Koirat.com

Maun muuttuminen on jännää En aiemmin olisi voinut harkitakaan esim. snautseria tai riiseniä. Eihän niillä ole kunnon turkkiakaan, vaan ne pitää trimmata (itse trimmaus ei siis ole/ollut ongelma, vaan ylipäätään trimmattavien rotujen ulkonäkö) Ja ne parrat... Yök!

Mutta nyt just ne parrat on kerrassaan suloinen yksityiskohta. Ja trimmatun snakun/riisenin ulkonäkö on kerrassaan ylväs!

Mies toiveikkaana nyt sitten odottaa, että muuttuisiko mieli myös ihmismiesten partojen suhteen

Mutta itse aiheeseen... Vinttikoirarodut eivät ole mun makuun (poikkeus: irlikset ja skotit). Villakoirille myös ei. Pienet seurakoirat ei, ei (tosin kiinanharjakoirat ovat söpöjä). Noutajille myös ei.

Kaikki lyttynaamat ja lurppakorvat sekä muutenkin vaan turhaan jalosteut koirat.
Koiran kuuluu olla koiran näköinen ja muistuttaa alkuperäänsä eli sutta.

Paul kirjoitti:

Koiran kuuluu olla koiran näköinen ja muistuttaa alkuperäänsä eli sutta.

Tämä nyt ei ole ihan näin suoraviivaista. Koira on oma lajinsa. Tuolla logiikalla voisi sanoa, että ihmisenkin tulisi muistuttaa apinaa. Eläimet ovat paljon jalostuneet omiksi lajeikseen. Joidenkin kohdalla ihmisellä on ollut näppinsä pelissä, joidenkin ei.
Jalostuksesta ja sen tarpeellisuudesta voidaan toki keskustella erikseen (lyön vetoa, että täällä jossakin on siitä keskustelu). Mutta tuollaisenaan "koiran kuuluu muistuttaa sutta" -kanta on jokseenkin tökerö.

Ikinä en ole tykännyt terriereistä ja alle 10 kiloisista. Muuten kaikki muut rodut kelpaa :)

Suht suppea rotuvalikoima olisi, jos koira ei ole koira mikäli ei muistuta sutta.

Ja se sutta muistuttaminen on muutenkin aika suhteellinen käsite. Joidenkin mielestä esim. sakemanni on ihan sudennäköinen, omasta mielestäni ei ollenkaan.

Koira on koira, se on sen näköinen rotuun katsomatta.

Mä oon tähän ketjuun varmaan joskus kirjoittanut, mutta en ottaisi itselle koskaan mitään spanielia (cavalierit inhokki nr. 1) enkä bichoneita.

Morre kirjoitti:

[quote=Paul]Koiran kuuluu olla koiran näköinen ja muistuttaa alkuperäänsä eli sutta.

Tämä nyt ei ole ihan näin suoraviivaista. Koira on oma lajinsa. Tuolla logiikalla voisi sanoa, että ihmisenkin tulisi muistuttaa apinaa. Eläimet ovat paljon jalostuneet omiksi lajeikseen. Joidenkin kohdalla ihmisellä on ollut näppinsä pelissä, joidenkin ei.
Jalostuksesta ja sen tarpeellisuudesta voidaan toki keskustella erikseen (lyön vetoa, että täällä jossakin on siitä keskustelu). Mutta tuollaisenaan "koiran kuuluu muistuttaa sutta" -kanta on jokseenkin tökerö.[/quote]

No ei sen epätarkemmin tai tökerömmin ole kuin tuolla aikaisemmin olevat " ei metsästyskoirat ja lyttynaamat" tyyliset :)
Ei metsästyskoirat ole rotu ;)

No ehkä ilmaisin itseni huonosti, mutta tarkoitin lauseellani pystykorvia jotka ovat mielestäni ainutta oikeita koiria. Tämä on siis täysin minun mielipiteeni.
Ehkä susi oli väärä sanamuoto ja oikea olisi ollut alkuperäinen koirien kantamuoto.
Tästä voisi kinastella loputtomattomiin jos siltä tuntuu.

Eli en tykkää lyttynaamoista, lyhytjalkaisista, pitkäselkäisistä, lurppakorvista, isosilmäisistä, liian pienistä tai -isoista. ;)

Apinalla ei ole mitään tekemistä ihmisen kanssa evoluutiossa vaan evoluutioteorian mukaan molemmilla on sama kantaisä, mutta ei siitä enempää. :)

Paul kirjoitti:


No ehkä ilmaisin itseni huonosti, mutta tarkoitin lauseellani pystykorvia jotka ovat mielestäni ainutta oikeita koiria. Tämä on siis täysin minun mielipiteeni.
Ehkä susi oli väärä sanamuoto ja oikea olisi ollut alkuperäinen koirien kantamuoto.

