Koirat.com

Aidanille möllitokosta 176 pojoa. Jäävät kympin arvoisia, hihnaseuruu hyvä, vapaana seuruu tosi rumaa välillä, paikallamakuu ok - pysyi vaikka vierestä karkasi koira kun käskin uudestaan odottamaan, muuten perustasoa. Hajut vetivät puoleensa hullun lailla, Aidan meinasi lähteä kerran litomaan.. Ärsyttävää! Jatkossa se ei kyllä ole hetkeäkään vapaalla vaan jatkuvasti käskyn alla tokohommissa. Mutta eiköhän se ole koekelpoinen joulukuuhun mennessä kun aloitetaan vaan hirmuinen tokokuuri heti kun päästään Espooseen :)

Me oltiin samoissa kisoissa kuin Kaislus ja Aidan, mutta päästiin extrana mukaan ALO-luokkaan, jossa oltiin kuudesta osaanottajasta viidensiä. Tulos olisi ollut huomattavasti parempi kun päästäisiin eroon Annin vakiovirheestä, eli siitä että nousee istumaan ennen kuin pyydän perusasentoon. Niistä ropisi pisteitä, samoin laiskasta luoksetulosta sekä liikkestä maahanmenosta. Seuraaminen oli Annin mittakaavassa ok, samoin paikalla makuu (lukuunottamatta istumaan nousua kun saavuin takaisin).Liikkeestä seisominen ok.

Tuomari antoi hyviä vinkkejä. miten voin treenata tuota meidän ilman lupaa istumaannousua ja niillä ohjeilla on tarkoitus lähteä kokeilemaan. Mutta kaiken kaikkiaan oon tyytäinen kilpailukokemusesta, ja hyvä mieli jäi vaikka tulos ei kärkitasoa ollutkaan :)

Nelli osaa tulla nyt aika nätisti useata eri kulmista(silloin kun mun vasen kylki on siihen päin) perusasentoon ja oon nyt aloittanu seuraamiharjoitukset ihan muutamalla askelleella, ja niistä heti palkka. Seuraamista varmaan alussa ihan asken-kaksi ja sitten palkka? Kannattaako namia pitää kiinni ihan kuonossa (jolloin kävelin itse ihan linkkuveistsiasennossa, alussa se on ollut), vai voiko se ajan myötä olla korkeammalla mun kädessä. Tällöin ainakin saisin seuraamiseen intesiivisen "katseen". Kannattaa varmaan hioa tuota perusasetoa ja seuraamisen alkeita, ennen kuin alkaa ottaa mitää uutta mukaan?

Sen verran ollaan tehty, että sen jäädessä perusasennoista paikalle, olen kutsunut luokse ja sitten leikittänyt lelulla. Meidän kouluttaja sanoi, ettei kannata heittää lelua tässä tilanteessa, sillä lopputuloksena sen on tarkoitus tulla perusasentoon, ei lähteä riekkumaan. Tämän vuoksi en viitsi ottaa luoksetuloa eteen, sillä siitä menee virheitä jos se on vino.

Istuminen menee päivästä riippuen hyvin, maahanmeno vaatii käsiavusteen ja seisomista ollaan alettu ottaa viime päivinä mm. ennen kuin se saa ruuan. Ihan sen vuoksi että vanhempi koirani tarjoaa aina istumista ja en halua sitä Nelllie.

Olisikiko teillä vinkkejä mitä voisin ottaa mukaan tässä vaiheessa, tai jos joku tuntuu huonolta niin kertokaa ihmeessa. Nelli on mun toinen koira ja en haluaisi sössiä jotain juttuja heti alussa. Me onneksi päästiin HSKH:n pentutokoon, joka alkaa ensi viikolla.

