Koirat.com

Mä lukeudun ateisteihin. Liekö syynä se, että suvusta löytyy myös lestadiolaisia, ja himmasta oli ilmeisesti kiinni ettei meiän äiti jatkanut "linjaa". Eli siis lapsuudessaan/nuoruudessaan kahden sisarensa kanssa osin lestadiolaistyyliin sikäli ettei saaneet mennä tansseihin tai juuri muihinkaan rientoihin. Sittenpä sitä kapinoitiin pois erinäisin tavoin. Äidin toinen sisar on aikanaan asiassa päätöksensä tehnyt ja niinpä meillä (mun sisaruksilla ja mulla sekä äidin toisella siskolla ja sen lapsilla) on hänen puoleltaan 12+1 serkkua Myös näillä ko. serkuista vanhimmalla onkin jo 5 lasta. Meidän sisarusparvesta (3) kellään ei vielä lapsia..ja siitäkös saa kuulla..

Tälle viimeisimmälle uskovaisten "homoudesta voi kieltäytyä"- mediatempaukselle ei kyllä ymmärrystä juuri heru täältä suunnasta.

Elän mielummin pakanan elämää kuin kaikenmaailman koivuniemeläisten sun muiden käskytettävänä. I have spoken..

Silti kuulun vielä ev.lut kirkkoon, vaan kuinka kauan.. Viimeksi olin kirkossa n. 3v sitten kun naapurin poika pyysi mut kummikseen, meni siis tavan vuoksi riparille kavereiden perässä (olinkin jo pohjiksi ikäänkuin hoitanut kummin velvollisuuksia esim. viemällä poikaa tallille, muttei siitä tullut hevosmiestä vaan automies =) Sylikummiksi en ole suostunut millekään sukulaisen lapselle, vierastan pikkulapsia sen verran vieläkin..

Perin mielenkiintoinen aihe.

En nyt suoranaisesti halua luokitella itseäni mihinkään kategoriaan. En usko Jumalaan enkä tällä hetkellä mihinkään muuhunkaan. Mutta en halua lokeroitua esim. ateistiksi, koska en voi sanoa, ettenkö joskus uskoisi johonkin. Oon jotenkin ajatellut niin, että jos uskoisin johonkin sen täytyisi olla sellasta kokonaisvaltaista uskoa. Että oikeesti uskoo ja että se uskominen näkyy. En vaan tykkää tälläsesta perussuomalaisesta uskomisesta, että joo kyllähän mä kirkkoon kuulun, mutta en ikinä käy siellä. Tämä siis mun oma henk.koht mielipide.

Oon kyllä pienenä kuulunut kirkkoon, käynyt seurakunnan kerhoissa ja käynyt riparin. Kirkosta erosin joskus 17/18 vuotiaana. Olisin eronnut aikaisemmin, mutta en ollut tajunnut miten helppoa se on. Luulin sen vaativan enemmän paperihommaa.
Liityin kirkkoon takasin tossa noin pari vuotta sitten, jotta voisin tulla kummiksi siskonpojalle ja jotta miehen toivomuksesta meillä voi olla kirkkohäät. Varmaan kyllä eroan uudelleen jossain vaiheessa. Jep loistosyyt kuulua kirkkoon

En ole ikinä uskonut Jumalaa. Muistan jo ala-asteella kuinka ajattelin uskonnontuntien olevan hömppää ja ne elämänkatsomustunnit olis kiinnostanut paljon enemmän.
Olen kuitenkin ollut hyvin kiinnostunut kaikenlaisista uskonnoista. Musta on mielenkiintoista lukea eri uskontoihin liittyviä juttuja. Uskontotunneilla mielenkiintoisimmat jutut oli aina ne tunnit, kun käsiteltiin muita uskontoja.

