Koirat.com

Höh nyt menee taas huonosti. Viime viikonloppuna tapaamani tyyppi ei ole ottanut mitään yhteyttä plus kuulin että herra on melkoinen casanova. seksijuttujen takia menettänyt välinsä kaikkiin tyttökavereihin!

Olin eilen juhlimassa ja sain paljon huomiota ja kommentteja. Tuli silti tosi surkea fiilis, kun romantiikan lupaus menikin ihan mönkään.. :(

^^ Kuulostaa ihan minulta Rakas ystävänikin tuppaa aina sanomaan, että olenko kuullut sitä että naisen kuuluu näkyä, ei kuulua. Jos joku haluaisi minusta siistin, hajuttoman, mauttoman ja värittömän edustusvaimon niin no way Jose. Eilen soitti eräs sankari jonka kanssa on sutinoitu jonkun verran, kertoi tuoneensa mulle tuliaisia. Noh, tänään se sitten kävi juttusilla ja löi hanskoihini ihanan, sydämen muotoisen rasian Geisha-suklaata. Ajatuksena ihana, mutta pähkinäallergikolle hieman haasteellinen lahja

[Omaa napaa] Kävimmä syömässä, soittelemma, herranen soittelee mulle ihan itse ja toissapäivänä, ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon oli päivä, etten minä sitä viestirallia aloittanut vaan mies teki sen itse. Samana päivänä käytiin myös pikaisesti tupakat polttelemassa ja miekkonen itse kysyi että hypinkö jousille siksi aikaa että vie kuorman. Positiivinen käänne? Ilmeisesti haluaa kehitellä jotain häppeninkiä kunhan mulla on vkloppu vapaana ensi viikolla. Iik. [/Oma napa]

Edit, väkänen.

Voi prkl. Mulla ois kiikarissa yks hyvin kiinnostavan olonen tyyppi ja ollaan sovittu jo kolmet treffit ja kolmesti ne on peruuntunu. Ekat hänen päivällä olleen hammaslääkärin takia (pää oli kuulemma sekasin särystä), sitten mun töitten takia ja nyt sitten huomiset suunnitelmat kun hänet komennettiin muuttoavuksi. Sanoin kyllä, että alkaa mennä jo turhan vaikeeksi säätämiseksi.. Mutta kuulemma ens viikolla nähään vaikka satais puukkoja taivaalta. Ollaan molemmat lähössä kyllä lauantaina viihteelle...

Sanonko suoraan? Sanon. Tarvisin tähän hätään oikein kunnon p*non, että nää jatkuvat "iik, tuo olis niinQ just mun elämäni mies, miten joku voikin olla noin komee ja noin mukava ja ja ja..." loppuis. Ihastuminen on ihanaa, mutta kun se on jatkuvaa ja kohteet vaihtuu, niin rassaa ja aika huolella. Voi kun sais taas siitä ajatuksesta kiinni, että yksin on kiva, yksin on hyvä, yksin on paras.

^ Soita J:lle ni sieltä irtoo...

Piiikkasenko tällä hetkellä ahristaa kun pääsiäisenä ollaan lähössä Rukalle ja tällä hetkellä sinne on lähössä vaan kaks pariskuntaa ja minä ja se mun säätö sieltä toiselta paikkakunnalta. Juurikin tuo J. Voeeh, sais tulla jotai muutaki porukkaa ettei ois niin "pakkopari" olo.

boxu: tuumasta toimeen vaan sitte.

Jaahas, Karvakamulla onki sitte mielenkiintonen pääsiäinen edessä!

Ööäääh, eihän tää nyt voi millään muotoa olla totta, että yhtäkkiä näitä miehiä pörrää enempiki ympärillä (oisko se tää kevät?)! Jäi kertomatta, että tällä viikolla selvisi, että se poika josta just ehin hehkuttaa että ollaan vaan kavereita ja jee, kuvitteli tosiaan sitte ihan muuta... Ja nyt fb:ssa alko vähän siihen malliin juttelee yks vanha säätö, että ois uusinnat mielessä. Mä en kestä jos SE nyt alkaa ehdottelee treffailua, ku viime keväänä juttu kaatu sen hannaamiseen. Ja siis se on kyllä tosi ihana, ei voi kieltää. No, en mä tota nykystä poikaystävänalkua oo valmis vaihtamaan...

