Koirat.com

Mulle ei lähtökohtaisesti ole mitään merkitystä sillä, että kuka koirankouluttaja käyttää mitäkin metodia, vaan se millainen on se koira, jonka käytöstä täytyy muuttaa ja uudelleen ohjata. Käytettävät keinot valitaan koiran mukaan, ei keinon markkinoijan mukaan. Osalle koirista riittää vähempi, osa taas tarvii enemmän.

Mun luokse hakeutui viime syksynä pariskunta, jolla vuoden vanha aktiivinen, vilkas uros. Pariskunnan ongelma oli se, että vapaana ollessaa koira kiihtyi alkoi hyppiä ja purra. Ja koska koiralla oli elopainoa jo 50 kiloa, ei tilanne ollut missään määrin hauska. Pariskunta oli jo ollut ongelmakoirakouluttajan luona, joka oli suositellut huomioimattomuutta ja rauhasta palkkaamista, joka on myös mun mielestä oikein hyvä keino, silloin kun kyseessä on koira jolle se ensisijaisesti toimii. Tälle koiralle se ei toiminut, johtuen osaksi koiran todella suuresta taistelutahdosta ja osaksi muista konflikteista, joita koiralla omistajiensa kanssa oli. Kun omistajat yrittivät olla huomioimatta koiran hyppimistä ja puremista, niin koira vaan innostui lisää. Se haastoi omistajiaan ja tuloksena lukuisia rikkimenneitä vaatteitä ja isoja mustelmia ja ruhjeita molemmissa omistajissa. Koska ongelmakoirakouluttajan neuvot eivät olleet auttaneet millään tasolla kahden kuukauden harjoittelun aikana ja koiran revitettyä ongelmakoirakouluttajaakin, antoi tämä kouluttaja neuvoksi koiran lopettamisen, koska se on niin aggressiivinen...
Katsoimme siis yhdessä tätä koiraa ja sen käytöstä. Omistajille ei ollut minkäälaista yhtetyttä koko eläimeen. Koira ei lainkaan ymmärtänyt omistajiensa viestejä eivätkä omistajat koiran. Tämän pariskunnan ja koiran kanssa lähdettiin aivan alusta ja kaikki opeteltiin uudelleen. Mutta koska koira oli suuri ja voimakas, oli pakko saada sen pureminen ja hyppiminen välittömästi loppumaan. Tälle koiralle riitti se, että se pöllyytettiin kunnolla välittömästi kun aloitti riehumisen. Kolmannen pölläytyksen jälkeen riehuminen ei ollutkaan enää niin mukavaa ja koira lopetti toiminnan. Toki sille opettiin myös se oikea ja toivottu tapa leikkiä ihmisen kanssa niin että se pääsi käyttämään myös hampaitaan.
Jotta siinä vaiheessa kun koiran omistajat muistuttavat katutappelusta tulleilta turpaansa saaneilta ressukoilta, niin mun mielestä se omistajan hyvinvointi ajaa sen koiran hetkellisen epämukavan olon ohi. Jos omistajat eivät voi hyvin koiransa kanssa, ja jopa pelkäävät sitä, on siitä todella vaikea lähteä toimivaa, tasapainoista suhdetta siihen koiraan.

Mitä muuten käytännössä tarkoittaa termit koira pölläytetään tai taivas putoaa koiran niskaan? Koira kohtaistahan se on tottakai mutta miten käytännössä koiralle tehdään heti selväksi, että näin ei saa tehdä? Minkälaisia keinoja ihmiset käyttää on siis se kysymys.

^Tuolle urokselle laitettiin kaksi tavallista kaulapantaa. Mulla on pitkäliina kiinni toisessa pannassa ja puolimetrinen liina oli kiinni toisessa. Kun koira alkoi hillua, mä jarrutin sitä pitkästä liinasta ja koiran toinen omistaja nappasi lyhyestä liinasta. Mä estin koiraa toiselta sivulta ja omistaja toiselta. Samalla käveltiin koiraa päin ryhdikkäässä etunojassa niin että koira jäi sekä omistajiensa että mun piirittämäksi. Ja samalla omistajat pääsivät muutaman mukavan ärräpään hyvin vakuuttavalla äänellä, ei vihaisesti, huutaen tai kiljuen vaan hyvin matalalla painokkaalla äänellä. Koiraan ei siis koskettu fyysisesti muuten kuin kaulapannasta annetun pakotteen avuin.
Vaikea selittää, mutta idea ehkä valkenee?
Tän koiran kohdalla on etuna se, että taistelutahdostaan huolimatta se on kohtuullisen pehmeä koira ja kun kahden kaulapannan avulla sitä estettiin nostamasta itseään kierroksille, se hämääntyi ja etenkin kun omistajat menivät koiraa päin sen sijaan että olisivat väistäneet sitä. Tässä on ratkaisevana omistajien asenne (ja myös fyysinen asento) ja määrätietoisuus.

