Koirat.com

Me ollaan nyt vähän aktivoiduttu harrastusrintamalla parin kuukauden hiljaiselon jälkeen. Hakua ollaan päästy muutama kerta treenaamaan ja kiintorullan käyttöä kerran testattu. Päätin kuitenkin pitää Innin vielä jonkin aikaa irtorullilla, mut vaihdetaan kiintorulla helpommin suuhun nostettavaksi, et saan sitä siihen siedätettyä. Hirvittää nimittäin jo valmiiksi miten herkästi tuolla voi tulla "valeilmaisuja" ihan vain jo siitä syystä, koska tavaroiden kantaminen vaan on niiiin kivaa. Vielä ei ole kertaakaan nostanut turhaan rullaa suuhunsa, mutta vara ei venettä kaada.

Innillä on ollu sitkeässä näytölle rauhoittuminen. Sitä asentoa ja mielentilaa on pyritty vahvistamaan niin, että maalimies syöttää koiralle hitaasti palkkaa ja pyrkii vahvistamaan sitä maassa makaamista. Tämä homma vaan ei ole edennyt oikein mihinkään, kun maalimiehillä (varsinkin uusilla) on ne vaatimukset vaihtelevia ja koira kun saa vähän palkkaa kerrallaan, se nostaa viettiä vaan uudestaan ja uudestaan. Testattiin eilen ja tänään sitä, et kun Inni menee näytölle, mä käsken sen maahan jos ei itse sitä tarjoa ja josta se sitten selkeästi vapautetaan. Maalimies nakkaa rasian vähän kauemmas ja Inni sen sitten tuo sille maalimiehelle avattavaksi. Tämä tuotti nopeasti tulosta ja nyt koira jopa malttaa siinä odotella.

Tottiksessa ei mainittavaa edistystä ole tapahtunut muussa kuin eteenmenossa. Inni on niin ihanan helposti huijattavissa, et kerran kun vie kentän perälle pallon ja lähettää eteen, niin seuraavan kerran valmistelevien toimenpiteiden yhteydessä se on jo vakuuttunut siitä, että sinne on mystisesti ilmestynyt uusi lelu! Aikaisemmin se ei ottanut kuuleviin korviinsa maahanmeno käskyä kun se oli niin fiiliksissä siitä palkan mahdollisuudesta kiitobaanan päässä. Nykyään läpsähtää ihan nätisti kenttään kun käsky kuuluu.

Mitäs muiden treeneihin kuuluu?

Me ollaan pääsääntöisesti vaan tottisteltu. Muutamissa puruissa ollaan käyty mutta nyt ollaan tauolla juoksujen ajan. Niiden jälkeen tsekkaillaan onko kasvanut vietillisesti.

Tottiksen suhteen ollaan edistytty ja ohjaaja on kokenut useita ahaa-elämyksiä
Rehellisesti myönnettäkööt että olen panostanut nyt enemmän tokoon kokeet silmällä pitäen mutta pian pitäisi alkaa aktivoitua keväistä bh-koetta ajatellen! Ainoa mitä sen eteen olen tehnyt on kaupungilla haahuilu ja kaverin kanssa testattiin se miten reagoi yksin jäädessään ohi kulkevaan koirakkoon. Pitäisi ottaa henkilöryhmä säännöllisesti treeneihin mukaan.

Odotan jo niin paljon että pääsisi ulos kentälle treenaamaan ja maastoon ylipäätään!

Meillä tuottaa Innin kans tuskaa jäävien erottaminen toisistaan. Se ei kuuntele oikeastaan ollenkaan, et mitä mä sille sanon, vaan tuurilla tekee jonku liikkeen Tämä ei mikään uusi vaiva ole vaan lähinnä ikuisuusprojekti. Sain tänään semmosen vinkin/idean, et annan sille jonkun herätteen tai vinkin. Päätin kokeilla lisätä liikkeestä istumisen yhteyteen vartaloavun, jos sillä sais sen paremmin hereille. Vihje on tällä hetkellä semmoinen, että käskyn yhteydessä, kun vasen käsi liikkuu taakse, liikutan sitä aavistuksen taaemmas, mitä normaalissa kävelyssä. Alkoi heti tuottaa tulosta. Pitää vähän treenailla sitä ja esitellä se sit muille tarkkavaisille silmille, et onko se liian silmiinpistävä apu. Pitää seisomiseen kehittää varmaan vielä joku erillinen apu, koska tuo putkiaivo ei näköjään vaan ymmärrä ilman vihjeitä Hirveetä kehonhallintaa tää meidän treenaaminen, ku sen lisäksi, et pysyy kartalla siitä, et on edes suunnilleen tallustanut oikeat askelmäärät, pitää käskykin osata antaa oikealla askelparilla. No sinänsä ohjaajan keskittyminen ei voi herpaantua hetkeksikään.

