Koirat.com

^ Eli siis mun tarttisi jättää tekemättä juttuja sen kanssa? Jostain oon ollut lukevinani, että just se, että mä olen se ihminen joka ruokkii ja lenkittää, vahvistaisi sitä, että mä olen se sen oma ihminen, mitä oon tässä pyrkinyt vahvistamaan.

^Ymmärsinkö oikein, että koira on ollut sinulla noin 4 kk. Siinä tapauksessa itse antaisin koiralle aikaa. Toisilla kestää kauemmin hyväksyä uudet ihmiset. Jos koet, että teillä on vielä luottamuspulaa, niin tee lyhyitä helppoja treenejä. Voi olla, että kun koiran itseluottamus paranee ja se tajuaa osaavansa juttuja, niin tekemisen intoakin alkaa näkyä.

Jos teillä on palkkausongelmia, sun pitäisi löytää sille sopiva palkka. Jos sille ei kelpaa namit, niin se tuskin kokee niitä palkkana. Voikin olla, että sille parempi palkka on esimerkiksi ihmisten huomio. Mieti asioita, joista koira tykkää ja voitko saada siitä palkan koiralle. Joku koira palkkaantuu siitä, että saa juosta, joku toinen lelun perään ryntäämisestä, kolmas repimisleikistä, neljäs namista jne.

En mä kanssa usko, että yhdessä tekemisen vähentäminen auttais tossa kiivilinnun ongelmassa. Alissa ainakin tekee joka kerta innoissaan mun kanssa, kun motivaatio ja palkka on kohdillaan. Suhde koiraan muodostetaan nimenomaan yhdessä tekemällä, niin pennun kuin aikusenkin kanssa. Täällä on musta sanottu hyvin:

Oppiminen on kuin portailla nousemista: kun alempi taso on saavutettu, on ylemmälle nouseminen mahdollista. Vasta kun suhde on kunnossa, seuraa kontakti koiran ja ihmisen välillä ja oppiminen mahdollistuu.

Stressaatko sä ite noita teiän treenihetkiä, tiedostaen tai tiedostamatta? Voi olla, et koira sillon aistii sen, eikä tee sen takia innokkaasti. Sheltit on herkkiä koiria, ne aistii tosi helposti, millä tuulella ihminen on. Ja jos teiän suhde ei oo vielä ihan kunnossa, voi olla, että sen takia yhdessä tekeminen ei oo vielä niin sujuvaa. Mä jättäsin esim. kovin tavotteelliset agi- ja tokotreenit vielä väliin, menisin kentälle tekemään jotain superhelppoja juttuja, joista koira saa paljon kehuja ja kunnon palkan. Lisäksi tekisin paljon suhdetta kehittäviä juttuja: temppujen opettelua, leikkimistä, pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa kahdestaan, namien piilottelua, jäljestystä... Lisäks sekin vois auttaa, et koira sais kaiken ruokansa koulutuksen ja yhteisen puuhailun yhteydessä, sillon sun kanssa tekeminen on entistä kannattavampaa ja nameistakin tulee tavoittelemisen arvosia. Voi olla, että koska teillä on niin monta koiraa, teiän kahden välisen suhteen muodostuminen on hitaampaa kuin yhden koiran taloudessa, kun koiralla on lauma, johon turvautua. Raxu vaatii vaan aikaa, oon ihan varma, että siitä tulee vielä hyvä harrastuskaveri, kunhan löydätte yhteisen sävelen.

Meidän treenihetket on tosi helppoja. Neljän kuukauden aikana ollaan opittu seisominen ja istuminen, jonkinasteinen seuraaminen ja erittäin hutera maahanmeno ja paikalla olo. Treenit kestää max. 10min, yleensä 5min ja Raxu saa ilta/aamuruokansa treenin aikana eli yritän tietoisesti ottaa sen nälkäisenä treenaamaan nostaakseni motivaatiota. Mitään kovin tavoitteellista treenausta ei ole, oon itsekin ymmärtänyt, että tästä koirasta tuskin tulee mitään tokotykkiä, koska sen pentuaika on mennyt täysin harakoille, kun mitään ei ole tehty silloin ja on saanut elää kuin kana pellossa Samojen juttujen pyörittelyä ja koiran mietiskelyä, että miksi pitää totella, kun aiemmin ei ole tarvinnut. En noita kotitreenejä jännitä mitenkään, en uskoisi, että alitajuisestikkaan, vaan yritän pitää treenit kivana juttuna esim. leikkihetkien välissä.

