Koirat.com

April kirjoitti:


Tässä päästään taas sitten siihen perimmäiseen kysymykseen, maailma muuttuu, tulisiko kirkon muuttua mukana? Uskonnon harjoittaminen itsessään on muuttunut ja muovautunut aikoijen saatossa, tätä nykyä suurelle osalle ihmisistä uskonto ei tosiaan kuuluu jokapäiväiseen elämään millään tavoin. Onko se sitten suurempi synti Raamatun mukaan, vaiko homoseksuaalisuus (ja heidän vihkimisensä kirkossa)?

Juuri tätä hain takaa

April kirjoitti:


Tässä päästään taas sitten siihen perimmäiseen kysymykseen, maailma muuttuu, tulisiko kirkon muuttua mukana? Uskonnon harjoittaminen itsessään on muuttunut ja muovautunut aikoijen saatossa, tätä nykyä suurelle osalle ihmisistä uskonto ei tosiaan kuuluu jokapäiväiseen elämään millään tavoin. Onko se sitten suurempi synti Raamatun mukaan, vaiko homoseksuaalisuus (ja heidän vihkimisensä kirkossa)?

Puhutko tässä kohtaa nyt uskonnosta yleensä vai kristinuskosta? Koska tuntuu, että monille nimenomaan kristinuskoa harjoittaville uskonto on todella menettänyt merkitystään, kirkossa ei käydä enää viikottain vaan ainoastaan häissä ja hautajaisissa. Mutta mitä tulee muihin uskontoihin ja niitä harjoittaviin ihmisiin, niin kyllä nykypäivänä uskonto näyttäytyy heillä yhä voimakkaasti arjessa. Esim. tapaamani buddhalaiset harjoittavat uskontoaan aktiivisesti viikottain.

^Kyllä, kristinuskosta nimenomaan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010102012554174_uu.shtml
Nii, onhan se kiva kun on se puoliso jonka sylissä itkeä.
Mitenhän olisi, jos hälle nyt sanottais, että tuollaisen "harjoittaminen" on häiriintynyttä.

^ Jahas, Räsänen taitaa toivoa, että vois painaa undo-nappia. Ottais vastuun sanomisistaan ja lopettais tuon mediassa volisemisen.

Tuossa kun oli puhetta näistä prinsessahäistä ja muista, niin mua ärsyttää jotenkin suunnattomasti nämä ns. tapakristityt, jotka selittävät, että: "En mää kyllä oikeasti edes usko, mutta haluan kirkkohäät ja kummiksi ja kastaa lapseni". Tiedänpä sellaisiakin, jotka ovat kerran kirkosta erottuaan liittyneet siihen uudestaan lapsen syntymän jälkeen, jotta voisivat pitää ristiäiset. En voi ymmärtää, musta se vaan kuulostaa todella naurettavalta.

Haluaisin mäkin ne kirkkohäät, siellä Pariisin Notre Damessa kaiken lisäksi, vaikken kirkkoon kuulukaan tai mihinkään korkeampaan voimaan uskokaan. Suomessahan uskonto on kai aina ollut lopulta henkilökohtainen asia, ja on ainakin nykypäivänä sitä, vaikka kuinka olisi valtionkirkkoa muistuttava instituutti ja rituaaleja. Mulla on aina ollut sellainen olo, että nuo kasteet, kirkkohäät ja muut ovat ihmisille tärkeitä sen hengen ja tunnelman takia, ei niinkään uskoon ja jumalaan liittyvien seikkojen. Saman saisi muutenkin aikaiseksi, jos haluaisi. Mä en sitä tautisen hienoa rakennelmaa saa hääpaikakseni, jollen kirkkoon pääse Mulle henkilökohtaisesti tärkeämpää kuin se hieno ympäristö yhtenä päivänä ovat mielipiteeni ja periaatteeni sekä niiden mukaan eläminen. En lähde tukemaan edes sillä kirkollisverolla, joka oikeuttaisi siihen sun tähän, instituuttia, joka sotii niin pahasti omaa henkeäni vastaan - vaikka sitten uskoisinkin jumalaan.

Olipas taas kirjoitus. Pointti ehkä hieman kadoksissa, mutta tulipahan takerruttua johonkin aikaisempaan virkkeeseen.

^^ Ei vanhempien tarvitse kuulua kirkkoon jotta lapsen saa kastettua.

