Koirat.com

Kun ajattelee, mitkä asiat todellisuudessa ovat vaikuttaneet kristinuskoon ja sen tulkitsemiseen, ei voi ajatella oppeja mitenkään ehdottomana Jumalan tahtona. Mm. Jeesus, joka oli todellinen historiallinen henkilö, uskoo hänen sitten olleen Jumalan poika tai profeetta, oli hyvinkin radikaali aikalaistensa silmissä. Hän kohteli naisia ja lapsia hyvin ja Raamatun ulkopuolelle jätetyistä tekteistä voidaan päätellä, että opetuslapsina oli myös naisia eikä vain tuntemamme 12 miestä. Mistä päästäänkin mukavasti siihen, että Raamattuun on todellakin koottu vain osa kirjeistä ja kirjoituksista ja ne, jotka eivät ole sopineet silloisen kirkon edustajien omiin näkemyksiin, on jätetty Raamatun ulkopuolelle. Paavalin kirjeistä pystyy hyvin lukemaan, että hän oli kohtalaisen naisvastainen ja tämä näkemys on omaksuttu pitkälti kristinuskoon. Sopihan se muutenkin kirkonmiehihille ja muille miehille, että naiset alistetaan yhteiskunnassa. Naisia nyt vaan sattuu olemaan yhteiskunnassa enemmän kuin homoseksuaaleja, joten tämä on koko lailla kahdessa tuhannessa vuodessa saatu länsimaissa murrettua. Seksuaalivähemmistöjen ääni on vasta alkanut kantamaan, joten murros on tässäkin asiassa varmaankin tulossa.

Toisaalta kirkon ei mielestäni ole silti tarvetta hyväksyä kaikkia oppiensa vastaisia henkilöitä mukaan kirkon toimintaan. Olennainen kysymys musta onkin siinä, mistä nämä opit tulevat. Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun ja toiset ihmiset ovat valikoineet teksteistä ne, jotka sopivat omaan ajatteluun ja siksi kelpaavat Raamattuun. Ja taas uudet ovat tulkinneet näitä tekstejä uudelleen ja uudelleen ja julistaneet oikeaa oppia niiden perusteella.

Mä oon tainnut ennenkin tällä palstalla sanoa, että musta on hienoa, kun joku on löytänyt niin vahvan uskon, että voi tosiaankin sanoa uskovansa Jumalaan ja olevansa harras kristitty (<=laita tähän joku muu uskontokunta, jos oma uskonto ei ole kristinusko). Parhaimmillaan uskonto tuo iloa, uskoa tulevaan ja elämän tarkoitukseen ja sellaista sisäistä tyydytystä. Pahimmillaan sen avulla ajetaan omia näkemyksiä, sorretaan toisia ja koetaan ylemmyydentuntoa muita kohtaan. Kristinusko perusarvot (kymmenen käskyä, lähimmäisen rakkaus) ovat niin hyviä elämänohjeita, että se ei ole keneltäkään pois, jos joku elää elämänsä yrittäen olla mahdollisimman hyvä kristitty. Yksityiskohtaisemmat Raamatun tulkinnat sitten saattavatkin aiheuttaa noita edellisessä kappaleessa kuvailemiani tulkintaongelmia, jolloin ei musta voida olla ihan varmoja, toteutetaanko oikeasti Jumalan tahtoa vai esimerkiksi 200-luvun ahdasmielisen kirkonmiehen asenteista kumpuavia ajatuksia.

Itse rakastan uskontojen, kulttureiden ja kielien vatvomista, joten tuli tuosta rakkauden kaksoiskäskystä mieleen tälläinen:
Rakkauden kaksoiskäsky eli Matt. 22:34–40 kuuluu näin - "Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Muuta kristillistä perusetiikkaa:
Kuolemansynnit ovat ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo, juuri tässä järjestyksessä.

Raamatusta löytyy myös paljon synneistä, syntiin laukeamuksesta, että kuoleman synneistä.
Tässä yksi kuoleman synti: "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa." (3. Mooseksen kirja 20:13)
Ja tässä: "Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla." (2. Moos. 21:12) Tämä voidaan tulkita myös henkiseksi vahingoittamiseksi.

"Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet." (1 Kor. 6:9)

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." (1 Kor. 13:4-7)

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (1 Kor. 13:13)

"Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat." (Gal. 3:22)

"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista." (Jes 43:25).
"Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." (Heb 8:12).

"Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi". (Matt.9:2)

Eikös nuo alleviivatut ole aika ristiriidassa keskenään, vrt. homous?
Jos Raamattussa sanotaan, ettei saa vihata tai olla ylpeä/ turhamainen ja että lähimmäistä kuuluu rakastaa niinkuin itseään (homo), ja rakkaus on kaikista suurin, joka anteeksiantaa ja kestää kaiken, että toisen vahingoittaminen on kuolemn synti, että Jumala armahtaa katuvan, on kuitenkin kirjoitettu, että miehen kanssa makaava mies on kuolemaan tuomittu. Kaikki kumoaa toisensa.

Se ristiriita syntyy siitä, että "uusi liitto" on korvannut vanhan. Siis vanhaa testamenttia on turha kaivella, joten "Mosse-pojan" teesit voi suosilla jättää omaan arvoonsa, ellei sitten ole juutalainen!
Olen muuten ihmetellyt miten voi "maata miehen kanssa kuin naisen kanssa maataan", joka on siis se synti.Jotta se olisi mahdollista, pitäisi sillä toisella miehellä olla ihan toisenlainen varustus"!

Minä erosin kirkosta jo ennen kuin kukaan teistä oli syntynytkään! Pappi, nuori hipinnäköinen ja pukinpartainen jätkä, tuomitsi minut siltä istumalta helvettiin. Esipuheena, ennen irtisanomisen allekirjoitusta tyyppi totesi: "jos sinä tämän allekirjoitat, ilmoitat sillä halusi mennä helvettiin". Minä kysyin "niin, mihis se nimi tulikaan"?

Myöhemmin olen joillekin jeesustelijoille todennut; "minulla se on varma paikka tiedossa, mites teillä"? Jotkut ovat perustelleet kirkkoon kuulumista sillä, että siellä mm papeilla on sielunhoidollinen koulutus. Just joo! No, enpä ole kyseisen kaltaista "sielunhoitoa" sen koommin kaivannut!

Minua tympi tässä kristinuskossa mm. se perisynti juttu. Se ei ole mahtunut minun oikeustajuuni. Täysin sovittamatonta on myös, että Suomenkin kouluissa opetetaan yhdellä tunnilla kuinka monta miljardia vuotta tämä planeetta on avaruudessa pyörinyt, ja kuinka nykyihminen on jotain 44 000 vuotta täällä taapertanut, (nyt sekin arvio tosin pyörii sadoissa tuhansissa vuosissa). Toisella tunnilla taas ihan vaan pokkana joku nutturapää selvittää, että jokuset 4 tuhatta vuotta tässä retkessä on mennyt. Luominenkin kun kävi kirjaimellisesti kuudessa päivässä! Sitten tulee joku liperiville esiittämään, että tämä pitäis vielä uskoakin!

Olen pakana, vaikkakin rippikoulun käynyt, joten en ole ollut mukana kaavailuissa kun sisarusteni lapsille on kummeja etsitty. En ole koskaan ollut yhdessäkään kastetilaisuudessa, mutta kun joku ^ koki nämä rukoilut ja muut kirkolliset toimet ristiäisissä puuduttavana, niin outoa on se kun kummeilta kysytään, hylkäävätkö nämä perkeleen! Siinä kummeina olevien pitää sitten vastata (ymmärtääkseni kastettavan lapsen puolesta) "kyllä". On jotenkin karmivaa! Tämä kuuluu kuulemma kaavaan, kysyin asiaa veljeni hautaan siunanneelta ja veljenpojan vihkineeltä papilta.

Pari muuta pappia on selittänyt, että kaikki jutut raamatussa tulee ottaa jumalan sanana, vaikka ensimmäisen kirkolliskokouksen kutsui koolle v. 300 pakana ja lähiomaisiaan rasvassa keitellyt keisari Konstantinus. Hänen motiivinsa olivat pelkästään poliittiset ja vallankäyttöön perustuneet. Tiettävästi kyseisellä kaverilla oli lopullinen päätösvalta mitä raamattuun sisällytettiin. Että siltä pohjalta....

