Koirat.com

Meillä on ongelmia, ongelmia ja ongelmia.. kevään ensimmäinen jälki oli niin kaameeta p*skaa että en olis uskonut tuon koiran ikinä tekevän niin. Oon aina sanonut että tuo ei jälkeä jätä vaikka mitä tapahtuisi ja että vauhti on oikeastaan ainoa ongelma, jota kautta tulee tarkkuusongelmia jotka siis lähinnä haittaa nimenomaan peltojäljellä. No, nytpä tuo ei tuntunut tajuavan edes mitä ollaan tekemässä, meni ja haahuili ja kääntyi haistamaan puskaa ja otti jälkiesineen suuhun Tein uuden jäljen, kadotti sen..

Tottiksissa sain jo vuotamisen aika hyvin hillittyä että välillä kuului vaan pienen pieni piiiiip, seuruu oli jo suoraa ja hyvässä asennossa. No ollaan nyt alettu häivyttämään palkkaa ihan kunnolla pois niin tyyppi kiljuu ja poikittaa ja menee pää sylissä Joo ehkä ihan normaali vaihe kun tulee "uutta" juttua mutta turhauttaa silti.

Haussa sentään ilmaisi ihan itsenäisesti piilolla vaikka ei olla tehty pitkään aikaan, mutta muuten tuntui jotenkin olevan kuutamolla. Mutta eiköhän tämäkin treenimasis ohi mene kun taas vauhtiin päästään. Ei vaan lähtenyt kausi käyntiin ihan niin kun strömsössä

Heippa!

Toivottavasti en nyt manaa itselleni huonoa onnea ja penneliä ei nyt sitten tulekaan kun näin hehkutan asiaa, mutta mulle on tosiaan tulossa kesällä ensimmäinen oma harrastuskoira (belgialainen musta piru) ja tässä on tullut stressattua sitä, että miten saan koulutettua pennusta hyvin käyttäytyvän koirakansalaisen

Tarkoituksena olisi tosiaan harrastella jälkeä ja hakua, sekä tietty tottista. Agility olisi sellaista kivaa yhteistä tekemistä, mutta pääpaino noissa pk-puolen lajeissa. Oon kuitenkin ihan keltanokka kaikissa harrastusasioissa, koska aiempi koirakokemus on pienemmistä seurakoirista ja mietinkin tässä, että miten kaikkea kannattaa lähteä treenaamaan? Kaikkia sivuja on selailtu ja yritetty opiskella, mutta miten teillä on toiminut käytännössä? Miten nuorena pentua kannattaa opettaa etsimään maalimiehiä ja millä tavalla? Mitä kuuluu tottiksen alkeisiin ja miten tämä kahden lelun leikki käytännössä toimii? Millainen patukka olisi hyvä pennulle ja miten opettaa pentu taistelemaan patukasta?

Eli koko viesti tiivistettynä, kertokaapas kaikki vinkkiviitoset ja ohjeet miten lähteä kouluttamaan sitä ensimmäistä kunnon harrastuskoiraa

Tässä tulee melkein tyhmä olo kun kyselee tällaisia asioita, mutta parempi kysyä kuin katua!

^Mulla on vasta toinen harrastuskoira pilattavana, joten kokeilen jotain hölistä omien kokemuksien perusteella.

Pohjatyöt voi ihan hyvin aloittaa heti kun se pentu taloon tallustaa. Tän kakkosen kanssa aloitettiin tekemään tottikselle pohjaa ruoka-aikaan eli iltapöperöt käytiin lähikentällä "treenaamassa". Lähinnä siis vaan imuteltiin oikeaa seuraamisasentoa ja harjoteltiin istumista, maahanmenoa jne. Kaikki treenit kannattaa miettiä sen pohjalta, et mitä se pentu fyysisesti kykenee tekemään. Alle puoli vuotiaaksi asti se on kuitenkin vielä niin pieni, ettei esimerkiksi kovin ihmeellisiä hakutreenejä voi tehdä, mutta makkararinkiä ja muuta pohjatyötä kannattaa toki harjoitella. Lisäksi tuon ikäisen kanssa voi kokeilla tuuli-ilmaisua, maalimiesten kanssa leikkimistä ja esimerkiksi ilmaisun alkeita. Sitten kun niille kintuille on tullut mittaa niin, että varvikossa pääsee paremmin liikkumaan, niin voi alkaa miettimään vähän monipuolisempia treenejä.

