäpäiväpäivällinen.

Sanottaisiinko vaikka näin. Isäntää väsyttää ja emäntää väsyttää. Emäntä yrittää hoitaa asiat kotona kuntoon, isäntä ei tee mitään. Emäntää vtuttaa.

Joulu(hössötykset lieveilmiöineen) pitäisi kieltää terveydelle ja ihmissuhteille vaarallisena.

Raggetille tsempit ärsyttävä anoppi - tilanteeseen. En vaan voi ymmärtää miksi miehet muuttuvat ihan tossuiksi kun äiti sanoo jotain.

Mua taas nyppii appiukko ja pahasti, lupasi nimittäin hommata meille kuusen.Tänään sitten pyysin avoa soittamaan sille ja kysymään, että missähän se kuusi mahtaa viipyä ja ylläriylläri mitään kuusta ei olekkaan (eikä tämä ole eka kerta kun näin käy jonkun asian kanssa). Eikä ukkeli vaivautunut ilmoittamaan aikaisemmin vaikka on jo viikonainakin tiennyt ettei meille saa kuusta. Avo vaan siihen totesi että: "No ei se haittaa, eihän me mitään kuusta tarvitakkaan (näin avo sanoo aina kun isänsä ei saa mitään aikaan)." Sain ihan käsittämättömän raivarin, koska minulle kuusi on todella tärkeä ja joka vuosi sellainen on kotiani koristanut riippumatta siitä missä asuin. Avo saa jostain kuusen hommata, ihan sama mistä, mutta kun eivät taas osanneet asioita hoitaa kunnolla niin se on pistettävä hoitamaan.

Tiedän, että ylireagoin, mutta minä haluan sen kuusen tai avo saa viettää joulun yksin kuusettomassa kodissa, minä menen äitille Muhkun kanssa missä on kuusi ja kinkku ja muutenkin ihanan jouluinen tunnelma. Niin ja avohan ei sinne voi tulla, koska äitini on kuulema "hippi" ja "liian sivistynyt".

Täältä myös raggettille tsempit anopin kanssa.

Me ei olla taaskaan joulua yhdessä, vaikka kolmas "yhteinen" joulu onkin. Todennäköisesti olen sitten kotona koiran ja muiden eläinten kanssa. Avo menee äitinsä luo. Anoppilasta on sanottu, että voisin toki tulla Hukan kanssa mukaan, mutta siinä tapauksessa Hukka joutuisi olemaan yksin alakerrassa. Viimeksi se piti sielä niin järkyttävää meteliä koko viikoknlopun, eihän se ymmärrä miksei yks kaks saakaan olla muiden seurassa niin kuin normaalisti. Täytyy ehdottaa, että ollaan yksi joulu kotona, toinen vaikka anoppilassa ja kolmas minun kotiporukoiden luona. Mutta tuskin sekään käy, kun avon on ehdottomasti päästävä joka joulu äidin luokse moikkaamaan suuren osan vuodesta sijaiskodissa asuvaa pikkusiskopuolta. Ja mikäli oikein ymmärsin, niin sekään ei kelpaa, että aatto oltaisiin kahdestaan kotona ja käytäisiin sitten anoppilassa ja muualla sitten muina joulupyhinä.

^ Miksi se ei saa olla teidän kanssa yläkerrassa? Tuo on kyllä ikävää kun joutuu säätää noiden suunnitelmien kanssa. Meillä mies on käynyt aina aattona sen porukoilla nopeasti, ajanut 20km suuntaansa, ollut pari tuntia paikalla ja tullut takaisin meille. Tänä vuonna ei enää aio lähteä ajelemaan, onhan se vähän raskastakin.

^^^ No ohhoh, jo on tuossaki syyt ettei voi tyttöystävän äidin luo lähteä!

Taidan sittenkin olla tyytyväinen (ainaki näin joulun ajan) tähän yksinolemiseen kun monella ongelmia joulunvieton suhteen...

Raggetti, uskoisi anopin ymmärtävän teidän tilanteen, että missäpä ne 20 henkilöä siellä aikoo ruokailla ja kuinka ruuat tehdään? Että jos vuodella esimerkiksi siirtäisi tätä tapahtumaa? Tuohan on hyvin ikävä väärinkäsitys, jonka avosi on oikeastaan aiheuttanu teidän välille.

Ja tulin muokkaan tätä että toivotan Johin kissalle ja pennuille onnea matkaan, vaan olitki kerenny jo kirjottaa mun alle. Toivottavasti mamma siitä tokenee ja pentunsa hyväksyy. Tsemppiä matkaan pikkukisulle uuden elämän alkuun!

Kiitos kaikille myötäelämisestä!

Pentuja oli mahassa kaksi, joista toinen pahasti epämuodostunut, joten siitä tuli pieni enkelikisu heti paikan päällä. Toinen pentu voi ihan hyvin olosuhteisiin nähden, mutta tokkurainen emo on sitä mieltä, että pentu ei ole yhtään kiva. Yrittää kokoajan purra sitä..
Mutta eiköhän se tästä, kun se saa päänsä ensin selväksi!

Oma pieni mitätön purkautuminen.
Kävelin äskön postille (tai siis siwalle jossa on posti) hakemaan jotain pakettia joka ei ollut mahtunut postiluukusta. Olin hyvillä mielin, koska ulkona oli pakkasta ja lunta. Ajattelin kaikkea ja nautin ulkonaolosta. Paketista paljastui Simban joululahjapanta joka vaikutti todella täydelliseltä. Siwassa ei ollut manteleita, joten päätin poiketa kotimatkalla k-kauppaan ostamaan niitä. Matkalla k-kaupalle hyräilin joululauluja ja olin hyvällä tuulella. Sain itselleni mielettömän joulumielen ja ei haitannut edes vaikka joulujuttuja peruuntui tänään ja on kaikkea säätöä. Nautin pakkasilmasta ja pohdiskelin,että kyllä se siitä.
Pääsin k-kauppaa, manteleiden luo ja mitä korvani kuulevat. Kaupassa pauhaa täysiä Pitkä kuuma kesä kappale. Siis mitä? Mikä kesä? Hyvä jos on edes pakkasta tänä talvena. Rupes niin ärsyttämään.Katos kaikki joulumieli samointein.
Ei niissä kaupoissa nyt tarvi lokakuussa joululaulujen soida, mutta näin muutamaa päivää ennen joulua, niin mielummin kuuntelen niitä joululauluja kuin pitkää kuumaa kesää. Arg.

Edit. ^Hyvä että meni noin. Täällä pohditutti myös Joh:n tilanne. Tsemppiä kissallesi ja pennulle! :)