Koirat.com

Vajaa 3 viikkoa sitten työni loppuivat (ei ollut töitä enää, oli määräaikainen sopimus), mutta vieläkin, työnantaja sai mut luuhistumaan maan rakoon ja miettimään, miksi edes jatkaa elämää. Mulle lähes tuntematon ihminen, sanoi niin vahvoja sanoja, jotka uskoin, jouduin pyytämään anteeksi kaikkea mahdollista, jopa olemassa oloani. Onneksi, mulla on perhe, joka pitää mun puolia ja auttoi _taas_ nousemaan jaloilleni. Miten ihminen voi olla niin paha, että voi tehdä toisille näin? Miksi? Yritän vaan jatkaa mun elämää, mutta tämä oli jo toinen kerta kun työsopimuksen loputtua tämä ihminen yrittää tuhota mut.

^ No höh. Ilmeisesti kyseessä on joku erityism*lkkuudesta kärsivä/nauttiva henkilö.

Jaahas, Mytty sai äsken ensimmäisen kokemuksen pihalta hyökkäävästä irtokoirasta. Oltiin sellaisella viiden minuutin kävelyllä ja yhtä kujaa kävellessä yhdestä pihasta hyökkäsi jonkunsortin terrieri jumalattomasti räksyttäen. Mytty oli flexissä ja lähti heti karkuun ulisten, terrieri meni Muhkun eteen räyhäämään. Perus tilannepaniikki iski ja huusin koiralle että painuu v*ttuun (jep, varmaan tosi ymmärrettävä huuto), mutta kun hampaiden näyttäminen ja räksytys jatkui, potkaisin koiran pois Muhkun luota ja koska tie oli jäässä niin koira veti ihan hirveät pannut jonka jälkeen lähti pois. Näin varsin hyvin että pihalla oli ihmisiä siellä mistä koira tuli, mutta kukaan ei edes yrittänyt kutsua koiraa takaisin. Toivottavasti Mytylle ei nyt jäänyt mitään traumoja. Tsiisus että voikin ärsyttää nyt taas. Kädet ja jalat tärisee vieläkin kun säikähdin niin paljon.

mmaija kirjoitti:

Näin varsin hyvin että pihalla oli ihmisiä siellä mistä koira tuli, mutta kukaan ei edes yrittänyt kutsua koiraa takaisin.

Nää on kyllä ihan käsittämättömiä. Hirveän usein kuulee näitä että omistaja näkee kyllä koiransa painuvan haastamaan riitaa, mutta ei silti puutu siihen mitenkään. Turha on ainakin sitten kollottaa kun koira saa monoa. Toivottavasti sulla on koirat, ja erityisesti pentu, kunnossa eikä mitään pelkoja jää.

^ No onneksi nyt näyttää siltä että allekirjoittanut on ainut, jolle jäi traumoja. Suututtaa kun täällä olisi kivoja lenkkireittejä paljon, mutta ollaan jouduttu ihan reippaalla kädellä karsimaan niitä juurikin näiden pihoiltaan hyökkivien koirien takia. Esim. me asutaan kujalla, jonka päästä pääsisi suoraan metsään, mutta kierretään nykyisin isojen teiden kautta, koska kujan päässä asuu joku urpo, jonka sakemanni ja labbis hyökkäävät aina suut vaahdoten tielle kun Muhkun kanssa ollaan kävelty ohi. Omistajamies vielä kerran huusi perään: "Eihän se vissiin kerennyt purra?!"

mmaija sinuna soittaisin tästä kujanpään urposta jo virkavallalle, eihän tuollainen saa jatkua Kerta tai kaksi voi olla vielä vahinko, mutta jos homma on säännönmukaista niin se pitää saada loppumaan.

^^Siis irtikö ne koirat on Soita ihmeessä poliisit, kyllähän kaikilla on oikeus ihan rauhassa kulkea. Uskomatonta pelleilyä tuommonen kun melkeimpä tahallaan yritään saada muille vahinkoa aikaiseksi.

