Koirat.com

Miten toi namimuna käytännön kannalta eroaa tällaisesta mikä mulla on käytössä? Tota mä viskon treeneissä menemään, ei aukea ja lentää hyvin ja lisäksi tota voi retuuttaa koiran kanssa jos se oikein innostuu. Mietin vaan sillä, että jos noita namimunia pitää metsästää hullun lailla ympäri Suomea, ja näitä taas saa joka eläinkaupasta. Mun omassa on toi sisus sellasta liukasta, että varmaan voisi vaikka maksalaatikotkin laittaa sinne

^Namimunan koira saa itse auki. Mutta joo, en minä pidä noita namimunia mitenkään minään elämää suurempina keksintöinä. Toisille käy toiset lelut ja toisille toiset. Mekään ei olla aikoihin namimunaa edes käytetty. Tuossa aiemmalla sivulla oli nettikauppa josta namimunia sai tilata, jos ei halua metsästää ympäri suomeaa ja sellaisen haluaa

^^ Mä luulen kans, että namimuna lentää paremmin mitä tuommoinen patukka? Mulla ei siis oo moista käytössä, mutta kuvittelisin että se pyörivä ja pomppiva(?) pallomainen otus jonka perässä on vielä näköjään jotain hapsuja saattais innostaa koiraa enemmän mitä tuommonen karvapatukka.

Meidän kepit edistyy! Ollaan nyt treenattu itsenäistä suorittamista niin, että pidän koiraa kiinni lähdössä ja hetsaan sitä kepeille, päästän irti ja jään ite lähtöön ja appari heittää pallon palkaks. Vielä meinaa vähän koiralta usko loppua (etkö sä tuukaan perässä?!), mutta saatiin tosi hyviä toistoja.

Patukan puolesta puhujana voin kertoa, että ahne pieni spanieli ei ole koskaan saanut auki patukkaansa (siinä on sellainen vahva tarranauhakiinnitys), vaikka yritys on kova, ja hyvin lentää kun täyttää nameilla

^Niin siis tuon namimunan ideana on juuri se, että namimunan koira saa itse auki

Mulla ei koskaan koira avaa itse namimunaa, vaan tuo sen mulle ja mä avaan tai vaihtoehtoisesti juostaan sille yhdessä. Eli mulle ero tuollaiseen namipatukkaan on varmaan vaan se että lentää paremmin ja pomppii.

Pitäskin testata joskus tuollaista patukkaa!

Sarahia kirjoitti:

^Niin siis tuon namimunan ideana on juuri se, että namimunan koira saa itse auki

Pitää ottaa silmä käteen ja lukea Mutta siis tollahan ei sitten voi tehdä esim. etupalkkalle lähetyksiä, jos on riski että koira karkaa ja palkkaa itsensä? Mä käytän tota namilelua esim. kontaktilla, jolle voin lähettää koiran, eikä tartte pelätä että se ahmii namit väärin tehtyään.

Jos koira saa sen tosiaan vaivattomasti itse auki niin ei olisi mullakaan kyllä käyttöä.

^^Joo Tuota namimunaa monet käyttää juuri siinä, että sen voi nakata ja koira saa palkan. Etäpalkkana itse käytän yleensä namikuppia.

Jos se avautuu teillä niin helposti että koira sen saa itse auki, niin eikö se sitten myös avaudu itsestään lentäessä? Mulla ne tekee sitä monesti mikä on ärsyttävää. Varsinkin jos koira sitä monesti itse availee ja löysyttää ne kierteet repimällä auki ilman nättiä kääntämistä.

^Ei mulla ainakaan lentäessä avaudu, mutta jos heittää niin, että iskeytyy korkealta maahan, niin sitten voi avautua.

Mulla ei oo ikinä auennut kyl toi namimuna. :o Eikä koira saa sitä ite aukikaan. :D

Ei minunkaan koirani saa namimunaa auki eikä se aukea heitettäessä.

Otin vuoden tavoitteeksi videoida treenejä (tästä se lähtee) ja tein karmivan havainnon, että huidon ja kumartelen kauheasti. Tiedän, ettei noin kuulu ohjata, mutta silti ohjaan niin. Miten olette saaneet jotain tolkkua oman ohjaamisen ongelmiin? Hokemalla jotakin mantraa läpi radan vai yksityisellä koulutuksella, videoimalla? Ärsyttävää kun tietää missä menee vikaan mutta radalla ei muka sitten tajua.

