Koirat.com

Itse olen seuraavaksi koiraksi kelpietä miettinyt. Meillä on 2v kultainennoutaja. Seuraava koira(kelpie?) tulisi siis olemaan myös naaras. Käyn koirani kanssa 4x lenkillä/harrastan. Onko se tarpeeksi kelpielle. Viikossa tulee harrastettua agilityä,Tokoa,jälkeä,koiratanssia ja muuten vaan temppuilua+tietenkin lenkit. Käyn myös aktiivisesti mätsäreissä ja näyttelyissä. Asumme omakotitalossa, jossa on iso piha ja iso metssä, jossa saa juoksennella. Käyn koirani kanssa satunnaisesti pyörälenkkejä. Useimmiten käymme juoksentelemassa metsässä tai pellolla. Otamme koiramme joskus mukaan mökillemme, joka sijaitsee maalla. Siellä on uinti,- ja isot juoksu mahdollisuudet. Toivoisin koiraa harrastuskoiraksi. Tulisi olemaan samoissa harrastuksissa mukana mitä kultaisennoutajan kanssa olemme. Vastauksia? :)

VilmaT kirjoitti:

Itse olen seuraavaksi koiraksi kelpietä miettinyt. Meillä on 2v kultainennoutaja. Seuraava koira(kelpie?) tulisi siis olemaan myös naaras. Käyn koirani kanssa 4x lenkillä/harrastan. Onko se tarpeeksi kelpielle. Viikossa tulee harrastettua agilityä,Tokoa,jälkeä,koiratanssia ja muuten vaan temppuilua+tietenkin lenkit. Käyn myös aktiivisesti mätsäreissä ja näyttelyissä. Asumme omakotitalossa, jossa on iso piha ja iso metssä, jossa saa juoksennella. Käyn koirani kanssa satunnaisesti pyörälenkkejä. Useimmiten käymme juoksentelemassa metsässä tai pellolla. Otamme koiramme joskus mukaan mökillemme, joka sijaitsee maalla. Siellä on uinti,- ja isot juoksu mahdollisuudet. Toivoisin koiraa harrastuskoiraksi. Tulisi olemaan samoissa harrastuksissa mukana mitä kultaisennoutajan kanssa olemme. Vastauksia? :)

Kyllä tuo liikunnan ja aktiviteetin määrä kuulostaa riittävältä kelpielle. Erona kultsuun (jota en kyllä tunne kovin hyvin rotuna) kelpie vaatii tekemistä tai keksii sitä itse. Lähinnä tämä tulee esiin vaikka omistajan sairastaessa, jos aktivointi jää pidemmältä ajalta väliin. Käsittääkseni nuo enemmän seurakoiraksi sopivat rodut reagoivat tylsyyteen yleensä passivoitumalla. Oman kokemukseni mukaan kelpie odottelee muutaman päivän nätisti, mutta sen jälkeen alkavat vahtiminen, lenkillä hepulointi, hännänjahtaus ja muut lieveilmiöt tunkea pikkuhiljaa pintaan. Varmasti omakotitalo ja oma piha auttaisivat asiaa, kun me asutaan kerrostalossa keskellä pääkaupunkiseutua.

Kelpie on tosi hyvä harrastuskaveri, koska se on jalostettu tekemään työtä. Se nauttii jo pelkästä ihmisen kanssa tekemisestä, oli laji mikä tahansa. No ehkä vepeä en tämän meidän yksilön kanssa kokeilisi, kun se inhoaa kastumista :D Sen sukulaisissa on kyllä monta vesipetoa, eli kovin on yksilöllistä tuo uimainnostus.

Agin ja pk-hyppyjen kannalta kelpie on vähän hankalan kokoinen, kun se yleensä luokitellaan maxin alarajoille. Eipä se näin terverakenteista ja ketterää rotua hirveästi näytä haittaavan, mutta järkevästi ajatellen ei 65 cm hyppyjen tekeminen jatkuvasti 45 cm koiralla voi olla terveellistä. Me treenaillaan yleensä madalletuilla hypyillä, että koira kestäisi agia mahdollisimman pitkään. Arjessa kelpien koko on mitä mainioin. Se mahtuu autossa jalkoihin ja pieneen takatilaan, sen saa tarvittaessa kainaloon ja se tuntuu kivalta kainalossa niin sohvalla kuin sängyssäkin. Kuitenkaan kelpie ei ole pieni koira, jonka kanssa saisi varoa sen jäävän isompien jalkoihin. Ainoa hankaluus on, että tämän kokoisia rotuja on sen verran vähän, ettei sopivaa kokoa meinaa kaikista varusteista löytyä joka merkistä.

