Koirat.com

Kröh kröh, päätin sitten hieman harjoittaa sairaanhoitoa itseensi. Otin siis kynsisakset, pirtua päälle ja aloin leikkaamaan tuota minun ihQua mätää kynttäni. Kynsi oli jo irronnut aika hyvin, ei edes sattunut kun pieniä paloja varovasti leikkasi. Puolet kynnestä lähti. Mutta.

Löysin yllätyksen! Kun pääsin siihen viillon kohdalle, joka koko episodin aiheutti, katsoin että mitäs kiiltävää täällä on. Kaksi 2 mm x 1 mm kokoista kromin palasta!?!? Selvisi siis syy mikä kynteen iski (ei se ollutkaan sähköisku..) ja miksi se ei ole parantunut. On aika herkun näköinen tuo kynsi nyt.

Siinä hemmetin (kromatussa) ovenkahvassa oli siis sojottanut pala sitä kromia, tökkäsin sormeni siihen ja se upposi kynteen ja katkesi sinne. Ai kun kiva.

Varokaa kromattuja ovenkahvoja!!!!

Vanis kirjoitti:

^40+, en tiedä kuinka paljon yli..

Ok. Mun äiti sai mut 46v mutta ei tosin ollut silloin vielä mummo eikä käynyt enää baareissa.

^^ Toivottavasti lähtee nyt paranemaan.

AAAARGH! Meillä päin asuu mummo, jolla on tapana ulkoiluttaa koiriansa fleksin päässä, ja päästää ne elikot oman koiran iholle riippumatta siitä onko remmin päässä ollut cockerspanieli, faaraokoira tai kaksi rotikka. No, meillä hoidossa olevista koirista suurin osa ei onneksi ole ollut yllättävistä nuuhkijoista moksiskaan, mutta aina ole mummolle koettanut ystävällisesti sanoa, että kysyisi ennenkuin tunkee koiriaan "tutustumaan".

Tämän oman penikan kanssa olin päässyt jo siihen pisteeseen, että Arttu kääntyi jo automaattisesti tillittämään allekirjoittanutta silmiin, kun toinen koira ilmestyi näköpiiriin, ja toisten koirien ohi meneminen tienpientareiden kautta alkoi jo sujua ihan kohtalaisesti. Toissapäivänä tuo mummo tuli koirinensa vastaan, me koukattiin metsään kävelytieltä ja SE TULI SINNE PÖPELIKKÖÖN PERÄÄN koska "hänen koiriensa pitää saada tutustua uuten pikkuiseen seudulla"! Voin kyllä kertoa, että siinä kohtaa tuli lausuttua muutama valittu sana vähän terävämin kuin tavallisesti.

Koko eilinen päivä meni sitten siihen, että sai taas aloittaa Artun kanssa ohitukset melkein alusta, sillä tuon jälkeen ipana sekosi taas aivan täysin toisia koiria nähdessään. Tänään aamulenkillä tuo kontakti alkoi taas löytyä jossain määrin, mutta eiköhän se sama ämmä tule uudestaan vastaan. Huusin jo hyvän matkan päästä, että älä päästä koiria luokse, mutta vastauksena tuli vain sama koirienpitääsaadatervehtiätoisiaanbullshitblaablaablaa kuin aina ennenkin, ja elikot kirmasivat jo hyvää vauhtia meitä kohti. Arttu kuumeni ihan tosissaan, se nosti irokeesin pystyyn ja alkoi murista, eikä eukko vieläkään yrittänyt edes pysäyttää koiriaan. Vasta siinä kohtaa kun kiskaisin Artun selän taakse ja aloin remminpäällä huitoen ajamaan pikkukoiria pois, niin tuo naisihminen alkoi kiskomaan koiria pois.

Eli tuloksena: Pentu, joka nyt murisee kaikille vastaantuleville koirille, ja mummo, jonka mielestä yritin potkia hänen koiriaan ilman mitään syytä ja yritin usuttaa oman koirani hänen kimppuunsa. Kuulemma poliisille ilmoitetaan asiasta, että sitä odotellessa sitten.

