Koirat.com

Keksin tänään että koiran rekisteritodistus on teillä tietymättömillä... Viimeksi olen nähnyt sen joko tammikuussa rokotusten yhteydessä, jos en silloin niin elokuussa olen tarvinnut sitä näyttelyssä. Sekä rokotuskortti että elokuun näyttelyarvio löytyivät, rekkaria ei ole missään. Soitin jo järjestäjälle mitä mieltä on, pystytäänkö sirunumero varmentamaan kisakirjaan jostain toisesta dokumentista ja oli sitä mieltä että eiköhän, mutta sapettaa kyllä pirusti ajaa 2 h kokeeseen jos se nyt on ongelma.

^Ääh Tiedän niin tunteen, kun juurikin syksyllä etsin koiran papereita kaksi hyvin pitkältä tuntuvaa päivää. Jos kisajärjestäjäkään ei ole ihan satavarma onko ongelma vai ei, niin on kyllä harmillisen pitkä matka jos joutuu turhaan paikan päälle.

Voisikohan joku lähistöllä asuva valtuutettu sirunlukija lukea koirasi sirun ja kirjoittaa siitä jonkin todistuksen? Koiranetistähän sen voi sitten todeta mikä koira kyseessä ja kuka on omistaja, kun nykyajan vempeleillä pääsee intternettiin missä hyvänsä.

muoks. Hyvin pelittää pää taas. Yhtä hyvinhän tuon sirun näkevät sielläkin. Alkaa olla pää pyörällä paperiasioissa, kun oman koiran lapuissakin oli/on häikkää ja oon nyt kuukausitolkulla pallotellut asiaa joka suuntaan.

^ Tuonne kokeeseen vielä pyydettiin KoiraNet-profiiliin linkki, ja järjestäjä sanoikin tulostaneensa ne paikan päälle. Mä otan mukaan noi sirutusdokumentit ja varuiksi vielä Kennelliiton luustokuvauslausunnon, että on virallista mustaa valkoisella että tämä on todella se koira jonka siru luetaan. Ainakin siellä on mukava tuomari, toivotaan parasta. En mä toisen koiran kanssa ole omistajatodistusta (mikä nyt sekarotuisilla on vastaava) enää muissa kokeissa edes kuljettanut mutta toi kisakirjan varmentaminen tietty tehdään nyt ekalla kerralla...

Tää on kyllä niin vakio, mulla on siis kansio jossa säilytän kaikkia koirien papereita ja joihin mielestäni aina palautan kaiken käytön jälkeen, mutta joku mystinen vihreä mies käy aina edellisenä päivänä kokeesta/näyttelystä/mätsäristä varastamassa ne mitä tarvitsen sieltä kansiosta...

Anuapina kirjoitti:

Henh: olen kuullut muutamaankin kertaan sanottavan, että painavampi kapula auttaa saamaan pitävämmän otteen, mutta henk.koht kokemusta ei ole. Uskoisin, että isommalla koiralla toimii kyllä. Meillä taas ihan liian painava kapula aiheutti takapakkia kun koira pudotti sen pidosta varpaille, eikä suostunut enää koskemaan kapulaan. Nyt nouto on taas mieluinen (ehkä liiankin mieluinen liike :D) kun vaihdettiin sopivampaan kapulaan ja vauhdikkaampaan opetustyyliin.

Kiitos vastauksesta! Ainoa mitä mä pelkään painavan kapulan kans on justiin tuo, että se onnistuu sen tiputtamaan varpailleen kun tääkin on niin pehmeä, ettei varmasti sen jälkeen koskis kapulaan. Mutta alkaa ideat loppua, että taidan kuitenkin kokeilla.

Mistä te ostatte noutokapulat? Haussa olisi mahdollisimman halvalla siis?

^Mulla vanhempi koira ei koskaan ole tykännyt ottaa mitään suuhunsa, ja sen kanssa saatiin ihan opettelemalla opetella kapulan otto. Painava kapula sillä ei toimi, koska se ahdistuu liikaa siitä muutenkin vaikeasta tehtävästä. Koiran ote on kevyt, eikä tuo painava kapula ainakaan meillä ole auttanut asiaa - ennemmin jättää kokonaan nostamatta kuin tiukentaa otettaan.

