Koirat.com

Mä melkein kuolin hetki sitten. Tärisen vieläkin. Katsoin huomisen tavaroita ja vilkaisin katonrajaan..



Siis hyi helvetin helvetin helvetti, mä pelkään niin kuollakseni hämähäkkejä että olin oikeasti ihan itku kurkussa että mitä mä teen, ja vielä noin iso. Päädyin lopulta laittamaan imurin täydelle teholle, otin sen suuttimen pois, pistin mahdollisimman pitkäksi sen metalliosan, ja sitten siivosin hämpin pois. Jätin imurin hurraamaan viideksi minuutiksi itsekseen. Ihan varmuudeksi. Että se varmasti imeytyisi. Hyi helvetti. Hyi. Hyi HYI. Ja nyt koko ajan säpsähtelen, kun omat hiukset koskee käsivarsia tms., kun luulen, että se on se hämis.

^Hyihyihyihyi!! Mä en IKINÄ pystyis tekemään tollaselle mitään! ihan pikkusetkin hämähäkit siivoon imurilla jos ketään muuta ei oo paikalla, ja sillonkin on pakko irrottaa siitä imurista kun tiiän kuinka läheltä mun käsiä se menee siellä putken sisällä..! en pelkää mitään niin paljon kuin hämähäkkejä. hyi!

^^ I can feel your pain! Mä pelkäsin aivan kamalasti vielä vuosi sitten, syötin kaikki hämppikset meidän kissalle tai koiralle mutta kerran tuli reflexinomaisesti lyötyä hämähäkkiä lehdellä kun huomasin sen niin yllättäen ja kas! Sehän olikin aika rentouttavaa ja nykyään mäiskin ne surutta palasiksi kun semmoinen sattuu kohdalle.

Kännykän näyttö halki, kun yksi päättää sen kiikuttaa pöydältä esiteltäväksi :/ Ei pureskellut, mutta ilmeisesti ton kokosilla hampailla riittää hellempikin käsittely. Onneks en omistaa (vielä) iphonea tms, mutta harmi silti.

Refluksi.
Moneen, moneen vuoteen ei oo ollu yhtään oireita mut tällä viikolla oon saanu taas muistaa kuinka ikävä kyseinen tauti voikaan olla...ruokatorvea korventaa, kurkku on kipeenä, suussa maistuu pahalta, ääni käheänä, koko ajan etova olo. Tulikohan siinä ees kaikki.

Kiitos kaikille tuesta!

Itsekin mietein pitäskö soittaa isännöitsijälle onko koirista valitettu, vai tekeekö joku tuollaista oikeasti vaan piloillaan. Ei mua kuitenkaan tästä kovin helposti voi mihinkään häätää kun asunto on oma, eikä vuokralla. Saa olla aika raskaat perusteet että asunto menis myyntiin.

Oon miettiny pääni puhki että kuka naapureista tuollaista tekisi, mutten saa ketään päähäni. Tässä kun asuu lähes ainoastaan nuoria (ei niin kunnollisia kansalaisia), muutama perhe tuolla toisessa päässä ja yks juoppovanhuspariskunta tossa vastapäätä.
Kaikista huvittavinta on että mulla on päätyasunto, tästä ei kenenkään tarvitse kulkea ohi, oikeastaan tästä ei edes pääse kun metsään/nurmikentälle. Mulla ei myöskään ole seinänaapureita, kun viereisessä asunnossa ei oo yli vuoteen asunu kukaan. Joten en saata uskoo että ketään haittais jos koirat sillon tällön leikkiessä haukkuu.

Ensin luulin että se lappu on mennyt väärään postilaatikkoon, kun mikään muu tekstissä ei täsmää kuin koirien määrä ja nuori omistaja.
Soitin isälle eilen ja kerroin itkukurkussa lapusta, niin hänen vastaus oli "Voi ny saat*na. Jätä tommoset ihan omaan arvoonsa."
Mutta vaikka toisaalta ajattelenki että antaa ihmisten jauhaa paskaa, niin en kuitenkaan saanu edes yöllä nukuttua asian takia.

Olen lähdössä parin tunnin päästä töihin ja jätän videokameran kuvaamaan, ulvotaanko täällä tosiaan jatkuvasti. (Hitto ku noista kukaan edes osaa ulvoa, haukkua kylläkin)
Ompahan sit ainakin todistusaineistoa.

Notte,
hämähäkkejä varten kannattaisi olla kissa. Mä usutin aikoinaan vanhempien luona meidän kissan aina hämyrien ja ampparien kimppuun, vaikken kumpiakaan varsinaisesti pelkää. Jossain vaiheessa tosin piti ruveta suojelemaan niitä hämyreitä, koska ne pitivät muurahaiset poissa.

