Koirat.com

Tommy Tabermann kuoli. Joo, ei ehkä niin henkilökohtaista purkautumista, mutta pidin kovasti hänen runoistaan.

Raivostuttavaa! ARGH!
Tää on tätä parisuhdetta parhaimmillaan; avokkia vituttaa oma juttu X niin paljon, ettei suostunu lähtemää mun kans koiranäyttelyyn. Minä suutun tästä sille. Lopputulos; ulkona on ehkä koko kesän ihanin ilma nii murjotetaa molemmat sisällä!! Ja mä kaikenlisäks nukuin kolmen tunnin päikkärit --> en saa illalla unta --> herään varmaan tosi pirteenä huomen aamulla seiskaks töihin.

Kuulostaa ehkä pieneltä mut v*tuttaa ihan armottomasti! Ja sit ku molemmat ollaan tarpeen tullen tälläsiä pänkäpäitä nii varmaan ei kumpikaan voi pyytää anteeks ennen huomista.

Olin sit eilen laittanu pakastimen oven huonosti kiinni, avokki soitti tänään päivällä "vähän" näreissään. Sinne meni se sisältö, ei ONNEKS harmita YHTÄÄN. :(

Pääkin särkee, ja inspiraatio huomista näyttelydebyyttiä kohden on iso, pyöreä nolla.

Myydään kääpiöpinserinnahka!

Prkleen rakki oli mennyt kusemaan tytön sängylle ! Just eilen vaihdoin puhtaat petivaatteet, ja eiku nyt taas vaihtamaan ja pyykkikone laulamaan peittoja, tyynyjä ja lakanoita myöten! Oikeasti mulla menee hermo tuon koiran kanssa, se on parin viime viikon sisällä tehnyt tarpeensa sisälle monta kertaa .

Koirat
haukutaan ulkona kaikki liikkuva yhdessä! (yksin kulkiessa molemmat menee hyvin..) Ihmiset, koirat, pyörät. Mikä hitto on!? Meni totaalisesti hermot!
Ja vielä piti sisällä Mindin kärkkyä, murista ja näykkiä Bakua kun se istui liian lähellä Mindin vesikuppia! Voi jumansviidu.

jannie kirjoitti:

Olin sit eilen laittanu pakastimen oven huonosti kiinni, avokki soitti tänään päivällä "vähän" näreissään. Sinne meni se sisältö, ei ONNEKS harmita YHTÄÄN. :(

Pääkin särkee, ja inspiraatio huomista näyttelydebyyttiä kohden on iso, pyöreä nolla.

Voi ei toi pakastin juttu!! Tiedän tunteen, meillä on käynyt kerran myös niin. Oli pakastin sillon hiukan täynnä (paljon ruokaa), oltuamme pari päivää pois kotoa se oli auennut raolleen (ilmeisesti sieltä oli joku tippunut tjn ja ovi oli auennut).. sieltä sitten vaan ruokaa roskiin :// Tuntuu aika pa*skalta kun muutenkaan rahaa ei ole liikaa... pe*seestä kun noin käy. Sen jälkeen oon aina kattonut, et siel on kaikki hyvin laitettu ja ovi hyvin kiinni.

Joo ja sit viel ku viimeks pakastin suli "vahingossa" tos keväällä ku oltiin reissussa, avokki otti ennen lähtöä sähköjä pois ja oli sit ottanu senki sulakkeen, mis pakastin oli kiinni. Oli ilonen yllätys ku tultiin kotiin...


Nyt on sit taas uus murhe, me oltais menossa huomen Forssaan Hugon debyyttinäyttelyihin, mutta meillä ei oo kyytiä.
Ja bussi lähtee vasta niin myöhään, et ollaan siellä Forssassa vasta ku pitäis varmaan olla jo kehässä.

*muoks*
Löytyhän sielt vähän enemmänki niit yhteyksiä ku katto Matkahuollon eikä Expressin kautta.. Eli näyttelyyn päästään!!!!

Että ottaa päähän!!! Lähdin äsken koirien (2kpl) kanssa ulos, kerrostalon alaovi oli auki ja 2 "herranterttua" oli siinä juuri avoimen oven edessä "korjaamassa" pyörää (paiskomista ja kiroamista). No kampesin siitä ohi ja takas tullessani sanoin niille ihan nätisti että kun tässä on tätä lääniä niin voisitteko korjata sitä fillaria jossain muussa kohtaa kuin avoimen oven edessä?
Mikä oli vastaus -> "suu kiinni, ole hiljaa ja pidä huoli omista asioistasi tai ......" jotain mistä en saanut selvää.

