Koirat.com

Mua sattuu hampaaseen. Särkyyn on auttanut burana, mutta nyt tänään en ole enää pystynyt syömään mitään kiinteää. Pirun viisaudenhampaat!

Tuli tuosta weeblin laihdutus marmatuksesta mieleen. Itseä alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään tuo ihan joka tuutista tuleva laihdutus, painonpudotus ja hoikkuuden ihannointi. Lehdet on täynnä karppaus vinkkejä, jumppaohjelmia ja terveellisiä ruoka ohjeita. Telkkarista tulee ties mitä super-dieettejä. Lisäksi mainostetaan erilaisia painonpudotus ryhmiä ja laihdutusvalmisteita. Asiakkaat ei muuta teekkään ku valittaa omaa painoaan, tai toinen ääriryhmä tsekkailee tuotteista vaan kalorimääriä ja hehkutetaan kuinka on kiire salille ja salilta lenkille. Ja tuntuu, että tuo trendi laihuudesta menee koko ajan vaan enemmän yli. Anorektikkoa muistuttavat tytöt kilpailee keskenään siitä, kumpi pudottaa nopeammin tai juoksee pidemmän lenkin. Ja pikkutytöt miettii, ostaisko tikkarin vai pari irtokarkkia, että kumpi laihduttaa enemmän. Musta se on jo tosi surullista.

Mun mielestä yleensäkin koko hoikkuuden ihannointi on saanut jo sairaalloiset mittasuhteet. Tuntuu, että ihmistä arvioidaan jo paljonkin sen perusteella, onko lihava vai laiha vai jotain siltä väliltä. Ja monelle se painon tarkkailu tuntuu olevan elämän pääsisältö. Eikä oikeasti ole elämässä enää mitään muuta mielenkiintoista?

Enkä nyt sano, että ihmisten pitäisi olla lihavia, tai ettei saisi laihduttaa, jos sitä ylipainoa oikeasti on. Mutta asiat voisi olla oikeissa mittasuhteissa. Itsekin tein vuodenvaihteessa elämäntapa muutoksen. Jätin herkuttelun pois ja vaihdoin ruokia terveellisempiin. Siltikään en ravaa fanaattisesti puntarilla, en surkuttele laihtumista tai lihomista, en suuremmin edes mieti asiaa. Enkä stressaa, jos joinain päivinä jää liikkuminen vähemmälle, ei maailma siihen kaadu.

Ja ei ollut tarkoitettu mitenkään weeblille tämä, tuli tosiaan vain tämä jo pidempään ärsyttänyt asia mieleen tuosta kommentista. Ja heti helpotti, kun sai avautua aiheesta.

Kalinka kirjoitti:

Mua sattuu hampaaseen. Särkyyn on auttanut burana, mutta nyt tänään en ole enää pystynyt syömään mitään kiinteää. Pirun viisaudenhampaat!

*ja nappaa samalla itse buranan*

Mua alkaa jo etoa syöminen kokonaan, kieli viikon jo puutunut, visarin poistokohta on kipee ku mikä ja syöminen on hankalaa, välillä puren kieleen, välillä vihlasee, välillä meinaan oksentaa. Viikossa jos nyt ei mene niin saan soitella taas h-lääkärille että mitähän tälle oikein tekis!

^ Tsemppiä sinnekin ja toivottavasti nyt kuitenkin rupeaisi paranemaan!

Mä en ole päässyt vielä hammaslääkärille asti.. Niin pitkällä tosin jo olen, että olen harkinnut sitä koko aamun (miten voi johonkin paikkaan meneminen ahdistaa näin kovin?!).