Ootas vaan, kun saan Seychelleillä otetut kuvat muokattua ja linkitettyä tänne

Pitääkö ihmissuhteiden, etenkin parisuhteen olla niin pirun hankalaa!

Voimia kaikille ja toivotaan ongelmien selviämistä itse kunkin osalta. Täällä on viime aikoina ollut todella ikäviä uutisia monelta, ei oikein tiedä mitä sanoisi.

Itselläni ei tahdo aika riittää enää lainkaan kc:ssä käymiseen, pikaisesti olen lukenut, mutta kaikki asiat jäävät kommentoimatta ja yksityisasioitakin olisi, mutta en yksinkertaisesti ehdi naputella viestejä.

Oma ongelma on monen muun rinnalla tosi naurettava. Minullahan siis meni polvi ja tällä kertaa ihan lopullisesti, jotain siellä nyt on pahemmin vinossa kun ei jalka taivu. Ja minä olen itkenyt älyttömästi ei kivusta vaan siksi kun on ajatuksissa ollut hommata taas afgaani, jahka nuo pienimmät ihmistenavat kasvavat. Se tuleva afgaani on ollut oikea ajatusten valopilkku. Nyt sitten se uuden affen ottaminen taitaa polven takia jäädä ikiunelmaksi. Jalka siis siinä kunnossa, etten pääse lattialta ylös saati että voisin edes kuvitella kykkiväni tuntikausia turkin kimpussa koiraa pesemässä ja föönaamassa tai lenkkeillä sen vaatimia määriä.

Lisäksi tuo nykyuinen koira säälittää. Nyt viime aikoina kun en ole pahemmin voinut Minniäkään lenkitellä, jonkun pari kilsaa päivässä olen raahautunut (vaikka mies ja isäni pitivät saarnan ettei rikkinäisellä polvella saisi liikkua sitäkään, mutta pakko!) ja sitten pitänyt koiraa pitkässä narussa ja juoksutellut ja irtikin olen nyt sitä pihassa treenaillut, hyvin onneksi on se sujunut vaihteeksi korvatkin ovat koiralla pysyneet päässä. Säälittää koira niin paljon, että ihan väkisin olen uhmannut jalkaani. Tokihan Minni pääsee kunnon lenkille sitten pojan kanssa päivittäin, mutta kun se on tottunut minun kanssa olemaan paljon enemmän liikenteessä niin ihmettelee nyt, kun otan harvemmin mukaan.

Mitenhän kauan kestää ennen kuin pääsee magneettikuviin ja sitten mahdollisesti tähystysleikkaukseen.

Mun pitäisi tänään lähteä reissuun, mutta kas kummaa kun vatsa on kuralla ja sitä polttelee, vähän huono olokin. Kunhan ei vaan vatsatautia olisi pukkaamassa päälle...

^ Voi ei. Ei taida johtua mistään alitajuntaisesta jännittämisestäkään? Mä kun olen sellainen, että pidempien reissujen lähtöpäivän aamuna yökkäilen joskus tyhjääkin mahaa, eikä puhettakaan että pystyisin edes syömään mitään. Sit kun lähden reissun päälle, niin olo paranee samantien.

Notten huonetoverihan on ollu ihan valtava!
En voi silti sille mitään, että mua alkoi säälittää kun nyt se raasu ettii imurissa ulospääsytietä

ps. Kaikille tiedoksi että ampiaisia ei sitten kannata imuroida. Ainakaan ilman että tukkii sen jälkeen putken. Lapsuuden muisto: mökin kuistilla oli pesä ja isä veteli niitä siitä imuriin että sais pesän paremmin hävitettyä. Toi sit imurin sisälle ja sieltähän ne hetken päästä iloisen äkäisinä kipitteli imurin putkea pitkin ulos huoneisiin..

Ei ainakaan luulisi kotiseudulle lähdön jännittävän. Toki ainahan on sellainen fiilis että huomaa lähtevänsä reissuun, meni sitten ulkomaille tai ihan vaan Suomen sisällä, että voihan se ollakin vaikka ei kyllä aiemmin ole tällaista tuonne lähtemisen yhteydessä ollut.

Nyt onkin tosin jo parempi olo.

^ No ehkä ei sitten tosiaan, kun sellaisesta reissusta kyse. Mutta hyvä että olo on jo parempi!

petuunia, ei tuollaisista vatipäistä kannata välittää, vaikka kokemuksesta tiedänkin kuinka vaikeaa se on. Nimim. ikuinen kauna
Jos sinusta olisi tehty ilmoitus eläinsuojeluun, olisi joku varmasti jo ottanut yhteyttä.

