Koirat.com

Taraaa kirjoitti:


Noh, käännyin tähän tiellä, joka menee kodin edestä, edessä kävelee vanhempi naishenkilö jonkun pikkuterrierin kanssa. Se pikkumussu laitto jarrut, kun huomasi meidät ja toki koira stoppasi ja rupesi makaamaan, nainen ei saanut koiraansa liikkeelle (ilmeisesti ne vaan näyttää muutaman kilon painoisilta, mutta todellisuudessa ovat norsunpainoisia?! kun ei voinut nostaa tai mitään).
...
Jos tällänen tappi saa 40 kilosen koiran liikkelle (vaikka pannasta nostamalla ja lähteä vaan), luulisi tuollasen pikkusen koiran saavan helpostikin!
Koko päivä tais mennä pilalle..

*Niin ja mikä parasta.. Kun tuo rähinä alkoi, kuulin taustalta, kuinka se nanen lässytti koirallensa "älähän nyt, ollaan kitisti" mussunmussunmuu %&?Ä*#!

Meillä päin asuu ihan hemmetisti näitä lyijyä syöneitä pikkukoiria. Mä en voi ymmärtää, miksei se narun päässä oleva ihminen tajua tehdä mitään siinä vaiheessa, kun se pikkumuru jää joko paikalleen jumittaan ja tuijottamaan tai käy maahan ja tuijottamaan . Parhaimmillaan jumitus tapahtuu tasan keskelle katua ettei kummaltakaan puolen pääse fikusuti ohi vaan pitää tuupata oma koira ojaan. Ja toi lässytys.

Meillä toi koira ei onneks (vielä ainakaan) ole reagoinut näihin millään tavalla, mut ittee ärsyttää silti suunnattomasti.

weebl kirjoitti:

Miks ihmeessä menkkojen aikaan pitää iskeä ihan älytön makeanhimo!?
Normaalisti en syö hirveästi makeita herkkuja, mutta nyt tuntuu että voisi elää taas viikon suklaalla

Näinpä. Mulla on toisena miellyttävänä sivuvaikutuksena se, että voisin tappaa jokaisen joka mulle erehtyy puhumaan.

Eikä ne edes ole ne pelkät pienet koirat, meidän lähellä asuu yksi nuori sakemanni joka leviää aina kävelytielle pitkälleen kun kohdataan. Omistaja selittelee joka kerta jo kaukaa että "Tää on ihan pentu vasta" ja mun tekee joka kerta mieli sanoa että jos sä et ala vähitellen korjaamaan tota niin kohta sulla on "Tää on jo ihan aikuinen" keskellä väylää.

Mulla koira on oppinut siihen että jossain vaiheessa se maassa lymyävä Musti tulee sieltä päin ku jousi vanhasta patjasta ja on selvästi jännittynyt aina kun ohitetaan näitä, koska niinhän siinä aina käy. Rähinäksi ei onneksi pistä, mutta ei se ohittaminen siitä selvästi kivaa ole.

^Täälläkin näkee isoja koiria, jotka harrastaa tuota maate menemistä ja sieltä kyttäilyä. Tässä lähistöllä pyörii joku landseer ( tai lansujohdannainen), joka pistää aina vastaantulevan koiran nähdessään maate (ja joskus muulloinkin) eikä liiku sitten minnekään. Kerran yritti siitä hyökkästä Saimia päin, omistaja onneksi sain sen pideltyä ja mekin kierrettiin mahdollisimman kaukaa, ettei päässyt iholle asti. Mut musta on jo melkein pelottavaa, ettei pienet koirat oo lapasessa, saati sitten tommoset mörssärit

^ Mua ärsyttää nuo ihan suunnattomasti. Ja etenkin sellaiset, että koira jää kurkkimaan taakse, ja omistaja jää odottamaan että me tullaan. Yleensä sitten pysähdyn odottamaan että parivaljakko jatkaa matkaansa, mutta jos näin ei käy, saatan huonolla tuulella ollessani itse kääntyä takaisinpäin. Ja ihan sen takia, että ne ens kerralla ehkä ei jäiskään odottelemaan takaa tulevia.

Meillä päin liikkuu yks mummo, jolla on äärimmäisen suloinen vähän isompi koira. Se ei koskaan ole osoittanut mitään merkkejä edes halusta tulla haistelemaan meitä, katselee vaan ohimennessään. Mummeli sen sijaan aloittaa jo ajoissa "noniin, nyt nätisti, kiltti piski, ei mennäsinneolepasnytkiltisti". Ja koira ei tee elettäkään, kävelee vaan ohi. Jostain syystä tuo ärsyttää mua erityisen paljon. :D