Mä en oo tän kakkosen kanssa yrittänytkään "rakentaa" leikkimistä, vaan tän kanssa lähdetiin niin liikkelle, et sen leikkimisen pitää olla hauskaa. Sillä ei mun nähdäkseni ole mitää väliä, että minkälainen se lelu on, kunhan se on pennusta niin kiinnostava, et se leikkiminen sitä palkitsee. Sit kun se pohja leikkimiseen on edes jotenkin kunnossa, voi alkaa miettimään teknisiä asioita, eli vaikka sitä, että minkälaiseen patukkaan se puree parhaiten jne. Mitä enemmän sen pennun kans leikkii erilaisilla tavaroilla, leluilla jne. sitä helpompi se superlelu on löytää. Monesti se huippulelu saattaa ihan pienelle pennulle olla vanha villasukka. Taistelun ja noutamisen leikkimiseen mä antaisin sellaisen vinkin, että kun se pentu se sen lelun voittaa tai suuhunsa nostaa, niin kehut ihan mielettömästi miten taitava se on. Kun se pentu tulee sun luokse sen lelun kanssa, niin sosiaalinen palkkaaminen saa olla runsasta eli se kehutaan niin maasta taivaaseen, silitellään ja taputellaan hyväksi ja vasta sitten kosketaan siihen leluun. Leikkiminen on kuitenkin mun nähdäkseni sille koiralle, varsinkin pienelle pennulle, sosiaalinen tapahtuma, mutta toki myös sitten kun ne vietit sieltä paremmin herää, siinä tulee tavoitteeksi viettipäämäärän saavuttaminen. Mä oon tän nykyisen kanssa lopettanut leikkimisen pennusta asti rauhoittumiseen. Sit kun on leikit leikitty, otan koiran lähelle, silittelen sitä rauhallisesti niskasta hännäntyveen asti ja odotan, että se tiputtaa lelun itse suusta. Tän jälkeen mä poimin lelun talteen ja jatketaan elämää. Joku suojelulajeja harrastava voi tässä vaiheessa pian nähdä punaista ja olla erimieltä siitä, että miten pennulle lähdetään rakentamaan leikkimistä

Kahden lelun leikkimisestä löytyy mm. youtubesta videoita, joista se idea käy paremmin selville. Innin kans testasin pari kertaa ja totesin meille aivan turhaksi. Koira kuitenkin toi mielellään lelun aina mulle ja saalisti hyvin, joten tuo kahden lelun leikki vaan sekoitti pentua.

muoks. Nollella kuulostaa olleen oikein miellyttävät treenit Meillä meni toka jälki taas semmoseksi tohkaamiseksi, et nousi vaan neljä keppiä. Inni ei meinannut millään nahoissaa pysyä, vaan se alkoi kitisemään Se on vuotanut vaan kaks kertaa ennen tätä joten oli järkyttynyt syvästi. Lähetyksessä karkasi kaks kertaa ja se jäljen poimiminen oli ihan karmea. Tuuli lisäksi sen verran kovasti, et se ajatui jäljestä muutamaan otteeseen ihan kivasti sivulle, joten se työskentely oli melkoista seilaamista.

Huomaa kuka on vähän pähkinöissään kun pääsee pitkästä aikaa treenaaman

Tänään hakutreeneissä otettiin Innille kuusi pistoa yliheittoina. Eka pisto valmiina, josta yliheitto seuraavalle. Tämä eka yliheitto oli semmoinen, että koira jäi tosi pahasti pyörimään ympyrää. Oli kyllä juossut ihan muutaman metrin päästä maalimiehestä, mutta ei vaan osunut nenukkiin. Lähetin uudestaan samalle alueelle ja lähtikin paljon paremmin. Myötätuulen puolelle teki tosi nättejä, suoria pistoja, mutta tuulen alapuolelle työskenteli pahasti pyörien.