^selvisi kyllä, oli siis sopivan tarkka kuvaus.

Mä kyllä ymmärrän Ridgebackin kuvaileman "kurinpalautuksen", koiraa ei kuitenkaan pahoinpidelty mitenkään. Jos pöllyyttämiseen olisi liittynyt esim. maahan kaataminen, kuristuspannoista nypytys, tms. suora voimankäyttö, mielipiteeni olisi eri. Itsekin tosi vihaisena (esimerkiksi viime la agitreeneissä kun P päätti vähän ojentaa ohi kulkenutta toista koiraa) kumarrun koiran ylle ja annan kuulla kunniansa. Joskus kun tuo oli nuorempi, saatoin ottaa kevyesti poskesta kiinni jotta se ei pääse haahuamaan tilanteesta välittömästi, mutta nykyään tuokin tarpeetonta.

"Itse ainakin arvostan ja rakastan tuota piskiä sen verran, että sen ei tarvitse joutua kokemaan yhtään ylimääräistä ahdinkoa mun mielihyvän kustannuksella. Mieluummin työskentelen viikoista kuukausiin positiivisen vahvistamisen kanssa kuin päivän tai kaksi pakotteita ja rankaisua käyttämällä."

En yleensä halua osallistua näihin keskusteluihin, mutta nyt täytyy tämän kerran sanoa yksi asia.
Omasta mielestäni on kyllä ihan koirankin parhaaksi, että ongelmasta päästään eroon mahdollisimman nopeasti ja opitaan se oikea käyttäytymismalli ja päästään myös nopeammin vahvistamaan sitä oikeaa käyttäytymistä. Eikä kuukausi ja vuosikaupalla nutata varsinkaan, jos koiralle niistä ongelmista syntyy jatkuvaa stressiä tai pelkotiloja.
Joten parempi hetken epämiellyttävyys ja sitten rauha ja koiralle helpompi elämä kuin vuosien tai kuukausien pitkäaikainen junnaaminen.

Ihan mielenkkiinnosta pakko kysyä, et miks pannasta nyppäseminen on väkivaltaa? Jotenki en itse sitä kovin kamalaksi asiaksi osaa mieltää, koska se koira ite saa, rynnätessään esim. innoissaan eteenpäin, varmasti aikaan ikävämmän kokemuksen kuin ihmisen nypätessä sitä hihnasta. Ilman mitään pirunsarvia siis tämä kysymys. Olen vain utelias.

Raimundon kanssa samaa mieltä.

En ole mitään vielä uskaltanut tähään ketjuun sanoa, mutta Raimundo puki mun ajatukset sanoiksi. En lähtisi tosiaan jankkaamaan jotakin koiralle stressaavaa asiaa kuukausitolkulla naksuin ja namein, jos tulokseen päästään lähes kertaheitolla kuten esimerkiksi ridgebackin kuvailemassa tapauksessa.

Samoin joillekin koirille on parempi, että ne viedään suoraan siihen streessaavaan/pelottavaan tilanteeseen jolloin niiden on pakko kohdata pelkonsa ja voittaa se. Näin esim. Milan teki eilisessä jaksossa kun veti vettä pelkäävän koiran uima-altaaseen. Koira voitti pelkonsa ja polskutteli hetken päästä ihan vapaaehtoisesti altaassa. Samoin leivänpaahdinta stressaava koira otettiin paahtimeen viereen ja sille näytettiin, ettei ole mitään syytä vetää kierroksia paahtimesta.
Meidän tulevan koiran kasvattaja myös korosti sitä, että jos pentu pelkää jotakin esim. ulkona, se pitää viedä pelottavan asian luo ja tämä pelottava asia on sitten yhdessä pennun kanssa "tapettava" (roskistynnyriä hakataan, muovipussi revitään jne.) ja voitettava jonka jälkeen seuraa leikki. Tilanteesta ei missään nimessä saa lähteä pois ennen kuin pentu rauhoittuu ja voittaa pelkonsa.

