Koirat.com

^Mun koira pärjäsi jopa viime uuden vuoden kotona lääkittynä ilman isompaa stressiä, vaikka olin itse aivan rikki ja hysteerinen ja loppuillasta jopa vähän päihtynytkin. Koiralle ehkä olisi voinut parempi olla jossain muualla, mutta suru-uutiset eivät tule kello kaulassa, joten en voinut mitään muuta järjestää. Tärkeintä sillekin silloin tuntui olevan se, että sai olla tutussa seurassa lähellä.

En mä ainakaan vois kuvitellakaan lähettäväni meidän paukkuarkaa lappalaista "pois kotoa" uudeksivuodeksi, se ottaa niin paljon tukea tutuista ihmisistä. No, nythän sitä ei oo vuodenvaihde enää haitannut, kun ei oo kuuloakaan.

Piimäenkeli kirjoitti:

^Mun koira pärjäsi jopa viime uuden vuoden kotona lääkittynä ilman isompaa stressiä, vaikka olin itse aivan rikki ja hysteerinen ja loppuillasta jopa vähän päihtynytkin. Koiralle ehkä olisi voinut parempi olla jossain muualla, mutta suru-uutiset eivät tule kello kaulassa, joten en voinut mitään muuta järjestää. Tärkeintä sillekin silloin tuntui olevan se, että sai olla tutussa seurassa lähellä.

Juu siis toki sitä itsekin satunnaisesti ottaa kuppia uutena vuotena, ellei tartte miestä isommin kuskailla, mutta sellainen että lähtisi esim, kaveri porukalla mökille missä kaikki ois umpitunnelissa ja paukuttaisi raketteja ei ehkä olisi paikka mihin koiraa raahaisin mukana. Ja tosiaan uskon että lääkkeiden lisänä se oma läsnäolo on tärkeää, ja muutenkaan en jätä lääkittyä koiraa mielelläni yksin, oli pommeja tai ei.

Karvakamu kirjoitti:

Ite käydään Myllyojalla aivan ihanalla ell:llä

Tää on kyllä niin totta, aivan upea ihminen.. Siellä Leenan hellässä hoivassa Iisa viimeisen hengenvetonsakin veti.

Koska tää on purkautumisosasto niin aiheeseen liittyen mä aion purkautua siitä kuinka mua ärsyttää uutena vuotena ilotulitukset. Meillä ei koirat kyllä ole moksiskaan mutta itse en uskalla talosta ulos ja joka hiton vuosi jonkin asteinen vaaratilannekin rakettien kanssa on saatu aikaseksi. Tästä syystä mä en enää vietä uutta vuotta kuin kotona ja/tai sellaisessa seurassa ettei typerää rahan ilmaan pommitusta tapahdu.

Piimäenkeli kirjoitti:

Tita, olen jatkuvasti sitä mieltä että omistajalla on velvollisuus huolehtia koiransa hyvinvoinnista, vaikka joskus joku muu juttu huvittaisi enemmän kuin koiran hoito. Olen itse sitä mieltä että koiralle ei laumaeläimenä ole hyväksi olla paljon yksinään, mutta jos esimerkiksi sinä sanot koirasi olevan onnellinen, vaikka se olisi enemmänkin yksin, niin en mä silloin voi sanoa että hoitaisit koiraasi huonosti. Itse en koiraa jättäisi yksin työpäivän lisäksi, koska koen koirani hyvinvoinnin kannalta olevan tärkeää se että vietän koiran kanssa aikaa, vaikka vain makaisin koira kainalossa sohvalla katsomassa tv:tä. En myöskään usko että varsinkaan eroahdistuksesta kärsivälle koiralle on hyväksi olla paljon yksin. Lähtökohtana pidän sitä, että koiran kanssa vietetään aikaa, mutta en voi tuomita niitä ihmisiä, jotka pitävät koiriaan yksinään, jos ne koirat silti ovat onnellisia. Selventääkö tämäkään yhtään enempää kantaani?

Selvensihän se aika paljonkin. Ainakin itse tykkään kuvitella, että mun koira ei yksinolosta kärsi. Se ei melua (mikäli naapureita on uskominen), ei tuhoa paikkoja ja syö yleensä aina kaikki luut sun muut herkut mitä sille jätän. Voinko silti olla varma, että se ei kärsi? En kai niin kauan, kun en osaa puhua sen kieltä tai opi tulkitsemaan sen kieltä paremmin. Mutta tämä nyt taas menee vähän sivuraiteille.

Kiitos kaikille paukkuarkuuteen liittyvistä vastauksista. Nyt taas tietää siitäkin aiheesta vähän enemmän.