Ai niin, mut pitää kyllä sanoo, että yks maate menevä pikkukoira ei ärsytä mua! Täällä liikkuu joku setä staffin kanssa ja se staffi on aina irti. Sitten jos joku tulee vastaan (tai ainakin jos tulee koiran kanssa vastaan), niin se staffi menee ihan rauhassa maate ja jääpi oottelemaan, että isäntä tulee ja ottaa kiinni, että tulevat ohi. Elettäkään se ei tee, että tulis lähelle tai hyökkis - napottaa vaan oottaa. Jotenkin tosi sympaattinen

Lunalla on just ärsyttävä tapa alkaa ryömimään tai makoilemaan jos vastaan tulee vieras koira, joka näyttää siltä, et se tulee tervehtimään. Pentuna teki tätä useammin, mutta nykyään toki tosi harvoin. Käskystä nousee ylös, mut se on sille semmonen tapa tervehtiä toista. Tuttuja koiria tervehtiessä sen on ihan lintassa siellä maassa eli pää tassujen välissä ja leuka tiukasti maata vasten.

Lunalle pitäis löytää pikkuinen koirakaveri. Tiistaina se murisi tosi useasti pienille koirille ja aika selkeästi sillä on menny luotto siihen, et pienet (varsinkin valkoiset) koirat osaa käyttäytyä hyvin eikä käy sen päälle. Lopetti kyllä heti sen kurinan kun siihen puutuin, mut kiva olis sille saada nyt positiivisia kokemuksia. Villojakin se myös nostelee niille herkästi ja menee ihan jäykäksi. Isoihin koiriin se ei edelleenkään sen ihmeemmin reagoi.

Niin mun tuuriani! Olin muutama viikko sitten katsellut Brandosin Outletista kolmia kenkiä. Viikko sitten katsoin taas, ne olivat vielä siellä. Nyt kun tilaisin, niin ei ole yhtäkään niistä kengistä mitä olin katsellut. Ei edes saman tyylisiä. Mitä opimmekaan tästä? OSTA HETI!

aavehamsteri kirjoitti:

Täällä liikkuu joku setä staffin kanssa ja se staffi on aina irti.

Et sattumoisin asu Vantaalla?

^En ihan. Kivikossa Helsingin puolella asustan, mutta ei tästä oo Vantaan puolelle kuin kilometri

^ Me asuttiin vielä hetki sitten Tammistossa, ja jossain siellä asui mies ja staffi, joita paljon lenkeillä nähtiin. Eikä se koira ikinä ollut kiinni, ei reagoinut ohittajiin millään tavalla, kulki miehen vieressä kuin jossain näkymättömässä narussa, ja kyllä niitä moneen otteeseen ihasteltiin. Liekö sama pariskunta kyseessä :)

Ebeli kirjoitti:

Kuka perkele peukuttaa jokaisen viestin?

Minä oon ihmetelly samaa.. Varsinkin tässä ketjussa, mutta myös Pepin muisto-ketjussa. Se en ole siis minä, joka ne kaikki viestit on peukutellu...

Äh. Piti lisäksi sanomani, että mua ärsyttää kun oon koittanu tehä tilausta Ellokselle jo pari päivää, mutta se ei jostain syystä etene mihinkään siitä kassasta. Tympii, ois useempi tuote jotka pitäis saaha pikasesti tilaukseen.

Näin aivan superahdistavaa unta viime yönä ja koko päivän olen vaan miettinyt sitä. Miten voi monta vuotta vanhat jutut kummitella näin pitkään? Koko päivän ollut hirveä ahdistus päällä, eikä yhtään helpota se että avo on mutsillaan käymässä ja olen yksin koirien kanssa kotona. En edes "uskalla" lähteä lenkille, kun on vaan niin surkea olo.

Surullinen olo ja paha mieli kaverin puolesta

Noni, schnap'n twist! Eka punkki napattu juniorin päästä, pitänee tsekata tuo synttärisankarikin, jahka se vääntäytyy juhla-ateriakoomasta (broilerin siipipala) ylös ja yöjalkaan

Perkele, mun tanssitanko vääntyi banaaniksi.

Py oli mennyt ja syöttänyt Maisalle kypsän kanankoiven. En ymmärrä, miten se on voinut seurustella mun kanssa melkeen 1,5 vuotta ja muka välttyä tiedolta, että koiralle ei saa antaa kypsiä kananluita! Nyt sitte istun ja itken ja odotan, että repeääkö Maisan suolet. Syötin sille jonku neljä tankoparsaa ceasarilla (kerranki jotain hyötyä tommosesta höttöruoasta), mutta apu tuli aika myöhään. Olin nimittäin jo ehtinyt olla kotona muutaman tunnin, ku py kerto että nii Maisaki on jo syöny...

Tuolta terveyspalstalta löysin jonkun kommentin, että broilerin kypsät luut ei ehkä oliskaan niin paha, mutta kanan on. Hitostako mä tiedän oliko se broileria vai kanaa? (en oo ite ostanu)

Broiskua se aika suurella todennäköisyydellä on :) Koita ajatella positiivisesti. Aika epeli saa pikkanen olla, että saa suolensa rikki, kun joutuu jo oman kokonsakin vuoksi pistelemään kappaleet aika muruksi nielläkseen.

