Koirat.com

Täällä on kans kettumaisia naapureita. Pistää ihan vihaksi asti. Ensinnäkin, sillon kun tuo mein neiti oli pentu ja opeteltiin sisäsiisteyttä niin alkoi napina siitä kun käytettiin tuota pissillä tienvarressa olevalla nurmikkomättäällä (sehän on nähkääs vielä taloyhtiön aluetta, missä ei tosin kulje kukaan kun maksimissaan kännipäissään jos polku on heittänyt n.5m vinoon).. Aina kerätty kakat pois. Mut ei. Sit eräs naapuri tuli tästä samasta valittamaan kun pissatan koiraani hänen ikkunansa alla (mielestäni kylläkin on eriasia kusettaa koiraa ikkunan alla selkeellä hoidetulla nurmikolla kun tien penkereellä mikä on sen 5-6m päästä polusta mikä vie rappuun) ja että hän tietää kun siinä on ihan selvät pissijäljet! Mitkä pissijäljet? Oli syksy, ei lunta ei mitään.. Noh, tästä viisaina naapureina päätimme että siirrymme myös pissitysten vuoksi kauemmas.. Nyt neiti on 8kk ja käydään 4x lenkillä, silti naapurit juoruaa ja valittaa. "Etkai vaan ole pissattanut koiraa tässä! Ai, se oli toi yläkerran naapuri, no se pitää saada ruotuun. Soita sinäkin siitä isännöitsijälle." Sitten seuraavana päivänä "Mie jo katoin että etkai meinannut sen koiran kanssa kulkea tuosta pihan poikki.. Siellä on taas noita keltasia länttejä. Tuo yläkerran nainenkin juuri kertoi että hänellä on hyvä paikka kun asuu korkealla - näkee katsos kauaskin".. Sit tää valittava naapuri tupakoi itse kotonaan niin että rappu käryää. Ei jestas.

Toinen mikä ottaa pannuun on nää flexi-koirat ja irto-koirat jotka tulee iholle. Montakohan mä niitäkin olen lyhyen ajan sisällä häätänyt?
Paras oli kun neidin kans oltii lenkillä ja ihmettelin (oli musiikkinapit korvilla) että mitä toi mun koira pyörii ja vikisee.. No käännyin niin semmonen pikkukoira täydellä flexin mitalla mun koiran persiissä haistelemassa! Olinko antanut luvan, no en. Kyllä se sit häippäs kun otin askeleen sitä kohti ja sanoin "häivy", omistaja tietty jäi papattaan mitä mä pelästyttelen toisten koiria...
Itsekin pidän tuota irti, mutta se ei lähde muiden luo (koputtaa puuta..) ja jos lähtee niin otan kyllä vastuun.

Veikka ja Veikan jalka :/ Tammikuun alussa siis ilmestyi varpaiden väliin ihme patti, johon sai antibioottikuurin jolla se lähtikin pois. No tän kuun alussa tuli takaisin ja pisempi kuuri (loppui viime sunnuntaina) ja lähti pois. No eilen huomasin että patti tulossa taas takaisin. Tänä aamuna soitin eri eläinlääkärille ja käytiin siellä klinikalla heti iltapäivällä. Se lääkäri ainakin katto sitä pattia, puristeli ja tutki ja sano ettei usko että siellä on mikään vierasesine, mutta mainitsi sanan furunkuloosi. Patista otettiin näyte viljelyyn ja nyt täytyis odottaa keskiviikkoon asti tuloksia onko minkälaisesta bakteerista kyse ja tietää vähän minkälaista lääkettä siihen syöttää.

Aloin vaan lukea tosta furunkuloosista juttuja netistä ja oon nyt ihan kauhuissani. Ei vissiin välttämättä parane ollenkaan ja voi levitä joka paikkaan. Luin myös koirista jotka oli lopetettu sen takia. Toivottavasti toi ei oo sitä vaan joku muu bakteeri. Toi Veikan patti on kyllä ihan selkeesti patti ja sitä on vaan yks tolla varpaiden välissä, netistä katoin tosta furusta kuvia niin oli semmosta finnimäistä enemmän? En tiiä, mutta oikeesti aloin jo itkemään kun mietin mitäs jos se on sitä ja sit se äityy pahaks ja ja :( Avokki tossa rauhotteli että ei nyt yhen patin takia kannata vielä alkaa itkemään. Mutta tuntuu niin pahalta, vieläkun piti oikein kiusata itteensä ja lukea kaikkia juttuja :(