Mua ottaa päähän ihmiset, jotka antaa koiriensa lihoa muodottomiks palloiks! Olin Alissan kanssa tänään eläinlääkärissä virallisissa terveystarkatuksissa ja oottelin siinä käytävällä, et Alissa heräis rauhotuksesta. Yks mummo kutsuttiin sisään ja samalla kun se kanto terrieriään (vissiin norwichinterrieri), ni se huus lääkärille oikeen huvittuneena: "Et ikinä arvaa mitä tää paino, 13,5 kiloa!" Katoin netistä, et norwichinterrierin ihannepaino ois 5-8 kiloa... Mä en oo koskaan ymmärtäny, miten voi olla niin vaikeeta pitää edes se lemmikki hoikkana, kun ihminen on kuitenkin se ruuansäätelijä...

Meidän toinen koira on lihava. Sitä on pidetty koko elämänsä ajan dieetillä, mutta raukka ei vaan laihdu. Se saa päivässä vähemmän ruokaa kuin Hunni ja sitä käytetään vähintään joka toinen päivä puolen tunnin-tunnin juoksulenkillä. Kesällä käytiin joka päivä uimassa. Joskus ollaan kovalla työllä saatu tippumaan puoli kiloa-kilo, mutta se edellyttää sitä että koira on koko ajan nälässä. On syötetty dieettinappuloita ja ravattu elukkalääkärillä testeissä, että löydettäis tuohon jokin syy. Eipä oo löytynyt. Ell:kin totesi, että jotkut ihmisetkit vaan on lihavampia kuin toiset, ja että jos paino koiran elämää suuremmin haittaa niin antakaa vaan olla.

Se on ihan pennusta asti ollut tuollainen röhnö. Kyllä mäkin mieluummin katselisin sulavalinjaista koiraa, mutta en mä ainakaan ole vielä löytänyt keinoa saada koirasta sellaista. Jos joku tietää, niin kertoa toki saa.

^^ Vastaus tuohon, että miten voi olla vaikeaa pitää lemmikki hoikkana: hanki isovanhemmat, jotka syöttävät koiran palloksi. Ja kyllä, kielloista huolimatta, eläinlääkärin lausunnosta huolimatta (veimme isovanhemmat varta vasten lääkärin luo kuulemaan tämän), uhkailusta huolimatta.
Edellinen tipsuni painoi pahimmillaan 9 kg, siis aivan liian paljon. Se lihoi, koska se oli isovanhemmillani päivät hoidossa sen takia, koska se oli vaarilleni hyvin tärkeä ja auttoi tätä toipumaan syövästä pitämällä seuraa. "Kiitokseksi" koira sai sitten mm. ihan omat lettukestit yms.

Paha tilanne, olisihan sen koiran voinut jättää viemättä hoitoon, mutta koska kyse oli myös oman vaarini hyvinvoinnista niin aika monta kertaa sai asiaa puntaroida. He ulkoiluttivat koiraa paljon, hellivät sitä ja vakuuttelivat aina että herkkujen syöttö loppuu. Ja mukavampihan se oli koirallekin kun ei tarvinnut viettää päiviä yksin.
Aina sitten palattiin samaan tilanteeseen samojen selitysten kautta "kyllä vanha koira saa vähän lihava ollakin, eihän mekään mitään superhoikkia olla!" ja "eihän se nyt siitä liho jos sille vähän antaa...jotkut ovat vain luonnostaan lihavia".

No, koira saatiin onneksi laihdutettua hyvin lähelle ihannepainoaan. Muutama vuosi sen jälkeen se kuoli (tästä on nyt noin 4 vuotta) eikä vaarini pysty edes kuulemaan koiran nimeä itkemättä. Kovin rakas se oli hänelle ja hän on sanonutkin että siitä oli paljon apua syövän nurjertamisessa.
Vaikka eipä vaari koiraa syöttänytkään, vaan mummo.

Vähän ot mutta Eetla, millanen lääkitys teillä on uudeksi vuodeksi? Mun käy niin sääliksi Mistyä joka vuosi. Ell neuvoi kokeilemaan DAPpia ja kyllähän se tuntui vähän auttavan, mutta sitten taas niin vaikea luottaa kun ei toinen osaa kertoa.

Kadaver, oletteko yrittäneet laihduttaa koiraa raakaruoalla? Aika moni ihminen tuntuu suosivan nykyään sitä linjaa laihduttaessa, kun nappuloissa tuppaa olemaan hiilaria paljon ja rasvaa vähän. Kenties koiran kroppa käy säästöliekillä ja näin ollen ei laihdu? Itse ainakin satsaisin ruoan laatuun, mikäli koira joutuisi pärjäämään minimaalisilla annoksilla.

kadaver: onko se teidän koira paljonkin ylipainoinen? ja mikä rotu?

Un-fuckin'-believeable! Ajelin tänään kotiin päin niin eiköhän puolessa välissä (eli Seinäjoelle ja kotiin molempiin pauttiarallaa 15km) matkaa posahda vasen takarengas - eli tasan sama rengas joka posahti ja paikattiin viime viikolla!!!

