Koirat.com

ellikeksi kirjoitti:

Siivoaminen on kyllä sellainen ikuisuusprojekti parisuhteessa :D

Mie olen parhaimmaksi tavaksi katsonut, että en valita ja tehen ite. Onneksi siivoan joskus ihan mielelläänkin. Mutta kyllähän tuo avo joskus ihan omasta aloitteestaan imuroi ja vaihtaa liinavaatteita jne. Ehkä kerran kuukaudessa ärähän siivouksesta ja se toimii

Taraa Kauhistus! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, voimia jokaiselle sinne..!
Minun ystäväkin n.3 vuotta sitten oli uhkaillut tekevänsä itsemurhan. Käytiin kavereiden kanssa poistamasta kotoa tavaroita jotka voisi edistää tätä. Seuraavana iltana sinne mennessäni yksin, oli pimeänä asunto (minulla oli avain) tyttösellä pää auki ja pöydällä veitsi, lääkkeitä ja alkoholia.
Ambulanssi tuli, tyttö tajuissaan ja oli oksentanut osan lääkkeistä pois. Tyttö teki tämän 1000€ velkojen vuoksi ja huomion saamikseksi. Kyseinen neiti ei enää kuulu lähimpiin ystäviini, mutta on harvinaisen hengissä. Silloin suututti kyllä ihan mielettömästi, kuinka vähäisestä joku voi ajatella riistävän hengen itseltään..

Mulla on tuttu, joka yritti itsemurhaa jokunen vuosi sitten - viilsi ranteet auki ja söi purkin unilääkkeitä. Ambulanssi ehti paikalle - sairaalaan vatsahuuhteluun ja haavojen puhdistukseen. Seuraavana päivänä ihan normaalisti kotiin, eikä mitään apua tms yritetty edes tarjota. Käsittämätöntä!

Yhtään asiaa vähättelemättä - tämäkin ystävä ilmoitti etukäteen että aikoo tappaa itsensä, joten hätähuutohan se oli. En usko, että kukaan joka ihan oikeasti aikoo lopettaa päivänsä, ilmoittaa siitä kenellekään etukäteen.

^Kyllä sairaalassa (riippuu varmaan sairaalan omasta käytännöstä) tarjotaan apua. Itse olen työskennellyt sellaisella osastolla, jonne ko. potilaat tulivat ja heistä ei kukaan päässyt kotiin ilman, että olisivat puhuneet psykiatrin kanssa.
Harmittavaa kyllä on juuri tuo käytäntö, että seuraavana päivänä pääsee jo kotiin. Mutta kyllä siellä osastolla ainakin pidettiin huoli, että potilaalla on myös tukiverkkoa kotona ja hyvät rahkeet palata kotiin. Resurssikysymys, mikä onkin aivan toinen aihe.

Isäni tappoi itsensä 7 vuotta sitten eikä jättänyt minkäänlaista viestiä jälkeensä. Etukäteen ei olisi ikinä voinut arvata, että moista kävisi. Ainoastaan humalapäissään uhosi jotain kuolemasta. Kaikki tapahtui ihan yllättäen. Sitä niin toivoo, että olisi osannut huutaa hätähuutonsa, että olisi jotain voinut tehdä.

Tuosta miten "vähäisestä" voisi hengen riistää itseltään voidaan olla montaa mieltä. Jokaisella on omat helvettinsä ja kaikki kokee asiat eri tavalla. Itsekin velkaisena voin sanoa, että välillä se pienikin summa ahdistaa, jos ei ole mitään mahdollisuuksia sitä maksaa. Sitä ajautuu umpikujaan ja tulee tunne ettei tilanteesta vain selviä mitenkään (ei löydä itse ratkaisuja tilanteeseen). Tämmöisten umpikujien hetkillä ihmiset saattavat ajautua epätoivoisten ratkaisujen äärelle. Tärkeintä olisi, että ongelmiin haettaisiin apua ja yritettäisiin keksiä niihin ratkaisu, ettei tarvitsi kenenkään joutua siihen umpikujaan, josta ei osata löytää kuin yksi pakotie.

Taraalle hurjasti voimia ystävän tukena olemiseen !

^
Mun kokemuksen mukaan miehet on enemmän tollasia, ettei paljon ilmoitella etukäteen tai viestejä jätellä, vaan suoraan lähdetään oman käden kautta. Yleensä tekotapakin on sellainen josta ei henkiin jäädä, kun tosissaan haluaa kuolla. Miespuoleinen ystävä tappoi itsensä kesän alussa hyppäämällä junan alle. Täysin yllättäen, kukaan ei osannut odottaa. Syytä voi vain arvailla, jätti jälkeensä lapun jossa sanoi ettei syitä kannatta pohtia. Pojan perhe ei taas mitään muuta voi ajatellakaan. Surullisia nää tapaukset. :(

Mä olen myös sitä mieltä, että ne jotka itsemurhalla uhkailevat tai siitä jatkuvasti puhuvat, ovat niitä jotka oikeasti vain haluavat apua eivätkä sitä muuten koe saavansa.
Ne jotka eivät asiasta sanallakaan puhu ja joiden teot tulevat sitten läheisille täysin yllätyksenä ovat niitä jotka oikeasti haluavat hengestään päästä.