Piimäenkelille osanotot Velhon poismenon johdosta. Ja tervetuloa takaisin foorumille.

^^mikä helvetti noita mummoja oikein riivaa tähän kastiin menee myös vanhemmat tätihenkilöit joilla on poikkeuksetta taskunkokoinen koira matkassaan ja "koira" haluaisi tulla tutustumaan. Kyllä ne on ne omistajat yleensä jotka haluaa tulla lääppimään pentua. Sitten tulee loukkaantunutta ilmettä ja "no eihän tämä koira nyt teille mitään tee".

Useimmat pikkukoirat on ärissyt meille, josta seurauksena, että tämä alkaa äristä pikkukoirille. Yksikin yritti tunkea ärisevän pikkukoiran kanssa iholle, pitää oikein huutaa, että me EI moikata koiria koirapuiston ulkopuolella. (no vaikka koirapuistossa ei käviskään, voihan siihen vedota ;))

Mitähän siitä tulisi, jos me mentäisiin tämän kanssa joka lenkillä (5-6krt) moikkaamaan jokaista vastaantulevaa koiraa (5-15/lenkki) hei vaan hei. Yksikin kerta tuli lauma pikkutyttöjä vastaan ja olivat kysymättä jo menossa tätä "halimaan", kun huusin, "että se puree lapsia, pois siitä". Eihän se mitään pure, mutta ei kysymättä kukaan saa laumana tulla tätä lääppimään.

Ja sit viimeiseksi (tästä tulee jo romaani ), asutaan ihan koirapuistoa vastapäätä (10m) ja jos erehdytään menemään liiankin lähelle, koirapuistoilijoilta tulee tosi usein "tuo se pentu tänne leikkimään, tuo nyt, se tekee sille ihan hyvää" Saamari, mä päätän ihan itse milloin me käydään puistossa Yritä nyt näille selittää, että me kävellään tästä ohi sen kuusi kertaa päivässä, eikä joka kerta todellakaan tulla sinne, niin kuin ei nytkään tulla argh.

Kiitos ja anteeks.

^ Just näin. Ja toinen tosi rasittava asia mihin oon törmänny on syöttäminen. Olin sosiaalistamassa pentua eräässä kaupungin tapahtumassa missä oli paljon ihmisiä. No tottakai pentu oli sillon huuurjan söpö kun pentu vaan voi olla ikää 3kk. Nii eikös laumottain "tätejä" tullu ja kysymättä työnsi Rommijäätelöä koiran kurkkuun No, kyllä siinä pari valittua sanaa tuli mutta raivotuttaa kun eivät edes kysy mokomat.

Tervetuloa takaisin Piimäenkeli! Ja osanottoni Velhon poismenon johdosta.

Koska mä ehin olemaan terve? Johan mulla oli kolme päivää välissä ku mikään ei vaivannu ja nyt taas sellanen yskä että ei morjens. -.-

^ Paranemisia!

Mulla on itelläkin ollut jonkinlainen flunssa päällä jo monta viikkoa. Rasittavaa, kun ei ole kunnolla kipeä, mutta ei tervekään.

Jaksamisia rosa1.

Piimäenkelille osanotot Velhon poismenosta. Ja tervetuloa takaisin foorumille.

Tsemppejä myös muille purkautujille.

Myöhässä tulee, mutta Suzuna ja cayla, oon koittanut venytellä aina kun kerkeän.. vieläkään ei ole helpottanut. =( Keppivenytys ei olekaan mieleen tullut, täytyy ottaa sellainen avuksi, kiitos vinkistä. Yleensä venytänkin käsiä selän takana, se autaa hyvin, mutta kepin kanssa vois olla vielä parempi. Olkapäitä pyörittelen aina kun kerkeän. Välillä kun pitää istua ruuhkaisalla kassalla, ei kerkeä kun tekemään ja tekemään sitä samaa rasittavaa liikettä kokoajan ja vitsi kun sattuu. =(

rosa1 kirjoitti:

Kiitos kaikille tsempeistä!

