Koirat.com

^^ Toivottavasti teit kirkon väelle niinkuin tuo hymiö. Aika törkeää toimintaa kyllä.

Tonterian kertoma tapaus saattaa tietysti tuntua törkeältä, mutta minun mielestäni kirkolla on oikeus vaatia työntekijöiltään sitoutumista sen oppiin ja arvoihin. Ja näin taitaa olla myös lainsäädännössä määrätty. Rippikoulun isonen on vieläpä melko vastuullisessa asemassa.

Tässä ketjussa oli aiemmin pohdittu kasteasiaa. Pakko nyt avata sanainen arkkuni, koska pisti niin korvaan jotkut kommentit. Taisi olla Neruda, joka ihmetteli, mihin kastetta tarvitaan, ja arveli, että se on lähinnä ihmisiä varten. Itse asiassa kaste on aika oleellinen juttu kristitylle. Siinä ihminen saa lahjana kaiken, mitä pelastumiseensa tarvitsee. Siis pelastumiseen perisynnin kirouksesta. Lainataanpas hiukan katekismusta: Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.

Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.

Kaste on paljon enemmän kuin pelkkä nimen antaminen lapselle. Siinä itse asiassa kiteytyy upeasti oleellinen Jumalan armosta: pelastus saadaan lahjaksi, ilman omaa ansiota. Kaste on liitto Jumalan ja ihmisen välillä. Kirjassa Kristillinen dogmatiikka (Aksel Valen-Sendstad) todetaan, että Evankeliumin liitot ovat muodoltaan ja/tai sisällöltään yksipuolisia liittoja, joissa Jumala säätää itsensä ja ihmisen välisen yhteyden sellaiseksi, että se riippuu yksinomaan Jumalan armosta ihmistä kohtaan. Jumala lupaa ihmiselle elämän ja kaiken siunauksen vaatimatta muunlaista kuuliaisuutta tai tekoa kuin että ihminen uskoo (luottaa) Jumalan lupauksiin ja uskoessaan kunnioittaa häntä Jumalana. Väittäisinpä vielä, että kasteessa on lisäksi paljon sellaista, mitä ei voi ihmismieli ymmärtää eikä silmä nähdä. Niin kuin monessa muussakin asiassa, Jumala on nähnyt hyväksi säilyttää siinäkin jotain salattua, mitä ei ihmisen kuulu tietää.

Hups, tulipas paasausta. Tämä on aika läheinen asia itselle, koska olen aiheesta vääntänyt peistä usesti helluntai- ja vapaakirkkoon kuuluvien kanssa. Siis aiheesta lapsikaste vs. aikuiskaste. Olen itse perinjuurin luterilainen ja uskon kristinuskon Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Ja Jeesukseen Kristukseen, joka on vapauttanut maailman synnin orjuudesta omalla ristinkuolemallaan. Minulle kaikki luonnossa puhuu siitä, että se on Jumalan luomistyön seurausta, eikä muuhun loogiseen johtopäätökseen voi tulla.

Ja ei, en ole mikään vaaleanpunaisessa uskismaailmassa elävä hörhöhihhuli, vaikka sellaisiakin kyllä tunnen. Suurin osa tuttavistani ja ystävistäni ei ole uskossa, tai ei ainakaan samassa uskossa kuin minä. Pelottavan paljon on sellaisia uskovaisia esim. eri herätysliikkeiden piireissä, jotka ei käytännössä seurustele koskaan muiden kuin samalla tavalla ajattelevien kanssa.

Raamatustakin löytyy paaaaljon sellaisia asioita, joita en ymmärrä, ja jotka olisin itse säätänyt toisin. Mutta siinäkin pätee tuo sama ajatus, että kaikkea ei ole ihmisen tarkoituskaan ymmärtää. Vähän niin kuin aikuiset eivät kerro pienelle lapselle kaikkia asioita maailmasta, ne olisivat hänelle liikaa.