^ Mä tiedän yhden ihmisen, joka käyttää noissa jäävissä vartaloapuna kantapäätä. Kun koiran puoleisen jalan kantapää on käskyn aikana alhaalla (askel eteen), koira istuu ja seiso-käskyn aikana kantapää on ylhäällä (jalka takana). Sanallisia käskyjä saa kuulemma heitellä miten tykkää, sillä koira seuraa vaan jalan asentoa.

Me ollaan nyt piskin kanssa ryhdistäydytty tottiksen osalta. Tulee olemaan kiireinen kevät, sillä kalenteria on tupattu täyteen ihan huolella kaikenlaisilla kursseilla ja leireillä. Kovasti kyllä odotellaan tulevaa maastokautta, sillä ohjaajaa alkaa hiljalleen jo tympiä pelkät tottikset ja hömpöttelyt. Niin odotan jo hakutreenejä ja jälkien tallomista!

^Tuohan kuulostaa näppärältä ja ihanan huomaamattomalta. Meillähän on oikean jalan liikkeet jo vinkkinä eteenmenossa sekä käännöksissä, mutta vasenta ei ollakkaan vielä hyödynnetty, joten tuon vois kokeilla liittää siihen seisomiseen.

Tässä kyllä yks asia, mitä ois pentuna saanut treenata enemmän eli kuuntelua. Meillä on tosi paljon käytössä Innille käsimerkkejä käskyn sijasta, kun ne toimii vaan niin paljon paremmin ja se erottaa ne paljon helpommin. Ehkä olisi pitänyt käyttää hieman enemmän sanallisia käskyjä

Oon horissut tuossa aikaisemmassa viestissä ihan puuta heinää. Meillä on vasen jalka edessä käännöksissä ja oikea jalka sekä käsi edessä eteenmenossa.

Hinkattiin eilen seisomisen sekä istumisen erottelua ja tässä videota meidän treeneistä. Illalla vielä hiottiin tuota käsimerkkiä, kun tarkoitus ois saada siitä huomaamattomampi. Seisomisessa apuna on vasen jalka takana.

Menee näköjään yksipuheluksi, mutta kun mä en jaksa meidän blogia käyttää tai täyttää, niin saatte kärsiä. Buaahahhahahah!

Käytiin tänään kolmatta kertaa kokeilemassa rakennusetsintää ja Inni työskenteli paljon maltillisemmin! Vissiin se alkaa hoksaamaan, ettei siellä sisällä voi paahtaa samalla tavalla mitä metsässä, kun sitä lääniä vaan ei ole niin paljon. Nyt oli käytävässä kaapissa sisällä yksi maalimies piilossa ja tosi nätisti Inni sen poimi. Ekalla kerralla sillä oli vielä niin kova kiire sinne talon toiseen päähän ettei se haistanut siitä väliltä mitään Itsenäisesti kävi tarkistamassa huoneet ja löysi varmasti kummatkin maalimiehet. Toisella oli jopa pentukoira piilossa mukana ja Inni oli reippaasti hoitanut, hetken ihmettelyn jälkeen, hommat loppuun.

Tottista otettiin hakutreenien jälkeen ja jäävät alkaa näyttää jo tosi hyvältä. Hoksasin tuosta viimeisimmästä treenivideosta, että kun oon antanut Innin hakeutua itse sivulle ilman käskyä ja valitsemallaan tyylillä, on se myös liittänyt tuon riehakkuuden käskyllä sivulle tuloon. Tänään siis treenattiin siististi sivulle -teemalla ja näkyi muuten seuraamisessa myös positiivisesti tuon treeni. Oon nyt muutenkin kokeillut taas aktiivisemmin puuttua poikittamiseen ja varmasti sitä saisi oikaistua jonkin verran, kunhan malttaa pitää tiukasti kiinni kriteereistä.

Me ollaan keskitytty nyt talviaikaan tottelevaisuudessa vaan tokoon, pitäisi pikkuhiljaa alkaa tehdä päätöksiä, mennäkö vielä kevään aikana kokeisiin vai keskittyäkö tottikseen (meillä siis esim. luovutukset on eri...).