Agissa treenit menee täysin päin prinkkalaa, koska Raxulle iskee hallilla kamala pelkopaniikkireaktio, mistä pitäisi ihan ekana päästä eroon (lisää voi lukea täältä). Keskiviikkona olisi seuraavat agitreenit ja harkitsen kovasti menemättä jättämistä, sillä en halua vahvistaa enää enempää koiran huonoja kokemuksia, koska oon itse stressanut jo etukäteen noita seuraavia treenejä, jos toi edellisen kerran fiasko tapahtuisi uudestaan

muoks. teen ja touhuan Raxun kanssa kyllä ihan kahdestaankin, että se saisi omaa aikaa ja omaa tilaa mun kanssa; ollaan käyty koirapuistoilemassa, metsässä ja treenikentällä näin esimerkiksi. Lisäksi leikin Raxun kanssa ihan kahdestaan päivittäin.

^Mulla ainakin ton oman koiran kanssa aktiivisuuteen ja innokkuuteen vaikuttaa vahvasti se, että onko se ollut hölläilypäivällä ja onko se saanut ruokaa ennen treenejä. Hölläilypäivä tarkoittaa esim kevyet pissatukset kävellen (15min) ja sitten pötköttelyä kainalossa. Seuraavana päivänä on toiminta vähän raivokkaampaa. Ehkäpä kannattaisi tehdä ainakin niin, ettei joka päivä treenaa. Tai pitää välillä esim. viikon treenitauon kokonaan, että siitä ei tule pakkopullaa.

Lisätään: Ja joskus treenit voisi olla vain se kaksi toistoa ja sitten kunnon leikkihetki. Eli ihan superlyhyitä juttuja, eikä oikeasti vaadi hirveästi paljoa yhtään jos koiralla ei ole siihen (vielä) motivaatiota. Itse tekisin ehkä tositositosi lyhyissä erissä, 5min voi olla liikaa.

Luin ton agilityhallireaktion ja ennen kun lähtisin enemmän maalailemaan piruja seinälle, veisin sen koiran kerran ERI halliin, missä se viimeksi oli. Meillä ei oo vastaavanlaista ongelmaa ollut, mutta jos sieltä löytyisi joku muu halli, joka sitä ei pelottaisi tai sitten jos olisi ulkokenttä agitreenejä esim. ensi kesänä. On kyllä tosi outo reaktio, luulisi että koira on tottunut huoneen näköiseen tilaan... mutta eihän sitä tiedä, jos vaikka ulkona kauempana kuului joku ääni, esim pamaus ja se sen yhdisti siihen tai jotain muuta. Ei voi ikinä tietää. :( Mutta jos oikeasti koiraa pelottaa aina agihalleissa niin ehkä se homma on sitten siinä. Varsinkin kun siltä menee noin selkeästi toimintakyky, eikä ole vain pientä häntäkoipien välissä kyhjötystä.

Tosi jännä toi Raxun reaktio hallissa. Mitäköhän se on pelästynyt noin pahasti... Jotenkin vaikuttaa siltä, että joku aiempi kokemus vaikutti sen reaktioon, kun pelko oli niin vahva. Se voi olla tyyliin jonkun toisen koiran haju, joka tuo mieleen jonkun ikävän tapahtuman. Onko Raxulle sattunut jotain ikäviä kokemuksia pentuna? Ja oliko toi sen eka kerta koulutushallissa? Kurjaa, jos teiän agiura jää tollasen takia. :(

kiivilintu kirjoitti:

^ Eli siis mun tarttisi jättää tekemättä juttuja sen kanssa? Jostain oon ollut lukevinani, että just se, että mä olen se ihminen joka ruokkii ja lenkittää, vahvistaisi sitä, että mä olen se sen oma ihminen, mitä oon tässä pyrkinyt vahvistamaan.

Eikun mä tarkotin sitä, että annat muittenkin touhuta sen kanssa. Teet ite sen kans paljon, mutta opetat sille, että ne muut ihmiset tekee sen kanssa ihan samoja asioita kun sä.

