Koirat.com

Ääh... Sitä on kuin jyrän alle jääneenä, etenkin jalat.. Hyllyjä kaupassa täytetty hullupäisenä pari päivää ja tulokset sen mukaset.. Kaikenlisäksi todennäköisesti poskiontelotulehus, päätä särkee aina kun kumartuu... Huoah.. Pitääkin sairastaa heti kun pääsee uuteen työpaikkaan..

Inhoan ruokakaupassa käymistä -> jätän käymättä - > olen nälkäinen -> syön lihaliemikuutiolla maustettuja nuudeleita.

Onhan tosta opiskelijaruoasta aina vitsiä riittänyt, mutta tää on jo vähän naurettavaa

Mua ärsyttää kun en tiedä millon mulla on aika kampaajalle. Lotta on repiny ajanvarauskortin ja muistan vaan, että aika on toukokuussa ja muistaakseni klo 18. Olen eilen soittanu kampaajalle ja laitoin tekstarin, ei vastausta. Tänään soitin ja puhuin kollegan kanssa, hän ei mun aikaa löytäny. Pyysin sitten välittämään tämän ongelman ja hän lupas, että mun kampaaja soittaa. Ei ole soittanu. Nyt harmittaa, jos aika menee ohitse, enkä sitä tiedä perua (jos ois esim tällä viikolla). Mutta ois kiva tietää, onko se vaikka ens viikolla ja mikä päivä.

Naapuri popittaa ja se alottaa sen aina klo 22 jälkeen! Saa sitä musiikkia kuunnella, mutta mä haluaisin nukkumaan!

Etureiden lihas vittuilee 1,5 viikon kipuilunkin jälkeen, ei auta kylmäys, voltaren ja buranakuuri. Alkaa tämä puujalkailu jo riittää.

Kuka helvetti noi Adeccon sivut on oikeen tehny Ei voisi enää yhtään sekavammat olla, ei voi yhden helvetin työpaikan hakeminen olla näin hemmetin vaikeeta Saan ihan just raivokohtauksen ja sit jotain menee rikki.

Miksi miksi miksi meidän kimppuun pitää aina käydä irtokoiria?!? Mulla on just meneillään Yukin remmikoulutus taas pisteestä a kun se on ollut hoidossa (tyttöjen juoksut) ja käytös on mennyt aivan onnettomaksi kun hoitopaikassa ilmeisesti lepsuillaan... Ja juuri kun saan sen kävelemään löysällä hihnalla haukkumatta, kiskomatta ja jämähtelemättä tien laidassa ja odottamaan tien ylitykset jne niin päälle karkaa kaksi noutajaa. Samat koirat on karanneet ennenkin meidän luo ja Yuki on saanut elämänsä aikana niin monta labbista niskaansa että pelkää niitä ihan tosissaan. Omistajaa ei tuntunut paljon kiinnostavan. Koirat oli irti taajamassa, autotien vieressä kevyenliikenteen väylällä. Mulla mukana Halla joka vielä haisee vähän juoksuilta ja jota Yuki puolustaa. Ja Yuki joka pelkää. Yritä siinä sit yhdellä kädellä huitoa toisia kauemmas ja toisella pitää omia hallussa ja samalla karjua omille käskyjä ja toisille että menisivät kauemmas. Tiedetään nyt sitten taas mitä tehdään seuraavat kuukaudet... Ens kerralla en kyllä oikeasti ees yritä pitää tota yhtä kiinni ja lyhyellä remmillä kun silloin se ei ees pääse kunnolla karkuun eikä mitään.

dronttiedward kirjoitti:

Kuka helvetti noi Adeccon sivut on oikeen tehny Ei voisi enää yhtään sekavammat olla, ei voi yhden helvetin työpaikan hakeminen olla näin hemmetin vaikeeta Saan ihan just raivokohtauksen ja sit jotain menee rikki.

Mulla on töiden puolesta jonkun verran kokemusta tommosista työpaikkojen sähkösistä hakusivuista, ni jos vielä homma tökkii niin pistä vaikka yksäriä, niin voin yrittää jeesata :)

Olen hyvissä ajoin pyytänyt, että jatkossa mulla olisi maanantaisin aamuvuoro, jotta pääsen harrastuksiin. Voi vaan arvata mitä vuoroa on työvuorolistat pullollaan? Voi sitten kesän ajaksi sanoa holskun hakuiluille heipat, kun ei millään ehdi iltavuorosta treeneihin.

