Koirat.com

^ mut jos oon asperger-tapaus, niin pääsenkö mä siitäkin lääkkeiden avulla eroon?

schnii kirjoitti:

^ mut jos oon asperger-tapaus, niin pääsenkö mä siitäkin lääkkeiden avulla eroon?

no joo, asperger on toki sillee eri juttu et se on elinikänen. mut ei kaikki aspergerlapset/nuoret/aikuiset tarvii lääkitystä selvitäkseen.

no niin just, eli en mä välttämättä tarvi mitään lääkitystä jos mulla on se. mun velikin tarvii niitä lääkkeitä vaan sen takia, että se tekisi muuten meidän elämästä taas helvettiä eikä kävisi koulua ollenkaan. oon vaan nyt vähän sekaisin tästä elämästä, mut jos mä nyt pääsen tonne psykologille niin ehkä kaikki voisi muuttua vähän paremmaksi ilman mitään lääkkeitä. haluisin vaan saada jonkun diagnoosin, että oonko mä samanlainen kuin veli vai muuten vain häiriintynyt ihminen ;D koska mulla itselläni olis paljon parempi olo jos tietäisin miksi oon tällainen.

^ joo, et _välttämättä_ tarvi mitään lääkitystä mut toisaalta se ei silleen oo mitenkään riippuvainen siitä, onko sulla aspergerin syndrooma vai ei.

jeps. diagnoosi helpottais varmasti elämää, sen kanssa on helpompi saada apua ja tukea, mutta toisaalta sen oman persoonallisuuden kanssa on jotenkin opittava elämään on se sitten aspergerin syndroomaa tai vain "tyypillisiä piirteitä" vai miten sitä sitten sanotaankaan.

no mutta on vähän vaikea oppia elämään, jos ei tiedä mistä johtuu että on epäsosiaalinen ja täysin erilainen kuin ikätoverit. jotenkin helposti tuntee olevansa jotenkin viallinen ihminen, vaikkei sen pitäisi olla niin. niin että jos saisin varmistuksen siitä että oon as niin saisin tavallaan luvan olla tällainen, mun ei tarvis yrittää selitellä itselleni yhtään mitään.

mä oon ihan hirrrmu ilonen!! koko tää viikko on ollu siis jotenki tosi jees, vaikka ok oon saanu välillä ahistuksii mun ulkonäöstä et jee kollarit, huppari ja ilma meikkii kouluun .. mutta siis mun syömiset on ollu nyt enempi mallillaan! eli oon syöny aamulla, sit koulussa oon syöny ihan lautasmallin mukaisesti nii en oo alhasen verensokerin takia sortunu karkkiin ja tämmösiin iltapäivällä:):) ja sitten mun kaveri oli aivan ihana tänään kun tää sano ihan olan takaa "sä oot niiiiin nätti!" olin ihan et awawawaw kiitos. on mua niiq jossai fbssä sanottu nätiks mut ei se oo läheskää sama. sit vielä kehu mun vaatteita tyyliin ihana vyö ja ihanat farkut. oon oikeesti tosi otettu<3 just tämän saman kaverin kanssa lähetää iha kaksistaan kohta ulos niikun moneen vuoteen! viimeks eskassa ollaan varmaan oltu oikeesti sillee et ollaa vaa oltu, ku koulus eri luokalla nii keretää vaa moikkailee ja tällee.

mulle tuli tosi hyvä mieli tosta mardin viestistä :--)

Huspois, tajusin ettei mun tarvitse välittää muiden mielipiteistä pätkänvertaa, jos vain itse tiedän mitä teen ja olen varma tekemisistäni sekä tiedän toisenkin olevan. Itselleenhän he vain hallaa tekevät, kun pohtivat päänsä puhki toisten elämiä vaikka olisi se omakin elettävänä :)

Sipulu kirjoitti:

Huspois, tajusin ettei mun tarvitse välittää muiden mielipiteistä pätkänvertaa

olin tulos juuri samasta jutusta kertoo tänne itekki.
Musta oikeesti tuntuu et mun itsetunto on noussu roimasti! Se on ollu iha pohjamudissa, mut nyt oikeesti ei mua enää kiinnosta mitä muut ajattelee, mun elämä, ei se niille kuulu!
Ja oon tajunnu etten mie oo mikää maailman rumin vaa kehtaan sanoo et oon aika söpö itseasias, ja et kyl mie viel joskus löydän sen jätkän joka huomaa sen kans. kukaa-ei-ikinä-voi-rakastaa-mua-oon-sinkku-4ever valitus loppu nyt

^siinä on neidillä äsenne kohillaa;)!

