Koirat.com

^Nousen barrikadeille ja vaadin oikeutta. Otan ohjat käsiini ja kunnian kukko saa laulaa. Ainakin villeimmissä unelmissani

neruda kirjoitti:

^Onpa kurja, mutta eiköhän siellä tulevaisuudessa vielä odota parempia tilaisuuksia! Niin pitää ainakin yrittää uskoa, ettei masennu.

Ikuinen optimisti jaksaa onneksi aina uskoa tulevaisuuteen. Vaikka nykyisessä tilanteessa toki saakin aina välillä muistuttaa itseään tästä filosofiasta

emuli: Meillä oli koiran ollessa pentu pitkälti samanlainen tilanne. Mä stressasin sillon niin älyttömästi sitä, et mä teen tuosta koirasta mun koiran, et koiraa ei tasan tarkkaa kiinnostanu mun kans olla. Avokki oli sillon sen ykkösihminen, koska se osas olla tuon koiran kans paljo rennommin ja kohteli sitä niin ku koiraa. Nykyään on tuo tasapaino löytyny ja koiralle tietyissä asioissa avokki on toki edelleen parempi vaihtoehto kuin minä ja vastaavasti tietyissä tilanteissa mä oon tärkeämpi. Mut kyllä se nykyään enemmän mamman muru on, vaikka avokinki perään yhtälailla joikaa.

Emuli kirjoitti:

P*ska fiilis tulee kun koira on niin miehen perään... Ite teen tuon kanssa ihan kaiken: ruokin, lenkitän, leikitän, käyn treenaamassa vaikka sun mitä, käyn näyttelyissä ja SILTI mies on koiralle ykkönen, tottelee miestä minun ohi ja masentuu jos mies on poissa (niinkuin nyt kesätöissä toisella paikkakunnalla). Ja mieshän siis toisinaan lenkittää, mutta kaiken muun teen minä. Mutta jos minä lähden pois, ei ole mitään ongelmaa kunhan mies on lähellä...

Kuulostaa tutulta! Meillä mies ei käy edes koiran kanssa ulkona ellen tyyliin kirveen kanssa ole pakottamassa. Hukka on etenkin silloin avon perään, jos olen komentanut sitä jostakin. Eilenkin iltalenkillä koira perseili minkä ehti ja heti kun päästiin sisälle niin meni avon luokse kiehnäämään ja heiluttelemaan häntäänsä. Ja aina kun avo tulee lunnoilta kotiin, niin koira on revetä liitoksistaan. Not fair.

Mä en jaksaisi tehdä enää yhtään töitä. Sen jälkeen kun kuulin pomon suusta olevani väliinputoaja tässä "työyhteisössä", ei oo työmotivaatiota ollut sitten paskan vertaa. Ei vaan kiinnosta..

Voi että kun syksyn yhteishaussa olis jo jotain mielenkiintoista, että olis mahiksia päästä opiskelemaan jo ens talvena.

^ompa kannustavaa !

Vähän samoilla teemoilla ollaan itsekin tänään liikkeellä, tuntuu että ei pääse kasvamaan tarpeeksi työssä ja alan olemaan turhautunut. Tai sitten mun ego on vain liian iso ja kuvittelen itsestäni liikoja
Toisaalta, en mä taida olla sanonut turhautumisestani oikealle taholle? Kepillä siis koitetaan jäätä.

Jahas, eipä sitten mennäkään kampaajalle. Kiva kun viitsii soittaa siinä vaiheessa kun oon jo matkalla sinne, että aika on peruttu ja kampaaja kipeenä. Onneks en ehtiny kun heittää roskat. Ottaa niin pahasti kupoliin, koska ton kampaajan takia heräsin aikasin ja oisin muuten voinu nukkua. Nyt jäi turhan takia yöunet vähiin ja tuskinpa enää saa untakaan kun on jo kahvia vedetty kiitettävästi naamariin että jaksan olla hereillä... V*TTU

Seuraa todella turhanpäiväinen avautuminen.
Jouduin valitsemaan pidänkö huulikorun, vai alahampaani. Valitsin hampaat, mutta kyllä niin potuttaa että jouduin luopumaan 11v tuossa huulessa olleesta korusta.. :(

Aamukahdeksasta siivonnut meidän entistä mummonmökkiä avon äidin kanssa, koska se on päättänyt että vuokraa sen ens kuun alusta. Eihän sielä olis kuin puolet mökistä rempattavana + katto uusia, eikä ottanut kuuleviin korviinsa kun avo sano että meillä on ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin (uusi talo valmiiksi, piha kuntoon) mutta eeeei, hän tarvii rahaa nyt ja heti! Hauskin on että me muut tehdään kokopäiväistä työtä, avolla on talo rakennettavana, mulla sen lisäksi koirat hoidettavana, ja avon äiti ei ole eläissään tehnyt päivän verran työtä. Silti meidän pitäisi olla mukana kaikissa projekteissa mitä se keksii. On se ihan oikeassa että tuo mökki olisi hyvä vuokrata nyt kesäksi jollekkin, mutta kun me ei oikeesti ehdittäis nyt.
Mulla on hermo piiiikkasen kireellä kun koko aamun kuunnellu tuon marmatusta. Ja nyt pitäis lähteä töihin. Huomenna mulla on vapaapäivä, mutta aloitetaan silloinkin kahdeksalta aamulla. Ihan kiva jos olis edes yks päivä viikossa kun sais nukkua kunnolla ja pyhittää itselleen, mutta ei.
Tää nyt on ihan tyhmää kitinää mutta ai jessus että välillä on pinna kireellä avon sukulaisten kanssa!