Ja joo, edelleen korostan etteivät nämä keinot välttämättä sovi kaikille koirille.

Tarkoitin lähinnä sellaisia käytöksiä, jotka lasketaan ns. pahoiksi tavoiksi, mutta jotka eivät koiraa itseään niin paljoa rassaa, tai niiden opettaminen pitkän kaavan kautta ei rassaa, esim. vetäminen, toisten koirien ohittaminen, ovikellolle haukkuminen, ruokakipon vahtiminen, kerjääminen... Toisten koirien ohittamisen opettelussa itselleni on tärkeää se, että kun tilanne on jo muutenkin tosi stressaava koiralle, niin minä en lisää sen stressiä minkääntyyppisellä pelottelulla tai uhkailulla.

Hihnasta nyppimiseen: Ensinnäkin, oma koirani painaa reilu 6 kg. Sitä on aika vaikea nypätä niin, ettei se tosissaan tuntuisi. Ja just kun koira itse ryntäämällä saa aikaan paljon ikävämmän tunteen, miksi pitää erikseen nyppiä. Itse, kuten aikaisemmin kerroin (tosin en ehkä tässä ketjussa, samoja asioita puidaan nyt ympäri palstoja...), pysäytän käteni liikkeen, jolloin paine tuntuu kaulapannassa, mutta en nyppäise. Toisekseen, mielestäni nyppiminen on tehotonta. Esimerkiksi vetämisen poisopettamisessa en usko, että kova koirani ymmärtää nyppäisyä, koska sen jälkeen pääsee kuitenkin heti jatkamaan matkaa.

Raimundo osasi sanoa sen mitä itsekin epätoivoisesti yritin. En ymmärrä ketä se palvelee, että jankataan samojen ongelmien kanssa kuukausia, jos ongelma on korjattavissa nopeamminkin. Ei se koira kuole siihen, jos sen elämä ei aina ole superkivaa ruusuilla tanssimista. Miksi sitä pitäisi varjella kaikelta epämukavuudelta, kun se epämukavuuskin kuuluu elämään toisinaan. Ehkä tässä näkyy juurikin se koiran vertaaminen ihmislapseen. Äidithän usein toivovat, ettei heidän lapsensa koskaan joutuisi kokemaan mitään ikävää, mutta valitettavasti ikäviltä asioilta ei kovin moni pysty välttymään.

Muoks. Ymmärsinkö nyt innna oikein, että sinäkin olet nyt sitä mieltä, että isomman ja pienemmän koiran kouluttamisessa voi olla jonkinlaisia eroavaisuuksia? Aikaisemminhan tuolla koiran koolla ei "lynkkaussakin" mielestä ollut mitään merkitystä koulutuksessa..

^ On sillä mun mielestä siinä mielessä eroa, että kuuskiloisen koiran nyppääminen hihnasta samalla voimalla kuin 40-kiloisen aiheuttaa ehkä hieman erilaista kipua voimakkuusasteeltaan. Mulla oli tuossa myös toinen pointti, joka pätee sitten myös isompiin koiriin.

^Miksi ihmeessä sitä pitää samalla voimalla nypätä Kyllähän ihmisen motoriikan pitäisi pystyä tuotakin toimintoa hallitsemaan, joko kovempaa tai hiljempaa.

^^ Pitääkin nyt sit sivuuttaa se kokonaan, että otit esille tuon koiran kokoasian, kun sulla kuitenkin oli se toinenkin pääpointti siellä.. Eikös sen kuitenkin sano jo maalaisjärkikin, ettei sitä alle 10 kiloista voi nyppiä samalla voimalla kun vaikka 40 kiloista? Joka tapauksessa sun viimeaikaisten kirjoitusten perusteella voinee vetää sen johtopäätöksen, että oikeastaan sunkin mielestä on ihan ok käyttää toisinaan fyysisiä pakotteita mihin tuo hihnasta nyppiminenkin ainakin mun mielestä lukeutuu?

Mun mielestä koiran koolla on myös jonkinlaista merkitystä. Minulla on nyt 5 kg painoinen koira, jota ei tosiaan hihnasta nypitä tms. Kyllä mä sitä otan leuan alta (huom. lempeästi kuitenkin) kiinni, katson toruvasti silmiin ja sanon tiukasti "ei" jos se alkaa perseilemään asioissa jotka se todellakin osaa jo. En tarkoita nyt mitään peruskäskyjä, vaan ihan arkisia tilanteita, jos koira alkaa esim. pörisemään ohitustilanteissa (jotka sille on opetettu positiivisella vahvistamisella) tai ei meinaa lopettaa haukkumista siihen muutamaan haukkuun jos joku soittaa ovikelloa.