Huoh, tänään tuli lasku Chambon tuhkauksesta. Iski taas tajuntaan. Jotenkin olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että Samppa on vaan hoidossa ja tulee kohta kotiin.. Kyllä mä siis tiedän, että se on kuollut, en vaan pysty ajattelemaan sitä, kun tuntuu, että pakahtuu suruun.

Eetla, rungot vaan puretaan, kaapin ovet on käyttökelpoisia, eli vanhat ovet saadaan käyttöön. Ei mua tosin ois haitannut, vaikka ovetkin ois joutunut uusimaan, en niin kauheasti välitä noista nykyisistä ovista.

Joo sitä alitajunta tekee tepposia etenkin vaikeissa asioissa ja tavallaanhan se on hyvä jos pystyy edes hetkeksi sen unohtamaan. Ei se tee koirasta sen vähemmän rakasta ja raskasta menetystä.

Kova homma teillä silti, tai ylipäätään joutavaa hankaluutta aiheuttava. Toisaalta jos yhtään nappaa niin nyt on sitten hyvä vaihdattaa ovetkin vaikka menee omaan piikkiin kun eivät ole mieluisat, ja oishan siinä yksi työ lisää ajatuksia harhauttamaan. jotenkin kuitenkin väärin ihan kuin yksi isku ei olisi riittänyt. Mä olen ihan vakuuttunut että teille ei voi ainakaan koirien kanssa tulla vastaan mitään vaikeuksia kun ootte jo niin paljon läpikäynyt.

Tsemppiä rosa1. Mitä rakkaampi, sitä suurempi suru, kuten Taigan kasvattaja totesi oman vanhuksensa poismenon jälkeen.

Omaa: rahattomuus ja siitä johtuva ei-ole-mitään-tekemistä. Olisi kiva lähteä käymään vaikka kahvilla jossain. Mutta kun ei pysty niin ei pysty.

^Mulla on sama. Kaikki maailman aika käytettävissä eikä rahaa tehä mitään. -.-

Tonteria kirjoitti:


Eli tuloksena: Pentu, joka nyt murisee kaikille vastaantuleville koirille, ja mummo, jonka mielestä yritin potkia hänen koiriaan ilman mitään syytä ja yritin usuttaa oman koirani hänen kimppuunsa. Kuulemma poliisille ilmoitetaan asiasta, että sitä odotellessa sitten.

Voi surkujen surku. Noi on inhottavia tilanteita ja niin vähällä voi pilata niin paljon... Tuskin soittaa mihkä poliisille, noitten vaan aina täytyy päteä. Vanhukset

Täällä tuntuu olevan joku riisenipelko nykyään ihmisillä. Kokevat rodun vihaiseksi vieraille ja antavat suurimmaksi osaksi olla. Toki niitä rohkeitakin löytyy, eli jotkut tuputtavat sitä omaa koiraa siihen tyrkylle ihan väkisin (tai lastaan, tai itseään). Mutta kun kaks, keskimäärin 70cm korkeeta, mustaa partaa vilauttaa purukalustoa ja antaa varoittavan murinanäytteen alkaa se fleksikin kelautumaan aika vauhdilla sinne koteloonsa. (miksiköhän riiseni koetaan vihaiseksi meidän naapurustossa )

Niin, että kun se Arttu siitä kasvaa, niin kyllä se omalla olemuksellaan hävittää kaikki turhan tunkeilijat.

Jos olisin Tonteria, niin hankkisin esim. M&M:stä sellaisen paineilmapullon ja suhauttaisin sillä naapurin puudeleita, jos ei sana mene perille itse omistajalle. Kerta riittänee pitämään puudelit jatkossa "omalla puolellaan" eikä tartte huitoa remmillä.

.

^

MissFieds, SaMaJa ja Kadi, kiitos myötätunnosta.

Onneksi ei mitään ilmeisen peruuttamatonta ole sattunut, tänään kun käytiin mätsäreissä pyörähtämässä, niin ipana oli niinkuin mitään vastaavaa ei olisi tapahtunutkaan, ja ei enää jaksa tuhlata äänijänteitään muille haukkumiseen. Ja tuo paineilmapullo oli hyvä idea... =)

Ja Kadille