Koirat.com

Tito on nyt reippaat 1,5v. Jos vaikka vuoden päästä olisi ehditty sen verran treenata, että sen kanssa kehtaa mennä starttaamaan ekoihin ajokokeisiin. (Riippuu siitäkin tokeneeko Tito täysipainoiseen metsästyskuntoon tuosta jalkamurtumastaan. Jos ei, niin en aio viedä sitä ainoisiinkaan käyttökokeisiin vaan sen kanssa metsästellään vain omaksi iloksi sen mukaan miten jalka kestää.) Tavoitteena mahdollisista kokeista on oikeastaan vain hyväksytty tulos näin alkuun. KVA olisi mukava titteli kyllä, mutta olen sen suhteen aika maltillinen. En viitsi sen kirjainyhdistelmän perässä käydä järjetöntä määrää kokeissa, mutta jos ykkösien ajelu rupeaa luonnistumaan tuossa koiran kolmantena ikävuotena niin voisihan sitä valioksi yrittää. Näyttelypuolella ei oikeastaan ole mitään erityistä tavoitetta ainakaan tällä hetkellä. Tulen siellä pyörähtämään muuten huvikseen aina välillä ja sertejä tulee jos tulee ja jos ei niin sitten ei.

Koirajuoksu noin periaatteessa kiinnostaa ja siitä saattaisi löytyä seuraava tavoite. Yksi kisastartti kenties joskus hamassa tulevaisuudessa ja siinä maaliin pääsy?

Mielenkiintoinen aihe ja mielenkiintoisia vastauksia!

Meillä ainoa aktiivinen harrastus on agility. Treenataan kaksi kertaa viikossa, kerran ohjatusti ja kerran omillamme. Takana about vuosi, hitaasti (mutta varmasti ) edetään, vietetään mukavia hetkiä hallilla. Siinäpä meidän harrastustavoitteet - pitää hauskaa. Ja toivottavasti saada koira siihen modeen, että pystytään tekemään kisamittaisia ratoja ilman turhaa kuumenemista.

Mulle on alusta asti ollut tärkeää opetella kaikki esteet, ohjaukset ja ylipäänsä siinä 'trainingbubblessa' oleminen kunnolla ennen uusiin asioihin siirtymistä - samalla kasvattaa koiran itseluottamusta ja välttyä keinu- ym. mörköiltä. Perusasiat opetellaan (molemmat) kunnolla - lähdöissä ei saa varastaa, treenitilanteesta ei karkailla minnekään, kontaktilta ei varasteta jne.

Vaikka meitä tuskin kisaradoilla nähdäänkään, treenataan kisoihin tähdäten. Kisatavoitteita ei ole, sillä Sannilla ei vauhdista ja agilityhuumasta huolimatta mitä luultavimmin pää kestäisi kisatilannetta. Se kuumuu herkästi, on todella häiriöherkkä, vauhti vie sen herkästi mennessään. Mutta nyt vuoden jälkeen Sannin itseluottamus on kasvanut humisten. Se rakastaa treenaamista, tekee mitä tahansa ohjaajan ja palkan kanssa. Näillä mennään, eikä meille voisi parempaa harrastusta olla.

Tokoliikkeitä treenataan kotosalla, ja ilman häiriöitä ja tarpeeksi monien toistojen jälkeen koira toimii hyvin. En halua enkä aio vaatia siltä enempää. Toinen koira toivottavasti tulee toimimaan myös kisakentillä, niin agilityssa kuin tokossa.

jenniköpi kirjoitti:

Kiva aihe! Saa itsekin miettiä mihin asti on valmis menemään ja mitä ihan aikuisten oikeasti on realistista saavuttaa. TVA olisi ensi vuoden tavoite ja SM-kisoihin osallistuminen EVL:ssä, ei me sieltä mainetta ja kunniaa haeta vaan kokemusta. VOI1 on siis viime kesältä jo saatu. Ensi vuoden tavoitteisiin voisi listata myös STDsd koularin nimen perään, eli aussieitten paimennuskisoista siis kyse. Agissa ei ole mitään tavoitteita, jos kolmosiin joskus päästään niin kiva mutta en mä nollia otsa kurtulla metsästä, aksa on meidän talvilaji missä kumpikin saa jotain vaihtelua tokoon talven aikana. Aksassa on nyt yksi 0 ykkösistä. PK-puolelta taas treenataan hyvinkin tavoitteellisesti jälkeä ja hakua, kummassakin tarkoitus startata ensi vuonna jos saadaan tottis kuntoon! JK1 ja HK2 olis realistiset tavoitteet. Luonnetesti myös ensi vuodelle

