Koirat.com

Kehuille tosiaan kannattaa rakentaa se arvo jos niitä haluaa käyttää. Meillä kehusanoja on mm. mahtava, hieno ja jes, joita siis käytän kesken suorituksen. Kehusanojen jälkeen sit tulee palkkasana. Noilla kehusanoilla voi myös rakentaa sitä palkan odotusta. Eli eka sanoo hieno ihan neutraalilla äänensävyllä, seuraavaan kehuun lisää jo vähän intoa mukaan ja jatkaa tätä kunnes on palkkasanan paikka + bileet pystyssä. Koira alkaa siis keräämään itseensä sitä jännitettä kun se tietää palkan olevan tulossa kehusanojen myötä.

Meillä toi on oppinu, että kun sanoo jotain hy-, hi-, he-, ki-, ma-alkusta toi on silleen "namiiiiiiiiiii!!!!". Kesken seuruun jos sanoo esim. hyvvää niin tuo tulee tiiviimmäks ja ryhdistäytyy. On siis oppinu, että namia on tulossa. Eikä mitään erikoista tuon eteen oo tehty, vaan aina (tai melkein aina) hyvä yms sanan jälkeen on tullu nakkia naamaan.

Ja meillä siis toimii superpalkkana se, että saa hypätä esteen yli, tai se, et saa tehä jonkun vauhdikkaan tempun. Ja seuruussa palkkautuu kans tosi hyvin siitä, että saa pujotella mun jalkojen välistä. Tai sitten joku luoksetulo, namit tai lelut ei vois pätkän vertaa kiinnostaa, mutta sitten kun seison tylsänä paikallaan ja se yrittää saada mut ilostuun sen kanssa niin sitten se on taivaissa, kun ilostun sen kanssa.

Että rohkeasti vaan niitä omia palkkoja ettimään, se voi olla ihan mikä vaan, meilläkin tuo tekee ihan eri motivaatiolla, jos näkee, et jonkun auton takaluukku on auki, se haluaa päästä sinne.

Strikku kirjoitti:

Kesken seuruun jos sanoo esim. hyvvää niin tuo tulee tiiviimmäks ja ryhdistäytyy. On siis oppinu, että namia on tulossa.

Tässähän on käynyt siis tavallaan niin, että "hyvä"-sanasta on tullut käsky jonka kuultuaan koira korjaa suoritustaan paremmaksi ja saa tästä palkan? Eli näin on ketjuttunut että "seuraa" -> seuraamista -> "hyvä" -> parempaa seuraamista -> palkka. Ei varsinaisesti tämän otsikon alle enää sovi, mutta tulipa mieleeni.

Meillä on käytössä sellaisia tiettyjä korjaussanoja (yleisin "a-pap") josta Jedi tietää, että nyt pitää ryhdistäytyä, esim. jos alkaa edistämään seuratessa. Eihän noita saa tietenkään kokeessa käyttää, mutta toimii hyvin treenatessa muistuttamassa, että miten homma menikään silloin, kun aivot jää narikkaan.

On meilläkin "höpöhöpö", mutta oon pyrkinyt esimerkiksi tuossa seuruussa siihen että jossei se lähde heti kättelyssä niin kuin pitäisi niin sitten vapautan koiran ja otan uusiksi, juuri siksi ettei koira opi että liikkeen saa aloittaa miten sattuu ja korjata erillisestä käskystä.

Muoks. epäloogisuuksia pois.

Mä oon huomannut, että en voi kesken radan esim sanoa edes hyvä, koska koira tulee luo ja on sillei "anna nakki". On näköjään niin oppinut ton sanan että silloin saa nakkia eli silloin on tehnyt oikein. Eli periaatteessa se hyvä on se palkkasana meillä.

Mä myönnän sen, et ton seuruukäsky on enemmän hyvä-sana kun "seuraa". En ole koskaan jaksanu sen enempää asiaan perehtyä, mutta ainoo tepsivä ois varmaankin se, et muodostais tosta "seuraa"-käskystä merkitykseltään sellaisen, joka kattaa kontaktissa vasemmalla puolella kävelemisen ja on myös merkki "palkka tulossa".

Meillä jos joku menee pieleen sanon upsista tai uppista ja alotan alusta.