Kokeilin tänään mitä koira tuumaa, jos en palkkaa sitä ollenkaan rullan palautuksesta. Alun perin oon tästä alkanut palkkaaman, koska Innillä on niin kiire maalimiehelle, et se kävi vaan räkäseen rullan mulle ja lähti jo kiireesti takaisin. Ei tänään tehnyt mitään tällaista, mutta vikalla kävi jo metsän laitaa nuuhkimassa rulla suussa, et jokos sinne vois lähteä. Kokeilen jatkossa palkata satunnaisesti rullasta. Palautukset on olleet melko räävittömiä viime aikoina. Talvella kun ei jarrut pelanneet, niin oppi juoksemaan iloisesti huti kun palautti rullaa. Nyt tekee edelleen samaa, mutta kokeilen antaa sille vähän apuja ens kerralla eli vähän peruuttelen alta pois ja kehun, niin josko se siitä. Huomas kyllä tänään, et kuuden piston jälkeen ei enää niin kamalasti kiinnostanut juosta kunniakierroksia se rulla suussa

Mulla on kamala koekuume, mutta taitaa olla mahdollisuudet saada paikkoja vaan kokeista, joihin karsitaan tottiksen perusteella. Huomiselle ollaan varalla, mutta koska voittajaluokan paikkoja oli vain kaksi, ei odotukset ole kovin korkealla (ja joku muukin meidän lisäksi jonottamassa...). Meillä on piirinmestikset kesäkuun alussa, ja toki ennen sitä olis kiva päästä näkemään se voi-jälki ihan kokeessakin.

Mä aloitin tällä viikolla treenipäiväkirjan pidon maastojen osalta. Saa nähdä, vaikuttaako treenaamiseen ja jos vaikuttaa, millä tavoin.

^Uskaltaisinkohan mä jo vähän hehkuttaa.. Raju on tehnyt nyt kaks ihan mahtavaa peltojälkeä! Tai niin, kyllä hiottavaa vielä paljonkin löytyy, mutta parhaat jäljet ikinä nuo kaksi viimestä on olleet. Jäljestäminen on ollut rauhallista ja kuitenkin etenevää, tyhjät tarkastettu (molemmilla jäljillä jäi yksi askel tarkastamatta) ja lähtötilanteeseenkin ollaan saatu ryskämisen sijaan lisää rauhaa. Ai että, toivottavasti Raju ei tipauta mua takasin maanpinnalle ihan hetkeen!

Tottiksetkin alkaa rullaamaan. Ollaan keskitytty enemmän tekniikkaan, hieman matalammassa vireessä niin johan loppui ujellus ja poikitus. Näitä meinasin vielä vähän vahvistella ja sitten vasta siirtyä takasin lelupalkkaukseen, nyt meillä oli ehkä ongelmana aiemmin se että oon palkkaillut sitä vähän mistä sattuu niin se sitten tarjosikin vähän mitä sattuu. Helpompi alkaa vaatia kun nyt ollaan koiraa (ja ohjaajaa) muistuteltu että se yksi ainoa tapa on se mistä palkan saa, eli oikea asento ja suu kiinni

^Kiva kuulla onnistumisista!

Meillä on edessä bh-koe ensiviikolla ja jos se suoritetaan kunnialla läpi niin sitten pidän hengähdystauon kokeiden suhteen ja keskityn pelkkään rentoon treenaamiseen sekä toivottavasti kesäisiin säihin

Meillä meni tämä viikonloppu leirillä ja saatiin Innin kans jälkikoulutusta. Oli ihan huippua saada hyviä vinkkejä, että miten viedä treenejä eteenpäin. Lisäksi sain kuulla hyvän perustelun sille, miksi metsäjälkikoiralle ei kannata ilmaisuna käyttää maahanmenoa, joten ilmaisutyylin valintakin on mennyt meillä nappiin.

Meillä on Innin kans ollu isona murheena jana sekä lisäksi toki koiran kaahailu/huolimattomuus jäljellä. Janalla koira menee kyllä kohtuudella suoraan, mutta jäljen löydettyään, lähtee herkästi sahaamaan sitä edestakaisin. Janalla oon pääsääntöisesti jarruttanut koiraa, mutta Innillä kasvaa kierrokset siitä mun jarruttelusta, eikä se kykene enää jäljen löydettyään keskittymään ollenkaan. Nyt sain ohjeeksi kirmata koiran kanssa täyttä häkää sitä janaa pitkin ja tällä vahvistetaan sitä koiran etenemistä, sekä vähennetään siltä painetta. Janan päässä, jäljen päällä, on purkki ruokaa, jonka ideana on pysäyttää koira ja rauhoittaa sen toiminta. Lisäksi tuli pieeeni -elämys, kun tajusin, miten tyhmästi olen reagoinut ja ohjannut koiraa takajäljellä. Mä oon siis vaan ihan tollona jarruttanut ja odottanut, että koiraa vaihtaa suuntaa, enkä ole selkeästi vaan kutsunut takaisin ja ohjannut siihen toivottuun suuntaa.