Mun mielestä jokainen uskokoon mihin haluaa. Esim. mieheni uskoo Jumalaa ja haluaa kasvattaa tulevat lapset niin ja that's fine. Olen kyllä sanonut, että sitten lasten ollessa vanhempia voin kertoilla heille omia näkemyksiäni. En lähe tuomitsemaan muiden uskoa, mutta äärimmäisyydet tietenkin kohauttavat tunteita.

Kumpikaan vanhemmistani ei ole ollut mitenkään uskovainen, kumpikaan ei oikeastaan uskonut mihinkään. Joten ehkä tää oma ei-uskominen tulee sieltä. Itelläni on esimerkiksi kuolemasta hyvin samanlainen näkemys äitini kanssa: sitten kun kuolee, se oma elämä voi jatkua esim. niin että sä maadut ja niistä mullista kasvaa kukkasia. Ihminen tulee aina jatkamaan elämäänsä toisten ihmisten muistoissa. En usko mihinkään taivaaseen ja helvettiin. Vaikka kyllähän äitiä tulee usein ajateltua niin, että tuolla se pilvenreunalla istuu ja katselee alaspäin. Eli tälleen lapsen uskon kaltaisesti, konkreettisesti.

Ääh..tulipas sekavaa tekstiä..

alphabetty kirjoitti:

Oon kyllä pienenä kuulunut kirkkoon, käynyt seurakunnan kerhoissa ja käynyt riparin. Kirkosta erosin joskus 17/18 vuotiaana. Olisin eronnut aikaisemmin, mutta en ollut tajunnut miten helppoa se on. Luulin sen vaativan enemmän paperihommaa.
Liityin kirkkoon takasin tossa noin pari vuotta sitten, jotta voisin tulla kummiksi siskonpojalle ja jotta miehen toivomuksesta meillä voi olla kirkkohäät. Varmaan kyllä eroan uudelleen jossain vaiheessa. Jep loistosyyt kuulua kirkkoon

Tuli tästä mieleen ku kävin rippileirin ja innokkaana toisinajattelijana inttelin teologiasta pappien kanssa ihan tosissani. Isoseksi itse päädyin niinkin hyvästä syystä ku palkka. Yli 500 markkaa/rippileiri + viikonloppuleiristä erillinen korvaus takasi sen, ettei mua haittanu keskustella Raamatusta ja Jumalasta muille, vaikken itse uskonutkaan asiaan. Tekopyhä opetuslapsi olin Ja rippileirillehän mentiin sen takia ku kaikki muutki meni ja konfirmaation jälkeen sai lahjoja

muoks.

ellikeksi kirjoitti:


Mun mielestäni voi olla hyvin uskovainen ja uskoa Jumalaan, ilman, että uskoo ihan kaikkea mitä painetussa sanassa on sanottu, omituistako? :D Varsinkin, kun sen painetun sanan voi mieltää vain tarinoiden pohjalta koottuun kertomukseen, joka välttämättä ei ole totta. Voi olla esimerkiksi tietenkin pohjat uskonnoista, mutta uskoo Jumalaan, jolle ei ole tarkempia määritteitä.

Ei mun mielestä oo omituista olla uskomatta kaikkea mitä painetussa sanassa sanotaan. Jotkut tekstit/asiat on kuitenkin kulttuuriin tai ajanjaksoon sidottuja ja nuo muuttuu maailman mukana. Se perimmäinen ideahan niistä on tarkoitus poimia. Tässä taas tulee se ongelma, et kuka sen päättää missä menee tulkinnan raja. Jos jokainen tulkitsee uskontoaan niin kuin itsestä tuntuu niin koko homma taitais levetä käsiin melko nopeasti. Ja tästähän löytyykin melko paljon äärimmilleen menneitä esimerkkejä, kiihkouskovaisia jotka tekevät vääriä tekoja uskontoonsa nojaten ja sitä väärin tulkiten. Tän vuoksihan maailmasta löytyy pappeja ja muita henkilöitä, jotka johtaa uskonnon harjoittamiseen.

alphabetty kirjoitti:

En nyt suoranaisesti halua luokitella itseäni mihinkään kategoriaan. En usko Jumalaan enkä tällä hetkellä mihinkään muuhunkaan. Mutta en halua lokeroitua esim. ateistiksi, koska en voi sanoa, ettenkö joskus uskoisi johonkin. Oon jotenkin ajatellut niin, että jos uskoisin johonkin sen täytyisi olla sellasta kokonaisvaltaista uskoa. Että oikeesti uskoo ja että se uskominen näkyy. En vaan tykkää tälläsesta perussuomalaisesta uskomisesta, että joo kyllähän mä kirkkoon kuulun, mutta en ikinä käy siellä. Tämä siis mun oma henk.koht mielipide.

Juuri kuin mun näppikseltä

Ja SanttuJ, kyllähän edelleenkin löytyy isosia jotka menevät vetämään ripareita jotta esim. saisivat uuden permanentin.. Mä muistan teininä lukeneeni jostain lehdestä Prometheus-leireistä joista kiinnostuin kovasti, mutta eipä niistä koskaan meidän leveysasteillamme tiedotettu tai missään mainittu, joten kävin riparin muiden mukana.

Minäkin olen ateisti, ja kirkosta erosin muistaakseni pari vuotta sitten. Minua ei kastettu vauvana, vaan sain itse valita riparin alla mitä haluan tehdä. Pinnallisista syistä (leiri, bileet, lahjat..) päätin liittyä, ja monta vuotta mietinkin ennen kuin erosin. Koskaan en ole uskonut Jumalaan, enkä oikeastaan kaivannutkaan mitään mihin uskoa. En ole koskaan kokenut mitään syytä turvautua mihinkään tuntemattomaan.

Minun on hyvin vaikea käsittää miksi lapset kastetaan uskontoon, joka on useille vanhemmille pelkkä muodollisuus. Saahan sen kasteen myöhemminkin, kun jo itse tajuaa mihin on ryhtymässä (ja joo, omasta kokemuksesta voin sanoa ettei teinit liity aina oikeista syistä, mutta saavatpahan itse valita, haluavatko tukea kirkon kaltaista instanssia vai ei). Omia lapsiani en tule kastamaan, vaan tulen toimimaan samoin kuin omat vanhempani. Myös uskonnonopetuksesta lapset saavat itse päättää. Mielestäni uskonnon historiallinen osuus opetetaan vasta myöhemmässä vaiheessa, joten alakoulun propagandaopetuksen voisi kyllä minun puolestani jättää väliin.

SanttuJ kirjoitti:

Jos jokainen tulkitsee uskontoaan niin kuin itsestä tuntuu niin koko homma taitais levetä käsiin melko nopeasti. Ja tästähän löytyykin melko paljon äärimmilleen menneitä esimerkkejä, kiihkouskovaisia jotka tekevät vääriä tekoja uskontoonsa nojaten ja sitä väärin tulkiten. Tän vuoksihan maailmasta löytyy pappeja ja muita henkilöitä, jotka johtaa uskonnon harjoittamiseen.

Aivan, tästä syystä pitääkin vain luottaa, ettei menisi kiihkoiluiksi, vaan hyvä moraalipohja säilyisi sopusoinnuissa yhteiskunnan hyväksi. Minusta raamattu antaa kuitenkin hyvät perusteet moraalille käskyissään, varsinkin siis tappamisesta, lähimmäisen kunnioituksesta jne. Eihän tässäkään nyt välttämättä uskovainen tarvitse olla, vaan jo pelkästään järkevä tunteva ihminen. Kaikestahan saa väännettyä toki omat versionsa ja kaikessa on tulkinnan varaa yhtäpaljon kuin maapallolla on ihmisiä :)
Mutta jos ei siis mennä tähän uskontojen sortamispuoleen ja sotiin, niin se mitä tarkoitin oli että minusta on tärkeää, että itse kukin, uskoen sitten mihin tahansa, olisi sinut itsensä ja muiden kanssa, saisi positiivista energiaa omaan elämäänsä ja jaksaa sillä eteenpäin. Tai vain luottaen omaan itseensä.

alphabetty kirjoitti:

Liityin kirkkoon takasin tossa noin pari vuotta sitten, jotta voisin tulla kummiksi siskonpojalle ja jotta miehen toivomuksesta meillä voi olla kirkkohäät. Varmaan kyllä eroan uudelleen jossain vaiheessa. Jep loistosyyt kuulua kirkkoon .

