Koirat.com

Ei kai siinä tarvitse silmissä vikaa olla - kauneus on katsojan silmässä, vai miten se meni? Tarkoitan itse "kauniilla" ja "vähemmän kauniilla" tässä yhteydessä sitä, menestyykö koira näyttelyissä. Kaikkia tämä malli ei miellytä (sehän tässä on tullut todettua jo moneen kertaan), ja jonkun mielestä se kevyt on kaunis, ja jokaiselle sallittakoon vapaus omaan mielipiteeseensä. En minäkään niitä kevyitä _rumina_ pidä, vaikka toisenmallisen itselleni haluankin.

ham ottaa nyt silmän kauniiseen käteen ja lukee miun tekstin uudelleen.. Laitat suuhuni sanoja, jotka olet varmaan lukenut/kuullut jostain muualta ja haastat väkisin riitaa. En ole mustamaalannut ketään, onhan mulla itsellänikin show-kelpie. :D Vaivaudunpa nyt kuitenkin vääntämään ratakiskoa, kun jalka paketissa ei paljon muutakaan tekemistä ole.

ham kirjoitti:

Millä tuloksilla Rez perustelet sen väitteesi, että kaunis kelpie ei ole terve, liioittelematon tai sen rakenne ei ole fyysisesti kestävä?

En ole esittänyt mitään väitteitä. Kirjoitin seuraavaa: "Onko kauneus yhtä kuin terve, liioittelematon ja fyysisesti kestävä rakenne? Vai onko se jotain muuta - ja jos, niin miksi?" Näyttelyissä arvostetaan yleisesti aivan liian raskasta rakennetta ja turhaa massaa. Voiko näyttelyissä menestyä ns. sporttikelpiellä, kyllä. Onko se tavallista, ei. Faktaa.. Ei väitöstä.

Jos tarkastellaan esim. bordercollieta, ei liene epäselvää minkä koiran työintoista kisatykkiä etsivät valitsee - vaikka onhan ne muutkin varmasti _ihan kivoja_ ja toimivia koiria. Fakta on kuitenkin, että kun jalostusta ohjaa asia x, ei asia y voi pysyä sukupolvesta toiseen täydellisenä. Sana "ohjaa" on siinä mielessä vähän kehno, että kukaan kelpiekasvattaja tuskin on niin vastuuton että jalostaa koiria pelkän ulkokuoren perusteella.. Kuitenkin sen pienikin painottaminen (=näyttelymenestys) ohjaa jalostusvalintoja herkästi tiettyyn (=raskaampaan, vietittömämpään) suuntaan.

Hyvä huomio on, että vaikka jollekin ulkokuori ei olisikaan minkäälainen jalostuksellinen kriteeri, ei ilman tietoista työskentelyominaisuuksien vaalimista ja kehittämistä päästä puusta pitkälle. Koirat on ihan kivoja, mutta siihen se jää.

Woking-kelpieiden ongelmia mainitsin juuri, joten voit suosiolla unohtaa minun luulevan niitä jotenkin yliluonnollisiksi olennoiksi.

Ei, en yritä haastaa riitaa. Yritän vain selvittää, millä perusteilla nämä näyttelymallit ovat mielestäsi niin huonoja. Ja kyllä, mielestäni se menee jo mustamaalaamisen puolelle, jos jatkuvasti toteaa "kauniiden" koirien olevan epäkelpoja. Kuten tämä: "näyttelyissä arvostetaan aivan liian raskasta rakennetta ja turhaa massaa". Aivan liian raskas, turhan massava - melkoista yleistämistä ja liioittelua, väittäisin. Tai no, jos ihannekelpie on maksimissaan 12-kiloinen, niin siinä tapauksessa kyllä. Mutta onko se (jonkun mielestä ehkä, mutta ihan oikeasti)?

^ Väitätkö sitten, että enemmistö näyttelyissä menestyvistä koirista olisi hoikkia ja pitkäjalkaisia? Tuskin. 12-kiloinen kelpie, hehheh.. :D Sporttinen ei ole yhtä kuin hintelä.