Kannattaa myös varautua siihen, että saa aidon paimenkoiran, joka haluaisi paimentaa kaikkea liikkuvaa. Se ei ole arjessa erityisen hauskaa, että koira yrittää pysäyttää juoksevat lapset, ohi suhahtavat autot ja lenkkeilevän naapurin. Vaarallistakin se on, varsinkin autojen ja polkupyörien kanssa. Omani taitaa olla jahtaajien ääripäätä, mutta sen kanssa on todellakin tehty töitä paimentamisen kitkemiseksi. Olen jo henkisesti varautunut siihen, etten ehkä koskaan voi pitää Sambaa vapaana kaupunkialueella, kun se ei jahtaamisen alettua todellakaan näe tai kuule mitään vaan painelee liikkuvan kohteen eteen, jos ei ole aitaa tai hihnaa estämässä. Muuten tuo on paimenkoirien tapaan todella helppo pitää vapaana vaikka metsässä. Vapaanapidettävyys olikin rotua valitessa yksi tärkeä kriteeri, vaikka se pitkälti koulutuskysymys onkin.

Huomioitavaa on myös kelpien nopeus ja terävyys. Koira reagoi ennen kuin omistaja ehtii edes tajuta tilannetta ja oppii nopeasti niin hyvät kuin pahat tavat. Usein huomaan olevani auttamatta liian hidas koirani rinnalla. Toisaalta pidän kelpien nopeudesta, joten en haluaisi vaihtaa tätä ominaisuutta pois - ennemminkin olla itse nopeampi. Monissa harrastuslajeissa nopeudesta on valtavasti hyötyä, jos tähtää korkealle tasolle. Arkea se ei kyllä helpota :)

Terävyys ja tietty tulisuus erottavat kelpien varmasti noutajista. Itse toivoisin hieman leppoisampaa elämänasennetta Samballe, kun nyt se ottaa kierroksia vähän kaikesta jännästä ja pistää rähinäksi, jos turhauttaa. Vähän myös pelkään, että joskus tuo sähikäinen joutuu tappeluun, kun se provosoituu aika helposti. Osa kelpeistä ei muuten tule järin hyvin toimeen vieraiden koirien kanssa, joten siihenkin kannattaa varautua. Suurin osa kyllä tulee toimeen, muttei välttämättä ole yhtä ylitsevuotavan tuttavallisia kuin noutajat. Usein kai sanotaan, että kelpie on sosiaalisuudeltaan keskikastia, mutta käsittääkseni noutajat ovat ihan sosiaalisimmasta päästä, joten ero voi olla selkeä.

Näiden varoitteluiden jälkeen pitää kai vielä kerran hehkuttaa kelpien harrastusominaisuuksia. Kun kerran etsit harrastuskoiraa, suosittelen tutustumaan rotuun tarkemmin. Ilman harrastuksia kelpie menee vähän hukkaan ja riski ongelmakäytökseen kasvaa. Lisäksi kelpien hyviä ominaisuuksia ovat terveys (no eihän tätä kukaan voi taata ennakolta, mutta keskimäärin todella terve rotu on kyseessä) ja helppo turkki, joka ei hoitoa tai jatkuvaa pukemista vaadi.

Herätellääs tätä keskustelua himppasen, mitä kuuluu kelpieille?

Meillä alkaa muotoutumaan aika hyvin tuo käsitys, minkälainen Valo on. Ollaan käyty haju- ja kuvioerottelukurssilla ja ollaan menossa jatkokurssille, lisäksi ollaan nyt tokokurssilla, missä treenataan alokasluokanliikkeitä. Erotteluhommat ovat kyllä tosi hauskoja, jos koskaan tulee tilaisuus kokeilla, niin suosittelen ehdottomasti. Kivaa hommaa molemmille, ja musta tuntuu, että sen harjoitteleminen on tuonut tosi paljon lisää osaamista mulle koiranohjaajana. Sittenpä käytiin pentunäyttelyissä Lohjalla ja siellä Valo oli VSP, uudemman kerran ei kyllä pentunäyttelyyn olla menossa.

