Koirat.com

Hei,
en löydä tähän itse oikein ratkaisua, joten kaipaisin teidän apuanne. Meidän perheen springeristä, piti tulla minun koirani jolla kisaisin tokossa. Rakastin pientä karvapalloa joka oli innokas ja energinen. Yritin kaikkeni, että koira pitäisi minusta ja tykkäisi touhuta kanssani. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien Peppi kiinnostui äidistäni paljon enmmän. Nykyisin ja tällähetkellä, Peppi seuraa äitiä. Minun kanssa treenaa, ja rakastaa äitiä. Olen yrittänyt saada parannettua sidettä koiraan, mutta tuntuu että se on mahdotonta. Nyt haluaisin tietää, mitä yhteistyötä vaativaa lajia minä ja Peppi voisimme harrastaa.

Mitä olet ihan konkreettisesti tehnyt koiran kanssa ja miten treenaat sen kanssa? Esim. agility ja mainitsemasi toko, rallytoko, koiratanssi jne vaativat juuri tuota yhteistyötä hyvinkin tiiviisti, mutta myös ihan temppujen tekeminen, leikkiminen jne. kehittävät yhteistyötä. Ethän treenaa liian pitkiä pätkiä kerrallaan tai muuten liian yksitoikkoisesti? Miten palkkaat koiraa?

Niin se vain joskus menee, että koira valitsee itse omat ihmisensä. Ei se silti mun mielestä estä koiran kanssa harrastamista, kun osaa motivoida sen oikein (ettei koira ainakaan tylsisty aina treeneissä) ja käskee vaikka äiskän pois häiriköimästä silloin kun treenaatte. :)

Mä olin 13-vuotias kun toi kultsikka tuli meille, ja yritin siitä kovasti omaa koiraani. Silti sille oli ja on edelleen ihan ykkösihmisenä mun vanhemmat. Niille se aina irvisteli kotiintullessa, mulle ei koskaan. Nykyisin tietty kun koira asuu minun kanssani, saan itsekin irvistelevän kultsun vastaan, mutta oli se aika kova paikka silloin teininä! Meillä asia ratkesi niin, että vanhemmat lähtivät vaikka lenkille sillä aikaa, kun me treenattiin, he kun kuitenkin toimivat kyytipalveluna kun olin alaikäinen. Kokeissa ja näyttelyissä he eivät koskaan saaneet olla katselemassa vaan joutuivat joko menemään autoon tai lähtemään kokonaan pois kisapaikalta.

Treenaan noin 3 krt viikossa puolisen tuntia kerrallaan rallytokoa ja tokoa. Koiran ongelma on, että se on laiska ja etten osaa nostaa sen motivaatiota tarpeeksi. Peppi on hyvin taidokas, mutta sillä ei ole motivaatiota työskennellä. Se vain raahustaa perässä. Palkaan namilla ja olenkin pohtinut, mikä olisi paras tokossa. Mitä te käytätte motivaation rakentamiseen?

Puoli tuntia treeniä putkeen on ihan hirveän paljon aloittelevalle, ja osaavammallekin, koiralle.

Koitapa sitä, että treenaat ihan maksimissaan 5 minuuttia kerrallaan, vaikka sitten kolmena kertana viikossa. Laita vaikka munakello tikittämään ja kun se pärähtää, teetät koiralla viimeisen tempun josta se saa kovasti kehuja ja loput namit. Se vika temppu voi olla 2 askelta seuraamista, sivulletulo tai vaikka luoksetulo niin, että kun kutsut koiraa, lähdet samantien juoksemaan sitä karkuun ja kun koira saa sut kiinni, kehut ja taputtelet sitä hirveästi ja annat herkkuja.

Leikkiikö koira? Leluilla saa usein innostettua koiraa helpommin kuin nameilla.

No..leikkiihän se. Mikä olisi paras palkkaustapa nostaa motivaatiota?

Meillä on vähän sama ongelma meidän lunan kanssa, joten liitynpä keskusteluun!

Eli siis samanlailla koira on enemmän kiinnostunut äidistä kuin minusta. Mahdollisimman paljon olen koittanut parantaa minun ja lunan välistä yhteistyötä ja osittain onnistunutkin parantamaan sitä, mutta edelleen äiti on koiralle se lemppari...