Voisitko nyt selventää, miksi työkoiran pitää olla kaunis ja mitä se meinaa?

En tietenkään väitä, että enemmistö olisi hoikkia ja pitkäjalkaisia, miksi väittäisin? Mutta missä menee raja, mikä on "sopiva" ja mikä "aivan liian raskas"? Sinä selvästikin osaat sen määritellä, joten kerro. 12-kiloinen on siis ilmeisesti liian pieni, 18-kiloinen taas aivan liian raskas. Onko sopiva siis 15-kiloinen? Ja miksi esim. oma koirani on se "aivan liian raskas", mikä siitä tekee sellaisen? Aivan liian raskas tekemään mitä? Pystytkö määrittelemään, mitä tämä minun koirani ei pysty tekemään, mihin sinun pitkäjalkaisempi ja kevyempi pystyy?

Ajan tällä nyt takaa sitä, että jos joku koira on _sinun_ mielestäsi liian raskas, ja toinen _minun_ mielestäni liian kevyt, niin kumpi meistä on oikeassa? Millä oikeudella _sinä_ määrittelet, mikä on aivan liian raskas, ja tällä määritelmällä mitätöit kyseisen koiran käyttöominaisuudet yms. ihan vain siksi, että se sattuu menestymään näyttelyissä? Tätä en pysty ymmärtämään, en millään. Miksi ihmeessä se, että myös ulkonäöllä on merkitystä, vähentäisi koiran muita ominaisuuksia enemmän kuin jonkun muun ominaisuuden tärkeänä pitäminen? Jos kasvattaja pitää terveyttä tärkeänä, onko myös se käyttöominaisuuksista pois samalla tavalla?

Ja miten ihmeessä se showlinjainen koira, joka ei näyttelyissä ulkonäkönsö puolesta menesty, on ominaisuuksiltaan automaattisesti parempi? Eikö sen pitäisi tällä logiikalla olla vain ruma ja huono, samat geenithän sillä luulisi olevan? Vai saako koira aina puuttuvan ulkonäön korvauksena tuplasti käyttöominaisuuksia?

Heh, unohdin sitten tyystin vastata kysymykseen... :D

Minä miellän workkerit työkoiriksi ja kelpiet harrastuskoiriksi. Syytä jakoon sopisi varmaan kysyä australialaisilta, siellä kai se eriytyminen on alkujaan tehty? Jos haluat työkoiran, ota se workkeri, niin ei tarvitse miettiä onko koirasi kaunis vai ei. En ole tietääkseni väittänyt, että työkoiran pitäisi olla kaunis, vai olenko? En ole tietääkseni väittänyt, että _yhdenkään_ koiran (oli se sitten kotikoira, harrastuskoira tai mitä tahansa) pitää olla kaunis - yritän vain ymmärtää, miksi kaunis koira ei voi olla mitään muuta kuin liian sitä ja tätä ollakseen toimiva. Kauneus jostain syystä mielestäsi sulkee pois kaikki muut ominaisuudet pois, ja sitä en käsitä.

ham kirjoitti:

Kauneus jostain syystä mielestäsi sulkee pois kaikki muut ominaisuudet pois, ja sitä en käsitä.

Anteeksi kun pungen tänne (no ollaan me kuitenkin saman rotuyhdistyksen alla ), mutta minun on ihan pakko.

Rez sanoi mielestäni hyvin:

Rez kirjoitti:

Fakta vaan on, että jos näyttelymenestys ohjaa jalostuskäyttöä, kärsivät käyttöminaisuudet lähes poikkeuksetta aina.

Näin se tosiaan pitkässä juoksussa on. Sellaisia koiria, jotka olisivat sekä näyttelymenestyjiä että erinomaisia käyttökoiria (terveyttä unohtamatta) ei yksinkertaisesti ole olemassa niin paljon, että jalostusvalintoja voisi tehdä kummastakaan tinkimättä ja geneettisen monimuotoisuuden kärsimättä. Se on mahdotonta.