Meillä oli alaosaston leiri viikko sitten viikonloppuna ja sai taas uutta puhtia koirankouluttamiseen. Haaveena on saada meidän käppänälle ainakin koulutustunnus tokosta.

juulia kirjoitti:

Nelli osaa tulla nyt aika nätisti useata eri kulmista(silloin kun mun vasen kylki on siihen päin) perusasentoon ja oon nyt aloittanu seuraamiharjoitukset ihan muutamalla askelleella, ja niistä heti palkka. Seuraamista varmaan alussa ihan asken-kaksi ja sitten palkka? Kannattaako namia pitää kiinni ihan kuonossa (jolloin kävelin itse ihan linkkuveistsiasennossa, alussa se on ollut), vai voiko se ajan myötä olla korkeammalla mun kädessä. Tällöin ainakin saisin seuraamiseen intesiivisen "katseen". Kannattaa varmaan hioa tuota perusasetoa ja seuraamisen alkeita, ennen kuin alkaa ottaa mitää uutta mukaan?

Sen verran ollaan tehty, että sen jäädessä perusasennoista paikalle, olen kutsunut luokse ja sitten leikittänyt lelulla. Meidän kouluttaja sanoi, ettei kannata heittää lelua tässä tilanteessa, sillä lopputuloksena sen on tarkoitus tulla perusasentoon, ei lähteä riekkumaan. Tämän vuoksi en viitsi ottaa luoksetuloa eteen, sillä siitä menee virheitä jos se on vino.

Istuminen menee päivästä riippuen hyvin, maahanmeno vaatii käsiavusteen ja seisomista ollaan alettu ottaa viime päivinä mm. ennen kuin se saa ruuan. Ihan sen vuoksi että vanhempi koirani tarjoaa aina istumista ja en halua sitä Nelllie.

Olisikiko teillä vinkkejä mitä voisin ottaa mukaan tässä vaiheessa, tai jos joku tuntuu huonolta niin kertokaa ihmeessa. Nelli on mun toinen koira ja en haluaisi sössiä jotain juttuja heti alussa. Me onneksi päästiin HSKH:n pentutokoon, joka alkaa ensi viikolla.

Seuraamista voi opettaa varmasti monella tavalla.. Mää en muista oliko se täällä vai missä kun joku kirjotti, että yks tapa on opettaa niin että koiraa palkataan kun se hakeutuu oikealle paikalle sivulla perusasentoon (naksutin voi tässä olla kätevä muttei pakollinen) ja sitten pikkuhiljaa lähdetään liikkeelle askel kerrallaan. Koira hakee itse aktiivisesti kontaktia.

Toinen vaihtoehto on namilla houkuttelu, jota itse käytin alussa, koska mulle joskus niin neuvottiin. Namikäsi on mun mielestä hyvä häivyttää melko pian pois, ettei seuraamisesta tule namikäden seuraamista. Itse tein niin, että autoin kädellä/namilla ohjaamalla perusasentoon ja siitä liikkeelle ja nostin kättä pikkuhiljaa ylemmäs. Nyt mulla on namit taskussa tai vastakkaisessa kädessä näkymättömissä. Muutenkin oon ruvennu vahvistamaan koiran aktiivisuutta ja ruvennu hyödyntämään naksutinta eri asioiden opettelussa.

Pienen koiran kans toi namilla houkuttelu on muutenkin pidemmän päälle hankalaa juurikin ton linkkuveitsiasennon takia. Ja siinä käy helposti niin, että asento jää kyyryksi ja alkaa pidemmän päälle paineistaa koiraa. Isolla koiralla ns. imuttaminen toimii kai jollain asteella... Mutta en tiedä oppiiko koira siinä oikeasti kontaktin hakua vai vaan tietynlaisen pään asennon?

Se kuinka nopeesti voi edetä ja mitä kaikkea voi opetella missäkin järjestyksessä, riippuu ihan siitä kuinka nopeasti koira oppii, paljonko se vaatii toistoja ja meneekö se helposti sekaisin jos on useampi asia opeteltavana... Mun mielestä seuraamisen ohessa voi hyvinkin harjotella istumista, maahanmenoa tai seisomista jne. kunhan ne tekee selkeäesti erillään esim. yhtä tai muutamaa tiettyä juttua päivässä, että koira tietää mitä siltä milloinkin vaaditaan. Ja jos alkaa opettaa jotain uutta, niin opettelee sen riittävän hyväksi ennen kun liittää siihen muita juttuja.