Mulla hajoaa oikeesti kohta pää.

Tää uusi tulokas, avon mutsin koira, on ihan mahdoton.
Se on melkein 3v joka haukkuu kaikelle.

Se haukkuu jos avainta laitetaan oveen,
se haukkuu jos joku soittaa ovikelloa,
se haukkuu postille joka tulee KOLMELTA YÖLLÄ,
se haukkuu jos kuulee rappukäytävässä mun/avon äänen,
se haukkuu vastaantuleville koirille heti kun osuu näkökenttään, eli saattaa olla 30m väliäkin..

Mitä mä teen. Oon ihan neuvoton.
Mua kyrpii, että just kun T on ruvennut kulkemaan nätisti, ottaa kontaktia, menee hienosti, niin kopioi sit tältä tätä käytöstä. Hihnassa se on ruvennut vetämään, korvat puuttuu, ei ota kontaktia ollenkaan ja vastaantulevalle jos ei hauku niin vähintään ölisee/ulvoo/ulisee. Ihankuin mun päälle vuoden koulutus ois valunut hukkaan..

Ja mulla on pahamieli, koska uskoin pärjääväni näille molemmille, ja että saan koulutettua ne kunnollisiksi. Nyt kumminkin tuntuu siltä että tekisi mieli luovuttaa. Tuntuu pahalta jopa kirjoittaa tätä, ihankun ei olisi ns. "sallittu aihe" valittaa tästä.. Itsehän tähän järjestelyyn suostuin. Ja onhan se ihana koira, mutta musta vaan tuntuu että nää nyt imee musta kaikki mehut. Varsinkin kun tällä on viellä maha niin usein löysänä, joten saatan löytää tämänkin työpäivän jälkeen ripulivaltameren keittiöstä. Kuulemma barffaaminen auttaisi tähän vaivaan, juttelin tutun kanssa jolla on ollut paljon näitä koiria. Kumminkin kun tälläkin on kokeiltu vaikka mitä ruokia, yms ell käyty läpi, ja sama ruoka saattaa olla yhtenä päivänä hyvä ja toisena tulee ripaska.

Kys. koira on käynyt ongelma kouluttajilla kuulemma aiemmin, mutta jotkut eivät olleet saaneet koko koiraan mitään tolkkua. Nyt sitten tuli yksi stressin aihe lisää, rahan, ruuan, elämisen ja työn lisäksi tulee tämä: koirien kouluttaminen. Ja just kun mulle lääkärikin sanoi, että en sais stressata melkeen ollenkaan, koska se sit taas aiheuttaa niitä pahoja paniikkikohtauksia.

Mitä mä teen? Hakeudun ongelma kouluttajalle?

Hommaa sitruunapanta ja ala syöttämään koiralle nyt alkuun koirien maitohappolisää. Meillä on sellaista jauhetta. Ja jos koira stressaa kerrostalossa asumista niin sitten koitat DAP haihdutinta.
Ei koira välttämättä totu hetkessä siihen kerrostaloelämään, uusia äänia ja kolauksia hajuja tms.

eetla kirjoitti:

Hommaa sitruunapanta ja ala syöttämään koiralle nyt alkuun koirien maitohappolisää. Meillä on sellaista jauhetta. Ja jos koira stressaa kerrostalossa asumista niin sitten koitat DAP haihdutinta.
Ei koira välttämättä totu hetkessä siihen kerrostaloelämään, uusia äänia ja kolauksia hajuja tms.

Asunut aina kerrostalossa, on siis tottunut ääniin.
En ole varma, onko tuo haukkuminen vahtimista, koska se tietää kyllä mitä mm. ovikello meinaa.

Asiallinen kirjoitti:

Asunut aina kerrostalossa, on siis tottunut ääniin.
En ole varma, onko tuo haukkuminen vahtimista, koska se tietää kyllä mitä mm. ovikello meinaa.

Ronja tuli mulle 2,5-vuotiaana kerrostalossa asuneena. Sitruunapannan hankin, koska häätöä en halunnut. Yksin olemisesta ei valita, mutta rappuääniin kommentoi vaihtelevasti. Ovikellolle haukkuu juuri tasan sen takia, että tietää sen merkkaavan vierasta. Meillä panta auttoi ja nykyään tuntuu jopa rauhoittavan koiraa. Ehkä pannan laittaminen kertoo, että ei ole tarvetta vahtia. Suosittelen kokeilemaan. Monista lemmikkiliikkeistää saa lainaksi sellaisen ennen ostamispäätöstä.