Ja jos se alkaa agililityssä sen apuohjaajan kanssa tekeen jotain, mä tekisin niin, että veisin koiran reunaan niin, että se näkee mitä sä teet ja sitten pyydät joltain toiselta koirakolta, että meet rapsutteleen sitä koiraa tai leikkiin sen kanssa vähän. Ideana siis, että koira näkee, että jos se on tyhmästi sä jätät sen ja se jää yksin, kun sä meet tekeen jotain kivaa toisen kanssa. Meillä ainakin toimii, tuolta suorastaan nousee savu päästä, kun näkee, että mä hoivaan toista ja ennenkaikkea, jos annan toiselle ruokaa. Tottakai suhteen pitää olla kunnossa, ei se sitten toimi, jos koira ei oo yhtään kiintyny suhun eikä tunne sua omakseen.

Sen hallijutun suhteen mäkin menisin uuteen halliin ja tekisin vaan kaikkee kivaa ja sellasta, mitä koira osaa. Jos koira ei osaa agilityä, se on sille uusi ja vaikea asia yhdistettynä uuteen paikkaan ja uusiin hajuihin ja häiriöihin voi olla koiralle kauhistus. Ja hallihan on rakennettu aivan eri tavalla kuin talo, siinä on erilaiset äänieristykset ja huoneita usein vähemmän ja erikokoisia normaaleihin huoneisiin verrattuna, jolloin ääni kulkee rakenteissa eri tavalla.

Meilläkin tämä menee lukkoon tehdessään uusia juttuja sisällä, me siis joudutaan opettelemaan kaikki ensin ulkona ja sitten vasta sisällä. Mä uskon, että tämä toimisi samoin myös hallissa, se vain piippaisi eikä pystyisi keskittymään. Me jouduttais alottaan hallissa sellasesta asiasta kuin namin syönti, vaikka tää jossain muualla seuraisi, tekisi paikallamakuun ja vetäisi agilityradan läpi ilman mitään ongelmia.

Tutuli kirjoitti:

Tosi jännä toi Raxun reaktio hallissa. Mitäköhän se on pelästynyt noin pahasti... Jotenkin vaikuttaa siltä, että joku aiempi kokemus vaikutti sen reaktioon, kun pelko oli niin vahva. Se voi olla tyyliin jonkun toisen koiran haju, joka tuo mieleen jonkun ikävän tapahtuman. Onko Raxulle sattunut jotain ikäviä kokemuksia pentuna? Ja oliko toi sen eka kerta koulutushallissa? Kurjaa, jos teiän agiura jää tollasen takia. :(

Kyselin entiseltä omistajalta, mutta ei se osannut sanoa mitään. Ei pitäisi olla ikäviä kokemuksia eikä se ole koskaan aiemmin parkkihalleissa yms. saanut mitään kohtausta vaan ollut ihan normaali. Treenihallissa ei ole aiemmin käynyt.

Ohan se joo aika ikävää, kun sitten on kaksi koiraa, joiden kanssa ei voi treenata tosissaan vaikka kummastakin oli tarkoitus saada treenikoira

^Mua suruttaa sun puolesta. Oisko se sitten ollut niin outo uusi paikka, että siksi sai tuommoisen hädän aikaiseksi. Mutta kyllä varmaan vielä kannattaa käydä tosiaan siellä tai eri hallilla, ihan rauhallisesti katsomassa onko se vielä niin kauhea paikka.

Mua kanssa harmittaa niin ettei ole itku kaukana, kun tällä hetkellä näyttää siltä että saan haudata treenihaaveet Huomenna olisi ohjatut ja torstaiksi ja perjantaiksi tein hallivarauksen myöhäisillaksi, niin mennään kokeilemaan. Avokin kanssa puhuttiin kyllä, että mikäli reaktio vielä huomenna ohjatuissa on tollainen niin en jää kovin pitkäksi aikaa katselemaan ettei vaan paniikki lisäänny. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Siirryn kohta postimerkkien keräilyyn, alkaa olemaa sen verran huonoa onnea matkassa näiden kanssa.

