Koirat.com

Lisää tilaa sinkkupulinalle.

Aikaisempi ketju löytyypi täältä.

titiuu kirjoitti:

Minuu niin ärsyttää kaikki "vain sisin ratkaisee" -hapatukset, vaikka miten olisikin kiva, että voisi noin sanoa sitä tarkoittaen, mutta tuntuu, että kun noin sanoo, niin kaikki alkaa naputtamaan, kuinka pinnallisia sitä ollaan Ja tarkoitan nyt ihan sellaista tervettä itsestään välittämistä! En itsekään esim. meikkaa kovinkaan usein, mutta se ei tarkoita, etten huolehtisi itsestäni. Ei pidä nyt käsittää väärin

Itsellani vahan sama juttu, eli en itse meikkaa muuta kuin bileisiin, baareihin ja muihin juhliin (valmistujaiset yms) enka kayta merkkivaatteita vaan omaan silmaani natteja ja mukavan tuntuisia kuteita. Olen ajatellut, etta jos en meikeitta kelpaa, on mieskin vaara ja ihanteellista olisi tavata joku juuri siten kuten kaupungilla liikkuessani normaalisti olen eli naturellina (kuten nykyisen tapasin).

Jokatapauksessa, miehelta haluan ulkonaon ja luonteen olevan sopivasti tasapainossa. SO: ei tarvitse olla kaikkien naisten palvoma komea adonis, vaan omaa silmaani miellyttava ja sopo (vaikka eivat muut sitten tykkaisikaan). Ja suht normaalipainossa, koska itsekaan en ole koskaan ollut ylipainoinen (ei silla etta olisi mitaan ylipainoisia ihmisia vastaan, mutta niin kauan kuin itse harrastan liikuntaa ja pidan itseni kunnossa niin voisi toinenkin tehda saman).

Aiemmin kylla taytyy myontaa etta olin tuota "sisin ratkaisee" sakkia, kiitos silloisen huonon itsetuntoni.

Mutta opin kylla nopeasti koitettuani yli kaiken treffata lukiomme yhta epamiellyttavimman nakoisista pojista, varmaan 15-20 cm itseani lyhempaa ujoa norttipoikaa, vain siksi etta sattui olemaan ko. koulusta AINOA joka oli koskaan osoittanut minuun kiinnostusta (olin kuitenkin ollut siella 3 vuotta).

Kaiken kukkuraksi se tuon nortinkin kiinnostus syttyi vasta lukion jo juuri loputtua, ja vain koska han naki minut ensikertaa KAVERINI meikkaamana. Muutoin han vihasi ja halveksi minua, naureskeli mm. kavereilleen ja haukkui hirvion nakoiseksi yms (ja tuon "hirvion" sain kuulla yo-juhlissani meikattuna ja mekossa, etta kiitos vaan vielakin, sattui aika pahasti).

Eli vaikka tyyppi itsekaan ei ollut yhtaan suosittu kenenkaan toimesta, niin eipa seurani muuten kelvannut kuin viimeisen paalle meikattuna (sellainen kevyempi meikki joka minulla mm. yo-juhlissani oli ei siis myoskaan kelvannut alkuunkaan kuten kommentista oli jo kuultu).

Ko. tyyppi siis piti ko. pelia etta vasta aarimmaisissa meikeissa minut nahtyaan pyysi treffeille, joista ei kyllakaan tullut mitaan. Myohemmin sitten yritti pyrkia viela housuihin ollessamme baarissa samassa porukassa (oli pakko koska kaverini seurusteli hanen kaverinsa kanssa), mutta kaytyaan ensin BAARIN KAIKKIEN MUIDEN NAISTEN LUONA VONKAAMASSA.

Pakko hapea kylla sanoa etta sen aarimmaisen huonon itsetunnon, syvan masennuksen yms. takia olin alentunut sitten viettamaan yon samassa asunnossa. Ja ennen kaikkea koska tyyppi oli itse aiemmin haukkunut minua hirvioksi, siis silta kantilta etta niin huonoitsetuntoisena ja masentuneena olin kokenut valitettavasti kehuksi tai parempaan pain menemiseksi etta sama tyyppi suostui nyt sankyyn kanssani (vaikka oikea syy: ei saanut keltaan muulta baarissa, ja oli viela poikuus tallella 18-vuotiaana niin oli pakko yrittaa ihan keta vaan).

