Koirat.com

^Kyllä se siitä lähtee taas sujumaan Meillä oli kans eilinen lenkki sen verran hermoja raastava et mä ekan kerran karjasin Lunalle kunnolla Oli pakko istua muutamaksi minuutiksi ku veren paine huiteli jatkuvasti ihan äärilukemissa. Ei mua yleensä haittaa jos perseillään, mut miksi se pitää kaikista asioista perseillä yhtä aikaa! Luna veti, vaihto jatkuvasti puolta, jumitti, ohituksissa ei ollu kontaktista tietoakaan ja muutenki ne korvat sekä aivot oli jossain täysin kadoksissa.

^ Ei muakaan haittaisi ollenkaan sellainen "normaali" perseily mutta kun tuo on ihan oikeasti tosi agressiivinen rullaluistelijoille, skeittareille ja usein pyöräilijöille. Lexassa on täysin kaksi eri puolta; omalle väelle, tutuille koirille ja ihmisille on mitä ihanin mutta toinen puoli siinä on taas sellainen että se on käymässä kohteen päälle vaahto suupuolistä pursuten ja hullun kiilto silmissä. Ja mulle kun on viimeinen vaihtoehto fyysinen kurittaminen, mun mielestä koira pitäisi saada hanskaan sanallisesti mutta jostain syystä tuo koira käyttäytyy kuin unelma miehen kanssa koska hän taas "ottaa luulot pois" Lexalta heti pistämllä sen maihin tai ottamalla niskaperseotteen jos yrittääkin murista ihmisille tai koirille. Mä koen sen vaan vääräksi.

Tuo koira on niin pirun rakas että sen kanssa jaksaa vaan yrittää vaikka moni mun tilanteessa olisi varmasti jo luovuttanut. Mä elättelen toivoa että joskun mä vielä voin kävellä sen kanssa vieraan uroskoiran/rullaluistelijan/skeittarin ohi ilman kuonopantaa hihna löysällä ja Lexa on hiljaa.

Tuo on sellainen koira, minkä kanssa ei oikeastaan ikinä voi elää rennosti vaan on oltava koko ajan skarppina ja pidettävä rutiineista kiinni lähes orjallisesti.

^ Pääsisitkö sä lavastamaan harjoittelutilanteita, jolloin koko ongelmaan olisi helpompi suhtautua kuin silloin, kun rullaluistelija tmv. tulee ihan yllättäen siihen kohdalle? Lexa kuitenkin sun kertomasi perusteella on kykeneväinen jättämään aggressionsa, kun olet sen kunnolla opettanut (ainakin muistaakseni olet kertonut, että esimerkiksi luoksetulo onnistuu vaikka olisi jo ryntäämässä toisen koiran luokse? Muistanko ihan väärin?). Jaksamista tilanteeseen. Mun mielestä sun ei kannata lähteä fyysisen kurittamisen tielle jos se susta tuntuu väärältä.

^ Olen jo miettinyt jos ilmoittaisin tuon koiraterapeutille ja siellä voisi ottaa noita harjoituksia joissa olisi nuo tietyt ärsykkeet. Toinen vaihtoehto on tietenkin omin päin harjoitella niin että saisi jostain Lexalle tuntemattoman ihmisen skeittaamaan, rullaluistelemaan tai jopa tumman vieraan uroskoiran. Mutta mistä sellaisia osaa/kehtaa pyytää..? Tietty jos laittaa lehteen ilmoituksen että tule korvauta vastaan skeittaamaan ja rullaluistelemaan rotikkani eteen. Varmasti jollekkin nuorelle yläasteikäiselle pojalle kelpaisi muutama kymppi.

Ja Lexa on ehdottomasti luotettavin koira noista neljäsä irrallaan. Sitä ei tarvitse laittaa välttämättä kiinni jos vaikka 30m päässä on vieras koira, pysyy kyllä lähellä. Ja osaa kyllä ohittaa koiria nätistikkin hyvin läheltä kun vaan muistan ennakoida tilanteita eli nakit esiin ja pyydän kontaktia Lexalta hyvissä ajoin, eikä vasta sitten kun koira kohdalla. Lenkillä ollessa rullaluistelijoitten ja skeittareitten kanssa se hyvin vaikeaa kun Lexa tosiaan inhoaa niitä ja se ei ajattele ne nähdessään muuta kuin yhtä ainoaa asiaa:käy kiinni! Ne kun yhtäkkiä kohdalla, siinä vaiheessa ei auta enää kaivella nakkeja vaan keskityttävä siihen että ei lähde lapasesta ja pitää se hiljaisena.