Tosi kiva yllätys, varsinkin kun oon tässä viimeisen kuukauden aikana tehnyt kaikki mahdolliset ylimääräiset työvuorot, jotta saadaan resurssipuutetta paikattua. Työvuorot, jotka meiltä alunperin leikattiin yliresurssin vuoksi. Tässä sitten kiitos omasta joustavuudesta...

*tähän kaikki mahdolliset kirosanat, jotka maa päällään kantaa*

^
^
^Tigru Ifeel you
Me ollaan kanssa sellasia irtokoiramagneetteja, ja edellämainitusta syystä tuo meidän Moona on pelkoagressiivinen sekä remmirähjä.
Ja AINA kun me ollaan edes vähän voiton puolella, livahtaa jostain puskista joku taas iholle.
Mä niin vihaan tollasta väliinpitämäyyömyytta, etten edes aloita aiheesta enempää purkautumaan, pulssi on nyt jo tätä kirjoittaessa katossa

En voi toivottaa muuta kuin tsemppiä ja pitkiä hermoja

(väksy lisätty)

Mulla_hajoo_pää tuon avon äidin kanssa!!!! Toinen aamu kun siivoillaan yhdessä tuota vanhaa mökkiä, ja tuo tekee ihan kaikkensa ärsyttääkseen. Huomaa oikein että kaivaa verta nenästään. Aloitti aamun saarnaamalla siitä että meillä on aivan liikaa kamaa ja että mä oon ihan kauhea hamsteri, kun en mitään heitä pois. Jatko sitten mäkätystä aivan joka asiasta, ja jos välillä vastailin jotain niin oli heti oikein piikit pystyssä huutelemassa että "mitä sä sanoit" ja kun toistin sanomani "et sinä noin sanonut, sanoit varmasti jotain muuta" ja jatko sitten taas mäkätystään.
Eilen mulla meni hermo siihen että kun mä sanoin että jättää sen yhden kaapin mulle, missä meillä on kaikenlaisia muistoja, mun lapsuudenkodista mukaansaamia juttuja ja opiskeluajoilta kamaa, niin mitä tuo tekee heti kun silmä välttää? On heittämässä surutta kamoja roskiin ilman että edes katsoo niitä. Siinä vaiheessa mä pimahdin ja tiuskaisin aika törkeesti että näpit irti niistä ja mene tekemään jotain muuta. Oli sitten vissiin miettinyt oikein yön yli mitä mulle tänään sanoo, kun aloitti niin pontevasti aamulla. Eikä meidän yhteistyö kyllä helpottanut päivän edetessä. Yhtäkkiä tuo ilmoittaa että hän lähtee nyt tekemään jotain muuta, ja kysyin sitten että voiko ottaa roskat ja keräykseen menevät paperit mukaansa, kun ajaa kuitenkin keräilypisteen ohi. No ei voi ja minä olen laiska ja saamaton, hän on kuitenkin kantanut ne jo mun auton viereen ja hän ei ala laittamaan omaa aikaansa siihen että heittää ne kierrätykseen ja päläpälä. Eli mun on ajettava pari kilsaa aivan turhaan pari hassua paperipussillista mukanani kierrätyspisteelle, vain koska hän ei jaksa? Mräyh. Voishan sen vapaapäivän toisinkin viettää. Ja olis kiva saada joskus nukkua pidemmälle kuin seitsemään. Onneksi me mennään viikonloppuna mun vanhemmille, saan vähän hermolomaa. Mä en tajua miten meillä voi mennä sukset näin pahasti ristiin, yleensä mä pystyn kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä ihan kaikkien kanssa, vaikka en niin välittäisikään ihmisestä muuten.

^ Sinuna jättäisin menemättä, mä en ainakaan kuuntelis pätkääkään tommosta "käkätystä". Vaikka on "anoppi" niin haistattaisin pitkät.

^^Meikäläisellekin pinna venyy aika äärimmilleen, mutta tuommoista ei mun mielestä kenenkään tarvitsisi jaksaa katsoa/kuunnella. Jos sitä tyytyy vain hiljaa kuuntelemaan, niin ei ne sitä koskaan lopeta.