Nyt kun paperilla kattoo koulareita yms. yms. niin näyttää itsestä ainakin aika hurjalta, mutta sinänsä aika luottavainen fiilis sillä mä tiedän että koirasta ja minusta on yhdessä kevyesti tolle tasolle. Koira on makee ja mäkin oon kehittynyt hurjasti kesän aikana, kiitos ihanien ihmisten jotka ottaa mut mukaan treenistä treeniin ja jaksaa neuvoa ja kannustaa. Otan vuoden kerrallaan, en osaa kuvitella sen pidemmällä tähtäimellä ainakaan vielä :D Silti, kaikista tärkeintä on vaan se että Duke nauttii elämästä ja treenaamisesta mun kanssa ja että se pysyy terveenä ja hyväkuntoisena (ei vain ensi vuoden loppuun vaan koko elämänsä.)

Näihin tavoitteisiin ei pääse muuta kuin treenaamalla ja pitämällä silti hauskaa. Suunnittelulla, omalla fiiliksellä ja hyvällä treeniporukalla pääsee jo pitkälle. Tänä kesänä käytiin kuudella eri leirillä, ja opin sekä itsestä että koirasta, kouluttamisesta puhumattakaan ja tekee mieli kokoajan suunnitella ja miettiä treenejä, oon vasta pikkuhiljaa alkanut oppimaan mikä vaikutus sillä on kun oon jo valmiiksi miettinyt mitä treenaan, miksi ja miten. Esim. tehdään ohjattua, tiedän että koiralla on kova veto kapuloille ja kun lähetän sen merkille se lähtee suoraan kapulalla. -> stop! -> uusi käsky. -> jos menee merkille niin kehut ja heti uusi lähetys. -> Jos lähtee vielä kapulalle niin uusi stop! ja pannasta vienti merkille. Mulle tuli ennen kokoajan treeneissä hetkiä että mitäteenapuaentiedä, nyt treenaus on paljon sujuvampaa ja voin keskittyä itse tekemiseen kun ei tarvi kokoajan miettiä kesken treenin entä jos ne nyt tekee näin jne.. :D

Katos Jenni, miten mä yks kaks ylläri löydän sut täältä suunnittelemasta toko valioitumisesta! Vaikken mä kyllä hetkeäkään epäile, ettei se toteutuis :D Toiset on niin aikaan saavia :D

Tarkoitus oli ensin tokossa päästä mahdollisimman pitkälle, mutta tällähetkellä näyttää siltä, että möllitokoihin mennään, tuskin minnekkään virallisiin kisoihin. Agilityä ollaan reenattu penikan kans keppejä ja putkea, ja agilityssä taas kokeillaan ensin miten onnistuu, jos laji tuntuu sopivalta, saattaapi olla ettää sitä sitten enemmän :) Mitään ns. tavoitteita meillä ei penikan kans ole, mutta jotain pientä yritetään saavuttaa :) Rauniopelastusta meinattiin kans kokeilla, mutta siitäpä tietää enemmän sitte joskus :D

Mitä kuuluu tavoitteille näin vuoden hiljaisuuden jälkeen? Onko vihdoin tullut taloon se odotettu pentu, jonka kanssa vaan taivas on rajana? Onko kisauria korkattu, valiokelloja saatu käyntiin tai jopa valioiduttu niin näytössä kuin käytössä?

Mä vuosi sitten näytin toivovani seropille titteliriviä BH TK1 RTK2, ja kaksi kolmesta tulikin täytettyä, tokossa hämmästyttävästi vain kolmella kokeella ja rallyssakin päästiin edustamaan SM-joukkueeseen josta viimeinen vaadittava tulos tempaistiin. Rally-toko ei ole sytytellyt jatkamaan voittajaan vaan perinteinen toko vei mennessään. BH-kokeessa ei olla käyty ja saa nähdä mennäänkö laisinkaan, me kun ei sinne palveluskoirakokeeseen kuitenkaan päästä ja mä en erityisen innoissani ole viemässä tuollaisen työskentelymotivaation omaavaa koiraa noin pitkään seuruusuoritukseen. Ehkä parin vuoden sisään tai sitten ei, kovin tyytyväinen olen koiraan näilläkin Tokossa treenaillaan avointa luokkaa, TK2 tuskin tulee tavoitteeksi nousemaan mutta jos nouto saadaan kuntoon niin kyllä meidän yhdessä avoimen kokeessa pitää käydä. Agilityssä olisi tarkoitus startata ensi keväänä, kakkosiin noustaan varmaan melko vaivattomasti mutta sitten saattaa vauhti (tai sen puute) asettua vastaan.