Kun jalostusvalintoja tehdessä lähdetään jostakin sitten tinkimään, ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen että käyttöominaisuuksia, terveyttä ja luonnetta tulisi painottaa ulkonäön yli. Toisaalta joukossa tyhmyys tiivistyy ja useiden rotujen jalostuksen kohdalla huomaa, ettei porukassa tosiaan ole mitään Einsteinejä ollut.

Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö näyttelylinjaisistakin rotujen edustajista voisi löytyä paljonkin helmiä - tai käyttölinjaisista akanoita. Oli rotu sitten mikä hyvänsä. Eli kun puhutaan harrastamisen ja yksittäisen koiranomistajan kannalta, showlinjaisissa ei ainakaan meidän rotujemme kesken ole vikaa. Itsellänikin on showlinjainen bc, joka on ollut aivan erinomainen harrastuskaveri, vaikka onkin "nätti".

Mutta kun tarkastellaan suurta kokonaisuutta ja nimenomaan jalostajan eikä harrastajan kannalta, niin asetelma muuttuu. Jalostus on vain palikoiden siirtelyä pinosta toiseen: kun jalostaa ulkonäköä, se on käytännössä aina jostakin pois. Siitä johtuu se jalostuksen näkökulmasta mielestäni täysin aiheellinen kritiikki showlinjoja kohtaan.

En väitäkään, että kauneuden nostaminen muiden ominaisuuksien yli olisi oikein tai viisasta. Olen vain yrittänyt perätä vastausta siihen, onko kaunis koira oikeasti aina vain kaunis, ei mitään muuta? Ja siihen, millä perusteella ne kauniit koirat ovat aivan liian raskaita? Näitä vastauksia en vain taida saada, joten olkoon. Minulle tuo agilityssä, tokossa, haussa, raunioilla ja koiratanssissa toimiva koira on ominaisuuksineen ihan riittävä, vaikka hämmentäähän se vähän ajatuksena, että miten huima tykki se olisikaan, jos sillä olisi vielä ne pitkät jalatkin! Siinä ei ylistyssanat riittäisi. ;)

ham kirjoitti:

En tietenkään väitä, että enemmistö olisi hoikkia ja pitkäjalkaisia, miksi väittäisin?

Koska viimeksi väitit, ettei ne ole myöskään raskaita.

ham kirjoitti:

Mutta missä menee raja, mikä on "sopiva" ja mikä "aivan liian raskas"? Sinä selvästikin osaat sen määritellä, joten kerro. 12-kiloinen on siis ilmeisesti liian pieni, 18-kiloinen taas aivan liian raskas. Onko sopiva siis 15-kiloinen? Ja miksi esim. oma koirani on se "aivan liian raskas", mikä siitä tekee sellaisen? Aivan liian raskas tekemään mitä? Pystytkö määrittelemään, mitä tämä minun koirani ei pysty tekemään, mihin sinun pitkäjalkaisempi ja kevyempi pystyy?

Viestini eivät ole henkilökohtaisuuksia sinua tai koiraasi kohtaan, joten lepo vaan. On varmaan aika turha todeta, että painorajojen asettamista on koirien vaihtelevan säkäkorkeuden takia typerä pohdiskella. Voitko sinä puolestasi määrittellä, mitä hyötyä paimenkoiralle on raskaammasta rungosta ja lyhyistä jaloista?

ham kirjoitti:

Miksi ihmeessä se, että myös ulkonäöllä on merkitystä, vähentäisi koiran muita ominaisuuksia enemmän kuin jonkun muun ominaisuuden tärkeänä pitäminen?

Koska jos todetaan, että jalostuksessa "myös ulkonäöllä on merkitystä", tarkoitetaan lähes poikkeuksetta koiranäyttelyiden asettamaa kauneusihannetta.. Joka taas ei korreloi käytön kanssa. Savvy?

ham kirjoitti:

Jos kasvattaja pitää terveyttä tärkeänä, onko myös se käyttöominaisuuksista pois samalla tavalla?

