Koirat.com

en nyt oikeen osaa perustella mut seuraavat rodut on kiinnostanut:

Tanskandoggi
Berninpaimenkoira
Welsh corgi

jotain kiinnostavaa vaan niissä on

mulla on uusi rakkaus: bouvier jostain syystä olen aivan myyty tälle rodulle, ja jossain hamaassa tulevaisuudessa hankin varmasti uroksen kyseisestä rodusta. pidän luonteenkuvauksesta, ulkonäöstä (jörö mörkö ). ainoa mikä todella mietityttää on tuo turkki...
haen kyllä vieläkin sitä omaa rotuani, labbis ei tunnu omalta vaikkakin rakastan yli kaiken tuota meidän höslää, haluan koiran jolla on ehkä hieman enemmän omanarvontuntoa, miettii ennen kuin tekee ja on huomaamaton sisätiloissa eikä koko ajan hösellä mukana. tuo vanhempi täyttää nuo kriteerit hyvin, harmi vain että samanlaista ei taida enää tulla vastaan kun tuo on aika one of a kind
kihara on kyllä vieläkin vahvoilla, ja se ikuinen chessi
uusina tulokkaina mun listalla ovat lancashire heeler, ja welsh corgi. parin vuoden päästä voisi lauman jatkoks hankkia jomman kumman.

Tunnustan olevani ikuinen haaveilija.
Ja niin suuri määrä kaiken maailmaan "haaveilu eläimiä" etten koskaan elämäni aikana ehtisi kaikkea saada, mutta ajatuksilla leikittely on ihanaa. Selailla esim koirarotuja ja kuvitella niitä omalle kohdalla (mä luulin, että tää piirre häviäisi meikäläisestä kun olen olevinani aikuinen )

Koirista tällä hetkellä ykkös haaveena on cockeri, ja se haave onkin ihan toteutuskelpoinen.
Pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran tahdon taas joskus (edellinen oli pk)
Tanskandoggi (onneksi näitä on tuttavapiirissä paljon)
Faaraokoira (voi sitä kauneutta)
Lk collie (tosin pk:kin olis ihana)
Staffi, mikähän siinäkin viehättää...

Ja nuohan on liki kaikki ihan erilaisia koiria, voi kun saisi kaikki haluamansa piirteet yhteen koiraan
(sakemanni on kyllä kaikkein eniten se oma rotu)

Minähän olen aina sanonut olevani henkeen ja vereen rotikkaihminen, mutta nyt kun on alkanut pikkuhiljaa suunnittelemaan "sitä seuraavaa koiraa", olen yllättänyt itseni katselemassa paria plan B:tä. Eli borkut ja bouvierit kiinnostaa aivan järjettömän paljon. Ja molemmat on vuosia olleet erittäin potentiaalisia vaihtoehtoja, jostain syystä olen päätynyt haalamaan näitä laitapuolenkulkujoita hellään huomaani Bouvierista kuulisin mielelläni lisää, varsinkin kyseisen koiran omistajan näkökulmasta, joten jos jonkun nurkista löytyy tämä turkkihirviö naurettavine kulmakarvoineen, saapi yksäröidä

Portugalinpodengo En edes tiedä mistä tämä ihastus on syntynyt, mutta on ne pienet vaan jotenkin lumoavia. Aion tutustua rotuun vähitellen paremmin, mutta ainakaan seuraavaksi koiraksi se ei ole suunnitteilla, vaan on sellanen "sitten joskus" haave.

beagle on kiinnostanut jo pidempään. Ikävä kyllä tunnen hurmaavia beaglejä, jotka eivät yhtään lievitä sitä kiinnostusta.. Toisaalta tunnen myös sellaisia läskeja pulla-beaglejä, jotka eivät kuuntele omistajaa pätkääkään. Eikä unelmana tosiaan ole mikään ylipainoinen, välinpitämätön, vain ruuasta innostuva, muille koirille ärhentelevä, karkaileva koira.

Bichon frise, yorkshirenterrieri. Joskus ois kiva saada laumanjatkoksi pieni koira, joka olisi vähän helpompi tapaus. Ja jonka kanssa harrastelisi vain omaksi huviksi, ja joka kulkisi kätevästi mukana. Mutta toisaalta, mihin mä muka menisin vain sen yhden koiran kanssa ja jättäisin isommat kotiin? Niin, en mihinkään. Bichoneista pidän, koska se oli lapsuuteni ensimmäisiä koirakokemuksia ja ihastuin tietty pikkutyttönä kovasti.