Mykistyin aivan täysin, ihan uskomatonta käytöstä mun mielestä
Tekisi mieli mennä sanomaan suorat sanat niille, mutta eipä varmaan mitään hyötyä jos nätistä pyynnöstä on vastaus tuo. Eikä mitään käsitystä missä asuvat, muuten menisin vanhempien luo avautumaan.

A H D I S T A A. Eilen oli kiva hengailla melkein koko päivä parin kaverin kanssa, joita näen harvoin kun he asuvat eri kaupungissa kaukana, mutta avon käytös yhdessä vaiheessa oli sellaista, että mua oikeasti pelotti, että se käy päälle. Joo se oli humalassa ja tiedän, että mää olin oikeassa, mutta kun toi ei vaan voinut antaa periksi ja sitten mun oli pakko luovuttaa itse. Arf.

Ahdistaa muutenkin ihan hemmetisti, pakko soittaa aamulla töihin, että en pysty tulemaan.

^ Humalassa tai ei, mä en alkaisi omalta avolta sietämään minkäänsortin väkivaltaisuutta hetkeäkään. Se olis soronoo, kiitos ja hei.

Joh kirjoitti:

^ Humalassa tai ei, mä en alkaisi omalta avolta sietämään minkäänsortin väkivaltaisuutta hetkeäkään. Se olis soronoo, kiitos ja hei.

Juur näin... hyvähän se on sanoa ku ei oo koskaan ollut väkivaltaisessa suhteessa, mutta oon kyllä aika varma, että lapikasta tulis saman tien.

^ja^^: Niin sitä tosiaan luulisi, että se olis soronoo samantien. Mutta missä se raja menee? Aikanaan siedin enemmän, kuin olisin kuvitellut sietäväni. Suhde kesti 15-vuotiaasta yliopistoon ja sisälsi lopulta kaikenlaista: tönimistä, väkisin paikallaan pitämistä, ex sai takaisin samalla mitalla. Kovasti vihaisena myöhemmin esitteli kynnen jälkiä, mutta jokainen niistä oli ansaittu. Minä en aloittanut, mutta puolustauduin, ja taatusti tulen aina puolustautumaan, jos minuun käydään käsiksi.

Vain kerran sain kunnolla nyrkistä, eron jälkeen. En joutunut enää miettimään, olinko tehnyt oikean päätöksen lähtiessäni suhteesta. Enää en sietäisi edes väkivallan uhkaa, se muistuttaisi liikaa vanhasta. Pelkkä exän näkeminen vilaukselta parin vuoden jälkeen sai minut aivan pois tolaltani. Elämäni vaikeimpia, mutta taatusti oikeimpia päätöksiä erota, vaikka kuinka oltiin kihloissa ja asuttiin yhdessä.

ei voi löytyy niitä töitä millään mistään -.-
ja mitä taas eilen, tuo juttelee pitkästä aikaa entisen säätönsä kanssa ja heti tulee ihan outo olo, mustasukkasuus ja pelko nostaa päätään vaikka mä en ees tunne koko tapausta, oon nähny vaan kuvia ja kuullu jotain juttuja. kiitos oman exäni ärsyttää tällanen. haluun luottaa siihen ettei se mitään, mut sit kuitenki aina välillä se pieni nostaa sieltä takaraivosta niitä ajatuksia mun päähän ja mitä mä teen; mä en sit taas voi puhuu, vaikka toi näki ettei oo kaikki hyvin. ärräyr. keksin siihen jonku kysymyksen vaa mitä olin miettiny jo suihkussa. hyvä, mut suht heikko vastaus siihenki. pyhpah. ehkä mä nyt vaan yritän tässä nyt sit vaa taas selvittää omia ajatuksiani.

Meidän rannassa on ehkä sinilevää Bongasin sellaisen vesilasitestin netistä millä voi tarkistaa asian, nyt oon just tekemässä sitä. Kyllä menee koko kesä pilalle jos epäilykset osoittautuu oikeiksi, ei voi pitää koiria irti huoletta tai uida...huoh.