Äidin siskohan on kauhea perheterroristi. Äiti ei oo ikinä uskaltanut nousta sitä vastaan (eikä mummokaan) ja se on voinut sanella muiden tekemisiä ihan tuosta noin vaan, vaikkei asiat hälle millään tavalla kuulu. Surullista on ollut katsoa vieressä sitä, miten toinen pystyykin terrorisoimaan niin paljon muiden elämää ihan vaan ilkeyttään. Mä oon sanonut ihan suoraan, että äidinkin elämä ois paljon helpompaa, jos ois kanttia ollu pistää välit poikki siskonsa kanssa eikä antais sen puuttua omiin asioihinsa.

Tätini on kyllä siis aivan ääritapaus siis, en tarkoita että anoppisi olisi lähelläkään samaa kategoriaa. Pointti on siis, että kenenkään huono käytöstä tarvitse sietää siksi, että ollaan sukua.

Rekkakuskit! Pakkoko se on kaahata kapealla tiellä täysperävaunullisella (tosin tyhjällä) puurekalla päin seuruetta, jossa koira ja rattaat. Tuo tie on todella kapea metsätie, muutaman kilsan päässä tehty harvennushakkuita ja sieltä hakevat puita.

Just kun aloin vähän saada haltuun tuon yhden raivoamista kotikulmilla vastaantulevia autoja kohtaan. Taas ollaan pisteessä nolla.

^^^Toisaalta on mun mielestä kyllä ihan oikeudenmukaista että mä (tai oikeastaan me) siivotaan ja rempataan tuo mökki, koska me siinä ollaan asuttu. Ongelma on vaan se että tuo piti purkaa, koska on niin huonossa kunnossa. Eli jätettiin se sitten siivoamatta ja sen kummemmin laittamatta kun muutettiin tähän uuteen taloon, ja sielä on vielä esim. meidän kalusteita joita ei vielä olla tarvittu tässä uudessa talossa, vaatteita ja muuta krääsää, koska ajattelimme että ne kerkii sitten siirtämään kun meillä on talo valmis. Nyt tuo avon äiti kuitenkin oli sitä mieltä, että ei tuota puretakkaan vaan hän laittaa sen vuokralle, ja nyt pitäis tän kuun aikana saada se rempattua ja asumiskuntoon. Ollut siis viime syksystä asti tyhjillään, eikä me sen kummemmin olla sitä hoidettu talven aikana koska oletus oli tosiaan että se kuitenkin puretaan.
Ja mä en ymmärrä että kuka siihen muttaa, tai vielä maksaa vuokraa siitä tönöstä. Sielä haisee niin home, pesutilat eivät ole kunnolliset ja lämmitystä ei ole muussa muodossa kuin varaava takka yhdessä huoneessa ja sähkölämmitys, tosin mä en niitä pattereita ole ikinä uskaltanut pitää päällä koska ovat niin vanhoja, lisäksi sulakkeet eivät kestä jos on patterit päällä ja esim. käyttää hiustenkuivaajaa. Lisäksi sisätiloissa on tupakoitu varmaan yli 40 vuotta, ja vaikka tapetit ja pintamateriaalit on vaihdettu, huomaa kyllä vieläkin hajusta ja sisäilmasta. Kait tuo kesämökkinä menee, mutta talvella en kyllä kehtaisi vaatia vuokraa.
Lisäks mua ärsyttää se, että tuo on meidän uuden talon takana ja meillä on yhteinen piha. Nykyinen koira-aitaus on kiinni talon seinässä. Tämä tulee vaikeuttamaan meidän elämää, se nyt on varmaa. Esim autopaikkoja pitää miettiä uudelleen, miten saamme kolme (tai neljä?) autoa mahdutettua pihalle? Emme voi enää päästää koiria aamu- ja iltapissatuksille pihalle, eikä niitä mutenkaan voi pitää vapaana. Koiratarhaa on siirrettävä (joka oli muutenkin suunitelmissa, mutta vasta sitten kun uusi piha on valmis). Emme voi enää käyttää grillipaikkaa illanistujaisiin tai järjestää pihabileitä, emmekä voi käyttää pihasaunaa. Lisäksi mua ärsyttää aivan suunnattomasti se, että joku täysin tuntematon liikkuisi meidän pihalla ja asuisi ihan vieressä. Siksi mä haluan asua omakotitalossa, että naapurit eivät ole täysin iholla. Tässä menee vähän niinkuin idea omakotitaloasumisessa. Turhanpäiväistä kitinää ja mä kuulostan varmaan tosi itsekkäältä, mutta tämä tulee oikeasti vaikuttamaan meidän arkeen tosi paljon. Tontista on siis vielä yksi kolmasosa avon äidin omistuksessa, ja koska kukaan ei jaksa/viitsi sanoa avastaan niin näillä mennän. Mut sitten lytätään täysin kun yritän sanoa oman mielipiteeni. Paras oli kun avon äiti yritti omasta mielestään olla rauhankyyhkynä ja sano mulle että otetaan vuokralaiseksi joku koirallinen, niin "mä saan apua koirien hoidossa eikä mulla mene niin paljon aikaa niihin, niin voin sitten keskittyä tärkeämpiin asioihin". Siis anteeks? Mä en halua apua koirien hoidossa, en ainakaan ventovieraalta, enkä mä halua vierasta koiraa juoksemaan pihallemme tai meidän koira-aitaukseen. Voi että mua niin kyrpii taas tää tilanne!