Samaan syssyyn olisi sitten voinut potkia pois kaikki esiaviollisen seksin harrastajat, katkaravunsyöjät ja muut jotka tekivät selkeästi raamattua vastaan.

Tonteria kirjoitti:

Samaan syssyyn olisi sitten voinut potkia pois kaikki esiaviollisen seksin harrastajat, katkaravunsyöjät ja muut jotka tekivät selkeästi raamattua vastaan.

Just kun olin tulossa kirjottamaan...juuri näin.
Eipä näy kamppanjointeja heitä kohtaan tai suurempia vihapuheita vetäen raamatun sana mukaan ympäri lehtien palstoja. Esiaviollistaseksiprop. tulee telkusta myös iik! Parempi pysyä tv7 puolella nuo raamattuja tarkkaan töllöttävät, jos tekkee pahaa.

Tonteria kirjoitti:

Kyllä meidän ihan kotoinen evlut-kirkko on ihan avoimesti homofobinen. Nim. kolme kesää isosena, neljäntenä piti mennä mutta kun aloin seurustella silloisen tyttöystäväni kanssa niin paikka annettiin toiselle ja minulle tehtiin hyvin selväksi, että minun tulee tehdä elämässäni "valintoja". Varmaan vaikea arvata kummin päin tein..

Tonterian esimerkki mm. hyvä syy, miksen halua kuulua kirkkoon. Kuuluin 21 vuotta ja sitten päätin erota. Eipähän kiskota enää kirkollisveroakaan, sekin yksi syy miksi halusin erota. En usko Jumalaan, Raamatun käsitän jonkin sortin satukirjana, niin miksi haluisin kuulua kirkkoon. Avokki myös erosi kirkosta samaan aikaan kuin minä. Sukuhaudassa on kuitenkin minulle paikka varattuna, niin mikäs tässä ollessa.

hupellus kirjoitti:

En väitä etteikö kirkon sisällä olisi homofobiaakin, mutta mitenkään vallitseva suhtautuminen se ei minusta ole. Tutkimuksista en nyt äkkiä tiedä.

Vilkko kirjoitti:

Tonterian kertoma tapaus saattaa tietysti tuntua törkeältä, mutta minun mielestäni kirkolla on oikeus vaatia työntekijöiltään sitoutumista sen oppiin ja arvoihin. Ja näin taitaa olla myös lainsäädännössä määrätty. Rippikoulun isonen on vieläpä melko vastuullisessa asemassa.

Ja sittenkö kirkko ei siis ole homofobinen? Tai tiedä jos -fobinen on oikea termi, mutta selkeästi seksuaalivähemmistöjä vastustava. Älytöntä.

Riisis kirjoitti:

^Käsittääkseni Ylen homoillassa esiintyi kirkon väkeä edustamassa kirkkoa ja kirkon näkemystä? Ja kyllä tuo kirkon kanta on tullut muissakin yhteyksissä aika selväksi.

Jos kirkon edustajilla tarkoitetaan kirkon työntekijöitä niin kyllä oli, molemmilla puolilla. Jos tarkoitetaan kirkon jäseniä niin niitäkin oli molemmilla puolilla. Niin että se ei minusta nyt ole oikein selitys sille että joku pitää kirkkoa homofobisena. Muita yhteyksiä odotellessa.

Tonterian saama kohtelu on minusta törkeää. Ja jos Vilkko ymmärsin oikein että näin sinusta kuuluukin tehdä niin kysyn onko homoseksuaalinen käyttäytyminen (voi luoja mikä käsite) sinusta synti? ja jos se on sinusta synti niin mikähän siitä tekee sellaisen synnin että että se on jotenkin pahempaa kuin toisten syrjiminen? muoks. vielä. Mikä antaa meille oikeuden nimitellä synniksi asioita? Osotella sormella? Syrjiä kaikkea massasta poikkeavaa?