Tänään on tullut kyllä itkettyä parin viikon edestä ainakin. Äiti täyttää 50 ja suku järjestää sille yllätysjuhlat joihin multa pyydettiin apuja ja kerrottiin ensimmäisten joukossa. Tänään kun lähdin kyselemään että missäs ja milloin ne juhlat on sain vastaukseksi että mua ei ole kutsuttu. Voin sanoa että tuli ihan älyttömän paha mieli. Perusteluina oli se, että ketään "lapsia" ei kutsuta. Mä olen sukuni nuorin ja minäkin olen sen 23. Ja kuka tämän idean takana oli? Äitin mies kenen kanssa meillä on jatkuvasti riitaa milloin mistäkin. Ja nyt en pääse juhlistamaan äitin isoa päivää. Saan omat onnitteluni viedä sunnuntai-aamuna krapulaiselle äitille kun vien koiran hoitoon. Siinä ensimmäinen itkun aihe.
Sen lisäksi kävin tänään mummia katsomassa. Olen tänne joskus aikaisemminkin maininnut, että mummille on pitkälle edennyt syöpä. Jonkun täytyy joka päivä katsomassa, että mummi ja ukki pärjää. Täti hoitaa sen yleensä, mutta tänään hän lähti helsinkiin joten minun piti ottaa se hoitaakseni. Mummi on jo tosi huonossa kunnossa, asennon vaihtaminen saa vaikeroimaan kivusta, ei pysty syömään, ei jaksa istua... Ja seuranaan ukki joka on lähes kuuro eikä kuule kun mummi puhuu. Ukin ilmekin on niin ahdistunut kun näkee, että mummi puhuu mutta ei vain kuule... Ahdisti niin paljon istua siellä, kykenemättä tekemään mitään ja mitään ei oikein pystynyt edes sanomaan... Siellä käyminen oli jotain niin kamalaa... Kuin olisi kuollutta käynyt katsomassa. Kykenin sentään itkun pidättelemään kunnes pääsin autolle takaisin.

Voi Emuli Voimia !

Tuo synttärihomma on kyllä käsittämättömän epäreilu. 23-vuotias menee vielä lapsesta ? Selvä..

catteri älähän nyt vielä luovu toivosta, kyllä se unelmien talo vielä sieltä löytyy Mullakin meni 3kk etsiessä kämppää, tosin alkuun etsin vuokra kämppää, mutta sitten sattumalta löyty tää nykyinen ja samantien pankkiin tekemään tarjousta ja minähän tämän sainkin:) Tsemppiä

Ja emuli aika omituista käytöstä tältä mieheltä. Luulisi äitisi ainakin haluavan että oma lapsi on myös juhlistamassa viiskymppisiä.

emuli, mikset kertoisi tuosta koko jutusta äidillesi? Ihan varmasti hän haluaisi sinut mukaan juhlimaan. Samalla voisit kertoa, kenen idea oli jättää sinut kutsumatta. Saattaisi ehkä äidilläsikin silmät aueta, että minkäslaisen "helmen" kanssa seurustelee. Toivottavasti pääset juhliin mukaan!

^ Varmaan kynnys kertoa yllätysjuhlista on vähän suurempi, kun sitten saa vielä sen "ilonpilaajan" maineen :( Mutta kyllä mäkin kertoisin! Käsittämätöntä käytöstä.

Kiitos tsemppauksista En tosiaan kehtaa mainita asiasta ennen juhlia, koska hommassa on mukana niin paljon muitakin kuin äidin mies, jotka äitin haluaa yllättää. Pitäköön ns. aikuiset nyt omat klikkibileensä. Mulla sentään on toooosi hyvä lahja, jonka uskon olevan paras mitä äiti tulee saamaan ja lisäks aion ostaa maailman hienoimman kukkakimpun siihen kaveriks, joten saan ainakin iloni hyvän lahjan antamisesta sillon sunnuntaina Meillä on ollut äitin miehen kanssa niin älyttömän isoja riitoja että jos äiti ei niistä ole tajunnut millainen mies sillä on, ei se tajua sitä nytkään. Yks tämmösistä oli muun muassa joulu pari vuotta takaperin kun mies alkoi joulupäivänä valittamaan äitille miten huonosti mut on kasvatettu ja miten mulla ei oo mitään tapoja ja en osaa keittiössäkään tehä mitään. Ja minä olin tosiaan se joka asiasta sitten tappeli. Äiti yritti vaan saada meitä lopettamaan. Tapaninpäivänä lähdin sitten omaan kotiin toiseen kaupunkiin jotta vain pääsisi pois ja ei varmaan tarvitse sanoa että sittemmin en ole joulua äitin luona viettänyt.

Emuli kirjoitti:

Yks tämmösistä oli muun muassa joulu pari vuotta takaperin kun mies alkoi joulupäivänä valittamaan äitille miten huonosti mut on kasvatettu ja miten mulla ei oo mitään tapoja ja en osaa keittiössäkään tehä mitään. Ja minä olin tosiaan se joka asiasta sitten tappeli. Äiti yritti vaan saada meitä lopettamaan.