En halua arvostella mutta juuri tälläistä toimintaa mä en ymmärrä. No joo ton puolison miellyttämisen ymmärrän. Nyt olen törmännyt samankaltaiseen tilanteeseen omassakin lähipiirissä. Emännän sisko kun ei kuulu kirkkoon ja ainakin feispuukin mukaan hän on ateisti. Hän kuitenkin haaveilee kirkkohäistä ja kuulemma aikoo sitten liittyä häiden ajaksi kirkkoon ja erota häiden jälkeen. Hänen miehensäkään ei ole uskonnollinen joten silläkään sitä ei voi perustella. Luulisin että kirkkohäät halutaan pelkästään koska ne ovat hienommat ja juhlavammat.
Nyt sitten kävi vielä ilmi että hän kuitenkin olisi halukas kummiksi meidän mahdollisesti joskus syntyvälle lapselle. Sitäkin varten hän voisi väliaikaisesti liittyä kirkkoon. Ja kyseessä on kuitenkin ihminen joka ei itse edes pidä lapsista ja ei aio sellaisia hankkia.(nämä ovat hänen suustaan kuultua tarinaa) En oikein tiedä mitä ajatella koko asiasta.

Ei sillä että olisin itse erityisen uskovainen. Kuulun kyllä kirkkoon mutta eihän siellä tule käytyä kuin häissä ja hautajaisissa. En kuitenkaan ymmärrä tollasta asialla pallottelua. Joko siihen kuuluu tai sit ei. Tavallaan tuntuu että kerätään vaan kermat päältä...

Ja tunnustetaan että itsekin joskus kirkosta eroamista pohdin kun jouduin muutama vuosi sitten oman isäni hautajaisia järjestelemään ja havaitsinkin hyvin nopeasti että ei sillä elinikäisellä kirkollisverojen maksamisella saa oikeastaan mitään ilmaiseksi sitten jos jotain palvelua tarvitsisi. Jokaisesta pienestäkin paperista veloitettiin. Sillon kyllä suoraan sanottuna syletti.

Ajattelen kuitenkin että voisin mä sen muutaman kympin kuussa laittaa paljon turhempaankin. Tekeehän kirkko kuitenkin paljon hyvääkin ja auttaa ihmisiä monilla eri tavoilla.

Mä erosin kirkosta jokunen vuosi sitten, koska en sen aatteita oo koskaan tuntenut omikseni.
Tyttö (9v) kuuluu kirkkoon edelleen. Haluan että hän pääsee rippikouluun/ leirille kavereiden kanssa ja saa tehdä oman päätöksensä kirkkoon kuulumisesta kun on siihen riittävän vanha.

Mies kuuluu kirkkoon ja hällä ainoa syy on myöskin toi kummiksi tulo.
Itselleni kelpais keijutädin asema vallan hyvin, ei minusta virallista kummia tarvitse tulla. :)

Meidän perhe ei oo koskaan ollu mitenkään uskovainen. Kirkossa ei olla käyty kuin häissä, kastetilaisuuksissa tai konfirmaatioissa. Mä joskus nuorena lapsena päätin alkaa uskomaan Jumalaan, syytä en muista. Sitten se usko hiipui, kunnes yläasteella aloin käydä seurakunnan nuorisoilloissa yms. ja Jumalaan uskominen alkoi voimistua.

