Koirat.com

Migreeni oksettaa ja nukuttaa, muttei pysty kumpaankaan. Koiran kanssa pitäis lähteä ulos, mutta pelkään oksentavani pihalle...

Mun elämä on niin kovin tympeetä. Joku sais ravistella tähän vähän järkeä.

Opparintekomotivaation puute! Haluaisin valmistuakin joskus, mutta miksi hitossa opparin kirjottaminen on niin suuren työn ja tuskan takana...??

cada kirjoitti:

Migreeni oksettaa ja nukuttaa, muttei pysty kumpaankaan. Koiran kanssa pitäis lähteä ulos, mutta pelkään oksentavani pihalle...

Ah, mäki alotin eilen työpäivän olemalla pää pöntös. Migreeni on maailman v*ttumaisin vaiva Kerran oksensin Tampereen rautatieaseman edes migreenin kouris ja tyylikkäästi suoraan huiviini, nam

^ voi ei! Ite oon onnistunut oksentamaan migreenissä vain vessan seinään, sänkyyn ja entisen työpaikan roskikseen kesken työvuoron...

Nyt onneks helpotti jo huomattavasti. Kohta vielä ulos ja sit aikasin nukkumaan niin huomenna toivottavasti herään kivuttomana

Lisättäköön vielä se, että useimmiten onneks osuu vessanpönttöön yrjöt :D

Akillesjänteen tulehdus vasemmassa jalassa. Ja nyt oikea jalkakin alkanut kipeytymään. AAAARGH.

NiiNu i feel you pain! Ei huvita yhtään!

//kirotusvirheet

Aiempiin purkautumisiin liityen nyt tuli lapsen isältä puhelu että ei mun tarvii mennä sossuun, hän kuulemma ei enää aio uhkailla, haukkua, kiristää, tapella.. Eikä ilmeisesti nähdä poikaansa (mikä on kuulemma mun vika)
Mitähän tuosta nyt pitäisi ajatella..
Oonko paha ihminen kun mulle tuli tuosta helpottunut olo? Toki on syyllinen olo kun hänen mielestään estän lapsen tapaamisen..

Naapuruston rottweilerit. Args. Ihan tässä lähistöllä asuu 3 rotkulaa, 2 samassa taloudessa ja 1 sitten toisessa. Nämä 2 on usein pihassa aitauksessa, ja aita on sitä korkeusluokkaa ettei taatusti tekisi tiukkaakaan loikata yli. Joka kerta kun menee siltä suunnaltakaan, kauhea mekastus ja raivoisa murina ja haukkuminen. Näitä näkee lenkillä äärimmäisen harvoin, ne on aina siellä aitauksessa räyhäämässä. Ja tämä yksi sitten. Sitä taluttaa joko mies tai nainen, aina on mukana lastenvaunut (tai tänään oli pulkka, jossa mukula) ja taluttaja puhuu puhelimeen koiran riuhtoessa vimmatusti remmissä suu vaahdossa räyhäten. Taas tänään, oli pakko kiertää mahdollisimman kaukaa, en oikeasti uskalla mennä samalta puolelta tietä ohi kun ei yhtään näytä siltä, että elukka olisi hallinnassa. Tempoi naista hihnassa kuin perunasäkkiä, ja muija vaan kalkattaa puhelimeen. Muuten ei räyhää, vain jos koiran kanssa menee lähistöltä. Pyörällä esim saa mennä ihan rauhassa. Just juttelin naapurin rouvan kanssakin näistä ja mäkin ihan oikeasti välillä pelkään, että joku noista pääsee irti ja rynnii oman koiran kimppuun. Ei tule kaunista jälkeä. Ja vaikka pari irtokoiraa olenkin perkeleellä ja tömistelyllä pysäyttänyt, niin jostain syystä ei tunnu hyvältä idealta (usein hyvinkin puolustusviettisen) rotikan eteen mennä isottelemaan jos se on huonolla tuulella. (Vaikka mistä sitä ikinä tietää vaikka se oliskin oikeasti ihan nalle, en nyt vaan hauaisi päästä ottamaan selvää...)

Eikä mulla nyt mitään rotuennakkoluuloja ole. Tiedän useammankin rotikan jotka on vallan mukavia koiria, eikä ne nyt muutenkaan lähtökohtaisesti mitään tappajia ole tietenkään. Mutta nuo kolme yksilöä vaan vähän aiheuttaa harmaita hiuksia nyt. Ne kaksi olemattoman aitansa vuoksi (naapuri sanoi että ovat joskus sieltä tulleetkin yli ja että ainakin toinen niistä tiedetään vihaiseksi) ja yhdellä selvästi koulutus ihan vaiheessa ja hallinta kusee. Plus ärsyttää omistajien tapa puhua AINA puhelimeen koiraa ulkoiluttaessaan, jos kerran koiran käytös on tuollaista. Hankkisivat handsfreen perkule. Ja jonkinlainen koulutsyrityskin voisi tehdä terää.

