Koirat.com

Mä yhä haluaisin painottaa tossa asiassa sitä, että jos se yksinolo ei ole ongelma, niin se ei ole ongelma, mutta jos siitä yksinolon määrästä tulee ongelmia koiralle ja naapureille, siihen ongelmaan pitäisi vakavissaan puuttua. Ei siitä kannata heränneestä keskustelusta kannata niiden suuttua, joiden omat koirat selvästi voivat hyvin.

Vai onko joku oikeasti sitä mieltä että naapureita häiritsevä koira, joka on paljon yksin, viettää varmasti onnellista koiranelämää? Jos koiralla on eroahdistusta, suosittelisin oikeasti ottamaan yhteyttä ammatti-ihmiseen. Jos kyse on vaan liian paljosta yksinolosta, kannattaa siihen varmasti miettiä voisiko yksinolon määrää vähentää olemalla enemmän kotona, ottamalla koira mahdollisuuksien mukaan menoihin mukaan, hankkimalla hoitoapua tai miettimällä riittäisikö jonkun muun resurssit paremmin koirasta huolehtimiseen. Ja miettimällä saako koira tarpeeksi liikuntaa ja aivotyöskentelyä. Sitruunapantaa en itse näe kumpaankaan ongelmaan ainakaan ainoana ratkaisuna, koska se vain peittää oireita, ei ratkaise syytä ongelmiin.

Jos nyt sitten taas puhutaan oikeasti pahasti eroahdistuksesta kärsivästä koirasta, miettisin vakavasti sitä onko koiran elämä elämisen arvoista. Jos sille ei löytyisi kotia jostain esim. maatilalta, missä koira saa paljon tekemistä ja voi kulkea ihmisten mukana, olisi ainakin mun konstit vähissä. Jos lääkityksestä ei selvää apua tulisi, päästäisin varmaan koiran kärsimyksistään, koska en voisi koko omaa elämääni uhrata koiran takia. Monilla kodinvaihtajilla taitaa olla uuteen kotiin mennessä eroahdistuksen kaltaisia oireita, mitkä voivat helpottaa sopeutumisen ja mahdollisen lääkityksen avulla, mutta jos kyse on pahasta eroahdistuksesta, näen sen merkkinä koiran pääkopan vakavista ongelmista ja uskon eutanasian olevan monessa tapauksessa paras ratkaisu sekä koiralle että omistajalle, niin julmalta kuin se ehkä tuntuukin.

Tällaisia mietteitä täällä yksinolo-ongelmiin. Ehkä tämä sitten on oman sädekehän kiillotusta ja jeesustelua, mutta kyllä mulle tulee vähän paha mieli, kun mietin että joku koira oireilee yksinoloa niin että naapuritkin soittelevat perään. Huolimatta siitä onko omistaja tehnyt kaikkensa koiran eteen tai ei. Todella ikäväähän sekin on, jos omistaja oman jaksamisensa rajoissakin yrittää yksinolosta kärsivälle koiralle tehdä elämän mielekkääksi ja koira silti oireilee.

Tita kirjoitti:

^ Ihan fiksusti kirjoitettu mun mielestä. Olisihan se ihanteellista, jos ei vaan koskaan tarvis jättää sitä koiraa yksin. Vaan kun on meitäkin, jotka asuu yksin ja tekee vuorotyötä. Ei voi vain jättää niitä menoja sinne viikonlopulle, kun silloinkin voi olla niitä töitä. Ja voin sanoa, että on hankala sovittaa menoja "normaaleiden" 8-16 työssäkäyvien kanssa yhteen..

Toisaalta, kun oikein miettii, niin mun koirat taitaa olla paljon vähemmän aikaa yksin kuin keskivertotyöläisen. Työpäiviä (tai iltoja) on ehkä semmoiset 4 päivää viikossa keskimäärin ja toisinaan työpäivienkin aikana on niille hoitaja. Mutta vaikka me oltais koirien kanssa yhdessä 24/7 6 päivänä viikossa, niin tietenkin on silti täysin tuomittavaa jättää 1/7 päivänä viikossa koira yksin vielä työpäivän jälkeen.. Sellainen mielikuva ainakin tulee edelleen.

Niin siis kyllä mua henkilökohtainen ketuttaisi jo naapurinakin se että toinen jättäisi koiransa ulvomaan vaikka vain yhtenä yönä viikossa kotiin niin että omat yöunet jäisi saamatta sen vuoksi että toinen ramppaa baarissa. Se että käy kerran vaikka kaksikin kertaa viikossa illalla jumpassa on vaikka tunnin vähän toista pois on hintsan verran eri kun jättää ulvovan eroahdistuksisen koiran yöllä useammaksi tunniksi baari? keikan ajaksi ulvomaan.

