Koirat.com

Tita kirjoitti:

Minusta tuntuu hieman erikoiselta erityisesti tapailun alkuvaiheessa, että toisella on harvoin aikaa ja jaksamista nähdä. Yleensä, jos on jostain kiinnostunut ihan oikeasti, niin sitä hommaa sitä aikaa vaikka väkisin ja tuskin on niin väsynyt ettei jaksaisi moneen päivään nähdä.

Minä tykkään olla omissa oloissani enkä mä koko aikaa haluiskaan tyyppiä nähdä vaikka ikävä onkin kova. Ja kyllä työssä käyvät ihmiset voi olla niin väsyneitä etteivät yksinkertaisesti jaksa nähdä Siihen lisäksi vielä koiran lenkitykset ja niin edelleen. Minä itse esimerkiksi, kun mua väsyttää niin mua väsyttää eikä huvita olla sosiaalinen. Mulla ei ylipäätään ole mikään hätä kiirehtiä, onhan tässä aikaa vaikka kuinka paljon jos tää homma nyt vielä jatkuu pitempään.

Ois ollu vloppuna vientiä Kiva fiilis kyllä tulee kun joku kiinnostuu, mutta pakko oli kuitenkin kieltäytyä vokottelu yrityksiltä. Kävin tosin hitailla yhen miekkosen kanssa ja sain mun oman miehen mustasukkaseksi Emmä osaa ajatella että se ois jotenkin "kiellettyä" tai silleen. Ja aion jatkossakin tanssia. Nih. Mutta huippu viikonloppu oli, tutustuin uusiin mukaviin miehiin, tosin nimet jo unohtu enkä niitä varmaan ikinä enää nää:D

Niii kirjoitti:

Minä tykkään olla omissa oloissani enkä mä koko aikaa haluiskaan tyyppiä nähdä vaikka ikävä onkin kova. Ja kyllä työssä käyvät ihmiset voi olla niin väsyneitä etteivät yksinkertaisesti jaksa nähdä Siihen lisäksi vielä koiran lenkitykset ja niin edelleen. Minä itse esimerkiksi, kun mua väsyttää niin mua väsyttää eikä huvita olla sosiaalinen.

En minäkään ole niitä ihmisiä, jotka haluaisivat jatkuvasti kiehnätä toisen kyljessä, eihän se ole käytännössä edes mahdollista ja pitäähän sitä omaakin aikaa olla. Itsekin olen työssäkäyvä, opiskeleva ja vielä koiranomistaja, joten eihän sitä aikaa mahdottomasti ole. Jännä juttu kuitenkin, että sitten kun sellainen sopiva sattuu kohdalle, niin yllättävän paljon se kiehnääminen kuitenkin kiinnostaa ja sitä aikaa tulee järjestettyä eli karsittua niistä muista vapaa-ajan menoista. Koirathan kulkee helposti mukana, joten ne eivät ole sinänsä edes mikään "ongelma". Meillä kun ei ole mitään jokailtaisia harrastuksia muutenkaan.

Onhan niitä sellaisiakin tapailukavereita ollut joiden kanssa ei ollut tarvetta nähdä kovin usein, mutta niiden kanssa ei ole sitten kovin kummoisia tunteitakaan ollut mukana ja homma on ollut lähinnä ajankulua ja hauskanpitoa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos toisen kanssa oikeasti synkkaa ja toisen seurassa on oikeasti hyvä olla, niin haluaa nähdä vähän väsyneempänäkin eikä sitä koe rasitteena, kun pitäisi sosialisoida. Tosin ihan ihan alkuvaiheessa tuskin kukaan on kovin luonteva uuden ihmisen seurassa, mutta tarkoitan sitä kun ollaan jo tunnettu jo vähän pitempään (esim. jo useampia kuukausia - puoli vuotta mikä on minusta edelleen alkuvaihetta).

Kuten aiemmin totesinkin, niin ihmisiä on erilaisia ja pointti olikin se, että voi olla vaikea sovittaa yhteen etäistä ja omissa oloissaan viihtyvää ihmistä ja sellaista, joka tykkäis olla paljon lähellä. Ja jos toinen on kovinkin etäinen jatkuvasti, niin kuulostaa enemmän siltä, että tunteita tai edes halua nähdä toista ei ole kovin paljon mukana hommassa.