Juniori on jo yli vuoden ja mainio juniori onkin. Tokon alokasluokka alkaa olla kasassa, mutta tulee pikkuhiljaa ohjaajalla korvista jo ulos joten sieltä siirrytään ylemmäs heti kun ykkönen saadaan. Ensi vuonna olisi tarkoitus mennä kokeeseen. Junnu noutaa nykyään hienosti joten sen kanssa ajattelin pyrkiä TK2 tekemään, sillä on mahtava työskentelyinto mutta se on kuitenkin mukavan keskittynyt ja rauhallinen hommia tehdessään, mitään estettä en näe pidemmällekään tokouralle mutta se on sitten sen ajan kysymys. Agilityssä se on puolestaan aivan omiaan, ja vaikken valionarvosta vielä haaveilla uskalla niin kyllä siitä taitaa meidän eniten tahkotuin laji tulla kunhan saadaan vielä kontaktit kuntoon ja päästään kisakentille. RTK1 olisi kiva käydä tekemässä tokokokeiden esimakuna sen jälkeen kun laji vihdoin keväällä virallistuu

juuri 1v täyttäneen bortsupojan kanssa haetaan tokosta tk4, suojelua lähdetään reenaamaan ipo1 tavoitteena ja jos koirasta on enempään niin toki jatketaan.. BH koe pitäis tehdä pian.. paimennusta ja agilityä tehdään jonkun verran, niitä kisataan joskus jos jaksaa kiinnostua enemmän :D

Mielenkiintonen aihe kyllä, kiva kuulla muiden tavoitteita!

Meillä on suhteellisen realistisena tavoitteena rallytokossa MES-luokkaan asti pääseminen ja mahdollisesti nyt lajin virallistuttua myös se valion arvo. Kiinnostusta ja motivaatiota koiralla tähän touhuun on vaikka kuinka paljon ja itse uskoisin, että treenaamalla tavoite on ihan mahdollista saavuttaa. Lajin tietynlainen "rentous" motivoi hurjasti, mutta pikkuhljaa mielessä on ruennu kytemään myös ajatus siitä totisemmasta tokosta ja sitäkin olis kiva käydä jossain kohtaa (ainakin) 1-luokan kokeessa testailemassa.

Agilityssa ollaan vielä niin alkutekijöissä, että kovin tarkkaa tavoitetta on paha asettaa. Vauhtia ja innostusta tähän(kin) Dafilta löytyy hurjan paljon ja kisakentät on tarkoituksena jokatapauksessa valloittaa jossain kohtaa. Realistisena tavoitteena tässäkin vois olla 2-luokkaan pääsy. Ja jos opin ohjaamaan ja pysymään mukana koiran vauhdissa, kolmosiinkin vois olla mahdollisuuksia nousta.

Näyttelyistä jos yksi ERI joskus saadaan, ni se riittää mulle varsin hyvin. Neiti on rodunomainen ja käyttäytyy ihan nätisti, joten en usko tämän olevan näistä tuloksista hankalin. Tulokset on ihan hyvä asettaa korkealle, mutta yritän kuitenkin asettaa tulokset oman koirani potentiaalin tuntien. Aikarajoja en näille millekkään osaa sanoa, mutta 1,5 vuotiaalla neidillä on kuitenkin toivottavasti vielä vuosia aika paljon jäljellä ja niihin voikin mahtua vaikka minkälaisia yllätyksiä.


edit; En tiedä halusko naukunen pelkästään kuulla keskustelussa jo aiemmin olleiden "etenemistä", mutta jokatapauksessa musta ois kiva kuulla muidenkin tavoitteista!

^ Kaikki saavat kommentoida ja tavoitella!

Meidän tavoitteet:

Mulla on siis nyt 2v 8 kk koira.

Aluksi kun hankin Pyryn, niin ajattelin että sen kanssa pitää jotain harrastella, mutta en mitenkään tosissaan meinannut mitään harrastaa, enkä usko että vieläkään harrastetaan niin tosissaan. Tosiaan alkujaan eikä vieläkään ole tavoitteena suoranaisesti TVA tai AVA tms eikä edes luokissa yleneminen mitenkään.