jannie en nyt ihan ymmärtänyt miten vedit tuon minun kommentin tuohon En sanonut että tiedän ettei se ole, juurikin siihen viittasin noilla tutkimuksilla. Jaoin oman kokemukseni asiasta siksi että koen tuntevani kirkon tavoitteet ja näkemykset melko hyvin eikä käsitykseni niistä perustu vain median antamaan kuvaan. Toki sekin on mahdollista että joku asiaan perehtynyt on minun kanssa ihan eri mieltä. Minusta on kuitenkin vähän älytöntä huudella täällä yhden homoillan perusteella. Mikä sinun mielestä tekee kirkosta selkeästi seksuaalivähemmistöjä vastustavan?

Vilkko kirjoitti:

Tonterian kertoma tapaus saattaa tietysti tuntua törkeältä, mutta minun mielestäni kirkolla on oikeus vaatia työntekijöiltään sitoutumista sen oppiin ja arvoihin. Ja näin taitaa olla myös lainsäädännössä määrätty. Rippikoulun isonen on vieläpä melko vastuullisessa asemassa.

Samaa mieltä tästä. Mun rippipappi kertoi tarinan omasta elämästään, oli seurustellut vakavasti ja asunut vissiin avoliitossakin jo useita vuosia pappisvihkimyksensä aikaan. Kirkosta oltiin sitten tehty selväksi, että "hoidat varmaan tuon asian pois päiväjärjestyksestä ennen pappisvihkimystäsi". 'Tuolla asialla' tarkoitettiin siis sitä, että hänen piti mennä naimisiin. Ja niinhän hän oli sitten mennyt nopeasti ja hyvin pienimuotoisesti omassa kirkossaan, hääateria oltiin kuulemma syöty McDonaldsissa

Kyllähän nuo jatkuvasti koittavat kampanjoida myös esiaviollista seksiä vastaan. Tosin tiedä sitten ovatko sen suhteen jo vähän luovuttaneet, kun nykymeno on mitä on. Mutta onhan meillä yhä myös katolinen kirkko, joka yhä tuomitsee abortin, vaikka sekin jo muualla laajasti sallitaan. On minusta kirkolla silti oikeus edellyttää/toivoa, että jos heidän piirissään haluaa olla, heidän arvojaan myös noudatetaan. Jos ei ne arvot sitten tunnu omilta tai muuten miellytä, niin aina voi erota kirkosta tai liittyä johonkin toiseen uskontoon.

^Kirkon suhteen vähän harmillista on minusta se että yleensä kampanjointia tuntuvat minusta harrastavan juurikin ne vanhoillisesta päästä olevat kun taas liberaalit ja "perusluterilaiset" on vähän hiljempaa. Jos näin on, ei pääse syntymään todellista kuvaa kirkon koko näkemyksestä. Enkä nyt tarkota juuri tuota esiaviollista seksiä vaan yleensä

^^^Lähinnä ihan vastakkaisen kantansa takia otin sen lainauksen, että miten voikaan käsitys olla kuin yöllä ja päivällä jos puhutaan kuitenkin samasta instanssista

Kirkon pitäisi olla rakkauden ja suvaitsevaisuuden pesä. Kirkossa, jos missä, pitäisi lähimmäisenrakkauden nimissä antaa papin vaihtaa rauhassa sukupuolensa. Pappien olla pelkäämättä mitä tapahtuu kapista ulostulon jälkeen, ja nuorien kanssa töitä tekevien jatkaa töitään myös sen jälkeen. Siunata myös samaa sukupuolta olevien avioliitot, koska kyse on kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.
Kuitenkaan, "rakkaus ei riitä syyksi kaikkeen".
Kenellä muka on se oikeus päättää toisen ihmisen riittämättömyydestä jumalan silmien edessä, toisella ihmiselläkö?

