Koirat.com

Mä oonkin ihmetelly kun koko kesän on issias-kivut pysyneet poissa. Siinä selitys, lämpimät kelit. Nyt taas alkoi ilmoittamaan itsestään ja saa nähdä miten kauan menee että iskee kunnon kipu ja jalka pettää alta. Ihanaa tehdä hoitotyötä ja nostella ihmisiä rampana. Nooh.. eiköhän se tästä taas.

MENKKARAIVO.

Jee jee seuraavaan tilipäivään käytettävissä 3€/pv. Ja kun palkka tulee, niin maksuun lähtee vakuutuslasku ja muita jänniä, mm. lainaa jne. On tämä mukavaa.

Selkä on niin kipee että säteilee taas joka paikkaan. Paha olla, pyörryttää ja kaikkea. Muutenkin kauhea masennus-fiilis joten avasin punkkupullon.

Kettu kun ketuttaa, joten pakko purkautua.

Näinpä tässä päivänä eräänä tosi mielenkiintoisen yhdistelmän (jääkööt rotu salaisuudeksi) ja päätin ottaa kasvattajaan yhteyttä. Lähestyin varovaisesti sähköpostilla, kun pentueeseen on vielä pitkä aika ja oletin yhdistelmän kiinnostavan mahdollisesti muitakin, ja olevan mahdollisesti jo vaikka loppuun "buukattu" toteutuksen ajankohdasta huolimatta. Olikin mukava yllätys, kun kasvattaja vastasi hyvin positiiviseen sävyyn - kirjoitti pitkät pätkät vanhemmista ja yhdistelmän taustoista - ja ilmoitti ottavansa mut ilomielin jonon jatkoksi. Kun haluaa pentujen menevän varmasti harrastaviin koteihin. Kasvattaja siis ei varsinaisesti ole tuttu, mutta tietää kyllä meikäläisen naaman ja sen, että kiinnostusta löytyy sekä näyttelyihin että muunlaiseen harrastamiseen.

Yritin hänelle sitten soittaa viestin saatuani kysymyslista kourassani, tosissani ja erittäin vakavissani yhdistelmän suhteen kun olin. En tavoittanut kasvattajaa, mutta sovimme tekstiviestillä, että soittelen eräänä sovittuna ajankohtana uudelleen, jolloin hänellä olisi aikaa keskustella.

Siinä sitten sovittuna hetkenä soittamaan -> ei vastaa. Soitan tunnin päästä uudelleen - ei vastaa. Soitan pari tuntia myöhemmin uudelleen. Ei vastaa. Sen enempää en sitten enää kehdannut yhden illan aikana häiriköidä, joten laitoin seuraavana aamuna uuden tekstarin ja kyselin, että voisinko soittaa jonain toisena hetkenä uudemman kerran. Ei vastannut.

Seuraavina päivinä yritän tavoittaa kasvattajaa muutamaan otteeseen. Ei vastaa. Päivät venyvät viikoiksi, enkä saa ko. henkilöä kiinni yrityksestä huolimatta. Lähetän uuden tekstarin ja kyselen jälleen äärimmäisen kohteliaasti, että olisiko joku hetki, jolloin voisin yrittää soittaa hänelle. Ei vastaa.

Tänään yritin vielä kerran tavoitella ko. kasvattajaa. Puhelinlokini on sitä mieltä, että olen yrittänyt soittaa hänelle 15 kertaa. Olen myös kolmeen otteeseen yrittäyt kysyä ajankohtaa, jolloin häntä voisi tavoitella. Viestien sävy tietysti aina 100% kohtelias. Yllättäen ei vastausta.

Ei tarvitse omistaa kovinkaan montaa aivosolua pystyäkseen päättelemään, että ko. henkilö ei näköjään enää aio vastata ainoaseenkaan yhteydenottooni. Pystyn kyllä ymmärtämään sen, että puhelimitse ei aina tavoita (ilmeisesti) vuorotyötä työskentelevää, no prob. Pystyn kyllä myös senkin ymmärtämään, että joskus joku tekstiviesti voi jäädä huomaamatta. Mutta nyt niitäkin on otannassa se kolme, joten luulisi ainakin yhteen henkilön pystyvän vastaamaan.

Olisihan ainakin se ollut kiva tietää, että mikä kasvattajan kelkan käänsi. Kun en nyt ainakaan tietääkseni oli mikään huono koiranomistaja ja luulisin tarjoavani pennulle aikalailla kasvattajankin toivoman kodin.

Olisi myös h*lvetin kohtelaista kertoa, että jos ei syystä x enää meikäläistä kasvattinsa omistajaksi harkitse. Niin eipä olisi sitten tarvinnut tähänkään haaskata aikaa. Mutta näinhän se on, että tietyt kasvattajat vaan katsovat, että pennunostajat sijaitsevat jollain arvoasteikon sijalla ö ja p*skaa saa kaataa niskaan ihan vapaasti.

P*rkele. Oli syy mikä tahansa, en mielestäni tällaista kohtelua ansainnut. Nyt vaan jää vaivaamaan, että mikähän tähänkin oli syy. Itse kun en sitä millään keksi.

Äitini kuoli tänä aamuna täysin yllättäen

Käytiin siskon kanssa katsomassa äitiä sairaalassa, mutta en vieläkään voi uskoa sitä todeksi.
Odotan vain, että kohta herään tästä painajaisesta.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet muutenkin TODELLA raskaita ja vaikeita, ja nyt sitten vielä tämä. Kuinka paljon yhdelle ihmiselle voi surua ja tuskaa antaa kannettavaksi?

Pepper, Voimia kamalaan tilanteeseen

Voi Pepper, lämpimät osanotot Hirveästi voimia sinulle ja muille omaisille *hali*

Pepperille ihan kamalan paljon voimia ja suuret osanotot!