Jonkun verran oon jarruttanut jäljellä koiraa, mut oon pelännyt ihan liikaa sen passivoitumista. Innin on niin kiihkeä koira, että sen keskittymiskyky kärsii kovasti siitä kouhkaamisesta. Saan kuulemma ihan reilusti siltä ottaa vauhtia pois, ja jos se siitä hetkeksi passivoituukin tai alkaa mua vilkuilemaan, niin ei sitä kannata pelätä. Kyllä se siitä tajuaa, että saa se jäljestää, kunhan vaan mennään mun määräämää tahtia. Lisäksi oon pyrkinyt muutenkin olemaan keskeyttämättä koiran työskentelyä, mutta pakkohan sitä on välillä keskeyttää mm. jo siinä tilanteessa, että mun on päästettävä liinasta irti. Ei mun kuulu juosta sitä koiraa kiinni, vaan koiran kuuluu pysähtyä ja odottaa. Tyhmä minä.

Mutta, summa summarum: Inni on ihanan itsevarma, itsenäinen ja kiihkeä jäljestäjä. Sitä oli sen kouluttajankin mielestä todella helppo lukea. Mun pieni nato-ohjus

^Leirit on kivoja, kun siinä intensiivisen treenin keskellä saa niin paljon ahaa-elämyksiä, palautetta ja uusia näkemyksiä! Kuulostaa hyvältä nuo sun valaistumisen paikat

Omista tunnelmista sen verran, että voihan jana Lämmittäisi kovasti mieltä, jos voittajaluokan koira etenisi enemmän kuin kymmenen metriä suoraa... No, tietääpähän mikä on aiheena tämän illan treeneissä, nimim. tällä viikolla kokeeseen

^ Muutenkin on kiva suunnata johonkin koulutukseen tai vastaavaan, jos tuntuu ettei homma etene omilla keinoilla. Sitä tulee niin sokeaksi tekemiselleen, et ei vaan tajua muuttaa toimintatapaansa.

Leiristä sain sen verran kovasti puhtia, et käytiin eilen tekee janaharjotuksia, esineruutu sekä tottista. Pikkasen kävi koira kuumana janaharjotuksilla ja pitikin se ekalla kerralla viedä takas tielle hetkeksi rauhoittumaan. Treenit sujui kuitenkin toivotulla tavalla ja neljännellä janalla pääsin harjoittelemaan koiran ohjaamista takajäljen ottamisesta, koska tällä vikalla jätin noin 40 metrin päähän sille kepin, et pystyn antaa sille loppupalkan ja vahvistamaan jäljen ajamista janan jälkeen.

Esimeruutu oli ihan pro. Tein noin 10 metriä leveän kaistaleen ja nenänaukaisut sekä lähetys toimi ihan nappiin. Tajusin viikonloppuna myös sen, että jos mä ohjaan esineruudussa koiraa ilman käsimerkkejä, niin mun pitää ajoittaa se lähetyskäsky just sille hetkelle kun se koiran nenä on auki ja pää osoittaa toivottuun menosuuntaan. Piru, et se poimi nätisti ne esineet.

Tottiksen suhteen tuli kans tiettyjä ns. muistutuksia viikonloppuna. Sen jälkikouluttajan sekä myös muiden leiriläistens kans puhuessa hoksasin, et oon hirveen vähän muistanut Innin kans viimeaikoina korostaa sosiaalista palkkausta. Ja kouluttajan arvio siitä, et Innin toimii varmaan tottiksessakin paremmin niin, et se tekee töitä palkatta, osui kyllä ihan nappiin. Inni on siis tosiaan sen verran kiihkeä koira, et mitä enemmän sen pistää raatamaan palkkansa eteen, sitä paremmin se keskittyy. Me ollaan hakattu päätä seinään jäävien kans jo tovi, kun mä en saa vaan koiraa keskittymään niin hyvin, et se oikeasti kuuntelis mitä mä sille sanon. Meillä kesti viime kesänä treenit keveästi 30 minuutista tuntiin, koska eihän tuo tee oikeasti kunnolla mitään, ennen kuin liikkeitä väännetty se vartin verran ainakin. Pitääkin jääviä harjotellessa muistaa, et tekee niitä ihan lopussa, kun koira on paremmin kuulolla. Turha mun on edes tehdä niitä ihan alkuun, koska koira on vielä niin pähkinöissään ja tiheä palkkaus vaan lisää kierroksia ja keskittyminen kärsii sitä kautta.