Juulia: Tämä on pitkän kaavan ohje, mutta meillä katsekontaktin kestämättömyys korjattiin näin. Uskoisin, että tekniikka toimisi 'untuvikolla' vieläkin nopeammin, junnulla kun oli kuitenkin jotain vääriä toimintamalleja takana..

Eli itse jättäisin sen imuttamisen pois ja jos vaan naksutin mahtuu käteen, niin käyttäisin sitä. Meillä junnun kanssa auttoi huomattavasti seuraamisen opettelussa se, että hiottiin sitä perusasentoa aivan järjettömän paljon. Että se on suora, paikka on koiralle varma ja katsekontakti on ehdottoman varma ja ns. 'automaatio'. Eli koira katsoo aina, kun se on perusasennossa, eikä sitä tarvitse erikseen pyytää/houkutella.

Ja kun perusasento onnistuu, ota puoli askelta eteen -> odota että koira koirjaa itsensä 'oikealle' paikalle ja katsoo sua -> naks ja palkka. (tässä koiran pitäisi korjata itsensä siis sun viereen oikealle paikalle, perusasentoon, eli ISTUMAAN, mutta sen istumisen ehtii hioa myöhemminkin, eli kannattaa palkata jo siitä että siirtyy -> katsoo.). Ja heti alusta asti, vaadi katsekontakti. Ei katsekontaktia, ei palkkaa. Näin saat koiran ymmärtämään, että kun se siirtyy, se voi edelleen katsoa sua ja se katsominen on hyvä-hienoa-parasta-taitavinta!! Eli koira ei keskity siihen, että se liikkuminen varsinaisesti olisi se vaadittu suoritus (vaikka niin toki onkin) vaan se keskittyy siihen katsekontaktiin ja kokee, että kun siirryt, sen täytyy siirtyä mukana, että se voi katsoa sua.

Ja kun sujuu edes jotenkin, alat palkkaamaan vain nopeista siirtymisistä pyrkien siihen, että koira lähtee sun kanssa samaan aikaan liikkeelle. Ja kun tämä onnistuu, otatkin kokonaisen askeleen. Sitten kaksi, sitten taas puolikkaan ja sitten kolme ja sitten yhden...jne. Vaihdellen askelten määriä.

Pääasia olisi kuitenkin se, että koira pyrkii pysymään siinä oikealla paikalla, koska haluaa katsoa sua. Liikuit sitten mihin suuntaan tahansa. Ja kun askelten määriä on treenattu paljon ja koiraa on palkattu paljon ja koiralle on selvä se paikka, mistä se näkee sut, koska tietää että liikut itsekin käskyllä 'seuraa', voit seuruuttaa sitä ihan niin pitkään kuin tahdot, ihan mihin suuntaan tahdot, koska koira ei laske askeleita, se pyrkii vaan pysymään siinä, missä se pystyy tuijottamaan sua silmiin ;)

Mä ottaisin käskyn mukaan heti, mutta jos tuntuu siltä, että koira yhdistäisi sen helposti väärin, niin voit käskeä vasta sitten, kun koira aktiivisesti itse tarjoaa sitä sun liikkeeseen mukaan lähtemistä.

Ja kun tuo perusseuraamisen kaava on selvillä, niin sit lähdetään hiomaan vielä sitä lopullista tekniikkaa. Eli että koira seuraa suorana, istuu kun pysähdyt jnejne.

Tulikohan siitä nyt yhtään ymmärrettävä koko tekstistä. Ois helpompi kertoa kokemuksiaan suullisesti ja vaikka näyttää omalla koiralla mallia ;)

Loistavasti selostettu Kadi! Mää rupesin hyödyntämään kans tota jonkin aikaa sitten kun tuntui, että koiralla alkoi katse harhailla seuraamisessa. Ja kun naksutinkoulutuksesta kerran innostuin niin pitihän sitä tähänkin kokeilla ja toimi kyllä. Koira hakee kontaktia ja oikeaa asentoa/paikkaa, koska haluaa saada palkan. Sitä ei tarvi houkutella. Ainoana haittapuolena olen huomannut sen, että kestoa pitää myös harjotella, koska jos ei koira saa riittävän nopeasti vahvistetta, niin se jatkaa kokeilemista ja korjaa nopeasti itsensä väärin...