Ex-mies yritti itsemurhaa meidän suhteen alkuaikoina lääkkeillä ja viinalla. Annokset olivat ilmeisesti kuitenkin liian pieniä sillä oli tokkurassa soittanut kaverilleen, joka miehen tilasta huolestuneena oli lähtenyt katsomaan. Kaverin paikalle päästyä mies oli jo tajuton tai tiedottomassa tilassa ja sairaalassa pistettiin vatsahuuhteluun ja tiputukseen.
Mä sain sitten mukavan soiton yövuoroon.
Kyllä mieskin "joutui" psykiatrin kanssa puhumaan, mut seuraavana päivänä sai hakea kotiin.
Itsemurhayrityksen syynä oli mustasukkaisuus.
Mä koin ton tilanteen aikamoisena loukkauksena itseäni kohtaan ja mietin pitkään haluanko jatkaa suhdetta. Sanoin miehelle ettei olisi oikein mua kohtaan joutua aina pelkäämään kun jotain riitaa tai muita vaikeuksia tulee mitä se tekee itelleen.
Se kalvo mein suhdetta tosi pitkään ja aika ajoin se tuli esille vaikka asia olikin sellainen josta koitettiin aina olla puhumatta.
Jatkettiin kuitenkin suhdetta ja erottiin sitten lopulta ihan muista syistä.

Sepä se on, että ulos päin näyttää kaikki ihan normaalilta, mutta taustalla voi olla kaikennäköstä mitä ei uskois. Onneks laitto kuitenkin viestiä ja saatiin apu paikalla! Voimia!

Ja kyllä ne tosiaan juttuttaavat sairaalassa ennekun päästäävät pois. Siinä vaiheessa on hyvä purkaa oloaan ilman, että kukaan syyttelee tai vähättelee ongelmia. Mutta tosiaan, sen jälkeen onkin taas omillaan ellei perhe ja ystävät ole tukena ja auttamassa.

Itse hain aikoinaan apua vaikeaan masennukseen.Päivystävän psykiatrin luona täytin jonkun kaavakkeen. Kun olin merkannut kaavakkeeseen ,että olen miettinyt itsemurhaa ja tiedän, miten sen tekisin, ehdotti psykiatri sairaalahoitoa. En tähän suostunut ja sain vahvat lääkkeet (Diapam poistamaan ahdistuskohtaukset ennen kuin Zoloft alkaa vaikuttaa), etten kertaakaan enää joutuisi tilanteeseen, jossa alan ajatella kyseistä asiaa. Lisäksi "jouduin suostumaan" avohoitoon. Psykiatrian polilta soitettiinkin mulle heti seuraavana aamuna ja kävin siellä alkuun (muistaakseni) useamman kerran viikossa.

Voimia ystävälle ja hänen läheisilleen.

Ne ovat taas täällä: hirvikärpäset Bye bye vaan ihanat lenkkimaastot talveen asti.

Tuli mieleen tuosta Ebelin kirjoituksesta, kun yläasteella ollessamme 7 luokalla oleva poika, jolla näytti kaikki asiat olevan päällepäin oikein hyvin- harrasteli paljon jalkapalloa, oli kavereita ja perheessäkin kaikki hyvin. Yhtenä päivänä oli kirjoittanut kirjeen vanhemmilleen jossa kertoi rakastavansa heitä ja oli ampunut itseään haulikolla suuhun, vanhempiensa makuuhuoneessa..
Olimme koko koulun voimin hautajaisissa ja erittäin hiljaiseksi veti jokaisen..

Kiitoksia kaikille!
minun ja miehen kaveri tappoi ihtesä hirttämällä, tiedettiin että oli vakavasti masentunut (oli ollut jo n.13v asti). Asusti meillä jonkun aikaa jne. mutta eipä toisia pysty vahtimaan kokoaikaa, meilläkin työt ja kaikki.. Meni omaan kotiinsa ja kaikki näytti olevan taas kunnossa, kunnes yks ilta sit päättiki muuta. Tästä on parisen vuotta aikaa.