Homous on syntiä, näin sanoo jo Raamattukin, eikö? Se kirja tosin sanoo yhtä jos toista muutakin, eikä sitä pidä lukea kuin "Piru Raamattua", mutta eikö sekin ole jo aika selkeä vihje siihen suuntaan, että kirkko on selkeästi seksuaalivähemmistöjä vastustava?
Ja tämä virallinen ohjenuora siitä, että homo saa olla muttei parane homostella?

Mä esitän sitten vastakysymyksen; mikä kirkosta tekisi vastaavasti sitten seksuaalivähemmistömyönteisen? Yksittäisten henkilöiden mielipiteet, totta kai, mutta suuremmalla taholla? Siltä "viralliselta" linjalta, mitä niiden yksittäistenkin henkilöiden täytyy noudattaa? JA siis tähän saa muutkin vastata kuin hupellus

*muoks* väksyjä

jannie kirjoitti:

Kirkon pitäisi olla rakkauden ja suvaitsevaisuuden pesä. Kirkossa, jos missä, pitäisi lähimmäisenrakkauden nimissä antaa papin vaihtaa rauhassa sukupuolensa. Pappien olla pelkäämättä mitä tapahtuu kapista ulostulon jälkeen, ja nuorien kanssa töitä tekevien jatkaa töitään myös sen jälkeen. Siunata myös samaa sukupuolta olevien avioliitot, koska kyse on kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.

Aamen!

Ja sen lisäksi että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat on lähimmäisiä siinä missä muutkin niin he on Jumalan luomia siinä missä muutkin. Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jokaisen ihmisen. Ei ole ihmistä joka olisi synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan viallinen. Perisynti on sitten eri asia, mutta homous ei olekaan sellaista käytöstä mitä voisi tai pitäisi yrittää muuttaa, koska se ei vahingoita ketään tai vie ihmistä kauemmas Jumalasta. Se on osa ihmisen identiteettiä. Se on rakkautta ja luterilaisuus opettaa kaiken rakkauden ja kaiken hyvän olevan lähtöisin Jumalasta. Luterilaisuus korostaa Jeesuksen esimerkin seuraamista ja Jeesus opetti että lakia pitäisi tulkita sen tarkoituksesta käsin, ei kirjaimellisesti. Eli pyrkiä siihen mihin laki pyrkii - Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Lain kirjaimellinen noudattaminen lain noudattamisen ilosta on turhaa.

Kirkon seksuaalivähemmistömyönteisyydestä kertoo minusta jotakin myös se että sekä edellinen arkkipiispa Paarma että nykyinen arkkipiispa Mäkinen ovat ottaneet kantaa sen puolesta että homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus eikä mikään ongelma tai opittu käytös. Tämä asia on kuitenkin aika pinnalla ja se että Mäkinen on äänestetty arkkipiispaksi kertoo minusta jo jotakin yleisestä suhtautumisesta. Ja suurin osa piispoistahan siunaisi liitot. Ja sitten kun vielä uskotaan ettei Jumala jättänyt ihmisiä tänne oman onnensa nojaan niin piispojen näkemykset saa suuremman merkityksen

Muokkaan! Kirkkoon kutsutaan homostelijoita ihan omana itsenään ei käännytettäväksi ;) Kallion srk sateenkaarityö

Vilkko kirjoitti:

Tonterian kertoma tapaus saattaa tietysti tuntua törkeältä, mutta minun mielestäni kirkolla on oikeus vaatia työntekijöiltään sitoutumista sen oppiin ja arvoihin. Ja näin taitaa olla myös lainsäädännössä määrätty. Rippikoulun isonen on vieläpä melko vastuullisessa asemassa.

Pisti kyllä hieman masentamaan tämä kommentti. Lähimmäisen rakkaus on missä? Jumalan kuvaksi syntyminen missä? Tonteriahan oli vastuullinen isonen jo useammankin kerran, eikä kellään mitään negatiivista sanottavaa voinut olla, ennen kuin heille selvisi tämä "kauhistus".