Paljon vietän aikaa koiran kanssa, leikitään paljon ja tehdään temppuja. Koulutan koiraa erilaisissa tilanteissa usein, mutta en mielestäni ikinä liian kauaa kerrallaan. Koira kuuntelee minua hyvin ja leikkii kanssani mieluusti, mutta heti kun äiti tulee kotiin koira seuraa häntä ja kerjää rapsutuksia ja pyytää syliin. Epäilisinkin että ongelma voisi ainakin osittain johtua siitä että äitini tekee koiran kanssa pelkästään niitä kivoja juttuja, eikä esimerkiksi ikinä kouluta koiraa (esim. hihnassa vetämiseen hän ei puutu, kun taas minun kanssani koiralla on selvät säännöt miten hihnassa kuljetaan) Mitä mielestänne minun kannattaisi vielä tehdä? Äidille olen kyllä sanonut että myös hänen kuuluu osallistua koiran koulutukseen, vaikka koira minun omani onkin. Meillä on myös alusta asti ollut selvää ettei äiti pääse mukaan erilaisiin koulutuksiin tai harrastuksiin, sillä muuten koira ei yksinkertaisesti keskity kanssani työskentelyyn.

Onneksi muutan syksyllä lunan sekä tulevan toisen koirani kanssa omaan asuntoon niin ei oel ainakaan äiti häiritsemässä enää, mutta vinkkejä kaipailisin silti, sillä kyllä tässä vielä 3 kuukautta saman katon alla asutaan.

No jaa, en mä tiedä onko tuolle asialle niin kauhean paljon tehtävissä, tai miksi edes pitäisi olla. Jos koira kuitenkin harrastuksissa toimii kun äiskä ei ole vieressä. :) Koirat kyllä aistivat perheen sisäiset arvojärjestykset, ja vanhemmat luonnollisesti ovat lastensa yläpuolella ja päättävät heidän asioistaan. Tällöin koirakin helposti ottaa aikuisen ihmisen ylimmäksi johtajakseen.

Paras motivointikeino on se, mitä koira kaikkein eniten haluaa. Jollekin se on ruoka, toiselle makkara, kolmannelle pallo ja neljännelle vinkulelu. Kokeile. Mäkin tein monet testit koirani kanssa kun painimme motivaatio-ongelmien parissa. Välillä tuntui vähän pöhköltä tarjota koiralle samaan aikaan eri lautasilta juustoa, kinkkua ja froliceja, etenkin kun lopulta koira motivoitui ihan yhtä paljon myös kuivista nappuloista. Nuorempi koirani taas menee ihan sekaisin palloista ja leluista, ja kaikkein hurjimman vauhdin siihen saa pallon kanssa.

Neuvoisitko minulle tuosta testaamisesta?

Meilläkin oli vaikeuksia yhteisen tiemme alussa koirani kanssa, koira ei motivoitunut yhteistyöhön kanssani, muutama opetuskerta ja hohhoijaa onpa tylsää. Voin sanoa että turhauduin hyvin paljon, rotu kumminkin on sellainen jonka voisi kuvitella innostuvan mistä vaan. Tietysti tässä vaiheessa suhde koiraan oli uusi ja sen koko luonne ei ollut vielä tullut esille.

Itse tässä tilanteessa katsoin peiliin ja otin huomioon se oman innostukseni, aito innostus joka tarttuisi koiraan. Kerta toisensa jälkeen kun odotin sitä koiran tylsistymistä, olin reenatessa joko hullun tekopirteä, jolloin oma koira ns. järkyttyi ja yritti rauhoittaa tilanteen olemalla lunkisti tai sitten olin motivoitunut huonosti ja senkin koira aistii.
Tämähän ns. aito innostus vaatii onnistumisia ja niitä saa juuri noilla lyhyillä treeneillä ja huippulopetuksella ja oikean motivaatiotekijä. Omalle koiralle se on ehdottomasti lelu, tai kaukopalkkaus ruualla. Namit ns. rauhoittaa koiraa liikaa.

Tässä on Canis-lehden artikkeli koiran innostamisesta, jota käytin itse silloin koiran motivaation tsemppaamiseen. Treenimoodi-artikkeli

Tsemiä!

