Koirat.com

Olen koirien suhteen aika kaikkiruokainen vaikka toki joitain mieltymyksiä on. Olisin silti valmis kokeilemaan lähes mitä tahansa ja sanomaan sitten vasta, koska muuten mielipiteet perustuu aika pitkälti ennakkoluuloihin. Jos kuitenkin miettisin koiran hankintaa niin tieten tahtoen en näihin soppiin kauhaani laittais:

Sylikoirat Sekalainen seurakunta pokemonin näköisiä karvapalloja joiden virkaa en ole vain koskaan ymmärtänyt täysin (perhoskoira, chihu, pommi, lhasa apso, bichon, kiinanpalatsikoira) Onhan ne söpöjä, mutta mä tykkään sellaisesta jäyheemmästä ja koiramaisesta enemmän. Plus useimpien turkki ajaisi mut hulluksi. Tästä ryhmästä villakoiran kyllä kelpuuttaisin koska ne nyt on niin mahtavia, aktiivisia, älykkäitä ja terverakenteisia. Mutta noin pääpiirteiltään tälläiset koirat ei nappaa.

Saksanpaimenkoira Kuten täällä onkin jo mainittu, sakun terveydentilanne on jotakin niin karmeeta enkä haluais ottaa siihen osaa enkä arpaa. Mulla on myös henk.koht. ikäviä kokemuksia sakuista joiden takia on jäänyt negatiivinen asenne rotua kohtaan.

Cairni, valkoinen länsiylämaanterrieri En muutenkaan ole mikään hillitön terrieri-ihminen, ja nämä rodut eivät vain jostain syystä kiinnosta minua. Olen tavannut molempia rotuja ja ihan mukavia ovat mutta itselle en vain haluaisi. Terriereistä borderin ja norwichin/norfolkin kelpuuttaisin.

Pystykorvat Olen enemmän luppakorvajunttispanieleiden ystävä Suden sukulaiset jääköön muille.

jiy kirjoitti:



Sylikoirat Sekalainen seurakunta pokemonin näköisiä karvapalloja joiden virkaa en ole vain koskaan ymmärtänyt täysin (perhoskoira, chihu, pommi, lhasa apso, bichon, kiinanpalatsikoira) Onhan ne söpöjä, mutta mä tykkään sellaisesta jäyheemmästä ja koiramaisesta enemmän. Plus useimpien turkki ajaisi mut hulluksi. Tästä ryhmästä villakoiran kyllä kelpuuttaisin koska ne nyt on niin mahtavia, aktiivisia, älykkäitä ja terverakenteisia. Mutta noin pääpiirteiltään tälläiset koirat ei nappaa.

Mä niin putosin ton "pokemonin näköisiä karvapalloja" -kommentin kohdalla!

Oi joi, aika paljon on rotuja, joita en ottaisi itselleni.

1) Metsästyskoirat (ajavat, seisovat, noutavat), koska minä tai mieheni emme metsästä eikä koira pääsisi meillä toteuttamaan sitä tarkoitusta, mihin se parhaiten sopii.
2) Kaikki alle 30 cm ja yli 65 cm säkäkorkeudeltaan olevat koirat , koska haluan koiran olevan uskottavan kokinen ilman ylilyöntejä.
3) Lyttykuonoiset rodut, koska eivät ole terverakenteisia, vaikka meillä pitkään bokseria harkittiin, mutta tällä perusteella tippui pois listalta.
4) Käyttölinjainen malinois: ei taatusti pysyisi minulla hanskassa ja ikinä en ole tavannut yhtä pelottavia koiria kuin nämä.
5) Bordercollie, kelpie: turhan aktiivisia rotuja minulle
6) Vinttikoirat: eivät vain ole minun juttuni ulkonäöllisesti

Metsästyskoiria vierastan, ovat ne sitten ajavia, haukkuvia tai noutavia. Terriereitä oudoksun lukuunottamatta airedalea ja bedlingtonia, joista minulla on kokemusta lapsuudessani. Yleisesti palveluskoirat ja seurakoirat ovat paremminkin minun juttuni.

Spanielit. Ulkonäkö ei miellytä yhtään.
Vinttikoirat. Paitsi whippet.
Villakoirat. Ei vaan nappaa. Musta isovillis on ihan näyttävä, en vaan ottaisi itselleni.
Liian jalostetut koirat. Kyllä te tiiätte. Muutamat on kyllä ihan kivoja, mutten ikinä hankkisi ihan sen terveystilanteen puolesta.
Kulttis ja labbis. Liian minärakastankaikkeamikäliikkuu.
Seurakoirat. Ei. Pienetkään koirat ei oikeen innosta, vaikka terrieri olisikin.