Juu, kuulostaa paremmalta. En minä ainakaan näe esim. pohjanpystykorvassa ja sudessa juurikaan yhteneväisyyksiä (esim. väri, päänmuoto).

Näin tuossa hiljattain täytetyn suden eläinmuseossa ja täytyy sanoa että kummastuttaa miten edes jotain malamuutteja, huskyja tai sakemanneja voi kukaan luulla susiksi edes hieman kauempaa Huolimatta täytetyn eläimen tietystä "luonteesta" (kuivuminen ja elastisuuden puute) niin jo pelkästä päänmuodostaan susi oli tunnistettavissa omaksi lajikseen jykevine leukoineen, ei mikään pihakoira siinä käynyt mielessäkään. Väittäisin myös että sudella liikkeet eroavat jonkinverran normineliskanttikoirista OT end.

Omat top_ei-ikinä-rodut tällä(kin) hetkellä bichon the pallopää ja miniterrierit/chihut

Heh,no on aika monta rotua,jota en ottaisi,joten en ala tähän luettelemaan niitä.En jaksakirjoittaa niin paljon ,sen voin sanoa että pitkä lista tulis.

^ Juu, mullakin tulis huomattavasti lyhyempi lista jos listaisi rotuja, joita voisi kuvitella ottavansa. Tosin sille taitaakin löytyä jo oma ketjunsa.

Ja mä voisin oikeastaan laittaa jo mulla olevan rodun, eli kääpiöpinserin, tuohon ei ikinä-listaukseen.

Ihan kiva koira muuten, mutta tuo haukkuminen.. Ja kylmänarkuus. Ei ole mun rotu, vaikka tuon kanssa kahdeksan ihan kivaa vuotta ollaankin vietetty yhdessä. Toista samanlaista ei kuitenkaan koskaan tule, tuosta ajan jättäessä.

Mulla myös bichon on sellanen nou nou -rotu, samoin muut pienet turkkirodut (ja oikeastaan tosi pienikokoiset rodut ylipäätään). Terrieritkään ei jotenkin sytytä, vaikka sinällään kyllä tykkään esim. russelista.

Mulla kans bichon tuntuu semmoselta ei-minun-rodultani. Ja samaan sarjaan kuuluu ihan cotonit, japaninpystykorvat. Spanielit..

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Oon molossityyppisiin koiriin päin!

Mutta jos Paulin mielipide olisi kaikessa lyhykäisyydessään että "Koiran kuuluu muistuttaa alkuperäänsä eli sutta" niin yhtä laillahan se on kriteeri kuin mikä tahansa muukin. Mitä sillä on väliä miten suoraviivaista se on tai kuinka monta rotua se jättää jäljelle, jos susimainen ulkonäkö on se mikä häntä henkilökohtaisesti miellyttää.

Mun eräs koiraton toverini tuumasi erään kääpiökoirakeskustelun päätteeksi notta "Koiran kuuluu näyttää siltä että se on polveutunut sudesta" ja kyllä mä ainakin omassa maussani tunnistan sen että sitä tiettyä alkukantaisuutta haen koiran liioittelemattomuudella vaikken erityisesti arktisia pystykorvia ihaile.

naukunen kirjoitti:

Mutta jos Paulin mielipide olisi kaikessa lyhykäisyydessään että "Koiran kuuluu muistuttaa alkuperäänsä eli sutta" niin yhtä laillahan se on kriteeri kuin mikä tahansa muukin.

Tottakai tuo saa olla henk.koht. kriteeri siinä missä muutkin.
Hämäännyin vain tuosta muotoilusta. Jos kirjoittaa "Koiran kuuluu muistuttaa alkuperäänsä eli sutta" tarkoittaa se yleistä mielipidettä; so. kaikkien koirien tulisi muistuttaa sutta.
Mutta jos kirjoittaa "Minun makuuni ovat koirarodut, jotka muistuttavat koiran alkuperää, eli sutta" on sävy jo ihan toisenlainen ja korostaa sitä omaa, henkilökohtaista makua.

Pilkunviilausta (ammattitauti...), mutta keskustelufoorumeilla aika tärkeää :)

Okei, mä osasin ehkä ketjusta johtuen ottaa sen automaattisesti taas niin, että tämä on minun henkilökohtainen makuni Munkin mielestäni koiran "kuuluu" olla yli 50-senttinen paimen, mutta en tokikaan väheksy rotuja jotka tähän kategoriaan eivät mene.