^^ sinuna olisin tyytyväinen tilanteeseen! Jos siis mies sanansa pitää unohdat sen ja oot ite maailman paras vanhempi pojallesi. Ei lapsi tarvitse elämäänsä ihmistä, joka kiristää ja uhkailee ja aiheuttaa pahaa mieltä.

Väksylit oikein!

weebl, kirjoitustesi perusteella menisin sinuna silti sinne sossuun. Pahimmassa tapauksessa lapsesi isä aloittaa pölyn laskeuduttua uuden uhkailun ja sitten taas vannoo jättävänsä rauhaan kun mietit taas sossuun menoa.

Vinkujat ja vonkujat jotka ei tee mitään minkään eteen ja odottaa kaiken tippuvan taivaasta valmiina+lapsuudentraumat. Ai mitenniin VÄHÄN huono päivä?

Jatkuva särky on kyllä pirullinen rasite. Väsyttää, mutta kivun takia en saa kuitenkaan nukuttua. Särkylääkkeistäkin saa vain mahan kipeäksi. Torstaina pääsen piikille.

Vanis kirjoitti:

Torstaina pääsen piikille.

Elämässä on vielä paljon hyvää! Ei saa mennä piikille!

NiiNu kirjoitti:

Opparintekomotivaation puute! Haluaisin valmistuakin joskus, mutta miksi hitossa opparin kirjottaminen on niin suuren työn ja tuskan takana...??

Kyllä se siitä! Itselläni opparin kirjoittaminen kesti puolitoista vuotta ja tuloksena 54 sivua. Rivi per päivä on hyvä taktiikka. Haha, no ei, oon ehkä huono esimerkki tässä asiassa.

weebl kirjoitti:

Aiempiin purkautumisiin liityen nyt tuli lapsen isältä puhelu että ei mun tarvii mennä sossuun, hän kuulemma ei enää aio uhkailla, haukkua, kiristää, tapella.. Eikä ilmeisesti nähdä poikaansa (mikä on kuulemma mun vika)
Mitähän tuosta nyt pitäisi ajatella..
Oonko paha ihminen kun mulle tuli tuosta helpottunut olo? Toki on syyllinen olo kun hänen mielestään estän lapsen tapaamisen..

Sitten vaan jätkältä nimi paperiin.

Jos muuttaa jossain vaiheessa mieltään niin voithan sinä sen antaa lasta tulla katsomaan ja muutenkin nähdä. Mutta kunhan viet vaan sitten asian siihen malliin että se on paperilla eli sossuun mars.

maddy kirjoitti:

[quote=Vanis]Torstaina pääsen piikille.

Elämässä on vielä paljon hyvää! Ei saa mennä piikille![/quote]

Voihan laihdutus sentään..

Elämä alkaa pyörimään koko ajan vaan enemmän painon ympärillä. Jokapäiväinen murhe, syömisestä tulee aina huono olo (henkisesti siis). Nyt on tullut taas 3kg lisää Miksei voi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, kuntoilla ja syödä terveellisesti? Kun ei vaan onnistu.

Kun ei terveellisesti, niin sitten epäterveellisesti
Kesään mennessä aion olla hoikka, keinoja kaihtamatta.

Ärsyttävää, oon taas kipeenä. Musta tuntuu, että oon aika usein kipeenä, siis tavallista useammin. No, tänä syksynä/talvena en ole ollut kun 2 viikkoa räkätaudissa, joten oon päässyt sikäli vähällä. Mutta nyt sitten taas! Eilen alkoi töissä palella, mittasin kuumeen ja 37,7. Sinnikkäästi kuitenkin olin loppuun asti töissä, kun ei pelkkä paleleminen työntekoa estä. Illalla mittasin kuumeen uudestaan, kun paleli ihan sikana ja 38,9 näytti mittari. Aamullakin näytti vielä 38,5 joten soitin töihin, että jään täksi päiväksi kotiin. Mua hävettää ihan hirveesti kun tuntuu, että lintsaan tahallani töistä. Ei tunnu oikeastaan kuumeiselta koko aikaa, mutta välillä tulee oikein sellasia aaltoja. Sit on taas välillä ihan normaali olo. Pöh. No, toivottavasti pääsisin huomenna jo takas töihin. Inhottavaa jos tulee puheita, että lusmuilen vaan kotona.

^ sama täällä. Rasittavaa ku huomaa koko ajan saavasa jonku pöpön ja nää on vielä kaikenlisäks niin pitkäkestosia!
Olin pari viikkoa ihan tappoflunssassa ja lämpö seilas kuumeen ja alilämmön välillä koko ajan. Viime viikon loppupuolella oli jo menossa hyvää vauhtia ohi, mut sit yhtäkkiä alko taas nenä vuotaa ja tuli ihme kurkkukipu. Eli nyt taas niiskutan ja köhin :c