Meillä oli kans vastaava ongelma. Nuori kun olin, 12-vuotias, en ajatellu ollenkaan sitä, että koira vois tehä innokkaammin taukojen kanssa. Teoriassa tiesin kuitenkin, että treenit on parempia lyhyinä, mutta minkäs sille voi, kun ohjatut kestää tunnin ja halus saada kaiken irti. Tai ainakin luuli saavansa. Ja treenitkin oli yleensä hömpsyilyä lenkeillä yms.

Nyt mä oon vähän aikaa tehny niin, että treenaan useamman kerran päivässä suunniteltuja lyhyitä pätkiä tai en ollenkaan. Toki lenkeillä on aina namia mukana, kun lähes 3 vuoden yhteiselon jälkeen ei koirien ohitukset suju. Mutta treenaan aina vaan sen verran, että koira jaksaa. Ja se jaksaminen ei tarkoita sitä, että koira tekee, vaan sitä, että se on motivoitunut tekemään asioita. Kyllä se koira tekee, vaikka sillä ei enää olisi motivaatiota. Kun koira tekee ilman motivaatiota se ei opi niin nopeasti. Kun treenit pitää riittävän lyhyinä koira jaksaa ja oppii. Ja kun koira oppii tulee ohjaajalle hyvä olo ja suhde vahvistuu. Tällänen kiva pikku syy > seuraus -ympyrä.

Treenien lyhyessä kestossa on myös se etu, että niitä pystyy tekeen ympäri päivää. Ja kun treenit on ympäri päivää koira jaksaa paremmin, kun saa levätä. Ja kun koira on levännyt tulee sitä innokkuutta.

Treenejä ei saisi koskaan lopettaa epäonnistumiseen. Ne pitäisi myös lopettaa vielä silloin, kun koiralla on hyvä vire. Tai tarkemmin, silloin kun koiran vire on huipussaan. Kun treenin lopettaa onnistumiseen koiralle jää mielikuva onnistumisesta ja seuraavalla treenikerralla se pyrkii onnistumaan taas. Jos treenin kesto venyy niin, että koiran vire ehtii laskea, pitää tehdä joku lyhyt juttu superpalkalla ja lopettaa siihen. Kun huomaa koiran vireen laskevan pitäisi heti pyrkiä lopettamaan treeni, ettei koira ehdi kyllästyä. Parhaassa tapauksessa tehdään pari onnistunutta toistoa ja lopetetaan.

Treenikestoa kannattaa lisätä pikkuhiljaa, kuitenkin niin, että ensin taito, sitten aika. Yksittäinen treeni (paitsi kokeenomainen) ei saisi kuitenkaan kestää paljoa kauempaa kuin kokeessa yksi liike/suoritus. Kokeen kannalta on kuitenkin tärkeää, että kokeessa liikkeet tuntuu helpoilta eli ovat kestoltaan lyhyempiä kuin treenit. Aloittelevaa, ja varsinkin motivointiongelmista kärsivää, koiraa pitäisi kuitenkin treenata niin, että motivointi säilyy. Yleensä kun treenikertoja on takana enemmän koira saa itsevarmuutta tekemiseen ja kestää pidempiä treenejä.

Koiraa motivoivan palkan löytää vain kokeilemalla. Koiralle se-palkka ei välttämättä ole ohjaajalle helpoimmin käytettävissä. Mutta ohjaajan on kuitenkin löydettävä sopiva palkkaustyyli niin, että se motivoi koiraa. Vaikka koira olisi innoissaan ruokakupilla ja varastelisi ruokaa alati sen super-palkka ei välttämättä ole ruoka. Jos palkkaus tökkii rohkeasti vaan kokeilemaan uutta, koiraharrastuspiiri on kuitenkin loppujenlopuksi suhteellsen suvaitsevainen ja antaa vinkkejä koulutuksen ja motivoinnin osalta, kun vaan kysyy. Koiralle kannattaa vaihdella myös palkkoja, on ihmisistäkin kivempi huomata jotain uutta kuin aina vain samaa vanhaa. Namipalkoissa on helppo vaihdella makuja ja merkkejä, leluissa on vähemmän vaihteluvaraa, varsinkin jos koiralle on vain tietyt lelut esim. tennispallot super-palkkoja. Mutta jos joku palkka alkaa koiraa kyllästyttämään kannattaa kokeilla, olisiko joku muu, kenties aiemmin tylsä, palkka nyt kiinnostava.