Eipä täälläkään herätty kivuttomana. Nää monen päivän migreenikohtaukset vetää ihan vuodelepoon. Ei pysty tekemään mitään. Ei edes nukkumaan

Kyllähän sitä laihuutta ihannoidaan, kukapa olisi mieluummin lihava kuin sopiva. Ei mullakaan ole tavoitteena luurangonlaiha varsi, vaan hoikka ja sopusuhtainen.
Haluan olla nyt "parhaimmillani" kun oon vielä nuori. Ja itseluottamuskaan ei ole pahitteeksi.
Mitat tällä hetkellä 164/66-67, en koe mikään hirveä läski olevani, mutta ylimääräistä kyllä on ihan liikaa. Tavoite on 55 kg, johon aion päästä. Sitten voin sanoa olevani tyytyväinen itseeni, uskallan olla oma itseni, pukeutua haluamiini vaatteisiin ym.
Nykyään vaan verhoan itseni ylisuuriin huppareihin ja olohousuihin. Toki elämä alkaa pyörimään painon ympärillä, jos ei kärsi katsoa itseään enää peilistä hyvillä mielin.

Painoasiat aiheuttavat täälläkin harmitusta usein. Viikonloppuna meinasin ärähtää pahastikin anopille, kun meni sanomaan tuosta meidän kolmivuotiaasta, että "ei ole mikään kevyt poika." Juu, neuvolassa viimeviikolla juuri painosta puhuttiin ja merkitsi korttiin sitten, että "kasvaa omilla käyrillään". Ja ne omat käyrät ovat MIINUSkäyriä, eli ongelma on nimenomaan se, että poika ON kevyt ikään ja pituuteen suhteutettuna. Mutta minkäs teet, ei lasta voi pakkosyöttääkään. Teki mieli kysyä siltä anopilta, että mitä luurankoja lasten sitten pitäisi olla, jos tuo muka on hänen mielestään jotenkin lihavan näköinen. Ihan tyhmää tietysti ottaa noista anopin sanoista itseensä, oudolta vain tuntuu moiset mielipiteet lapsesta, jonka syömisen kanssa saa tuskailla, kun voi mennä päiviä ettei juuri mitään saa syömään. Minä olen joskus kyllä tainnut tuskailla lasten painoasiaa anopin kuullen kertomatta sen tarkemmin mistä on kyse, mutta luulisi silmien kertovan ettei ainakaan ylipainosta.

Tytön painon (ja pituuskasvun) kanssa ollaan saatu rampata kontrolleissa niin neuvolassa kuin sairaalassa useammin kuin välitän muistaakaan. Todettu loppujen lopuksi vain, että ihmisiä nyt on moneen eri muottiin ja tämä tytön pienuus johtuu vain allergioista ja sukurasitteesta, kun meidän molempien suvuissa on paljon pienikokoisia naisia.

^ Mun äiti päivittelee joka kerta kun vaihtaa meijän ( vajaa 5kk) plikalle vaippaa et kuin on makkara jalat ja kaksoisleuka ja jos ei ole viikkoonkaan nähny, niin eka kommentti on et ootkos sä taas lihonu.. Ite en tykkää mitään käyriä katella, mut kuitenkin niitten neuvolan käyrien mukaan plikka on hitusen keskivertoo pidempi ja paino on just sillä keskiviivalla... Sille on paino muutenkin (varsinkin mun) koko elämä ja hirvittää jo valmiiksi et jos se alkaa plikalle mouhoon jostain syömisestä ja painosta. Mun itsekunnioituksen se on polkenu maan rakoon, mun lapselle se ei tee samaa!!!

Mut sit se mistä tulin avautuun.. Naapurin piski!!!!! Ja ala-aste ikäset mukulat jotka sitä ulkoiluttaa..
Koira ei ole iso (vähän isompi kun russeli), mut tuntuu olevan sitäkin sitkeempi. Se ilmesty tohon naapuriin kesällä ja oli jo aikuisen kokonen, mut varmaan aika nuori silti. Meijän tolleri ei voi sietää sitä. Muut koirat saa kyllä mennä pihan ohi ja se vaan juoksee aidan viertä niitten mukana, saattaa haukahtaa kerran, mut sit se on siinä. Kun tää napurin koira on missään vähänkään näköpiirissä, niin Rempo alkaa rähiseen niskavillat pystyssä ja kun sen komentaa sisälle, niin rähisee viä sisälläkin ja kattelee ulos päin. Noh, lenkillä kun tää koira tulee vastaan, niin se vetää latanaan niitä mukuloita. Niillä ei ole mitään otetta siihen koiraan ja kun ei niitten voimatkaan riitä ees sitä piteleen. Pelkäämpä vaan et jos se joskus (viime viikolla pääsi jo niin lähelle et jouduin meijän koiraa roikottaan pannasta ilmassa) pääsee ton kimppuun, niin siitä ei seuraa kaunista jälkee...ja kuka maksaa ja saa vihat...no me tietysti, ison pahan koiran omistajat..
Niin ja siis tää koira rähisee ihan yhtä paljon kun meijänkin koira..