Mitäs kaikkea harrastatte ja missä olette nyt menossa? Ei taida palstalla montaa kelpietä ollakaan? Olisko ketään pääkaupunkiseudulta?

Ja muokataas viestiä:

Tuohon edellisen sivun keskusteluun näyttelyissä menestyvistä kelpieistä ja pidempijalkaisista ei-workinglinjaisista kelpieistä haluaisin lisätä sen, että rotuunotot hyväksyttiin ja ne ilmeisesti aloitettiin tämän vuoden alussa. Siispä saadaan uutta verta, pidempijalkaistakin, normilinjan kelpieen. Hyvä, että meni läpi, mutta jos oikein ymmärsin, niin rotuunotto loppuisi vuoden 2014 jälkeen kotimaisilta "vanhoilta" koirilta, jolloin vain ulkomaisten koirien jälkeläiset ja tuontikoirat saa ER-rekkariin halutessaan. Parempi toki edes niin. Ja jos joku miettii, että mikä ER-rekkari, niin ER-rekkari on oikein hyvä rekkari, siinä rekkarissa koiralta evätään vain kansainväliset sertit ja valiot, ei muuta.

^ En tiedä mahdanko olla sinun lisäks ainoa kelpien omistaja joka tätä palstaa joskus kurkkii. Satakunnassa asun. Treenaillaan tällä hetkellä tokoa ja agia (plus kesällä pk-jälki). BH-koe on myös mielessä. Agi takkuaa oman nilkkavamman takia ja onhan nopean, mutta kuitenkin ohjaajapehmeän koiran vieminen mulle täysin uutta. Yritän pitää tekemisen hauskana, kisaamaan päästään jos päästään. Tokokokeet korkattiin viime vuonna alokkaan ykköstuloksella, josta siirryttiin suoraan avoimeen. Sieltä myös ykkönen. Eka voittajan koe meni reisille yli keittäneen vireen vuoksi, mutta meillä oli kyllä kehässä ihan sairaaaan kivaa pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. :D Toisesta kokeesta saatiin pari viikkoa sitten VOI2, kun koira nollasi jostain kumman syystä kaukot. Vire oli paremmin hallinnassa, mutta kauneusvirheitä löytyy vielä (mm. törmäykset ja vinot edestä sivulle siirtymät). Seuraava koe on kiikarissa ens kuussa. En tiedä jaksetaanko tahkota TK3 vai siirrytäänkö aikanaan suoraan erikoisvoittajaan. Näyttelyistä en ole kiinnostunut eikä tällä koiralla kyllä kehään ois asiaakaan. On tää kyllä niin mahtava kaveri, että rotua en vaihda! Linjaa ehkä kylläkin (ainakin hiukan).

Hmm, mutta mitä on kuvioerottelu?

Kelpuutetaanko kelpiemixin omistaja joukkoon?

Seurailen ihan jo myös senkin vuoksi, että tiedä vaikka jos ihan oikeakin kelpie joskus eksyisi perheeseen

^ Teretulemast minun puolesta, eipä täällä kauheeta ruuhkaa näy olevan. :D

Tottakai mahtuu kelpiemixit! Samoin rodusta haaveilevat ja vielä bc-omistajatkin, nekun ainakin muutama sivu sitten jaksoivat vielä vierailla .

Rezille kovasti tsemppiä voittajaan, oon jonkin verran teidän blogista seurannutkin. Mun mielestä ne kisakuvaukset kuullostivat kaikki hyvältä, eiköhän se sieltä tule hiomisella. Paljon tsemppiä enskuun kisoihin sitten, josko se sieltä sitten tulis jo? Me pöllöillään vielä alokasluokan liikkeissä, eikä yksikään liike ole todellakaan valmis. Koira ei osaa vielä seurata eikä ottaa perusasentoa ilman ohjaamista. En oikeen tykkää namilla houkuttelemisesta, mutta tuolla meidän kurssilla ollaan niin kummiski tehty. Jahka kisaamaan päästään joskus miljardien vuosien päästä, niin voi olla, että titteleiden tahkoominen kiinnostaa, koska olen niin aloittelija, että niissä on jotain jännitystä vielä.