Hyvänä esimerkkinä oma koirani. Pennusta asti se on pitänyt ruuasta ja olen sitä käyttänytkin palkkana. Motivaatio ei kuitenkaan ollut innokkaimmasta päästä, ja lähdin kokeilemaan muita. Aloin turhautua,kun tuota tuntui motivoivan vain autoon ja toisten koirien luokse pääseminen. Jossain vaiheessa koiraa alkoi kuitenkin kiinnostaa hihna. Annoin sen purra sitä ja jahdata, kun muut ei käyny. Vähän ajan päästä sitä rupes kiinnostaan jotkut lelut. Sitä ei kuitenkaan koskaan ole erityisemmin kiinnostanut pallon perässä juokseminen tai vetäminen. Nyt olemme löytäneet yhteisen sävelen, ensin palkkailen nameilla hyvistä suorituksista ja kun tulee huippusuoritus se saa skinneez-lelun suuhunsa. Noutaminen ja jahtaaminen ei käy, mutta sille on yltiökivaa saada ottaa kettu tai minkki ilmasta kiinni, riepotella sitä ja antaa sitten takasin. Ja taas tehdään.

Tulipas taas tarinoitua, te kokeneemmat, oikaiskaa, jos jotainon väärin.

Dara, lunahauva;
Miten koira tuli teille/kotimatka oli, sekä ensimmäiset päivät?

Strikku kirjoitti:

Jossain vaiheessa koiraa alkoi kuitenkin kiinnostaa hihna. Annoin sen purra sitä ja jahdata, kun muut ei käyny.

Näin meillä opeteltiin pois autojen/pyörien jahtaamisesta. Eli palkkautti itse itsensä tarttumalla hihnaan, jonka sitten sallein ja aloin tarkoituksella ns. pyöräyttämään hihnaa ilmassa, jolloin tarttui siihen noissa tilanteissa herkemmin.
Parin kiskaisun jälkeen "irti"-käskyllä lopetus ja matka jatkuu.
Aluksi tuota hihnan kiskomista tehtiin toki pidempään, että sai siitä varmasti tyydyttävän palkan ja ns. kun alkoi innostus hiipumaan/ote lipsua, niin käsky "irti".
Vielä joskus saattaa yrittää ottaa hihnasta kiinni, esim. auton ohittaessa, mutta jo pelkkä katse, suun avaaminen tai "i" saa toiminnan loppuun ennen kuin alkaakaan ja matka jatkuu normaalisti.

meillä toimii tuo hihna edelleen palkkana, tosin on "leikkihihna" ja "lenkkihihna". sama hihna se kyllä aina on, mutta silloin, kun otan kaksin käsin kiinni hihnasta ja tarjoan sitä aktiivisena koiralle, muuttuu lenkkihihna leikkihihnaksi. Ja vastaavasti, kun irrotan toisen käteni hihnasta ja passivoidun koirakin irrottaa ja hihna on taas vain lenkkihihna. Joskus kun koira leikkii hihnalla, päästän hihnasta kokonaan irti ja sen on merkki, että koira saa "taluttaa" itseään eli kulkea hihna suussa. Kun koira irrottaa ottensa hihnasta niin poimin sen ja matka jatkuu.

Hyvinhän se kotiutui silloin pienenä

Olen tuota ruokapalkkaa miettinyt, kun ajattelisin sen olevan sille paras, mutta nyt mietinkin monen tunnin pohdinnan jälkeen että mitäs jos se olisi joku mitä en ole osannut ajatella/mieltää palkaksi. Esimerkiksi sulkapallo. Se on ehkä ainoa 'lelu' mikä on jahtaamisen arvoinen. Olisiko se superpalkka?
Nyt olosuhteista johtuen Peppi joutuu nameina syömään pelkkää peuran keuhkoa ja kieltä (kuivattuina ) koska allergia-asioita pohditaan ihooireiden takia. Koko kesä meinasi mennä pilalle kun koira raapi itseään hulluna. Nyt vielä valeraskaus. Joten joku muu palkka olisi hyvä kuin tuo ruoka, ei sitten lihoisi kun ei jaksa vielä paljoa lenkkeillä toipumisen takia.