tuplat pois

Kiitos Anuapina ja kadihyvistä vinkeistä, varsinkin tuon naksuttimenn mukaan oton mös seuraamisen opettelun aloitteluun, on loistoidea. Mä olen namilla nyt houkutellut sen sivulle periusasentoon ja yleensä mulla on siinä kädessä nami, jonka se haistaa. Jos namia ei ole, tuleminen on epävarmempaa...Mitäisiköhän satunnaistaa sitä namin saamista vai onko tärkeäää, että alussa koiraa palkitaan aina onnistuneesta suorituksesta?

Nelli siis tulee hieman kösiavusteiseti perusasentioon ja tarkoitus on häivyttäää kösiliikettä ajan kanssa. Kun Nelli on sivulla ollaan otettu seuraavia harjoituksia: olen ottanut pieniä noin 90 asteen kulmassa olevia askeleita joko oikealle tai vasemalle, sanoen samalla sivu. Oikealle Nellin on huomasti helpompkääntyä, sillä silloin seei joudu käyttämään takaaosaansa niin paljon. Siksi ollaan nyt enemmän harjoitetu vasemmalle kääntymistä, sillä Nelli tarvitsee sitä kun se tulee tulevaisuudessa luokseni esim. suoraan edestä.

Ollaan kaverin kanssa otettu myös sellaista että hän pitää Nelliä ja mä olen esim. vasen kylki tai selkä Neillin päin ja olen siitä pyytänyt sivulle. Nämäkin harjoitukset on mennyt kyllä tosi hyvin.

kadi: mä olenttanut nyt jo yksitttäisiä askelia eteenpäin ja plkannu jokaisesta onnistuneesta "seuraamisesta". Nyt kun olenä käyänyt sivu-sanaa aina kun olen ottanut esim. pienen askeleen sivulle/eteen ja Nelli on tullut perässä. Missä vaiheessa mun kannattaa ruveta käyttämään "seuraa" käskyä? Silloin kun liike suuntautuu eteepäin? Eli periaatteessa seuraa-käsky, askel eteen, koira siirtyy sivupaikkaan ja istuu, sitten nami. Missä vaiheessa kannattaa naksuttaa? Kun koira ottaa askeleen vai kun se on perusasennossa?
Mitäs jos Nelli ei seuraa mua ilman namia, käytänkö alussa namia, niin että se hiffaa jutun ja sitten satunnaiaistan namia?


Yksi uus ongelma on tullut myös. Luoksetulo. Nelli ei läheskään aina tule luokse kun huudan jos sillä on jotain kiinnostavaa tutkittavaa. Kuinka monta kertaa koiraa kannattaa huuttaa ja jos ei tule se mennäön hakemaan ja hauskanpito loppu sillä erää? Oonko oikeilla jäljillä?

Tulipas romaani, hatun nosto sille joska jaksaa edes vastata osaa mun kysymyksistä!

^Meillä ainakaan tuo ei toimi, että jos koira ei tottele luoksetulokäskyä, se käydään hakemassa. Tällä koiralla on sen verran älliä, että se tasan tietää mitä tapahtuu, ja tästä seuraa koiran mielestä äärimmäisen hauska takaa-ajoleikki. Ennemminkin suosittelisin sitä, että jos koira ei tottele luoksetulokäskyä, lähdetään juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, piiloudutaan tms., että koiralla olisi itsellään motivaatio tulla luokse.