Alkoi pyöristyttämään kyllä paljon nämä otteet raamatusta täältäkin. Mutta se pointti on just se, että nykykirkon ei missään nimessä tulisi todellakaan olla tuollainen, mitä Tonterialle on käynyt!
Noista otteista päätelleen voitais kaikki ihmiset samantien vaan rangaista kuolemaan... argh!
Iloinen kirja tuo Raamattu.

Ote vielä tuon kirjoituksen lopusta kirjoittajan mietteistä:)
"Syntihän on syntiä, jota Jumala vihaa, mutta Jumala rakastaa syntistä ja Hänen evankeliuminsa Jeesuksesta Kristuksesta kuuluu kaikille, jossa on voima muutokselle kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta.
Jumala rakastaa myös homoja ja siksi evankeliumi ja sen muuttava voima on myös tarkoitettu homoille. Jumalaan uskovana en tuomitse homoja ihmisinä, vaan rakastan heitä Jumalan rakkaudella, mutta koska homous ja sen harjoittaminen on Jumalan sanan mukaan synti, niin silloin minun on Jumalan lapsena kerrottava tässä asiassa se mikä on totuus eli Jumalan sanan totuus, joka kertoo homouden olevan synti."

Aika moni on täällä sanomassa, mitä kirkon pitäisi olla. Itse ajattelen tuon eri tavalla. Mun puolesta kirkko saa olla mitä haluaa, en halua olla sanelemassa, mitä kirkon pitäisi olla. Sen sijaan ajattelen, että kun kirkko on kertonut mulle, mitä se on ja mitä se edustaa, päätän minä itse, haluanko sitten olla osa sitä.

Tuo homouden vastaisuushan tulee suoraan Raamatusta. Jumala loi miehen ja naisen toisilleen täyttämään maan.
Ja tähän nyt sitten perustetaan, ettei nainen ja nainen tai mies ja mies voi rakastaa toisiaan ja jossakin kohtaa Raamattua mainittiin jotekin, että homous on jotakuinkin rikos ja sairaus ja se on Jumalan tahdon vastaista. Jos uskoo Raamattuun ja sen sanomaan, voidaan homojen vastaisuus perustaa täysin tähän.
Tässä vielä homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen peruste: "Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet. (1 Kor. 6:9)"

Nainen luotiin miehen kylkiluusta, vai mitenkä se meni. Eli mies on siis arvokkaampi kuin nainen ja tähän perustetaan, kun mies kurittaa vaimoaan, koska hänellä on siihen oikeus, koska naista ei olisi ilman häntä.
Nainen vaietkoon seurakunnassa. Naispappeuden vastustajien "alibi".
Ja mitenkä se nyt jatkui, että nainen ei saa puuttua seurakunnan ja kirkon menoihin ja jos hänellä on jotakin asiaan liittyvää, hänen täytyy sanoa se miehelleen, joka toimittaa viestiä eteenpäin tai vaihtoehtoisesti itse vaientaa naisen. Eli mies on arvokkaampi ja hänen sanansa on laki ja naista ei edelleenkään olisi ilman miestä. Siitä lienee kertonee jo ISÄ Jumala tai Taivaan HERRA.
Tässä lainaus naispappeutta vastaan: "Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. (1 Kor. 14:35)"

Entäs tämä häissä luettu kaiken se kestää-fraasi: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1 Kor. 13:4-7)"
Ja tämä sitten voitanee tulkita, että perheväkivalta on ok. Jos mies hakkaa vaimonsa tuusannuuskaksi, hän kuittaa tämän avioeroa hakevalle vaimolleen alleviivatuilla.