Muoks. pakko vielä sen verran sanoa että käsittääkseni täällä kukaan ei ole tuominnut sitä että koiralle hankitaan hoitaja niiden työpäivien jälkeisiksi ajoiksi, kyse on ollut siitä koiran yksinolemisesta työpäivän jälkeen. Jos tämän keskustelun aloittajalla olisi ollut hoitaja yöllä koiralle niin tuskin siitä olisi naapurit ilmoittaneet että koira ulvoo ja että yöunet menee...

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ja niin edelleen. "Me" ei olla sentään "haukuttu" ketään täydellisiksi koiranomistajiksi, eikö se oo jo melko halventavaa?

On tainnut tämä keskustelu mennä vähän pellolle, toiset puhuu taas aidasta ja toiset aidan seipäästä...

Minun mielestä jos koira jää vaikkapa kerran viikossa illalla olevan jumpan takia vielä työpäivän jälkeenkin yksin tunniksi, mutta ei näytä olevan siitä moksiskaan, niin ei siinä silloin minun mielestä ainakaan mitään pahaa ole.

Mutta jos kyseessä on eroahdistuskoira niin silloin asia ei todellakaan ole okei, jos koira ulvoo ja haukkuu koko ajan. Eli voi selvästi pahoin. Silloin asialle pitää tehdä jotain, olkoonkin sitten uusi koti koiralle tai paikka omenapuun alla.

Nämä kaksi tapausta ovat kuitenkin kaksi täysin eriasiaa, minun mielestä ainakin.

Nada olisi varmaan sitten monen mielestä kuulunut monttuun, mutta tehtyäni töitä sen kanssa 3 vuotta oli kuulkaa helvetin hienoa yhtenä kirkkaana kesäaamuna nähdä yhtäkkiä työnsä tulos. Te ette voi varmastikaan ymmärtää, miten älyttömän hienoa voi olla, kun koira ottaa namin sun kädestä ja syö sen, vaikka olet lähdössä töihin.. Siinä vaiheessa teki mieli alkaa itkemään ja hyökätä halaamaan koiraa, mutta piti pidätellä kaikki se onni ja vain siirtyä hiljaksiin ulko-ovelle. Kiljua sitten autossa.

Eroahdistus on kuitenkin monella koiralla hallittavissa terapialla ja mahdollisesti lääkkeillä/luonnontuotteilla. Joissain tapauksissa mistään ei sitten löydy apua (tai ihminen ei jaksa tehdä töitä tarpeeksi), mutta silloinkin miettisin ensin muita vaihtoehtoja kuin lopetusta, koska se koira voisi hyvin olla onnellinen esimerkiksi vaikka siellä maalaistalossa. Jos ainoa sen elämää rajoittava tekijä on se eroahdistus, eikä muu ongelmakäyttäytyminen. Totta tietysti on, että se koira ei siitä lopetuspiikistä kärsi, mutta ei musta ainakaan ole siihen, että laittaisin fyysisesti terveen koiran pois vain sen takia, etten halua tehdä töitä parantaakseni sen traumoista johtuvia käytöshäiriöitä. Ja olen niin suppea, etten kyllä katso hyvällä, jos joku toinenkaan niin tekee.. Kyllä mielisairas ihminenkin pystyy elämään yhteiskunnassa ja varmasti ihan onnellista elämää niin, ettei sitä tarvitse sulkea mielisairaalaan. Vertaus ontuu, koska koirissa esiintyy minimaalinen prosenttiosuus oikeasti mielisairaita eli kokolailla kaikki käytöshäiriöt ovat ihan ihmisen itsensä aiheuttamia ja yleensä siis myös korjattavissa ilman lääkitystä (mielisairauksissa tapahtuu aivoissa muutoksia).

Ihmisten pitäisi harkita aina sitä koiran ottamista useampaan otteeseen ja monelta kannalta. Sieltä voi tulla eteen jotain todella vaikeaa ja mun mielestä jos olet sen koiran päättänyt ottaa, niin pitää olla valmis tekemään töitä sen kanssa, eikä heti ajatella kiertoon tai monttuun laittamista. Tähänkin pätee se, että sillä koiralla on vain sinut, sinä päätät sen kohtalon. Eroahdistunut koira voi oikeasti olla hyvinkin onnellinen yksilö, kun vaan on valmis tekemään töitä. Mä en nää vaihtoehtona sellaista kertakäyttökulttuuria, että jos kaikki ei olekaan pinkkiä, niin eläin lähtee vaihtoon.

