Koirat.com

Ou jee! Lähettelin kasvattajalle viestiä ja pentujen pitäis syntyi 15.5. ! Luovutus olis sitten siinä juhannuksen paikkeilla vissiin.

Hauska nähdä mitä Nuffe ja Churri tulee sanomaan vauvasta. :---)

Puoltoista viikkoa, eikä ees sitäkään aikaa. Enää voi vaan hioo ja vahvistella kaikkea epävarmempaa ja toivoa, et josko viimein nappais - tätä on meinaan tahkottu! 24. ja 25.4 Porvoo ja EVL täältä tullaan, toivottavasti viimeistä kertaa tämmöisessä paineessa! Ja meiltähän siis puuttuu kaksi ykköstä tokovalion arvosta :) Ja parin viikon päästä alkaa agilitytreenitkin, siitäkin ollut vuoden tauko, no josko kolmosiin kesän aikana nyt kuitenkin.

Niinja saksin Remsin tajuttomia haituvia veke plus harjasin pohjavillaa joku pari viikkoa irti ja nyt tuon ensimmäinen varsinainen karvanlähtö alkaa helpottaa. Coat kingillä ajattelin sen rungosta ja kauluksesta vielä vetästä, mut vasta parin-kolmen viikon päästä.

Kyllä tämä kevät tosiaan on ihanaa aikaa. :DDD

Tänään lenkillä ollessa koirat oli ihan innoissaan, kun pääsivät jo uimaan ensimmäisiin suliin lampiin ja lätäköihin. Siellä kemusivat minkä ehtivät.
Eeppisin tilanne kyllä oli, kun hiekkamontulla oli hirvittävästi lätäköitä ja puroja. Yksi puro (n. 10-20 cm leveä) sitten tuli ihan kohisten yhtä pientä mäkeä alas ja kuljetti mukanaan hiekkaa, mutaa ja kiviä. Meidän nuorimmainen sitten päätti, että on ihan hirvittävän jännää, kun vesi kohisee ja poukkoilee niin oudosti! Se meni asemiin, eli seisoi jalat levällään puron molemmin puolin. Sitten se tuijotti jotain epäilyttävää virtakohtaa ja yhtäkkiä tunki kuononsa ja päänsä siihen kohtaan.
Ai että nauroin itekseni! :D Ei oikeesti oo todellista miltä se koira näytti! Niin keskittyneenä tuijotti ja sitten tunki naamaa veteen. :---D Ja vesihän luonnollisesti virtasi suoraan sen päähän ja oikein levisi siihen. Koira näytti aika mahtavalta sen jälkeen.

Ja illemmalla äippä pesi tuon vanhimman muorin. Raukkaparka ei käynyt sen jälkeen juuri edes ulkona, mutta paleli silti illalla. :( Peittelin sen tiiviisti sohvalla viltin alle ja siinä se sitten nukkua tuhisi. Tai tuhisi niin kauan, kunnes nuorimmainen erehtyi luulemaan sitä tavalliseksi peittokasaksi ja käveli sen päälle... Muori tosin ei edes mitään sanonut, mutta nuorimmainen oli selvästi kummissaan, että onpas tämä peitto nyt jotenkin oudon kova. Siinä vaiheessa, kun penikka yritti pesää alkaa kaivaa, piti se nostaa pois, ettei nyt vanhusta ihan pahoinpitele. :'D

On kyllä ihana nyt lenkkeillä, kun alkaa metsäpolut olla sulana! ^__^ Kauhistutti kävellä teitä pitkin tässä kevättalvella. Yksikin päivä kävelin sellasen koiranvihaajan ohi, tuntui jotenkin häiritsevältä, kun se tuijotti ikkunasta meidän perään ihan tajuttoman pitkään. o__o Vaikka oltiin jo ohitettu sen talo pitkästi, niin ei kun kyttäsi. Ahdistavaa.
Samainen henkilö on jättänyt talonsa kohdalle tien toiselle puolelle joskus myrkytetyn näköistä ruokaa... Ihastuttavaa. Nykyisin painellaankin siitä ohi aika vikkelään, enkä anna koirien jäädä edes haistelemaan mitään. :o

Hei olisko mahdotonta jos suinkin kaikki jotka haluaa tai jaksaa niin vois vielä kerrata mitä koiria teillä on? Nimimerkinvaihdosten ja uusien käyttäjien vuoksi on vaikea muistaa mitä koiria kaikilla on.
Ois kiva kuulla iät, rodut, harrastukset yms muut perusasiat.