Meillä saa agiradalla juosta makkaraketjuja heilutellen ja nakkeja ja hampurilaisia huudellen, mutta tuo vaan painelee eteenpäin. Tolle agi on itsessään niin palkitsevaa (josta syystä emme sille harrastuslinjalle lähteny), että kaikki muu kalpenee sen rinnalla. Toi oikeesti heittää kuperkeikkaa, kun näkee puomin sisältävän agiradan. On mullakin eläin.

virtahepo kirjoitti:

Mä oon huomannut, että en voi kesken radan esim sanoa edes hyvä, koska koira tulee luo ja on sillei "anna nakki". On näköjään niin oppinut ton sanan että silloin saa nakkia eli silloin on tehnyt oikein. Eli periaatteessa se hyvä on se palkkasana meillä.

Meillä Jedillä kanssa Mä aloin vasta nyt Jedin kanssa naksuttelee, koska sillon pentuaikana se oli mun mielestä jotenkin niin tyhmää ja hankalaa että se sitten jäi parissa viikossa, koska piti saada joku keino palkata oikein tehdystä työstä niin että koira tietää että vielä jatketaan ja toi naksuttelu on ollut oiva keino siihen. Vaikka oonkin edelleen skeptinen sen suhteen, että toimiiko se ja että mistä tiedän millon koira mieltää sen palkaksi. Tällä hetkellä naksuttelen edelleen jokaisesta oikeasta liikkeestä että saan vahvistettua naksun merkitystä.

Täällä oli mun mielestä hyvä ja selkeä juttu siitä, miten naksuttelussa edetään. (Jutussa on kolme sivua. Muille sivuille linkit vasemmassa reunassa.)

Mä oon joutunut opettamaan koiralle erikseen sen, ettei "hyvä" tarkoita "lopeta vaan, namia tulee". Alkuun khejune jälkeen piti toistaa toiminnon käskysana. Esim. seuraamisessa tää toimii nykyään oikein hyvin eikä "seuraa" -sanaa tarvi enää toistaa kehun jälkeen. Meillä myös vaikuttaa se, katsonko mä koiraa kehuessa vai en. Tokossa koira tietää, että toiminta jatkuu, jos en katso koiraa. Jos katson kun kehun on liike loppunut. Kokeessa en katso koiraa kuin sivusilmällä korkeintaan ennen liikkurin kiitosta. (Tokoilijoille vinkiksi, että toi koiran katsomattomuus kannattaa opetella jo hyvissä ajoin, koska siitä voi olla vaikea päästä eroon. Mun koiralle piti ainakin erikseen opettaa, että ne asiat on tehtävä/mä puhun koiralle, vaikken katso siihen.)

Naksutellessa meillä naksaus taas tarkoittaa "hyvä, teit oikein, namia tulee, saat lopettaa". (Tästä on ollut keskustelua palstalla jossain, mutten mitenkään pysty muistamaan missä.)

Strikku kirjoitti:

Mä myönnän sen, et ton seuruukäsky on enemmän hyvä-sana kun "seuraa". En ole koskaan jaksanu sen enempää asiaan perehtyä, mutta ainoo tepsivä ois varmaankin se, et muodostais tosta "seuraa"-käskystä merkitykseltään sellaisen, joka kattaa kontaktissa vasemmalla puolella kävelemisen ja on myös merkki "palkka tulossa".

Mun ideaalimaailmassa olen rakentanut koiralle niin suuren motivaation tekemiseen ja käskyjen noudattamiseen, että sen sijaan, että käskyt merkitsisivät koiralle jotain mitä sen on "pakko" tehdä, niin käskyt merkitsisivät koiralle lupaa tehdä jotain sellaista, mistä se saattaa saada palkkion. Tällöin koira oikein odottaa saavansa kuulla käskyn, ja päästä tekemään. (Ihan vielä en tosin aina ole tässä ideaalimaailmassa
Naksulla tai palkkiosanalla taas on vain yksi yksiselitteinen merkitys: hyvä, teit oikein palkka tulossa mahdollisimman pian. Siihen ei sisälly mitään vaatimuksia toiminnan lopettamisesta tai jatkamisesta, vaan se on minun käytössäni vain ja ainoastaan sekundäärivahviste, joka kertoo että palkkio on tulossa. Toki, jos palkkio on riittävän hyvä ja vaatimustaso riittävän matala (jolloin myös vahvistetiheys on riittävän suuri) niin, että koira haluaa nähdä vaivan saadakseen palkkion uudestaankin, niin tottahan toki koira silloin jatkaa ja tosiaan yrittää saada sen palkkion uudestaankin. Jos taas se primääripalkkio ei koiraa riittävästi kiinnosta, kriteeri on liian korkealla ja/tai vahvistetiheys on liian suuri, niin koira lopettaa homman siihen, koska se ei koe kannattavaksi jatkaa. Siinä tilanteessa kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mitä ko. koulutuksessa täytyy muuttaa, jotta koira olisi omasta halustaa kiinnostunut jatkamaan hommia.