Kyllä minustakin eroahdistuskoiran kanssa tilanne on täysin eri, ja valitettavasti se rajoittaa niin koiran kun omistajan elämää melkoisesti. Mutta tosiaan, en vertaisi eroahdistukoiran, ja ns. "tavallisen koiran" yksinoloa missään muotoa.
Eroahdistus on pirullinen vaiva, ja olen tosi onnekas että omat koirat ovat aina osanneet jäädä hienosti yksin. Kun eroahdistus on todella pahaa, eikä mitkään keinot tunnu auttavan lopetus on paras vaihtoehto. Siinä kohtaa mielestäni rakkautta eläintä kohtaan on juuri se epäitsekkyys, että osaa luopua, eikä se, että itsensä takia pitää koiraa elossa (ellei sitten löydy sitä ihanteellista kotoa maalta eläkeläispariskunnan luota..). Kuvitelkaa millaista olisi elää maailmassa jossa miltei joka päivä iskee täydellinen paniikki ja pelko, elämä on koiralla normaalin työssä/koulussa käyvän ihmisen rytmissä miltei pelkkää stressiä ja ahdistusta. Onko se sen arvoista?

Lievä eroahdistus on asia aivan erikseen ja on hoidettavissa, ja monella tapaa ihminen ongelmat aiheuttaa, ja myös korjaus lähtee omasta käytöksestä itsestään. Mutta tiedän tapauksen, jossa koira on jopa tullut ikkunan läpi yksin jäädessään, ja se ei enää tosiaan ole ihan tervettä.

jannie, täydellisyys on voimakas ilmaisu, mutta itseensä ei kannata ottaa, kaikkihan me haluaisimme olla täydellisiä, tai ainakin lähellä sitä.

sufi kirjoitti:

Kyllä mielisairas ihminenkin pystyy elämään yhteiskunnassa ja varmasti ihan onnellista elämää niin, ettei sitä tarvitse sulkea mielisairaalaan. Vertaus ontuu, koska koirissa esiintyy minimaalinen prosenttiosuus oikeasti mielisairaita eli kokolailla kaikki käytöshäiriöt ovat ihan ihmisen itsensä aiheuttamia ja yleensä siis myös korjattavissa ilman lääkitystä (mielisairauksissa tapahtuu aivoissa muutoksia).

Vaikka en todellakaan ole kykeneväinen kenenkään elämänlaatua ja elämän mielekkyyttä arvioimaan, en silti voi olla sanomatta että ihmistenkin kohdalla eutanasia sairaan omasta tahdosta tuntuisi välillä armollisemmalta, kuin elämä vaikean ja pitkälle edenneen mielenterveysongelman kanssa. Monen sairauden oireita voidaan lievittää, mutta on niitäkin tapauksia missä mieli on niin rikki, ettei sitä saada korjattua edes välttävään kuntoon. Valitettavasti.

Eläintenkin sairauksien kohdalla on mielestäni hyvä miettiä myös sitä, onko lopputulos pitkän ja raskaan toipumisprosessin arvoinen. Siis eläimen itsensä kannalta. Tämä siis sekä fyysisten sairauksien kohdalla että käytöshäiriöiden (johtui se sitten ihmisten aiheuttamista traumoista tai vaikka heikosta hermorakenteesta). Onko eläimelle mielekästä käydä läpi kemoterapiaa tai paraneeko vanhan koiran elämänlaatu oleellisesti keinonivelen asentamisesta? Mihinkään yksittäistapauksiin en lähde ottamaan kantaa tai sanomaan että joku tietty eläin pitäisi pistää suoraan mullan alle, mutta näin yleisesti pohdittuna.

Vaikka en usko että pahasti särkyneen voi aina korjata, en koe että kannattaisin kertakäyttökulttuuria ja pitäisin ihmisiä/eläimiä materiana, jonka voi korvata uudella paremmalla yksilöllä edellisen hajottua. Joskus on suurinta rakkautta päästää kärsivä yksilö pois.

Työnnän minäkin lusikan tähän sekametelisoppaan todeten että olen samaa mieltä Sufin kanssa ja kunnioitan häntä siinä että hän jaksoi tehdä Nadan kanssa niin suunnattoman urakan palauttaakseen koiransa luottamuksen, että omistaja palaa kyllä aina varmasti kotiin.