Kuitenkin harrastaessa sitä tulee kuitenkin halu osata paremmin, ja tehdä paremmin, ja kehittää kokoajan itseään ja koiraa ja yhteistyötä, joten nuo tavoitteet nousevat. Sitä haluaa kokoajan oppia paremmaksi koiran ohjaajaksi sekä paremmaksi harrastamassaan lajissa.

Mehän harrastetaan tokoa ja agilityä (jäljestellään kun aikaa riittää). Tokossa jotenkin yhtäkkiä on tullutkin jo tavoitteeksi saada TK1 helmikuuhun mennessä (kunhan noita sopivia kokeita tulisi), ollaanhan nyt saatu se yksi ALO1 - ollaanhan kisattu vain sen kerran. Ja olen jo alkanut miettimään AVO-liikkeitä, mikä on ollut aika kaukainen ajatus minulle, kun mehän vain harrastellaan. Agilityssäkin yhtäkkiä huomaan että haaveilen kisaamaan menemisestä, ja vielä sillä asenteella, että pitää olla niin hyvä, että voisi nousta kakkosiin nopeasti. Kuitenkin pilkunviilaaja itsessäni aiheuttaa sen, että osaaminen pitää olla lähes täydellistä, joten kiirettä ei missään kisaamisessa ole, ja kisoihinkin mennään kun ollaan ylivalmiit, ettei edes jännitä. Joten meidän tavoitteina on aina vain seuraava etappi niin pitkälle kun kiinnostusta riittää, vaikka en usko että valioidutaan ikinä, mutta on mahdollinen haave, jos joskus EVL:ssä kisataan tai kolmosiin noustaan.

Eli meidän suurimmat tavoitteet on se seuraava koe, tai seuraava kisa, ja mietitään sitten aina sen jälkeen mikä on seuraava tavoite (eli mikä on seuraava kisa). Muuten alkaisi ainakin minua ahdistaa jos pistäisin tavoitteet korkeammalle, ja mistään ei tulisi mitään.

Kuitenkin tarkoitus on nauttia matkasta, ja oppia itsestään ja koirastaan aina enemmän.

naukunen kirjoitti:

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä harrastat ja haluat saavuttaa yhdessä koirasi/koiriesi kanssa? Miksi juuri nämä tavoitteet? Miten pyritte näihin tavoitteisiinne? Missä vaiheessa olette tällä hetkellä? Onko koira koskaan valmis, vaikka titteleitä olisi kuinka?

Tosi hyvä aihe! Tästä pitääkin myös blogiin kirjoitella vuoden vaihteessa, mutta tähän nyt jotakin:

Tokossa haluan päästä ihan kisakentille asti. TK1 on mun mielestä ihan realistinen tavoite (jo nyt, vaikka koira onkin ihan kesken ja pentu ja kaikkea), siitä eteenpäin sitten katsellaan, mitä tuleman pitää. Mulla on kuitenkin ajatuksena keräillä noita koulareita eikä suunnata heti ykköstuloksen jälkeen seuraavaan luokkaan tavoitteena valioituminen.

Agility olis haaveena aloittaa ensi vuonna, enkä sen tavoitteista osaa sanoa yhtään vielä.

Ennenkaikkea harrastetaan kumminkin meidän molempien, mun ja koiran, omaksi yhteiseksi iloksi. Mitään kiirettä ei millään ole, vaan kokeisiin sun muihin mennään sitten, kun koira on valmis, eikä mulla ole sille mitään aikataulua.

Mä olin kirjoittanut treenivihon ensimmäiselle sivulle meidän tavoitteet joskus kun Aada oli 4kk. Silloin ne olivat nämä: agilityradan suorittaminen, tokosta ALO1 ja näyttelyistä ERI. Tuossa agilityradassa ei ollut mitään täsmennystä, eli varmaan oon hakenut sitä, että koiran kanssa pystyy tekemään rataa ja se osaa esteet.

Matkan varrella tavoitteet on vähän muuttuneet ja agilityssä uskallan jo haaveilla valioitumisesta sitten joskus aikanaan. Aadassa on kyllä potentiaalia, joten kunhan se vähän tuosta kasvaa ja saa malttia ja myös itsevarmuutta niin en näe mitään estettä tuon tavoitteen täyttymiselle. No, ehkä omat virheeni...