^ Kiitos

ei mitää :D

huohuohuohuoh apuaa ahistaa ja ärsyttää ja vaan on huono olla ton kanssa enää. pitää kuitenki yrittää vielä eikä tehä mitään hätiköityä, halusin mut sitte en kuitenkaan. kemmasta ja kaikkea. :--(

Mua jotenki nykyään vähä häiritsee yks kaveri ku se on niin semmonen täydellisyyden halunen. Mua ärsyttää välil ku se liikaa miettii miten ihmiset käyttäytyy ja myös miten ite. Siis joo, kyl mäki nyt arvostelen ihmisiä kaikkihan tekee niin mut toi tekee sitä jotenki niin ihmeellisist syistä tai et jos se jotenki poikkee sen omista mieltymyksistä et mikä on täydellistä käyttäytymistä (täydellinen käyttäytyminen on siis sivistynyttä, aikuismaista ja siistiä eikä perusnormeista poikkeavaa) niin se on sit tosi lapsellista, outoo tai naurettavaa. Kyl siis omallakin kohalla tykkään enemmän sellasesta siististä käyttäytymisestä enkä mistään nolosta riehumisesta, mut kyl mä nyt tykkään ja haluun olla tietysti sellanen oma itteni minkälainen oon ja esim mä nyt oonki ihan oma outo itteni vaan sen seurassa eikä se oo mun seurassa mikään tiukkis alkuunkaan mut monta kertaa ihmettelen et mikä tonkin ihmisen käyttäytymisessä sen mielestä nyt oli ihmeellistä... myös se välil särähtää vähän korvaan ku sil on tarve selittää kuinka hyvä perhe sillä on ja kuinka sille on opetettu kaikki etiketti säännöt ja kuinka niiden perheellä on aina hienot brunssit ja et ollaan niin hienosto perhe. Sen pitää jotenki tehä aina kaikille selväks että se on paremmasta perheestä tai siis kyl mäkin aina haluun esim pukeutua siististi, mut en mä nyt oikeesti toitota tuolla kadulla kuinka mun vanhemmat lähti juuri baariin maistelemaan viinejä ja syömään juustoja tai mitä ikinä. Sen tapa on viel sellanen tietynlainen = se on vähän parempi ku muut koska se on niin sivistynyt ja hyvin kasvatettu :D Toisaalta siis oon kyl vähän samanlainen :D On ihan mielettömän mukavaa istuu niiden terassilla, juoda vähän skumppaa ja viettää iltaa tollee oikein sivistyneesti ja haluunki näyttää siistiltä ja onneks mun vanhemmatki on tollasia siististi pukeutuvia jne. mut en mä tiiä se jatkuva korostaminen on jotenki ärsyttävää, niinku kyl ihan yleisestikin asioist jatkuvasti toitottaminen on oli se asia mikä vaan :D

^Apua, mä en vois olla vinoilematta tolle! :D:D

Miks mulla on nykyään iltasin näin kova väsy ja paha olla? :< Ei ole ollut tällanen olo moneen kuukauteen, niin tuntuu ihan hurjalta.

Päivällä oon töissä aika kiireinen, myönnetään, mut pidän myös kaikki taukoni ja oon ilonen ja juttelen työkavereiden kans ja ne on kivoja ja kaikkee jeejee. Että ei oo mitään painetta sillein.
Mut silti oon nyt ollu iltasin hirmu väsyny ja pahotan mieleni ihan kaikesta. En jaksa oikeen tehä mitää, heitän aina puhelimenkin jonneki nurkkaan ettei kukaan saa muhun yhteyttä.

Vielä tyyliin pari viikkoo sitte kävin ihan kunnon kierroksilla, että elämä on ihanaamahtavaajeejeeupeaa. En oikeesti kestä jos tää vuoristorata alkaa taas, että välillä kaikki on kiinnostavaa ja kivaa ja välillä mikään ei innosta ja kaikki on huonosti. Ei mulla ole edes mitään syytä tuntee näin, mut silti vaan tunnen. Kaikki on paremmin kun hyvin, ja mulla tekee tiukkaa herätä aamulla ja illat menee vaan odottellessa, että kello on tarpeeks paljo jotta kehtaa mennä nukkumaan.

Just kun monta kuukautta meni niin HYVIN. Kesälläkin taisi vaan yhden tai kaksi kertaa tulla tää angsti, keväällä joo vähä useammin mut yleisesti on kaikki ollu jo puolisen vuotta kaikinpuolin hyvin. Ja keväällä & kesällä oli välillä aihettakin tähän, mutta nyt ei. Nyt vaan tuntuu kaikki taas niin tältä, eikä mitään oo ees sattunu.