Raamatussa on niin paljon kohtia, joita ei voi vain lukea juuri niinkuin paperissa sanotaan. Moni uskovainen, joita myös lähipiiristäni löytyy, kertoo, että Raamattua täytyy osata tulkita. Sitten taas ne, jotka ovat uppoutuneet vain sanoihin ja unohtaneet sanoman, tulkitsevat mm. ensimmäisen korinttilaisten kirjeen niinkuin siinä sanotaan.
Aikamoinen rajanveto yhteisön sisällä
Voidaanko kohta puhua Raamattuun perustavista uskovista ja uskonsa Raamattuun perustavista...

Haluaisin herätellä kysymystä, onko kirkolla oikeus olla rasistinen, koska Raamatussa mm. homous ei ole sallittua? Ovatko he omasta mielestään rasisteja?

Vielä voisi lisätä, että kyllä ne omat "taipumukset" (ai v*ttu että inhoankin koko sanaa) olivat kyllä erittäin hyvin kaikkien tiedossa ennen seurustelun aloittamistakin.

Ja mä en vaan voi sille mitään, mutta musta on oikeasti helvetin tekopyhää saarnata samaan aikaan lähimmäisenrakkaudesta, ja katsoa sormien armon ja anteeksiannon läpi sitä kuinka isoset harrastavat rippileirillä seksiä keskenään ja pikkuisten kanssa, salakuljettavat viinaa ja pilveä rippilapsille ja varastavat sunnuntaisin kirkon narikasta mummojen lompakoista rahaa tupakkaan.

Mutta auta armias jos sulla on "poikkeavia taipumuksia", niin jo tulee runtua! Se siitä armosta sitten.

Mulla nousee ihan jo kirjoittaessakin kierrokset.

Melina kirjoitti:

Aika moni on täällä sanomassa, mitä kirkon pitäisi olla. Itse ajattelen tuon eri tavalla. Mun puolesta kirkko saa olla mitä haluaa, en halua olla sanelemassa, mitä kirkon pitäisi olla. Sen sijaan ajattelen, että kun kirkko on kertonut mulle, mitä se on ja mitä se edustaa, päätän minä itse, haluanko sitten olla osa sitä.

Ihan totta, ei kenelläkään ole oikeutta sanella mitä kirkko on ja mitä se edustaa. Itse kuitenkin toivoisin sen olevan helpommin lähestyttävä, avoimempi, ja ennenkaikkea iloisempi paikka. Kovin ahdasmieliseltä tuo laitos minusta ainakin tuntuu, jäykältä ja paikalleen jumittuneelta, enkä halua olla osa sitä. En ole koskaan ollutkaan, minua ei ole kastettu lapsena ja olen aina ollut siviilirekisterissä. Tästä aasinsillalta, vilkko: Hyvinhän sinä tuolla lapsikastetta perustelet omalta kannaltasi, omani kuitenkin on se, että pieni lapsi ei ole vielä tehnyt mitään, se on "synnitön". Pieni lapsi kuitenkin kasvaa kaikenlaisia rajoja rikkovaksi nuoreksi ja siitä mahdollisesti vastuuttomaksi, paatuneeksi aikuiseksi jolla ei mielestäni ole asiaa mihinkään vain koska on lapsena kastettu. Siitä on aikaa, kun olen Raamattua edes lukenut, joten "perusteluni" voivat ontua ja pahasti, mutta muistelisin jotain Johannes kastajasta ja aikuiskasteesta? Jotenkin mun mieleen on järkeenkäyvämpi ajatus se, että oikeasti ymmärtävä, syntejään katuva ihminen haluaa kastaa itsensä Jumalan huomaan siksi, että ymmärtää mitä haluaa ja kasteessa liittyy osaksi seurakuntaa -sitä seurakuntaa minkä on itse valinnut. Mun on vain kamalan hankala uskoa, että jos lasta ei ole kastettu, se ei ole arvollinen pääsemään taivaaseen.