Remmirähjä on myös. Haukkuu epäilyttäville ihmisille, joita koiran maailmassa ovat käytännössä melkein kaikki vieraat tai vähän tutummatkin miehet. Maailmaa ei pelkää, mutta kaikelle epäilyttävälle haukkuu.

Sonik kirjoitti:

Seuraa todella turhanpäiväinen avautuminen.
Jouduin valitsemaan pidänkö huulikorun, vai alahampaani. Valitsin hampaat, mutta kyllä niin potuttaa että jouduin luopumaan 11v tuossa huulessa olleesta korusta.. :(

Multa tulee samanlainen purkautuminen myös jossain kohtaa. Ei vaan osaa ajatella olevansa ilman sitä, kun se on ollut tuossa niin kauan. Mutta, hampaat on tietty tärkeämmät!

Asiallinen, haukkukos se kaikelle myös siellä entisessä kodissa? Eikö sun miehesi vois auttaa lenkityksissä? Minä kyllä suosittelen jonnekkin kouluttajalle menenmistä jos vain mahdollisuus on.

Kiitos neuvoista.

Niii kirjoitti:

Asiallinen, haukkukos se kaikelle myös siellä entisessä kodissa? Eikö sun miehesi vois auttaa lenkityksissä? Minä kyllä suosittelen jonnekkin kouluttajalle menenmistä jos vain mahdollisuus on.

Kyllä haukkui. Ja mies armeijassa, jää varmaan ammattisotilaaksi, eli koirat on mulla arkisin hoidettavana. Viikonloppuisin tietenkin häärää sen kanssa, lähtee mielellään lenkittämään ja peuhaa molempien koirien kanssa. Yrittää myös kouluttaa, koittaa ottaa oppia multa (), mm. panta laitetaan vasta sitten kaulaan kun on istunut ja rauhoittunut ja ruokaa ei saa syödä ennen lupaa. Mutta jotenkin ei vaan lenkillä toi toiminta mene perille.

Kai mun sit täytyy ruveta tekemään koirien kanssa lenkit erikseen.. Huoh..

Alotin ärsyttävän urakan, eli siivoamaan työhuonetta jossa on mieheni isän firman papereita,esitteitä, kansioita yms sikinsokin, sen lisäksi täällä on varmaan kahden vuoden pölyt(ai että ahdistaa henkeä ja kutittaa nenää, ekä ole todellakaan herkkä pölylle!) ja kaikkea muuta roskaa ja krääsää..
No siinä hutakassa viskasin sitten toimivat pankkitunnukseni roskiin ja jätin vanhat. Nyt en löydä tuosta jättimäisestä jätesäkistä niitä tunnuksia ! Just sain uudet. Saakohan Nordeaan soittamalla puhelimitse tilattua ne tunnukset uudestaan..

^Saa, mutta niistä kai joutuu jotain maksamaan..?

Hyvä päivä taas. Kolme hylkymeiliä haetuista työpaikoista. Nyt on enää kaks paikkaa, joista vois edes teoriassa kuulua jotain. Toiseen en edes hirveästi halua. No, pe yks työhaastis, mutta tiedän, että mulla on sinne liian vähän kokemusta. Lisäks väsyttää hulluna ja taas tämmönen 11h työ/koulupäivä.

Nythän vasta ne verenpaineet nousahtikin huipulle. Aloin siis tyhjentämään tuota roskasäkkiä, koska persketti mähän tarviin niitä tunnuksia! No levitin säkillisen paperia,silppua,roskaa yms ja löysin neljät pankkitunnukset, mutta yhdetkään ei ollut minun saati käyttökelpoiset.
Noh, kasaan roskat takasin säkkiin, imuroin ja nypin pienimpiä isompia klimppejä.

Mylläsin siististi tekemäni laskupinot ja lehtikasat. Etsin vessat, laukut, meikkipussit ja palasin erittäin vittuuntuneena koneen eteen, niin kappas!!, nehän oli tippunut lattialle tietokonetuolin viereen!
Joo..

Sonik kirjoitti:

Seuraa todella turhanpäiväinen avautuminen.
Jouduin valitsemaan pidänkö huulikorun, vai alahampaani. Valitsin hampaat, mutta kyllä niin potuttaa että jouduin luopumaan 11v tuossa huulessa olleesta korusta.. :(

Oireiliko sulla jotenkin? Tavallisen hammastarkastuksen yhteydessäkö näin todettiin? Ku ite oon miettinyt et mitenköhän noi mun alahampaat voi, ien on kuitenki vähä vetäytyny. Viime keväänä tarkastettiin hampaat, eikä lääkäri sanonu mitään...

Kuka haluaa paskapääpicardin?