Me oltiin asuttu täällä kolme kuukautta (omakotitalossa taajaman ulkopuolella), kun saatiin naapureilta oikein adressi koskien koiranpitoamme. Koirien haukunta häiritsee naapureita, ja ne haukkuvat koska ne hoidetaan huonosti. Ne eivät pääse lenkille, vaan saavat olla vaan häkissä (=tarhassa) ja sisällä. Koirat ovat lisäksi karanneet tarhastaan, ja nyt naapurit eivät uskalla poistua tonteiltaan. Tämä on naapureiden häirintää ja koirien hoidon laiminlyöntiä, ja naapurit toivovat pikaista korjausta tilanteeseen. Adressissa oli yhdeksän allekirjoitusta, eli melkein koko naapurusto oli sen allekirjoittanut. Se ihmetyttää vieläkin, koska haukkuminen kuuluu kahteen lähimpään naapuriin, ei kauemmas.

Kirjoitin pitkän vastineen, jossa ensinnäkin pahoittelin haukkumista ja koirien karkureissua (kukapa olisi arvannut että Auri saa nostettua elementtiaitauksen portin paikaltaan? Tao ja Auri kävivät lenkillä kun itse olimme näyttelyssä Sagan kanssa. Eräs ystävällinen naapuri oli vienyt ne takaisin ja köyttänyt portin paikalleen). Ymmärrän toki että hakkuminen häiritsee kun on tottunut totaaliseen hiljaisuuteen, mutta totuus on että meillä on oikeus pitää koiria pihalla. Ne eivät ole öisin ulkona. Ilmaisin mielipiteeni perättömyyksien levittämisestä, ja kehotin selvittämään faktat ennen syytöksien suoltamista. Me asumme metsän vieressä, ja naapureiden on hyvin vaikea kytätä meidän lenkkeilyä. Kehotin siis uteliaimpia bongailemaan jälkiämme metsästä ja tarkkailemaan autojamme kun ajamme ohi, sekä pitämään silmänsä auki myöhään illalal kun lähdemme remmilenkille maantielle. Mekin käydään paljon muualla lenkillä ja puistoilemassa, joten koirat eivät useinkaan kävele päiväsaikaan naapuruston ohi. Loppuun laitoin yhteystiedot eri eläinsuojelutahoille, jotta naapurit voivat jatkossa ilmoittaa valvojille ja viranomaisille kun koirien hyvinvointi puhuttaa.
Tämän jälkeen naapurit ovat soittaneet kahdesti avolle, minulle ei kertaakaan. Toisella kerralla mulkeroin naapuri soitti kahden aikaan iltapäivällä, ja väitti ettei Sagalla ole kaikki hyvin. Sillä oli varmasti tylsää ja ehkä nälkäkin ja ties mitä. Häntä niin kovasti häiritsi se ääni kun hän pitää ikkunaa auki (helmikuussa). Naapuri kertoi vankalla kahden palveluskoiran kokemuksellaan, että minkä tahansa koiran voi opettaa hiljaiseksi. Ei oikein ymmärtänyt etteivät kaikki koirat toimi samoin. Olisin niin mielelläni vienyt Sagan naapurille koulutettavaksi, mutta avo kielsi .
Sittemmin toinen noista lähinaapureista on avolle pahoitellut sen typerän adressin allekirjoittamista. On täysin ymmärrettävää että koirien hakkuminen voi häiritä, mutta normaali ihminen käy ilmoittamassa että tilanne on tämä, ei kerää mitään hävytöntä adressia jossa syytetään koirien laiminlyönnistä.

Ampiaisista puheenollen. Huomasin...tai siis mun mies huomas tossa pari päivää sitten että mun kämpässä on pikkuinen ampiaispesä . Viime kesänä ovat rakentaneet. Ihmekös kun kesällä täällä sisällä pörräs pari ampiaista mitkä häiritsi mun yöunta!! Eikai ne nyt nuku talviunta tuolla pesässä vai onkohan siellä ketään.

Tuo Vaniksen kuvaus naapureistaan.

En kait mää uskalla enää ostaa sitäkään omakotitaloa tuon lukemisen jälkeen. Siis aivan järkyttävää, että tommosia ihmisiä on. Mä jotenkin olen aina mieltänyt ajatuksissani ne häiriköivät naapurit kerros/rivi/paritalojen ongelmaksi, en suinkaan omakotitaloon. Varsinkaan, jos ne talot ei ole ihan puolen metrin päässä toisistaan.