^Miten sä lähit sitä sitten opettamaan?

Sinäänsä Jalilla aina nousee kierrokset kun se näkee, että kapula otetaan esille, että se kapula itsessään on sille kyllä ihan positiivinen ja kiva juttu. Ote vaan on kevyt ja sitä kestoa en vaan saa rakennettua kun Jalin mielestä riittää vaan kun sen nostaa maasta.

^En mitenkään Mun kriteeri on, että kapula otetaan suuhun oikein ja että se tuodaan mulle asti. En ole tuon koiran juuri tehnyt pitoa paikallaan, meillä oli tooosi suuri ongelma, että koira ymmärsi voivansa istuutua kapula suussa. Kestoa on haettu enemmän kantamalla ja nyt ihan viime aikoina myös temppuilemalla. Välillä pito on ihan järkyttävä, kapula valuu miten sattuu suussa, mutta koska koira on herkkä suustaan ja ahdistuu valtavasti mistään palautteesta kapulan kanssa, en ole edes yrittänyt tätä korjata. Meillä on kuitenkin tälläkin pidolla olemassa (pääasiassa) noutoliike, joka kylläkin välillä hajoaa palasiksi (kts. edellinen sivu ). En kuitenkaan usko, että tuota olisi paremmin saanut opetettua, kun koiralla ei luonnostaan ole tarvetta ottaa mitään suuhun.

Muoks. Ootteko te tehneet vauhtinoutoa, tai voisko se toimia tukena tuossa? Mä treenaan tuon junnun kanssa noutoa osissa, treenataan vauhtinoutoa, nostoa ja pitoa kaikkia erikseen. Myös kapula suussa istuutuminen on olennainen osa treeniä, koska se oli tälläkin koiralla ongelmana (menen itseeni ja mietin, miten ja miksi aiheutan tämän). Tällä junnulla ongelmana on mälvääminen ja pureskelu, mutta sitäkään ei paineistumisen takia voi kieltää. Niinpä mä sitten hymyilen ja odotan, että saan palkattua hyvästä pidosta...

No kun ollaan tehty vauhtinoutoa ja hakee kyllä kivasti, mutta tiputtaa aina kun tulee lähelle. Ei siis puhettakaan, että pystyis tulla kapula suussa sivuasentoon saatikka, että saisin sen käteen ennenkuin tiputtaa. Ja tosiaan vauhtinoudossa herkästi sitten alottaa mälväämisen. Sitä kapulan pyörittämistä suussa se tekee myös sillon kun sattuu pitämään kapulaa hetken pidempään nostoissa. Siis lähinnä sitä kestoa tulee siitä kun se pyörittää sitä kapulaa suussaan niin koitapa nyt siitä palkata? Oon kyllä palkannut, vaikka luulen, että se on vähän ojasta allikkoon. Ja kun tääkään ei oikein siedä yhtään palautetta kapulan kans. Äh.

Mut kiva, etten oo ainut joka noudon kans märehtii. Ihan mälsä liike

^Ootko tehnyt niin, että pidät itse kapulasta kiinni? Siis niin, että istut vaikka sohvalla ja koira seisoo tai istuu edessäsi, tarjoat kapulan, muttet päästä siitä irti. Alkuun palkka koskemisesta, sitten pikkuhiljaa pidentäen. Tätä voi tehdä aika pitkään, ennen kuin päästää itse irti kapulasta.

^Joh, oon. Ottaa kyllä kiinni, mutta superhellästi. Ei siis todellakaan pure, pikemminkin avaa suun ja laittaa kapulan väliin. Musta tuntuu, että paineistuu jostain syystä (musta?) hirveästi jos noin tehdään ja se on selkeästi jostain syystä vähän ikävää. Ei kiristä otetta jos yritän vaikka vähän vetää pois. Samaten jos hetsaan kapula kädessä niin ei mielellään ota kiinni.