Namien suhteen olen tehnyt niin, että kun koiralle on liike selvä, eli tietää hyvin mitä halutaan, olen lähtenyt harventamaan niitä. Opetusvaiheessa olen namittanut ahkerasti ja sit harvemmin, kun lähdetään yhdistelemään liikkeitä. Pääasia tässä kai on, että koira ei voi ennakoida, että milloin palkka seuraavan kerran tulee. Eli namitusta kannattaa tehdä "randomisti". Liikaa ei kannata vaatia, eli namituksen harventamisessa ei kannata ottaa liian suuria askeleita, että koiran motivaatio säilyy. Ja kokeneemmankin koiran on välillä hyvä saada palkka jo yhden pikkujutun jälkeen.

juulia kirjoitti:

kadi: mä olenttanut nyt jo yksitttäisiä askelia eteenpäin ja plkannu jokaisesta onnistuneesta "seuraamisesta". Nyt kun olenä käyänyt sivu-sanaa aina kun olen ottanut esim. pienen askeleen sivulle/eteen ja Nelli on tullut perässä. Missä vaiheessa mun kannattaa ruveta käyttämään "seuraa" käskyä?

Mä varmaan käyttäisin jo.. Mutta tosiaan jos haluat tehdä varman päälle, niin käytä 'seuraa':ta vasta sitten, kun koira liikkuu sun mukana oma-aloitteisesti ja sun kanssa samaan aikaan. Eli kun lähdet ottamaan askelta ja tiedät, että koira lähtee sun mukaan heti -> käske 'seuraa'. Ja jatkossa aikaistat käskyä niin, että lopulta kun käsket 'seuraa' ja otat sen jälkeen askeleen, niin koira on sun liikkeessä mukana, mutta ei lähde mihkään ennen sua :)

Periaatteessahan tuo käsky 'sivu' on käytännössä turha, jos koira opetetaan tuolla mun kirjoittamalla tekniikalla. Koska tuossa tekniikassa 'seuraa' tarkoitaa koiralle katsekontaktia ohjaajan vasemmalla puolella..mitä siis perusasentokin on. Mutta se on jo toinen tarina ja jos haluat pitää perusasennon eri käskyllä, niin pidä ihmeessä. Niin se meilläkin on.

juulia kirjoitti:

Eli periaatteessa seuraa-käsky, askel eteen, koira siirtyy sivupaikkaan ja istuu, sitten nami. Missä vaiheessa kannattaa naksuttaa? Kun koira ottaa askeleen vai kun se on perusasennossa?

Sitten kun se on siirtänyt itsensä ja katsoo sua, niin sit naksaus ja palkka. Jos haluat, että se oppii heti samalla myös istumaan, kun sinä olet seis, niin odota sitten myös se, että se istuu.

Mutta niinkuin tuossa edellisessäkin tekstissä kirjoitin, koiralle pitäisi tulla tunne, että se katsekontakti on tärkein. Ja siksi nimenomaan siitä pitää naksuttaa/palkata. Liikkeestä ei niinkään, koska se liike on tavallaan vain seuraus siitä, että koira pyrkii katsomaan sua silmiin. Toivottu seuraus ihmisen kannalta kyllä, mutta ei 'palkkaamisen arvoinen' ;)

juulia kirjoitti:


Mitäs jos Nelli ei seuraa mua ilman namia, käytänkö alussa namia, niin että se hiffaa jutun ja sitten satunnaiaistan namia?

Toki imuttamisella koirasta saadaan aluksi nopeampia tuloksia, mutta siinä kyllä samalla koiraa ohjataan 'väärin', koska namin kanssa koira katsoo namia ja se ei ole oikein. Siitä ei pitäs saada palkkaa, koska se ei katso sua.

Ainut, miten itse ehkä voisin vielä kuvitella käyttäväni namia, olisi niin että se nakinpala omaan suuhun ja sit mennään. (tietty koiralle pitää ensin opettaa, että niitä nameja tulee ihmisen suusta, että se tajuaa missä se herkku on) Näin se saadaan katsomaan edes sinne naamaanpäin, mikä on jo puoliksi oikein ;)

Anuapina kirjoitti:

Ainoana haittapuolena olen huomannut sen, että kestoa pitää myös harjotella, koska jos ei koira saa riittävän nopeasti vahvistetta, niin se jatkaa kokeilemista ja korjaa nopeasti itsensä väärin...

Tähän piti vielä sanoa, että totta. Varsinkin jos koira on nopea ja sähäkkä, niin täytyy aikaa pidentää todellakin jaksottain. Välillä paljon, välillä vähän vähemmän, välillä palkataan lyhyemmästä suorituksesta jne.