Kuvioerottelu on ollut esimerkiksi tuolla kurssilla sitä, että ensin opetetaan koiraa ilmaisemaan maahanmenolla esimerkiksi punainen ympyrä. Koiran tehtävänä on siis tökkäistä punaista ympyrää ja sen jälkeen mennä maahan. Seuraavaksi samaa tehdään niin, että siellä on yksi vääränvärinen ympyrä. Jos tökkäisy kohdistuu väärään ympyrään, oikea ympyrä poistuu ja väärää saa tökkiä ja ilmaista niin kauan kuin huvittaa, mitään ei tapahdu. Pyritään siis siihen, että koira osaa erottaa oikean ympyrän kahden ympyrän joukosta. Seuraavaksi sille ehdollistetaan se väärä ympyrä samalla tavalla, mutta eri sanaan tietysti. Sittenkun se menee hyvin, olisi tarkoituksena saada koira ilmaisemaan eri ympyrä eri vihjesanasta, mutta me ollaan tällähetkellä tuossa vaiheessa, että oikeaa erotetaan väärästä vasta, ja se toinen on vielä toistaiseksi merkityksetön.

Jokatapauksessa negatiivista rankaisua tuossa käytetään ja se onkin nuorelle miehelle ollut aika kova pala joskus, ja senkanssa on saanut kyllä taiteilla.

^ Kiitos! Toivon tosiaan että kolmas kerta toden sanoo, vaikkei koiran kanssa koskaan tiedä mitä kokeessa sattuu. :D Ne voipi keksiä kaikkia hauskoja jekkuja (joojoo, ärsykekontrolli ja kisamainen treeni..). Namihoukuttelusta en perusta minäkään, kaikki on opetettu sheippaamalla tai kosketuskeppiä/-alustaa hyväksi käyttäen. Agilityssa tietysti on koira tarvinnut opettaa seuraamaan ohjaavaa kättä.

Kuvioerottelu kuulostaa hauskalta! Itsellä ei tosin taitais riittää mielenkiinto hommaan mistä ei periaatteessa oo konkreettista hyötyä jotain lajia ajatellen. Vaikka sama homma se on ku temppujen kanssa, ne opettaa opettamaan.

Haluisikko heittää jotain ohjetta noista kosketuskepeistä ja kohdentamisalustoista? Tai jos tiedät jotain artikkelia, missä seliteltäis. Ajatus jumittaa seuraamisen ja seisomisen opettamisen kanssa. Perusasentoon on keinot ja siihen se sit jääki, toistaiseksi. En ole kyllä vielä ihan kaikkea ajattelua pistänyt peliinkään, mut jos olis jotain tuuppausta, niin olisin kiitollinen.

Sitä kuvioerottelua voi käyttää siis sekä esimerkiksi esineiden tunnistamiseen tai sitten värien opetteluun, eli periaatteessa sillä voi opettaa jotain hyödyllistä, muttei tosiaan mihinkään lajiin, ellei sitten ruveta perustamaan lajia, jossa koiran pitää tunnistaa eri värisiä esineitä.. Se joku dokumentti koiran älykkyydestä ja käyttäytymisestä ym, missä oli se maailman eniten sanoja osaava bc, niin sehän teki periaatteessa kuvioerottelua. Se oli niin harjaantunut, että se tunnisti ennen tuntemattomankin esineen paperin kuvan perusteella ja kävi viereisestä huoneesta hakemassa kuvassa näytetyn esineen.

^ Eeeeen kyllä jaksa alkaa napsuttelemaan, en edes tiedä mistä alottaisin! Jos jotain artikkeleita operantista koulutustavasta kaipaat, niin V-M Ahonen on oma suosikki. :)

No kiitti eniveis! Oon noita artikkeleita lukenutkin ja operantista ihan perustan, samoin vastaehdollistamista käytän kyllä. Jotenkin vastaehdollistaminen on temppuja (lue liikkeitä) opetellessa hankalampi soveltaa kuin arjessa, operantti taas ehkä enemmän sitten temppuillessa jotain muuta, ko liikkeitä.