Melkoisen hurja reaktio tosiaan! Mitä hallilla tarkalleen ottaen tapahtui kun menitte sisään vai oliko se siis ihan tyhjillään? Sen verran raju reaktio, että vaikeaa uskoa muuten normaalin koiran saavan noin rajua reaktiota ilman, että taustalla on joko huono kokemus jostain jonka yhdisti tilanteeseen tai että jokin ympäristön tapahtumissa laukaisi reaktion. Eihän koiraa voinut sattua mihinkään, joutuiko se hyppäämään esim. kynnykselle/kynnyksen yli sisään tullessa, olisiko sitä voinut pistää ampiainen tms.?

Me ajettiin pihaan. Otin koiran autosta, lähdettiin kävelylle. Ei ontunut, ei näyttänyt/vaikutanut oudolta. Käveltiin 20min leppoisaa kävelyvauhtia, nuuskuteltiin. Tultiin pihaan ja sitten ovesta sisälle. Raxu tuli mun perässä, kuten oon opettanut että ovista tullan. Parin metrin päässä _näkyvillä oli kouluttaja, joka sanoi moikat. Muuten oli tyhjää. Sitten meni parikyt sekunttia ja koiralle iski paniikki.

En usko, että se kouluttaja säikäytti, koska se reaktio ei alkanut heti sen jälkeen, kun se oli moikannut. Tutkin tietenkin koiran, kokeilin jalat ja muut, mutta ei aristanut mitään eikä myöskään näkynyt muita merkkejä että olisi sattunut tms. Ei joutunut hyppäämään, ihan tasainen lattia oli.

Entinen omistaja ei osannut sanoa mitään, ei ole kuulemma koskaan mitään pelännyt tai säikkynyt. Oon jonkun verran itseäni syyttänyt, että mitä jos mä tietämättäni alitajuisesti jännitin (vaikken keksi mitään syytä siihen) ja siksi koiralle kävi noin. Mutta hurjan kuuloinen reaktio tohonkin nähden.

Harmittaa tosi kovaan kyllä toi reaktio + toi yleinen treenihaluttomuus ja treenaamisen vaikeus. Etenkin kun koira on muuten luonteeltaan mitä mainioin, istuu hyvin laumaan ja on ihana persoona. Jotenkin olisi vaan oleellista, että se istuisi myös mun elämään treenien osalta

Mullahan tuo Pessi on suhteellisen toimintakyvytön ja uhkia ympärilleen jatkuvasti kuvitteleva kaveri, ja saattaa menettää rohkeutensa vaikka jonkun hajun takia. Tosin noin kovaan paniikkiin se ei ole koskaan mennyt.

^^ Miten Raxu reagoi ääniin, olisiko voinut kuulua jotain, mitä se olisi pelästynyt?
Hipulla oli kesällä tuollainen samanlainen omituinen paniikkireaktio juuri agilityhallilla. Se oli siellä käynyt jo 1,5 vuotta ja sitten vaan tapahtui yhtäkkiä jotain. Meni pari kertaa ja sitten se pystyi äärimmäisen korkean työmoraalinsa ansiosta voittamaan ongelmansa ja nykyään treenaa taas normaalisti. Hippu on ääniherkkä, ja me ollaan epäilty, että jokin ääni olisi syypää siihen paniikkiin. Toi koira nyt on kyllä muutenkin niin outo ja arka ja pimee tyyppi, että sen pään sisällä olisi kiinnostavaa päästä joskus käymään...

Mutta noin muuten, Raxu on kumminkin vasta nuori ja ollut sulla vähän aikaa, joten teillä on kyllä hyvin aikaa vielä! Mun on ollut ainakin huomattavasti vaikeampi saada samanlaista suhdetta Lillin kuin mitä Hipun kanssa on ihan selkeästi jo pelkästään siksi, että Lillillä on tässä toinen koira, joka leikkii sen kanssa. Ei mun leikit oo jostain kumman syystä yhtään niin hyviä kuin Hipun leikit!

Muok. väkä.

Raxu on normaalisti tosi rohkea. Ihmeellisistä äänistä korvat menee luimuun ja häntä laskee, hetken ihmettelee ja sitten on taas elämänsä voimissa. Ja ne äänet saa olla tosi ihmeellisiä. Esim. kovaäänisesti ohikiihdyttävät autot aiheuttaa lähinnä sellainen "siistii mikä se oli mennään kattoo!!!" -reaktion.