Tokossa tavoite on pysynyt samana, mutta sen eteen on tehty kovin vähän. Toko onkin odottelemassa vähän niinkuin varalla ja treenaillaan sitä aktivointimielessä kotona. Mua ei vaan kauheasti kiinnosta tuleeko se koira istumaan mun viereen suoraan vai vinoon niin en kauheasti viitsi tokossa tavoitellakaan. Agility on se meidän kahden laji, Aada saa päästää terrieriluonteensa valloilleen ja mä saan keskittyä ohjaamisen opetteluun.

Näyttelytavoite on vaihtunut pari pykälää alaspäin eli harratus-H on suurena tavoitteena :D Mätsärissä taidettiin olla viimeksi 6.12.12 että ehkä tää h on vään realistisempikin...

Tulevan pennun varalle on asetettu tavoitteeksi kasvaa ensin aikuiseksi ennen kuin muita tavoitteita mietitään. Aadan kanssa oli kauhea kiire harrastaa kaikkea mahdollista, mutta nyt tuo seuraava saa olla ihan pentukin.

^ Esittämisestäkö huolit, vai onko koira tyypiltään sellainen että sen kanssa ei kannata ERIstä haaveilla? Nimittäin jos pelkäät harjoituksen puutteen vaikuttavan arvostelun niin voin lohduttaa että tienasin omalle koiralle toukokuussa laatuarvostelun erinomainen vaikka tuomari joutui kaksi kertaa sanomaan mulle että "keep on running until I tell you to stop" (pysähdyin siis typeryyttäni joka kierroksen jälkeen ja kaikki törmäsi muhun kuin jossain piirretyssä), sain koiran seisomaan lähinnä jotenkuten ja näytin todennäköisesti hyvin kivuliaan epämukavalta koko toimituksen, mutta elukan oma aines riitti

Eilen tulikin näitä tavoitteita taas mietittyä joten ei muuta kuin kynä näppis laulamaan

Ennen piskin tuloa mulla oli tavoitteena harrastaa ja katsoa vähän koiran mukaan mihin rahkeet riittää. Haaveilin saavani koiralle haku- ja/tai jälkituloksen ja tavoitteet olivat hyvin epämääräisiä. Penska on nyt 10kk ja koiraa jo tuntien uskallan asettaa vuoden 2014 tavoitteiksi TK1 ja BH. Kuvien jälkeen uskallan paremmin suunnitella pk-puolen juttuja, mutta hakutulos on edelleen haaveissa. Jälkeä ollaan tehty aika laiskasti, mutta jos innostutaan niin mikä jottei silläkin saralla voida jossain vaiheessa yrittää tulosta jos koira ei prakaa tottisosuuden esteillä.

Heh, enpä muistanut että minäkin olin tähän vastannut. No, eipä tullut edes se ainokainen tavoite todellakaan täytetyksi.

Ehdoton the number one tavoitteissa on kuitenkin terve koira.

Nimim. Alkuvuodesta koiralla diagnosoitiin "belvic bladder" eli lantiorakko ja parin kuukauden kuluttua diagnoosista se sai ibuprofeiinimyrkytyksen varastettuaan buranaa pöydältä... Tyypilliseen tapaansa se on myös silloin tällöin kärsinyt närästyksestä, juoksujen jälkeen se kaljuunnutti itsensä ennätyskaljuksi ja ensimmäistä kertaa elämässään se oireili ihollaan (mahdollisesti uutta) ruoka-allergiaansa.



Ehkä jätän vastedes tavoitteet kokonaan asettamatta...

naukunen

Kyllä se ihan tuosta koiran rakenteesta johtuu tuo tavoitteiden muuttuminen, mätsäreissähän se pääsi jopa BIS-kehään kerran. Siinä oli meidän näyttelyuran huippuhetket käsillä :D Mutta siis Aadasta jäi tällainen sporttirusseli, sillä on painoa 2 kiloa vähemmän kuin siskollaan, joka on pentueen näyttelytähti. Näin pienellä koiralla pari kiloa on aika iso ero. Jalostuskäyttöä varten tarvitaan näyttelytulos, joten käytetään sitä kasvattajan kanssa kerran tai pari jossain peräkylänäyttelyssä ja toivotaan eh:ta.

Olen saanut olla todella tyytyväinen tänä vuonna molempien koirien kehittymiseen, joten toivottavasti sama linja jatkuu myös ensi vuonna.