Heh. Harva sairas koira niitä käyttötuloksia kahmii..

ham kirjoitti:

Ja miten ihmeessä se showlinjainen koira, joka ei näyttelyissä ulkonäkönsö puolesta menesty, on ominaisuuksiltaan automaattisesti parempi?

Ööööö.. Oonko muka väittänyt jotain tämmöstä? Usein kylläkään ne kevyemmät koirat ei menesty, joten siinä mielessä tässä on totuuden haisu.

ham kirjoitti:

Ja siihen, millä perusteella ne kauniit koirat ovat aivan liian raskaita?

Voi jösses. Koska näyttelyissä suositaan pääosin raskasrakenteisia koiria. Tää rupee nyt kiertämään kehää niin pahasti, ettei mulla taida olla enää mitään lisättävää. :D

ham kirjoitti:

En väitäkään, että kauneuden nostaminen muiden ominaisuuksien yli olisi oikein tai viisasta. Olen vain yrittänyt perätä vastausta siihen, onko kaunis koira oikeasti aina vain kaunis, ei mitään muuta? Ja siihen, millä perusteella ne kauniit koirat ovat aivan liian raskaita? Näitä vastauksia en vain taida saada, joten olkoon. Minulle tuo agilityssä, tokossa, haussa, raunioilla ja koiratanssissa toimiva koira on ominaisuuksineen ihan riittävä, vaikka hämmentäähän se vähän ajatuksena, että miten huima tykki se olisikaan, jos sillä olisi vielä ne pitkät jalatkin! Siinä ei ylistyssanat riittäisi. ;)

Lusikka soppaan ja hämmentämään...
Onko kaunis koira oikeasti aina vain kaunis, ei mitään muuta?
Kysymyksen asettelu on järjetön. Jokainen tietää, että kaunis koira voi olla myös hyvä harrastuskoira. Vastaus tuli siis tässä.

Näyttelyiden yleinen linja monessa rodussa on tavoitella massavan näköisiä jössiköitä. Viikko sitten Messukeskuksessa ei voinut kuin kauhistella vierekkäisiä bc- ja shelttikehiä. Karvan määrä on tolkuton ja jaloista on napatta useita senttejä pois. Nämä koirat eivät fyysisiltä ominaisuuksilta voi tehdä samanlaisia suorituksia kuin kevyemmällä karvalla ja pidemmillä jaloilla varustetut yksilöt. Koirille tulee kuuma eivätkä nämä bc:t pysty paimennusta vaativaan työhön, vaikka olisivatkin määkijöistä kiinnostuneita. Ne eivät jaksa/voi tehdä päivä toisensa perään töitä pelloilla.

Kelpieissä sama juttu, vaikkei turkkia olekaan viety samalle tasolle.. Tokihan lyhyemmissäkin jaloissa on lihaksia ja jaksavat hyppiä sekä tehdä töitä. Pyöreämmästäkin päästä voi löytyä hyviä käyttöominaisuuksia ja hieno hermorakenne. Näistä seikoista huolimatta on syytä hyväksyä, ettei lyhyillä jaloilla ja raskaalla rakenteella saavuteta samoja nopeuksia, yhtä tiukkoja käännöksiä, samanlaista kestävyyttä tai muita käytössä vaadittavia ominaisuuksia.

Kun Tito leikkii näyttelylinjaisen bc:n kanssa, vieressä olevat ihmiset toteavat, että nehän ovat yhtä nopeita. Ne juoksevat ympäriinsä, mutta kysymys kuuluu, miten ne juoksevat. Siinä, missä näyttely kipittää hurjaa vauhtia tuhatta ja sataa, Tito vasta lämmittelee. Tito vähän spurttailee, mutta muuten se juoksee tosiaan samaa vauhtia toisen kanssa. Lämmittelyn jälkeen Tito vaihtaa vaihdetta ja näy. jää kauas taakse. Se ei mitenkään pysty juoksemaan samaa vauhtia. Siinä, missä Tito kiitää välillä maata koskien, näy. yrittää kipittää parhaansa mukaan.