^ Hmm vastaehdollistaminenhan on nimenomaan asioista luopumista, eli koira vaihtaa esim. toisen koiran luo juoksemisen sinun tarjoamaasi ruokaan. Eipä sitä oikein tokoliikkeisiin tms. voikaan soveltaa, vaikka toki sitä kautta rakentuu hallinta myös treenikentälle. Operantti koulutus eli naksutinkoulutus puhtaimmillaan on yksinkertaisesti sitä, että koira tarjoaa aktiivisesti toimintoja joista kouluttaja valitsee haluamansa. Ei-halutut toiminnot jätetään huomiotta.

Kosketuskeppi on tikku, jonka päässä olevaa palloa koira opetetaan nenällään koskettamaan. Sen avulla voi opettaa vaikkapa maahanmenon, seisomisen ja sivulletulon. Tyyli on sama kuin houkuteltaessa/"imutettaessa", mutta keppi on paljon helpompi häivyttää kuin käsiapu. Seuraamista en itse kepillä opettaisi (enkä kyllä imuttamallakaan), vaan seuraaminen on koiralle yhtä kuin pitkitetty perusasento. Eli kun pa on hanskassa, aloitetaan askelsiirtymillä eri suuntiin ja pidennetään matkaa hiljalleen. Joskus palkataan koira perusasentoon, joskus kesken seuruun. Kosketusalusta oli meillä alun alkaen pelkkä temppu, mutta tokossa koin sen hurjan käteväksi hypyssä ja ruudussa. Hypystä saa helposti pitkän ja ilmavan alustan etäisyyttä säätämällä, samoin ruudun oikea paikka on helppo opettaa alustan avulla. Inspiroidun näköjään kirjoittamaan aina ku tentti häämöttää. Kysy vaan lisää jos haluat!

Tentit on kyllä oikeita inspiraation ja energian lähteitä, kuhan ei niihin tarttis valmistautua

Mutta joo, noin siis olen ymmärtänytkin niinkuin tuossa edellisessä kappaleessa, foorumikirjoittamista ja itsensä esilletuomista pitää vielä harjoitella. Valo on ehdollistettu sekä kosketuskeppiin että kohdentamisalustaan. Olen kummiskin tullut samaan huomioon, että miten se kosketuskeppi siitä imuttamisesta seuraamisessa erottuu muuten, kuin että kosketuskeppi on helpompi häivyttää.

Toi perusasennon avulla opettaminen kuullostaa mun mielestä tähänmennessä järkevimmältä tavalta opettaa, mistä olen kuullut. Olen siis sitä jo pidemmän aikaa harkinnut, mutta en ole vielä käsittänyt niitä välivaiheita. Toisaalta, meillä ei vielä ole pa kunnossa, eli ehkä sitten sen jälkeen. Ja kosketusalustan käyttö pistetään korvan taakke, noita en ookkaan ajatellut

Millainen on kunnossa oleva pa? Sellainen ilmeisesti, että koira tulee hyvin ja itsevarmasti vähän kummistakin kulmista oikeaan paikkaan? Ja sitten vaan venkslaamaan kohti seuruuta?

^ Jep. Lisäisin vielä, että koira hakeutuu korrektiin perusasentoon eri kulmista ilman käsi- tai kroppa-apua. Perusasennon hinkkaamisen lisäksi kannattaa harjoitella kehonhallintaa ja takapään hahmottamista. Lenkillä tuli aikanaan harkattua myös ihan vaan vasemmalla puolella kävelemistä, jonkinlaista seuruun esiastetta. :D Ennen puolen vuoden ikää ei taidettu tehdä varsinaista seuruuta viittä askelta enempää.