Hillalla tokon osalta ensi vuoden päätavoite taitaa olla SM-kisat, jossa toivon, että tehdään sellainen suoritus mihin voin olla tyytyväinen. Vielä olisi TK4 yhtä ykköstä vaille, mutta tämän saavuttaminen tuntuu olevan vain nyt välietappi arvokisoihin. Vika ykkönen tulee sitten kun tulee. Muita tavoitteita tokon osalta on yhteistyön kehittäminen ja samanlaisen fiiliksen hakeminen kuin agilityssä on, sekä kokonaisuuden haltuunotto.

Agilityssä puolestaan olisi tarkoitus siirtyä virallisiin kisoihin pian vuoden vaihduttua. Sillä puolella on treeneissä mennyt viime aikoina loistavasti ja agilityssä meidän yhteistyö pelaa uskomattoman hyvin. Odotankin tällä hetkellä kovasti kisakenttien valloitusta, vaikka agility ei ole edelleenkään meille kuin kakkoslaji. Agilityssä ensi vuodelle realistinen tavoite on varmaan nousu kakkosiin?

Pienempinä tavoitteina on vähän ryhdistäytyä kevään, kesän ja syksyn aikana ja ruveta oikeasti treenaamaan jälkeä kisat mielessä. Tätä varten pitäisi varmaan muistaa käydä jossain vaiheessa BH suorittamassa. Hilla voisi myös käydä luonnetestissä, ja kai se on pakko yrittää taas saada se harraste-H näyttelyistä siinä toivossa, että Hilla olisi oppinut käyttäytymään vuoden aikana.

Tinjan osalta päätavoitteena on saada Tinjan pää siihen kuntoon, että se pystyy suorittamaan koetilanteissa täysin rentona ja omana itsenään. Kaikki muu on toissijaista. Hyvällä onnella voitaisiin kokeilla ensi vuonna saada vihdoinkin se AVO1, mahdollisesti jopa TK2 ja ehkäpä hyvällä onnella jopa kokeilla voittajaa. Rallytokossa sitten edetään sen mukaan miten kisoja on lähettyvillä, mutta mestariluokkaan olisi tarkoitus jossain vaiheessa päästä ja pärjätä.

naukunen kirjoitti:

Mitä kuuluu tavoitteille näin vuoden hiljaisuuden jälkeen?

Noin vuosi sitten mä kirjotin näin:

Mulla siintää jossain kaukasena haaveena TK1, saa nähdä, millon uskaltaudutaan kokeisiin. Alokasluokan liikkeet alkaa olla hyvin hallussa, pientä hienosäätöä vailla. Mä luulen, että se kokeisiin meneminen tulee olemaan iso kynnys, on siinäkin jo tavotetta kerrakseen.

Vuosi siihen meni, että uskallettiin korkata kisaura, mölleissä kylläkin, mut kuitenkin! Ens vuoden tavotteena onki sit mennä viralliseen kokeeseen taitoja testaamaan, hui! Möllikokeissa huomasin, että ei se nyt niin kauheeta ollukkaan ja ketään ei naura (ainakaan toivottavasti), vaikka kaikki ei meniskään nappiin, ja tärkeintä on, että on kivaa koiran kanssa. TK1 on edelleen tavotteena, ja kuka tietää, vaikka innostuttais AVO:ssakin kisaamaan.

Ens vuonna haluaisin vihdoin alottaa myös rallytokon, joten pistetään sekin tavotteeksi. Siinäkin ois kiva kokeilla kisaamista, mut täytyy kattoo, miten me innostutaan siitä. Todennäkösesti innostutaan, Alissa nyt tykkää kaikesta, mitä sen kanssa tekee, ja sillon myös mä innostun.

Jaaha, pitääkö tässä itselläkin ottaa pieni self reflection näin jälkeenpäin. Jos olisi pitänyt ilman lunttaamista vastata, mitä olen vuosi sitten kirjannut tavoitteeksi kumpaisenkin koiran kanssa, en todellakaan olisi osunut oikeaan...

innna kirjoitti:

Pessille ei nyt ole tässä vaiheessa muuta kuin nousu kakkosluokkaan agilityssä. Vauhti ei tule siitä eteenpäin riittämään. Pessin näyttelyurakin on loppunut jo aikaa sitten, eivätkä muut lajit kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin panostaa. Pessillä ei polla kestä vieraita paikkoja ja vieraita koiria, joten miksipä turhaan toista kiusaamaan. Ja minullehan tuli toinen koira täyttämään vakavan harrastuskoiran paikkaa, joten eipä Pessin tarvitsekaan.