Miks tää taas menee näin. Onneks on kohta viikonloppu. Toivottavasti voisin ees jotai kaveria nähdä sillon. :< Jotenkin nyt kaipaan sellasta avautumista, vaikken sitä älyttömän usein harrasta.

^ kentsu, mustakin tuntuu että illat ovat pahimpia :( päivällä sitä pystyy pitämään itsensä kasassa koska on pakko, illalla kaikki ikävä palaa.

^ Mä olin jo lähes unohtanu miltä tää tuntuu, kun illat menee ihan sumussa. :< Äh miten typerää. Jos tietäis mistä tää kumpuaa niin vois yrittää asiaa käsitellä, mutta eipä auta kun odotella että menee ohitte.

mun silmät varmaan kohta irtoaa. mä näen sieluni silmin (irony, irony, oh love), miten ne putoaa lattialle lätsähtäen ja vuk leikkii niillä. oli tosiaan aika fiksu veto jauhaa aamuyöllä puhelimessa yli kolme tuntia mm. ihmisen ja apinan lisääntymisestä (mikä ei muuten teoriassa oo mahdollista, koska niillä on eri kromosomiluvut, mut geenimanipulaatioilla toki onnistuu). mielenkiintosta oli myös mennä nukkumaan kuudelta, herätä vähän jälkeen kahdentoista ja tajuta, että on pakko ehtiä seuraavaan junaan. pitäis syödä, mut en mä halua, en mä voi. kuvottavaa, lihavaa, yäk, pois. miks kaikki biisit kertoo yhdestä ja samasta ihmisestä? miksei se voi vaan mennä pois mun päästä, miksen voi unohtaa? miks mulla on ikävä sitä? koulu, ei, huomenna kouluun. pitäis ilmottautua uusintakokeisiin, tiedä edes miten se tapahtuu. enkä jaksa ottaa selvää, mulla ei todellakaan ole energiaa mihinkään niin turhaan. mun päässä ei liiku enää mitään. tai liikkuu, liikaakin asioita, enkä mä saa niistä kiinni, mitään tolkkua. aivosolut juoksee ympyrää ja välittäjäaineet kiljuu (serotoniini, oi, missä oletkaan?). ne pitäis järjestellä ja lokeroida harmaisiin laatikostoihin, aakkosjärjestykseen, mielellään käänteisesti. tarralapuilla nimettyinä, kiitos. vukin seuraaminen edistyy kivasti, sen saattais saada jo kesäks kisavalmiiks. tai aiemminkin, mut mä en halua kiirehtiä, pohjatyö huolella, remember that. treenaaminen on oikeastaan ainoa asia mitä mä haluan ajatella. se on terapeuttista, järkevää, todellista, konkreettista, piristävää. pitäis hakea ne tunnarikapulat. sigh. ton yhden piti muuten tuoda ne mulle. niinpä, siinä se taas on, en mä halua kelata sitä. elämässä on muutakin. ja se on kaukana, siitä kuitenkaan tulis mitään. eikä sekään ole totta, tai en mä ainakaan myönnä sitä itelleni, tuskin sekään. silti mä vaan flippaan sen tekstareistakin. virnuilen typerästi kadulla ja bussissa ja matikantunnilla, enkä edes huomaa, että on kylmää ja märkää ja syksy ja kaikki pitää mua ääliönä. tai jos siitä ei kuulu mitään, flippaan kuitenkin. että se on varmaan nyt unohtanut mun olemassaolon. mä haluan sitäpaitsi tehdä jotain älyllistä. jotain hyödyllistä. lähteä piskeineni ulkomaille, eurooppaan, vaikka hollantiin tai belgiaan. olla mahdollisimman epäjärjestelmällinen ja kaikin puolin kerrassaan typerä ja vailla tulevaisuutta, mennä duuniin vaikka johonkin koiratarhalle. irrottautua kaikesta vanhasta, opetella elämään, kasvaa. silti mitään ei koskaan tapahdu, en mä koskaan tule mihinkään lähtemään. mä pysyn täällä, opiskelen, kahlaan loskassa ja shaibassa ja aivolimassa, teen kaikkea enkä kuitenkaan yhtään mitään. eikä mikään koskaan muutu, s-marketin kassat on nyrpeitä, vr myöhästelee, skl pyörittää monopolia (mistä päästäänkin tähän sky:hyn, onks mitään tuhoontuomitumpaa?), koiraharrastus paisuu ja samanaikasesti kuivuu kasaan, kaivaa hautaa itelleen. ja mäkö olen vielä sillonkin sekava koiratyttö? mun sormet on jäässä. mäkin haluan kuivua kasaan. haluan kattoa salad fingersiä, onks mitään nerokkaampaa? jengi tuijottaa jotain mona lisan hymyä kikseissä, vaikka jostain tällasista saa niin paljon enemmän viboja. ihan uskomatonta, mieletöntä, sairasta, kieroa, upean ahdistavaa. miksen mä muuten kirjoita enää? mä rakastan sitä. ja osasinkin joskus, tuskin enää. oonkohan mä koskaan avautunut tänne näin pitkästi ja ennen kaikkee sekavasti? mut täähän on tajunnanvirtaa, eikä mun tajunnassa tosiaan ole mitään kappalejakoja tai jäsentelyjä tänään(kään)...