Lisään vielä ennenkö joku muu kerkee Ja joo, tiedän että mun pitäs koirani kouluttaa niin ettei se rähise tuolle yhellekkään... Mut ärsyttää se silti kun koira muuten on jo ihan malli kelpoinen koirakansalainen.

Töidenhaku

Noniiin. Huomenna taas lääkäriin, ei riittäny pelkkä soittoaika antibioottikuurin uusimiseksi vaan pitää mennä näytille. Voi Kuinka Mukavaa.

Henniet: sama projekti täällä menossa. Epätoivo alkaa iskeä...

Ja ettei lähestyvä rahattomuus olis ainoa ongelma, sain tänään taas kärsiä kunnon ylävatsakrampista. Kesästä asti n. kuukauden välein on iskeny kauheita ylävatsakipuja. Kestää 1-2h ja sen ajan voin tasan maata kippurassa. Tänään iski taas ja tällä kertaa kestäny todella kauan: alko puolen päivän aikaan, eikä viekään oo normaali. Sain vihdoin varattua ajan lääkärille ja toivon todella että herra lääkäri antaa mulle jotain nappeja, eikä määrää tähystykseen... Kiitos ihanan äitini, pääsen erikoislääkärille, jolle saa pulittaa 20min visiitistä 97e. Toivottavasti on sen arvonen.

Henniet kirjoitti:

Töidenhaku

Sama

Jatketaampa samaa linjaa, melkein.

Työntekijän saaminen. Hyvän sellaisen.

Laihuuteen ym liittyen vielä sen verran, että oma mielipiteeni täydellisestä vartalosta

Tahtoo

Töitä pitäis munkin alkaa haeskella. Se on niin yks homma, mit inhoon yli kaiken.. Jos Catterin bisnes ois lähempänä, ni tulisin sulle töihin vaikka millä nälkäpalkalla ja p*skoilla työajoilla, jos sillä välttäis sen hakemusten lähettelyrumban.

Mun omat vanhemmat on tosi hoikkia, äiti etenkin. Itse oon kai normaalipainoinen 168 cm ja joku 63 kg. itsestä tuntuu silti kauhean paksulle. Yritän saada ainakin ton 3 kg pois vähitellen kevääseen mennessä. Mies on ihana ja sanoo, ettei oleta mun pysyvän samoissa mitoissa kuin ennen lapsia 25-vuotiaana (57 kg) ja välillä yritän itsekin lohduttaa itseäni sillä, että 6 vuotta ja 2 lasta nyt vaan tekee tehtävänsä. Kuitenkin toi kolmenkin kilon tiputtaminen ei oo mikään vaikea juttu, koska oon joulun-tammikuun alun syönyt ihan liikaa mässyjä. (Nyt oon yirttänyt mahdollisimman pitkälle vaihtaa viljat täysjyvään, jättää makeat pois ja vähintään joka toinen päivä vetää kunnon hikilenkin koiran kanssa. Kerran viikossa on karkkipäivä ja popcornia voin syödä naposteluhimoon.)

Olin eilen aamulla koiran ja kuopuksen kanssa kävelyllä. Meidän takaa tuli nainen, joka puhui puhelimeen ja ulkoilutti koiraa fleksissä. Mä poitsu ja koira oltiin aivan kävelytien reunassa, kun nainen meni ohi. Päästi sitten koiransa poikaan kiinni (siis ei puremaan vaan niin lähelle, että koski poikaan) ja koiraan kiinni pääsemisen sain estettyä tunkemalla oman koirani penkkaan omien jalkojen taakse. Joo, ihan sama, vaikka meilläkin on koira, mut ei mun mielestä ole ok päästää koiraansa ilman lupaa vieraan muksun eikä koiran luo. Mitään ei tapahtunut, mut mistä hitosta se akka ois voinut tietää et mun koira ei esim. puolusta muksua ja käy päälle..

weebl, toivottavasti toi oli huumorilla heitetty? Ainakin mun silmään toi nainen näyttää lähinnä anorektikolta, vaikka treenattu onkin. Ei ainakaan omaan silmään mitenkään kaunis. Mutta, makuasia toki, mistä kukin tykkää.