Aika samoilla linjoilla mennään kun kaikki muutkin, en ottaisi mitään koiraa, jota on ylijalostettu ihmisen itsekkyyden vuoksi.
Mutta myös oma henkilökohtainen inhokki on kultainennoutaja. En tiedä miksi, mutta ne vaan eivät ole minun mieleeni :0

No menkööt nyt sit ajanvietteen vuoksi.

Vietikkäät koirat. EI sitten millään. Haluan että koiran voi pitää vapaana ilman pelkoa että se ottaa hatkat kilometrin päässä sijaitsevan elukan vuoksi
Ruttunaamat. En halua kuunnella tukehtumassa olevaa koiraa. Tai vaihtoehtoisesti molossityyppistä kuolaturpaa.
Lurppakorvat. Ok, ei kaikki rumia ole, mutta esim. spanielit ei vaan oikeasti miellytä omaa silmää yhtään.
Turkkirodut. Voisin kyllä harkita rotua jota pitäisi trimmata vaikka pari kertaa vuodessa, mutta kaikenlainen ylimääräinen härvääminen on mulle ihan utopiaa. Esim. vanhanenglanninlammaskoirat esitetään kauheina puuhkina ja händlerit juoksee kammat suussa, kiitos muuta ei kiitos..
Liikasuuret/liikapienet. Ei, en kaipaa koiraa joka kuolee jäätyään oven väliin tai semmoista koiraa, joka yltää _kaikkialle_.
Vinttikoirat ja muut samantyyliset rodut. Eii...

syntaksivirhe kirjoitti:

. Esim. vanhanenglanninlammaskoirat esitetään kauheina puuhkina ja händlerit juoksee kammat suussa, kiitos muuta ei kiitos..

Tämä on muuten ihan totta Minusta on äärettömän huvittavaa kuinka nämä koirat pitää näyttelyissä olla sellaisia pörröisiä palloja ja kesken seisotuksenkin pörhötetään karvaa pystyyn. Jessunjee.

jiy kirjoitti:

Sekalainen seurakunta pokemonin näköisiä karvapalloja joiden virkaa en ole vain koskaan ymmärtänyt täysin.

Mä niin repesin! Koska omistan tällaisen pokemonin.



Tosin oma pokemonini elää kyllä ihan samanlaista elämää kun muutkin "normaalit" koirat. Ulkoillaan säällä kuin säällä kunnolla, järsitään verisiä luita ja harrastetaan. En sitten tiedä, mikä erityinen virka näillä pokemoneilla pitäisi olla normaalin koiran viran lisäksi?

Sitä kuitenkin vierastan, että pieniä koiria pidetään pumpulissa, ylihoivataan, varotaan ja inhimillistetään liiaksi. Mutta se on taas omistajasta kiinni enemmän kuin rodusta.
Kun taas ulkonäöllisistä asioista puhutaan, niin sehän on ihan vaan makuasia. Meikäläinen tykkää niin syliin käpertyvistä pörröpalloista kuin isommistakin koirista. Tahtoo vaan tuo allergia&astma olla esteenä lempparirotujen hankkimiselle

^ Mätykkään hirveesti sun asenteesta/asennoitumisesta koiraasi ja tilanteeseesi. (Oon pistänyt sen aiemminkin merkille, mut nyt on pakko avata suu.) Tiedostat, ettet ehkä koskaan voi hankkia sellaista koiraa, minkä ehkä ilman allergiaa hankkisit. Hankit "lelukoiran", koska se sopii sun terveydentilaasi, mutta et tyydy siihen, ettäsulla on "lelukoira" vaan teet sen kanssa samoja juttuja kun muunkin rotuisen kanssa tekisit. Veikkaan, että sun pokemon on paaaaaljon onnellisempi kuin ne leluina pidettävät rotutoverinsa. Mahtavaa! Toivottavasti monet pokemonien ja muidenkin rotujen omistajat ottaisivat susta mallia. (Luen myös itseni tähän joukkoon. Liian helposti sitä itsekin sortuu sellaiseen " ei tän kanssa voi kuh tää on tämmönen"-ajatteluun.)