kiivilintu kirjoitti:

Vaikka oonkin edelleen skeptinen sen suhteen, että toimiiko se ja että mistä tiedän millon koira mieltää sen palkaksi.

Naksu toimii sekundäärivahvisteena siinä vaiheessa kun koira on yhdistänyt sen siihen primäärivahvisteeseen (esim. ruoka tms. mitä koira itsessään haluaa). Yleensä tämä yhdistäminen tapahtuu jo ihan muutaman toiston jälkeen jos vain naksautus on kuulunut samalla hetkellä/juuri ennen kun koira saa sen primäärivahvisteensa.

Vuorisumu kirjoitti:

Mun ideaalimaailmassa olen rakentanut koiralle niin suuren motivaation tekemiseen ja käskyjen noudattamiseen, että sen sijaan, että käskyt merkitsisivät koiralle jotain mitä sen on "pakko" tehdä, niin käskyt merkitsisivät koiralle lupaa tehdä jotain sellaista, mistä se saattaa saada palkkion. Tällöin koira oikein odottaa saavansa kuulla käskyn, ja päästä tekemään.

Haluaisitko laittaa tietoa yksärillä vähän siitä millä tavoin olet lähtenyt rakentamaan koiralle suurempaa motivaatiota tekemiseen ja käskyjen noudattamiseen? Meillä, kun on tällä hetkellä operaationa kerätä enemmän motivaatiota ja intoa yhdessä tekemiseen, mutta en tiedä miten edetä asian kanssa.

Naksuttimen idean tuo tietää.

Meillä mikä tahansa höpinä käy kehuista ja innostaa koiraa kunhan se tulee ihan sydämestä! Sama korjaussanan kanssa. Eli ei näytä niinkään olevan merkitystä sillä mitä sanoo, kuin sillä miten sanoo. Jos sanon hyvä ihan anee misesti niin sama kun en sanois mitää. Ja oikein loistavasta suorituksesta namia, mutta aikas satunnaisesti.

kiivilintu kirjoitti:

Onko mun ylipäänsä mahdollista saada meistä yhteentoimiva harrastuskoirakko kun koira ei ole ollut mulla pennusta asti?

En usko että tämä olisi syy siihen, jos homma ei toimi. Toki koira voi vain olla sellainen, ettei siitä koskaan (tai ainakaan kovin helpolla) "kunnon" harrastuskoiraa saa. Itsellä on kodinvaihtajana 7 kk:n ikäisenä tullut ilman rajoja elänyt husky, jonka luen kyllä varsin hyvin toimivaksi harrastuskoiraksi ja meillä on nykyään suhde, jollaisen koiran kanssa haluankin saavuttaa. En siis itse usko, että kodinvaihtajuus suoranaisesti vaikuttaa asiaan, mutta yksilöllisyys toki vaikuttaa.

Komppaan Angatia. Itselläni ei asiasta tosin ole muuta kokemusta kuin opaskoirien kohdalla. Ne luovutetaan käyttäjilleen yleensä parin vuoden ikäisinä ja ensimmäinen vuosi on usein vaikea, mutta kun luottamuksellinen suhde koiraan on luotu niin koirakko toimii kuin olisi aina tehnyt yhteistyötä. Tärkeintä on että ihmisen ja koiran persoonallisuudet käyvät yhteen. Tietty opaskoirien kohdalla jo opaskoiraksi valikoitumisvaiheessa on paljon karsintaa, jolloin ne huonommin sopeutuvat yksilöt yleensä on pelistä pois, mutta juu... Tsemppiä!

Angat kirjoitti:

[quote=kiivilintu]Onko mun ylipäänsä mahdollista saada meistä yhteentoimiva harrastuskoirakko kun koira ei ole ollut mulla pennusta asti?