Ja siihen, millä perusteella ne kauniit koirat ovat aivan liian raskaita?
Vaikka minulla ei ole kelpietä, voisi vastaus olla näissä äskeisissä kappaleissani. Ei se tarkoita, että ”kauniit” koirat ovat lapasia.

Minulle tuo agilityssä, tokossa, haussa, raunioilla ja koiratanssissa toimiva koira on ominaisuuksineen ihan riittävä, vaikka hämmentäähän se vähän ajatuksena, että miten huima tykki se olisikaan, jos sillä olisi vielä ne pitkät jalatkin! Siinä ei ylistyssanat riittäisi. ;)
Sinä sen sanoit.

Rez: Raskaan ja hoikan sekä pitkäjalkaisen (jolla ymmärsin tarkoitettavan sitä "käyttismallia") välissäkö ei ole siis mitään? Ok, siinä tapauksessa tämä keskustelu tosiaan sietää olla tässä. ;)

Ja en ole kuvitellutkaan, että olisit puhunut suoraan minun koirastani, ethän sitä kai edes tunne. Mutta jos sanot, että näyttelyissä suositaan pääosin raskaita (aiemmassa viestissäsi ilmaisu oli "aivan liian raskas") koiria, niin silloin puhut _myös_ minun koirastani. Enkä tiedä, mitä hyötyä lyhyemmistä jaloista paimenkoiralle olisi, mutten myöskään menisi väittämään, ettei tuosta paimentamaan olisi.

Käyttöominaisuudet taas miellän ihan eri asiaksi kuin sen, että "harva sairas koira kahmii käyttötuloksia". Mutta koska tässä nyt tosiaan puhutaan aivan eri asioista näköjään molemmat, en jaksa enää edes vaivautua.

Ja jos ne pidemmät jalat (jotka ilmeisestikin ovat sen käyttömallin paras ominaisuus, sillä nopeushan on kaikissa lajeissa se olennaisin seikka, voi hyvänen aika...) tosiaan tätä koiraa vielä paremmaksi tekisivät, niin olkoon sitten niin. Nauttikaa te sporttimallienne ylimaallisesta nopeudesta ja huimista ominaisuuksista, niin minäkin nautin omastani. Pieni harmaan eri sävyjen erottaminen ei välttämättä aina olisi pahasta, mutta ehdottomuushan on aina niin kovin paljon hauskempaa. ;)

ham kirjoitti:

Olen vain yrittänyt perätä vastausta siihen, onko kaunis koira oikeasti aina vain kaunis, ei mitään muuta? Ja siihen, millä perusteella ne kauniit koirat ovat aivan liian raskaita?

Totta kai voi olla. Esimerkkinä oman rotuni edustajista eräs uros, joka on myös muotovalio sen lisäksi, että on myös tokovalio, agilityvalio ja käyttövalio. Terveystulokset priimaa ja luonnetesti hyväksytty.

ham kirjoitti:

Minulle tuo agilityssä, tokossa, haussa, raunioilla ja koiratanssissa toimiva koira on ominaisuuksineen ihan riittävä, vaikka hämmentäähän se vähän ajatuksena, että miten huima tykki se olisikaan, jos sillä olisi vielä ne pitkät jalatkin! Siinä ei ylistyssanat riittäisi. ;)

Minä en epäile ollenkaan, etteikö koirasi ole erittäin mainio harrastuskoira. Oma showlinjainen bcnikin on edelleen ihan kaikkea sitä, mitä harrastuskoiralta halusinkin. Koirassa ei ole kaiken kaikkiaan mitään vikaa minun tarkoitukseeni.

Mutta edelleen, näin alaa opiskelevan näkökulmasta: on täysin eri asia tarkastella jonkin rodun yksilöitä harrastajan ja jalostajan kannalta. Siinä missä puuhkaturkkinen bortsu tai jämerä kelpie voivat kuitenkin olla aivan erinomaisia harrastuskoiria ja lemmikkejä omistajilleen, niiden varaan perustuva jalostus on hataralla pohjalla.