Itse aloitin pa:n harjoittelun kosketuskepin kanssa nurkassa, josta siirryin seinän viereen kun koira tuli nurkassa oikeaan kohtaan. Seinän vierestä siirryin avoimeen tilaan, minkä jälkeen aloin häivyttää kepin liikettä kunnes se sai vaan olla paikallaan jalan vieressä. Aika äkkiä kepukan sai heittää mäkeen kokonaan, eikä olla kumpikaan opittu tyhmiin käsimerkkeihin. Maahanmeno on sekin kepillä opetettu (myös liikkeestä), istumisen tais koira osata jo meille tullessaan.. Seisominen oli kanssa tarkoitus tehdä kepillä, mutta koira paukahti siitä aina maahan. Teinkin sitten ns. vanhanaikaisesti nami naamaan -taktiikalla. Hmm mitäs muuta : D

Mä taisin rakennella maahanmenon ihan käsin ja häivytellä, en enää edes kunnolla muista. Seisomiseen voisinkin sitten kokeilla sitä keppiä .

Perusasentoa taas on tehty käsiohjauksella sekä sitten näin. Tuo jälkimmäinen tapa on paljon mieluisampi mulle, siinä on helpompi pysyä kärryillä, missä kohtaa kehitystä mennään. Tällähetkellä me ollaan harjoittelussa semmoisessa kohtaa, ettei se vielä muistuta perusasentoa, mutta samalla tuo treenaa kyllä sitä takapään käyttöä. Namittaessa taas ollaan siinä kohtaa, että en käytä jalka-apua enää, käytän vähemmän kättä, mutta tarvii hieman rintaman kiertoa, eli ei ollenkaan hyvä.

^ Oonkin tuon videon joskus nähnyt, ihan hauska tapa varmasti. Tosin aika vahva käsiapu siinäkin tarvitaan. Oma koira osaa tuon temppuna, mutten ehkä perusasentoon sotkisi. Pääasiahan tosin on että päästään haluttuun lopputulokseen oli opetustapa mikä hyvänsä. Mutta mikä on jalka-apu?

Tajusinpa just, että "treenaaminen" on ollut viime aikoina lähinnä kalsaritokoilua kotosalla. Pitäis ehkä pikkasen terästäytyä.. Pirun pakkaset!

Psst. Ei tuohon oikeasti tarvita käsiapua, ilmeisesti Tanin kouluttaja on vain ollut kärsimätön ja houkutellut temppua. Tässä Ilo ja minä, en itse ainakaan huomaa mitään merkittävää käsiapua.

Mulla sama kuin innnalla, olen jättänyt käsiavut siitä pois ja koira itse on saanut tarjota sitä. Voisi myös koittaa ottaa siitä videota . Jalka-avulla tarkoitin sitä namituksessa käytettävää yhenjalan askelta, mitä jossain kurssilla opetettiin käyttämään. Yks lisää häivytettävä ja tarkoitus on vissiin koiran suoraan saaminen ja sitten tyyliin että tilanne muistuttaa pysähtymistä. Joo.

Mitä kaikkia erikoisvarusteita käytät talvella treenaillessa? Mun täytyy sanoa, et silkkipipo on kyl ihana! Jalkineina mulla on talvikumisaappaat kunnon sukkavarustuksella niin, että kenkään jää kuitenkin vielä tilaa ilma-eristykselle.

^^ Ahsåå. Mä en silti vieläkään ihan hiffaa miks koiran pitäis tulla perusasentoon takaperin pyörähtäen..? Paitsi tietty kun siirrytään ohjaajan edestä sivulle luoksarin tai kapulan luovutuksen jälkeen.

^ Eipä mulla mitään erikoisvarusteita oo. :D Agissa on toppavaatteet tuulipuvun päällä, etten jäädy tauoilla. Tottiksessa paksupohjaiset vettä pitävät kengät, mihin mahtuu tarvittaessa paritkin villasukat. -15 asteessa ja yli ei treenata ulkona. Muoks// jeppis, kaikki liikkeet rupee leviämään käsiin jopa kotitokoillessa. Mahtavaa..

Kyllä mää täällä edelleen oon haaveilemassa ja lueskelemassa ja ihastelemassa kuvia Varsinkin nyt taas kun saatiin kunnolla pakkasta ja mun pikkupelastuskoira ei ehkä ihan oo ihanteellinen näihin olosuhteisiin. Ootellaan, ootellaan...