Sen verran innolla odotan jo maastokautta, että yhteen kokeeseen ollaan jonossa ja lisäksi ilmoitin meidät Nina Mannerin jälki- ja ek-koulutukseen toukokuulle. On kyllä samana päivänä kuin suunniteltu luonnetesti, joten saa nähdä, miten lopulta käy... Vähän aloin jo arpoa, kumpi olisikaan nyt se ykkösjuttu, luonnetesti kesken koekauden ei välttämättä ole se ihan paras juttu. Mutta täytyy miettiä, luotan että saan koulutuspaikan kaupattua eteenpäin, jos satutaan testiin pääsemään.

Tänään treenattiin pitkästä aikaa pudotettua, ja kyllä huomaa että edellisestä kerrasta on turhan kauan. Hienosti irtosi ehkä 50 metriä, sen jälkeen iski epävarmuus ja alkoi palloilla. Vähän meni säätämiseksi, mutta saatiin sitten kaksi ihan ok toistoa vähän reilun 50 metrin matkalla siihen perään. Lisää treeniä vaan, niin alkaa irtoaminenkin vahvistua.

Mekin ollaan lähinnä tehty tottiksia. Keskitytään nyt pallosta luopumiseen kun oon niin pitkään käyttänyt kainalopalkkaa että meinaa jäädä liikaa kiinni siihen. Poikitus me ollaan saatu onneksi aikalailla pois ja jääviäkin pystyy jo vähän erottelemaan. Meilläkin ollut siis sitä että käskyn saatuaan arpoo ja suorittaa vaan jonkun liikkeen. Mä meinasin käyttää vinkkinä liikkeen alussa jotain pientä elettä koska itse suorituksessa ei mun palikka-aivoilla pysty säätämään mitään ylimäärästä mutta tämäkin vähän vaiheessa vielä.

Lumien sulamista odotan jo kun hinku olisi päästä jäljelle! Vaikka sekin jäi syksyllä vähän katastrofiin että hommia on tiedossa ainakin.

Mäkin otin itseäni niskasta kiinni tottiksen suhteen, ja vähän mallailtiin kaaviota ja jääviä. Tehtiin treenit metsätiellä, joten esteitä ei tehty Kapulaakaan ei ollut minkäänlaista mukana, mutta minipatukalla saatiin muisteltua noutoa. Hämmentävän hyvin tuo muisti, että tässä hommassa luovutus on edessä (tokossa luovuttaa aina sivulla). Seuraamisen murheenkryyni-haukkuakaan ei ilmennyt, eli saatiin tehtyä hyvät setit ilman jäähyjä - jes! Josko sitä parin kuukauden sisään pääsisi kurkkaamaan, miltäs ne voittajan jäljet kokeissa näyttävät ja tuntuvat

Hakuilusta.

Me ollaan ihan aloottelijoita ja hakutreenit on melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa. Haluusin vähän ajatuksia muilta tähän meidän "ongelmaan".

Eli pidättyväinen/arka koira. Käy hakemassa kyllä maalimiehiltä palkan, muttei viihdy maalimiehellä vaan on palaamassa mun luo. Rullakoira tästä tulee, ei toivettakaan että tälle mitään haukkua saisi rakennettua. Mutta se kysymys siis. Onko mitään haittaa siitä, että koira palaa äkkiä takaisin minun luo vai pitäisikö sille rakentaa kestoa maalimiehellä pysymiselle? Tehdään siis vielä ihan alkeistreeniä, jossa maalimies juoksee piiloon koiran nähden ja koira perään, mutta miettinyt jo että riittääkö jos se vaan käy syömässä sen palkan ja tulee takaisin. Ollaan nyt tehty niin, että maalimies namittelee kuppiin lisää evästä, ettei koira heti palaisi takaisin minun luo, mutta toisaalta olisiko siitä haittaakaan jos koira "käy vaan kääntymässä"?

Onko teidän treeniporukoissa siis pidättyväisempää tapausta? Miten olette lähteneet/lähtisitte rakentamaan hakua tällaisen tapauksen kanssa?

^Innin kasvattaja kerran tuosta asiasta tarinoi ja hänen mielipiteensä oli, että jos koira esimerkiksi ottaa maalimieheltä lelun ja tulee mieluummin ohjaajan kanssa leikkimään, niin siitä ei ole mitään haittaa. Koiralta poistetaan tehokkaasti huono paine siitä puuhasta, kun sitä ei "väkisin" yritetä saada viihtymään siellä maalimiehen luona. Maalimieheltä tulee toki aina se palkka, mutta mikään "pakko" siellä ei ole olla.