Kyllä, oli selvä hätäviesti ja onneksi kirjoitti sen, tämä kaveri. Eri paikkakunnalle muutti muutama kuukausi sitten, joten en pääse edes hänen luonaan käymään, onneksi edes puhelin on keksitty.
Mutta tässäkin kaikki näytti olevan kunnossa, kaikki ei vaan pysty puhumaan toisille olostaan ja esittää kaiken olevan kunnossa

Avokki.
AAAARRRRGGGH! Tänään ei ole kyllä löytynyt minkäänlaista yhteisymmärrystä tai edes yhteistä kieltä. Yks on täysin omaa mieltänsä asioista eikä suostu kuunteleen tai ymmärtämään mitä sille sanon. Hiljeni ainakin kun sanoin että täytyy kattoo netistä jotain lasten kasvatus ohjetta että sen kanssa pärjää.

Minua ärsyttää ihan suber paljon aikuisten tyhjät lupaukset lapsilleni :(
Joo me tullaan käymään toiset odottaa ja odottaa eikä tullakkaan aina sama juttu kerta toisensa jälkeen yms.

Toinen mikä ottaa aivoon on turhasta vinkuvat/kitisevät aikuiset,kyllä mä kestän lasten makumiset mut aikuiset huoh.

Siskorakas on niin *****nan raivostuttava olento. Jos en tee mieliksi, niin heti se alkaa valittamaan ja kettuilemaan kaikesta. Tämän päivän perusteella en osaa ajaa autolla, enkä paljon muutakaan. Muina päivinä mäkinää on mm. tullut siitä kun en koirani pudottamaa veritippaa kynnyksestä siivonnut. Kai minä muistan väärin että HÄNEN tuutelisensa se minun koirani päälle kävi ja HÄN aikoi jäljet siivota..

Nyt kun en jouda lähtemään sienenpoimintaan ("Voit ottaa Retunkin mukaan" niin, sillä uhalla että hänen koiransa käy taas päälle tai että Retu saa ne eksytettyä metsään..?) niin heti alkoi marina kuinka koiran tarha olisi hyvä korjata nyt ja sitä ja tätä. Tokihan ilma on pitkästä aikaa loistava, mutta kun olen kerennyt muut suunnitelmat jo tehdä (pääsen pois tuon läheltä) ja säätiedotuksista olen katsonut että hommat voin hoitaa ensi viikolla kaikki kerralla ja kiireettä.

Kaikesta rasittavinta on, että sisko manipuloi kaiken myös vanhemmille, jotka sitten myös rupeavat valittamaan. Sitten kun myöhemmin itse puhun asioista niin myönteleevät että totta, totta olen oikeassa..

Onhan se niin ihanaa silloin kun on jotain vailla ...

vevve kirjoitti:

Minua ärsyttää ihan suber paljon aikuisten tyhjät lupaukset lapsilleni :(
Joo me tullaan käymään toiset odottaa ja odottaa eikä tullakkaan aina sama juttu kerta toisensa jälkeen yms.

Toinen mikä ottaa aivoon on turhasta vinkuvat/kitisevät aikuiset,kyllä mä kestän lasten makumiset mut aikuiset huoh.

Mun veli täyttää nämä molemmat "vaatimukset". Osaa se olla välillä ihan ihminenkin, mutta sit taas välillä en jaksa sitä yhtään. "Jostain syystä" en enää sano lapsille, jos eno on luvannut tulla kylään. (Kun todennäköisesti jättää tulematta..) Mä tosin en kestä lastenkaan vinkumista kovin kauaa (varsinkaan omien).

En kiellä etteikö olisi yleisempää noin, kuten muutama täällä on sanonut, että itsemurhasta uhkailu on hätähuuto mutta ne jotka oikeasti haluavat hengestään päästä eivät siitä etukäteen ilmoita. Mutta ei se suinkaan aina näin mene. Tiedän muutamia jotka ovat uhanneet itsemurhalla ja sen toteuttaneet kun kukaan ei ole ottanut heitä tosissaan. Eräs näistä turhankin lähipiiristä. Kun aikansa yrittää hakea apua eikä sitä mistään saa, ei välttämättä vaan näe muuta keinoa kuin itsemurha, ja se on surullista. Ja jos pysähtyy miettimään, että olisi itse kaikki vaikeatkin asiat joutunut käymään läpi ihan yksin - ilman että kukaan välittää, en voi sanoa että olisin jaksanut tätä kaikkea itsekään. Nämä tapaukset lähipiirissä tai kauempaa kuultuna saa vaan olemaan äärettömän kiitollinen niistä omista lähimmäisistä jotka auttaa tarvittaessa ja välittää. Ja samalla tuntemaan suurta surua ja myötätuntoa heidän puolesta, joilla ei ole ketään kenelle uskoutua, keneltä pyytää apua.

Voimia Taraalle, että jaksat olla ystäväsi tukena!