Melina kirjoitti:

Aika moni on täällä sanomassa, mitä kirkon pitäisi olla. Itse ajattelen tuon eri tavalla. Mun puolesta kirkko saa olla mitä haluaa, en halua olla sanelemassa, mitä kirkon pitäisi olla. Sen sijaan ajattelen, että kun kirkko on kertonut mulle, mitä se on ja mitä se edustaa, päätän minä itse, haluanko sitten olla osa sitä.

Mikä se "kirkko" sitten on, joka kertoo mitä se on? Kirkko, ainakaan evlut, eikä Jeesuksenkaan käsityksen mukainen kirkko, ei ole jotain tuolla jossain kaukana muualla, vaan kirkko on yhtä kuin kirkon ihmiset, seurakunta. Arkkipiispa, minä, homot ja heterot ja transseksuaalit, mummot ja huorat. Ei ole olemassa mitään "kirkkoa" ihmisten ulkopuolella.

Tota samaa ajoin takaa itsekin, että 'kirkko'= seurakunta, eikä joku epämääräinen instanssi, joka määrää miten kaikkien tulee ajatella.

Viittasin rakkauden kaksoiskäskyyn siksi, että jos eläisimme sen mukaan ei tarvitsisi alleviivailla raamatun kohtia perustellakseen miksi on oikein tai väärin toimia niin kuin toimii.

Tieteen ja uskonnon ristiriita... Noh, onhan tiedekin on tavallaan uskonto. Paljon on asioita, joita ei matti meikäläinen ei tajua, mutta uskoo kuitenkin, kun tiedemiehet sen kertoo. Uskonto jo sanana kertoo mistä on kyse, järjellä ei voi selittää, mutta uskotaan kuitenkin.

Ite oon aina ihmetellyt ja kummaksunut sitä, että mikähän mahoton hinku useilla kirkkovastaisilla ihmisillä kumminkin on päästä kirkossa naimisiin? Eikö se nyt olisi ihan oikeutettu oikeus vain niille jotka sitä kirkollisveroakin maksaa. Toiset liittyy jopa siksi aikaa kirkkoon että saavat mennä kirkossa naimisiin ja eroavat sitten taas koska omat periaatteet sotii kirkon periaatteita vastaan. Sekö on muka heidän mielestään oikein ja periaatteiden mukaista? Samalla haukutaan kristinuskoa tekopyhäksi mutta kuitenkin on pakko päästä naimisiin heidän kirkossa. Tätä asiaa en ole ikinä ymmärtänyt mutta tuskin tulen koskaan ymmärtämäänkään, on se vaan minusta niin kummallinen ajatus. Ihmisillä on kummallinen taipumus muutenkin että kaikesta pitäisi saaha aina poimia ne asiat mitkä itselle sopii ja jättää muut ottamatta. Ihan kuin pikkulapset jotka syövät nakkikeitosta vaan nakit ja jättää kasvikset syömättä.

Mä kuulun kirkkoon (ev. lut.), oon käynyt riparit ja istunut uskonnontunneilla ja niin edelleen mutta en usko jumalaan. Kirkon toiminta ei kiinnosta, uskovaiset ihmiset ei kiinnosta... Tai siis totta kai ihmisinä, mutta en mä erottele ihmisiä uskovaisiksi ja ei-uskovaisiksi, ihmisiä tässä ollaan kaikki, pakanat ja pyhimykset. Käydään töissä, maksetaan laskuja ja hengitetään samaa saastuvaa ilmaa.