Niin siis se siinä onkin jännä kun tosiaan selkeästi innostuu kun otan kapulan esiin, mutta heti kun mennään pois mukavuusalueelta niin lannistuu. Ehkä tää vaan vaatii paaaaaaljon toistoja.

naukunen, toi on kyllä suoraan mun elämästä. Kansiollinen täynnä tärkeitä papereita ja mitään ei silti löydä, vaikka prikulleen muistaa ne lippulaput sinne tunkeneensa. Oikein paljon tsemppiä kokeeseen ja raportoi kuinka meni!

Me lähdetään kohta tokopäivään esiintymään eduksemme Tässä koulutetaan kyllä enemmän ohjaajaa kuin koiraa, kun mua jänskättää kaikki mahdollinen ja koira tekee tasan niin hyvin kuinka rennolla fiiliksellä itse meen. Todettu monesti.

henh, mä lopetin tuon itse kapulasta kiinni pidon junnun kanssa hyvin pian, koska se paineistui selvästi siitä, että joutuu pitämään kiinni esineestä, joka on "mun". Vanhempi taas ei syystä x (ehkä sama kuin junnulla, ehkä ihan vaan ahdistus ylipäätään minkään suuhun ottamisesta) oikein ota kapulaa, jos pidän siitä itse kiinni. Vanhemman kanssa alkuun palkkasin jo juurikin tuosta, että asettaa suun kapulan ympärille, mutta ei ota kiinni, pikkuhiljaa lisää vaativuutta, paljon palkkaa (ja välissä muutamaan otteeseen kiirehdin ja sain alottaa koko homman alusta...) ja koko ajan kivaa. Varsinkin, jos koira paineistuu, etenisin tooosi rauhallisesti ja pitäisin huolen siitä, että koira ei pääse paineistumaan.

Toki sitten on erikseen menetelmät, joissa koiraa autetaan oikeassa otteessa pitämällä sitä kuonosta kiinni, mutta itse en niihin pysty ollenkaan.

^Ei kävis pienessä mielessäkään tehdä tän kans noita "kuono kiinni"-pakkopitoja vaikka niistäkin olen kuullut. Mentäis varmaan valovuosi taatepäin jos edes yrittäisin. Mutta kiitos kun jaksat ehdotella vinkkejä!

Tehtiin tänään ennen aamuruokaa pienen tauon jälkeen pitoja. Ehkä nälkä ja tauko auttoi, mutta teki mun mielestä jopa yllättävän kivasti. Se jopa ihan hitusen veti multa kapulaa pois! Nää tuli videolle, täytyy lisätä tännekin kun jaksan siirtää kameralta. Täytyy alottaa nyt tehokuurin ja tehä justiin ennen ruokaa kun on nälkäinen ja paaaaaljon palkkaa ja jeejeee kivaa.

Joo, enpä valehdellu ku sanoin ettei hajuakaan mitä tulee tapahtumaan

Rekkarin puuttuminen ei onneksi haitannut, saatiin osallistua kun varmensin koiran sirunumeron lonkkalausunnolla. Paikkamakuuseen tuli täysin odottamaton häiriö kun tuomari ja liikkeenohjaaja viettivät paikkamakuun ohjaajien ja koirien välissä - tietysti just meidän kohdalla. Utu kärsi näköesteestä sen verran että minuutin jälkeen nousi seisomaan ja lähti hiipimään. Se nollille siis.

Päätin sitten kuitenkin että minähän en leikistä suutu ja menin reippaasti yksilöihin, jotka sitten vähän yllätti...

Paikalla makaaminen 0
Hihnassa seuraaminen 10
Hihnatta seuraaminen 9½
Liikkeestä maahan 10
Liikkestä seis 10
Luoksetulo 10
Hyyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Luoksepäästävyys 10

Lopputulemana 168 pistettä, eli onnistuneella paikkiksella olis jäänyt kaks pistettä uupumaan täydestä pistemäärästä Nyt vaan sit hitollista paikkamakuutreeniä ja avoimeen.