Nalalla oli eroahdistusta, mikä on tietääkseni kovin tavanomaista rescuella/kodinvaihtajalla. Hätäpissat teki lattialle vaikka kävin vain suihkussa. Luojan kiitos Junski helpotti urakkaa huomattavasti ja Nala on paljon rentoutuneempi jäädessään vanhemman koiran kanssa kotiin. Edelleen silti sillä on vaikeaa jos se jää yksin kotiin, tai siis jos me molemmat, Junski ja minä, ole kotona. Ja edelleen tyttö rikkoo tavaroita, mutta sen pistän murkkuiän ja tylsistymisen piikkiin, jos viivyn useamman tunnin (en tarkoita kuin esim. kuutta tuntia korkeintaan) poissa. Harmi kun ei kongista, luista etc. ole kiinnostunut yksin ollessaan, mieluummin syödään kenkiä, sohvaa jne. Mutta onhan tyttö vasta puolitoistavuotias, joten luotto on vielä siihen että tämä tästä suttaantuu :). Ja siinäkin on edetty pitkälle että voin jäädä yöksi ystävän luokse, ja tyttö nukkuu muiden parissa, syö ruokansa jne. eikä itke minun perääni.

Mutta tosiaan, minulla on tosi helppoa sen suhteen että Nalan ei tarvitse viettää aikaa yksin paljon ollenkaan. Melkein aina on joku ihminen sen ja Junskin seurana, ja ne hetket kun koirat ovat yksinään eivät kestä useita tunteja. Yksinasuvalla tämä on toki vaikeampaa ja ymmärrän hyvin miten vaikeaa on järjestää ne koirattomat menot, jos opiskelee tai käy työssä (tai tekee molempia, silloin on varmasti mielettömän vaikeaa..) esim. koirattomien harrastusten lisäksi. Mutta minusta ehdottomasti kannattaa pyytää jotakuta, ystävää taikka 4h-dogsitteriä huolehtimaan hauvasta, jos on pitkiä aikoja poissa. Ja kyllä koiralle on seura on seuraa vaikkei jatkuvasti leikittäisikään vaan vain tehtäisiin eri asioita mutta samassa paikassa.

SpiralCulture, nythän tää tulee jo myöhään auttaakseen sua, mutta kiinnitin huomiota sun sanomaan "molemmat yksityiset". Tarkotitko tällä vain Lemmikkiä ja Akuuttia? Kun onhan noita lääkäriasemia täällä vaikka kuinka. Ite käydään Myllyojalla aivan ihanalla ell:llä, sitten on kehuttu paikka Tuirassa. Eilen huomasin Kaakkuriin ilmestyneen uuden paikan. Ja keskustassa on vielä yks. Ainakin nuo löytyy, varmaan jäi mulla joku vielä välistä :) Mutta toivottavasti nyt koiruli jaksaa huomiseen oottaa apua, mutta ens kerralla tiiät soitella vielä useempaan paikkaan.

Piimäenkeli kirjoitti:

Mä yhä haluaisin painottaa tossa asiassa sitä, että jos se yksinolo ei ole ongelma, niin se ei ole ongelma, mutta jos siitä yksinolon määrästä tulee ongelmia koiralle ja naapureille, siihen ongelmaan pitäisi vakavissaan puuttua. Ei siitä kannata heränneestä keskustelusta kannata niiden suuttua, joiden omat koirat selvästi voivat hyvin.

Ai nyt se onkin niin, että yksinjättäminen vielä töitten jälkeen on ihan hyväksyttävää, jos koira ei melua ja häiritse naapureita? Koko ajan tuntuu ehdottomuus vähenevän mitä enemmän keskustellaan.. Tai sit tässä on keskusteltu juurikin aidasta ja seipäästä.

jannie kirjoitti:

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa ja niin edelleen. "Me" ei olla sentään "haukuttu" ketään täydellisiksi koiranomistajiksi, eikö se oo jo melko halventavaa?

Juurihan muutin sen sanan, kun se tuntui ihmisiä järkyttävän. Minusta ois kyllä ihan kiva olla täydellinen, joten sinänsä en välttämättä ihan sisäistä tuota halventavuutta siinä En nyt millään keksi, miten kalikan kalahtaminen sopii tähän, mutta sinä varmaan selität, jos koet sen tarpeelliseksi. Mun vuoksi ei tartte.

eetla kirjoitti:

Muoks. pakko vielä sen verran sanoa että käsittääkseni täällä kukaan ei ole tuominnut sitä että koiralle hankitaan hoitaja niiden työpäivien jälkeisiksi ajoiksi, kyse on ollut siitä koiran yksinolemisesta työpäivän jälkeen. Jos tämän keskustelun aloittajalla olisi ollut hoitaja yöllä koiralle niin tuskin siitä olisi naapurit ilmoittaneet että koira ulvoo ja että yöunet menee..

Mun höpöttely omien koirieni yksinolosta/-olemattomuudesta nyt oli sinänsä sivuseikka. Rupesinpahan vain oikein miettimään asiaa nyt kun on ollut aiheesta keskustelua. Ei kukaan varmaan pidä sitä tuomittavana, että koiralla on joku ulkopuolinen hoitaja, kun omistaja on pois paikalta. Vaikka en sit tiiä onko sillä pelkällä jonkun ihmisen läsnäololla niin väliä, jos koira viihtyy muutenkin omissa oloissaan eikä sitä tartte omistajan poissaoloaikana välttämättä ulkoiluttaa tai ruokkia. Tähän varmaan osais joku koiran käyttäytymiseen enemmän perehtynyt vastata.