Ja jos näyttää, että menee koiran osalta ihan steppailuksi ja jatkuvaksi korjaamiseksi niin pakkia treeneissä sen verran, että hetki palkataan vain perusasennosta :)

kadi: täytyykin muistaa että naksutan vasta ku koira katsoo mua, eikö silloin kun se istuu oikealla paikalla. Nellillä on myös se "paha" tapa, että jos mulla on nami kädessä, se sivulle tullessaa hyyppää ensin kättä vasten. Nyt aloitan jatkossa niin, että mulla ei ole namia valmiina, sillä Nelli tulee sivulle jo käskyllä ja pienellä käden liikkeellä.

Tänään otettiin sivulletuloa ei kulmista ja Nelli tuli sivulle suoraan edestäkin takapäätään käyttäen Lisäksi voin jättää sen paikalle, josta voin kutsua sen sivulle. Seuraamista olen tehnyt niin, että namilla olen imuttanut sitä muutaman askeleen eteenpäin ja naksuttanut ja paklkannut, Seuraa-sanan olen sanonut heti liikkeelle lähdössä sekä "välinaksauksen" ja palkan jälkeen. Toivon saaavani ensi viikolla alkavalta tokokurssilta lisää vinkkejä tuohon.

Annin kanssa harjoiteltiin oikeastaan sitä, ettei se nouse istumaan maasta esim. kun palaan sen luo paikallamakuu harjoituksesta, mikä oli meidän suuri ongelma mölli-toko kisassa. Otettiin harjoituksia niin, että aina kun se pyrki istumaan, komensin sen takaisin maahan ja palkkasin sen pysyessä maassa, sekä ylös pääsi vasta käskystä. Tätä nyt sitten hinkataan.

Tuosta luoksetulemattomuudesta. Osa sanoo, että lähde toiseen suuntaan juoksemaan, osa taas menee ja ottaa koiran kiinni, jos se ei tule käskystä ja jotkut tekevät niin, että eivät päästä koiraa lähelleen vaikka se haluaisikin, jolloin sen halu tulla omistajan luo kasvaa. Mikä sitten oikea..

juulia kirjoitti:

kadi: täytyykin muistaa että naksutan vasta ku koira katsoo mua, eikö silloin kun se istuu oikealla paikalla. Nellillä on myös se "paha" tapa, että jos mulla on nami kädessä, se sivulle tullessaa hyyppää ensin kättä vasten. Nyt aloitan jatkossa niin, että mulla ei ole namia valmiina, sillä Nelli tulee sivulle jo käskyllä ja pienellä käden liikkeellä.

Tänään otettiin sivulletuloa ei kulmista ja Nelli tuli sivulle suoraan edestäkin takapäätään käyttäen Lisäksi voin jättää sen paikalle, josta voin kutsua sen sivulle. Seuraamista olen tehnyt niin, että namilla olen imuttanut sitä muutaman askeleen eteenpäin ja naksuttanut ja paklkannut, Seuraa-sanan olen sanonut heti liikkeelle lähdössä sekä "välinaksauksen" ja palkan jälkeen. Toivon saaavani ensi viikolla alkavalta tokokurssilta lisää vinkkejä tuohon.

Annin kanssa harjoiteltiin oikeastaan sitä, ettei se nouse istumaan maasta esim. kun palaan sen luo paikallamakuu harjoituksesta, mikä oli meidän suuri ongelma mölli-toko kisassa. Otettiin harjoituksia niin, että aina kun se pyrki istumaan, komensin sen takaisin maahan ja palkkasin sen pysyessä maassa, sekä ylös pääsi vasta käskystä. Tätä nyt sitten hinkataan.

Tuosta luoksetulemattomuudesta. Osa sanoo, että lähde toiseen suuntaan juoksemaan, osa taas menee ja ottaa koiran kiinni, jos se ei tule käskystä ja jotkut tekevät niin, että eivät päästä koiraa lähelleen vaikka se haluaisikin, jolloin sen halu tulla omistajan luo kasvaa. Mikä sitten oikea..