Vielä korostaisin tuota palikkateoriaa: sellaista käsitettä kuin eläintä parantava jalostus ei ole olemassa, vaikka ajatus kaunis onkin. Jalostajalla ei ole rakennuspalikoinaan mitään muuta kuin ne geenit, joita rodun sisällä jo ennestään on. Kaikki jalostus on vain näiden geenipalikoiden uudelleenjärjestelyä. Koska geenipoolin monimuotoisuus on äärimmäisen tärkeää rodun elinvoimalle, ainoastaan kaikilta ominaisuuksiltaan täydellisiä koiria on mahdotonta käyttää jalostukseen. Arvotusta jalostettavien ominaisuuksien suhteen on pakko tehdä, ja mitä suuremman arvon ulkonäkö saa, sitä enemmän se pienentää muiden ominaisuuksien arvoa. Tämän vuoksi on vaarallista asettaa koiran ulkonäölle suurta arvoa missään piireissä, arvoilla kun on taipumus levitä ja yleistyä - ja arvot ohjaavat jalostusta. Tämän vuoksi showlinjaisiin ja ulkonäköjalostukseen ylipäänsä kohdistetaan niin suurta kritiikkiä, ja edelleenkin mielestäni täysin aiheesta.

Luepahan ham muidenkin kirjoittajien tekstit. Tuo Tiaisen tummennettu lause tiivistää aika hyvin sen mitä oon koittanut saada näppikseltä ulos. muok// Niin ja mywaylla samanlaisia kokemuksia Messarista ku itellä.. Bc:t muistuttaa lähinnä super pöyhkeitä suomenlappareita turkkeineen ja pk colliet ne vasta surullinen näky olikin.

pistän itsekin lusikkani soppaan..

Omistan bc-pennun.. Linjasta en ole ihan varma, mutta bc ja kelpie kehiä on tullut seurattua tässä 1-2 vuotta ja kelpieitä, koska kaverini suunnittelee sellaista.

Kaikki mitä kirjoitetaan on omia mielipiteitä ja kaikki saa olla sitä mieltä mitä haluaa. Siitä on kenenkään turha suuttua.

Näen itsekin, että molemmissa roduissa on menty vähän väärään suuntaan näyttelylinjaisissa.
Molemmissa roduissa on raskaan oloisia ja massakkaita koiria.
Bc:t on liian turkikkaita ja raskaita tai liian pieniä. Näin siellä messukeskuksessa bc-nartun, joka tuntui olevan samankokoinen kuin kotona oleva 15-viikkoinen pentu. Huokaisin onnesta, että Windy on vielä parhaassa kasvuiässä.
Itselleni oli hyvinkin tärkeää, että koiran linjat ei saa olla liian raskaita ja ei saa olla liikaa turkkia. Siis sukulinjat. Molemmilla vanhemmilla oli minulle sopiva turkki määrä sekä kumpikin oli sellaisia sopivan kokoisia.
Minulla ratkaisun teki se, että Windyn isä oli luonteeltaan juuri sitä mitä itse toivoin koirassa. Sekä turkki ja rakenne oli vielä siinä rajoissa, että ei ollut liikaa turkkia.

Voisin kyllä väittää, että ne koirat mitä olen nähnyt show-linjaisia näyttelyissä, en usko niiden pärjäävän alkuperäisessä työssään. JA MINUN MIELESTÄ eivät ole kauniita!

Jokainen on varmasti tyytyväinen omaan koiraansa, mutta kaikkien ei tarvitse tykätä eikä saa ottaa henkilökohtaisesti muiden mielipiteitä.

Onko tässä keskustelussa kauneus katsojan silmässä vai onko kaunis koira sellainen, joka vastaa rotumääritelmää ja ennen kaikkea alkuperäistä tarkoitusta eli on sopiva tekemään alkuperäistä työtään (kyse kun on rodusta, joka on vielä toimiva työkoira)?

BaeLiana kirjoitti:

Onko tässä keskustelussa kauneus katsojan silmässä vai onko kaunis koira sellainen, joka vastaa rotumääritelmää ja ennen kaikkea alkuperäistä tarkoitusta eli on sopiva tekemään alkuperäistä työtään (kyse kun on rodusta, joka on vielä toimiva työkoira)?