En usko että tämä olisi syy siihen, jos homma ei toimi. Toki koira voi vain olla sellainen, ettei siitä koskaan (tai ainakaan kovin helpolla) "kunnon" harrastuskoiraa saa. Itsellä on kodinvaihtajana 7 kk:n ikäisenä tullut ilman rajoja elänyt husky, jonka luen kyllä varsin hyvin toimivaksi harrastuskoiraksi ja meillä on nykyään suhde, jollaisen koiran kanssa haluankin saavuttaa. En siis itse usko, että kodinvaihtajuus suoranaisesti vaikuttaa asiaan, mutta yksilöllisyys toki vaikuttaa.[/quote]

Vuorisumu kirjoitti:

Mun ideaalimaailmassa olen rakentanut koiralle niin suuren motivaation tekemiseen ja käskyjen noudattamiseen, että sen sijaan, että käskyt merkitsisivät koiralle jotain mitä sen on "pakko" tehdä, niin käskyt merkitsisivät koiralle lupaa tehdä jotain sellaista, mistä se saattaa saada palkkion. Tällöin koira oikein odottaa saavansa kuulla käskyn, ja päästä tekemään.

Tiitus kirjoitti:

Haluaisitko laittaa tietoa yksärillä vähän siitä millä tavoin olet lähtenyt rakentamaan koiralle suurempaa motivaatiota tekemiseen ja käskyjen noudattamiseen? Meillä, kun on tällä hetkellä operaationa kerätä enemmän motivaatiota ja intoa yhdessä tekemiseen, mutta en tiedä miten edetä asian kanssa.

Naksuttimen idean tuo tietää.

Muakin kiinnostais tietää, miten Vuorisumun ideaalimaailma luodaan/mistä aloitetaan. Olisiko vuorisumu ystävällinen, ja kertoisi minullekkin?

Miten Vuorisumu rakentaa palkkaamattomuuden? :)

Mä ymmärsin, että puhe on nimenomaan Vuorisumun ideaalimaailmasta - eli jos vaan mahdollista, niin koira nauttisi tekemisestä niin, että seuraavan liikkeen suoritus olisi sille riittävä palkka. Näinhän usein onkin esim. arvokisoissa kisaavien koirien kohdalla (joista yli 90% on bordercollieita, väittäisin että hyvin suuri osa muunrotuisista koirista tekee töitä pelkästään palkan vuoksi).

Myös mun koira nauttii tekemisestä ja kyllä sille osa liikkeistä on ns. palkkaliikkeitä. Noudot ovat tosi kivoja, samoin luoksetulo. Uskoisin sen myös ihastuvan ruutuun, kunhan sen kunnolla oppii - nytkin se treeneissä kyllä suht hyvin hakeutuu ruudun tuntumaan. Seuraamisestakin se pitää kovin. Uskon, että koiran luonteella on suuri merkitys tässä asiassa, sillä tuo on energiaa pursuava ja toimintaa janoava pieni koiraeläin, ja sillä on "munaa" ja röyhkeyttä tavoitella palkkaa ja tehdä aina täysillä. Enkä ole koskaan antanut sille vaihtoehtoa olla tottelematta, arkielämässä ja alkeisopetuksessa siis. Tietysti myös palkkauksen kanssa olen siinä mielessä onnekas, että koiralle kelpaavat kehut, taputtelut, leikkiminen lelulla ja ilman sekä ruoka.

Esimerkiksi vanhempi koirani on täysin erilainen. Ahne se on ja tykkää kyllä tehdä, mutta siitä puuttuu se röyhkeys ja ylitsepursuava innokkuus ja voima, mitä nuoremman koiran tekemisessä on. Sille olen myös opettanut palkattomuuden aivan liian myöhään, ja se kyllä tunnistaa koetilanteen. Nuorempi taas tekee parhaansa loppuun saakka, sen kanssa tosin on treenattu koetilanteita paljon enemmän sen ikään nähden. On silti välillä vähän masentavaa miettiä, että 4-vuotiaana vanhempi koirani oli jo saanut 2 koularia ja kisasi voittajaluokassa, kun tällä nuoremmalla on tasan yksi ykköstulos ja loput kakkosia, kolmosia ja nollia.. Mutta niin ne ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin.