^ En kyllä vitsillä sitä laittanut. Mielestäni kaunis, siro ja treenattu kroppa.

PenniMyy! I feel your pain. Mulla on ollut krooninen akillesjänteen tulehdus jo 6 vuotta, eikä tää miksikään muutu. Välillä jänne on parempi, välillä huonompi, kuten nyt. Kävely sattuu ihan hirveästi, ja linkuttamalla on menty jo pari kuukautta...

Just kävin ultraäänitutkimuksessa, ja siinä todettiin että jänne on erittäin paksuuntunut ja tulehtunut, mutta eipä siihen mitään hoitoa sinänsä ole. Kortisonipiikkejä + venytyksiä. Ihan kiva, mutta samaa on jatkettu jo tosiaan 6 vuotta, niin jotenkin oisin toivonut, että jotain tälle olisi voitu nyt tehdä, esim. leikata. Mutta ei. Näillä mennään (eli jatketaan) siis.

Mäpäs voisin muuten antaa ihan sellasen pikku vinkin näin työnantajan näkökulmasta kaikille työnhakijoille.

Eli kannattaa oikeasti olla suht rehellinen siinä, mitä kirjottaa siihen hakemukseen. Nykyaikana kun melkein kaikki on naamakirjassa, pitävät blogeja tms, mikä on kaikille netissä julkista nähtävää, on työnantajalla aika helppo vilkuilla, pitääkö puoletkaan hakemukseen laitetuista tiedoista paikkaansa. Esim. jos hehkuttaa hakemuksessa omaavansa terveelliset elämäntavat, mutta naamakirjassa on runsaasti känniörvellyskuvia rööki huulessa, ja yhteisöt hehkuttavat biletystä ja kännäämistä, on uskottavuus aikalailla mennyttä, eikä sellainen ihminen töitä saa ainakaan minulta. Eli, jos ei ole jostain aiheesta positiivista sanottavaa, kannattaa se jättää vaikka mainitsematta mieluummin kuin valehdella päinvastaista.

Samoten se, jos kysytään haastattelussa harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, ja ihminen sanoo että "en kait mä mitään harrasta, kotona viihdyn", ja sit löytyyki kymmeniä eri harrastuksia ja kerhoja/seuroja sun muita sieltä netin syövereistä, tulee väkisinkin kuva epärehelliestä ihmisestä.

Niin ja seki on ihan arvokas taito, että on viittinyt lukea kunnolla sen työpaikkailmoituksen ennen hakemuksen lähettämistä ja haastatteluun tuloa. Ettei haeta kokopäiväduunia, joka oikeasti ilmoituksenkin mukaan on hyvinkin osapäiväinen ja satunnainen, mutta sitä ei vain olla huomattu lukea.

Ja ne palkkkatiedot. Jos ilmoituksessa sanotaan että tessin mukainen palkkaus, ja alakin on mainittu, voisi sitä sen verran nähdä vaivaa, että googlettelee sen palkan itse, eikä se ole ainakaan ensimmäisenä kysymyksenä haastattelussa. Jos niinkun hyvän kuvan ittestään tahtoo antaa.

Irti olevat koirat jotka eivät ole hallittavissa
Kahtena päivänä peräkkäin,eilen katoin kun nainen yritti yksin puolustaa koiraansa (huutelin omistajaa apuun hakemaan koiraa pois) tänään sit lenkillä vastaan tuli minua ja mallaa irtokoira. Vaikkei mitään tapahtunut,niin suhteellisen kauan omistaja jaaritteli koiraansa kiinni ja minä ihan oikeasti pelkäsin.Malla ei aina tykkää toisista nartuista ja tämä tuumasi et ei hänenkään koira :(

Huonosti auratut tiet!

Kävin sellasessa sport divarissa et