On niin vaikeaa olla ensimmaista kertaa tapailemassa jotakuta pidempaan... Ei yhtaan tieda mista merkeista kannattaa oikeasti huolestua ja mista ei.

Olen esimerkiksi pitanyt nyt kalenteria ihan vaan nahdakseni miten tapailutiheys kehittyy. No, tanaan tsekatessani kalenterista tapaamisvalit deittailun ajalta huomasin, etta vaikka pari ekaa viikkoa oltiin nahty 2-3 kertaa viikossa, nyt ollaan vaihduttu kokonaan kerran viikossa nakemiseen... Ja se mika siina huolettaa on fakta, etta koko juttua kestanyt vasta puolitoista kuukautta.

En tosiaan tieda huolestuako ko. nopeasta tapaamisten harventumisesta, ja tiedan kylla etta joka suhteessa on alkuhuuma jonka aikana ollaan enemman yhteyksissa ja myohemmin suhde vakiintuu... Mutta etta nain pianko muka?

Ja fakta kuitenkin on etta tyyppi asuu naapurikaupungissa tunnin metromatkan paassa, ja etta tyoskentelee pitkaa paivaa yhteentoista/kahteentoista asti kaikkina muina paivina paitsi tiistaisin. Mutta silti, jos aiemmin on kyennyt nakemaan noin usein, ihmettelen miten se nyt yhtakkia vaihtuu pysyvasti viiden paivan valeihin...

Ja toinen juttu on, etta normaalisti kuulee sanottavan ettei naisen ole hyva ottaa itse ollenkaan yhteytta viela parin ensimmaisen kuukauden aikana. Itse kuitenkin jo heti ensimmaisen kuukauden aikana otin itse yhteytta ainakin 4 kertaa, kun toisesta ei ollut kuulunut pitkaan aikaan.

En oikein tieda pitaisiko sen huolestuttaa etta itse olin joutunut ottamaan yhteytta kun toisesta ei kuulunut pariinkaan otteeseen...

Ikava olisi toisaalta stressata kun kerrankin elamaan tuli lupaavan oloinen tyyppi, ja jota kaiken lisaksi ensikertaa suudellessa tunsi koko kroppansa varisevan (vastaavaa ei ole tapahtunut koskaan ennen, vaikka suudellut olen kuitenkin melko montaa verrattuna siihen etten ole saadellyt enka seurustellut juuri kenenkaan kanssa) ja ensikerran tavatessa oli ollut jo epatavallisen huumaantunut heti ensimmaisesta treffikutsusta.

^ kirjoitti:

Ja toinen juttu on, etta normaalisti kuulee sanottavan ettei naisen ole hyva ottaa itse ollenkaan yhteytta viela parin ensimmaisen kuukauden aikana.

Höpsis sanon minä! Kyllä nykymiehet olettaa naisen ottavan yhteyttä myös, miksi se miehen vain pitäis alotteita tehdä? Luulee vaan ettei nainen ole ollenkaan kiinnostunut.

Tiuhtis, sanoppa elä muuta... No, toivottavasti asia ehtii vielä muuttua!

^ Tuohon yllälainattuun pätkään: Kuka tollaista sanoo? Siis ensinnäkin koko typerä peli-idea, että olis olemassa jotain sääntöjä siitä kuka saa ottaa yhteyttä kehenkin yms., on minusta aivan idiootti ja älytön. Mutta vielä käsittämättömämpi tuo ajan pituus, siis pari kuukautta?? Miten kukaan jaksaa pitää yksinään mitään juttua yllä, jos treffikumppanilta ei tule mitään aloitteita moneen moneen viikkoon?
Huhhuh, enpäs ymmärrä.

