Koirat.com

..mä olen niin hullu että ajattelin mennä tammikuussa ainakin 4 kokeeseen, jos vaan ehtii ilmottautua :D kun en nyt tajunnut tarpeeksi ajoissa noita joulukuun kokeita.. jospa sieltä tulisi se vika alo1 ja jos hyvin menee niin loput avo1, jos ei niin onpahan ohjaajalla hyvää reeniä etten jänskäile niin kovin. koira kyllä vetäsee vaikka täydet pisteet jos en ite mokaile :/ ensi vuodeksi kuitenkin se tk3 tavoitteena, jos ollaan ahkeroita niin miksei kisattais evlkin. periaatteessa kaikki liikkeet on hienosäätöä ja kokeenomaista harjoittelua vaille valmiita, paitsi ohjattu nouto ja tunnistusnouto on kesken, tunnari menee kävyillä superisti mutta annas kun otan ne pikkukapulat esiin, koiran vire nousee sekunnissa nollasta sataan ja se syöksyy niitten kimppuun, että jee nyt tehdään noutoa! :D ohjatussa noudossa ei pitäis olla mitään, ollaan tehty pari kertaa suoraan merkiltä ja saattaa eka lähteä juoksemaan keskimmäiselle mutta aina ottanut sen mitä oon osoittanut.. istumista paikallaan pitää opetella!

miten te ootte tehnyt tuon tunnarin kanssa, onko kenenkään koira ollut liian innokas ettei malta käyttää nenää? ja olen myös miettinyt että opetan toisen käskyn noudolle pk hommeloita varten, että koira palauttaa kapulan eteen.. mutta sekoaako se sitten kuitenkin niissä kun tarpeeksi kierroksilla käy.. vaikiaa! osaako kenenkään koira kahta käskyä noudolle ja miten se on toiminut? :D

^Tässä ketjussa keskustellaan vaan tavoitteista, enemmän tokosta voi pulista tuolla tokopulinassa.

no, olihan siinä tavoitteitakin :D yksi tavoite olisi että joku taikuri taikoisi toisen pallikan tuolle kaverille..

^Tutuli tarkoitti ehkä, että tuo viimeinen kappale kuuluisi enemmänkin tokopulinan puoelle.

Meidän tavoitteena ensi vuodeksi on korkata ALO tokossa ja mahdollisesti myös TK1. AVOn korkkaus, mikäli TK1 suoriutuu. Näinollen tavoitteisiin kuuluu alon ja avon treenaaminen kisakuntoon talven aikana (eli käytännössä vielä stoppien (jäävät ja luoksari) treenaamista, paikkista, nouto ja seuruun hinkkaamista).

Agilityyn aukesi mahdollisuus kurssille ja mikäli kyyti saadaan, lähdetään. Varsinaisia tavoitteita tän lajin kohdalla ei ole, esteet opetellaan kunnolla (kotiesteet kunniaan) ja edetään omaan tahtiin. Luulen, ettei kisoihin päästä tässä lajissa koskaan, sillä tuon hallinta täydessä vauhdissa ja muiden koirien läsnäollessa on melko vaikeaa.

Rally-tokossa olis tarkoitus suunnata kokeisiin, aloa käytäisiin testaamassa. Eteentulo on tässä ainoa juttu, mikä vaatii treenaamista ja se varmasti tulee, kunhan vaan ruvetaan treenaamaan.

Sitten ihan yleisenä tavoitteena saada tuon hihnakäytöstä vielä vähän paremmaksi. Lisäks se pitäis opettaa leikkimään (hyvää vauhtia mennään eteenpäin!) ja sitten yleistä hömpöttelyä, temppujen opettelemista ja yhdessäoloa vielä vähän enemmän.

Meidän tavoitteet on R:n kanssa opetella kepit jossain vaiheessa koiran elinikää (pikkuhiljaa opetellaan) ja edes kerran pystyä tekemään koko agilityrata kaikkine esteineen läpi. Edes kerran koiran eliniän aikana. Ja niin, että koiraa ei pelota, stressaa eikä ahdista. Sillon ollaan voittajia ainakin mun mielestä.

Vuorisumu kirjoitti:

Chili-manssin kanssa on tavoitteena, että koira pysyisi terveenä mahdollisimman pitkään ja että sen kanssa voisi siten harrastaa agia ihan koiran ja ohjaajan iloksi. Joillekuille olen toki uhonnut, että voidaan harkita niitä virallisia kisoja, jos 10 ikävuotta tuolee täytteen. Chili opettaa mulle edelleen jatkuvasti paljon, joten ihan höntsäily treenaamisessa on meille haastetta riittämiin.

Sumu-bc:n kanssa katsellaan sitten noita kisakenttiä aktiivisemmin. Tavoitteena on AVA ja jos innostusta riittää, niin myös TVA. Agissa toivottavasti päästään joskus kokeilemaan taitojamme myös SM:meihin. PK-puolella kontreettiset tavoitteet ovat siinä BH:ssa, mutta jos haussa joskus olla koevalmiita, niin sitten mennään varmaan ihan kokeisiinkin asti. Näyttelyissä tavoitteet, eli H on jo saavutettu.