^ Nyt toki vertaan itteeni tätä juttua kun se nyt koskettaa, sinänsä en sun sanomisia ota itseeni kohdistettuna.

Mutta. Siis meilläkään ei ole kummallakaan semmosia "omia menoja", jotka näkemisen tihiämpään estäis. Tai jos muuten ois sopiva aika, mutta koira on ulkoiluttamatta, niin sillon mennään yhdessä lenkille. Vaan työjutuille kun ei voi mitään. Ja jos on puurtanu 14h työpäivää kohta kolme kuukautta putkeen ja vapaapäiviä on ollu yhteensä alle kymmenen, niin kummako on jos ei sitten jaksa iltaa lähtä istumaan toisen luo. Kysehän ei ole, etteikö ikävä olisi toista, puolin ja toisin. Että kyse ei tosiaan ole siitä, että kumpikaan viihtyisi yksin. Tää on nyt tällä hetkellä tätä, mutta kestän, kun tiedän ettei jatku kuitenkaan ikuisesti.

^ Hienoa, jos teillä toinen(kin?) osapuoli osaa ilmaista itseään eli sanoa, että ikävä olis ja olis kiva nähä, mutta aikaa/jaksamista ei vaan ole ettei tartte olettaa mitään Niin usein näkee niitä tapauksia jotka vaan ilmoittavat ettei nyt jaksa ja that's it. Siitä jää sellainen olo, että toinen ei edes haluais nähdä. Voihan niitä kauniita sanoja sanoa, vaikka ei kasvotusten oltaiskaan ja ne onkin tärkeitä, jos sitä yhteistä aikaa ei vain ole.

Nykyään tuntuu tapailussa olevan suosittu myös sellainen "kumpaa kiinnostaa vähemmän"-peli, jossa se voittaa joka dissaa toista enemmän ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa.. Kohottaahan se kai sitten itsetuntoa, kun toinen sitten tekee niitä alotteita jatkuvasti ja haluaa nähdä.

Ihanaa! Tilanteet etenee :)

Sain lähetettyä mun mielessä jatkuvasti olleelle tyypille että se ei ole mulle kuin "kuka tahansa" vaan ja sellasta. Vähän välien selvitystä. No hän sitte lopulta laittaa vaan että tänään että ei ansaitse mua ja blaa blaa. No se siitä.

Vaihtarityypille jouduin sanomaan että en halua varmaan olla muuta kuin kaveri, vaikka kutsuinkin sen tänne eilen syömään tacoja. Piti olla isompi porukka mutta meitä olikin vain kaks jätkää ja kaks tyttöä, oli kyl kivaa. Ja sit mentiin kivaan baariin katsomaan erikoisempaa musaa. Ja siellähän oli kaikki mun kyyläämät miehet, mukaan lukien tuo yllä mainittu.

Noh, yks tyyppi oli siellä ilmeisesti uuden tyttöystävänsä kanssa. Siitä huolimatta hän jutskaili mulle tänään FB:ssä. Eli varmaan ihan kaverina. Mut jos kutina yhtään paikkaansa pitää niin ei mee kauaa että tuo tyttöystävä on heivattu ja kahvikutsua pukkaa jollekulle uudelle xD..

Ja sitten siellä oli toki yks jätkä joka aiemmin oli yksillä synttärikutsuilla, mutta ei siellä saatu juteltua. Hän kuitenkin jo silloin katseli mua koko illan ja vibat osui oikeaan, nimittäin eilen sitten baarissa virallisesti esittäydyttiin ja juteltiin ja äsken alettiin juttelee netissä. Hän tykkäisi kovin koirista :) :)

En usko että mitään "The oikeaa" nyt löytäisin, mutta ehdottomasti haluan tutustua ihmisiin ja kokeilla miltä tuntuisi. Sinkkuilun ihanuus on taas löytynyt :D..

Joudunko mä tosiaan odottaa lauantaihin?