^Mikset sä voi antaa koiran päiväannosta treenaamisen yhteydessä?

Mietin että vaikuttaisiko se että lisään liikuntaa (esim pyöräilyä) ja kun Peppi alkaa tottua siihen että liikutaan enemmän, niin alkaa vaatia sitä toimintaa --> energia treeneihin?

Noi nartut on tollasia juoksujen ja valeraskauksien aikana, eikä kannata niiltä hormonihöyryissä olevilta koirilta sen kummemmin vaatia. Odota vaan parempia päiviä :)

Hyvä peruskunto on toki tärkeä, että koira jaksaa treenata. Jos sulla on mahdollisuus mennä metsälenkeille niin, että koira saisi kirmata vapaana, olisi se varmasti piristävää. Vaikka siten pitkän liinan päähän, jos on pelkoa karkailusta.

Taidanpa liittyä keskusteluun kun oma ongelma sopii otsikon alle. Mulla on juuri vuoden täyttänyt shelttiuros, joka tuli meille kodinvaihtajana 8kk ikäisenä. Raxu oli entisen omistajan mukaan peruskoulutettu ja hyvin sosialistettu. Ainut käsky, mitä Raxu todellisuudessa totteli oli "seiso". Muita koiria kohtaan oli epäileväinen, ei oikeastaan arka, mutta seurasi tilanteita sivummalta. Ihmisiä - ja siis kaikkia ihmisiä - kohtaan Raxu on aina ollut avoin ja rakastaa kaikkia, kiehnää sylit läpi ja pusuttelee.

Raxun kanssa haaveena on agility- ja tottelevaisuusura (rallytoko tai toko) ja oon saapumisesta asti treenannut tottiksen perusteita lyhyissä pätkissä (5-10min per päivä) ja lisäksi tehnyt esim. lenkillä luoksetuloharjoituksia. Raxulla on myös ongelma palkkautumisessa: tuntuu että se ottaa namit vaan siksi että mä tarjoan sille niitä eikä siksi että ne on hyvä palkka. Lelua oon myös miettinyt, mutta meille tullessaan Raxu ei leikkinyt ollenkaan ja nykyään se leikkii päivittäin, mutta ei silloin kun mä tarjoan lelua vaan kun sille itselleen sopii. Muussa tapauksessa se ei koskekkaan leluun.

Oon yrittänyt etsiä keinoja, millä saisin meistä paremmin yhteentoimivan tiimin. Esim. agissa Raxulla ei juuri ole mielenkiintoa tulla putken läpi mua katsomaan kun yhtä hyvin voi pussailla apuohjaajaa putken toisessa päässä. Ylipäänsä tuntuu että siltä puuttuu mun kanssa tekemisen riemu. Että on ihan siistiä tehdä, mutta sillä ei ole väliä, että mä teen sen kanssa.

Haluisin löytää tapoja että löytyisi se yhteinen sävel, että mä oon se kiva ihminen ja mun kanssa on kiva touhuta ja mua on kiva miellyttää. Oon pyrkinyt olemaan se ihminen joka ton koiran kanssa tekee; ruokkimaan sen, lenkittämään sen, treenaamaan, leikkimään ja asettamaan rajoja. Jotenkin se vaan tuntuu kaiken aikaa niin varautuneelta, mikä hankaloittaa treeniä. Onko mun ylipäänsä mahdollista saada meistä yhteentoimiva harrastuskoirakko kun koira ei ole ollut mulla pennusta asti?

^Juuri se saattaa olla teidän ongelma, et sä teet sen kanssa kaikkee. Mä olen huomannut, että tuo meidän koiruus on innokkaampi kaikkien muiden kanssa, koska se rakastaa ihmisiä ja tietää, että tää voi olla vika kerta kun saa tehdä juuri sen imisen kanssa. Mun kanssa se pääsee kuitenkin tekemään ja olemaan päivittäin, joten sille on periaatteessa ihan sama et jääkö se sen yhden tai kaksi kertaa ilman mun huomiota, kun se saa kuitenkin multa puolentunnin sisällä toisen mahdollisuuden.