Mä en täysin usko tuohon, että villakoirat/bichonit ym. ois yhtään allergiaystävällisempiä kuin muutkaan koirat. Se on niin yksilöllistä mitkä koirat/rodut allergisoi. Ja sylkihän se on yleensä pahin.

Siihen omaan elukaan yleensä siedättyy, vaikka se voi olla tuskaista aikaa kunnes näin tapahtuu, mikäli tapahtuu.
Mähän meinasin viedä silloin tuon kääkän takaisin kasvattajalle, kun sain siitä niin hirveät oireet, mutta sitten ne katosivat ihan yhtäkkiä.

Huskystä en ole saanut mitään oireita.

Kaverin villakoirista alkaa aina nenä kutiamaan ja henkeä ahdistamaan.

Ja minä olen ihan samaa mieltä tuosta pikkukoirien paapomisesta. Taisin jossain toisessa ketjussa jo aiheesta avautuakin. Ne on koiria, vaikka pieniä ovatkin. Samat sosiaalistamiset ja tapakasvatukset pätee niihinkin, kuin vaikkapa johonkin sakemanniin.

Ne ei mene rikki siitä, että niitä lenkittää tai juoksuttaa. Lapset voi käsitellä niitä ilman, että jalat menee heti poikki. Maalaisjärki ja niin edespäin.

Minä ainakin karsastan niitä pikkukoirien kasvattajia jotka ilmottavat heti että meiltähän ei pentuja myydä lapsiperheisiin. Selvä. Eli mikäli nuori, lapseton pariskunta ostaa pennun tällaiselta kasvattajalta, onko heidän kirjoitettava jonkinlainen sopimus tai luvattava, ettei lapsia tule? Tai mikäli tulee, niin onko koirasta luovuttava?

Lisäksi kaikenlaiset hiekkalaatikot ja koirien koko talven sisälläpitäminen saa minut pahoinvoivaksi. Eihän niitä pikku mammanmussukoita voi tietenkään viedä ulos tarpeilleen jos on vähänkin pakkasta, kun ne rievut kärsii.

edit. jiy, kai näiden "Pokemoneiden" päämääräinen virka on olla seurakoirina. Sitten taitaa olla omistajasta kiinni, mihin kaikkeen sitä Pikachuansa haluaa käyttää tai mitä haluaa kokeilla.

^ Jep. Ei allergiavapaata rotua ole olemassakaan. Mua helpottaa kuitenkin se, kun koiralla ei ole karvanlähtöaikaa ja karvaa ei löydy joka nurkasta. Karvan irtoaminen kun tarkoittaa aina enemmän pölisevää hilsettä. Terriereille allergisoin vähemmän, villakoirille/bichoneille en yhtään. Siksi lopulta päädyin bologneseen. Uskokaa pois; reilu 20 vuotta haaveilin omasta koirasta, siinä tuli kyllä pohdiskeltua eri rotujen välillä hoitamalla kavereiden koiria jne.
Pahimmat allergisoivat ovat sakemannit, pystykorvat, colliet yms. Niiden kanssa en pysty olemaan ollenkaan. Niiden kanssa tuskin kestäisin sitä koko siedätysprosessia.

Mutta nyt menee jo off topiciksi!

Reppis kirjoitti:

En sitten tiedä, mikä erityinen virka näillä pokemoneilla pitäisi olla normaalin koiran viran lisäksi?

Niinpä. Eihän tällaiset pokemonit missään palveluskoirakentillä nyt toimi, mutta pääasiassa mukavia kavereita ne lamppuharjatkin on muissa koiralajeissa, kuten agissa, tokossa, rallytokossa ja mitä näitä nyt onkaan. Jos oikein kovilla tavoitteilla on tarkoitus harrastaa, niin en tiedä, onko pokemon-koira ihan varmin valinta siihen, mutta sellainen perusharrastelu, lenkkeily ja muu koiran arkeen kuuluva juttu on ihan mahdollista suorittaa myös pokemonilla. Minun pokemon kulkee samat lenkit kuin tuo toinen ns. hieman katu-uskottavampi pokemon ja isompi koira. Se kulkee harrastuksissa mukana ja sen kanssa tehdään sen mukaan, kuinka jaksan itse hakata päätäni seinään - tämä yksilö on tietyllä tapaa vähän ärsyttävä harrastuskapistus, sillä sen toistonkestävyys on tasan nolla ja sitä kiinnostaisi ainoastaan agility ihan hirveästi (ja muut lajit aika vähän), mutta mäsän kropan takia en sitä uskalla enempää rikkoa. Pikku-pokemon leikkii isompien koirien kanssa ja se ajaisi pupuja mielellään takaa kuin suuremmankin saalisvietin omaava koira olevinaan, se rouskuttaa pikkuisilla leuoillaan samanmoisia luita kuin isommat koirat. Yhtälailla mä pidän sitä koirana, vaikka se onkin vähän höpsömpi kuin vähemmän pokemonit koirat. Sitä paitsi se on ihan kamalan söpö

^Mä olin tänään kattomassa agikisoja ja siellä kolmosissa kisas ihan pikkuruinen kleini. Se oli tosi taitava!