Kirkko vastaa mun mielessä ehkä samaa kuin virastot... Kirkossa mennään naimisiin tai jos siihen ei kuuluta niin maistraatissa, rippikoulu käydään osana teini-ikää ja kirkkomaalle haudataan kun kuollaan. That's it, ilman mitään isompaa dramatisointia. Suurin syy, miksi haluan kuulua kirkkoon, on tuo hautaaminen. Hautausmaat ei oo mun silmissä mitään pyhän maan kehtoja, joihin vain uskovaisilla on asiaa vaan se on vain alue, johon kaikkien tie päättyy. Hautausmaat on kauniita paikkoja ja niissä on mukava kierrellä ja katsella nimiä, hautakiviä ja elinikiä. Siksi mä haluan, että mut haudataan "kirkon maalle" enkä minnekään joutomaalle. Seinäjoelta Etelään päin lähdettäessä on kirkkoon kuulumattomien hautausmaa ja se on ainakin vihoviimeinen paikka, johon haluaisin päätyä: ison valtatien viereen pienelle pläntille keskelle ei mitään.

En tiedä, saako mun tekstistä mitään tolkkua tai kuvaa siitä, mitä ajattelen. Kirkko ei "laitoksena" herätä oikein mitään fiiliksiä... En usko, mutta en koe olevani huono ihminen, vaikka kirkkoon kuulunkin. Sujuvasti kuuntelin joulukirkossa saarnan ja lauloin virsiä, mutta mulle ne on vain sanoja. Voin mä kuunnella jonkun ratsastustunnin kulustakin, vaikkei hevoset olekaan mun juttuni.

Edit// Ja vaikka sanoin, etten erottele ihmisiä uskovaisiksi ja ei-uskovaisiksi niin en usko, että voisin esimerkiksi asua yhdessä hartaan uskovaisen miehen kanssa.. Ei sillä, että mua häiritsis, mutta toista osapuolta vois häiritä mun välinpitämättömyys. Enkä mä sitten ehkä haluaisi, että lapsille paasattais jumalan olemassaolosta. Päätelkööt itse sitten tulevaisuudessa.

Erosin kirkosta joitain vuosia sitten, vaikka olisin voinut erota jo aiemminkin kun en ole uskonut jumalaan sitten lapsuuteni.

En oikeastaan usko mihinkaan yliluonnolliseen, en kummituksiin telepatiaan tms. vaikka hassua kylla musta on mielenkiintoista lukea niihin liittyvista tapauksista ja muista mysteereista. Kristinuskon tutkiminen ei mua niinkaan kiinnosta, mutta olen kiinnostunut tietamaan enemman hindujen karman laista, buddhalaisten nirvanasta ja muista eksoottisemmista uskonnoista.

En siksi etta uskoisin jalleen syntymaan tms. vaan ihan pelkasta mielenkiinnosta ko. uskomuksia kohtaan. Lisaksi tunnen kylla Raamattuni, vaikken kirkkoon kuulukaan eli voisin kai parhaiten luonnehtia itseani tiedonjanoiseksi ateistiksi: olen kylla ottanut selvan eri uskomuksista ja niiden perusideasta, mutta tehnyt sitten oman paatokseni.

Ehka ainoa asia johon saatan uskoa on jossain maarin kohtalo, silla elamassani on kuitenkin erittain omituisia yhteensattumia, jotka valilla tuntuvat niin uskomattomilta etta valilla tekee mieli leikkia ajatuksella etta ne tapahtuivat tarkoituksella.

Mielenkiintoiseksi tilanteeni tekee talla hetkella se, etta deittikumppanini sattuu olemaan ortodoksi. Aiemmin olin ollut vakaasti sita mielta, etta vaikka kavereistani loytyykin niin uskovaa kuin ateistia, niin elamankumppaniksi en voisi koskaan ottaa muuta kuin toisen ateistin koska muuten perusajatusmaailmat eroaisivat toisistaan turhan paljon.

Mutta tassa sita ollaan ja katsotaan paiva kerrallaan, ja nyt olen sita mielta etta ehka asia ei olekaan ylittamaton ongelma jos se uskonto ei nayttele toiselle kauhean isoa osaa elamassa ja on vain yksi osa-alue hanen ajatuksissaan. Kiihkouskovaisen kanssa ei kylla kavisi painkaan.