Onneksi se yritelma ei onnistunut (olisi ollut nimittain ensimmainen kertani), mutta muistan kylla ikuisesti kuinka tyyppi viela musersi jo entisestaan pohjalukemissa ollutta itsetuntoani karjaisemalla epaonnistuneiden yritysten jalkeen:
"Mitaan tastakaan taas sun kanssas tulee!"

Ja kadun kuitenkin varmaan lopun ikaani, etta paastin ko. tyypin kuitenkin olemaan ensimmainen mies joka koski minuun intiimisti ja jolle alennuin tekemaan vahan muutakin saatoa vaikka varsinaiset yritykset pieleen menivatkin.

Mutta minkas teet, kun se huono itsetunto ja syva masennus olivat antaneet kuvan etten ansainnut ketaan ja etta oli "ihme jos edes joku huolisi edes sankyseurakseen".

Tavallaan jaaneet jonkinlaiset traumatkin, kun viela nyt 4 vuoden jalkeenkin on toisinaan oita jolloin kyynelet kohoavat poskille asian noustessa mieleen. Tiedan kylla etta oli oma valinta eika hiprakka/kanni sita muuksi muuta, mutta en kuitenkaan ollut tuohon aikaan mieleltani taysin terve (se syva masennus ja olematon itsetunto). Onneksi minakuva on viimein parantunut nykyiseen opiskelukaupunkiini muutettuani.

Mutta tuon myota tosiaan opin ettei kannata luopua kaikista vaatimuksistaan ja ottaa keta vaan, varsinkaan sellaista jonka parsta henkilokohtaisesti etoo niin ettei voi katsoa suoraan kasvoihin (mita ko. poika oli itselleni ollut). Kyllahan tuo tyyppi itsekin, omasta epasuosiostaan huolimatta oli kelpuuttanut minut ainoastaan viimeisen paalle meikattuna yms...

Joten eivatkohan kaikki loppujen lopuksi ansaitse sopivasti itseaan miellyttavan nakoisen ihmisen, eihan se tarkoita etta tarvitsee olla yleismaailmallisen komea filmitahti. Ja jos sellaista ei alkuun loydy, niin sitten voi odottaa vaikka vuosia. Itse loysin sellaisen vasta nyt 22-vuotiaana.

"Vasta 22-vuotiaana"... Hyvä että löysit mutta ehtiihän sitä myöhemminkin ;)

Kääk että on ahistavaa.. Viikonloppuna tapaamani miehen kans molemmat online fb:ssä, mutta kumpikaan ei sano mitään... Kohta jo pari päivää mennyt.. :D.. Ehkä se ei halua tai sitten molempia vaan ujostuttaa liikaa.

Juu. Olen ihastunut. Pahasti. Tää on ehkä paras paikka avautua aiheesta, joten pyydän anteeksi näitä avautumisia täällä. En kavereille uskalla kertoa, olen aina ollut sellainen, etten ole uskaltanut kertoa kavereille ihastuksista. Jos joku kysyy, niin tilanteesta riippuen varmaan vastaan joko rehellisesti tai en.. Mutta vielä en tästä olis valmis kertomaan kenellekään kaverille. Mut ihastunut olen, se on nyt pakko myöntää itselleni. Enkä tosiaan tajua miten tässä näin pääsi käymään...

Entinen treffiseura kävi siis kahvilla ja todellakin jäi fiilis, että kavereita molemmat vaan haluaa olla. Tosi kiva, koska on mukava poika ja mun elämään mahtuu ehdottomasti lisää hyviä tyyppejä. Ja mulla on aika vähän miespuolisia _ystäviä_.

Muoks. ^

Beauceron; EI pidä kai ajatella että "no mä oon tasoa 8 ja tuo täys 10 , en voi ikinä saada sitä".. :) Koska kauneus on katsojan silmässä! Makuja on monenlaisia.

Ja kyllähän se ulkonäkö siinä mieles vaikuttaa, että ei ne perhoset tule ilman mitään vetovoimaa! Tosin itellä on huonoja kokemuksia pelkästään ulkonäön perusteella "hommatuista" miehistä... Tosin voi olla että kaikki on tullu tietty ulkonäön perusteella, mutta makuni ei olekaan sellainen että kaikki muutkin pitäisi niitä komeina..

Kinoko: Onnea!! IHANAA! :D Niin mäki taidan olla.. en tiiä tosin ihmiseen vaiko vain siihen tunteeseen, että ROMANTIIKKAA ON LUVASSA.. toivottavasti on!