Mä kanssa tiedän, että mikäli Jedin kanssa noin kävisi, se onnistuttaisi selättämään, koska Jedillä on tosi kova luotto muhun ja se tulisi mun takia vaikka läpi harmaan kiven, koska meidän side on niin luja. Raxu nyt kuitenkin on kodinvaihtaja, en oo ollut sen kasvussa ja kehityksessä mukana alusta asti ja meillä toi side ei ole tietenkään samaa tasoa. Näin jälkeenpäin ajatellen toi kodinvaihtajan ottaminen treenikaveriksi ei ehkä ollut se järkevin vaihtoehto ja nyt sitten ilmaantui vielä tällainenkin.

Mä olen huomannut, että mitä enemmän mun koira on ilman huomiota, sen paremmin se tekee treeneissä. Mä olen ainoa ihminen, joka sen ruokkii, ulkoiluttaa, hoitaa, treenaa. Kakarat rapsuttelee ja joskus leikittää sitä sekä toi (mä en nyt keksi tähän mitään nimikettä..) tyyppi rapsuttelee ja hössöttää sen kanssa täällä käydessään. Mä en leiki koiran kanssa kuin treeneissä enkä muutenkaan kotona välttämättä huomioi koiraa kovin paljon (tyyliin koira nukuisi sängyssä tai makaisi sohvalla vieressä). Tähän mennessä koira ei ole joutunut olemaan paljoakaan yksin (jos vertaa esim. työsäkäyvän ihmisen koiraan). Nyt aloitin yhden kurssin ja koira on ollut pari päivää yksin kotona 5-7 h/päivä. Eilen en juuri huomioinut koiraa ollenkaan (rapsutellut tms). Tänään treenatessa koira oli ihan superhieno! Muutenkin oon huomannut, että jos toi on ollut vähällä (mun) huomiolla ja mahdollisesti myös vähällä liikunnalla, on intoa tekemiseen paljon enemmän.

Toki ton tekemisen ilon eteen on tehty aiemmin paljon töitä.. Koira sai jossain vaiheessa kaiken ruokansa vaan mun kädestä tai piiloteltuna tms "työtä tekemällä". Lisäksi viime talvena oon ite opetellut olemaan maailman kivoin tyyppi, jonka luo kannattaa tulla ja jota kannattaa totella. Nyt mun ei enää tarvi riehua, juosta, kimittää jne niin paljoa kuin silloin, koska koira on keksinyt, että toi on superkiva silloin kun teen asiat kunnolla. Treenaamisen sijaan me käydään myös leikkimässä treenikamat (koiralla treenipanta ja mulla liivi) päällä. Joka kerta treenit alkaa samalla tavalla (=paikkamakuu). Ohjattuihinkin treeneihin mennessä teen ensin edes ihan lyhyen paikkamakuun. Toki mulla on koira, josta naukunen on sanonut "mä en oo ikinä tavannut koiraa, joka tykkäis ihmisistä noin paljon" (sen jälkeen kun mun koira oli siellä viikonloppuhoidossa).

Ai niin.. Meillä kaikki treenit loppuu siihen että leikitän tota oikein kunnolla narupallolla, jota saa kiskoa ja noutaa vuorotellen. Ohjattujen treenien jälkeenkin mä jään aina leikkimään koiran kanssa, kun muut lähtee kotiin. Oon huomannut, että toi auttaa koiraa motivoitumaan siihen treenaamiseen paremmin, koska lopuksi on superkivaa. Auttaa myös kokeissa, koska koira tietää, että kehässä tehdään töitä ja sit sen jälkeen leikitään (ja leikkimisen jälkeen saa vielä namia ison kasan).

Musta tuntuu, että ihmisten tietynlainen välinpitämättömyys on Raxulle niin luonnollinen asia että huomioimattomuus ei tässä tapauksessa auta. Koira on kiivilinnun kertoman mukaan rotunsa edustajaksi poikkeuksellisen avoin ja ihmisrakas, kyse siis tuskin on pidättyväisyydestä, vaan ehkä ennemmin siitä että koiralle ihmisen kanssa toimiminen ja yhdessä työskentely on aivan vieras käsite. Koira innostuu kun lauman muita koiria leikitetään, mutta se hakeutuu tällöin muiden koirien seuraan, ei niiinkään leikittäjän, eli sen kanssa ei ehkä ole vietetty tarpeeksi kahdenkeskeistä aikaa ja opeteltu leikkimään, toimimaan ja palkkautumaan. Koira on myös aiemmassa kodissa asunut useamman koiran kanssa ja se on hankittu ilmeisesti hyvin erityyppiseen tarkoitukseen kuin johon kiivilintu sen otti. Tässä on varmaan myös tietynlainen "kulttuurishokki" kun on tottunut siihen että edellisen koiran ollessa vuosikas oli sen kanssa tehty satoja tunteja töitä ja se oli varmasti enemmän kuin peruskoulutettu.