Nohh!
Täältähä löytyy ylikorkea sheltti Jesse, trikki väriltänsä. Harrastetaan aktiivisesti agilitya & tokoa, säännöllisen epäsäännöllisesti sitten taas vaikka ja mitä.

Oltiin tänään agittamassa kaverin & sen tipsun kanssa. Kepeille tulot kusi vähän, mut pikkujuttu ja se menee treenillä. Koira ei tosin jaksanu olla yhtään niin nopea kuin normaalisti kun siellä oli +27 astetta.. Kasvihuoneen huono puoli. Oli muuten hauska kokeilla kaverin tipsua, kun se on tommonen hidas ja on itte tottunu tohon pallosalamaan.

Mulla on siis 3.v punanen irlanninsetteri(: oli toinenkin koira, yorkki, mut se vietiin piikille viime syyskuussa :< olis täyttäny viime tammikuussa 18.v.

niin ja se setteri on ylikasvanu oli yorkkikin, mut siitä ei huomannu ku oli joka tapauksessa niin pieni. Se oli vähän liian roteva, ku niitten pitäs olla sellasii hentoja ja pikkusia :D mut maailman paras koira se oli<3 :'<

Meillä asustelee 3-vuotias kynitty mustavalkoinen schapendoes Poju, joka on oikeastaan vain seura- ja kotikoirana, mutta kyllä sen kanssa välillä otetaan tokoa ja temppuilua yms. Agility jäi pois selkävaivojen takia. Mätsäreissäkin kierellään välillä. Pojun turkki pidetään lyhyenä terveyssyistä. Lonkat, kyynärät ja selkä on kuvattu terveiksi.
Luonteeltaan Poju on iloinen, energinen, oppivainen, välillä itsepäinen ja itsenäinen, lähimmilleen uskollinen ja vieraita kohtaan hieman pidättyvä, vahtiviettinen ja mukavuudenhaluinen. Muistuttaa välillä vähän liikaakin kissaa :D

http://i40.tinypic.com/260u07l.jpg

Ja sitten on 1-vuotias mustavalkoinen bordercollienarttu Nemi, joka tuli harrastuskoiraksi ja asuu meillä sijoituksessa. Tällä hetkellä tokon ja temppuilun lisäksi harrastellaan näyttelyitä ja mätsäreitä ja mahdollisesti myöhemmin tulee mukaan myös agility (jos terveys sallii) ja jokin pk-laji. Koiratanssiakin olisi mielenkiintoista kokeilla tuon kanssa. Nemi on todella ihmisrakas ja haluaa miellyttää, oppii nopeasti ja on hyvin itsekeskeinen persoona :D Kaikki huomio, herkut yms. pitäisi olla aina Nemille. Nemi on aina valmis toimintaan ja leikkiin, mutta osaa myös rauhoittua, jos mitään toimintaa ei ole päällä. Todella mukavaluonteinen koira.

http://i44.tinypic.com/mk8193.jpg

Minulla on 1v3kk ikäinen dalmatialaisnarttu, tuli minulle vasta sen ollessa 7kk ikäinen eli reilu 8kk elelty vasta yhdessä.
Ei harrasteta (vielä) mitään missään aktiivisesti, kotitokoilua ja nyt kun aikaiseksi saan niin verijälkeä. Johonkin toko-ryhmään olisi myös tarkoitus mennä, mutta sitä ennen saada Mindin ongelmat karsittua pois(tai niiden syyt).
Tässäpä vielä tuo kuvake siitä :)

Minulla on reilun vuoden ikänen espanjanvesikoiranarttu Zena. Rauhallinen, miellyttämishaluinen, ohjaajapehmeä mutta agilityssä räjähtävän nopea. Zena on mitä upein perhekoira, sen kanssa lähinnä lenkkeillään tosi ahkerasti (vähintään 2 tuntia päivässä) ja kotiagility ollaan nyt lumien sulattua alotettu, mutta kisakentille tuosta tuskin koskaan on, mun kouluttajataidoilla ei ainakaan. Nimittäin hän paineistuu valtavasti siitä että jotakin voidaan vaatia ja sit siitä tulee hössöttäjä ja liikkeet hajoaa = katastrofi kisatilanteessa. Vieraita kohtaan Zena on arvokkaan pidättyväinen, omaa väkeä kohtaan avoin, ystävällinen ja hellyydenkipeä.