Saattaa aika tehokkaasti karista innostuneet muuttofiilikset ja ajatukset uudesta kodista, jos heti ensimmäisenä saa tuommosta viestiä naapureiltaan. Vaikka ei naapureiden kanssa pakko ole olla tekemisissä, kyllä itseäni vaan ahdistaisi, jos tietäisi että tuommoisia juttuja siellä vatvotaan ja selän takana paskaa jauhetaan. Mutta hienoa, ettet kumminkaan antanut periksi ja alkanu kumartelemaan naapureita, saati pitämään koiria sisällä.

Omaa purkautumista. Koira, joka ei anna koskaan,ikinä nukkua. Koko prkl viikko, samoten viimeviikko, herätys aamulla viimestään viiden jälkeen. Naapuristahan se johtuu, kun sen v***n kusipään pitää alkaa mökäämään omalla puolellaan, vaan herättää ihan tahallaan sitten tuon meidän koiran. Mä olen kokeillu korvatulppia, joo, en kuule naapuria, vaan kun tuo koira alkaa sitten haukkumaan, jos ei muuten saa meitä liikkeelle. Siihen ei auta enää tulpatkaan. Ollaan kokeiltu pitää koiraa vessassa, makkarissa, joka hemmetin huoneessa,vaan se kuulee tuon naapurin aina.
Mä olen vaan fyysisesti niiiiiiiin väsynyt. Nyt alkaa jo kolmas viikko, et nukun pisimmillään sen viis tuntia. Mä en kohta kertakaikkiaan vaan pysy hereillä. Eilen töissä istahdin tähän koneelle maksamaan laskuja, ku oli hiljasempi hetki, ja mitäs tapahtuu. Mä olin torkahtanut tähän, ja tipahdin tuolilta tuohon lattialle (baarijakkara). Voin kertoa että sattui. Ja kertoo mun väsymyksestä kaiken olennaisen, en voi istua rauhassa kymmentä minuuttia ja pysytellä hereillä. Kaikista eniten ottaa päähän, kun ei ole mitään hajuakaan, milloinkahan seuraavan kerran sais kunnon yöunet.

^
Auttaisiko tuohon se, ettei siihen koiraan reagoi, vaikka heräisikin? Meillä kissa aikoinaan nuorempana yritti herättää mua samalla tavalla kuin vanhempiani, mutta oppi nopeasti turhaksi hommaksi. Mä saatoin herätä, jos se killui kiinni pohkeessa, mutta heivasin vain mäkeen tai käänsin kylkeä. Koira mulle muuttaessa ensimmäiset pari päivää herätti, mutta sitten on sopeutunut nukkumaan juuri niin pitkään, kuin mäkin.

Meillä toki ei naapurissa metelöidä aamuviideltä. Eikö se ole järjestyssääntöjen vastaistakin?

^ Joo ei me siis "herätäkkään", vaikka koira käy läpsimässä tassulla naamaan ja vinkuu ja piippaa pitkin makkaria. Maataan vaan hiljaa. Ja tätä siis kestää sen abut puoli tuntia aamussaan. Sitten kun toi rupeaa ihan kunnolla haukkumaan, on siihen pakko puuttua, ettei vaan tule sanomista koiran mölystä (enkä mä itekkään sitä kimeetä haukkua jaksa väsyneenä ja vi*****neena kuunnella. Ja kyllähän toi haluaa ulos tarpeilleenkin, kun on hereillä ollut jonkun aikaa. Ei siis herää sen takia, että hätä olisi, vaan sitten kun herää naapurin takia, pitää päästä myös ulos.
Äh, monimutkanen juttu, enkä osaa väsyneenä enää oikeen selittääkkään. Pitää vissiin kohta ottaa hotellista huono yheksi yöksi, että pääsee joskus nukkumaan rauhassa. Tai sit mä jään yöksi töihin makuupussin kanssa, kyllä täälläkin parempi rauha on kun meillä kotona.

^
Kyllä mä ymmärsin, ihan tarpeeksi selvä selitys. Ajattelin vaan, jos on uusi juttu ja menisi ohi sillä reagoimattomuudella. Meillä tosin on ehkä auttanut koiran hyvä rakko ja epäsäännöllinen rytmi viikonloppuisin. Ei siis herätä aina samaan aikaan kuin arkiaamuisin eikä koira vaadi ulos pääsemistä.

Voi viddu nyt seki toinen talo, jota hyvin vakavasti harkittiin, myytiin meidän nenän edestä. Ja aamulla se toisen talon näyttö meni aivan penkin alle. Pitäsköhän vaan luopua koko hommasta ja tyytyä aina ja iänkaikkisesti nykyiseen naapuriin. Just nyt ei vaan nappaa oikeen yhtään mikään.