^^ Kysy suoraan vaan, sillä inhottavinta ikinä on epävarmuus suhteessa. Ei voi olla kovin rennosti ja olla hyvä fiilis mikäli toista epäilee. Sillä ajatusten ruokkimisella saa vain itsensä rikki. Mikäli sulla on syytä epäillä jotain, niin kysy suoraan. Ei se mieskään tiedä mikä sua vaivaa mikäli et puhu mitään. Tiedän että on vaikeaa, sillä olen itse sellainen simpukka että hauduttelen ja pohdin ja mökötän enkä puhu, mutta kun olen vihdoinkin saanut turpavärkkini auki, niin isoksi paisuneet asiat ovat olleet pieniä ja merkityksettömiä ja kaikki mahdollinen epäilys on hävinnyt kun asioista on puhuttu niiden oikeilla nimillä ja suoraan. Tsemppiä!

pannda kirjoitti:

Meidän rannassa on ehkä sinilevää Bongasin sellaisen vesilasitestin netistä millä voi tarkistaa asian, nyt oon just tekemässä sitä. Kyllä menee koko kesä pilalle jos epäilykset osoittautuu oikeiksi, ei voi pitää koiria irti huoletta tai uida...huoh.

Sinilevä on kyl jotain ihan vihoviimeistä. SILLOIN KUN MINÄ OLIN NUORI... :D niin saaristossakin uskalsi uida läpi kesän, vesi oli kirkasta, ja rakkolevää oli paljon. Tästäkin aikaa siis vain 10-15 vuotta

neruda kirjoitti:

^^ Kysy suoraan vaan, sillä inhottavinta ikinä on epävarmuus suhteessa. Ei voi olla kovin rennosti ja olla hyvä fiilis mikäli toista epäilee. Sillä ajatusten ruokkimisella saa vain itsensä rikki. Mikäli sulla on syytä epäillä jotain, niin kysy suoraan. Ei se mieskään tiedä mikä sua vaivaa mikäli et puhu mitään. Tiedän että on vaikeaa, sillä olen itse sellainen simpukka että hauduttelen ja pohdin ja mökötän enkä puhu, mutta kun olen vihdoinkin saanut turpavärkkini auki, niin isoksi paisuneet asiat ovat olleet pieniä ja merkityksettömiä ja kaikki mahdollinen epäilys on hävinnyt kun asioista on puhuttu niiden oikeilla nimillä ja suoraan. Tsemppiä!

Joo, mä oon kyllä tästä maininnu aiemmin ja oon sanonu et mulla on se pelko koko ajan et mut jätetään enkä voi sille mitään. Pitää varmaan vaan ottaa uuestaan puheeks tai jotain. Kyl se on sanonu et se mua rakastaa eikä sillä oo mitää kenenkää muun kanssa ja kyl mä sitä uskon ja haluun uskoo. Voin myöntää etten kuitenkaa ihan 100% pysty luottaan varmaan enää ikinä kehenkään jätkään/mieheen vaikka haluisinki, en edes tähä nykyseen. Kai se nyt täs pitää vaa jutella uuestaan. Kiitoksia!

Niin siis, pitää lisätä tuohon mun edelliseen purkautumiseen, että ei avo ole_ikinä_mua kohtaan ollut väkivaltainen ja sanookin, että ei koskaan naista löisi, mutta silti pelotti se tilanne, kun se kiihtyi niin paljon. Mutta siis meillä on oikeesti hyvä suhde, eikä riidellä kuin harvoin.

ARgh! Lähettiin koiran kans uimaan niin eiköhän auto hajonnu matkalle (tuulettimen hihna hajos ja veti samalla jonki toisen hihnan irti). Onneksi oli tuttavia samalla rannalla niin päästiin jopa pois sieltä. Aina ku meillä on autoon tullu jotain vikaa niin avokki vetää niin hirveet herneet nokkaan ettei mitään rajaa. Nytki tulin kotiin, et soitetaan tutuilta hinausapua niin avokin vastaus oli tyyliin: "Jätetään se paska sinne". Jumaleissön jaksaa veetuttaa tuommonen asenne. Pitääkö se himpuran auto olla jos siihen ei voi järkevästi suhtautua

Nokka tukossa..