Heh, munkin mielestä koiran kuuluu olla yli 50cm paimen. Tai sitten tiibetinspanieli

Hassua miten moni karsastaa molosseja, ruttuturpia ja laumanvartijoita... Mulle on milteipä välttämätöntä, että edes joku noista kriteereistä täyttyy -paras tietty jos kaikki kerrallaan.

Itse en mielellään roikkuisi minkään mäyriksen tai perusspanielin hihnan perässä, mutta eipä se rotu sinällään este olisi. Mielummin ottaisin ajatustakin tottelevan "taviskoiran" kun kuristuspannassa kuolemaa tekevän vauhkon vahdin ( olettamuksena siis että syystä tai toisesta nurkkiini eksyisi joku aikuinen yksilö).

Helpompi olisi luetella mikä rotu kelpaa, kuin mikä ei, jos puhutaan pennun hankkimisesta.

Vähiten mielellään kuitenkin ottaisin KARJALAN KARHUKOIRAA tai muita sen tapasia pihapystykorvia tai just näitä luppakorvasia lintukoiria, joita on joka nurkat väärällään...

Äidilläni on kääpiösnautseri, enkä kyllä hinnasta ihan hyvästäkään ottaisi sitä räks räks räksyttään mun nurkkiini...

Mutta pakon edessä heltysin varmaan mille tahansa rodulle...

^ Lohdullista lukea, että on muitakin "rasisteja" kuin minä.
Helpompi luetella ne rodut, mitkä kelpaavat, kuin luetella pitkää rotulistaa, mitkä on ehdottomasti nou nou. Kun näitä nou nou-rotuja on aina vaan enemmän ja enemmän.

Koen että se on hyvä että ei ole ihan jokainen rotu omaankaan mieleen, koska sehän tarkoittaa sitä että on ymmärtänyt mitä ominaisuuksia koiralta toivoo ja osaa tunnistaa ne rodut mitkä sopii omiin tarpeisiin ja toiveisiin ja mitkä ei.
Itselläni on myös pidempi se lista millaista koiraa en halua kuin millaisen ottaisin. Vinttikoirat, ääripiirteitä omaavat rodut(todella lyttykuonoiset, lyhytjalkaiset, jättisuuret, ja ylikarvaiset) ja kaikki kovin herkkähaukkuiset rodut on mulla ehdottomat nounounou.

Haukka kirjoitti:


Mielummin ottaisin ajatustakin tottelevan "taviskoiran" kun kuristuspannassa kuolemaa tekevän vauhkon vahdin ( olettamuksena siis että syystä tai toisesta nurkkiini eksyisi joku aikuinen yksilö).

Äidilläni on kääpiösnautseri, enkä kyllä hinnasta ihan hyvästäkään ottaisi sitä räks räks räksyttään mun nurkkiini...

Mun korvaan kuulostaa nyt vähän siltä, että tässä puhutaan semmoisista piirteistä, jotka ovat koulutettavissa pois. Tuskin kukaan järkevä ihminen sanoo haluavansa kaikelle hullunlailla räksyttävän koiran tai "kuristuspannassa kuolemaa tekevän vauhkon vahdin", mutta nuo eivät ole rotuominaisuuksia, vaan tapoja, joiden syntyyn ja vahvistumiseen voi koulutuksella vaikuttaa. Minäkään en halua koiraa, joka kiskoo hulluna hihnassa, repii huonekaluja, puree ihmisiä, kusee kintuille, tappaa kissoja... Mutta eipä noita ominaisuuksia käsittääkseni sellaisenaan kuuluisi millään rodulla olla, jos sen oikein kouluttaa

Johannna kirjoitti:

Ja mä voisin oikeastaan laittaa jo mulla olevan rodun, eli kääpiöpinserin, tuohon ei ikinä-listaukseen.

Ihan kiva koira muuten, mutta tuo haukkuminen.. Ja kylmänarkuus. Ei ole mun rotu, vaikka tuon kanssa kahdeksan ihan kivaa vuotta ollaankin vietetty yhdessä. Toista samanlaista ei kuitenkaan koskaan tule, tuosta ajan jättäessä.

Mäkin voisin sanoa samaa sakemannista. Sakke on ihana koira, omine puutteineen toki, mutta rodun kehno terveys, karsea ympärivuotinen karvanlähtö ja musta-valkoisuus eivät houkuta. Viimeisin ominaisuuksista on varmaan sellainen, mikä monia sakemannin ottajia houkuttaa mutta itse tykkään siitä että koira osaa vähän soveltaa ja jopa kyseenalaistaa asioita kunhan omistajana saan tarvittaessa itse viimeisen sanan.