Pepper:ille kovasti voimia!

Pepper:ille paljon voimia

Pepper, jaksamisia surun keskellä... On varmasti raskas tilanne, voin vain kuvitella. Osanotot.

Voi ei Pepper, osaanotot ja jaksamista sinne!

Omaa: (vaikka tuntuu vähäpätöiseltä tuohon verrattuna) Vesivahinko Koko kellari on veden vallassa, n. ½ metriä! Siis voi *aaargh*!!!!
Ja uuden talon valmistumiseen menee vielä ainakin pari kuukautta, eli eletään sen ajan sitten ilman juoksevaa vettä talossa, joka on muutenkin homeinen ja tämän jälkeen niin... Aah, lovely. Mä niin rakastan tätä!

Pepperille ostanotot ja voimia suureen suruun! Tuli todella paha mieli sun puolesta.

Itse näin muutama yö sitten unta, että oma äitini kuoli. Ihan järkyttävän todentuntuinen ja kamala uni, ja olin käsittämättömän iloinen kun heräsin, ja tajusin että se oli vain unta.

Pitäisi oppia kertomaan omille läheisilleen kuinka paljon heistä välittää, koskaan kun ei tiedä.. Miksi sitä onkin niin huono siinä.

Pepperille osanottoni sekä voimia tulevaan.

Oma äiti on aina välillä humalapäissään puhunut kuolevansa pian ja itku ja raivo kurkkuun on mennyt joka kerta. Pelottaa ajatella, jos käy toteen.

Nyt raivostuttaa KELAN PERKELE ja RAHATTOMUUS. Pyhällä hengelläkö tässä on elettävä, kun duunipaikkaakaan ei tipu kirveelläkään.

Voiei Pepper! Paljon voimia suureen suruun ja jaksamisia!

Kauan koulurytmiin tottumiseen menee? Nukun joka päivä monen tunnin päiväunet ja oon väsynyt koko ajan silti. Yöunetkin lähentelee yleensä 8 tuntia. On ihan kamalan ärsyttävää kun ei jaksa mitään eikä ketään, tahtois vaan nukkua.

Pepperille paljon jaksamista, äidin (äkillinen) kuolema on kyllä yks mun pahimpia pelkoja. Joh'n tavoin näin myös joku aika takaperin unta, että äitini oli kuollut, ja se tunne oli jotain niin musertavaa...

^Mä olen nyt ollut uudessa työpaikassa kuun alusta eli reilut pari viikkoa, enkä oo vieläkään täysin tottunut uuteen rytmiin. 4v iltatöitä (vuorot klo 14 alkaen) tehny tehtävänsä, ei millään meinaa päästä raahautumaan töihin klo 9. Toivottavasti tästä pikku hiljaa helppais.

ellikeksi kirjoitti:


Mulle muuten tuli tää (noidannuoli) ekan kerran 17-18 vuotiaana (ja sen jälkeen lievänä tai pahempana joka ikinen vuosi), kun kärräsin marraskuun koleana päivänä hevosenlantaa kottikärryillä kakkavuoren huipulle... Nuo kultaiset muistot ;)

Multa meni kerran polvi alta.. vähän polkasin jalkaa hevosille kun ne potki ovia nähdessään tuomani iltaheinät kottarissa.. se oli sellanen pihasiirtotalli (kaksi boksia) isomman tallin pihalla, pehmeä hiekkapohja.. mutta silti kun siinä polkasin niin samantien kauhee vihlasu ja juilinta polvessa ja olin kankullani maassa. Hetken meni ennenkun uskalsin nousta ylös..hyyyvin hiitaaasti.. olin tuollon jtn 18v. Polvi oli loppuillan kyllä ihan ok ja pyöräilinkin kotiin. Mutta jotain siellä on vaivana tänäkin päivänä ja voipi olla kun olen sitten oikeasti vanha, että joudun johonkin tähystysleikkaukseen tms. sen kanssa plus jonkinasteinen virheasento jalasa muutenkin.. (plus siskollakin jokin pehmentymä nilkassaan).
Mulla myös jotain issiasnoidannuoli oireita, välillä vihlasee kesken kävelyn, varsinkin jos kääntyy tiukasti johonkin.. sit onkin hetki taiteilua eteenpäin pääseminen.. jos oon "kylillä" niin ei auta kuin jatkaa kävelyä hetken hammasta purren, sillä menee ohi. Välillä tulee kyllä niin raihnainen olo ja tulevaisuudesta kuva kumarselkäisenä mummelina..rollaattoria lykkien.. toivottavasti vasta mummona sitten..

Ja noi lantakärryt, olkoon tää loppukevennys.. kerran talvipäivänä olin viemässä kottarillista sitä ihteään ulos tallista sellasta lankkua pitkin siirtolavalle, ja hups, kottari lipes reitiltä ja siinä sitä sitten lapioitiin kuormaa hangesta käsin lopulliseen osoitteeseensa.. ei yhtään ketuttanut, ei...

Pepperille osanotot ja paljon jaksamisia raskaassa tilanteessa!

Olen joskus aiemminkin avautunut samasta asiasta, mutta kun koko ajan eräs, tai ei eräs vaan tuon mäykyn kasvattaja, tekee niin epämääräisiä jalostusvalintoja, että mä en vaan pysty olla maalaamatta piruja seinille. Ihan hintsusti tekisi mieli lähestyä häntä sähköpostitse, mutta liekö tuolla merkitystä. Kunhan tiedän, etten todellakaan enää tulevaisuudessa tue hänen kenneltoimintaansa.

Pepperille todella paljon jaksamisia surun keskelle!