Koirat.com

^ Joo, I know the feeling. Mä olen yrittänyt koko päivän saada hammaslääkäriä kiinni, soittanut 7 (!!) eri numeroon, ja ei muutakuin pimpelipomia saa korvaan.

Note to self: älä luota muistiisi. Mä muistelin, että mulla olis ollut tänään pääsykokeisiin valmentavaa kurssia, kuten yleensä tiistaisin on. Menin kurssipaikalle ja tädää - paikalla ei ollut ketään. Tarkistinpa sitten netistä aikatauluja ja luennot onkin huomenna. Menipä sitten ihan hukkaan kaks tuntia tästäkin päivästä, kun reissasin kurssipaikalle ja takaisin.

^^ Mulla vielä stressaa kun tää on puhelu Suomeen = kivat puhelinlaskut. :/

Aina nää menee just väärinpäin, siten että lasku on mahdollisimman suuri. Suomessa ollessani taas jonotin 40 minuuttia puhelua Britannian Ikeaan...

Että mua niiiiiiiiiiiiiiiiin alkaa ärsyttämään kaikki pienimmätkin ongelmat elämässä :D
Niinkin naurettava aihe on nyt käsillä kuin SIIVOAMINEN, tälläkertaa tosin työpaikkalla. Kotona ei onneksi ole niin paljoa motkottamisen aihetta.
Meillä on tosi pieni toimisto, ja olen siellä tosiaan melko tehokkaasti ollut imurin varressa siitä asti kun sinne muutettiin. Nyt sitten ehotin, että siivottaisiinko viikottain per henkilö, kun minusta on naurettavaa, että aina joku saa isomman homman ja toinen pienemmän. Yleensä ne isommat hommat menee samoille henkilöille ja toiset siellä hinkkaa puhtaaksi kahta mukia.
Noh, sitten tämä eräs henkilö aloitti. "Vie niin kauheesti aikaa ja on raskasta ja ikinä en ole muissa toimistoissa joutunut siivoomaan ja wääwääwää".
Siis HÄRREGYYYYYYYYD! Onko se muka paljoa vaadittu jos hemmetti soikoon KERRAN VIIDESSA VIIKOSSA joutuu siivoamaan about 45 minuuttia?
Sitten sanoin vielä, ett' jokainen on vastuussa omasta pöydästään, niin eikös tämä tyyppi mennyt ja pessyt muiden pöydät ja jätti sen rätin mun pöydälle, et olin ite ainoa, joka jouduin vielä lattianpesun jälkeen pyyhkimään omani Kiitti, mulle riitti.

(huom. musta tämä myös on äärimmäisen loukkaavaa asettaa itsensä siivoajien yläpuolelle toteamalla, että meidän pitäisi palkata sinne siivoaja, kun mighty ylhäisyytenä viitsi alentua moiseen...)

^Tehkää seinälle lista viikottaisista siivoustehtävistä ja kierrättäkää tehtäviä (ja ne nimet aina sinne joka viikko kenen vuoro on milläkin viikolla tehdä mitä, niin "ei unohdu"). Laita seinälle ja tuumaa, että hei, väsäsin tällasen, niin ei tartte ottaa käytäntöön sitä, että aina yks siivoaa vuoroviikoin kaiken.

^mietin kyllä tuotakin. Pitää olla huomenna se biatch joka sen listan tekee ;)

Pusi pusi. No tää kuuluis varmaan enemmän positiiveihin, mutta toi mun yllä kiroamani pitkä 20 minuutin odottelu palkittiin. Juuri kun olin jo luovuttamassa, sainkin aivan ensiluokkaista asiakaspalvelua puhelimitse Puhelu itsessään kesti puoli tuntia ja tämä nainen vielä soitti peräänkin kun tuli jotain ongelmaa, mutta silti. Ikinä saanut noin ihanaa palvelua Finnairilta (Selvittelen siis jälleen kerran koiran tuomista UK - Suomi, joka on helpommin sanottu kuin tehty)