Mä toivoisin että pallien poisto helpottaisi edes vähän urosvihaan. En odota että se tulisi niiden kanssa toimeen mutta ei tarvitsisi enää pullistella niin paljoa.

^Onko siellä jossain lähellä jonkilaista skeittiramppia tai muuta paikkaa jossa pyörii paljo skeittailijota tai rullaluistelijoita? Minähän en koulutuksesta mitään tiedä, mut lähtisin ton tyyppiseen paikkaa testaamaan et miltä etäisyydeltä saisin koiran vielä kuulolle. Samalla siinä tulis melko reilu annos siedätyshoitoa. Toisekseen sieltä saattas löytyä porukkaa joka vois lähteä treeneihin mukaan.

^ Hei, kiitti vinkistä! En muistanut ollenkaan että tuossa kilometrin päässä rantaan mennessä on skeitti"rata" josta ollaankin monet kerrat menty ohi ja Lexa on käynyt tottakai silloin melko kuumana. Pitääkin alka käydä siinä lähettyvillä aluksi pelkästeen Lexan kanssa ja jos/kun alkaa mennä skeittareiden ohitus mallikkaasti, lisätä koiralaumaa mukaan vähitellen. Lexa kun sellainen että sitä kuumempana se käy, mitä enemmän omaa laumaa on mukana. Mä en oikeastaan tiedä, olisiko tuollaiselle parempi aloittaa kylmästi vaan jokapäiväiset harjoitukset vai aluksi vain vaikkapa kerran-pari viikossa..? Mietin vain että onko Lexalle "liikaa" jos yhtäkkiä se joutuu joka päivä kohtaamaan sen asian ,mitä se inhoaa suurinpiirtein eniten maailmassa. Vinkkejä tai neuvoja, millaisella tahdilla olisi hyvä aloittaa?

^Varmaan aika paljon selviää sillon ku menette sinne ekan kerran. Jos se stressaa sitä tilannetta hirveesti niin mä kävisin aluksi vaan pari kertaa viikossa. Sitten kun se alkaa selkeästi nopeammin rauhottua voi alkaa lisäämään vaatimustasoa/käyntitiheyttä. Näin minä sen ajattelisin.

Auto meni sitten rikki. Arvio korjauskuluista on noin 1000 e

Jaksamisia monna! Ehkä se pallien poisto auttaa asiaa. Ja kannattaa mennä sinne skeittipuiston lähelle ensin ihan kauas ja syöttää sille nameja, kun pysyy rauhalllisena ja vähitellen lyhentää välimatkaa.

Omaa purkautumista: mulla on ollu norovirus nyt viikon ja vieläkin oksettaa. Kuinka kauan tää voi jatkua. Lisäksi pelottaa keskiviikko, kun on Annin varpaan kuvaus. Mitäs jos se ei ole lähtenyt ollenkaan luutumaan..En todellakaan halua että sitä amputoidaan

^ Kiitos. Pitää aloittaa kunnon siedätyshoito kaikkeen rullilla liikkuvaan.

Onko se sitten ihan paha juttu, jos Annin varvas amputoidaan? Vaikuttaako se sen liikkumiseen?

^ei sen pitäisi vaikuttaa ortopedin sanojen mukaan kun se on takajalan uloin varvas mutta silti on se kuitenkin selllainen operaatio että mielummin jättäisin väliin. Toipuminen,nukuttaminen ja kaikki, yhtään en en jaksaisi sellaista. Täytyy vaan toivoa että se olisi alkanut luutua, onhan Anni kuitenkin nuori koira vielä.