Kävin semmoisessa megaripari-tapahtumassa vuotta ennen omaa ripariani. Kyseessä oli siis koko kesän aikana käytyjen riparien muisteloviikonloppu leirikeskuksessa. Siellä sitten ensimmäistä kertaa rukoilin, että Jumala ottais mut omakseen. Normaalina jatkumona sitten kävin seuraavana kesänä oman riparin ja jatkoin kahtena vuotena isosenakin. Sitten jossain vaiheessa koko homma alkoi vaan tökkiä, enkä enää vaan tuntenut mitään Jumalan läsnäoloa elämässäni ja oikeastaan koko seurakuntatoiminta alkoi nyppimään niin paljon, että lopetin koko touhun.

Erosin kirkosta 3 tai 4 vuotta sitten. Kun ei usko mihinkään, niin miksi sitten kuuluisin ev.lut kirkkoonkaan? Jos joskus jostain syystä Jumala (tai joku muu) alkaa puhutella, niin sitten voin taas alkaa tunnustamaan uskontoa. Tällä hetkellä kuitenkin koko Suomen kirkko tympii vanhoillisine mielipiteineen niin paljon, että tunnen melkeinpä ylpeyttä olla kuulumatta tuohon porukkaan.

^Mitkä on ne kirkon vanhoilliset mielipiteet jotka sua tympii?

Kummit/kummiksi haaveilevat... Mitä te siis toivotte kummeudesta? Haluatteko te sille lapselle kertoa uskonnosta, joka siis on kirkon mukaan "the juttu"?

"Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan hengellisessä elämässä ja tavoissa. Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes perusteiltaan ja perustotuuksiltaan ja pystyä siirtämään nämä tietonsa ja taitonsa myös kummilapselleen."

Luulen että suurinosa kummeista haluaakin siis olla vain tärkeä henkilö lapsen elämässä muutoin? Tosin nykyään tuntuu että kummin tehtävä on vain ostella kalliita lahjoja... :(
Tarvitseeko siihen "kummauteen" siis Jumanan siunauksen vai vaan olla ystävän lapselle myös ystävä ja tärkeä henkilö, joka varmasti onnistunee ilman kirkkoa välissä...

Kyllä mäkin kuuluin kirkkoon aika pitkään ihan vaan niiden kirkkohäiden varalta. Sitten tajusin, että se kirkko missä haluan mennä naimisiin, on hyvin "epäkirkkomainen" vaikkakin periaatteessa muuten tunnearvoltaan korkea paikka.
Ja kun avokkikaan ei kuulu enää kirkkoon, niin... no, mennään varmaan naimisiin luonnon helmassa jos luoja suo
En ole kenenkään kummi, enkä usko tässä lähivuosina sellaiseen tilanteeseen edes "joutuvani". Omille lapsille tulee nimiäiset sitten joskus, ja saavat liittyä kirkkoon niin halutessaan, sitten vanhempana.

Mä kyllä sinäänsä ymmärrän Alphabettyn katsannan asiaan, mitä näihin kirkkohäihin jne tulee. Seurakunta & kirkko instansseina ovat nykyään niin maallistuneet, että ei se siihen verrattuna näytä pahalta liittyä ennen häitä ja erota heti sen jälkeen. Jos haluaa kirkkohäät eikä kuulu kirkkoon, niin sittenpä liittyy
Vois myös spekuloida siitä, miten helpoksi kirkosta eroaminen ja liittyminen on tehtykään, ehkä sillä on joku rahaviisas pedannut lisää pennosia seurakunnille. Tekopyhää löytyy niin paljon kirkon sisältäkin, että on turha alkaa yhtä yksittäistä ihmistä syyttelemään.

Toisaalta, sitten taas, mä en "kunnon ateistina" edes halua enää mennä kirkossa naimisiin. Ajatus tuntuu lähinnä vastenmieliseltä ja petturuudeltakin, ja itseäänhän sitä kai siinä sitten pettäis.