Niin mäkin ymmärsin, että kyse on nimenomaan vuorisumun ideaalimaailmasta, mutta olis se kiva saada tuo joskus semmoselle tasolle, ettei tarttis kokoajan palkkaa (=vois mennä kokeisiin). Ja siihen tartten kyllä jonkun apua, ja toko-ohjaaja ei tule kyseeseen, koska siltä en ole saanut yhtäkään neuvoa, joka tuon kanssa ois toiminu, en muuta noissa tokotreeneissä tee, kun kertaile omin ohjein.

Kaislus kirjoitti:

Mä ymmärsin, että puhe on nimenomaan Vuorisumun ideaalimaailmasta - eli jos vaan mahdollista, niin koira nauttisi tekemisestä niin, että seuraavan liikkeen suoritus olisi sille riittävä palkka. Näinhän usein onkin esim. arvokisoissa kisaavien koirien kohdalla (joista yli 90% on bordercollieita, väittäisin että hyvin suuri osa muunrotuisista koirista tekee töitä pelkästään palkan vuoksi).

Bordercollie on loppuen lopuksi aivan tavallinen koira. Ne tekevät töitä vain saadakseen siitä palkkaa aivan kuten muutkin koirat, myös siellä huipulla kisaavat. Ei bordercollieiden sisään ole rakennettu "tokoviettiä", "agilityviettiä" yms, joka saisi ne juoksemaan putkeen tai ruutuun vain siksi, että kentällä sattuu olemaan ruutu tai putki.

Bordercollielle kuin mille tahansa muullekin koirarodulle lähdetään rakentamaan erinomaista työskentelymotivaatiota palkkaamalla niitä oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Ne ehdollistuvat siihen, että kun ne tekevät jotain ohjaajan käskyjen mukaisesti, siitä seuraa palkka. Ei ehkä juuri heti suoritetun tehtävän jälkeen, mutta oikein liikkeitä ketjuttamalla, kestoa lisäämällä ja palkkaa satunnaistamalla saadaan koira oppimaan, että palkka voi tulla myöhemminkin. Kannattaa käydä kisoissa seurailemassa mitä ohjaajat tekevät koiriensa kanssa koesuoritusta ennen ja sen jälkeen ja mitä he tekevät itse koesuorituksen aikana. Koesuoritusten seuraaminen on muutenkin erittäin opettavaista.

Jokainen koira rodusta riippumatta kykenee kyllä oppimaan tokon liikkeet. Toiselle koiralle opettaminen on tietysti vaikeampaa kuin toiselle, mutta ei mahdotonta. Luonteella on merkitystä vain siinä miten vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia kyetään rakentamaan. Kuitenkin jokaisesta koirasta löytyy se iloinen ja reipas tekemisen meininki. Sen esille kaivaminen vain vaatii usein koiran ohjaajalta paljon.

Itse kykenen vihdoinkin olemaan tyytyväinen vanhemman koirani työskentelymotivaatioon. (Voisi se toisin välillä rauhoittuakin.) Sille on saatu rakennettua juurikin ehtymätön halu totella jokaista minun pienintäkin päähänpistoa. (Ja vain koska siitä saa palkkaa. ) On ihana huomata miten meidän ajatukset alkavat mennä yhteen ja koira tuntuu välillä tottelevan pelkällä ajatuksen voimalla. Matka tänne asti on ollut kuitenkin pitkä ja kivinen, ja vaatinut monia ja taas monia koulutukseen käytettyjä tunteja (sekä kirjaimellisesti hikeä, verta ja kyyneliä). Vielä on kuitenkin paljon tekemistä, ja ennen kaikkea minulla olisi paljon opittavaa, että päästään kaikkiin tavoitteisiimme.

Samanlaisen työskentelymotivaation haluan rakentaa nuoremmallekin. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta, mutta yritän muistaa, että vanhempikin oli ihan samanlainen saman ikäisenä. Suunta on kuitenkin oikea.

^Siis totta kai lähestulkoon koiralle kuin koiralle voi opettaa tokoliikkeet. :)

Mutta sitä ei voi kiistää, että bc:llä ja ajokoiralla on pikkuisen erilainen työmoraali. Bc:lle on helpompi rakentaa se "kivaa kun pääsee tekemään lisää"-mielipide kuin itsenäiselle metsästyskoiralle.