monna, pallienpoistosta: Pessihän oli 2,5-vuotias kun leikkautin sen, eli sen tavat oli jo tiukassa ja ihan opittuja. Ennen leikkausta ei tullut toimeen toisten urosten kanssa käytännössä ollenkaan, yksi tuttu uros oli jonka kanssa käytiin remmilenkeillä ja pystyttiin pitämään koirapuistossa irti jos ei ollut muita niin, että vahdittiin koko ajan ettei tule tappelua. Muuten ampui/olisi ampunut jos olisi päässyt suorilta kiinni.
Reilu puoli vuotta leikkauksen jälkeen tilanne on se, että tää pitää yhä itseään kaikkien kinginä, mutta ei tunne enää tarvetta käydä lesottamassa jokaiselle eikä kiusaa enää pienempiään huvikseen niin kuin teki aikaisemmin. Vastaa kyllä edelleen haasteeseen, mutta mieluummin menee omia reittejään kuin jäisi tahalleen haastamaan riitaa. Kiinnostus ruokaan noussut niin paljon, että toisten koirien ohittaminen muualla kuin ihan oman kodin läheisyydessä todella helppoa, oma piha ja sen edestä menevä tie edelleen erittäin vaikeita/mahdottomia.
Eli uskon, että voisi kyllä auttaa teilläkin, kunhan ryhmädynamiikka ei muuten siitä kärsi. Tuosta osasta itselläni ei siis ole kokemusta.

Juulia, toivottavasti sitä varvasta ei tarvitse amputoida. Onko Annilla vielä paketti jalassa?

innna, kiitos kun kerroit Pessin muuttumisesta kastroinnin jälkeen. Lexakin kyllä tykkää ihan hirveästi herkuista ja on niiden perään mutta ei se pahitteeksi ole, jos tulisi ahneemmaksi ja sen myötä ohitukset helpottuisi kun keskittyisi enemmän ruuan saamiseen. Oletko joutunut muuttamaan ihan radikaalisti Pessin ruokavaliota leikkauksen jälkeen vai menettekö samalla? Saa nähdä, alkaako Lexa paisua tällä ruokavaliolla leikkausken jälkeen vai joutuuko muuttamaan. Mikä sinulla oli syy Pessin kastrointiin? Onko vieraat urokset olleet hämillään pessin nähtyään? Ovatko pitäneet tyttönä? Ajatuskin siitä, että Lexa ystävystyisi jonkun uroksen kanssa ja se toinen uros alkaisi pitämään Lexaa tyttönä, naurattaa ja samalla hirvittääkin. Mitähän Lexa siinä vaiheessa meinaisi jos toisella uroksella olisi seksijutut mielessä Lexan pyllyä haistellessa?

Au-au-AU mun jalat!! Tämä oli niin arvattavissa, että tulivat kipeäksi heti kun liikun enemmän. Näillä ei juosta eikä hypitä enää yhtään. Tämä on suoraan sanottuna p.erseestä.

monna: Ennen leikkausta Pessi söi systeemillä aina kun on nälkä, koska oli niin ruippana. Nykyään saa 2-3 kertaa päivässä ruokaa (naksutellessa). Eikä voi antaa enää niin paljon mun ruuasta pikku makupaloja. Eli oon kyllä hieman joutunut muuttamaan tapojani, mutta saa edelleen kyllä luita yms. melko vapaasti. Pessi on lihonut 5,6-kiloisesta reilu kuusikiloiseksi leikkauksen jälkeen, mutta eläinlääkäri on tunnustellut ja sanoi, ettei ole kuitenkaan lihava vaan ihan normaalipainoinen. Liikuntaa saa edelleen runsaasti.
Yritän muistella noita kysymyksiä... Kyllä, urokset ovat olleet etenkin viimeaikoina todella hämmentyneitä Pessistä, ja luulleet tytöksi tai eivät ainakaan ole uskoneet pojaksi. Pessi ei tajua, miksi urokset ahdistelevat sitä, ja tuo on oikeastaan ainoa syy miksi tappeluita enää tulee. Syyt, miksi kastroin: ykkössyynä se, että Pessi stressasi narttujen juoksutuoksuista ulkona, ei enää leikkinyt narttujen kanssa ollenkaan vaan yritti vaan astua ja muutenkin ahdisteli, ja kun sillä on häntämutka (jalostusarvoton) eikä näyttelyt harrastuksena kiinnosta, niin koin helpoimmaksi leikkauttaa. Lisäplussat, mitä ajattelin leikkauksen tuovan, olisi helpommat ohitukset, mukavammat juoksulenkit kun P ei vetäisi enää jokaiselle jännälle hajulle, vähentynyt reviirivahti. Noista kaikki muu on helpottanut paitsi reviirin puolustaminen. Pelkoina oli, että Pessistä tulee täys lössykkä, laiska, passiivinen. Noista ei mikään ole toteutunut, sisällä on rauhallisempi kuin ennen eikä piippaa enää niin usein - toisaalta syynä saattaa olla myös aikuistuminen tms.
Ja ainiin, Pessin vehkeestä ei tule enää ollenkaan sitä keltasta töhkää mitä ennen leikkausta tunki niin, että kun koira kävi halaamassa niin paidassa oli löyhkäävä tahra.