Tita kirjoitti:

Mun höpöttely omien koirieni yksinolosta/-olemattomuudesta nyt oli sinänsä sivuseikka. Rupesinpahan vain oikein miettimään asiaa nyt kun on ollut aiheesta keskustelua. Ei kukaan varmaan pidä sitä tuomittavana, että koiralla on joku ulkopuolinen hoitaja, kun omistaja on pois paikalta. Vaikka en sit tiiä onko sillä pelkällä jonkun ihmisen läsnäololla niin väliä, jos koira viihtyy muutenkin omissa oloissaan eikä sitä tartte omistajan poissaoloaikana välttämättä ulkoiluttaa tai ruokkia. Tähän varmaan osais joku koiran käyttäytymiseen enemmän perehtynyt vastata.

Mun on pakko kysyä kun tuntuu että me ei puhuta samasta asiasta, että jättäisitkö sinä eroahdistuksesta kärsivän (kerrottu mm. naapurien toimesta useampaan kertaan että ulvoo ja että häätö lähenee) koiran yksin myöhään illalla/yöllä, jos tietäisit mitä aloittaja tietää. Eli aloittaja tietää että koiran "hermot" kestää yksin olon työpäivän ajan eikä siitä pahemmin mieltään osoita, mutta pistää ranttaliksi jäädessään vielä työpäivän jälkeen yksin. Vai olisiki kyseisessä tilanteessa aihetta harkita joko niitä omia työpäivän jälkeen (etenkin hiljaisuuden aikaan) tapahtuvia menoja tai sitten hankkia kyseiseksi ajaksi koiralle hoitaja.

Selvää on se että koira kärsii, naapurit kärsii, ja ilmeisesti aloittaja kärsii ainakin siitä että häätö uhkaa ja naapurit soittelee. Eli onko mielestäsi ratkaisu se että se on voi voi ja että kyllä sen vaan pitää jaksaa kotona olla yksikseen.

^ Vaikea sanoa, kun en samassa tilanteessa ole koskaan ollut, mutta tuskin jättäisin. Päähän siinä toki hajoaisi ennen pitkää, kun aina joutuis kököttämään kotona tai pitämään koiraa mukana. Mutta, kuten olen korostanut, niin en ole mikään superkoirankouluttaja. Mulla ei ole edes mitään varsinaista koirankoulutusfilosofiaa (en tiedä mistä sufi on keksiny, että me ollaan täysin eri mieltä koirankoulutuksesta, kun en tiedä oikein itsekään mitä mieltä olen, lopputulos ratkaisee). Se mitä alunperin ihmettelin oli, että ainoaksi ratkaisuksi tarjottiin sitä, että ei vain pidä poistua kotoa enää koskaan töiden jälkeen. Vaikka mun koirankoulutustaidot on parhaimmillaan keskitasoa, niin voisin kuvitella, että jotain muutakin helpotusta tuohon ongelmaan voisi keksiä. Kysyjän tilannetta tuntematta on myös ehkä vähän hätiköityä mennä väittämään, että kysyjä olisi jatkuvasti pois kotoa ja jättäisi koiran joka päivä yksin vielä töiden jälkeen. Ei voi kuitenkaan tietää, kun ei kysyjä ole tullut selventämään tilannetta.

Tiivistettynä: Ei, en pidä voivoi:ta ratkaisuna, mutta ei mulla ole yhtäkkiä parempaakaan ehdottaa. Sitten varmaan olisi, jos olisin joutunut itse saman ongelman kanssa painiskelemaan tai muuten perehtynyt asiaan.

Piimäenkeli kirjoitti:

Vaikka en todellakaan ole kykeneväinen kenenkään elämänlaatua ja elämän mielekkyyttä arvioimaan, en silti voi olla sanomatta että ihmistenkin kohdalla eutanasia sairaan omasta tahdosta tuntuisi välillä armollisemmalta, kuin elämä vaikean ja pitkälle edenneen mielenterveysongelman kanssa. Monen sairauden oireita voidaan lievittää, mutta on niitäkin tapauksia missä mieli on niin rikki, ettei sitä saada korjattua edes välttävään kuntoon. Valitettavasti.

Anteeks, anteeks, mulla on jääny tosta näköjään oleellisesti sisältöä muuttava asia pois eli moni. Tarkoitin siis sanoa, että moni mielisairas ihminenkin pystyy elämään tässä yhteiskunnassa ilman, että pitää teljetä lukkojen taakse. Tässä vertasin siis koiraan niin, että moni koirakin pystyy tähän, kun tehdään töitä sen kanssa. Ihmisellä lääkitys ja terapia, koiralla samoin.