Amerikanbulldoggi, amerikanpitbullterrieri ja irlanninsusikoira kuuluvat sarjaan "mies haluaa, ja voisin taipua suostumaan..".

Mä olin ennen ihastunut sellaisiin nallekarhumaisiin rotuihin kuten bernit ja nöffit ym.
Nyt kuitenkin koiraharrastuksissa enemmän pyörineenä ja koiria katselleena on tuulet kääntyneet ihan päinvastaiseen suuntaan...

Haaveissa siintää pinseri. Se miellyttää mua ihan hirveesti ulkonäöllisesti ja varsinkin ruskea väri on kaunis. Oon ihastunut koiriin joilla lihasmassa ja rakenne on selkeesti näkyvissä ja siis lyhyt karvahan sen tekee mahdolliseksi.
Mä luulen että agilityyn hurahtaneena pinseri ois oiva koira siihenkin lajiin, mutta mietityttää sen itsenäisyys.
Mä kuitenkin tykkään että koira on suht kiinnostunut musta ja vain ja ainostaan musta No ei,toivon semmosta tervettä kiintymystä ja haluan että koiraa voi huoletta pitää vapaana.

Jos pinseri jää haaveeksi niin kääpiöpinseri tulee sitten hyvänä kakkosvaihtoehtona. Siinä ei varmasti ole muuta "huonoa" puolta kuin koko. Oon omia sessejä kohtaan jonkin verran suojelunhaluinenja mitä pienempi tapaus sitä enemmän sitä varoo mm.koirien rajuissa leikeissä...

Mä en kaipaa ihan hirveen haasteellista koiraa, mutten halua kyllä mitään pehmeetäkään. Kaks sohvaperunaa on jo kotona ja tuntuu että ne on välillä vähän älyllisesti vajavaisempia kuin tuo aktiivinen tapaus

Basenji kiinnostaa kanssa. Se miellyttää kans ulkoisesti ja koko ois tosi passeli. Seuraava koira ei saa olla iso, muttei minikään mielellään.
Mulla luultavasti aina tulee tää kolmen koiran lauma olemaan ja koen että pienempien kanssa on hieman helpompi liikkua kun kolmen ison kanssa, mulla koirat kun kulkee paljon mukana...

akita ehdottomasti,sellainen ois kiva mutta olen kuullut että se ei tule kovin hyvin toimeen muiden koirien kanssa,pidän sitä aika pahana miinuksena joten en sitten tiedä tulenko koskaan hommaamaan akitaa,se ois kyllä muuten täydellinen,ah.

Niin ja dalmatian koirat on kiinnostanut aina. ehkä joskus hommaan sellaisen tai sitten en.

Mulla on 15vuotta ollut haaveena sakemanni ja nyt kun se on jo kotona niin piti oikein rueta miettimään, että mitä niitä muita rotuja on jotka on ollu kakkosena.
Husky- upea koira, mutta en itselle kyllä varmasti tohtisi ottaa.
Basenji- jossain vaiheessa pyöri paljonkin mielessä.
Malinois- jotenkin viittaa varmaan hieman tuonne sakemanni mieltymykseen.
Tanskandoggi- olen aina ihaillut näitä vain kaukaa jotenkin niin ylvään olemuksen johdosta.
Ei kyllä äkkiä tule muita mieleen. Ja nyt onkin tulossa toinen sakemanni taloon sillä kyllä tuo ensimmäinen on vakuuttanut minut siitä että tämä on se mun rotu.

Mun mieli on muuttunut huhtikuusta sen verran, että berni meille todellakin kyllä jossain vaiheessa tulee, on ne vaan niin . Mutta seuraavaksi meille kuitenkin näillä näkymin tullee suomenlapinkoira, joskin siihenkin vielä pari vuotta aikaa ennen kuin toisen koiran tulo on mahollinen. Aussi edelleen toivelistalla, samoin partis, mutta kaikki aikanaan, nuoriahan tässä vielä ollaan. ;)

^ Partacollie on kyllä niin sun näköinen rotu.

Mä en ole tainnut vielä vastata tähän.