Meidän suvun "viimeinen uskovainen" tuskin on elossa enää silloin, kun meillä on tarkoitus mennä naimisiin ja alkaa vauvaa toivomaan. Saattaa meinaan tulla sanomista siitä, miksei häät ole kirkossa ja lasta kastettu... Kun nyt tietysti toivoo, että hän pääsis näkemään ekan lapsenlapsensa häät & ekan lapsenlapsenlapsensa syntymän, mutta toisaalta mulla on jotenkin "tarve" suojella vanhaa uskovaista ihmistä omilta pakanallisilta ajatuksilta. Ei sillä, että jotenkin pelkäisin muuttuvani hänen silmissään, mutta en vain halua aiheuttaa yhtään ylimääräistä mielipahaa.

hupellus kirjoitti:


Minua suututtaa tuollaiset Älä Alistu -kampanjat, minusta niissä ei oo mitään totta eikä hyvää. Harmittaa myös että tällaset yksittäisiä herätysliikkeitä edustavien järjestöjen tempaukset leimaa koko kirkkoa.

Eivät ne ole yksittäisiä herätysliikkeitä. Kyllä Suomen evankelisluterilainen kansanlähetys SEKL, Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY, Luthersäätiö ym. kamppanjan taustaryhmittymät ovat kaikki Suomen evankelisluterilaisen kirkon alaisia jäsenjärjestöjä.

^Tiedän kyllä että ne kuuluu kirkkoon, mutta kuten arkkipiispakin on asiaan kantaa ottaessaan sanonut, niiden viesti poikkeaa kirkon yleisestä linjasta. Ja evankelisuutta ja viidesläisyyttähän ne edustaa.

Aah minäpä luin tämän päivän Uusimaan tekstareita(vaikka ne saa aina mut ihan raivon partaalle) ja siellä oli kirjotettuna taas että Älä alistu kampanja on hyvä veto(y'know telkun homopropagandaa vastaan!) koska eihän se setä siellä taivaassa luonut kahta homoa... että muo ärsyttää, tätä korttia ne aina jaksaa vetää taskuistaan kun on vähän luettu sitä raamattua, jenkkien "In god we trust" valtioko tämä oli?
Eiks arkkipiispakin halunnut tän loppuvan?
Yritän kirjottaa näistä uskonasioista aina hirveen varovasti, loukkaamatta ketään tai ainakaan niitä keitä en halua loukata, mutta kun jotkut yksilöt saa mut ihan inrageeeee.

^Nythän ne lopetti tän varsinaisen kampanjoinnin "koska ei kannata keskittyä liian pitkään yhteen asiaan"

Iltalehti kertoo

^Kas vain :D arrivederci sitten vaan.
No mutta kaikkihan on taas ihan väärinymmärtäneet heidät. Luin kyllä sitä matskua mitä nekin kirjoitti, en vaan median. Olen vain ilkeä !

Itse uskon elämän kiertokulkuun ja evoluutioon. Se on minusta (huom! minusta) ainoa looginen vaihtoehto. En toki pane pahakseni, vaikka naapuri uskoisi joulupukkiin tai työnanataja olisi buddhalainen. Minua ei juurikaan muiden uskomiset kiinnosta (ts ajattele niitä henkilökohtaisesti), mutta olen silti aina valmis keskustelemaan asiasta, kuten Raamatusta.

Itse tuudittaudun ajatukseen, että jokaisen ihmisen kuin eläimenkin kuoltua, meidät haudataan, me maadumme ja muutumme maaksi, josta kasvaa ruohoa, jota taas elävät eläimet syövät ja näitä syövät taas saalistajat, myös ihmiset. Maasta kasvaa puita, ruohoa, kukkia jne, joka taas antaa kaikelle olevalle mahdollisuuden selviytyä, tuottamalla happea.
Eli niinkuin nyttenkin, me kuulumme planeettamme luontoon ja vaikka meistä aika jättää, emme katoa mihinkään vaan muutumme (palaamme) osaksi tämän planeetan luontoa ja ilmiöitä.