Ja se, jos koira kärsii vain eroahdistuksesta, eikä muista käytöshäiriöistä, niin se voi oikeasti olla hyvinkin onnellinen. Eihän se sairaus/käytöshäiriö rajoitu kuin siihen yksinoloon, muuten se voi olla hyvinkin onnellinen ja huoleton. Tänä päivänä ihmiset, jotka Nadan kohtaa eivät ikinä usko, mistä kaikista ongelmista se on kärsinyt.. Eli mun mielestä ollaan niin vahvasti plussan puolella, että kyllä sen kanssa on kannattanut töitä tehdä ja tulos todistaa. Eikä ikinä tiedä, mitä saa tapahtumaan, jos ei yritä.. En usko, että mikään koira on yrittämättä auttamattomasti pilalla. Aina kannattaa yrittää. Mä laitan taas tähänkin, ettei tämä nyt ole mikään täysin faktuaalinen toteamus, ainoastaan mun mielipide, erimieltä saa aina olla ja tehdä asiat toisin.

Ja Nalan tapauksessa, monesti eroahdistus koira kohdistaa tuhoamistaan tavaroihin, missä on sen rakkaan omistajan tuoksu. Eli juurikin vaikka sinun kengät ja se sohva, ne tuoksuvat
omistajalta.

Edit. Mä en sano, etteikö se lopetus joskus ole oikea ratkaisu, varmasti on. Olen itsekin sen päätöksen kerran tehnyt ja tiedän tasan, että se päätös oli oikea. Kyse oli kylläkin fyysisesti sairaasta koirasta, mutta silti. Joskus se on oikea ratkaisu,joskus. Silti käytöshäiriöisen koiran kanssa yrittäisin aina muuta ja melko pitkäänkin, jos vaan näkee edes pientä edistystä.

Tita kirjoitti:

(en tiedä mistä sufi on keksiny, että me ollaan täysin eri mieltä koirankoulutuksesta, kun en tiedä oikein itsekään mitä mieltä olen, lopputulos ratkaisee)

Millanista. Mä en oikein voi oksentamatta kattoa sitä äijää ja sen tekosia. Ja mulla ei todellakaan ratkaise pelkästään lopputulos.

^ Niinhän se olikin, kiitos selvennyksestä. En enää muistanut koko Millan-vääntöä. Ehkä mun koirankoulutusfilosofiani on nyt sitten se "lopputulos ratkaisee"

Tita kirjoitti:


Ai nyt se onkin niin, että yksinjättäminen vielä töitten jälkeen on ihan hyväksyttävää, jos koira ei melua ja häiritse naapureita? Koko ajan tuntuu ehdottomuus vähenevän mitä enemmän keskustellaan.. Tai sit tässä on keskusteltu juurikin aidasta ja seipäästä.

En koe että missään välissä olisin ollut mitenkään ehdoton tai että pyörtäisin sanojani (tuli mielikuva että olettaisit mun niin nyt tekevän). Itse en jätä koiraa yksin työpäivän jälkeen, enkä sitä kenellekään suosittelisi. Mutta jos koira on tyytyväinen ja onnellinen sillä hoidolla mitä saa, niin ei siitä mielestäni kannata herneitä nenään vetää kun ehdotetaan että yksinolosta kärsivää koiraa ei yksin jätettäisi enää työpäivän lisäksi. Jos oma koira on onnellinen, niin ei siinä pitäisi olla mitään tarvetta tuntea syyllisyyttä. Jos koira oireilee, on luonnollista että vaihtoehtoja mietitään ja yksi oleellinen syy ongelmaan mikä tulee mieleen koiran mekastaessa vain silloin kun se työpäivän jälkeenkin jätetään yksin, on liiallinen yksinolo.

Taisin jo tuolla ensimmäisissä viesteissäni ehdottaa vaihtoehdoiksi mm. hoitajan hankkimista tai eläinlääkäriltä avun pyytämistä ongelmiin. En koe että olisi siis yksioikoisesti ehdotettu vain että kaikki aika pitää aina ja ikuisesti viettää koiran kanssa. Ihmettelen vähän tuota hyökkäävää sävyä, kun et kuitenkaan itse tarjoa sen parempia ratkaisuja.