Maanantain treeneissä keskityttiin noutoihin ja hyppynouto vaatii vielä jonkin verran auttamista paluuhypyllä. Jos ens kerraksi saa apparin, niin vois kokeilla jos se pystyis vahvistamaan esteellä sen oikean toiminnan. Estenoudossa siirryttiin jo kapulan kanssa pelaamiseen, koska teknisesti Inni osaa sen jo ylittää. Menohyppy näyttää jo hyvältä, mutta paluu on koiralle vielä epäselvä. Jouduin vielä auttamaan kun apparista ei tässä yhteydessä ollut apua. Eteenmenon tein noutojen jälkeen niin, että oli käynyt viemässä lelun kentän reunaan ennen treenejä, koiran sitä näkemättä. Lähti ilman ennakointia ja meni ihan äärettömän varmasti loppuun asti. Ehkä ne alustavat koesuunitelmat sinne heinäkuulle ei olekkaan ihan utopistisia.

Embooni kirjoitti:

Tässä tulee melkein tyhmä olo kun kyselee tällaisia asioita, mutta parempi kysyä kuin katua!

Tuleeko pentu sellaiselta kasvattajalta, joka ei osaa auttaa sinua näiden kysymystesi kanssa?

Me aloitettiin eilen kevään koeputki. JK3 2-tuloksella, yksi välikeppi jäi metsään ja janalla koiralla jotenkin katosi ajatus, mitä oli menossa tekemään... Lisää treeniä, niin kyllä se tästä lähtee Ihana huomata, ettei vastaan tullut mitään ihan katastrofaalista, kun kokeita tosiaan on nyt viikon välein ja korjaukset sitä myöten aika kortilla. Vähän janatreeniä ja vähän tottista, ehkä joku helppo jälki ennen seuraavaa koetta.

Luu kirjoitti:

[quote=Embooni]Tässä tulee melkein tyhmä olo kun kyselee tällaisia asioita, mutta parempi kysyä kuin katua!

Tuleeko pentu sellaiselta kasvattajalta, joka ei osaa auttaa sinua näiden kysymystesi kanssa?[/quote]

Tottakai osaa auttaa, kasvattaja on valittu huolella kunnon taustatyön kanssa, mutta kuulen mieluummin useamman ihmisen mielipiteitä, kuin ainoastaan kasvattajan, vaikka toki luotan häneen kuin kiveen :) Eikä netissä oleva keskustelupalstakaan tokikaan ole siitä luotettavimmasta päästä, mutta sain asiallisen vastauksen, joka myötäilee kasvattajan mielipiteitä mistä tulee aina parempi mieli ja tietää kasvattajavalinnan osuneen nappiin.
Kasvattajan kanssa tullaan olemaan paljon tekemisissä, koska hän asuukin sattumalta niin lähellä meitä ja suunnitelmissa on jo kasvattileirejä uroksen omistajan kanssa yhteistyössä ja tää uros on tosiaan käyttölinjainen. Apua siis on tarjolla useammaltakin tuutilta, mutta koskaan ei voi kuulla liikaa mielipiteitä kokeneemmilta.

^ Hienoa, että asia on näin! :) Aiemmasta tekstistäsi vain sain erilaisen käsityksen.

^ ilmaisin asiani kieltämättä huonosti ja nyt uudelleen lukiessa kyllä saa helposti sen käsityksen ettei kasvattaja tiedä asioista yhtään mitään

Ps. Onko kukaan täältä menossa IPO-kokeeseen Mustasaareen 18.6? Kiinnostaisi tehdä sinne päiväreissu että näkisi vähän tämän maailman menoa vaikkei IPOsta meidän lajia tulekaan ainakaan näillä näkymin

Turistaan treenipäivityksiä vaihteeksi Ollaan käyty koulutuksen jälkeen pari janatreeniä ottamassa ja yks jälki ajettu. Hyvin ovat menneet ja selkeästi koiralta katkeaa sopivalla tavalla ajatus kun se purkin sieltä janan päästä löytää. Lähtee paljon keskittyneemmin ajamaan sitä jälkeä. Voisin kyllä ens kerralla tehdä niin, että otetaan pari janaa ja sit varsinainen jälki ilman purkkia. Kokeilin myös kouluttajan ohjeistusta siitä, että en niin riemastuneesti sitä kehu kun kepin löytää, mut viimeksi näin passiivinen asenne luultavasti aiheutti sen, että viitos keppiä ei koira jaksanut tarkentaa, vaan jätti sen sinne. Kokeillaan ens kerralla taas vähän reippaampaa sosiaalista palkkaa, kun Innille tuntuu jo se olevan "kova paikka" kun se ei saa vetää siellä jäljellä yhtä rivakkaa vauhtia ku aikaisemmin.