Molossit on lähellä sydäntä joten borkku, bullmastiffi ja tanskandoggi ovat sellaisia että hyvinkin voisin kuvitella itselleni jonkun noista. Corso ja enkkubullikin ovat mieleen. Corso on vähän niin ja näin, ilmeisesti aika verrattavissa rotikkaan joten jos corson ja rotikan välillä pitäisi valita, niin ottaisin varmaan kuitenkin itselle tutumman vaihtoehdon eli rotikan. Enkkubulli on enemmän miehen mieleen ja jos tietäisin varmaksi että hän sen myös hoitaisi, niin toki sellainen voisi meille joskus tulla "miehen koiraksi". Bokseri on aina myös ollut mielessä mutta mä luulen että se on liian adhd mun makuun.

Terrieriryhmässä on oikeastaan vain yksi rotu, minkä huolisin itselle ja se on kääpiöbulli. Normikokosta en ottaisi. Amstaffi on hieno koira mutta en usko että sellaista ikinä itselle ottaisin mm. luonteen ja koon vuoksi.

Jenkkiakita, cirneco ja farkku ovat pystykorvista ehdottomat suosikit. Akitaa tuskin tulen ikinä turkin vuoksi hommaamaan mutta cirneco ja farkku ovat kyllä aika mielenkiintoisen oloisia koiria jotka voisin kuvitella itsellekkin. Basenji on aina miellyttänyt silmää mutta luonne ei sovi alkuunkaan itselle joten niitäkin kuolaan vain kaukaa.

Afgaani on aina ollut sellainen että kun sellaisen jossain näkee, niin mä en voi sanoa muuta kuin "VAU"! Upea kuin mikä mutta turha edes miettiä kun turkki niin työläs.

Petit basset griffon vendeen on aina jaksanut ihastuttaa sillä rakkimaisella olemuksella mutta en tule sitä ikinä kuitenkaan hankkimaan koska sille ei käyttöä vaikka taitavat suurimmaksi osaksi nykyään toimittaa vain sitä seurakoiran virkaa.

Jos joskus päätän vaihtaa kääpiörotua, tulee se olemaan ranskis tai bostoni. Ehkäpä mopsikin kävisi. Ja kääpiökoirien sekaan olen miettinyt joskus tulevaisuuteen italiaanoa. Siinä pieni ja näpsäkkä pikkukoira joka ei vaadi mahdottomia. Shih tzu on näistä turkkikääpiöroduista ainoa, minkä voisin ottaa itsellekkin. Shih tzun voisin kuvitella karkean griffonin tilalle puunattavaksi ja pöyhittäväksi.

Mutta jos näistä nyt pitäisi sanoa varmaksi, mitä tulee vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden aikana, niin ne on borkku, ehkä(siis tosi iso ehkä) farkku, cirneco tai italiaano.

griffoni kiinnostaisi tällä hetkellä ja pallljon:) ehkä hommaan sellaisen seuraavaksi kun aika koittaa

Alaskanmalamuutti on ollut jo ihan pikkupennusta asti ollut yksi lemppareistani. Ottaisin ihan milloin vain, mutta tilat eivät anna periksi eikä varsinkaan harrastaminen (ja kiinnostus muutin rodunomaiseen harrastamineen on nolla tällä hetkellä) onnistu tällä hetkellä, joten kaukainen, mutta toivonmukaan ei kuitenkaan täysin mahdoton haave.

Samassa sarjassa muutin kanssa pyörii myös jämtlanninpystykorva, mun mielestä se vaan on niin komea koira, mutta en tiedä tulisinko itse henk.kohtaisesti koskaan hankkimaan. Paitsi sillon jos ois mies joka tahtois harmaan tai jämtin, niin siinä tapauksessa minä päättäisin rodun ja se ois jämtti

Bullterrieri on jotenkin vain ihana, ollut jo pitkään. Muutamia yksilöitä livenä nähnyt ja saanut tutustua niihin niin pihalla kuin ulkona, aivan mahtava, sympaattinen rotu, eikä kääpiötkään vaikuta yhtään hullummille.

Bostoninterrieri on mun salainen intohimon kohde.. Ei vaan voi selittää, jotenkin vain kolahtaa ja kovaa.

Ja sitten on venäjänvinttikoira. Mun suurin intohimon kohde ollut jo vuosia myös, ja rodunomainen toiminta kiinnostaa. Ehkä toteuttamiskelpoisin unelmista.