Mä en sano mitään näistä ulkonäköjutuista, oon deittaillu tai seurustellu neljän nörttipojan kanssa (tietotekniikan, informaatioverkostojen ja matikan opiskelijoita) ja kaikki on olleet mun mielestä joko tosi söpöjä tai komeita.
Musta tuntuu että aiemminkin nörtti on esiintynyt jonkun viestissä sellaisena haukkumasanana tai miten ton nyt nätisti ilmaisisi. Mä en osaa asiaa niin nähdä, ja nyt kun oon näkemässä yhtä ei-nörttiä poikaa (joojoojoo sain sovittua ne treffit) niin jännittää aivan sikana.

No siis ihastuminen itsessään on ihanaa, mut en tiedä onko mulla mahdollisuuksia olla tän tyypin kanssa muuta kuin kaveri. Ollaan kyllä siis ns. kavereita (no viime aikoina vasta juteltu enemmän yms).. Mutta niin, en tosiaan tiedä, voisiko meistä ikinä tulla mitään. :/

innna kirjoitti:

Mä en sano mitään näistä ulkonäköjutuista, oon deittaillu tai seurustellu neljän nörttipojan kanssa (tietotekniikan, informaatioverkostojen ja matikan opiskelijoita) ja kaikki on olleet mun mielestä joko tosi söpöjä tai komeita.
Musta tuntuu että aiemminkin nörtti on esiintynyt jonkun viestissä sellaisena haukkumasanana tai miten ton nyt nätisti ilmaisisi. Mä en osaa asiaa niin nähdä, ja nyt kun oon näkemässä yhtä ei-nörttiä poikaa (joojoojoo sain sovittua ne treffit) niin jännittää aivan sikana.

No itse en tarkoittanut norttia haukkumasanaksi, vaan kuvailemaan tyyppia. Enhan tarkoittanut lyhyydellakaan etta olisi huono ihminen (vaikka yksilona kylla tapahtumista paatellen todellakin oli), vaan vain sita etta kun itse olin 15-20 cm pidempi niin omalta kantiltani ei niin vetoava asia.

Toisin sanoen yritin lahinna verrata siihen, etta norttiyden takia han ei itsekaan ollut mitaan koulun suosituimpia tyyppeja, mutta silti kuitenkin vaati minulta ulkoisesti viimeisen paalle puunausta (ja mika siis opetti esimerkkina kuinka ei kannata tinkia ulkoisistakaan vaatimuksista).

Kylla itsekin voisin kuvitella olevani itseani pidemman/ itseni pituisen atk-miehen kanssa joka omaa silmaa miellyttaisi, eika omallakaan kohdalla tarvitsisi olla muiden mielesta mikaan komea.

Jejee, hyvä innna!! Koska on treffit? Mitä teette?

Mun mielestä nörtti ei oo yhtään haukkumasana. Tai oli se ehkä joskus ala-asteella. Nyt mulle tulee nörtistä mieleen söpö ja fiksu poika, jolla on tyylikkäät rillit Mä haluisin, että mua vois kuvailla sanalla nörtti (haluisin olla super kova koodari, mut ehkä sit seuraavassa elämässä).

Mulle ulkonäkö kyllä merkitsee aika paljon. Se ei mee mitenkään ohi luonteenpiirteiden, mutta vaikea kuvitella, että todella syttyisin ihmiseen, jonka ulkonäkö ei miellytä täysillä. Hyvällä ulkonäöllä en toisaalta myöskään tarkota mitään mallipoika-BradPitt -adoniksia, vaan pitää olla söpö, persoonallinen, pilkettä silmäkulmassa. Monista pojista, jotka on semmosta mallitasoa, näkee jo kauas että ne myös tietää olevansa hyvännäkösiä ja mikään ei oo oksettavampaa, ku semmonen ylimielisyys.

AfterShock kirjoitti:

Beauceron; EI pidä kai ajatella että "no mä oon tasoa 8 ja tuo täys 10 , en voi ikinä saada sitä".. :) Koska kauneus on katsojan silmässä! Makuja on monenlaisia.