Siis seuraavasta kerrasta lähteekin poliisille soitto. Nyt en ole koiria nähnyt varmaan puoleen vuoteen, omistajan talo oli pitkään myynnissä, ilmeisesti saanut myytyä ja häipynyt. Hyvä niin. Ja joo, koira olivat aina vapaana pihalla, mutta vanhana kyylänä tein havainnon etteivät koirat käyneet koskaan lenkillä.

Jatkan purkautumista. Eilen hyökkivä koira, tänään lumeen haudattuja makkaranpaloja. Jumalauta minkä taistelun tein että sain kaivettua palat Muhkun kurkusta. Päällisin puolin makkaroissa ei kyllä näkynyt mitään epäilyttävää, mutta pelkästään jo makkaranpalojen hautaaminen on itsessään jo epäilyttävää, joten soitin ell. ja hän sanoi että yleensä näissä tapauksissa ei ole syytä huoleen. Tällä hetkellä haluaisin niin muuttaa autiolle saarelle asumaan ilman yhtään kanssaeläjää.

Oliko haudattu vasiten, vai oliko vaan lunta satanut päälle?

Mulla tippuu välillä vaikka kuinka paljon koirannameja välille. Ollaan myös koiran kanssa seurattu semmosta herkkupalavanaa, mikä on selkeästi ollut tyyliin, namitaskussa reikä. Oma koira ei ole syönyt ja onneksi uskoo irti-käskyä, vaikka olisi mitä suussa. Tuon nuoremman kanssa vielä harjoitellaan, tuntuu olevan hiukan luupäisempi tapaus.

^Näytti kyllä siltä että oli haudattu vartavasten. No, nyt verenpaineeni on jo palautumassa normaaliksi, joten voin taas alkaa nostattaa sitä venäjänkokeeseen lukemisen muodossa.

Tuttu juttu parin vuoden takaa, koirat lähtee eikä edes yritä huuta takasin... Perusteli ettei ne tule kuitenkaan, no miksi pitää 5 koiraa sitten irti? Kaupan päälliseksi ei viitsinyt pitää edes kiirettä saapua paikalle, vaikka näki ja kuuli mitä tapahtuu, ELL reissuhan siitä tuli; onneks oli kuitenkin saman koon koirat minun 1 ja hänen ne 5.
Oli jopa ihan kasvattaja tämä naikkonen, eikä jäänyt vikaksi kerraksi kun hällä oli 'vähän' hallinta ongelmia..

Ihmiset (ja niiden koirat) on kyllä välillä ihan -piip !

Kirjoitin jo tuonne terveyspuolelle mutta siellä tuntuu olevan kovin hiljaista joten purkaudun tänne.

Painin vaikean asian kanssa; koska on aika päästää koira vehreämmille metsästysmaille.

Kyseessä kohta 14-vuotias koira, jolta viime syksynä meni yhdestä jalasta ristiside ja nyt tällä viikolla toisesta. Leikkausta en laita enää näin vanhaa koiraa läpi käymään. Kipulääkettä nyt syö ell ehdotuksesta mutta kävely on kovin hankalaa. Tai no, kävely vielä luonnistuu klenkaten mutta juoksu ei.

Ei ole minusta koiran elämää kun ei voi ulkona juosta menemään mutta miten pitkän aikaa sitä voi katsoa, että lähteekö paremmin liikkumaan. Eihän sitä toki kukaan ulkopuolinen osaa sanoa, kokemuksia kai täältä haen.

Syksyn jälkeen jalka kuntoutui siihen pisteeseen, että juoksu ja pidemmät lenkit onnistui moitteetta. Mutta nyt kun toinenkin ristiside meni niin ei se syksyinen jalka kuitenkaan niin vahva ole, että sille koko painon voi laittaa ja siksi liikkuminen tuottaa hankaluuksia.

Koira on muuten pirteä, syö ja juo eikä aina innostuessaan muista, että jalat ei toimikaan niin kuin ennen. Koiran pirteyden takia ehkä onkin niin vaikee miettiä koska on aika luovuttaa.

Minkälaisia kokemuksia teillä on tai mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?

^ Mielestäni juokseminen ei ole elämän A ja O, varsinkaan vanhalla koiralla. Kivuttomuus sen sijaan mielestäni on, joten/mutta jos kipulääkkeillä saadaan ne hallintaan ja koira osoittaa elämänhalua, niin itse en vielä kiirehtisi eutanasian tekemistä.