Mä ajattelisin kuitenkin asian niin, että jokaisella uskonnolla esiintyvät jumalat ovat se yksi ja sama. Uskon tunnustamismuodot ja kirjojen tulkinnat tekevät erot uskontokuntien välillä, mikään ei kuitenkaan poista sitä mun ajatuksista, että Jumalia on oltava vain yksi, ja se yksi ja sama on sama jokaiselle. Toiset vain "palvovat" eri puolia hänestä? En tiedä, hankala selittää, ja se, miksi aloin tätä edes sönköttämään on se, että en yksinkertaisesti vain usko, että mikäli Intiassa syntyy lapsi joka kuolee pienenä ja viattomana, ei hänellä olisi paikkaa ikuisessa elämässä vain siksi, että häntä ei ole kastettu kristinuskon kirkossa. Se lapsi ei ole edelleenkään tehnyt yhtään mitään eikä ansaitse paikkaa missään tulimeressä siksi, että on sattunut syntymään "väärän" uskonnon pariin.

volkodav kirjoitti:

Raamatussa on niin paljon kohtia, joita ei voi vain lukea juuri niinkuin paperissa sanotaan. Moni uskovainen, joita myös lähipiiristäni löytyy, kertoo, että Raamattua täytyy osata tulkita. Sitten taas ne, jotka ovat uppoutuneet vain sanoihin ja unohtaneet sanoman, tulkitsevat mm. ensimmäisen korinttilaisten kirjeen niinkuin siinä sanotaan.
Aikamoinen rajanveto yhteisön sisällä

Tästä tuli mulle mieleen kirjoittamiskonteksti. Kirjallisuudentutkimuksessa sitä korostetaan aina. Tässäkin keskustelussa on otettu esille se, että Raamattu on ikivanha kirja. Olisiko kirjoittaja (kirjoittajat) tuon ajan yhteiskunnallisessa tilanteessa voinut kirjoittaa muulla tavoin, vaikka ehkä olisi halunnut?

Minä kuulun kirkkoon. En tiedä miksi, en tiedä myöskään miksi en kuuluisi. Olen muutamat vuodet pohtinut näitä asioita suuntaan ja toiseen. Minä en tahdo kirkkohäitä eikä minulla suurella todennäköisyydellä ole ikinä edes lapsia, joita kastaa, eli siinä ne valtasyyt jäivät jo. Haluan silti rauhassa miettiä lopullista ratkaisuani. Se, että olen yhteisön jäsen, ei tarkoita, että minun pitäisi olla sen kanssa samaa mieltä joka asiasta: kuulunhan minä erinäisiin yhdistyksiin, joiden sisällä on eriäviä mielipiteitä. Mutta sitä mieltä olen minäkin, että kirkko ja valtio pitäisi olla toisistaan erillään.

Jos nyt alan n*ssimaan pilkkua, niin miksi siellä sanotaan vain mies makaa miesten kanssa on kauhistus, mutta onko siellä sanasta sanaan Nainen naisen kanssa? Eli lesbous olis hyväksyttää

Äh, noh, onneksi en tosiaan ole kuulunut kirkkoon moneen vuoteen, sillä jos kirkko haluaa jatkaa sortamistaan ihan huvikseen, niin minä en siinä hyvällä syyllä halua olla mukana. Kirkko on riippuvainen seurakunnastaan, niin eikö myös seurakunnalla ole sananvaltaa siihen millaista kirkkoa he haluavat seurata? Minä tulkitsen tuon nainen, mies ja kansoittaa valtakunta pelkästään sillä, että tulevat lapsetkin jatkaisivat sitä tiettyä uskontoa ja faktana, että näin se lisääntyminen tapahtuu, en mitenkään että homous on syntiä.

Ja edelleen koko raamattu on IHMISEN kirjottama, eli jos Mooses on ollutkin homovastainen, ei tarkoita että Jumala olisi. Olisihan se kovin omituista että tuolla aikakaudella Jumala on puhunut kaikille, suorastaan puheripulin pauloissa, mutte ei enää nykypäivänä paljoa ole sanallista arkkuansa aukonut. Tai lähettänyt uutta Jesseä opastamaan tätä syntisyyden perikuntaa.
Sorry, jos loukkaan jotakuta.