Ilolla sen sijaan on potentiaalia vaikka AVA:ksi asti, joten sitä tottakai tavoitellaan. Kartturin puutteet taitavat tulla tuon toteutumisessa esteeksi. Agilityn ohella paimennus on ainoa laji, josta toivoisin saavani jonkun tuloksen Ilolle, toko ei minua tarpeeksi kiinnosta. Ja Ilo on liian pieni pk-puolelle (minusta). Ilon näyttelyurallekin oli yksi tavoite: H, mutta kun ensimmäisistä näyttelyistä napsahti serti, niin pakkohan sitä on vielä muutaman kerran kuskata. Mua ei varsinaisesti haittaa, jos siitä ei Suomen muotovaliota tule, mutta mua ei myöskään varsinaisesti haittaa, jos tulee.

Pessillä ei ole enää minkäänlaisia kisatavoitteita ellei avomies jossain välissä halua oikeasti ruveta sen kanssa treenaamaan. Epäilen vahvasti! En olis millään kyllä arvannut, että vuosi sitten olin vielä sitä mieltä, että sen kanssa vois joskus ihan jopa startata... :D Ilo on nyt kolmosissa ja AVA on minusta edelleen ihan realistinen tavoite. Ei tarvitse muuttaa. Paimennusta olis tarkoitus yrittää nyt talven ja kevään aikana treenata siten kun kelit antavat myöten, ja kouluttaja on sitä mieltä että kannattaakin, koska ens kesänä voitais yrittää jotain paimennuskoetta käydä kokeilemassa.
Muotovaliohan Ilosta nyt sitten tuli, ja kuten tuolloin kirjoitin, ei se mua haittaa. Mulla ei ollut itselläni mitään intoa sitä viedä näytelmiin, mutta koska Vanis sitä mielellään esittää, niin menkööt. Mutta eiköhän ne geimit ole nyt käyty.

Nyt uutena aatoksena ollut, että pitäiskö se BH yrittää kuitenkin Ilon kanssa tehdä. Edelleenkään ei ole PK-puolelle intressejä, mutta ei tottishommat varmaan turhia olisi, kun toi piski on käynyt niin villiksi.

Mäkin olin joskus vastaillut tähän.

ewe kirjoitti:

Mulla on naukusen kanssa samat tavoitteet Ainakin Rambon osalta. RTK2 on jo plakkarissa, muita ei. TK1 on seuraava tavoite, joskin pitkän tähtäimen sellainen. Alokasluokan liikkeet on olleet hallussa jo pidemmän aikaa, mutta nyt on treenailtu sitä virettä ja intoa tehdä hommia. Myöskään paikkamakuuseen ei olla vielä valmiita, ei ajan ja etäisyyden takia vaan muiden koirien, Rambolla kun on ollut ja on vieläkin vähän turhan paljon "tappamisajatukset" mielessä.. On siis urosaggre, mutta kovasti treenataan tätä pois. Ts. että käskyn alla ei tehdä mitään ylimääräistä eikä ilman lupaa. BH puolestaan saa odottaa TK1:n jälkeen vasta, sitä varten viritellään sitten ihan erilaisia treenejä pitkää seuraamista ja paikkamakuuta ajatellen. Näyttelypuolelta Rambo tarvitsee yhden sertin Suomesta tai Virosta ja se valioituu sitten molemmista maista. Muitakin muotovaliotitteleitä olisi kiva kerätä vuosien aikana. Jäljestysvalio siintää _todella_ kaukana haaveissa, ollaan mejässä ihan alkumetreillä vielä enkä tiedä onko Rambost (veri)jälkikoiraksi. Ainakin kokeessa olisi kiva käydä kokeilemassa.

Röllin kanssa on vähän huono sanoa vielä mitään, se on 9kk mutta jalkavammainen vauva. Möllirallytokoissa ollaan sen kanssa käyty ja virallisiinkin tarkoitus mennä kun ikä antaa periksi ja on pidetty vähän taukoa kisoista + tietysti jalat on paremmassa kunnossa. Näyttelyissä en tiedä tuleeko se ikinä pärjäämään liikkeiden takia ja ainakin vielä se on tosi pienikokoinen. Tokossakin sen kanssa olisi kiva kisata ja se BH myös sekä RTK2. Ensi kesänä olisi suunnitelmissa myös yrittää läpäistä taipparit. Myös mejäilyä kokeillaan Röllin kanssa. Aika näyttää mihin Röllistä on ja mitä sen kanssa voi tehdä.