Itse osallistuin ketjuun tämän viestin pohjalta:

ham kirjoitti:

Tarkoitan itse "kauniilla" ja "vähemmän kauniilla" tässä yhteydessä sitä, menestyykö koira näyttelyissä.

Jos puhutaan yleisesti, omaa mielipidettäni tuo ei vastaa missään määrin.

Haluan nyt vielä niuhottaa tähän liittyen:

kiharapää83 kirjoitti:

Kaikki mitä kirjoitetaan on omia mielipiteitä ja kaikki saa olla sitä mieltä mitä haluaa. Siitä on kenenkään turha suuttua.

Ihmisillä on kaikilla omanlaisensa kauneuskäsitys vaikkapa vaatteista tahi sisustuksesta. Asia on ok, niistä on aivan turha kiistellä. Mutta kun puhutaan elävästä eläimestä, jonka jalostus - terveys, käyttöominaisuudet ja niihin vaikuttava ulkonäkö - on ihmisen käsissä, ei suuntaus voi olla aivan mikä tahansa. Entä jos minusta lyttykuonoinen kelpie olisi kaunis? Olisko se ok, sillä kuuluuhan jokaisella olla oikeus omaan mielipiteeseensä? No, eihän se olisi. Vaikka ruttuinen nassu olisi minusta kuinka kaunis tahansa, se ei palvelisi rotua millään tavalla: tulisi hengitysongelmia, rohinaa ja ahdistusta, mikä heikentäisi koiran fyysistä suorituskykyä merkittävästi (aivan kuten raskas runko ja lyhyet jalat hidastavat koiraa). Puhumattakaan siitä, mistä tinkisin saavuttaakseni tuon ulkonäön koirilleni.

Kaveri just totesi, että ota malinois, pääset vähemmällä.. Huoh. Tähän piti saada joku viisas loppuyhteenveto, mutta maybe u got the point.

hem Kuten täällä ehkä muutamaan kertaan on jo sanottu, niin rez tai kukaan muukaan ei ole väittänyt, että se, että näyttelyissä menestyminen tarkoittaisi yksilön kohdalla sitä, etteikö se voisi olla myös hyvä käyttökoira.

Fakta on kuitenkin se, että kevyellä rakenteella ja pitkillä jaloilla pääsee nopeampaa ja koira jaksaa myös työskennellä pidempään kuin raskasrakenteisempi lajitoverinsa. Kestävyysvaatimus toki tekee myös sen, että liian hentoisellakaan rakenteella ei pärjää vrt. sprintterityyppiset vinttarit ja vaikka laikat. Paimentava koira on rakenteeltaan sekä nopea juoksija, pystyy kääntymään nopeasti ja on samalla kuitenkin energiatehokas ja kestävä, jotta se pystyy väsymättä työskentelemään pitkiäkin aikoja. Samat fyysiset ominaisuudet tekevät koirasta myös fysiikkansa puolesta erinomaisesti soveltuvan moneen muuhunkin koiraharrastuslajiin. Ei siis tarvitse olla mikään Einstein päätelläkseen millaista rakennetta kannattaisi esim. hyvälle paimen tai agilitykoiralle jalostaa.