Muutaman koiran olen tavannut, jotka ihan aidosti tykkäävät olla siellä maalimiehen luona, koska ihmiset on niin ihania. Nämä ovat sellaisia, että ne joko ovat pistäneet tosi tyytyväisenä parkkiin siihen viereen tai ovat suorastaa päällekäyvän riehakkaita. Useimmat koirat mun nähdäkseni tykkäävät hausta, koska etsiminen itsessään on nille luotaisesti palkitsevaa ja koska siellä määränpäässä on joku super palkka. Toiselle se voi olla se maalimies, mutta toiselle se maalimies on vain etappi siihen varsinaiseen palkkaan.

Meillä on Inni maalimiehen luona tasan sen aikaa kun se saa palkan. Alkuun tuli paljon herkemmin vielä pois, kun ei sitä vaan kiinnosta ne vieraat ihmiset. Arjessahan se todella helposti kommentoi epäilyttäviä ihmisiä, kaikkia se ei edes lähesty ja oikeasti alkoi nauttimaan perheen ulkopuolisesta seurasta vasta parin päivän yhteiselon jälkeen. Sanoisin sen olevan ihan reilusti varautunut. Silti sillä on erittäin hyvä maalimiesmotivaatio ja niin kauan kun sillä on varusteet niskassa, se on töissä ja ihmiset on mahdollisuus saada jotain super ihanaa.

Varautuneen koiran kanssa ei asioista kannata tehdä numeroa. Kannattaa myös panostaa erityisesti tuulen avulla etsimiseen. Tästä aiheesta esimerkiksi täällä.. Avut kuten ääni, näkö jne. aiheuttavat huomattavasti herkemmin mörköilyä mitä se, että koira saa poimia sen ihmisen hajun tuulesta.

Mekin ollaan vasta ihan alkutaipaleella, mutta samalla kaavalla mekin ollaan menty - riittää, kun koira hakee rullan ja sen jälkeen lelun maalimieheltä, ja palaa mun luokse leikkimään. Koska osa tuomareista kuitenkin vaatii ilmeisesti aika pitkänkin olon maalimiehen luona tarkkaillakseen koiran käytöstä, aloin opettaa maahanmenon tarjoamista pakasterasialle. Ajatuksena siis se, että vaihdan lelun pakasterasiaan, mutta koira tarjoaa käytöstä nimenomaan rasialle eikä maalimiehelle - uskon, että helpottaa ainakin mun koiraa, joka ei vieraista välitä. Käytännön toimivuudesta en osaa sanoa, voi olla että kohta palataan reilusti taaksepäin ja unohdetaan koko purkkihömpötykset

Aika paljon monessa paikassa puhutaan siitä, että koiran _pitää_ viihtyä maalimiehillä. Kaikki koirat ei kuitenkaan niistä muista ihmisistä, varsinkaan vieraista, juurikaan välitä, ja tällöin on aika pöljää väkisin pidättää koiraa maalimiehellä. Tiedän jokusen koirakon, joille maalimies on vain ns. palkkateline, ja ei se mun mielestä ole yhtään sen hölmömpi vaihtoehto kuin se perinteisempikään, kunhan se sopii kyseiselle koiralle.

muoks. Mä meinasin jo omalle koiralle suunnitella jotain tuon tyyppistä hakuun, kun se tuntui jossain välissä vähän inhoavan sitä maalimiehillä pysymistä. Ongelma kuitenkin poistui ihan sormia napsauttamalla aika nopeastikin, mitähä lie hienopieruiluakkailua oli

Me ollaan viimeksi vuosi sitten käyty vierailla maalimiehillä haussa ja viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa uudessa porukassa, katsotaan miten käy

Metsäjälkikausi on korkattu ja nytkin on jälki vanhenemassa, kyllä tämä ulkona treenaaminen vaan on niin

Kesä tulee, ja mun koiralla alkaa jo nyt olla hiki jäljellä Miten te muut huolehditte koiran nesteytyksestä erityisesti koepäivinä? Juotatteko jäljellä, vai onko palkat nestepitoisia (mitä)? Juotto ennen tottista tuntuu vähän turhalta, että se hyödyttäisi maastoihin asti.