^Oho, wau Aika erikoista muuten toi tuomarin ja liikkurin sijainti paikkiksen aikana -onkohan toi ihan yleinen käytäntö? Onnea nyt kumminkin, tosi hieno pisterivi muuten!

Huikeeta naukunen, hurjasti onnea!

Kiitoksia kovasti! Samaa kyllä mietin kuin Saippa, en ole itse moiseen toistaiseksi törmännyt ja harmitti toki vähän että juuri meidän kohdalle osuivat (Utu oli kuitenkin ainut nousija kolmesta paikkamakuuryhmästä), mutta mä toisaalta vähän ounastelin että se paikkis on vielä turhan häiriöherkkä muutenkin. Nyt työstetään sitten

Oli kyllä tosi kiva fiilis kun ihmiset olivat jo olettaneet mun lähteneen paikalta paikkiksen jälkeen ja ihan vieraat onnittelivat kun käveltiin yksilöiden jälkeen hallista, että menipä hienosti. Olin ite ihan supertyytyväinen koiran fokukseen, palkattomuus ei haitannut yhtään vaan vire oli tasaisen hyvä koko kokeen. Kiltti tuomarihan meillä oli ja itse olisin ehkä 0,5 - 1 pistettä napannut muutamasta huonosta loppuasennosta ja sensellaisesta, mutta niin vaan oli kokeen korkeimmat yksilöliikepisteet eli kaippa se jotain todella osasi

Vau, naukunen, onnea mahtavasti menneestä kokeesta! Kannatti näköjään lähteä kokeilemaan.

Mua jänskättää jo kans meiän koe. Tein meille hienon ja tarkan treenisuunnitelman, joka päivälle omat treenattavat juttunsa lepopäivineen tietty. No, siskon Armi on ollu täällä muutaman päivän hoidossa ja treenit jäi heti väliin. No, ohan tässä vielä aikaa. Meille tulee olemaan vaikeinta vireen hallinta, täytyy varmaan tehä kunnon lenkki ja vaikka temppuilla ennen koetta, ni jospa Alissa ei ois sit niin innoissaan.

Mite se muuten menee kokeessa, saako sen kisakirjan tms. sieltä ilmottautumisen yhteydessä, vai pitääks se ite ostaa?

^ 3 e kisapaikalta Ensimmäisen kokeen tuomari varmistaa sen tiedot oikeiksi ja koiran mikrisiru skannataan.

Onnea naukuselle ykköstuloksesta!

Meille rapsahti koulari pari viikkoa sitten ja nyt pitäisi vähitellen aloittaa avoimen luokan liikkeiden mietiskely. Eniten vaikeuksia tulevat varmasti aiheuttamaan piilopaikkis, kaukot (maasta istumaan nouseminen) ja ylläriylläri, nouto.

Viimeisimmän olen muutamien kokeilujen perusteella kironnut jo alimpaan nurkkaukseen. Mulla on noutaja, jolle kaikkien esineiden nostaminen on luontaista ja kapulalle lähettäminen ei tietenkään tuota ongelmia. Mutta se käsittelytapa: ai, että korpeaa katsella, kun koiran mielestä puukapulan rouskuttaminen takahampailla on parasta ajanvietettä. Kapula suussa ei tietenkään voi myöskään tulla perusasentoon.

Luin noudon opettamisen avuksi Salme Mujusen kirjasta ohjeet noudon opettamiselle, mutta sieltä en löytänyt ohjeita ongelman korjaamiseen vaan alkeisopetukseen. Ongelmana on, että hänen tavassaan koiralle on opetettu luoksetulo eteen ja tästä asennosta lähdetään työstämään kapulaa. Valitettavasti meillä tämä ei ole oikein toiminut, sillä koira paineistuu heti kosketuksestani (jos yritän siis asetella suuhun oikeaan kohtaan) ja sylkee patukkaa/kapulaa. Olen yrittänyt myös naksutella pelkästä nosto-otteesta, mutta naksauksen ääni ei riitä koiralle lopettamiseen vaan se rupeaa palkkaamaan itseään rouskuttelulla, eikä odota minulta palkkaa. On kyllä vähän toivoton olo..