Joo, no se johtui tosiaan lahinna niista ajoista ja siita millaiseksi itsetuntoni oli hakattu (lahinna poikien toimesta, mika tietysti viela pahensi asiaa miessuhteita koskien). Olin paitsi masentunut ja huonon minakuvan omaava, myos kaiken aikaa yrmyttava (ymmarran kylla hyvin ettei sellainen juuri keneenkaan vetoa, mutta masennus oli mennyt jo niin pitkalle etten itse edes huomannut olevani suu mutrussa ennen kuin joku siita sanoi), pelokkaan nakoinen, valtteleva (tosin tahattomasti, kiitos ihmispelkoni), varautunut yms.

Ja olen toisaalta huomannut sinansa hassun jutun tuosta kauneus on katsojan silmassa, etta vaikka usein noille itselleni ei niin viehattaville tyypeille en kelpaa kuin taydet meikit paalla, niin monesti ne omaan silmaan sopoimmat kohtelevat minua mukavammin ja kiinnostuvat minusta herkemmin. Muokkaakohan miesten kaytos sitten omaa ulkonakomakuakin, vai lieko vain hassua sattumaa...

Tosin perhosista puheen ollen valilla vahan huolestuttaa olenko kykenevainen rakastumaan tahankaan tyyppiin jota nyt tapailen... Huolimatta siita etta iskin heti silmani haneen hanen tyopaikallaan. Kun en vain vaikuttaisi tuntevan mitaan. Tietysti huolta silloin kun han on poissa ja kuumeista odotusta jos ei ole soittoa kuulunut vahaan aikaan, mutta ollessani tyypin seurassa ei vain tunnu ihmeempia.

No, ehka se on viela vain tata tapailuun tottumattomuutta.

Beauceron, ymmärsin kyllä mitä hait takaa ja sun kokemuksesi kyseisen lukiopojan kanssa kyllä pistää suututtaan. Tuli vaan toi mieleen ja piti mainitsemani. Idiootit on idiootteja, olipa ne nörttejä tai suosittuja tai mitä vaan.

Tiuhtis kirjoitti:

Jejee, hyvä innna!! Koska on treffit? Mitä teette?

En tiiä vielä yhtään mitä tehdään (yritin kysyä että mitä se tahtois tehä tytön kans treffeillä, ja tää vastasi että lätistä, että kai me sit lätistään) mut ilmeisesti riippuen tyypin kouluhommista niin maanantaina tai tiistaina ois tarkotus nähdä.
En yhtään tiedä mitä odottaa. Ollaan tosi erityylisiä, mutta ois ollut niin älytöntä olla ehdottamatta kun kuitenki jo ainakin viikon verran tätä asiaa vatvonu ja sitä ennenki jo silleen salaa vähän mietiskelly.

Siellä nörteissäkin on muuten tosi tosi kuumia miehiä, mm. eksäni kyllä vei jalat alta ihan kympillä. Täydellinen kroppa ja aivan ihana hymy ja silmät, aijai.

(Ja määkin tahtoisin olla superkoodari kun se vähänniinku kuuluis kaiketi pakolla mun tulevaan toimenkuvaan ekoissa työpaikoissani... Tekoäly kutsuu sit HETI ens viikolla!)

Minua syrjittiin yläasteella aika paljon. Ysiluokan aikoihin mulle kehittyi "vittu aivan sama" -asenne enkä enää edes yrittänyt hengailla tyttöjen kanssa, koska minua syrjivät henkilöt olivat nimenomaan yksilahkeisia. Aloin hengata poikien kanssa, ja pikkuhiljaa pääsinkin mukaan porukkaan kun opin rentoutumaan. Sitten nappasinkin koko laitoksen suosituimman pojan itselleni, ja muijien "se panee tota ja jättää viikon päästä" -spekulointirinki pyörähti käyntiin. Lopulta seurusteltiin viisi vuotta, ja olen nykyään oikein hyvää pataa kaikkien yläasteaikani tyttöjen kanssa. Eksänkin kanssa olemme hyviä ystäviä.

Tajusin tässä muutama kuukausi takaperin, että kukaan miespuolinen ei ole koskaan haukkunut mua rumaksi. Aina kaikki haukkujat ovat olleet niitä tissillisiä. Ja silti mulla pelottaa enemmän ottaa kontaktia miespuolisiin. Onneksi itsetunto on nykyään aika hyvä, ja tosi usein peilistä katseleekin kivan näköinen tyttö. Toki joskus on huonoja päiviä, mutta olen päässyt tosi kauas niistä teiniaikojen itsesäälikroolauksista. Osansa varmasti on tuolla eksälläkin, se kun jaksaa vieläkin vilpittömästi kehua mua joka päivä, vaikka ei olla edes yhdessä.