Tottiksessa hypyt sekä eteenmeno ovat edenneet ihan nätisti. Metrinen menee jo näköjään 70 senttisenä niin, että palauttaa hypyn kautta ilman apuja. Vinoeste taas ei vielä suju palautuksen osalta oikein, mutta estetekniikka on nätti eli siitä . Eteenmenossa ei esiinny epäröintiä vaikka koira ei saakkaan liikkeestä muuta vihjeitä kun valmistelevan osuuden eli meillä eteenpäin tuijottelevan ohjaajan sekä toki seuraamispätkän. Nyt pitäis vaan uskaltaa taas sekottaa siihen maahanmeno ja katsoa alkaako miten herkästi ennakoimaan

Ehdin jo vilkuilla koekalenteria siihen malliin, et heinäkuun puolessa välissä ois yks jälkikoe, johon vois yrittää saada paikkaa. Eihän tuo ota jos ei annakkaan. Jos menee ihan persiilleen, niin syyskuussa järjestetään paikallisen seuran kans koe ja luvattiin jo Innin kans niihin osallistua.

Me ollaan käyty hakumetsässä viimeksi viime syksynä. Holsku ollut kevään saikulla ja talvella ei oikein saatu treenejä kasaan. Tämä pitkäksi venähtänyt tauko tekee kyllä aika pahasti hallaa mun mielenkiinnolle koko lajia kohtaan. Tuntuu että tarvii varmaan taas aloittaa ihan alusta, kun on tullut niin monta pitkää taukoa väliin. Kokeisiin ei tarvii olla säntäämässä ihan lähiaikoina. Huomenna olisi ensimmäiset treenit tälle kaudelle, mutta junnulla on vesihäntä, joten mukaan lähtee karkkari höpsöttelemään.

Sen sijaan ollaan käyty tekemässä peltojälkeä suht ahkerasti. Ensimmäiset jäljet tehtiin huhtikuun puolivälissä ja tämän kauden aikana on tainnut tulla tehtyä 11 jälkeä. Kehitys on ollut ihan huimaa! Aloitettiin n. 70 askeleen suorasta jäljestä, nami joka askeleella. Nyt on kulmat mukana, pituus on 300+ askelta, tyhjiä askeleitakin. Vauhtia on saatu hyvin pois. Esineilmaisu on vielä "hieman" vaiheessa, kun olen fiksuna opettanut koiralle aktivointimielessä ilmaisemaan ei-jälkiesineitä nenäkosketuksella... Koira on ihan sekaisin, kun nyt palkkaa tuleekin, kun ei liimata nenää kiinni esineeseen. Tällä hetkellä esineitä ei siis ole jäljellä mukana, vaan harjoitellaan ilmaisua erillään.

Erikoisjälki on mulle ihan uusi laji, etten oikein vielä osaa arvioida mikä on hyvää jäljestämistä ja mikä huonoa, mutta omaan silmään koira vaikuttaa kyllä hyvältä. Eteneminenkin on ollut joutuisaa. Toivottavasti saan koiran siihen kuosiin, että päästään jossain vaiheessa kokeeseen. Yhtään ei haittaa, ettei kokeessa ole mukana erillistä tottisosuutta. Yhtään ei edes tunnu pahalta ajatella FH-kokeeseen menemistä, kun tietää että ei tarvi kriiseillä tottiksesta. Jäljen kouluttaminenhan sen sijaan on kyllä haasteellista, mutta mä tykkään siitä tosi paljon. Tulos tulee, jos tulee.