Oma uskoni ja ajatukseni perustuvat suurelta osin vanhoihin luterilaisiin oppeihin, sen voin kyllä myöntää. Kysymys perisynnistä ja lapsikasteesta on mielenkiintoinen, siitä on monet väännöt pidetty teologienkin kesken. Perisynti on kuitenkin sellainen asia, jonka vallassa jokainen ihminen tähän maailmaan syntyy, halusi tai ei. Se on eri asia kuin niin sanotut tekosynnit, joita kullakin ihmisellä on tunnollaan enemmän tai vähemmän. Hitlerillä ehkä enemmän kuin äiti Teresalla. Ja totta, yhden ihmisen (Adamin) kautta perisynti tähän maailmaan tuli, mutta vastaavasti yhden (Jeesuksen) kautta se on voitettu.

Kaste on ikään kuin vesileima kirjepaperissa, ihminen on merkitty Jumalan lapseksi. Kukaan ei varmasti ajattelekaan, että se pieni sylilapsi olisi mitään syntiä tehnyt elämässään, ei varmasti ole. Mutta perisynti hänessäkin asuu. Ja kun katsoo tätä ihmiskunnan toimintaa, niin enpä jaksa uskoa, etä ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä. Jokainen haluaa varmasti antaa lapselleen parasta, mitä tietää. Ja kristitylle ihmiselle Jumalan lapseksi pääseminen on elämän kallein asia. Voihan sitä aina närkästyä ja moralisoida, että lapsen pitäisi saada itse valita. Mutta ajattelen sen kasteen myös lahjana, se on suurin lahja, minkä ihminen voi osakseen saada. Ja eipähän se lapsi saa myöskään valita, mikä nimi hänelle annetaan, tai mitä kieltä haluaa puhua aikuisena...

Tonterian tapausta nyt en tämän enempää kommentoi, mutta tuossa haksahdit hieman harhaan, että pitäisi kieltää myös katkaravunsyöjiltä mahdollisuus olla kirkon viroissa. Pitäisi niin, jos ollaan ortodoksijuutalaisia. Jos joku haluaa niitä Vanhan Testamentin lakeja noudattaa pilkulleen, niin siitä vain. Kristityllä ihmisellä ei ole siihen mitään syytä. Siinä olet oikeassa, että Uusi Testamentti kyllä selkeästi sanoo avionrikkojien ja avoliitossa eläjien elävän synnissä. Eli johdonmukaisesti ajatellen heitäkään ei voisi kirkon palkkalistoilla olla. Mutta niin radikaaleja rajoituksia ei nykyinen liirumlaarum-kirkko vedä.

Tarkoituksella nimittelen kirkkoa näin, koska en todellakaan ole tyytyväinen kirkon nykytilaan. Juurikin arkkipiispa ja hänen edeltäjänsä julistavat tätä nykyistä liberaalia lähimmäisenrakkauden sanomaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen evankeliumin kanssa. Niin juuri, ajattelen juuri näin. Täälläkin on moni peräänkuuluttanut sitä, että kirkon tulisi olla lähimmäisenrakkauden ja suvaitsevaisuuden pesä. Mihinkään Raamatun ajatukseen ei perustu se, että seurakunnassa tulisi hyväksyä ja siunata synti. Kirkon tehtävän tulisi olla lain ja evankeliumin julistaminen, eikä ihmisten tuudittaminen valheellisen rauhan valtaan. Ihmisen rakastaminen on juuri sitä, että osoittaa hänelle, miksi hänkin tarvitsee pelastusta ja miksi pitäisi antautua parannukseen. Rakasta syntistä, mutta älä syntiä.

Parannuksesta tuli mieleen tuo Älä alistu-kampanja, joka on kylläkin aika naiivi ja nolo. Mutta julkisuudessa on järjestään ymmärretty väärin se ajatus, että murhaajakin voi tehdä parannuksen. Siinä ei siis tarkoiteta mitään lääketieteellistä parantumista, vaan hengellistä parannuksentekoa, eli että uskoo Kristuksen sovitustyön todeksi omalla kohdallaan.

volkodav, en ole ihan varma, tajusinko mitä ajat kysymykselläsi takaa, mutta kerronpa tässä mitä itselle tulee mieleen. Nuo kuolemansynnit on itse asiassa katolisen kirkon oppeja, jotka ei varsinaisesti perustu Raamattuun. Siinähän siis luetteloidaan synnit pahimmuusjärjestykseen, mikä on taas aivan vasoin protestanttisia käsityksiä. Ajatus on nimenomaan se, että kaikki ollaan samalla viivalla synnin suhteen. Kaikki olemme sen saman kuolemansynnin vallassa, eli perisynnin. Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, syntisiä ja armahdettuja syntisiä. Jumala armahtaa katuvan ihmisen, ja Pyhä Henki tekee työtään ihmisessä niin, että tämä haluaa pyrkiä parempaan ja pois synnistä. Ihmisen omatunto herää ohjaamaan häntä.