No huh huh, rakkaus ilmeisesti tosiaan on sokea.. Munkin äidille on joskus huomautettu minusta ihan vastaavasti, mihin äiti on vastannut, että kuinka se voisi tietääkään kun varsin vapaasti on saanut kasvaa.

Mun mies ei yleisesti ottaen tykkää mun äitistä, vaikka ne on ihan samanlaisia. Sama horoskooppikin :D:D Mä taas ite oon toooosi erilainen kun äiti, ja tietyissä asioissa taas samanlainen. Enemmän isiin tullu, ja sitä kyllä kukaan ei kehtaa olla kunnioittamatta :) Isä ei oo mitenkään suuri auktoriteetti, se vaan on niin reilu, aito ja suora kun voi olla. Eikä yhtään kylmällä tavalla :) Äiti taas on tosi hössöttäjä, mut ei niin perinteisellä tavalla. Ja puhuu aivan liikaa töistä ja on tosi asiakaspalveluhenkinen kun minäkin. Äitin saa itkee Disneyn ja romanttiset leffat ja mummin tai ukin muistelu esim. jonkun lempikappaleen kanssa.

Mä tulin eilen porukoille yöksi kun ketutti niin paljon olla kotona kun tuntuu että koko ajan joku kyttää mun tekemisiä!
Kai tää tunnekkin tästä laantuu ajan kanssa, mut nyt pyörii vielä koko ajan mielessä niin parempi olla täällä ihmisten kanssa kun yksin kotona ajattelemassa.
Ihmettelen suuresti miten kukaan voi syyttää mua tommosista asioista, jotka ei tosissaan pidä millään muotoa paikkaansa. Esim. ettei koiria saa pitää pitkiä aikoja ulkona ilman suojaa, kun mun koirat ei oo koskaan yksin pihalla. Miten kehtaa ihan hatusta vetäää juttuja.
Ymmärtäisin valitukset haukkumisesta ja eilen laitoin tosiaan kameran kuvaamaan kun lähdin töihin.
Kahden tunnin aikana yks koirista oli haukkunut muutaman kerran kun leikki luun kanssa, "metsästi" sitä, heitteli ja haukahti perään. Pikkukoira vinkaisi muutaman kerran 1,5 tunnin kohdalla ja sitten asettui taas paikoilleen makaamaan. Kolmas koira oli täysin hiljaa.
Kameran muisti ei vissiin ollu pystyny kuvaamaan ku vähän yli kaks tuntia, mut kyl toi nyt jo vähän osviittaa antaa siitä ettei ne siellä kovasti metelöi..
Kuvaan vielä iltavuoron aikana ja katon onks sillon eri meininki. mut jos ei niin annan tommosten kusipäänaapureiden olla.
Kiva alottaa talviloma tämmösellä meiningillä. Luulin että voisin kotona nauttia olostani kun saa reilun viikon olla vaan, mut nyt ei tee mieli olla kotona ollenkaan...

No niin ! Tänään selvisi mun ulko-oven mysteeri. En ole siis päässyt etuovesta sisään kuin viimeksi syksyllä. Korjaaja kertoi, että mun avain on hieman vääränlainen, ei itseasiassa edes yhteensopiva, ja itse ulko-oven lukko on kylpyhuoneen lukko, hyvin vanha sellainen. Taas englantilaista mestarirakentamista ! Puoli vuotta kesti, että sain vuokraisännän uskomaan, että ovi on rikki.

^Alkaa sun kirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että Englanti on kyllä ihan ihme mikämikämaa
Mun kaveri oli siellä pitkään, ja se kämppä mistä se maksoi tähtitieteellistä summaa Lontoossa, oli homeessa jne. Ei nekään kertomukset kyllä mairittelevia olleet englantilaiselle rakennustaidolle. Tai ylipäätään millekään taidolle. Mä itse inhosin siellä käydessäni niitä altaita, missä kuuma ja kylmä vesi tuli edelleen eri hanoista. Yrk. Ja kokolattiamattoja.