Oliko teillä minkälaiset välit anoppiin ennen rakentamisen aloittamista?
Mä en muuttaisi/rakentaisi anoppilan tai oman kotini naapuriin, vaikka nyt ei mitään isompaa kärhämää olisi, juurikin siitä syystä että kun siihen muuttaa niin eipä siitä eroon pääse ihan hetkessä jos jotain tulee. En ole vielä yhteenkään anoppinsa/vanhempiensa naapuriin/taloon muuttaneen positiivistä mielipidettä kuullut.

Tigru kirjoitti:

Miksi miksi miksi meidän kimppuun pitää aina käydä irtokoiria?!? Mulla on just meneillään Yukin remmikoulutus taas pisteestä a kun se on ollut hoidossa (tyttöjen juoksut) ja käytös on mennyt aivan onnettomaksi kun hoitopaikassa ilmeisesti lepsuillaan... Ja juuri kun saan sen kävelemään löysällä hihnalla haukkumatta, kiskomatta ja jämähtelemättä tien laidassa ja odottamaan tien ylitykset jne niin päälle karkaa kaksi noutajaa. Samat koirat on karanneet ennenkin meidän luo ja Yuki on saanut elämänsä aikana niin monta labbista niskaansa että pelkää niitä ihan tosissaan. Omistajaa ei tuntunut paljon kiinnostavan. Koirat oli irti taajamassa, autotien vieressä kevyenliikenteen väylällä. Mulla mukana Halla joka vielä haisee vähän juoksuilta ja jota Yuki puolustaa. Ja Yuki joka pelkää. Yritä siinä sit yhdellä kädellä huitoa toisia kauemmas ja toisella pitää omia hallussa ja samalla karjua omille käskyjä ja toisille että menisivät kauemmas. Tiedetään nyt sitten taas mitä tehdään seuraavat kuukaudet... Ens kerralla en kyllä oikeasti ees yritä pitää tota yhtä kiinni ja lyhyellä remmillä kun silloin se ei ees pääse kunnolla karkuun eikä mitään.

Jos meillä ois riesana yhdet ja samat irtokoirat, niin hankkisin sellaisen paine-ilmapullon tai jonkun helvetin isoa ääntä mitävän vempaimen, jolla antaisin takaisin irtokoirille. Oppisi ehkä omistaja pitämään koiransa kurissa ja ehkä irtokoirat uskois kerralla ettei kannata lähestyä.

Mullakin nousee verenpaine automaattisesti aina, kun näen irtokoiria. Metsässä vielä ihan ok, mutta jalkakäytävillä! Me asutaan vielä keskellä kaupungin vilinää, tässä menee autoa jos jonkinmoista ja isolla tiellä myös rekkoja. Musta on vaan ihan täysin käsittämätöntä, miten kukaan on niin idiootti, että pitää jalkakäytävillä koiraansa vapaana. Olkootkin vaikka kuinka tottelevainen rekku jota ei kiinnosta ympäristö pätkääkään ja joka kulkee aina siinä jalassa kiinni - miksi sitä ei sitten voi pitää vaikka fleksissä, jos se kerta ei mene viittä metriä kauemmas?!