Rakkaudesta puhuminen on hankalaa siksi, kun Raamatun rakkauskäsitys on niin erilainen kuin meidän. Seksuaalinen himo ei välttämättä ilmennä rakkautta, vaan saattaa olla jopa ihmistä tuhoavaa.

Ja ne rakkauden kaksoiskäskyt ynnä muut hienot eettiset periaatteet, joista monikin on maininnut. Onhan ne hienoja sääntöjä, mutta niilläkin voi orjuuttaa itsensä. Yrittäkääpä huviksenne elää pilkuntarkasti niiden mukaan, niin huomaatte, että mahdotonta se on. Samassa yhteydessä eli vuorisaarnassa Jeesus sanoo myös, että "Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Jeesus siis osoittaa kuulijoilleen, mihin kaikkeen heidän tulee pystyä, jos aikovat omilla teoillaan tulla vanhurskaiksi, eli kelpaaviksi Jumalan edessä, eli perisynnittömiksi. Jos Raamatusta otetaan vain ne eettiset ja yleismaailmalliset ohjeet ja jätetään muu -eli laki ja evankeliumi- pois, saadaan vain taas yksi orjuuttava lakiuskonto, joka perustuu ihmisen suorituksiin ja pinnistelyihin. Eikä sillä päästä puusta pitkälle.

muoks. lisää ajatuksia

Aberkios kirjoitti:



Minua tympi tässä kristinuskossa mm. se perisynti juttu. Se ei ole mahtunut minun oikeustajuuni. Täysin sovittamatonta on myös, että Suomenkin kouluissa opetetaan yhdellä tunnilla kuinka monta miljardia vuotta tämä planeetta on avaruudessa pyörinyt, ja kuinka nykyihminen on jotain 44 000 vuotta täällä taapertanut, (nyt sekin arvio tosin pyörii sadoissa tuhansissa vuosissa). Toisella tunnilla taas ihan vaan pokkana joku nutturapää selvittää, että jokuset 4 tuhatta vuotta tässä retkessä on mennyt. Luominenkin kun kävi kirjaimellisesti kuudessa päivässä! Sitten tulee joku liperiville esiittämään, että tämä pitäis vielä uskoakin!

Olen pakana, vaikkakin rippikoulun käynyt, joten en ole ollut mukana kaavailuissa kun sisarusteni lapsille on kummeja etsitty. En ole koskaan ollut yhdessäkään kastetilaisuudessa, mutta kun joku ^ koki nämä rukoilut ja muut kirkolliset toimet ristiäisissä puuduttavana, niin outoa on se kun kummeilta kysytään, hylkäävätkö nämä perkeleen! Siinä kummeina olevien pitää sitten vastata (ymmärtääkseni kastettavan lapsen puolesta) "kyllä". On jotenkin karmivaa! Tämä kuuluu kuulemma kaavaan, kysyin asiaa veljeni hautaan siunanneelta ja veljenpojan vihkineeltä papilta.

Näitä piti vielä kommentoida, että hiukan on vanhentunutta tietoa... Tuskin enää kukaan väittää, että maailma olisi tosiaan sen 6000 vuotta vanha. Joskus silloin keskiajalla varmaan väitettiinkin tuota ihan vakavissaan. Tuo laskelmahan perustui joidenkin munkkien räknäilyihin, jotka eivät osanneet ottaa huomioon sitä, että Raamatussa ei aina edetä kronologisesti, ja saatetaan harpata monien vuosien tai vuosisatojen yli tuosta noin vain. Ja että siinä käytetty kieli on monessa kohtaa symbolista, ihmisten on täytynyt vajavaisin sanoin yrittää selittää asioita, joille ei ole sanoja. Tästä hyvänä esimerkkinä Johanneksen Ilmestys. Ja sanotaanpa siellä myös, että yksi päivä on Jumalalle kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Että se niistä laskuista.