No, seuraava koira tulee olemaan n. 35 kg painoinen ja jo sen verran kovaluonteinenkin että sen kanssa saatetaan todella joutua pitämään junnuaikana pari puhuttelua. Jos tuon kokoinen koira alkaa lenkillä lällättelemään ja perseilemään niin siinä en kyllä ala kaivelemaan nameja ja naksua esille. Se on kerrasta poikki, ja tällä tarkoitan nyt sitä että koiran sen hetkinen käytös pysäytetään samantien ja kerrotaan sille heti ettei tuollaista käytöstä kertakaikkiaan sallita. Luulisin, että se on koirallekin yksinkertaisempaa ja ei-toivottu käytös jää nopeasti pois. Toki tämänkin voi naksulla opettaa, mutta tuon kokoisessa koirassa on jo sen verran voimaa ettei sen kanssa viitsi kovin montaa tuollaista tilannetta päästää syntymään.

^^ Pitääkin nyt sit sivuuttaa se kokonaan, että otit esille tuon koiran kokoasian, kun sulla kuitenkin oli se toinenkin pääpointti siellä.. Eikös sen kuitenkin sano jo maalaisjärkikin, ettei sitä alle 10 kiloista voi nyppiä samalla voimalla kun vaikka 40 kiloista? Joka tapauksessa sun viimeaikaisten kirjoitusten perusteella voinee vetää sen johtopäätöksen, että oikeastaan sunkin mielestä on ihan ok käyttää toisinaan fyysisiä pakotteita mihin tuo hihnasta nyppiminenkin ainakin mun mielestä lukeutuu?

Enkö mä nimen omaan sanonut että itse en hihnasta nyppäisyä käytä? Fyysisenä pakotteena käytän hihnakäden pysäyttämistä, koiran ylle nojautumista, jalan polkaisemista maahan metrin päässä koirasta, mutta en hihnasta nypääisyä. Niin kuin tasan tarkkaan kirjoitin.

^ Jos nyt pilkkua viilataan, niin aiemmin mainitsit myös ottaneesi sitä nuorempana poskesta kiinni. Olet siis nyt sitä mieltä, että tuotakaan ei olisi saanut tehdä, mutta et vain silloin osannut muutakaan? Vai eikö se sinusta ole fyysistä kajoamista koiraan?

^ Joo, ehkä se oli enemmänkin sitä, etten tiennyt mitä muutakaan siinä tekisin. Mutta en tosiaan nipistänyt mitenkään, että aika hellä ote oli. Jos vilkaistaan threadin otsikkoon, niin koko keskusteluhan lähti siitä, että IMO Cesar Millan käyttää liian kovia fyysisiä pakotteita.
Pessin kanssa olen tehnyt virheitä, ja ne kaikki virheet ovat olleet tarpeettomien pakotteiden käyttöä, kun en ole osannut oikein opettaa. Seuraavan koiran kanssa en tee sitä virhettä, että laitan naksuttimen laatikkoon, vaan kuten nykyään Pessin kanssa, kaikki ruoka tulee naksautuksen jälkeen.

^ Ok, kiitokset täsmennyksestä. Häiritsee vain, jos ensin tuomitaan kovin sanoin muut, jotka käyttää fyysisiä pakotteita toisinaan ja sitten kuitenkin pidetään sitä ihan hyväksyttävänä, että itse käyttää niitä. Sun tapauksessa nyt ei siis kuitenkaan ollut kyse tästä. Onhan tää koko keskustelu jo mennyt vähän ot:n puolelle, joten vois ehkä palata alkuperäiseen aiheeseen. Kohta tuleekin telkkarista tuo hännänheiluttajat. Vois testata, jos kykenis katsomaan yhden jakson alusta loppuun asti..

Mä jotenkin tykkään tuosta Bradin tavasta herättää ne ihmiset todellisuuteen ja siihen ettei se koira ole mikään lelu vaan siitä täytyy kantaa vastuu. Nuo itse koulutusmetodit ovat jääneet multa vähän huomiotta, en ole kieltämättä ihan kaikista saanut selvyyttä miksi ja mihin niillä pyritään.
Mutta typerien ihmisten höykyttäminen on toisinaan ihan hauskaa katseltavaa. Hyi minua