Bh on varmaan pakko käydä rämpimässä läpi tänä kesänä. Mielentila on edelleen mitä on, mutta onneksi koira nyt pysyy edes jotenkuten hyppysissä. Hirveetä piipitystähän se pitää, mutta multa alkaa olla ideat ja mielikuvitus loppu miten saisin koirasta rennon suorittajan. Raukka näyttää kireältä kuin viulunkieli, vaikka mä olen parhaani mukaan yrittänyt rakentaa siitä iloista suorittajaa. Noh, aina ei voi voittaa, tai onnistua. Onse ny hemmetti, kun melkein kaikki sisarukset tehneet tuloksia, mutta me vielä rämmitään tällaisten alkeellisten ongelmien keskellä.

^Tuo ääntelyongelma on kyllä harmillinen. Yks tuttu onnistui kouluttaman malillensa hiljaisen tottiksen, mutta siinä rakennettiinkin sitten koko homma uusiksi. Painetta vähennettiin reilusti ja kaikki sivulletulot ja käännökset vaihdettin saksalaiseen malliin, jotka sitten edesauttoi sitä, ettei se vire niistä liikkeen osista päässyt nousemaan. Ei varmasti mikään pieni rupeama edessä jos alkaa moista kouluttamaan.

Me käytiin eilen videoimassa Innin kans seuraamista, kun kiinnosti nähdä, että miten pahasti se poikittaa tätä nykyä. Oon tehnyt seuraamista niin, et pidän vasemassa kädessä ruokaa valmiina ja kesken seuraamisen palkkailen sitä oikeasta paikasta sekä mun näkövinkkelistä katsottuna suorasta asennosta. Seurasin siis videon avulla sitä, että miten paljon se palkan odotus jo oikaisee sitä asentoa, jos oikaisee. Oli siinä jonkin verran muutosta, mutta ei mitää silmiinpistävää kuitenkaan. Ja poikittaahan se, mutta ei se nyt niin kippuralla ole mitä pelkäsin. Laittelen videota kehiin kun saan editoitua ja ladattua sen.

Pientä tuskaa tuotti saada video ladattua. Alla kuvaa siitä, miten paljon Inni poikittaa seuraamisen yhteydessä eri puolilta kuvattuna. On sinne lipsahtanut liikkeestä istuminen ja makaaminenkin. Mun käsi on taas ihan hanurista, ja pitääkin kiinnittää siihen ens treeneissä huomiota. Pystyn sitä kuitenkin vähän lähempänä pitämään ilman että muksin koiraa päähän. Saa kritisoida ja kommentoida vapaaasti eli vinkkejä otetaan vastaan.

Seuraamista

Palsta on hiljainen ku huopatossutehdas, joten jatkan yksinpuhelua.

Tänään käytiin hakuilemassa ja otettiin Innille kokeenomainen treeni. Lähetin ekaan kulmaan ja kaartaessaan kohti keskilinjaa sai hajun maalimiehestä ja ilmaisi sen. Inni on jostain ihmeestä keksiny viime aikoina sen, että se rakastaa maalimiehiä tarpeeksi suudellakseen niitä intohimoisesti. Maalimies piti siis ilmaisun lisäksi pestä. Lähetin tokalle pistolle ja sehän lähti porhaltamaan noin 50 metriä leveää pistoa, josta sitten toinen maalimies löytyi. Täällä maalimiehellä otin hallintaan ja kyllä kuivaharjoittelu on tuottanut tulosta, koska se oli sika nätti! Eli alokasluokan koe oli periaatteessa tässä ja vaati kaksi pistoa! Jatkettiin kuitenkin hommia kun siellä yks maalimies vielä oli. Lähetin toiselle puolelle pistoon ja siitä pistosta tulikin melkein 100 metriä syvä. Kröhm. Siitä yliheittona toiselle puolelle ja koira hävis horisonttiin. Yritin sitä huudella takas, mut se kävi ilmeisesti tutkimassa koko 250 metriä pitkän hakualueen ja tuli toiselta puolen takas. Otin hillityn ja hallitun piston alueelle, jota ei oltu vielä käyty läpi, teki törkeä nätin laatikon ja poimi kolmannen maalimiehen. Siellä piti vähän moittia koiraa ja sanoa uudestaan näyttökäsky, kun pesi maalimiehen naamaria sen verta hävyttömästi. Tästä siististä ilmaisusta sitten palkka. Sanomattakin selvää, et pitänee tehdä Innille hieman ahkerammin tyhjään kun ei sille meinaa hakualue riittää. Vaan olihan meillä kaikilla naurussa pitelemistä kun Inni esitti irtoamistaitojaan.