Eka leikkauksen jälkeen meni joku kolmisen kuukautta kun ajattelin, ettei koko operaatiosta ollut mitään hyötyä, mutta nyt reilun puolen vuoden päästä vaikutukset todella mielestäni näkyvät.

(Tänne tuli ihan muuta kun piti! Sori, turha viesti välissä )

^ Kiitos kun jaksoit kertoa omia kokemuksia.

Ja ainiin, Pessin vehkeestä ei tule enää ollenkaan sitä keltasta töhkää mitä ennen leikkausta tunki niin, että kun koira kävi halaamassa niin paidassa oli löyhkäävä tahra.

Meillä Erno putsaa aina Lexan pistoolin jos siinä päässä jotain..

Kasvattini Papu saapui aamulla hoitoon meille. Oikein reipas nuorimies (3kk). No, ei siitä tullutkaan mitään, koska Iita kävi heti sen päälle. Ei mitään pientä murinaa, vaan niskakarvat pystyssä tosissaan kurkkuun kiinni. Sain revittyä irti. Annoin tilanteen rauhoittua ja yritin vielä toisen kerran, mutta siinä meinas mennä itseltäkin käsi
Olen niiiiiin pettynyt taas kerran. Olevinaan en ole ihan uusi koiran pitäjä. Kaikki muut koirat ovat sosiaalisia, kilttejä ja täysin ongelmattomia kavereita. Iita on sosiaalistettu niin kuin muutkin. Pentuna käytettiin turvallisten koiratuttujen luona kylässä ja meillä kävi koiria kylässä. Iitaa on taluteltu kylällä ja käytetty mätsäreissä. Koskaan en ole selkään antanut, koska en kouluta väkivallalla. Koskaan ei toinen koira ole Iitan päälle mennyt. En tiedä mikä tässä on mennyt vikaan, vai onko yksinkertaisesti koiran hermorakenne niin huono, ettei se kestä mitään. Onhan tämä koko aika ollut enemmän tai vähemmän ongelmallista. Iita haukkuu, räksyttää, käy koiriin kiinni ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta, luimistelee vieraille, pelkää kaikkea liikkuvaa, jos kyse ei ole riistasta... Mitään muuta hyvää tuossa ei oikeastaan ole, kuin loistava jäniskoira. Hakee hyvin, ajaa hyvin, kestävä ja sinnikäs.
Tuntuu, että olen niin epäonnistunut

Muoks. Lähden viemään Iitan kohta appiukolle hoitoon, koska tästä ei muuten tule mitään. Iita on nyt ulkona ja Papu sisällä muiden koirien kanssa.

Mua huolettaa oma sikeäunisuus... Mulla on kovalla äänellä rämisevä herätyskello ja kaksi kännykkää; kaikissa herätys päällä, enkä siltikään kuule kellon soittoa. Tai kuulen sen verran, että tiedostamatta sammutan kaikki herätykset ja lopulta herättyäni mulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa herätyskellojen soimisesta.

Tähän mennessä oon skipannut herätyskellot, jos ei oo oikeesti ollut pakko herätä, mutta en kohta uskalla mennä nukkumaankaan, jos on aikainen herätys, kun pelkään etten herää herätyskellon soittoon. Jos mun pitää aamulla 7.00 töihin (eli herätys on 5.30), niin nukun sen yön todella huonosti ja katkonaisesti... Sellaista koiranunta ja säpsähdän koko ajan, että "mitä kello on", "joko pitää herätä" ja "nyt mä varmasti myöhästyn".

Tää asia on oikea pain in the ass.

^Mulla on toi sama ongelma vaikka heräänkin ihan minimaaliseenkin kellon soittoon. Eli katkonaista pskaunta jos herätys on liian aikaisin. Sitten heräilee just keskellä yötä siihen että sydän takoo miljoonaa että on jo myöhässä. Ärsyttävä vaiva.