ei jkpglhidh ku en jaksais mitään ensivaikultema ennakkoluuloja tähän........ jessus :D

joo ja voi jumala :D:D:D:D:D ton PIKKUSISKO (-93) tuli kommentoimaan mun jälkeen "Kuule tyttö, en oikeen pidä sun asenteesta mun veljeä kohtaan" :D:D:D oolrait. toi oli ihan vaan läpällä heitetty koko juttu ja oletin et sen ymmärtää se henkilö kenelle sen SANOIN, ikävää jos joku ulkopuolinen ei nyt ymmärtäny mun karua läppää ja et tiiä selvästikään ihan kaikkia puolia sun veljestä... jos se tulee viel tohon jotain aukomaan niin en tiiä mitä teen!!!!! ku raivostuin jo tosta niin paljon, en voi sietää tommosta, mitä toiki nyt itestään luulee. en kyllä ylipäätänsä ees ymmärrä miks yritän pitää jonkunlaista kaverisuhdetta yllä noihin (sis. tohon sen veljeen ja sen kaveriin) ku en saa muuta ku pskaa niskaan noilta ja sit mulle valitetaan vielä asenteesta. säälittävää toltakin, tiiän et toi on ollu asialla, varmasti selitelly tolle rakkaalle siskolleen vaik mitä shittiä musta vaik se ite tekee mulle KOKO AJAN niin paskasti nii en mäkään nyt koko aika oo ku kukkaa kämmennellä sitä pidelly, oisko mun vai pitäny? NO EI! missä on sun selkäranka? mä hitto vihaan ylikaiken tommosia nysveröitä siis en voi sietää semmosia! niille ei voi ees sanoo mitään ku ei sieltä tuu mitään takas muuta ku jotain paskanjauhantaa seläntakana ja sit ehkä kännissä uskalletaan vähä jotain sanoo vastaan vaik en mä hae mitään riitelyä vaan ihan vaan rehellistä keskustelua! joutuu vähä nielee täs ku en ala mihinkään fb:hen ton pikkusiskolle aukoo päätä vaik normaali tilanteessa ois tullu sanottua jo pari(kyt) valittua sanaa......... mut mul on jotain tilannetajua. oon ihan täynnä noita ollu jo pitkään, alkaa tulee niin mitta täyteen. annan noille aina oikeesti kaiken shitin anteeks JA SIITÄKI SAAN VAAN PSKAA NISKAAN. siis ei jumala oikeesti ei oo totta, hiton selkärangattomat rotat oikeesti. nonii tää jotenki avas mun agressiot noita kohtaan... ja mun onki pakko viel jatkaa ku kiehun vieläki, haluun vaan noi puhelimen päähän ja vaan raivoo. ylipäätänsä siis tää koko tilanne noiden kanssa! ne tekee mulle paskasti, syyttää mua siitä et ne teki mulle paskasti, toinen ei haluu ees sopii ja toinen voi sit sopii 2 viikon päästä kännissä ja sitä enne ei kiinnostanu paskaakaan ja kaiken tollasen annan aina anteeks (verukkeella "ne nyt on vaan tommosia...ei ne maha sille mitään" EI hyvät kaverit oo tommosia, mun pitäis ymmärtää)! sen jälkee ei vittu vastata tekstareihin eikä mitään ja sit ku sanon siit läpän muodossa jotain niin MUN ASENNE ON VÄÄRÄ, MUN??? vttu tajutkaa jo et teissäki on vikaa! tää on niin tätä ku aina vaan MÄ muutun MÄ oon se joka tekee väärin MÄ oon se itsekäs paska joka aattelee vaan itteään ja et voin kohdella ihmisii ihan miten haluun. te kohtelette mua just noin miten mä muka kohtelen teitä ja ku mä en ees kohtele teit tolla tavalla. mä vastaan aina teille vaik kello olis neljä ja tuntuu et oksennan suuhunu jos avaan suuni nii VASTAAN SILTI. mul on niin tyhmä olo.

anteeks mun kielenkäyttö ja kaikki mut mul keittää niiiiiin yli ku on niin pitkään vaan ärsyttäny.