ON: Laitoin tyypille eilen kuvan, ja nyt se on vastannut. En millään uskalla katsoa mitä se on laittanut, koska jännittää niin paljon!

Grah, se haluu nähdä mut vielä uudestaankin Kahden vuorotyöläisen aikataulut on liki mahdotonta ympätä yhteen, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Päivän kohokohta ko puhelin soi. Olen niiiiiin imelä

Edittiä sen verran että mä oon aina viihtyny poikaporukoissa enemmän, 8/10 tämänkin hetkisestä kaverista on miehiä ja ne ehdottomasti luotetuimmat varsinkin. Miesten kans on paljon yksinkertaisempaa hengailla

Tiuhtis kirjoitti:

Monista pojista, jotka on semmosta mallitasoa, näkee jo kauas että ne myös tietää olevansa hyvännäkösiä ja mikään ei oo oksettavampaa, ku semmonen ylimielisyys.

Ylimielisyys on noin yleisestikin sellainen piirre, joka on minusta vastenmielinen niin miehellä kuin naisellakin. On todella eri asia olla itsevarma kuin ylimielinen, vaikka joskus ne saattaa helposti mennäkin sekaisin.. Jokseenkin huojentava olo, kun lukaisin nämä viestit, että edellistä kirjoitustani ei väärinymmärretty, sellainen pieni pelko oli näin uutena foorumilaisena

Tavallaan tuttu tuo Kadaverin tilanne, vaikka sukupuolet syrjinnan suhteen olivatkin toisin pain (ei silla, oli mukana monia tyttojakin, mutta pojat jostain syysta pahempia ja useammin haukkumaan ruvenneita).

Onneksi tanne muutettuani olen saanut nykyisesta koulustani ensimmaiset miespuoliset ystavani (jep, aiemmin ei ollut ainuttakaan miesta edes kavereina muusta nyt puhumattakaan), ja sita myota olen oppinut etteivat kaikki omanikaiset/ nuoremmat sallit olekaan pahoja ja ilkeita (kokemusten takia oikeasti oli joskus teinina ko. kasitys).

Tosin muuten ei kylla mene Kadaverin kanssa samalla lailla, silla ajatus etta joku paiva nappaisin koulun suosituimman pojan on kylla edelleen ihan utopistinen... Koulun suosituin poika kun tuntuu kaikki nama kaksi vuotta jotka olen taalla opiskellut juosseen lahes jokaisen muun koulun tyton perassa paitsi minun.

No, lopulta onneksi tulinkin siihen johtopaatokseen etta herra on tainnut kylla olla jo niin monen kymmenen tyton kanssa etta eikohan se muutenkin olisi vahan liikaa itselleni... Mutta tosiaan, eivat ne suosituimmat tyypit edelleenkaan tunnu olevan alaani. Joskus voin tormata sopoihin typpeihin, mutta he eivat kuitenkaan ole luonteesta vuoksi suosittuja (ujoja, lahestyvat tyttoja varovaisesti yms.).

Nykyinen miellyttaa omaa silmaa, joo, mutta vaikka ulkonaon suhteen mulla on valitettavan yleinen maku, niin en kylla kovin suosituksi yleisesti ottaen hanta lukisi - lahinna aika pehmeasta ja romanttisesta luonteesta johtuen. Ainoa mita hanesta saan kokoajan kuulla ovat silmat, mutta sekin lahinna koska taalla suurosalla porukasta on ruskeat silmat ja halla muualta tulleena sattuu olemaan vihreat...

Ja tuo sama syyhan johtaa myos omalla kohdallani siihen, etta taalla noteerataan enemman kuin ikina Suomessa: sinivihreat silmat herattavat aina huomiota ja tekevat ihmisesta paikallisten silmissa eksoottisen, vaikka kotomaassa kysyntaa ei kaytannossa olisi ollenkaan.

titiuu kirjoitti:


Ylimielisyys on noin yleisestikin sellainen piirre, joka on minusta vastenmielinen niin miehellä kuin naisellakin. On todella eri asia olla itsevarma kuin ylimielinen, vaikka joskus ne saattaa helposti mennäkin sekaisin.. Jokseenkin huojentava olo, kun lukaisin nämä viestit, että edellistä kirjoitustani ei väärinymmärretty, sellainen pieni pelko oli näin uutena foorumilaisena

Joo, entisessa fukcbuddy-kokeilussanikin alkoi juuri tuo ottaa yhtena paahan. Aluksi se vaikutti vain mukavalta "hyvalta itsetunnolta", ja onhan se totta etta itsevarmat ihmiset herattavat kunnioitusta ja vetavat puoleensa. Mutta koska suhde kesti vakipanoksi melko pitkaan (16 kk), ajan myota tulin huomanneeksi kuinka omahyvainen ja itserakas tyyppi oli: kokoajan kehumassa omaa "seksikkyyttaan", vartaloaan, kehonosiaan yms.