Niii kirjoitti:



Kaikkein pahimpia on nää vanhemmat naishenkilöt jotka pitää koiriaan vissiin lapsina kun eihän niitä saa komentaa. Ja tässä mun lähellä liikkuu useempi koirallinem mummeli, enkä ole kertaakaan kenenkään nähny komentavan koiraansa jos räkyttää tai muuten käyttäytyy huonosti. Mää ainaskkiin karjasen omalle koiralle ihan kunnolla jos perseilee.

Meiän kulmilla liikkuu vanhempi leidi yorkin kanssa, koira on entinen kennelkoira joltain kasvattajalta ja kaikennäköstä kremppaa ja leikkausta jo takana, vanhahko koiru. No, kun me tavataan kadulla ja vaihdetaan kuulumiset, mun vanhempi koira ja tää yorkki moikkailee sivistyneesti, mut en viitsi päästää tuota junnua pomppimaan siihen kun eläkeläiskoira ei sitä oikeen arvosta. Joskus se kuitenkin ehtii käskyttämään vähän junnua ja sitten se täti on heti komentamassa koiraansa että Glooria, ei saa noin rumasti! Mä koitan sitten vaan sanoa että ei haittaa, sehän on ihan paikallaan että vanhempi pistää nuoremman ruotuun -puuttumatta nyt enempiä siihen seikkaan ettei remmimoikkailu yleensä ottaen ole viisasta.

Lähinnä siinä kyllä suojellaan sitä eläkeläiskoiraa, kun sille tulee helposti hengenahdistusta jos/kun se kiihtyy pikkusen. Parempi antaa sen olla rauhassa tuollasilta jungstereilta

^Oliko se oikean kanankoipi vai broilerinkoipi? Broilerin luut ovat kypsänäkin vaarattomia, mutta kananluut taas teräviä katketessaan.

Ohitustilanteista: itselläni on lauma isoja koiria, ja kyllähän sitä jotenkin odottaisi jonkinlaista yhteistyötä ja joustavuutta pienempien koriien omistajilta liikenteessä. Nykyään me liikutaan aika harvoin koiranulkoiluttajien suosimilla reiteillä, mutta aina toisiaan liikutaan myös ihmisten ilmoilla isomallakin kokoonpanolla. Jonkin aikaa sitten olin menossa koirapuistoon Sagan, Hadeksen ja Aurin kanssa. Parkkipaikalta pitää kulkea suht kapeaa kävelytietä puistoon. Tiellä tuli vastaan nainen keskikokoisen sekarotisen kanssa, joka heittäytyi maahan makaamaan keskellä kävelytietä. Jo pitkän matkan päästä oli ilmiselvää mitä koira aikoo tehdä kohdalla, mutta naikkonen ei tehnyt elettäkään hinatakseen elikkoansa sivummalle, vaan antoi sen kaikessa rauhassa vaania meitä. Kiersin sitten itse penkan kautta kolmen tiibetinmastiffini kautta, kun naisen rakki raivosi kohdalla kuin heikkopäinen. Mitä jos olisin pitänyt kiinni oikeudestani saada kulkea koirineni tiellä? Mitäs sitten, kun se elikko olisi käynyt kiinni omiin koiriini, ja ne olisivat vastanneet samalla mitalla? Saga on omalla reviirillä täysi perse ohitustilanteissa, mutta eipä tulisi mieleenkään jäädä keskelle tietä pönöttämään, ja odottaa että vastaantuleva koirakko kiertää penkan kautta isomman porukan kanssa.

Tää mun juttu on nolo, mutta kerrompa kuitenkin, koska ärsyttää kanssa. Eli pari viikkoa-viikko sitten leikittiin koiran kanssa agiliidon ensiaskelia ja pistin sille esteen. Ei tajunnut mitään, joten hyppäsin ite malliksi ja se tuli perässä. Sitten kun olin pari kertaa hypännyt, niin enköhän onnistu rynäsemään ja taittamaan koko painollani oikean nilkan ihan rikki.

Tänään olin sitten leffassa kaverin kanssa. Oli ihan järetön pissahätä puolet koko leffasta. Ja leffa oli vielä nälkäpeli - eli siis luvassa oli kaksi tuntia - tunti pidättämisen tuskaa. En viittinyt keskeltä lähteä samoilemaan vessoille.. Sitten kun loppui niin järetön juoksu läheisen ravintolan vessaan. Ja rypäisy tietenkin keskelle ravintolaa ja nilkka uudelleen rikki.

Jotenkin tuntuu, että mä en onnistu missään muussa kun sähläyksessä. Ja saamattomuudessa. Ois kurssillinen yhteiskuntaopintehtäviä tekemättä. Ehkä mä vielä jaksan.