^ Joo, on kolme asiaa mihin Englannissa EI kannata luottaa:

a) rakennustekniikka, edes uusissa taloissa. Täällä home on normi, se tulee aina mukana. Mutta ainahan kaupasta saa homeenpoistosuihketta ! Mun avaimet on muuten aika lailla tämänkaltaiset ja avaimenreiästä tulee se ilma sisään. Koti on linnani pitää todellakin paikkansa, avaimet on aika isot, joten tuntuu, kuin linnan salaisesta portista astuisi sisään..

b) terveydenhuolto. Heti, jos on jotain flunssaa vakavampaa -> lento Suomeen. Täällä ei oteta tosissaan mitään vasta kun oikeasti kuolet, ja hyvä jos sittenkään tutkitaan. Ennemmin määrätään lisää antibiootteja, vaikka olisit teholla. Mutta eläinlääkärihoito on hyvää ! :D Englantilaiset pitävät hyvää huolta eläimistään. Itselle ei sitten niin väliksi.

c) ravinto-oppi. Englannissa otettiin vasta käyttöön "liikennevalot", eli punaisia tarroja lätkitään epäterveellisiin tuotteisiin jne. Epäterveellisyys on sokeria ja rasvaa, näin pääasiallisesti. Vitsi piileekin siinä, että esim. banaanit saa punaisen tarran, mutta kaloriton limsa vihreän. Banaanissa on niiiin paljon sokeria ! Kaikki, josta on teollisesti pystytty vähentämään sokerin/rasvan määrää (esim. aspartaamilla), on suositeltujen ruokien listalla. Käsi ylös, kenen mielestä tässä on jotain tosi, tosi pahasti pielessä ?

Ja yleisesti ottaen mitään ei vuokrata alle 25-vuotiaalle, opiskelijalle ja lemmikinomistajalle. Mulla oli aika pulla, että sain isohkon kaksion alle kuudellasadalla kuussa. Mutta vuokraisäntä on varmaan kauhuissaan, kun koko ajan esitän näitä remppavaatimuksia. Mut kyllä mun mielestä ainakin ovesta olisi hyvä päästä sisään.. ja ihan kivaa on sekin, jos kylpyhuoneessa tulee vettä ! Mun kylpyhuoneen ikkuna on kyllä muuten romahtamassa, siis ulospäin, se on niin kosteusvaurioinen. Nyt jo saa sormen välistä ulos, vaikka ikkuna on lukittuna. Sitä päivää odotellessa.. Tervetuloa murtovarkaat !

^Ja mä luulin että mun nykyinen kämppä on kämänen, mutta täällä oli sentään -30 pakkasillakin lämmintä vaikka 2 huoneessa ei toimi patterit (toisessa ilmapuhallin sitten)

^ Kun täällä oli huikeita -2 asteen pakkasia, monet saivat ihan julmettuja sähkölaskuja. Esim. 5 kaveria, jotka jakavat ihan tavallisen kokoisen omakotitalon, saivat mukavan tervehdyksen postissa: £860 punnan (1000 €) sähkölasku yhdeltä kuukaudelta. Kuten näkyy, eristykset ovat aivan ensiluokkaiset

muoks. Mulla itelläni tässä kerrostalokämpässä tuli hintaa noin £100 (120 €) tuolta ajalta. Mielelläni pyrin olemaan viileässä ja säästämään..

Ei ole todellista! Eli jos halajan muuttaa Englantiin ja rakentaa sinne talon, palkkaan suomalaisen firman rakentamaan sen.

Joskus olin äidin luona kylässä ja katseltiin sitä Uusi elämä maalla-sarjaa (Build a new life in the country). Äiti aina kauhisteli kuinka noin edes VOI rakentaa, ei mitenkään! Ja vähän ot:nä, sairaanhoitajana hän myös kommentoi Teho-osastoa ym. sairaalasarjoja. "Ei noin voi tehdä mitenkään! Mitkä puusilmät tätäkin sarjaa tekevät!"

^ Muuten hyvä, mut sit sun pitäis kans asuakin siinä Uskon nimittäin, että pohjoismaalainen talo olisi vaikeampi saada halutessaan kaupaksi, kuin perinteinen englantilainen, vaikka pohjoismaalainen kirkkaasti olisi meidän silmissämme parempi kaiken suunnittelun suhteen. Kyllä nämä kovasti nimittäin tykkäävät taloistaan, pitävät niitä kodikkaina. Mitä sitten, jos on vähän hiiriä nurkissa, nehän pitävät seuraa.. Mä itse tarkkailen mun koiranruokasäkkiä alati, koska jo ihan ekasta rotasta soittaisin taatusti tuholaispalveluun.

Huom. Edelleen asun kerrostalossa, vaikka tää ei nyt varmaan enää kuulosta siltä

Mustasukkainen eksä

Voihan sen talon rakentaa englantilaistyyppiseksi jälleenmyynnin vuoksi, mutta vain yksinkertaisesti myös hyvin

Mua naurattaa ihan suunnattomasti noi englantilaistarinat, lisää lisää
Mitkä asiat siellä on paremmin kuin täällä? Niitäkin varmasti on, mutta ruoka ei ainakaan kuulu (omien kokemusten perusteella) siihen joukkoon