Mä en ole mitenkään olettanut että mun hyväksynnällä tai hyväksymättä jättämisellä olisi isoakaan merkitystä, mutta en sanoisi noinkaan että hyväksyisin sen että koira viettää lähes kaiken aikansa yksinään, jos se ei melua. Ennemminkin olen sitä mieltä että jos se koira on onnellinen, vaikka olisi valtaosan ajasta yksin, niin asiassa ei ole ongelmaa. Koirahan voi oireilla sitä liikaa yksinoloa vaikka tuhoamalla paljon, haukkumalla, ulvomalla tai muuttumalla apaattiseksi.

En mä tiedä selventääkö tämä enää yhtään mun kantaa, enkä oikeastaan usko että tässä koko keskustelussa on enää mitään järkeä tai hyötyä kenellekään.

Jos koira ei olekaan se maailman helpoin niin sitten mennään sen mukaan. Minä henkilökohtaisesti en ole viimeiseen seitsemään uuteen vuoteen ollut yhtään missään. Mulla on paukkuarka koira joka on lääkitty nyt pari uutta vuotta ja vaikka se rauhallisesti osaa kotona nyt olla eikä kuolaa, tärise, seuraa suihkuun, ja muuten ole täysin paniikissa niin ei pieneen mieleen tulisi lähteä ja jättää koiraa yksin kotiin. Ensi uutena vuotena saatan lähteä käymään jossain, mutta selvinpäin ja niin että koira on mukana ja siellä minne mennään sen ei tarvitse olla siellä missä ammutaan raketteja tai edes nähdä niitä. Ja joo kyllähän se ketuttaa, oishan se kiva mennä porukalla jonnekin juhlimaan mutta kun ei niin ei.

^ Jälleen paukkuarkuus-aihetta sen paremmin tuntematta kyselen.. Eikö sitä koiraa voi viedä joku uusi vuosi hoitoon jonnekin missä ei pauku? Onko sille jotenkin ihan välttämätöntä olla juuri omistajan seurassa, jos lääkkeet auttavat rauhoittumaan? Jos se pelkää ja stressaa, kun pauketta kuuluu voisiko omistaja vain pahentaa tilannetta stressaamalla sitä itsekin ehkä alitajuisesti? Ja korostetaan vielä, että kyselen ihan mielenkiinnosta asiasta tietämättä. Ties vaikka sattuu paukkuarka koira joskus omalle kohdalle.

Piimäenkeli kirjoitti:

En koe että missään välissä olisin ollut mitenkään ehdoton tai että pyörtäisin sanojani (tuli mielikuva että olettaisit mun niin nyt tekevän). Itse en jätä koiraa yksin työpäivän jälkeen, enkä sitä kenellekään suosittelisi. Mutta jos koira on tyytyväinen ja onnellinen sillä hoidolla mitä saa, niin ei siitä mielestäni kannata herneitä nenään vetää kun ehdotetaan että yksinolosta kärsivää koiraa ei yksin jätettäisi enää työpäivän lisäksi. Jos oma koira on onnellinen, niin ei siinä pitäisi olla mitään tarvetta tuntea syyllisyyttä. Jos koira oireilee, on luonnollista että vaihtoehtoja mietitään ja yksi oleellinen syy ongelmaan mikä tulee mieleen koiran mekastaessa vain silloin kun se työpäivän jälkeenkin jätetään yksin, on liiallinen yksinolo.

Taisin jo tuolla ensimmäisissä viesteissäni ehdottaa vaihtoehdoiksi mm. hoitajan hankkimista tai eläinlääkäriltä avun pyytämistä ongelmiin. En koe että olisi siis yksioikoisesti ehdotettu vain että kaikki aika pitää aina ja ikuisesti viettää koiran kanssa. Ihmettelen vähän tuota hyökkäävää sävyä, kun et kuitenkaan itse tarjoa sen parempia ratkaisuja.

Mä en ole mitenkään olettanut että mun hyväksynnällä tai hyväksymättä jättämisellä olisi isoakaan merkitystä, mutta en sanoisi noinkaan että hyväksyisin sen että koira viettää lähes kaiken aikansa yksinään, jos se ei melua. Ennemminkin olen sitä mieltä että jos se koira on onnellinen, vaikka olisi valtaosan ajasta yksin, niin asiassa ei ole ongelmaa. Koirahan voi oireilla sitä liikaa yksinoloa vaikka tuhoamalla paljon, haukkumalla, ulvomalla tai muuttumalla apaattiseksi.

En mä tiedä selventääkö tämä enää yhtään mun kantaa, enkä oikeastaan usko että tässä koko keskustelussa on enää mitään järkeä tai hyötyä kenellekään.

Ei tästä varmaan olekaan hyötyä kenellekään, niin kuin ei ole suurimmasta osasta keskusteluista mitä täällä käydään. Ollaan ehkä siinä mielessä puhuttu aidasta ja seipäästä, että mun osalta keskustelu siirtyi yksinolemiseen ylipäätään ja osa puhui edelleen eroahdistuneista koirista, jotka selkeästi kärsii yksinollessaan.