Milloin mä oikein opin, että voisi siivota vaikka edes kerran viikossa, niin ei kerkeäisi kertyä näin karseeta kaaosta! Tätä 72 neliöistä kämppää kun ei edes imuroi ihan hetkessä, niin mites sitten kun on kaikkea kamaa myös joka paikassa... Pakko siivota, kun meille tulee tiistaina vieraita. Ja muutenkin.

Voi ihmislasta ottaa oma tyhmyys kupoliin..... Ostin sellasen pienemmän kaappipakastimen kun tuumin että se riittäisi kyllä mun käyttöön ja rupesin sitte tyhjentämään tuota arkkupakastinta. kallista säästämistä on kyl meikäläisen touhu... Pakastimessa oli varmaan 20kg lihaa, näitä punalappuja mitä kaupasta haalinu ku halvalla saa vuodelta 04-06 niitten alla sitte varmaa ainakin toiset 20kg hirvenlihaa. ei taida hirveesti säästää kun vuosikaudet pitää jäässä tollasia lihaklönttejä

Henniet kirjoitti:

[quote=Lua]Tuosta kierukan laitosta sen verran, että yleensä ei kait ennen lasten saantia suositella kierukkaa, eli en tiedä onko Hennietillä lapsia mutta ehkä sen takia haluavat vielä jutella asiasta.

Osa ei ilmeisesti suosittele synnyttämättömille, ja ainoa internetistä löytämäni syy oli tämä:

http://www.tohtori.fi/?page=3669292&id=1972898 kirjoitti:

Kierukkaa pidetään ennen kaikkea synnyttäneen, vakituisessa parisuhteessa elävän ja pitkäaikaista ehkäisyä tarvitsevan naisen ehkäisynä. Tilapäissuhteet lisäävät tulehdus- ja siten lapsettomuusriskiä, mitä kierukka ei estä. Tämän vuoksi kierukka ei ole nuoren, synnyttämättömän naisen ensisijainen menetelmä. Synnyttämättömyys sinänsä ei ole ehdoton este kierukan käytölle, vaan tärkeämpää kierukkaehkäisyä harkittaessa on se, onko nainen vakituisessa, uskollisessa parisuhteessa vai alttiina tulehduksille vaihtuvien partnereiden myötä.

Kyseessä ei olekaan minulle ensisijainen ehkäisymenetelmä, vaan nimenomaan varmistus, kuten pilleritkin olisivat. Vahinkoja voi sattua. Kun en seurustele, niin olen ihan neuroottinen sen suhteen, etten vahingossakaan tule raskaaksi - ei se parisuhteessa niin katastrofi olisikaan. Lisäksi tietty mä olen 22v ja lääkärien mielestä parhaassa lapsentekoiässä, niin sekin niitä voi huolettaa, kun lapsiahan mun pitäisi tehdä eikä suojautua raskaudelta. En mä aio hankkia lapsia aikoihin (ei ole edes mitään vakavasti otettavaa miestä nyt ja enpä muutenkaan usko olevani oikeassa elämäntilanteessa lapsia varten aikoihin) ja haluaisinkin sellaisen ehkäisymenetelmän, joka on vaivaton ja pitkäkestoinen! Ja kun me nämä kaikki asiat jo keskusteltiin läpi yhden gynekologin kanssa, niin ärsyttää suunnattomasti mennä keskustelemaan sama asia uudestaan.

/muoks: Lisään vielä, että edellisen gynekäynnin tarkoituksena oli ainoastaan keskustella toi ehkäisyasia kuntoon ja ottaa samalla papa, niin siksi tämä onkin niin naurettavaa.[/quote]




Mun entisellä työpaikalla eivät laittaneet kierukoita synnyttämättömille sen takia, että kierukka kuulemma saattaa vaurioittaa kohtua ja hankaloittaa lasten saantia myöhemmin. En tiedä sitten miten todennäköistä tuo on mutta ennen kun lapset on hankittu ei täällä oikein mieluusti laiteta kierukkaa vaan suositellaan muita menetelmiä.

Jello kirjoitti:

Milloin mä oikein opin, että voisi siivota vaikka edes kerran viikossa, niin ei kerkeäisi kertyä näin karseeta kaaosta! Tätä 72 neliöistä kämppää kun ei edes imuroi ihan hetkessä, niin mites sitten kun on kaikkea kamaa myös joka paikassa... Pakko siivota, kun meille tulee tiistaina vieraita. Ja muutenkin.

Mulla on ihan sama vika! Asunto on tosi puolta pienempi kuin sulla, mutta siivoamaan ruvetaan vasta kun on sellainen kaaos ettei enää kehtaa olla. Oi miksi en oo järjestelmällinen ja siisti luonnostani? Ärsyttävää!