^Juokseminen ja monipuolinen liikkuminen ulkona on meidän koiralle aina ollut syömisen ja rapsutusten ohella se elämän suola. Ja nyt kun molemmat takajalat klenkkaa niin liikkuminen ei ole kivaa katseltavaa.
Mietin sitäkin miten maksa/munuaiset kestävät jatkuvan kipulääkkeen. Ja mistä tiedän kipuileeko koira silti vaikka lääkkeitä saakin. Se kun on sitä laatua, että ei näytä kipua kovinkaan helpolla.
Koitan miettiä asiaa jokaiselta kantilta enkä tietenkään ole koiraa suin päin piikille viemässä.
Kiitos vastauksestasi.

Mä itse kadun sitä, etten osannut ihan tarpeeksi ajoissa päästää irti. Se jatkuva huoli ja stressi sairastavasta koirasta alko vaikuttaa jo mun omaankin terveyteen, kun vahtasin mielipuolen lailla jokaista oiretta. Tokihan sit kun se päivä tuli että koiran kunto huononi pienen ajan sisällä suorastaan romahtaen ja tiesi että nyt on vaan päästettävä irti, se oli tavallaan helpotus, koska tiesi viimeistään tekevänsä oikein; tätä enempää en enää katsele, nyt on aika luovuttaa. Mutta en silti välillä voi olla ajattelematta, että jos olisin aiemmin osannut koirasta luopua (koska lopetusasia kuitenkin oli pinnalla ollut) niin se olis edes jollain tapaa saanut lähteä ns. saappaat jalassa, ei sylissä kannettuna koska omat eivät enää äkillisen kunnon romahduksen takia kantaneet. Nyt vanhasta ystävästä jäänyt viimeinen muisto ei ollut kovinkaan kaunis (jos sellaista sanaa nyt voi lopetustilanteesta edes käyttää), rauhallista lähtöä kuitenkin olisin toivonut.

En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta kirjottelinpa nyt kuitenkin. Tsemppiä mymmeli, tunnet kuitenkin itse koirasi parhaiten. Siksi hankala sanoa mitä tilanteessasi tekisin, mutta luultavasti vielä seuraisin alkaako liikkuminen muuttumaan paremmaksi, ja tekisin päätöksen siltä pohjalta.

Onks toi ristiside sellanen, että se voi kuntoutua edes jonkinlaiseen kuntoon ilman leikkausta? Toi on kyllä vaikea tilanne, kun kummassakin takajalassa on vikaa ja koira joutuu laittamaan enemmän painoa toiselle jalalle. Alissallahan on toisessa lonkassa nivelrikko ja muutama viikko sitten sillä pamahti akillesjänne toisesta jalasta. Nyt näyttää ihan hyvältä, turvotus on laskenu ja Alissa käyttää jalkaa hyvin, eikä oo kivulias, ei siis syö tällä hetkellä kipulääkkeitä. Silti mua ahistaa koko ajan, et miten sen kroppa kestää, kun kuormitus on väkisinkin vähän toispuoleista. Ja et mitäs jos se nivelrikkonen lonkka nyt ärtyy tästä, ku se just saatiin oireettomaks. Fyssarilla käydään säännöllisesti, viimeks olikin koko koira ihan jumissa. Auttaisko teilläkin säännöllinen hieronta? Mietin myös sitä, miten uskallan ikinä enää päästää Alissaa juoksemaan kaverikoirien kanssa, sellanen revittely kun ei tee kauheen hyvää nivelrikkosille jaloille. Tällä hetkellä tehdään vielä pelkkiä remmilenkkejä, kun Alissa on toipilas. Tuntuu vaan kauhean surulliseselta ajatus siitä, että se ois tuomittu loppuelämäkseen vaan rauhallisiin köpöttelylenkkeihin, vaikka se ei ookkaan koskaan ollu mikään riehuja. Toi jännekin meni toisen koiran kanssa juostessa, varmaan sitä tästä lähin pelkää sit aina, et jotain hajoaa, jos se juoksee. :(