Mä komppaan kahta edellistä. Tuollaset pelisäännöt on syytä paiskoa roskakoriin mahdollisimman nopeasti. Mä en ole ite koskaan ollu mitään kärsivällistä sorttia, jotenka tollanen "odotan että toinen ottaa yhteyttä"-peli ei oikein mun kohalla skulaa. Yhteyttä saa mun mielestä ottaa se joka ensin ehtii.

[Omanapa] Olipas mielenkiintoinen vl. [/Omanapa]

Yks mun kaveri (mies) oli mulle viime viikonloppuna hirveä draamaperse ja sitten eilen käytiin kahvilla kun se halusi pyytää anteeksi vähän käytöstään ja häpesi itseään. En ollut sille edes vihainen, mutta sitten se täräytti, että käyttäytyi miten käyttäytyi, koska tykkää musta, ja on mustasukkainen. Että ei halua nähdä jos teen jotain muiden miesten kanssa, haluaa suojella mua kusipäiltä. Kyllä mä vähän olin tätä aavistellutkin, mutta olin sillä lailla että voih. Kun ei mulla ole antaa vastatunteita. En toisaalta tunne oloani yhtään vaivaantuneeksi, se on mun hyvä ystävä, tapahtui mitä tapahtui. Mutta silti mulla on paha aavistus, että tästä seuraa myöhemmin jotain kamalaaa..

^Mullakin on vähän sama tilanne. Sillä erotuksella tosin, että itse kännipäissäni retkahdin sen kanssa yhden yön juttuun, vaikka mulla ei todellisuudessa ole koskaan ollut sitä kohtaan mitään muita kuin kaverilllisia tunteita. Mutta kännissä arvostelukyky petti, ja aamulla oli maailman hirvein morkkis. Asia on kyllä molempien suunnalta kuitattu tyhmäksi jutuksi ja sovittu, että unohdetaan moinen, mutta mulla on sellainen kutina että tyyppi on aika ihastunut muhun.

Ei luoja, Mirva. Olet tyhmä, tyhmä, tyhmä!

äh äh, viikko siitä kun oon käynyt viihteellä ja "hiljasta on".. Tosin joku uus tuttavuus onnitteli mua facebookissa ihan privaattikeskustelussa yhdestä saavutuksestani, josta olin päivitellyt. Ihastukseni, joka taannoin saattoi minut kotiin, ei ole ilmoitellut itsestään. Törmäsimme kaupungilla ja hän pelkäsi pentukoiraani xD.. En tiiä olenko niinkään häneen ihastunut, vaan vaiko romanttisuuteen. Höhlä sentään, haluaisin että hän olisi ollut enemmän kiinnostunut, pyytänyt vaikka sinne kahville tms.. Minä en pyydä häntä, koska jotenkin koen että hän on eri kaliiberia ja hoidellut kaikki muutkin kaupungin naiset :D

Karvakamu kirjoitti:

^ Soita J:lle ni sieltä irtoo...

Kiitos, mutta kiitos ei. Ei se sykähdyttänyt sillä tasolla, vaikka mukava tyyppi onkin.

Tiuhtis kirjoitti:

boxu: tuumasta toimeen vaan sitte.

Heti, kun sais lopetettua tän työnarkomanian. Miten kätevää oliskin, kun joku tulis vaan hakemaan töistä. Tai jos sais tilattua gigolon postimyynnistä... Hmmm...

Tässä mun olo noin tiivistetysti. Kthxbai.

Oon käynyt treffeillä saman tyypin kanssa kahdesti, eikä olla ees pussattu. Niin outoa! Eilen se halasi silleen TOSI varovaisesti, kun erottiin omille suunnillemme. Mut oon aika ihastunut, mutta oikeesti, mulla on aikaa niin vähän, että jos tää etenee tätä tahtia, ei kyllä ehditä edes pussata ennen kuin lähden 2 kk pois. Vitsit. Mitähän järkeä tässäkin nyt on, kun oon ehkä lähdössä ja muuttamassa Tampereelle ja vaikka mitä ja sitten ihastun nyt tyyppiin täällä. Olipa hyvä idea tappaa aikaa deittailemalla.