Täältä löytyy 1 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen appenzellinpaimenkoiranarttu Sussu. Sussu on siis äitini koira, joka muutti tänne evakkoon kun vanhempani erosivat. Asustelee täällä siis siihen asti, että äiti löytää uuden asunnon. Sussun kanssa treenataan tällä hetkellä vain arkitottista ja kaupunkikäyttäytymistä, maalta kun muutti. Sekä joitain tarpeettomia temppuja kotosalla. Jossain vaiheessa olisi mukava alkaa tokoilemaan sekä kokeilla pk-lajeja, kuten jälkeä. Siitä tuo nuuskija varmasti tykkäisi.
Sussulla riittää energiaa vaikka muille jakaa, mutta se osaa sisällä rauhoittua ihan täysin. Mikä on hyvä, koska yksiötä asutellaan. Sussu on kyllä aikasta täydellinen koira <3

Talvella 2010-2011 olisi sitten tarkoitus toivottaa bordercollie tervetulleeksi taloon :)

Aivanpa, multa löytyy tosiaan 2.6.2005 syntynyt bordercollieuros Remu (Rems, Rempa, Ärsi jne.), jonka kanssa harrastetaan tokoa (EVL) ja agilitya (2lk), plus että me on suoritettu BH-koe kesällä '07. Aikanaan pyörähdetiin junnuluokassa muutamat näyttelytkin, joista parhaimpina SERT&VSP. Lajivalikoima jää näihin, koska Remu on valitettavan paukkuarka. Se ei myöskään ole kovin ohjaajaherkkä, mutta kerää kuitenkin herkästi painetta mun suunnalta. Muunmuassa näistä seikosta johtuen meidänkin matkaan on mahtunut mutkaa jos toista.

Luonteeltaan Rems on utelias, avoin ja teinivuosiensa jälkeen helppo koira missä vain ja kenen kanssa vain, se kun rakastaa kaikkia ja kaikkea. Se osaa kuitenkin rauhoittua tarvittaessa, vaikkei sen hermorakenne täysin kohdillaan olekaan. Kaikista näistä seikoista huolimatta mulle on kuitenkin kasvanut loistava opettaja ja ihan mahtava koira, enää vaan mulla on treenattavaa - koira on jees :) Niinja meidän blogi (jossa on myös kuvia otuksesta!) löytyy osoitteesta http://bcremu.blogspot.com

Toinen bortsukakara on ollut nyt pari vuotta suunnitelmissa, mutta saa nyt nähdä millon moinen kotiutuu - kenties vuosien päästä vasta.

meillä siis mulla ja äidillä on 4.v täyttävä amstaffi narttu britney joka on sellanen aika pehmeä ja sellasen prinsessa luonteen omaava joskin muita koiria inhoaa .Britneyn kanssa ei oikeastaan mitään muuta kuin näyttelyitä olla harrastettu koska olen aikaansaamaton ja tuolla muuten sitten britneyn tuloksia jos jotakin kiinnostaa http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN45851%2F06&R=286
sitten on myös kai 10.v englanninvinttikoira lotta jonka kanssa myös vain näyttelyitä ollaan harrastettu kokeiltiin kyllä canicrossia mutta koira vaan käveli radalla ja tässä lotan tuloksia http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN10613%2F00&R=158
sitten on vielä amsaffi uros nappi melkei 1.v joka ei siis asu meillä ja on puoli omistuksessa mutta käy meillä ainakin joka kuukausi : Dnappikin on käynyt näyttelyissä ja on se jonkun pentukurssinkin käynyt mutta siihen se sitten jäi ja tässä vähäiset tulokset http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI29323%2F09&R=286

ajattelin kyllä jos meille taas dobermanni tulee niin sen kanssa sitten jotain saada aikaan muutakin

Mulla on siis kuukautta vaille 2v. suomenlapinkoiranarttu Mimmi. Mimmi on mun paras kaveri ja mamin mussukka, vaikka se ottaa välillä ihan älyttömästi päähän. Mimmi on hirmu rohkea, ei pelkää ketään, rakastaa kaikkia ihmisiä ja innostuu suunnattomasti koirista. Sen paras kaveri, pystykorvauros, löytyy puolen kilometrin päästä ja sitä tavataan pari kertaa viikossa.

Me ei oikeestaan harrasteta mitään erikoista yhdessä. Metsässä ja tiellä lenkkeilyä toki päivittäin, ja sellasta kotitottelevaisuutta ja satunnaisia pikkutemppuja. Näyttelyissä ollaan käyty muutaman kerran, mutta ainakaan virallisia ei tulla kovin paljoo harrastamaan jatkossakaan. Agia ja vaikka tokoakin olis kiva kokeilla, mutta meiltä on niin pitkä matka kaikkialle, ettei oikeen onnistu.

Mimmi on aika itsenäinen, tosin se johtuu siitäkin, että se asustelee pihalla omassa tarhassaan. toisena päivänä Mimmiä huvittaa ottaa kovastikin kontaktia, toisena ei...