Tää kävi tänään kaupungilla kahvilla yhen pojan kanssa. Jännitystä oli ilmassa ja ainakaan näin ensitapaamisella ei ollut havaittavissa mitään tunteitten paloa, mutta kumpikin tahtoo nähdä vielä uudestaan. Mukava heppu ja puhetta meillä riitti. Kuvissa ihan komeakin tyyppi, mutta ehkä jännityksestä johtuen ei jäänyt ollenkaan mieleen, miltä se näytti livenä. X)

Onko kellään hyviä vinkkejä miten unohtaa joku tyyppi? Jos tilanne on päässyt siihen ettei mikään muu kiinnosta kun surullisen musiikin kuuntelu, koneella möllöttäminen ja itsesäälissä vellominen.

^There's no easy way..! Valitettavasti.

Itsellä parhaat keinot ovat mm. jos fb:ssa kaverina -> poisto kavereista, puhelimesta poistetaan kaikki tyypin viestit ja tiedot, joissa voi puhelinnumero olla, luonnollisesti myös se itse puhelinnumero poistetaan, vältellään paikkoja, joissa tyyppiin voi törmätä(jos tiedät että käy yleensä jossain tietyssä baarissa niin välttele sitä paikkaa) ja älä puhu tyypistä kenenkään kanssa. Tietämättömyys ei satuta niin paljoa.

Mutta paras neuvo on varmaan se, että aika auttaa.

Muokkaus. Tulipas tietopohjainen vastaus! Lisään vielä, että urheilu, ystävien seura, herkuttelu(kohtuullinen, ähky ei tuo koskaan hyvää oloa!) ja kaiken mukavan tekeminen auttaa jonkun verran matalaan mielialaan.

Frosty kirjoitti:

^There's no easy way..! Valitettavasti.

Itsellä parhaat keinot ovat mm. jos fb:ssa kaverina -> poisto kavereista, puhelimesta poistetaan kaikki tyypin viestit ja tiedot, joissa voi puhelinnumero olla, luonnollisesti myös se itse puhelinnumero poistetaan, vältellään paikkoja, joissa tyyppiin voi törmätä(jos tiedät että käy yleensä jossain tietyssä baarissa niin välttele sitä paikkaa) ja älä puhu tyypistä kenenkään kanssa. Tietämättömyys ei satuta niin paljoa.

Tietämättömyys on se avainsana! Kun ei tiedä mitä toinen hommailee/ei kuule kuulumisia, unohtaminen on paljon helpompaa. Nimimerkillä "vasta unohtanut" :)

On vaan vaikea vältellä toista kun näkee päivittäin töissä :/. Sitten kun tuo mokoma vielä puhuu niin ihania minulle päivittäin mesessä (vaikka siis seurustelee) niin yritä siinä sitten vältellä. Ja ne katseet, ilmeet, puheet.. Kun toisaalta haluaa kuulla juuri niitä asioita ja siihen on niin helppo lähteä mukaan, mutta samalla tietää että mitä enemmän kuulee niin sitä korkeammalta tipahtaa sitten joskus. Pitäisi pitää etäisyyttä mutta en vaan tiedä miten vastustaa noita puheita.

Miten se voikin tietää juuri mistä naruista vedellä että olen ihan sen pauloissa.

^ No haluatko olla pitämättä yhteyttä tähän tyyppiin? Tuo mese-tilanne raukeaa helposti sillä, että poistat hänet messengeristä, mutta haluatko sitä todella vai haluatko katsoa voisiko tästä tulla jotain, vaikka tyyppi seurustelee?

Ymmärrän, että on varmasti imartelevaa kun hän kertoilee sinulle mukavia, mutta kai tajuat että hän saa jotain myös sinulta: ehkäpä sitä egon kohotusta kun muutkin kuin tyttöystävä näyttävät viehättyvän hänestä. Hankalia tuollaiset tilanteet.

Haluaisin pakittaa siksi aikaa, että näen jatkaako hän tyttiksensä kanssa. En halua mennä mitään rikkomaan, mutta kuitenkin taustalla toivon että eroaisivat. Haluaisin hänestä vaikka vaan kaverin, mutta en tiedä pystynkö olemaan vain kaveri. Olen yrittänyt pohtia mitä hän tästä saa, muuta kuin juuri tuota egon pönkitystä. En vain ole keksinyt vastausta.