Rambon kanssa on tässä vuoden aikana saavutettu kaikki asettamani tavoitteet, paitsi tuo mejä, jota ei enää edes tavoitella, ei ole meidän laji. RTK1 ja RTK2 olikin jo viime vuonna taskussa. Tänä vuonna saatiin koularit TK1 ja BH. Nyt treenin alla on avoluokka ja ensi vuonna olisi tarkoitus korkata se, tavoitteena siitäkin koulari. Näyttelypuolelta Rambo on valioitunut viidestä maasta. Tulevaisuuden tavoitteina meillä on vielä tuo TK2, ylemmäs ei varmaankaan yritetä. Rallytokon virallistuessa uusitaan ainakin kaksi ekaa luokkaa, katsotaan jatketaanko pidemmälle. Näyttelypuolelta vielä muutama titteli olisi mukava saada. Agilityssä halutaan kehittyä, muttei haaveilla kisaamisesta.

Röllin kanssa puolestaan ei olla saavutettu mitään, koska koira on rikki ja sen vointi on ollut välillä aika huono. Mikään kisakoira se ei ole, ei oikein harrastuskoirakaan. Omaksi iloksi silti treenaillaan vähän rallytokoa ja käydään möllikisoissa, katsotaan mennäänkö virallisiin joskus kokeilemaan RTK1:stä. Näyttelyissä ei olla päästy käymään ollenkaan, katsotaan josko joskus tulevaisuudessa päästäisiin vielä kehään. Nouto- ja jälkihommista se tykkää kovasti. Taipparit kyllä siintää ensi kesän tavoitteena, jos koira pysyy kunnossa. Muuten Röllin kanssa ei ole mitään tavoitteita, se toimittaa oloneuvoksen virkaa erittäin lahjakkaasti

Riisis kirjoitti:

Mulla on tavoitteena saada työstettyä holskulle sellainen vire ja mielentila treenaamiseen, ettei se enää ikinä paineen alla murru ja ala jumittamaan (koiralla häikkää aivoissa). Mun on siis opittava treenaamaan koiraa ilman painetta. Koira on superherkkä ja kerää painetta myös niissä tilanteissa, joiden on tarkoitus olla kaukana paineistamisesta, joten meillä on pitkä tie edessämme. Koska koiralla on sellainen sairaus, joka vaikeuttaa öbaut kaikkea, joka vaatii pikkutarkkuutta ja kehonhallintaa, niin en edes pidä korkeampia koeluokkia meille mahdollisina.

Jos joskus löydetään se yhteinen taajuus, niin toivon, että koiran virallista nimeä koristaa tittelirimpsu TK2 BH HK1 AD. Nämä jos joskus saavutetaan, niin voin kyllä olla superylpeä koiran lisäksi itsestäni.

Ensi keväänä/kesänä käydään tutustumassa TOKO:n alokkaaseen ja toivottavasti myös sitten BH saadaan plakkariin. Toko oli tarkoitus korkata tänä syksynä, mutta tuli liikaa sairastelua ja muita mutkia matkaan.

Koiran sairastelemisen vuoksi kokeet, ne vähän niin kuin jäi. Kuluva syksy oli varattu tokon alokasluokan kokeita ja bh:ta varten, mutta ne on nyt siirretty ensi keväälle. Toivottavasti koira on vielä silloin mukana menossa ja on tervehtynyt.

Treenien puolesta koiran mielentilaa on saatu parannettua ja jumittaminen ja paineistuminen on vähentynyt huomattavasti. Ollaan alettu ymmärtää toisiamme paremmin ja viime aikoina tottistelu on ollut tosi kivaa. Harmi vain, kun se on ollut niin kipeä, niin ei voida riekkua ja rellestää niin paljon kuin haluttaisiin.

Tavotteiden suhteen AD lienee poispyyhitty, koska selkäongelmien takia luulen että 20 km pyöräily kytkettynä ei tule onnistumaan. Samaten tuo HK1 on vaakalaudalla. Maastojen puolesta koira alkaa lähennellä koevalmiutta, mutta tottis kusee huolella noutojen vuoksi. En uskalla hyppyyttää koiraa, joten voi olla että tulos jää tottiksen noutojen puuttelisuuden vuoksi. Sen takia meillä tavoitteet onkin siirretty enemmän sinne hyviin maastopisteisiin.