Ai? Kyllä mulla on ollut semmoinen käsitys, että jomman kumman vanhemmista on kuuluttava kirkkoon, jotta lapsi voidaan kastaa. Tai niin ainakin seisoo esim. täällä --> http://www.evl.fi/srk/forssa/frkirpaa.htm ja täällä --> http://www.tampereenseurakunnat.fi/perhejuhlat/kaste

Mutta sehän se vasta hullua olisi, jos kirkkoon kuulumattomat vanhemmat haluaisivat liittää lapsensa siihen :D

^Oho Nyt mä olen kyllä todella ällistynyt, mulla nimittäin oli ihan päinvastainen kuva. En vaan kuollaksenikaan muista mistä sen tiedon olen kuullut. Mun vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, kun mut kastettiin ennen riparia. Ehkä käytäntö on toinen kun kastettava ei ole vauva
Mutta joo, en mäkään käsitä miksi kirkkoon kuulumattomat haluaisivat kastaa lapsensa.

muoks. Löysinkin kohdan, jossa kerrottiin nuoren kasteen toimivan eri tavalla. Alle 12-vuotiaan vanhemmista ainakin toisen kuuluu olla seurakunnan jäsen.

Eri keskusteluissa mm eduskunnassa sukupuolineutraalia avioliittoa pidetään avioliittoinstituutiota heikentävänä. Monen henkilön olen kuullut heittävän pokkana mm kuinka "avioliitto on pyhä sakramentti, jota ei saa tällä tavoin häpäistä".

No, ensinnäkään ei ole olemassa pyhiä ja epäpyhiä (tai vähemmän pyhiä) sakramentteja, on vain sakramentteja, joka jo sinänsä tarkoittaa pyhää toimitusta. Avioliitto ei ole toimitus, siis se ei myöskään voi olla sakramentti.

Toiseksi; valtaosalle suomalaisista avioliittoon vihkimyskään ei ole sakramentti, koska ev.lut.kirkossa sakramentteja on vain kaksi; kaste ja ehtoollinen.

Katolisilla kirkoilla, room.kat & ortodoks, näitä on seitsemän; kaste, ehtoollinen, konfirmaatio, parannuksen sakramentti eli rippi, avioliittoon vihkiminen, pappisvihkimys, kuolevan syntien anteeksianto (viimeinen voitelu).

Nostetaanpas tätä, että purkautumisosasto jäisi purkautujille.

Ei mulla muuta mutta oon tosi järkyttynyt siitä, miten ahdasmielisiä ihmiset näköjään voivat olla ja että ollaan lähes valmiita hylkäämään perhesuhteita sen takia että "mies ja nainen luotu toisilleen". Sanattomaksi vetää.

Musta on vaan hienoa että perheenjäsenille voi uskoutua ja uskaltaa kertoa niin suuren asian. Mutta kyllä siinä kurja olo tulee jos omat perheenjäsenet häpeää sitä millainen oikeasti on.

Oma veljeni kertoi mulle homoudestaa jo joskus muksuna, antoi mulle paperilapun johon oli kirjoittanut:
Minä olen
Hieman
Outo
Mutta
Onnellinen

Olin vähän aikaa että Sitten tajusin, ja olin oikeasti otettu ja ylpeä että uskalsi mulle kertoa
Vanhemmille se olikin (on edelleen) kova pala purtavaksi..

^ Ihanasti muotoiltu viesti

Mä oon kans aika pöyristynyt siitä, että on yhä nuoriakin ihmisiä, joille homoseksuaalisuus on jotenkin vaikea asia. Itse oon syntynyt -85 ja mun kaveri ja tuttavapiirissä se ei koskaan ollut, noh, mikään juttu sillee. Ymmärrän kyllä vanhempia ihmisiä, jotka on suuren osan elämästään eläny aikana, jollon homoseksuaalisuus on vielä ollut "sairaus", että ei niitä mielikuvia ja asenteita hetkessä muuteta. Oma mummoni, 85v on kuitenkin ihan mielettömän ihana esimerkki siitä, että vanhemmitenkin voi vielä alkaa ajattelemaan eri tavalla. Hän yksi kerta jutellessamme totesi, että jos kaksi ihmistä toisiaan rakastaa ja kohtelee kunnioittavasti, niin se ei pitäisi ketään muuta häiritä. Jotain muutakin aiheesta puhui ja totesi mm. että hänen mielestään homoseksuaalien pitäisi saada adoptoida lapsia.

Toivoisin, että kaikki homoseksuaalit uskaltaisivat olla sitä mitä ovat; pitää toisiaan kädestä ja pussailla julkisesti jne. Ennen pitkää asenteet muuttuvat.