Mä varmaan kokeilisin, että löytyykö esimerkiksi sellaista ruokapalkkaa mikä olisi vaan ylitse muiden. Sisäelimiä, jauhelihaa, nakkeja, kosteita teollisia nameja yms. Jotain sellaista ihanaa, minkä vuoksi koira soutaisi soutuveneellä Kiinaan ja takas. Tai tarjoaisin erilaisia leluja, vinkuvia, rapisevia, noudettavia, vedettäviä... Keskittyisin kovasti siis etsimään sitä, mistä koira palkkaantuu niin paljon että yhteistyö alkaa sujumaan. Tällaiset back to basics-neuvot on vaan varmasti kauhean turhauttavia, mutta ei kai tossa muuta oikein voi kuin aloittaa ihan alusta. Mä kyllä uskon että hyvä koira siitä tulee, vaikka aikaa menisikin!

Ronihan on vaikea motivoida juurikaan millään. Työskentely on lllaaaaaaaaaaaaaaaiskaaa ja ponnetonta.
Nyt olen huomannut, että jos sille pitää sellaisen "paineidenkeruupäivän" eli ei lenkkeilytä, käyttää vaan kuspas-kiekalla niin seuraavana päivänä on vähän parempi tahti jo esim tottistelussa.
Nyt tosiaan ollaan käyty koklailemassa agilityn alkeita ja siellä se on energinen ja iloinen, aivan erikoira!

Minä kaipaisin Ronille sitä, että se olisi iloinen ja palkkaantuisi kehuista. Tuntuu ettei sitä kiinnosta kuhumiset ollenkaan, tokko edes häntä heilahtaa Vaikka kuinka yrittää korkealla äänellä kimitellä ja kyyristellä niin ei, harvemmin joo,mutta ylensä vaan katsahtaa epäuskoisena ja lähtee menee

^ Tuollaisella koiralla niiden kehujen täytyy periaatteessa olla lupaus siitä "oikeasta" palkasta. Kaikki koirat eivät vain kehuista niin välitä. Kun tarpeeksi usein namia tai leikkiä edeltää lässytykset, niin koiran mielenkiinto herää jo niiden lässytysten kohdalla.

Liinuska kirjoitti:


Nyt tosiaan ollaan käyty koklailemassa agilityn alkeita ja siellä se on energinen ja iloinen, aivan erikoira!

Minä kaipaisin Ronille sitä, että se olisi iloinen ja palkkaantuisi kehuista. Tuntuu ettei sitä kiinnosta kuhumiset ollenkaan, tokko edes häntä heilahtaa Vaikka kuinka yrittää korkealla äänellä kimitellä ja kyyristellä niin ei, harvemmin joo,mutta ylensä vaan katsahtaa epäuskoisena ja lähtee menee

Mieti mitä teet toisin agilityssä ja kuinka voist käyttää esim. agitreenien vauhdikkuutta ja palkkaustapoja hyödyksi tokossa.
Mun mielestä siitä, että koira ei palkkaannu kehuista ei kannata ottaa stressiä vaan ottaa mieluumin vaan vastaan se fakta, että se on ihan koirasta kiinni mistä se palkkaantuu eikä ole mitään itseisarvoista että koira oma koira palkkaantuu jostain tietystä jutusta kunhan jostain palkkautuu. Ei ole ns. oikeaa ja väärää palkkaa vaan vain hyviä tai huonoja palkkiota. Vastaavasti jos joku ihminen ei tykkää salmiakista, niin eipä se sen eteen mitään viitsi tehdäkään.
Toki, kuten innna sanoi, niin opettelun ja klassisen ehdollistamisen kautta kehutkin voivat saada koiralle merkityksen kun yhdistät ne aina johonkin sellaiseen asiaan, kuten leikkiin tai ruokaan, jota se jo itseisarvoisesti arvostaa.