^ Oonkohan mä jotenkin outo kun ei musta ole mitenkään outoa että välttämättä kaksien treffien tuloksena ei olla vielä pussailtu. Sitä odottavaa fiilistä, kun ei vielä tiedä millaista kaikki pussailu yms. on ei saa ikinä enää saman ihmisen kans takaisin, niin nautin vaan ihan mielissäni siitä ajasta kun silleen tapaillaan ja ollaan ehkä vähän ihkupihkuihastuttu mut mitään ei silleen ole vielä tapahtunu. Mun viimekesäisen säätöni kanssa meni varmasti melkein kaks viikkoa (ja nähtiin lähes joka päivä) ennen ku pussattiin ja se oli ehkä näin jälkeenpäin koko suhteen ihaninta aikaa.

Noniin ja ne mun maanantaiset treffit... Monta kertaa jo yrittäny tulla kirjottaan jotain aiheesta, mutta en vaan tiiä mitä sanoisin. En usko että nähdään uudestaan sovitusti kahdestaan? En aio pyytää sitä uudestaan ulos ellei jotain ihan käänteentekevää tapahdu. Että hmmhmm. Varmaan lähtisin jos tyyppi ite kysyis mut en usko että niin tapahtuu. Oli ihan kivat treffit kyllä silleen ja se on musta edelleen aivan mukava ja komee mutta en vaan tiiä. Joku vastustaa.

Mä en oo varmaan ikinä käynyt kaksilla treffeillä saman tyypin kanssa. Entisen avomiehenkään kanssa ei taidettu treffailla ikinä silleen pariutumismieleessä: oltiin kavereita ja sit oltiinkin pariskunta. Tää on mulle ihan uusi maailma. Mut on se söpöä ja jotenkin herkkää ja kamppailee mun läpitunkevaa kyynisyyttäni vastaan. Mutta mä oon lähdössä pian reissuun, ehkä, ja sitten saadaankin odottaa useampi kuukausi. Mutta jos en lähdekään niin kyllä tää varmasti on fiksumpi tapa aloittaa suhde kuin ne, mitä olen kokeillut aiemmin. Tai sitten voi vaan nauttia tapailemisesta.

^^ No onpa harmi jos ei sitten sykähdyttänykkään. Mutta hei, pitää aatella positiivisesti! Rohkenit kysyä miestä treffeille oman kiinnostuksen perusteella, multa lähtee niiiin isot propsit siittä. Ja saitpa nyt tietää omista fiiliksistä, ei tartte miettiä ja vatvoa sitä asiaa itekseen kotona.

Mullon kans tänään treffit. Tai pikakahvittelu. Hoksasin nimittäin myöhään illalla, että kykenen oleen vähän päälle tunnin siellä kun pitää ehtiä Peppi käyttään pihalla ennenku pitää taas jatkaa matkaa. Mutta eipä mitään, todettiin miehen kanssa, että toisaalta hyvä että on vaan vähän aikaa nähä. Nimittäin sehän on vaan hyvä sitten jos jää harmittaan, että aika loppu kesken. Noh, senpä näkee sitten! Mua vähän mietityttää nimittäin pari juttua, mut parin tunnin päästäpä sen sitten tietää. :)

Joo, toi on kyllä hyvä, jos on selkeä aikaraja treffeillä. Mä oon ainakin semmonen, et mun on kamalan vaikea lähteä pois mistään, jos ei ole pakko. Pitäisi treenata sitä, annan itsestäni varmaan ihan kamalan ripustautujakuvan, kun jotenkin en vaan lähde millään eteenpäin. Jämäkkyyttä puuttuu.