Ja väännetään nyt vielä kerran sekin fakta, että koska täydellisiä koira ei ole tarkoittaa se, että jalostuksessa on pakko tehdä painotuksia ja painottaessa jotakin tiettyä ominaisuutta tarkoittaa se, että jotain muuta on painotettava vähemmän. Kaikkea ei voi saada. Hyvää paimenkoiraa jalostavan on pakko laittaa suurin painoarvo paimennusominaisuuksille ja tinkiä esim. tietystä ulkonäkövaatimuksista ja tiettyä ulkonäköä painottavan on pakko tinkiä sitten jostain muusta. Jos näin ei olisi, ei meillä olis eri koirarotuja tai eri linjoja, joiden ulkonäkö, luonne, terveys ja rakenne vaihtelevat hyvinkin suuressa määrin. Koska paimenlinjaisia koiria on jalostettu ensisijaisesti paimennusominaisuuksien perusteella, täytyy hyväksyä se, että ottaessaan paimenlinjaisen koiran, saa todennäköisesti hyvillä paimennusominaisuuksilla varustetun koiran, mutta että näyttelyissä menestyminen on epätodennäköisempää. Vastaavasti taas ottaessaan näyttelylinjaisen koiran saa todennäköisesti koiran, joka menestyy näyttelyissä, mutta paimennusominaisuuksien kanssa voi olla niin ja näin. Ja koko ajan puhutaan todennäköisyyksistä, eli toki kummastakin linjasta on tietyllä todennäköisyydellä mahdollista saada myös hyvin paimentava muotovalio tai stten se ei-paimentava T:n koira. Eri vaihtoehtojen todennäköisyydet kuitenkin riippuvat kasvattajien jalostusvalinnoista ja ääripäiden koirat niin hyvässä kuin pahassa ovat aina harvassa.

Rez kirjoitti:

Haluan nyt vielä niuhottaa tähän liittyen:

[quote=kiharapää83]Kaikki mitä kirjoitetaan on omia mielipiteitä ja kaikki saa olla sitä mieltä mitä haluaa. Siitä on kenenkään turha suuttua..

Rez kirjoitti:

Ihmisillä on kaikilla omanlaisensa kauneuskäsitys vaikkapa vaatteista tahi sisustuksesta. Asia on ok, niistä on aivan turha kiistellä. Mutta kun puhutaan elävästä eläimestä, jonka jalostus - terveys, käyttöominaisuudet ja niihin vaikuttava ulkonäkö - on ihmisen käsissä, ei suuntaus voi olla aivan mikä tahansa. Entä jos minusta lyttykuonoinen kelpie olisi kaunis? Olisko se ok, sillä kuuluuhan jokaisella olla oikeus omaan mielipiteeseensä? No, eihän se olisi. Vaikka ruttuinen nassu olisi minusta kuinka kaunis tahansa, se ei palvelisi rotua millään tavalla: tulisi hengitysongelmia, rohinaa ja ahdistusta, mikä heikentäisi koiran fyysistä suorituskykyä merkittävästi (aivan kuten raskas runko ja lyhyet jalat hidastavat koiraa). Puhumattakaan siitä, mistä tinkisin saavuttaakseni tuon ulkonäön koirilleni.

Kaveri just totesi, että ota malinois, pääset vähemmällä.. Huoh. Tähän piti saada joku viisas loppuyhteenveto, mutta maybe u got the point.

Yritin vain sanoa, että kenenkään on turha suuttua täällä palstalla keskusteltavista asioista.
Ja mun mielestä keskustelua kuuluu olla, jotta jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä uudestaan.

En ehkä nyt sitten osannut sanoa asiaani oikein enkä nyt jaksa väsyneenä edes yrittää, niin jätän tämän aiheen nyt en sano enempää.

Rez kirjoitti:

Mutta kun puhutaan elävästä eläimestä, jonka jalostus - terveys, käyttöominaisuudet ja niihin vaikuttava ulkonäkö - on ihmisen käsissä, ei suuntaus voi olla aivan mikä tahansa.

Kunpa näin todella olisikin - vaan ei tarvitse paljoa ympärilleen katsella huomatakseen, että suuntaus todellakin voi olla ihan mitä tahansa.

Koirista ylipäänsä huomaa, että jalostus on harrastajien käsissä. Kyvyttömyys nähdä seuraavaa sukupolvea pidemmälle ja tunnepohjainen räpeltäminen ovat aivan huipussaan. Mitä mopsi tekee lyttykuonollaan, tai cavalier liian pienellä nupillaan? Ihastuttaa omistajaansa.

Sellainen jalostus on todellakin ollut "ihan mitä tahansa". Tuon rinnalla minä en ihmettele ollenkaan, jos bortsulla tulevaisuudessa on collien pehko, ja kelpiellä jämerät töppökoivet. Sehän on vasta pientä.

Ja uskomattoman surullista.