Ensinnäkin, mun mielestä voisit hyvin jättää sen namilla imuttamisen pois seuraamisharjottelussa, jos Nelli kerta osaa hyvin tulla sivulle oikealle paikalle. Seuraaminenhan on periaatteessa vain liikkuva perusasento. :) Eli liikut askeleen ja kun se ottaa kontaktin niin sitten naks ja palkka. Se tekee koiralle kannattavaksi se, että sen kannattaa pysytellä jalan vieressä ja pitää katsekontaktia. Liike voi olla eteen-tai sivullepäin.

Mää tein paikkamakuun istumaannousu ongelman kanssa niin, että kun lähdin menemään takaisin koiran luo, annoin namin heti kun olin niin lähellä koira että yletyin, eli ennen kun menin edes sen vierelle niin ojensin namin suuhun ennen kun se ehti nousta. Sitten siirryin pikkuhiljaa koiran sivulle ja annoin tarvittaessa vielä nameja samalla. En pyydä koiraa harjotellessa edes perusasentoon vaan vapautan suoraa maasta kun oon päässy siihen vieree. Tavoitteena on ettei se jojoile edestakas.

Mun mielestä se riippuu ihan koirasta ja myös tilanteesta, että mikä keino on paras luoksetulemattomuuteen. Meille neuvottiin leirillä, että varsinaista luoksetulokäskyä tulee käyttää vain kun tietää, että koira varmasti tulee luokse, koska turhaan huudeltuna käsky menettää tehonsa helposti. Jos koira on lähtenyt karkuun tai ei vaan kuuntele niin sitten on yritettävä muuta keinoa.

Tuolla koulutuspuolella taisikin joku mainita, että herkälle koiralle tuo laumasta karkottaminen ei oo paras mahdollinen. Itse käyttäisin ehkä pennun tapauksessa poispäin juoksua. Jos koira taas on karannut esim. toisen koiran luo, niin silloin sen voi mun mielestä myös käydä hakemassa sieltä pois. Ilmeisesti Nelli kuitenkin periaatteessa osaa luoksetulon? Nyt vaan pitää vahvistaa sitä, että sen kannattaa tulla luokse.

Pennulle pitää opettaa, että se vahtii omistajaa eikä omistaja sitä (siis koiran pitää luulla niin).
Meille pentukurssilla sanottiin, että pennun kanssa metsään ja pentu vapaana, joka kerta kun pentu menee edellä tai ohitse kovaa vauhtia, niin itse vaihdetaan suuntaa eikä kutsuta koiraa, vaan sivusilmällä koiran huomaamatta seurataan, koska se huomaa.

Ainakin meillä tämän toiminnan käyttäminen on aiheuttanut sen, että koirani tulee viimeistään silloin etsimään minua, kun ei enään näe.
Jos ollaan kimppalenkillä koira käy tarkistamassa, että olen mukana.

Samaa mieltä edellisen kanssa. Ei todellakaan pidä huudella koiran perään ja huolehtia jatkuvasti että se pysyy mukana/ei lähde liian kauas, kyllä se on koiran homma! Molemmat mun koirat osaavat katsoa missä kuljen, nuorempi jää usein risteyksissä odottelemaan mua että tietää kumpaan suuntaan olen menossa. Jos se painattaa ihan täysillä menemään jompaan kumpaan suuntaan, yleensä menen itse toista reittiä vaikka alunperin olisi ollut tarkoitus mennä sinne mihin koirakin meni.

juulia kirjoitti:


osa taas menee ja ottaa koiran kiinni, jos se ei tule käskystä

Jos tilanne menee siihen, että koira ei kutsusta tule ja päätät lähteä sen hakemaan, niin sen pitäs olla koiralle niin iljettävä kokemus, että se seuraavalla kerralla mieluummin tulee, kuin antaa sun hakea. Tottahan se on, että missään koulutuskentällä ei sais näitä ikäviä juttuja kauheesti tapahtua, mutta jos oikeasti joudut sen koiran hakemaan, niin anna sen kuulla siitä.