Sitten on nämä lapsuudesta mukaan tarttuneet lempirodut, suomenajokoira ja mäyräkoira, ja kyllä ainakin mäyräkoira tulee olemaan ehdottomasti jaloissa pyörimässä. Realistisimmat rodut jotka mulle kotiutuis, on siis mäyräkoira ja venakko.


Piti pikkasen tulla muokkailemaan, oli yksi tärkeä rotu unohtunut ja jostain syystä en saa omaa aikaisempaa viestiä muokattua.

^24h saa nykyään muokata omia viestejään, sen jälkeen ainoastaan moden avulla.

Kahden sekarotuisen kanssa elelleenä sitä aina välllä miettii josko seuraava olisi sitten se harrastukset mahdollistava rotukoira.

Yllättäen ykkösvaihtoehtona on rotikka (Molemmat koirani ovat/ovat olleet rotikkamixejä). :D
Rodussa kiehtoo sen vahvuus, toimeliaisuus, tetynlainen järkkymättömyys ja työllä ansaittu side omistajaan. Jonkin verran mietityttää vahtiviettisyys ja tietysti se, löydänkö itselleni sopivan yhdistelmän :)

Beussi ja bullmastiffi, sekä am.staffi ovat rotuja, jotka pyörivät taustalla tasaisen epätasaisesti.

Ehkä hiukan yllättävänäkin lisäyksenä tähän porukkaan on lk. collie. Tosin enemmän rotuun tustuttuani luulen, ettei ko. rodun edustajaa minulle tule. Liikaa epätasaisuutta ja herkkyyttä :/

Oon tossa joku aika sitten huomannu et taidan olla molossikoiruuksien perään :D
Eli haaveena seuraavaksi koiraksi olis bokseri, bordeauxindoggi tai bullmastiffi.
Kaikissa viehättää ulkonäkö tosi paljon, ja käyttäytyminen myös, vaikkakin bokserin käytös ja luonne taitaa olla aika toisesta ääripäästä kuin näiden kahden muun..
Urospentu Ronjalle kaveriksi..

Voi voi ku näitä on niin monta! :) Laitan vaan muutaman..

Chow chow: Oon aina haaveillu tälläisestä omanarvontuntoisesta rauhallisesta filosofista. Vielä joku päivä hankin itelleni sinikielisen Eewok-vauvan :) Tälläinen sopis luonteensa puolesta mun miehelle ja onki meidän yhteinen päätös että seuraava koira tulee olemaan chow chow

Akita: Varmaan maailman kauneimpia koiria. mutta ehkä joskus sitten kun omat taitoni riittävät tälläiseen. Shibastakin olen haaveillut, mutta ehkä jään vaan huokailemaan kun koirapuistoissa välillä näkyy. Ihanan ketteriä.

Huskytkin olis niin kauniita. Ja belgianpaimenkoirat. Ja olishan niitä vaikka mitä, mutta meidän lukaalissa on sovittu sellaset säännöt että vain yksi koira kerrallaan niin taidan keskittyä vaan sinikieliseen, koska sellainen tulee olemaan seuraava karvainen perheenjäsenemme

Maailman upein koira on ehdottomasti saluki. Vaikka en vinttikoirista muuten perusta, niin siinä on jotain ylvästä ja arvoituksellista. Tällä hetkellä on kyllä melkein mahdoton kuvitella itseäni salukin omistajana, ei ihan rahkeet riitä. Ja muutenkin on sellainen pöljä olo, että ei niin ylväs koira sovi tällaiselle juntille kuin minä...

Mutta suomenlapinkoira minulle vielä joskus tulee! Siinä on jotain ihastuttavan maanläheistä ja sympaattista.

whippet ehdottomasti, en oikein tiedä mikä siinä on mutta se tuntuu luonteeltaan just tosi ihanalta ja ulkonäöstä pidän,urheilullinen ja aika terve rotukin:) toivottavasti saan joskus whippetin!! Luulltavasti mun seuraava koira jos mulle vielä koira tulee.

magik kirjoitti:

whippet ehdottomasti, en oikein tiedä mikä siinä on mutta se tuntuu luonteeltaan just tosi ihanalta ja ulkonäöstä pidän,urheilullinen ja aika terve rotukin:) toivottavasti saan joskus whippetin!! Luulltavasti mun seuraava koira jos mulle vielä koira tulee.

Etkös sinä ollut vielä hetki sitten suunnittelemassa pentuja seropillesi? Kun on ihku koira ja silleen.