Juurikin tuo, että kirjoutustyyli on varmasti ollut pari tuhatta vuotta sitten vähän erilaista kuin nykyään ja vertauskuvat ovat vähintääkin vanhentuneet ja muuttaneet merkitystään vuosien varrella.
Toisekseen, Raamattua ei ole kirjoitettu suomeksi, tai edes englanniksi vaan hepreaksi ja myöhempiä kirjoituksia on kreikaksi ja arameaksi. Heprea, kreikka tai aramea ovat vähintäänkin eriäviä suomenkieliopin kanssa ja muinainen kreikan ja heprean kieli eroaa melko paljon nykyisestä hepreasta ja kreikasta. On siis erittäin vaikea yleensäkään tulkita, puhumattakaan kääntää mm. muinaista hepreaa suomenkielelle, joten joitakin kompromisseja on tehtävä käännöstyössä. Eihän englantiakaan voi sanasta sanaan kääntää suomeksi, josta lienee hyvä esimerkki "(own) home sweet home", joka olisi suoraan suomeksi koti suloinen koti, mutta silti se tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin suomalaiset lausuvat "oma koti kullan kallis", joka taas sanasta sanaan englanniksi olisi own home is as expensive as gold eli oma koti on yhtä kallis/ hintava/ arvokas kuin kulta.
Joten tämä jättää jo itsessään huomattavasti tulkinnan varaa Raamatun tekstiin ja sen tulkintaan. Myöskin kun ottaa huomioon, että kristittyjen Raamattu koostuu Uudesta ja Vanhasta testamentista, jotka taas perustuvat juutalaisten raamattuun Tanak, joka ei sisällä uutta testamenttia. Sitten kun Raamattu on kokonaisuudessaan kursittu kokoon vanhoista papyrukselle kirjoitetuista teksteistä, jolloin syntyi kaanon = tekstikokoelma.
Agricolan jälkeen raamattuakin on päästy muuttelemaan, koska nykyinen kirjakielemme poikkeaa edelleenkin huomattavasti Mikael Agricolan luomasta.
Abc-kirjan otos: "Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori. Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen. Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta. Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este. Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina."
Ja Uusi Testamenttihan oli Se Wsi Testamenti.

Ei varmasti kovin pahasti mene katuun, jos julkilausun, että alkuperäinen kirjoitus ja sen sanoma ovat muuttuneet melkoisesti vuosien ja käännösten varrella...

Minun korvaani särähtää, kun kirkon väitetään olevan jotain mieltä ja kirkon linja on sitä ja tätä. Eikö kirkko muodostu kaikista siihen kuuluvista ihmisistä ja heidän mielipiteistään? Minusta jonkun mediassa möläyttämät 'totuudet' eivät voi olla koko kirkon kanta. Jos joku korkea virkamies/nainen ilmoittaa oman kantansa asiassa, sen myös pitäisi käsittää olevan vain sen yhden ihmisen kanta.

Lähipiiriini kuuluu ihmisiä, jotka ovat ns. tosi uskovaisia ja he yrittivät tuttavuuden alussa käännyttää minua oikeanlaiseksi uskovaiseksi. Tein heille selväksi, että uskoni on oma asiani, enkä voi sietää sitä, että toiset tuputtavat omia käsityksiään minulle, kun en itsekään niin tee.

Minua surettaa se, kun uskomisestaan ja uskovaisuudestaan suurta ääntä pitävät ihmiset ovat oman kokemukseni mukaan, niitä ahdasmielisimpiä ja tuomitsevimpia. Ne jotka, eivät tee asiasta suurta numeroa ja toteuttavat elämässään minusta keskeisintä kristillisyyden ajatusta eli rakkauden kaksoiskäskyä, eivät yleensä keiku otsikoissa toitottamassa olevansa kunnon kristittyjä.