Olihan hanella toki kuuma kroppa ja treenatut lihakset, mutta lopulta kun kaikki ongelmat kasaantuivat jatin sitten tuon ylimielisen, tunnekylman vakipanon ja otin ennemmin tilalle taman vahemman taydellisen kropan omaavan ja vahemman katu-uskottavan, mutta hellemman ja huolehtivamman tapauksen, joka kuitenkin halusi enemman kuin panon 1 x kahdessa/ neljassa viikossa...

Rorschack kirjoitti:

Grah, se haluu nähdä mut vielä uudestaankin Kahden vuorotyöläisen aikataulut on liki mahdotonta ympätä yhteen, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Päivän kohokohta ko puhelin soi. Olen niiiiiin imelä

Meidan tapauksessa ei ole kyse kahdesta vuorotyolaisesta, mutta myos taalla on ongelma aikataulujen kanssa: toinen tyoskentelee viikolla 11.00-23.00, viikonloppuisin 11.00-00.00 ja jos asiakkaita on paljon, niin ylitoita voi tulla puolikin tuntia lisaa.

Valissa sitten on vain 1,5 tunnin mittainen ruokatauko, jonka aikana ei todellakaan ehdittaisi ensin matkata toistemme luo, nahda ja varmistaa etta herra kerkiaisi palata toihin ajoissa. Tiistai on viela kaiken kukkuraksi tyypin ainoa vapaapaiva.

Aluksi pelkasinkin etta mahdottoman aikataulun vuoksi nahtaisiin hyvin harvoin, mutta toisin onneksi kavi. Tietysti ongelma on etta itsellani venyy nukkumaanmenoajat myos viikolla nahdessani miehen sen toiden jalkeen ja seuraavana paivana pitaisi kuitenkin herata kouluun. Matka toista kun kestaa viela puoli tuntia, joten normitapaamisajat (ellei ole tiistai) ovat sitten siina 23.30-1.00 paikkeilla.

Dääämn.. joo olen kovin ihastunut mutta kuinka kauan pitää kestää tätä epävarmuutta haluuko tyyppi nähdä vai ei (ollaan nähty kerran, kaks vuotta sitten melkis). Mulla meinaa iskee hylkimisreaktio päälle, koska oon epävarma itsestäni. Vaikkei pitäs, kai, kun tuo tyyppi otti muhun yhteyttä eikä toistepäin. Muistutin esim. että meillä on ikäeroa (oon vanhempi) ja "muistaako miltä mä ees näytän" ja sellasta. Muttei se noista säikähtänyt ilmeisesti..
En kai halua pettyä, jos ei tapaamista tulekaan. On periaatteessa ollu jo tarkotus nähdä mutta.. Tiukkaa tekee mulle kun en pitkään aikaan oo ketään tapaillu ja nyt sit tasapainoillaan tekstareilla, sunnuntaina meillä olikin pientä "tekstielämää". Ens viikonlopulle lupaili treffejä, muttaaargh.. tiedä nyt siitäkään. Turhauttavaa. En ole kunnolla viitsinyt vielä nostaa "kissaa" pöydälle ja kysyä miksi alunperin keksi ottaa yhteyttä..

Tuli sellainen fiilis, että eiköhän nämä viestittelyt olleet nyt tässä. Tyyppi ei vaikuta kovin kiinnostuneelta, ja kieltämättä omakin kiinnostus laski kun huomasin ettei toista kiinnosta. Ellei viestien sävy muutu piakkoin, taidan lopettaa kirjoittelun hienotunteisesti vähentämällä kysymyksiä ja muuttamalla omat lauseet enemmän toteamuksiksi. Ei taida nuo nettideitit olla kuitenkaan mun juttu, tuntuu jotenkin väkinäiseltä tustua toiseen ihan tutustumisen vuoksi.