Mulle jäi varmaan alunperin tästä kommentista sellainen kuva, että sun mielestä kukaan vastuullinen/kelvollinen koiranomistaja ei koskaan jätä koiraa yksin enää työpäivän jälkeen:

Piimäenkeli kirjoitti:

En mä koe, että olisin jotenkin uhrautunut ja luopunut omasta elämästäni, vaikka koiran otettuani en olekaan voinut yksinasuessani käydä työpäivien jälkeen vaikkapa oluella tai shoppailemassa. Koiran omistamiseen vaan kuuluu tiettyjä velvoitteita ja niistä on huolehdittava silloinkin, kun huvittaisi ennemmin tehdä jotain muuta. Järjestelykysymyksiä.

Joten siinä mielessä jäi vähän sellainen kuva, että pyörtäisit puheitasi, kun nyt sun mielestä on ihan ok jättää se koira toisinaan yksin vielä työpäivän jälkeenkin. Tietysti noilla tietyillä velvoitteilla saatoit tarkoittaa jotain muutakin.

Tita, olen jatkuvasti sitä mieltä että omistajalla on velvollisuus huolehtia koiransa hyvinvoinnista, vaikka joskus joku muu juttu huvittaisi enemmän kuin koiran hoito. Olen itse sitä mieltä että koiralle ei laumaeläimenä ole hyväksi olla paljon yksinään, mutta jos esimerkiksi sinä sanot koirasi olevan onnellinen, vaikka se olisi enemmänkin yksin, niin en mä silloin voi sanoa että hoitaisit koiraasi huonosti. Itse en koiraa jättäisi yksin työpäivän lisäksi, koska koen koirani hyvinvoinnin kannalta olevan tärkeää se että vietän koiran kanssa aikaa, vaikka vain makaisin koira kainalossa sohvalla katsomassa tv:tä. En myöskään usko että varsinkaan eroahdistuksesta kärsivälle koiralle on hyväksi olla paljon yksin. Lähtökohtana pidän sitä, että koiran kanssa vietetään aikaa, mutta en voi tuomita niitä ihmisiä, jotka pitävät koiriaan yksinään, jos ne koirat silti ovat onnellisia. Selventääkö tämäkään yhtään enempää kantaani?

Tita kirjoitti:

^ Jälleen paukkuarkuus-aihetta sen paremmin tuntematta kyselen.. Eikö sitä koiraa voi viedä joku uusi vuosi hoitoon jonnekin missä ei pauku? Onko sille jotenkin ihan välttämätöntä olla juuri omistajan seurassa, jos lääkkeet auttavat rauhoittumaan? Jos se pelkää ja stressaa, kun pauketta kuuluu voisiko omistaja vain pahentaa tilannetta stressaamalla sitä itsekin ehkä alitajuisesti? Ja korostetaan vielä, että kyselen ihan mielenkiinnosta asiasta tietämättä. Ties vaikka sattuu paukkuarka koira joskus omalle kohdalle.

Jos sulla on tiedossa paikka missä ei pauku uutenavuotena ja porukka on edes suhteellisen selvinpäin niin voin mä koiran sinne viedä hoitoon. Aika harvalla mä veikkaan on mahdollisuus viedä koira sellaiseen paikkaan missä ei pauku uutenavuotena. Vaikka lähtee mökille evakkoon niin mistä tietää ettei naapurimökillä pommiteta?

Ja joo, on aika oleellinen asia ainakin Oskua hoitavan lääkärin mielestä ettei jätetä yksin ja mähän en siis pommeja jännitä enkä muutenkaan hyysää koiraa kun se on paniikissa, ja touhuan uuden vuoden niitä näitä, mutta että jättäisin koiran yksin kotiin lääkittynä kun jytisee ja välkkyy niin kuulostaa hieman erikoiselta, saati edes lääkittynä. Lääkärin ohje oli että sälekaihtimet kiinni, koira sisällä, ikkunaluukut kiinni, telkku auki peittämään ääniä ja koiralle turvallinen peti niin että se pääsee sinne, vaikkapa vaatekomero. Meillä koira lähinnä makoilee jaloissa ja nyt kun on lääkittynä niin sohvalla vieressä uuden vuoden. Uskaltaa jopa käydä pissalla illan aikana.

Aikaisemmin tärisi, kuolasi, läähätti, panikoi jos mä menin vessaan, seisoi melkeen suihkussa kun mentiin miehen kanssa saunaan vaikka yleensä ei tule edes pesuhuoneeseen, inhoaa suihkua ylikaiken. Eikä mennyt ulos ennen seuraavana päivänä valoisaan aikaan.