Pääsiana kuitenkin kaikessa terve, yhteistyöhaluinen, iloinen koira ja oma oppiminen koirista ja kouluttamisesta.

Vuosi sitten tavoitteet ovat olleet tällaiset.
Chili manssin kanssa tavoitteet ovat samalla mallilla. Sumullakin AVA ja TVA tavoitteet ovat paikoillaan, mutta hakua ei olla tehty koko vuonna, eli se on jäänyt unholaan. BH saatetaan kuitenkin mahdollisesti joskus tulevaisuudessa käydä suorittamassa.

Pandemoniumille: Tiedän koiria, joilla on eri noutokäskyt sekä eteen että sivulle. Mulla on luoksetulokäskyt sekä eteen että suoraan sivulle. Tunnaria varten yksi neuvo on, että opettaa alkuun ilmaisuksi pelkän kuonokosketuksen ja ottaa nouto-osuuden mukaan vasta myöhemmin, siis etenkin jos koira meinaa mennä liikaa noutomoodiin.

En löytänyt meidän tavoitteita täältä, ehkä en siis koskaan niitä tänne kirjannutkaan.

Me ylitettiin kaikki asettamani tavoitteet viime kaudella. Agilityssa noustiin kolmosiin. Pikkumaxipystykorvalle se mielestäni on ihan hyvin. Ensikauden tavoitteena on opetella kääntymään ja juoksemaan. Lisäksi haaveilen irtoavammista ja itsenäisemmistä kepeistä. Itse olen päättänyt oppia lukemaan rataa. Agilityssa kisaaminen on ihanaa, koska jokaisella kisaradalla olen oppinut ihan valtavasti. Myös mahikset päästä tavoitteisiin pitäisi olla hyvät, sillä meillä on hyvät ohjaajat. :)

Rallytokossa ollaan hankittu menolippu AVO-luokkaan kivoilla ALO:n radoilla ja kaksi tulosta (ja kaksi tuomarinsuosikkipalkintoa) AVO:sta vähemmän täydellisillä suorituksilla. Tavoitteena opetella merkillelähetys ja siellä hengailu, nousta VOI:hin ja tepsutella tulokset sieltä ensi kesänä. Niin ja osata olla käytösruudussa istualtaan tai makuultaan. Ensisijaisena tavoitteena kuitenkin rauhallisempi suoritusvire..

Lisäksi haluan koota Helmin kanssa koiratanssiohjelman Ylviksen Fox-biisiin. Mutta se tapahtunee jahka ketun suu saadaan jotenkin suljetuksi treeneissä. Äänekästä menoa. Ikiaikainen tavoitteeni on ollut opettaa Helmille etutassuilla kävely. Se aina jää.

Mutta näitä kohti totisemmin jälleen maaliskuussa. Siihen asti työskennellään ja kasvatetaan kuntoa kaukana Lapissa.

^ Hei, meilläkin on tavoitteena opetella etutassuilla kävely/seisominen.

Mulla pyörii mielessä että pitäskö hitsiläinen viedä tänä talvena tuo meidän koiruus ketunajokokeisiin jos sais tuloksen. Tito on nimittäin aika vaikeissakin keliolosuhteissa jokusen kerran viime talvena ja kuluvana syksynäkin jäljittänyt tosi hienosti yöjäljeltä ketun ajoon. Semmosia kymmenen kilometrin mittaisia jäljityksiä on olleet parhaat. Jo sellasesta pelkästään tulis koepisteitä kummasti. Joku puoli tuntiakin hyvää ajoa vielä perään, niin tulosta pukkaisi.

En ole ikinä ennen harrastanut mitään koiralajeja, joten on vaikea arvioida mihin tuosta Kurkosta on.. Tai oikeastaan mihin MINUSTA on, Kurkosta olisi varmasti kaikkeen mahdolliseen!

Mutta tähtäimessä on ainakin agility, siihen mulla on eniten kiinnostusta kaikista virallisista lajeista. Niin pitkälle mennään siinä kun päästään, olisi mahtavaa päästä kilpailemaan ja ehkä jopa menestyä! :D Agilityn maailmanmestari Kurko ei kuulosta yhtään hassummalta ;) Tai vaikka sitten Suomen maailmanmestari.

Jostain syystä TOKO ei nappaa, ehkä vähän liian jäyhää toimintaa? En tiedä lajista paljon mitään ja sellainen mielikuva vain on, pitäisi varmaan ottaa selvää enemmän ennen kun leimaan merkin otsaan!

^ Valitettavasti sekarotuisilla koirilla ei ole osallistumisoikeutta arvokisoihin agilityssä, eli Suomen maailmanmestaria teistä ei tule, mutta varjovalioksi (eli valionarvoon oikeuttavat sertifikaatit ilman näyttelytulosta) asti voi edetä.

^No johan nyt on markkinat!