Hankalaa todellakin, tietää mitä pitäisi tehdä (olla olematta sen enempää tekemisissä) mutta ei halua tehdä niin :(

Muoks. Nyt kun mietin asiaa niin en todellakaan tiedä mitä mies tästä saisi jos ei pönkitystä itsetunnolleen. Ei se ansaitse sitä, joten nyt pistän kovalla kovaa vastaan ja jätän mokoman omaan arvoonsa.

Tyyppi oli su ja ma yökylässä. Huomenna meen kai sen luokse vuorostaan. Ihana oli nukkuu ihan toisessa kiinni ja herätä aamulla kun toinen piti kiinni:) Mutta en tiiä ku kauhee paniikki meinas iskee tänään, siis ei silleen ettenkö haluis olla sen kanssa vaan silleen etten oo varma onko se tosissaan mun kanssa. Tai siis kyllä se koko ajan mua kehuu ja sanoo ikävöivänsä, tykkäävän ja niin edelleen, mutta en vaan tajuu mistä nää fiilikset tuli. Kauheen epävarma olo iski ja epäilys vaikkei oo mitään järkevää syytäkään:( Ja oonhan mä siltä pari kertaa kysynykkin jo että kuhan ei vaan leiki mun kanssa eikä kuulemma niin teekkään.

Ja mua nyt nolottaa ja ärsyttää kun pitikin mennä hitaille vaikka onkin ihan pikkujuttu, tarkemmin kun mietin niin en mäkään haluis että se muita tyttöjä tanssittaa:P Ite oon huomannu että tuun mustasukkaiseksi ihan pikkujutuistakin vaikkei aiempien kanssa oo etes aiheuttanu moista. Ei vaan oo pitkiin aikoihin tuntenu tälleen tai no siis ei ehkä koskaan ja pelottaa hulluna jos joutuuki pettymään. Ehkä sen takia käyttäydyn välillä tosi kylmästi ja oon ehkäpä jopa etäinen tai jotain. Huohh, vihdoin kun pitäs olla kaikki hyvin niin tottakai toi mun pää temppuilee.

^ Ettekös te oo tapaillu yhtä kauan ku meki? Vasta oliki mielessä kysyä, että miten teillä menee.

Meillä tulee ylihuomenna kolme kuukautta ekoista treffeistä Tänään oli tosi kiva päivä, vähän erilaista yhteistä tekemistä. Yhteinen tekeminen oli kaiken kaikkiaan J:n työjuttuja, mutta kiva oli autella ja kiitoksena käytiin kinkkiksessä lounastamassa. Koko päivä vietettiin yhessä ja aika meni ihan sujauksessa, liian nopeesti. Oli kivaa. Taisin sen jo sanoa

Juu 11.8 kävi ekaa kertaa kahvilla ja siitä se sitten lähti Tosi nopeesti kyllä menny tää aika, ihan hujauksessa:) Kuhan nyt saa vaan noi typerät ajatukset pois. Kivalta kuullostaa toi teidän tilanne

^ Hih, eli päivää aiemmin oli meidän ekat treffit :)

Oon miettiny, että ku minähän en ole nähny yhtään ketään J:n tuttua /perheenjäsentä. No, sen perhehän asuu kyllä useiden satojen kilometrien päässä, täällä seudulla on yks kaveri. J on nähny mun vanhemmat ja mummun, kaikki omasta tahdostaan. Kyllä minä sen mielelläni voisin jo parille kaverillekki esitellä, tosin täällä on ehkä yks semmonen kaveri, toiset asuis neki ihan muualla. Mutta niin, oon itekseni tuumaillu tuota, että kyllä mää ymmärrän, että ite innossaan esittelee uutta poikaystäväehdokasta porukoille, mutta kyllä J:llä on varmaan vähän eri isompi kynnys alkaa esitteleen avioeron jälkeen uutta naista tuttaville. Minusta tuo ainaki on ymmärrettävää. Ja emmä tiiä, toisaalta musta on ihana pitää se vaan itelläni, eikä "jakaa" kavereille... Heh, tuo nyt saattaa kuullostaa vähän härskiltäki jos niikseen alkaa aatteleen

Life is good.

^ No vaan sehän on !

Mä kuuntelen tätä ja mua ällöttää mennä yksin nukkuu.