Mutta meidän tilanne onkin vähän eri ku teidän, koska tällä hetkellä Alissa on kivuton, tai ainakin vaikuttaa siltä ja on muutenkin pirteä ja voi hyvin. Sanoko eläinlääkäri teille miten kauan siinä jalan parantumisessa kestää? Meille fyssari sanoi, että kuutisen viikkoa ainakin menee tällasissa jännevammoissa. Eli mäkin kyllä seuraisin vielä koiraa ja tukihoitona veisin sen fyssarille, koska tollaset vammat väkisinkin tekee jumeja kroppaan ja nekin voi vaikuttaa liikkumiseen paljon, kun koira käyttää kroppaa väärin. Ja oisko teillä mahista päästä kuntouttamaan jalkaa vesiallasterapiaan? Vesialtaassa koira pystyis käyttämään kipeää jalkaa paremmin, sillä vesi vähentää nivelille tulevaa kuormitusta. Koirat on kyllä siitä kurjia, että ne ei välttämättä aina näytä kipuaan. Alissakin osaa piilottaa sen hyvin, eläinlääkäritkin aina sanoo siitä, että siitä ei päälle päin niin näe, että sattuu, vaikka varmasti on sattunu kaikki ne vääntelyt, mitä on kipeille jaloille tehty. Eikös maksan ja munuaisten kuntoa pysty seuraamaan verikokein? Monet nivelrikkokoirat syö kipulääkkeitä vuosia ilman ongelmia, joten ei ne aina välttämättä oo pahoja, jos koira voi niiden avulla elää kivutonta elämää.

Dawkes, kyllähän tässä stressiä tosiaan on kun katselee ja seurailee miten koira käyttäytyy eri päivinä ja viittaako jotkut toiminnot kipuun vai onko ne vaan tapoja. Vai onko ne jäänyt tavoiksi aikaisemmasta kipuilusta. Helpompaa olisi jo se osaisi puhua.

Tutuli, jalka mistä ristiside on mennyt voi tosiaan kuntoutua ilman leikkausta aika hyväksikin kun on pienempi koira kyseessä. Ja niin meilläkin meni sen syyskuisen jalan kanssa. Toissa viikolla ulkopuolinen ei olisi voinut sanoa kumpi on se huonompi jalka. Lihakset tosin ovat siitä jalasta pienemmät, sanoi ell ja kyllähän koira enemmän käytti tervettä jalkaa liikkumiseen.
Nyt kun sitten toinenkin jalka meni niin se ensimmäinen ei ole kuitenkaan niin voimakas, että jaksaisi koko painoa sille ottaa ja siksi jo kävely on nyt heikkoa. Voi toki olla, että se johtuu siitä kun sen ensimmäisen jalan lihakset ovat heikot. Täytyy tässä nyt käydä rauhallisia kävelypyrähdyksiä ja seurata, jos vaikka sen ensimmäisen jalan lihakset alkaisivat siitä kasvaa ja ottaisi paremmin sille painoa. Ei auta kuin päivä kerrallaan mennä. Olisi edes lämpimät ilmat niin koira saisi nurmikolla makoilla ja haistella ilmaa kun pitkiä lenkkejä ei voi tehdä.
Muoks. Hieronta voisi tehdä kyllä poikaa. Täytyykin alkaa googlettelemaan. Vettä tuo inhoaa yli kaiken mutta sitäkin voisi harkita. Kiitos vinkeistä!

^Suosittelen teille kyllä enemmin fysioterapiaa kuin hierontaa, sillä fyssari osaa antaa myös kuntouttamisvinkkejä ja muutenkin paneutua tarkemmin ongelmiin kuin tavallinen hieroja, vaikka pelkästä hieronnastakin on tietysti apua. Laserterapia tuli myös mieleen, Alissalle on annettu sitä sekä kipeään lonkkaan että tohon kintereeseen. Laser siis poistaa tehokkaasti kipua. Tsemppiä potilaan kanssa!

^Ohops, mulla meni hieronta ja fysioterapia sekasin. Kiitos tsempeistä! Katsotaan mitä tässä tehdään. Eilen illalla papparainen otti jo muutaman laukka-askeleen eli ilmeisesti jalka ei enää ihan niin kipeä ole. Seurataan tilannetta :)