Yritin soittaa äitille monta kertaa ja laittaa viestiä kun tiesin sen pääsevän Seinäjoella neljältä töistä (ja rengas pamahti klo 15.05), mutta se ei vastannut. 1,5 tuntia odottelin kylmenevässä autossa ja sit päätin, että lähden kävelemään kotiin päin. En onneksi päässyt ku puolisen kilometriä kun äiti tuli, pysäytti tien viereen ja otti kyytiin. Oli käynyt sillekin sit niin, ettei ollu puhelin mukana, eli sattumalta oli katsonut että onpa tutun näköinen auto linkkapysäkillä ja sit tunnisti mut kävelemäs tien vierustaa. Ei muuta ku kotiin, kesärengas kyytiin ja takaisin auton luo vaihtamaan rengasta. Rupee olemaan jo ihan rutiinia tuo renkaan vaihtaminen.

Kadaver, sä oot sentään yrittäny pitää sun koiras hoikkana. Onko sun koiralla paljonkin ylipainoa?Onhan ihmisilläkin usein niin, et hiukan pulska voi olla paljon terveempi ja paremmassa kunnossa kuin hoikka, joka ei liiku yhtään. Ei se hoikkuus aina ratkase, ellei oo sit selvästi ylipainonen.

Musta sen terrierin ylipaino oli jo pöyristyttävää... Toivottavasti se lääkäri hiukan vihjas asiasta sille mummolle... Mummot tuntuu kyl usein olevan sellasia, et koiraa on pakko "helliä" syöttämällä. Meiänkin mummi oli aina ujuttamassa ties mitä herkkua Alissalle, kun oltiin kylässä. Ja usein, kun näkee lihavan koiran, ni taluttajana on just vanhus. Onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää, vanhukset ei välttämättä jaksa kovin pitkiä lenkkejä ja sitä rakasta pikku mussukkaa on niin kiva hemmotella. Mut tekee silti pahaa kattella, kun koira lyllertää vaivalloisesti eteenpäin, jotenkin surullista...

SaMaJa kirjoitti:

Kadaver, oletteko yrittäneet laihduttaa koiraa raakaruoalla? Aika moni ihminen tuntuu suosivan nykyään sitä linjaa laihduttaessa, kun nappuloissa tuppaa olemaan hiilaria paljon ja rasvaa vähän. Kenties koiran kroppa käy säästöliekillä ja näin ollen ei laihdu? Itse ainakin satsaisin ruoan laatuun, mikäli koira joutuisi pärjäämään minimaalisilla annoksilla.

Koiran maha ei ole tähän asti kestänyt raakaruokaa. Menee ihan ripulille eikä pysty syömään muutamaan päivään. Voishan tuota ehdottaa porukoille (heidän luona koira asuu), että lisäävät proteiinin (lihan) määrää koiran ruokavaliossa vähän kerrallaan. Tähän mennessä aina on vaan käynyt niin, että tietyn rajan ylitettyä koiran maha ei ole kestänyt raakaa lihaa tai rustoja.

//Koiran pitäis painaa suunnilleen 20kg (52cm korkea suomenlapinkoiranarttu). Oma arvio tuo lukema, esimerkiksi Sarahia varmaan osaa varmaan kertoa paremmin kuinka paljon noin ison nartun kuuluisi painaa. Koira painaa tällä hetkellä 26-27kg ja on mun ja vanhempien silmään auttamatta liian iso. Ja tosiaan haluttaisiin saada koira laihtumaan, mutta ainakin ton yksilön kohdalla se tehtävä on osoittautunut tosi hankalaksi. Oon monesti miettinyt, että jos koirille olis jotain fat campeja, voisin mennä ton tankin kanssa sinne.

Meille sais tulla jonkun isovahemmat lihottamaan tota yhtä koiraa Se on vieläkin kuivassa kisakunnossa, vaikka kuinka oon yrittäny saada pientä pehmeyttä kroppaan näyttelyä ajatellen. Mut ei, ni ei.

Hmm tessassa on shelttii ja lapinkoiraa ja se on jotain 48cm ja painaa noin 22 kiloo! Eikä se musta kyl lihava ole hmm =/ kylkiluut sillä ainakin tuntuu.Se on kyllä tosi perso ruualle.koko ajan haluis lisää,et pitää vähän säännöstellä tosiaan.

^^ Ehdotan koiralle omia lettukestejä. Useamman kerran viikossa. Lisäksi kannattaa laittaa kunnon voinokare jokaisen ruuan päälle.

Danilta ne lähinnä kuultaa läpi.. ehkä. Jos käyttää mielikuvitusta. :D

sufi, kannattaa tuoda meidän äitin luokse, siltä aina "vahingossa" tipahtaa makkaranpala tai lihanokare keittiön lattialle ruokaa laittaessa. Ja äiti ei ikinä henno kyörätä Arttua keittiöstä pois kun laittaa ruokaa.