Just tässä harmittelin kun sekarotuisia ei voi viedä virallisiin luonnetesteihin ja nyt sitten vielä tämä :(

Noh, ei se kuitenkaan agilityn harrastamista estä, tai niin ainakin toivon :D
Täällä toimiva agilityseura panostaa kilpailuihin, joten saa nähdä hyväksyykö meitä mukaan kun kerta ei voida edes ottaa osaa kaikkiin kilpailuihin :/

^Kyllä seropin kanssa agia voi harrastaa ja siinä kilpailla ihan täyspainoisesti noita arvokisoja lukuunottamatta. Ja aika pieni prosentti agiharrastajista niissä arvokisoissa kuitenkaan on. Etenkin ensimmäisen koiran omistajille ja aiemmin lajia harrastamattomalle on varmasti ihan riittävästi tavoitetta jo menestyä kisoissa ilman arvokisojakin Se varjovaliokaan ei ole mikään ihan tuostavaan juttu. Tuskin mikään agilityseura seropia karttaa.

Kiva lueskella ihmisten tavoitteista :) sai mutkin miettiä miettimään vähän meidän tavoitteita kun kaikennäköistä tulee koirien kanssa treenattua. Toki pääasiallinen tavoite on tarjota koirille hyvä elämä ja pitää hauskaa niiden kanssa mutta kisaaminen ja harrastukset on ne mihin yritän asettaa varsinaisia tavotteita, jotta treenaaminen olisi mielekkäämpää. Itse en ole oikein koskaan ollut missään lajissa erityisen hyvä mutta koiran kanssa treenatessa ja kisatessa saa onnistumisen tunteita joka kerta kun yhteistyö koiran kanssa toimii :)

Kapun kanssa agilityssä oli tavoitteena sm-kisoihin pääsy, mutta todennäköisesti sen kanssa ei voi enää lajia jatkaa niin saavutuksena sentään muutama sm-nolla ja ajatus siitä, että oltais ehkä voitu sinne päästäkin. Nyt ollaan keskitytty tokoon ja siinä tavoitteena mennä niin pitkälle kuin rahkeet riittää, toivottavasti EVL:aan ja TVA arvoon asti. Aloitettiin toko ihan kokeilumielessä joskus ja innostuin siitä niin, että päätin ottaa tavoitteeksi koulutustunnuksen. No se koulutustunnus tuli jo saavutettua ja seuraava välitavoite on ykköstulos AVO luokasta. :)

Myyn kanssa on tavoitteena aloittaa viralliset kisat agilityssä mahdollisimman pian ja mahdollisesti saada sen verran tuloksia kasaan ensi vuoden aikana, että pääsis kolmosluokkaan. Aika näyttää miten vauhtia riittää radalla ja oisko toiveita ehkä sm-kisoihin asti. Rallytokossa ollaan aloitettu jo kisaaminen ja yksi tulos on saatu. Voi olla ettei ehditä RTK1:stä ennen kun virallistuu mutta sen saavuttaminen ylipäätään voisi olla realistinen ensi vuoden tavoitteeksi.

Miips kirjoitti:

Noh, ei se kuitenkaan agilityn harrastamista estä, tai niin ainakin toivon :D
Täällä toimiva agilityseura panostaa kilpailuihin, joten saa nähdä hyväksyykö meitä mukaan kun kerta ei voida edes ottaa osaa kaikkiin kilpailuihin :/

Kuten Sarahiakin tosiaan sanoi niin mikään ei harrastamista ja kilpailemista estä Mun toinen koirani on sekarotuinen ja se on treenannut nyt reilun vuoden seurassa ihan ilman kenenkään sarvia ja hampaita ja alkaa hiljalleen korkkailla ensimmäisiä kisojaan. Enkä jaksa uskoa että seurat torppailevat aloittelijoita jotka eivät ole arvokisalupauksia, kuinka moni muka on ottaen huomioon että tässä maassa on tuhansia agilityharrastajia. Ja tosiaan sä tulet kyllä huomaamaan että kolmen sertin haalimisessa kolmosluokasta on ihan tarpeeksi tekemistä kun lajiin pääset vähän sisälle.

Ettei tulisi muita yllätyksiä, niin rekisteröidyllä(!) sekarotuisellahan olet oikeutettu kilpailemaan tokossa, agilityssa, rally-tokossa (rally-tokossa pääsi tänä vuonna vielä SM-joukkueeseen sekarotuisella, ja Suomen mestarikin oli tänä vuonna seropi, saa nähdä miten tilanne muttuu kun laji virallistuu), osallistumaan palveluskoirien käyttäytymiskokeeseen (BH) ja kouluttautumaan pelastuskoirapuolella. Tosiaan ne arvokisaedustukset ovat poissuljettuja ainakin agilityssa ja tokossa, mutta se harvoin aloittelijalle varsinaiseksi ongelmaksi muodostuu.

^Kiitos! Nyt on asiat paljon selkeämpiä :D
Ja varmasti mulla on kädet täynnä jo pelkästään agilityn alkeissa, sen uskon!
Mutta pitää myös pitää tulevaisuus avoinna, myös sille valion arvolle ;)

Pitääpä heti mennä rekkaamaan Kurko kunhan sieltä kennelliitosta vaan vastattaisiin.