Mä taas huutelen edelleen sen perään, että mitä ihmettä se homouden tuputtaminen oikein on?

Sillä perustellaan homofobiaa mutta kukaan ei mitään kontreettista esimerkkiä siitä anna.

Purkautujien perusteella näyttäisi ainakin siltä, että se tuputtaminen on sitä että asiasta ei olla enää hiljaa.

^Mulle henkilökohtaisesti homouden tuputtaminen on sitä että "meissä jokaisessa asuu pieni homo, että kyllä sinuaki oikeasti haluttais." Ja sitten kun perustelet että oikeasti ällöttää ajatus että itse suutelisit samaa sukupuolta olevan kanssa, niin aletaan tinkaamaan asiasta. Se on tuputtamista.

//Muokattu selvemmäksi

Mulle henkilökohtasesti jonkun homoseksuaalisuus on aivan yhdentekevä asia jääpähän enemmän naisia mulle vokoteltavaks tai sitte vois sanoo et vaihtoehtosesti ainoo asia joka o kauniinpi ku nainen on kaks naista.. Mutta sitä en ymmärrä miksi ne kirkkohäät on niin tärkeät tässä asiassa, jos olen oikein käsittäny niin rekisteröity parisuhde antaa samat oikeudet kuin kirkossa tai maistraatissa solmittu liitto...... Juu ideaalimaailmassa kaikilla olis samat oikeudet ja kaikki vois siellä kirkossa sanoo tahdon mutta kun me ei eletä ideaalimaailmassa ja ihmisten asenteitten muuttumiseen kaikissa näissä vaikeissa asioissa menee useita sukupolvia että tulee edes pieniä parannuksia....

^Ja mistäköhän lähtien kirkkohäät ovat olleet avioliiton tunnusmerkki?

Rekisteröity parisuhde ei sisällä oikeutta yhteiseen sukunimeen, avio-oikeutta, adoptio-oikeutta.. Se ei tosiaan ole sama asia kuin avioliitto. Se on räikeä ihmisoikeusrikkomus, sillä ei-heteroseksuaalit asetetaan ratkaisevasti eriarvoiseen asemaan kuin "normaalit".

Tonteria kirjoitti:

^Ja mistäköhän lähtien kirkkohäät ovat olleet avioliiton tunnusmerkki?

Rekisteröity parisuhde ei sisällä oikeutta yhteiseen sukunimeen, avio-oikeutta, adoptio-oikeutta.. Se ei tosiaan ole sama asia kuin avioliitto. Se on räikeä ihmisoikeusrikkomus, sillä ei-heteroseksuaalit asetetaan ratkaisevasti eriarvoiseen asemaan kuin "normaalit".

Ookoo en tosiaan ole pätkääkään perehtyny noihin ku ei sillee pahemmin kiinnosta voin ihan suoraan myöntää :-) oon kanssa sitä mieltä et väärin se on juu et kaikilla ei ole sit vissii tasavertaisia oikeuksia... Onko keinohedelmöitykset yms sallittuja, voiko nimeä sitten vaihtaa maistraatin kautta, mitä pitää sisällää tuo avio-oikeus??? myönnän tietämättömyyteni mut uskon kanssa et keinoja noitten kiertämiseen löytyy.
Eihän se oikein ole että toiset joutuvat kikkailemaan mutta niinkun koitin sanoa et uskon aika vahvasti et vaatii vielä vuosisadan ennenkuin suurimmanosan ihmisistä asenteet on muuttunu tarpeeks

Välillä mua ärsyttää suunnattomasti kans se et juu on täällä suomessa paljon epäkohtia monissa asioissa mut aika pirun hyvät oltavat täällä myös on kaikille... annettais sitä aikaa ihmisille sulatella näitä asioita

Mä olen valmis sallimaan homojen naimisiinmenon. Tai ainakin haluaisin, että rekisteröity parisuhde ja avioliitto olisivat täysin samassa asemassa, samoilla oikeuksilla. Mutta kirkkohäät ovat sitten eri juttu. Minkä tähden pitää väen vängällä vastustaa jo vuosisatoja vanhaa perinnettä - Raamatun mukaan homot eivät ole oikeutettuja kirkolliseen avioliittoon, piste. Kirkko on pyhä paikka monille, ja minusta olisi todella irstasta ja halventavaa jos homopari astelisi avioon kristillisin perintein. Huh. Mutta homoille juridinen avioliitto ja häät juhlana muuten, erillään kirkosta, olisivat mahtava juttu.