Itse joskus metsässä jouduin junnun noutamaan, kun se painatteli tuhatta ja sataa ja näin, että vastaan tuli ihmisiä. Koira ei varsinaisesti kiinnostunut vastaantulijasta, mutta rallatteli keskenään ja oli täysin jonkun hajun lumoissa. Sain sen huomion kiinnitettyä lyömällä kädet yhteen ja kun koira katsoi, kutsuin. Silti se vaan jatkoi touhujaan (osasi luoksetulon kyllä). En kutsunut uudestaan vaan menin, otin koiraa niskasta kiinni ja roudasin sen ärräpäiden kera sinne missä olin sitä kutsunut. Sen jälkeen rekku remmiin ja kotiin.

Sen jälkeen ei ole tarvinnut hakea.

Tuossa jos aiot mennä hakemaan koiran, niin siinä pitää oikeasti olla nopeasti paikalla ja torua sekä sitten vaikka remmiin ja kotiin tai remmiin ja kävelet jonkin aika koira remmissä.

Anuapinan kanssa olemme liikkuneet yhdessä aika usein ja käyneet lenkeillä ym. Oman koirani saaminen kiinni kun oli vapaana oli aluksi vaikeaa, koska ei ollut usein päässyt vapaaksi.
Mutta kun jatkoimme yhdessä näitä lenkkejä, niin molemmat koirat oppi, että jos tottelee kun kutsutaan, niin saattaa päästä uudestaan leikkimään.
Teimme myös välillä esim. ihan tokon seuraamista ennenkuin päästettiin taas vapaaksi juoksemaan. Noin kuukauden ja 2-10 lenkkiä viikossa näin niin pystyimme kutsumaan koirat kesken leikinkin luoksemme.

ANUAPINA siis todella paljon kiitosta avustasi koirani koulutuksen suhteen.. Muuten mulla ei olisi näin hienosti toimivaa koiraa. Josta voin haaveilla ihan toko/agikoiraa samaan aikaan.
Mitäs muuta keksimmekään...

Nyt on meillä menee taas liikkeet hyvin!
Tänään ollaan tokoiltu kahteen otteeseen, ensimmäisellä kerralla ei pitkään keretty tanssailemaan liikkeiden parissa, kun aamulla on itselläni yleensäkin aina kiire. Koulusta tultuani taas otettiin perusjuttuja, seuraamista, jääviä, paikallaanoloa, hyppyä ja nyt päästiin taas treenailemaan luoksepäästävyyttä. Hyppäämisessä oli hieman ongelmia tavalliseen tapaan, vaikka se hetken aikaa kerkesikin olemaan lähes täydellinen.
Muutamien päivien sisällä on muutenkin tokoilut ollut siinä vaiheessa, että uskaltautuisinpa vaikka lupautumaan parille tutulle, että mennään viimeistään vuoden päästä mölleihin ;) Häiriön kanssa ollaan treenailla, pahuksen oravakin kerran sattui paikalle, mutta hyvää häiriötä se oli!

Saa nähdä, mitä meidän tokotulevaisuus on, virallisiin ei välttämättä mennä, mutta siihen pyritään :)

Me mentiin tokohyppyä tänään, aluks targetilla jossa lauantaimakkaraa, sen jälkeen targetilla jossa ei makupalaa, sen jälkeen targetilla jossa lauantaimakkaraa ja sen jälkeen kokonaan ilman targettia. Ja toi koira meni, hyppäs esteen toiselle puolelle, nuuskas maata ja käänty kattoon mua pysähtyen käskyn saatuaan!!!!! Täällä on koiralla mamma joka on ihan superylpeä tosta, mä oon jännittänyt hyppyä perusteella "ei se osaa sitä", mutta nyt se suorittaakin sen tosi mahtavasti mun mittakaavassa kun mullahan on koira joka ei osaa sitä suorittaa Oon niin tajutyytyväinen!
Nyt enää toi meidän seuruupaikka ja uskaltais mölleihinkin, kunhan nyt saadaan selville että mikä ton maahanmenossa mättää, kun ei enää mielellään mene maahan. ;/ Monesti saa käskeä eikä silti välttämättä mene. Toivottavasti selässä ei mitään, että ois vaan jotain lihasjumeja tms.