Lunta Mimmi rakastaa, metsässä juokseminen on kivaa ja ruoka on hyvää. That's it.

Mun perheeseen kuuluu 2 karvatassua:

Saksanpaimenkoira Zola, täytti maaliskuun alussa kunnialliset 10 vuotta. Kooltaan vähän kitukasvunen, mutta silti sen sakemanniksi toki tunnistaa. Luonteeltaan tottelevainen (kun sille päälle sattuu), rauhallinen ja leikkisä. Erittäin perso ruualle, joten helppo sillä tai pallolla motivoida tekemään melkein mitä vain. Zola tullut meille 3-vuotiaana monen mutkan kautta. Ensin se myytiin Ruotsiin, mutta joutui häkkikoiraksi koska ei pärjännyt näyttelyissä. Noin vuoden ikäisenä palasi suomeen ja löysi uuden kodin kummitätini luota. Siellä tuli kuitenkin ongelmia perheen tanskandogginartun kanssa, joten uusi koti löytyi sitten meiltä, muuten olisi Zola joutunut lähtemään lopullisesti. Harrastuksia ei oikeastaan ole, eläke-elämää saa Zola vietellä rauhassa. Joskus ollaan tottelevaisuuskoulussa käyty, mutta sekin lähinnä vain mielenvirkistyksenä. Pyörän vierelle ei Zolasta enään nykyisin ole, mutta uimista se ei varmaan tule ikinä lopettamaan ennen kuolemaansa. Eikä palloilla leikkimistä, se on varma.

Toisena täysin vajavainen tanskandoggikirppu Bessi, tämän vuoden lopussa 2 vuotta täyttävä. Todellakin se on kirppu, näyttelyissä varsinkin huomaa kokoeron muihin narttuihin. Mutta toivotaan että siitä vielä se tanskandoggi tulee. Täysin ADHD koira, joka haluaa olla mukana aivan kaikessa tekemisessä, oli se sitten imuroimista, telkkarin katselua, tiskikoneen täyttöä tai ihan mitä vain. Missään ei saa yksin olla, jos neiti on kotona. Rakastaa muista koiria yli kaiken, läheskään kaikki ei vain rakasta Bessiä. Onneksi tutuilta ja muutamalta sukulaiselta löytyy tarpeeksi leikkimielisiä ja suuria kavereita niin Bessikin saa välillä kaverin kanssa juosta ja peuhata sydämensä kyllyydestä. Harrastuksia on pääosin näyttelyt ja tottelevaisuus. Tulevaisuuden haaveissa tottelevainen koira. Välillä tekee töitä loistavasti, välillä ei taas korvaansa lotkauta vaikka kuinka komentaisit. Silloin on parempi jättää asia sikseen, jo ihan oman mielenterveyden kannalta.

Siinäpä vielä yhteiskuvaa..:)

Täältä löytyy papillon Henna 5v. Suhteellisen hömelö tapaus, mutta just siks ihana :D Vieraita koiria ja kotiin tulevia vieraita kohtaan on vähän varautunut
Harrastetaan suhteellisen aktiivisesti agilitya ja tän kevään treenit alkaakin muutaman viikon päästä. Sen lisäks käydään mätsäreissä jonkun verran ja kesällä olis tarkotus kokeilla rally-tokoa, jos naapuriseuran suunnittelema viikonloppukurssi toteutuu.

Mulle on sanottu tosi monesti että minä ja Henski ollaan ihan samanlaisia :--D Ollaan molemmat sopivan pöhköjä ja kuulemma samannäkösiäki..

Että meille kun tulee niin tällanen vihanen piski on vastassa !
(mulla on hatara muistikuva että se oli just aivastamassa kun kuva otettiin )