Meidän kimppuun on jo 2 kertaa hyökännyt sama pieni valkoinen pallopääidioottirakki, ja viime kerralla mä räjähdin sille koiran omistajalle niin kovasti että hävettää kyllä vieläkin. Onneksi ei olla törmätty näissä merkeissä enää, ja jos mä vielä joskus näen kyseisen naisen koirineen, niin vaihdan kyllä omieni kanssa suuntaa ja juoksen karkuun. Hänen yksi puolustuksensa koiransa vapaanapidolle oli se, että koira ei lähde mihinkään hänen luotaan - kumma kyllä, silloin oli jo toinen kerta kun se rakki juoksee räkyttämään meidän jalkoihin Ja jos se koira ei mihinkään lähde, miksei sen tädin kädessä riippuvan fleksin toista päätä voi kytkeä kiinni koiran pantaan?

Edellisessä asuinpaikassani (kaupunkia myös) kanssalenkkeilijöitä vainosi kaksi noutajaa, ilmeisesti eri ihmisen omistamia. Ja nekin kirmasivat iloisesti vapaana ihan missä vaan. Iloisia ja maailmaa rakastaviahan ne oli, mutta ai että miten raivostuttavia. Ja kun omat koirat alkavat pörhistellä kohti tulevalle koiralle, niin kyllä sen irtokoirankin hymy vaihtuu karvojen nosteluun ja jäykistelyyn. Koita siinä sitten miettiä miten päin olisit ja mitä tekisit kun narun päässä on 40kg karvat pystyssä murisevaa urosta ja metrin päässä on toiset 40kg samanmoista.

On toki niitä hyväkäytöksisiäkin vapaana kulkijoita tullut vastaan, kokonaiset 1 kappaletta. Se koira ei oikeasti kiinnitä mihinkään huomiota. Silti mun mielestä on täysin turhaa brassailua ja "kattokaas miten mun koira kulkeekin vapaana"-lesoilua koiran vapaanajuoksuttaminen jalkakäytävällä.

Meilläkin on tässä vähän ajan sisään tullut useempi vapaana liihotteleva koira pullistelemaan. Toinen karkas pihastaan ja toinen hyppeli vapaana flexissä. Tänään oli taas jonkun koira vapaana lenkkeilemässä tossa kylällä, mutta onneks se ei meitä huomannu ja päästiin livahtamaan tien toiselle puolelle. Että jos koiraansa pitää ulkona ilman valvontaa niin vois ne häkit/tarhat/aitaukset sekä remmit ja riimut tarkistaa onko ne koiran kestäviä. Ja mua oikeesti pelottaa yhtien ihmisten koiranpito kun ala-asteikäiset lapset taluttaa isoa koiraa ja vielä flexissä, eikä tää koira ole mikään rauhallinen lössykkä vaan nuori ja energinen. Tosin kuten aiemmin jo sanoin, ei Lunalla ole mitään hätää, mutta empä tahtois sillekkään mitään koirantappaja mainetta. Eikä mulla ole intoa mennä kahden ison tappelevan koiran väliin.

Itse tosin pidän koiraani usein jalkakäytävällä vapaana tietyissä paikoissa. En tosin ihan tossa kaupungissa ja nytkin taidan pitää remmissä kun sen verran pupuja ym luonnoneläimiä tuolla hengailee. Eikä mulla ole muuta syytä pitää vapaana kun se, että minun ei tarvii pysähdellä jos koira jää jotain haistelemaan ja se saa rauhassa poukkoilla puolelta toiselle. En minä ainakaan vois luottaa yhteenkään koiraan niin paljoa, että kaupungissa ihmisten ja koirien seassa vapaana pitäisin eikä siinä ole mitään järkeäkään. Nihh.

Tänään mulle huudettiin, että mun koira pitäs viedä lopetettavaks kun se on noin hullu ja vielä "tuon rotunenkin".. Nous vähän paineet ja taisin ukolle sanoa vähän rumasti takasin (Pidä sinä vit*u turpas kiinni), ensin kyllä huusin takas että tää rakki on ihan penska ja kovasti opetellaan mut se ukko jatko vaa haukkumista, näin jälkikäteen ois pitäny olla vaa hiljaa.

Katos ihan inspis ja tekis mieli nostaa kädet pystyyn ja LUO-VUT-TAA