Ja meidän koirakaveri-kleinikin kisaa myöskin kolmosissa ja on ihan hirveän taitava! Ne on kyllä ihania pikku-viipottimia.

Voisiko tähän väliin heittää semmosen sanonnan, että "ei ole koiraa karvoihin katsominen"? :D
Semmonen kotikoira Bichon Frise tuottaa varmasti ihan yhtä paljon iloa omistajalleen kun vaikka agilityn maailmanmestari Border Collie omalle omistajalleen :)

Hauskaa, että kun tähän ketjuun viimeksi kirjoitin jo kauan sitten, niin en olisi voinut kuvitella itselleni sellaista koiraa, jota ei voi millään tavalla käyttää metsästykseen. Noh, niin se mieli muuttuu, vaikkakin enimmäkseen se aiempi pohdinta liittyikin käytännöllisyyteen eikä varsinaisesti mieltymyksiin. Nyt on molossiryhmän kuolaturpa talossa ajokoiran lisäksi ja olenhan minä uuteen tulokkaaseen aivan ihastunut. Jos nyt tekisi uuden luonnehdinnan siitä mikä on pois mun laskuista, niin se menisi näin:

-kaikki turkkirodut ->ei kiinnosta puunata
-kaikki, joita pitää pukea jo heti kun vähän kylmemmät ilmat iskevät -> ei jaksa venkslata niiden vaatteiden kanssa
-paimenkoirat suurimmaksi osaksi -> en jaksa koiraa joka on niin ohjaajakeskeinen. Vähän pitää olla myös itsenäisyyttä.
-rakenteellisesti jollain tapaa täysin liioitellut rodut (liikaa nahkaa, liian vähän kuonoa, liian vähän jalkoja, liian pitkä selkä, aivan liikaa massaa ym.)
-saarloos wolfhound ym. susi-sekoitusrodut -> turhan arvaamattomia
-pienet koirat, alle 40cm säkä -> no ei ne vain tunnu koirilta
-terrierit -> en osaa tarkkaan yksilöidä mikä niissä mättää, mutta kaikki tapaamani ovat vain olleet jotenkin "ei kiitos". Paitsi staffit ja bullterrieri.

Outoa. Ennen kaikki miniminikoirat ovat olleet ehdoton nou nou. Nykyään huomaan toisinaan leikitteleväni ajatuksella, että meillä olisi joku kissankokoinen koira. Niistä ei vaan tahdo sopivaa löytyä, joten jäänee vaan ajattelun tasolle.

En ottaisi mitään isoa koiraa, yli 50cm ja 20kg. Jotenkin pelottaisi, että jos en pärjäisikään sellaisen kanssa. Muutenkaan vaikka saksanpaimenkoirat, mitkään molossit jne ei iske yhtään. Joitain vuosia sitten olisin sanonut myös chihuille ei ja nyt minulla on sellainen. Villakoirat on aina kuuluneet suosikkeihini, tosin isoa en ottaisi. Terrierit ei myöskään innosta. Pienistä koirista lhasa apsot, shih tzut, mitkään bichonit ei kiinnosta. Minulla on myös todettu lapsena koira-allergia, tosin nyt oireita ei ole tullut mistään.

Hehe, olipa hauska lukea noita vanhoja kommentteja 'sylikoirista'. Virkaa vailla olevista pokemoneista. Ja kyllä, alan tästä eteenpäin kutsumaan näitä pokemoneiksi mutta, kyllä nää mun pikachu, bulbasaur ja charmander (cottoneita ja apso) on ihan koiria siinä missä mikä tahansa muuki rotu. Pitkät turkit ei meillä estä normaalia eloa. Samoten käydään metsässä ja normisti lenkeillä oli keli ku keli (harmittavan paljon tiän kyllä niitäki tapauksia ettei lenkille mennä koska sataa vettä/lunta, on märkää, lällislää).