^Mä raportoin sitten kun on kisat alla , mut treeneissä (ja tulevissa kokeissa) on treeniliivin taskussa vesipullo mukanan ja juotan koiraa tarvittaessa vaikka kesken jäljen, jos se kovin läkähtyneeltä vaikuttaa. Inni vetää jälkeä niin tosissaan, et se on yleensä jo parin kepin jälkeen kieli pitkällä. Ei se ikinä hirveästi malta juoda, mutta sen verran, et vähän tasaantuu. Jäljen jälkeen nestettä taas tarjolle. Mulla on palkat joko raakaa lihaa tai kypsennettyä lihaa, joten ne ei ainakaan erityisemmin kuivata koiraa. Tottiksen jälkeen ollaan jälleen kieli pitkällä, joten siinä taas jäähdytellään ja juopotellaan.

Meillä on vielä täällä sen verran paljon lunta, et ei oo vielä jäljelle päästy. Hakua ollaan tosiaan harrastettu varastoalueilla tms paikoissa sekä rakennuksilla. Esineitten piilotukseen on löytynyt pieniä, sulia metsälänttejä sieltä täältä ja niitä ollaan pari kertaa tehty. Oon tallonut metsään pieniä, maksimissaan 2 x 2 metriä kokoisia alueita pari, joissa jokaisesa on yks esin. Näiden avulla on tarkoitus muistuttaa Innille sitä, et ne esineen löytyy sieltä mistä se maa on rikki. Näitä saa varmasti tehdä vielä muutaman kerran, koska ei vielä ole selkeästi kertaakaan reagoinut siihen rikkonaiseen maahan. Esineet on toki löytyneet, mutta se työskentely ei ole niin tehokasta mitä se vois olla. Sit kun alkaa reagoimaan tallottuun alueeseen niin siirrytään kaistaleeseen. Kovasti mietin, että en tekis ollenkaan 50 x 50 kokoista ruutua, vaan harjoteltas pelkillä kaistaleilla kokeeseen asti.

^Sepä juuri, kun ei koira ihan vaan vettä juo kesken jäljen kuin pari lipaisua - eikä varsinkaan nyt enää voittajassa ole aikaa mihinkään pitkiin juottosessioihin. Kuitenkin esim. meidän viime kesän avoimen koe oli sellaisella säällä sellaisessa maastossa, ettei juottamattakaan voinut jättää...

Kiitooos vastauksista! Tuohon minäkin päädyin eli että ehkä nyt ei tehdä siitä maalimiehestä sen kummempaa numeroa vaan riittää kun käy palkan hakemassa ja se on ihan fine. Tälle nyt ei voi puolikuurona muutenkaan ottaa mitään ääniapuja kun ei hahmota suuntaa ja ääniapu olis enemmänkin haitta. Vois tuota tuulella hajun löytämistä kyllä testatailla, reagoisko hajuun :)

Onpa ihana päästä kunnolla maastoilemaan! Tällä viikolla tehtiin eka jälki ja ei koiran taidot kyllä mihinkään ole hävinneet talven aikana. Mun pitää liinaan kehittää joku stoppari, et älyän millon se loppuu. Kävi nimittäin perinteiset ja koira kiitää janaa sellaista vauhtia, et mä lopulta huomaan seisovani typeränä paikoillaan ja koira menee metsässä innokkaasti liina perässä lepattaen. Mietin, et jos siihen ompelis vaikka grippiliinasta pätkän, et tajuan oikeasti millon mun pitää lähteä liikkeelle.

Päästiin myös metsään hakuilemaan ja vähänkö pitää alkaa ihan tosissaan harjotella sitä hallintaa alueelle tultaessa ja siirtyessä takaisin keskilinjalle. Innillä on niin kiire, et sehän sahaa ihan hirveesti ja ei meinaa millään pysyä hyppysissä. Tein jo treenisuunnitelmaa, kun tässä ois kuitenkin muutama asia joita pitäis hinkata. Ilmaisu on yks jonka kanssa oon ihan hukassa. Talven aikana se on alkanut rauhottumaan niille, mut se asentoon hakeutuminen taas on ollut vähän mitä sattuu. Mietittiin viimeksi, et ei sillä periaatteessa ole väliä missä asennossa se on, mutta oishan se selkeämpää, jos sillä ois vaan se tietty asento johon hakeutua. Mun ois helpompi sitten tuomarille ilmaista, et millon se on hyväksyttävä ilmaisu. Nyt hakeutui ihan hyvin makuulle kun en hoksannut ohjeistaa maalimiehiä pitämään sitä ruokaa piilossa. Pitää melkein ens kerralla kokeilla, et lähtiskö se miten hyvin hakemaan sitä itse tuolla metsässä, koska rakennuksilla ei se tarjoaminen ollut lähellekkään niin innokasta.