Multa loytyy talla hetkella kaksi karvakorvaa, kohta kolmas tulossa. ♥

Eli ensimmainen tapaus on heinakuun ensimmainen paiva kahdeksan vuotta tayttava valkoinen lansiylamaanterrierinarttu Vipervuoren Newborn Star, tutummin Nuffe. Nuffe on lahinna vaan kotikoira, jonka kanssa harrastetaan pienta temppuilua ja se toimii mun henkilokohtaisena tallikoirana melkein paivittain, kun heppailemaan meen. Nufsu rakastaa myos mokkeilya ja onkin erittain onnellisessa asemassa, silla meilla on kaksi kappaletta niita, joista toinen on ihkaomalla saarella ja toinen suuremmalla, jaetulla, josta suuri osa on meidan. Tytsyn mieleen on myos saunominen, toukkapehmolelut, koirien hammastahna, kissojen jahtaaminen (on mm. saanut kissan raapaisemaan itseaan silmaan), jne.
Nuffe on luonteeltaan tosi jaarapainen, eika silla ole minkaanlaista miellyttamishalua. Se tekee just niin kuin sita sattuu huvittamaan eika anna mitaan ilmaiseksi. Olen kokeillut neidin kanssa mm. arkitokoa, jossa menestys oli kirjaimellisesti puhdas nolla! Toisaalta se on ihmisrakas tuntemiaan ihmisia kohtaan ja tykkaa seurasta (ainakin useimmiten). Nuf Nufilla on varmaan maailman suurin ego pienesta koostaan huolimatta - taitaa olla ihan ominaista westieille. Se luulee olevansa vahintaankin yhta iso kuin meidan suurikokoinen kultainen ja nayttaakin sen ihan hapeilematta, sai mm. tuossa talvella turpaansa meidan naapurin isolta hauvatoverilta, koska meni uhittelemaan kuin mikakin maailmanvaltias.

Click for a picture.

Seuraava koiruus on kuudes paiva heinakuuta kaksi vuotta tayttava kermanvarinen kultainennoutajanarttu Top Rosen's Ronja, kavereiden kesken Churri (lausutaan siis jotakuinkin Zurri). Churri on meikalaisen harrastustoveri, jonka kanssa oon kaynyt pentutokokurssin ja syksyksi ollaan ilmottauduttu ihan oikeaan tokoryhmaan ja agilityn alkeiskurssille. Burriton kanssa ollaan myos nayttelyuraa suunniteltu, talla hetkella ollaan yhdet koluttu kevaalla 2009 kansainvalisessa nayttelyssa, Aptuksessa, laatuarvosteluin JUN-ERI ja sijoituksin JUK1. Enemman naytteyita on sitten luvassa, kun itse kotiudun vaihtarivuodelta. Nuffen tapaan myos Churri on aktiivinen talleilija ja rakastaakin hommaansa enemman kuin liikaa. Churrito rakastaa myos noutajien tapaan uimista & noutamista (really?), saunomista, possupehmoja, ihmisia, toisia koirakavereita, ja kaikkea mahdollista aktiviteettia.
Churri on puolestaan sitten erittain miellyttamishaluinen ja nopea oppimaan. Se on helppo motivoida ja se on aina innoissaan kaikesta. Chur on aina ihan extrailoinen ja pomppii suuntaan sun toiseen - silta ei energiaa saa imettya pois sitten millaan! Ihan niin kuin omistajansakin. Churrin suurin idoli koko maailmassa on Nuffe, ja se alistuu talle vaikka onkin kymmenen kertaa terrieritoveriaan suurempi. Ei sita varmaan voi paremmin kuvailla, kuin energinen, iloinen ja aivan tajuttoman taydellinen tapaus.
Churrilta on kuvattu kyynarat (0/0) ja lonkat (B/B) ja tarkoitus ois tehda myos silmapeilaus.

Click for a picture.

15.5. on ennustettu syntyvaksi meitsin kolmas koirakamu, kultainennoutaja hankin. Han sitten kotiutuu kesakuun lopussa, vahan sen jalkeen kun itse palaudun taalta USAsta. Viela on nimi hakusessa, eli ehdotuksia otetaan toki vastaan (juu tiedan etta pentupalstalla on nimiehdotustopick). Narttu on siis kyseessa.

Taalta voi muutenkin tsiigailla kuvia meikalaisen hauvavauvoista.

Meiltä löytyy kolme koiraa, Portugalinvesikoira, Kiinanharjakoira ja sekarotuinen.

Sekarotunen "Nelli" on mun oma, ja ikää sillä on puol vuotta. Vaikka on noinki nuori nii silti riittää rahkeita mennä isommille vähä mahtailemaan, mut sit sen jälkeen alkaa leikkiminen, jota toi ei malta lopettaa ja saattaa isommilt vähän hermot mennä tohon kiusankappaleeseen :D
Ollaan käyty paljon lenkeillä ja oon yrittäny sille kaikenlaista opettaa. Myös pari hyppytreeniä on tullu kokeiltua, mut mihin noilla jaloilla ja tolla mahalla pääsee ? :D

Muutama kuva Nellistä:

Klik
Klik
Klik
Klik

Sussulla oli tänään jopa korvat tallella ulkosalla! Joten oli hurjan kiva tehä pidempi lenkki sen normaalin aamupissatuksen sijasta. Mun mussukka oppii <3

nelli on sulonen ja ahhahah molempin aamuin ku nukuin sillo sohval ni toi pallero tuli herättää mut puremal mun nenäää: ))