^ Mulla on iso ongelma, että kaikennäköisissä serpentiinikuvioissa/välistävedoissa/päällejuoksuissa en meinaa pysyä suoraviivaisella linjalla esteiden myötäisesti vaan teen ihan hirveää siksakkia. Siihen ei auta mikään muu kuin aktiivisesti ajatella sitä omaa ohjaamista treenatessa. Ja mieluummin niin, että esteet ei mene oikein ja ohjaa koiran esim. väärään paikkaan tjsp., kuin että tekisi jotain ihme seivailuja sillä siksakkaamisella.

Mulla on myös paha tapa kumarrella. Ja monesti jään vielä paikalleni kumartamaan, ja sen seurauksena olen auttamattomasti myöhässä sieltä, missä seuraavaksi pitäisi olla... Mulla auttaa, kun koutsi treeneissä karjuu mua pystyyn, mutta ongelmakohtana onkin se, etten itse tajua kumartelevani. Voin siis lähteä radalle miettien asiaa, ja silti kuljen kuin mummo lumessa ymmärtämättä "virheasentoani". Nyt parin viime kisan videot oikein korostaa tätä, samoin kuin viimeisimmän videon valssausta A-esteelle. Muuten hyvä, mutta valssi on noin kaksi metriä ja lukemattoman märään sekunteja myöhässä...

Ei mun mielestä kiivilintumitään hirveesti kumartele tai huido :) ohjausten ajoituksiin ehkä ennemmin kiinnittäisin huomiota.

Mulla on auttanu se, että oon tutustunu rataan huolella ja miettiny omat ja koiran linjat ym ja suorituksen aikana sitten vaan mennään eikä ajatella :D se on myös auttanut, että mulla on ehkä maailman paras koutsi, joka vääntää mulle asiat siitä kuuluisasta rautalangasta :)

Tässä teille oikeesti huitomista kuulkaas:

Tämmöstä on mölliagi pienellä pilkkutwistillä

Munkaan mielestä kiivilinnun ohjaaminen ei oo mitenkään hirveän pahan näköstä.

Mä en yhtään hahmota mitä mun kädet tekee ja sitten mä huidonkin ihan minne sattuu ilmaan. Saatan pystyä kiinnittämään niihin huomion osan radasta, mutta sitten se aina jotenkin unohtuu ja sortuu huitomaan. Samaten mulla on paha tapa unohtaa se koira eli pitää se katse siinä koirassa. Muttakun en mä mukamas pysty enkä kerkee ja törmään muuten kaikkiin esteisiin...

Videoiminen on oikeesti tosi hyvä keino nähdä miltä se oma ohjaaminen näyttää. Niin noloa kun niitä omia videoita onkin katsoa

Kiitos henh ja Anuapina Ohjaamisen ajoitusta oon yrittänyt tässä tarkennella ja oon siitä pyytänyt koutseja huomauttamaan, samoin kuin kaikesta turhasta sähläämisestä muutenkin. Oon tosi itsekriittinen ja löydän aina jotain parannettavaa itsestäni. Vaikka toki kehitystä on havaittavissa (ja paljon).

Kumartelu ja huitominen on varmaan yleisimpiä ongelmia agiuraansa aloittelevilla ohjaajilla, nin mullakin. Ja ärsyttävintä on juuri tuo, kun videolta katsoo että jaa taas mentiin pyllistysohjauksilla eikä kukaan tajunnut koulutuksessa mainita asiasta! Onneksi nykyiset koutsit osaa useimmiten bongata nuo pois ja oma ohjaus on omasta mielestäni kyllä tuolta osin paljon parantunut. Parhaiten auttaa kyllä vain se, että kun tietää ne omat ongelmat niin sitten painaa ne mieleen ennen rataa ja oikeasti keskittyy siihen ettei kumartele, vaikka vain ihan lyhyillä pätkillä.

Mua ärsyttää se, etten osaa merkata esteitä tarpeeksi tarkasti. Silleen sähäkästi ja rytmittämällä, esim. jossain ennakoivissa valsseissa. Aina on videolta katsottuna semmoista löysää epämääräistä juoksemista ja sitten vain joku tuhnu tönäisy johonkin suuntaan, vaikka kuinka yritän tsempata treenissä ja olla tarkkana ja rytmittää. Ja sitten ihmettelen kun koira ei käänny.