Voi helekutti mikä päivä.
-laitoin eilen liitolle päivärahahakemuksen, neljältä viikolta kuten olen tässä jo reilun vuoden tehnyt. Tänään sitten huomasin, että mulle tulee huomenna rahaa viikolta, eikä sitä hakemusta ole näemmä käsiteltykään kuin siltä ajalta. Huomenna aamulla lähtee sinne soittoa, että wtf.
-En saakkaan rahaa paljon yhtään --> en tiedä millä hitolla maksetaan vuokra ja kun pitäisi ruokaakin ostaa
-Hiivatulehdus, koska en ole päässyt hakemaan siihen lääkettä. Huomenna on pakko käydä, koska tää olo on harvinaisen tuskaa.
-Maha täysin sekaisin syystä en tiedä
-Koira päätti kusaista lattialle, vaikka oli käynyt pari tuntia aiemmin pihalla. En taas tajua sitäkään elukkaa.
-Avo ei ole saanut vieläkään omia työttömyyskorvauksiaan Kelalta, koska työkkärille ei tunne kelpaavan millään avon viimeisin työtodistus. Ilmeisesti yhtälö työsuhde vuokravälitysfirman kautta = työt loppui, koska ei ollut enää tarvetta työntekijälle on vähän liian monimutkainen niille.

Alan kohta itkeä, kun kaikki menee vaan päin sitä itteensä.

Välillä se elämä kuljettaa. En torstaina ajatellut että kun mun 22-vuotias avo pyörtyy ja lähtee käymään päivystyksessä että se tulee vasta tänään takaisin sydämentahdistimen kanssa. Hiukan säikähdin kun torstaina joutui jäämään yöksi sairaalaan. Vielä sillon luultiin että perjantaina kotiin, mutta seuraavana aamuna tekivät päätöksen että ei kotiin ja tahdistin pitää asettaa. Viikonloppu meni vähän oudoissa ja sumuisissa fiiliksissä mutta pääasia että kaikki on nyt hyvin.

Ebeli jaksamista teille molemmille! on tosi pysäyttävää kun nuorelle ihmisille käy jotain ihan yhtäkkiä. Itsehän kesällä 21-vuotiaana jouduin soittamaan itselleni ambulanssin kun taju lähti ja oireet oli samat kuin aivohalvauksessa...

Työkaverin vaimo kuoli synnytyksessä. Nyt on mies ilman kesällä naitua vaimoa yksin pienen pojan kanssa.

^Aivan hirveää! Sitä ei jotenkin osaa edes ajatella tuota vaihtoehtoa, kun nykyään osataan tehdä niin paljon. Vaikka miehen serkulla oli myös melkoinen draamasynnytys ja paljon verenhukkaa ja tilanne oli tosi vakava. Heillä kylläkin loppu oli onnellinen ja sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Ei tuohon oikein mitään osaa sanoa... Jotenkin sitä varustautuu enemmän siihen, että lapsen voi vielä viime metreilläkin menettää, mutta äidin kuolema synnytyksessä tuntuu niin shokeeraavalta.

^^ Voi hyvänen aika.. Kamalaa.. Aivan uskomattoman surullista ! Siinä on pahimmat kauhukuvat käyneet toteen. Julmaa, miesparka Ja lapsi ! Voih..

Onpa täällä aivan kamalia uutisia. En edes tiedä mitä sanoa Tonterian viestiin. Aivan hirveää. :(

Ebelille ja avomiehelleen voimia muuttuneeseen tilanteeseen. Ei tuollaista toivoisi nuorelle ihmiselle.

Voi mitä uutisia täällä :( Paljon voimia Ebelille ja avokille, hirveältä kuulostaa Tonterian työkaverin tilanne.

Kamalia uutisia täällä tällä kertaa . Voimia Ebelille ja miehelle, sekä Tonterian työkaverille. Hirveää menettää vaimo tuollaisessa tilanteessa, jonka pitäisi olla elämän onnellisimpia hetkiä .

Voimia todella paljon Tonterialle sekä Ebelille. Kyllä vetää hiljaiseksi.

Vetää tosiaan hiljaiseksi tällaiset uutiset. Voimia kaikille!

Surullisia uutisia täällä...

Ebelin avomiehelle toipumisia! Tonterian työkaverin tilanne on kyllä äärimmäisen murheellinen... Muutenkin aina kamalaa, jos iloiseen tapahtumaan yhdistyy jotain surullista. Tarkoitan siis sitä, että lapsen syntymäpäivä, jonka pitäisi olla iloinen juttu jota odotetaan, yhdistyy maailman surullisimpaan asiaan ja ilon päivästä tuleekin pahimmassa tapauksessa hiljainen ja itkun täyteinen. Onneksi miehelle kuitenkin jäi mittaamattoman arvokas muisto vaimostaan, ettei menettänyt heitä molempia.

Kamalia uutisia. Voimia paljon kaikille!