Uskoinnoista ajattelen juurikin niinkuin Zeitgeist-dokkarissa tuodaan asia julki. Kantani ei perustu dokumenttiin, mutta dokumentti kertoo asian kuin itse sen kertoisin.
Siitä en sen enempää ääntäni avaa.

Minut raahattiin riparille pakon edessä, "koska muutkin ovat käyneet" joten kiitos armaiden sukulaisteni, sekin tuli käytyä. Kapinallisen teinin oikeudentaju sai riparilla kolauksen kirkkoa ja uskontoja kohtaan kun kysyin papiltamme että mikäli hänelle joku ripittäytyisi ja kertoisi raiskanneensa/murhanneensa lapsia/naisia, ilmoittaisiko hän poliisille ja pappimme vastasi silmääkään räpäyttämättä ettei rikkoisi rippisalaisuutta. Kirkon piirissä itsestään selvyys, minulle järkytys. Joskus ihan ala-asteikäisenä kuvittelin uskovani Jumalaan jne. sitten tuli ikää enemmän ja aloin kyseenalaistamaan asioita enemmän. Uskonnontunneilla loistin hyvän muistini ja lukemiseni perusteella, mutta uskonnosta jäi aina paha maku suuhun, siihen pakotettiin eikä minullekaan annettu ilmaa ajatella itse. Kaikkein suurin "kompastuskivi" omalle uskolleni (tai sen esiintulemiselle) on Raamatun ristiriitaisuus. Onhan se himppasen vanha kirja eikä kaikkien Raamatun oppien mukaan yksinkertaisesti pysty elämään, mutta mun jakeluun ei vaan mene se, että "kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, paitsi.." "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (ja homous on syntiä)." Raamattukaan kun ei ole faksilla taivaasta tupsahtanut vaan ihan ihmisten kirjoittama se on, mistäpä kukaan tietää mitä kirjoittajien päässä on aikoinaan liikkunut.

Viime syksyisen Homoillan jälkeen aloin tosiaan miettimään, että mitä kirkko minulle merkitsee. Tulin siihen tulokseen että henkilökohtaisella tasolla ei yhtään mitään. Päätin erota. Maksoin kirkollisveroa ja koin etten "saanut mitään takaisin." En halua kirkkohäitä (tuskin tulen koskaan naimisiinkaan menemään) ja jos joskus lapsia saan, heitäkään ei tulla kastamaan. Minulla ei ole yhtään mitään uskovaisia ihmisiä vastaan, heidän uskonsa ei ole minulta pois, mutta tulikivenkatkuista saarnaamista joutumisestani helvettiin en aina jaksa sulattaa. Juha Vuorisen Vaippaihottuma- kirjassa on mielestäni loistavin kuvaus Jumalasta, uskonnoista ja kirkkoon kastamisesta mitä nyt koskaan olen lukenut. "Älä alistu!" kampanja kuvotti minua, olkoonkin että kyseisellä videolla julki tulleet kommentit ovat kyseisen ihmisen omia kommentteja, mutta koko videosta jäi vain mielikuva että homous on sairaus jonka vain Jumala voi parantaa.

Pidän itseäni ateistina, pykälää skeptisempänä sellaisena enkä oikeastaan usko mihinkään mitä tiede ei todista.

hupellus kirjoitti:

^Tiedän kyllä että ne kuuluu kirkkoon, mutta kuten arkkipiispakin on asiaan kantaa ottaessaan sanonut, niiden viesti poikkeaa kirkon yleisestä linjasta. Ja evankelisuutta ja viidesläisyyttähän ne edustaa.

Jos ne ovat kirkon jäsenjärjestöjä, mutta niiden kanta ei noudata yleistä linjaa, ne pitäisi tuomita jyrkemmin ja näkyvämmin. Se, että haastattelussa todetaan, ettei kirkko ole kampanjan kanssa samaa mieltä, ei riitä. Kirkon pitäisi erottaa tämän järjestö itsestään.