Joo, kummeilta on joskus historian alkuhämärässä kysytty noin kastekaavassa, mutta ei kysytä enää. Ehkä tämä tuntemasi pappi vielä käyttää vanhaa kaavaa, mutta ei minulta tuollaista kysytty vuonna 2008 kun kummipoikani kastettiin. Ja mitäs karmivaa siinä on, jos ihminen sanoutuu irti Perkeleen vallasta? Kukaan ei nykyään enää puhu asioista noin suoraan ja vanhoilla nimityksillä, mutta minusta on mahtavan suoraselkäistä julistaa hylkäävänsä perkeleen!

^ "Näitä piti vielä kommentoida, että hiukan on vanhentunutta tietoa... Tuskin enää kukaan väittää, että maailma olisi tosiaan sen 6000 vuotta vanha. Joskus silloin keskiajalla varmaan väitettiinkin tuota ihan vakavissaan."

Onko (Young Earth) kreationismi liikkeenä tosiaan noin tuntematon? Yhdysvalloista löytyy miljoonia ihmisiä jotka uskovat, että maapallo on alle 10 000 vuotta vanha ja maapallon luominen on tapahtunut kirjaimellisesti kuudessa päivässä.

Tässä linkki muuten ihan mielenkiintoista informaatiota esimerkiksi luomisopin kannatuksesta eduskuntavaaliehdokkaiden joukossa:
http://kasvi.org/index.php?10604

^Tunnen toki kreationismin, mutta eivät kaikki senkään kannattajat ole näitä ääripään edustajia. Tuskin jenkeistäkään miljoonia sellaisia löytyy.

muoks. väksy

Tässä jotain gallup-tuloksia.

Muoks. Esim. tuo vuoden 2010 polli, jossa 40 % vastanneista on ottanut kreationistisen kannan, on aika huolestuttava. 40 % yli kolmestasadasta miljoonasta on aika monta miljoonaa.

^No kivat niille vaan. Uskokoon kuten tahtovat. Mutta Suomen peruskouluissa ei kai sentään kreationismia opeteta. Kommentoinkin ylempänä lähinnä tuota Aberkioksen väitettä, että täällä nutturapäätädit opettaisivat maapallon olevan 4000 vuotta vanha.

Katsoitko tuon kasvi.orgista kopioidun linkin, missä viidesosa kansanedustajaehdokkaista toivoisi luomisoppia biologiantunnille?

Katsoin. Ja eiköhän olisikin jo aika esittää peruskouluissa avoimesti vaihtoehtoja evoluutioteorialle, jota julistetaan ainoana oikeana totuutena ja jota ei saa kyseenalaistaa?

Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla

Okei, minä sanon siis tässä vaiheessa heipat keskustelulle. :)

Evoluutioteoriaa voi varmasti kyseenalaistaa ja esittää sille vaihtoehtoja, mutta luomisoppi ei ole mikään oikea teoria, vaan ihmisten keksimä satu joka ei oikeasti perustu mihinkään. Tiede ja uskonto tulee ehdottomasti pitää erillään toisistaan, ja oppilaiden tulee tietää mikä on tietoa ja mikä uskoa.

Vilkko kirjoitti:

Ja eiköhän olisikin jo aika esittää peruskouluissa avoimesti vaihtoehtoja evoluutioteorialle, jota julistetaan ainoana oikeana totuutena ja jota ei saa kyseenalaistaa?

Koska luomiskertomuksia löytyy myös muista teoksista kuin Raamatusta, niin tulisi varmaan kilpailuttaa evoluutioteorian kanssa myös esimerkiksi Kalevalan versio maailman syntyminen sotkan munasta tai Kreikkalaisessa mytologiassa esitetty Jumalten synty?

Painovoiman teorialle esitettävä avoimesti vaihtoehtoja! Pitää saada kyseenalaistaa! Intelligent falling!