Koirat.com

^Aa, se on noin paha sillä sitten. Lilon kanssa nimittäin pahoinvoinnilta säästytään aika lailla täysin, jos vaan ei syötä sitä pariin tuntiin ennen autoilua. Sitten treenaamasta palatessa saattaa oksu tulla, kun on tietysti vetänyt nameja ennen sitä.

^Joo, selvästi mennyt Areksen "pään sisään" tuo paha olo autossa. Aiheuttaa itselleen jo sellasta paniikkia ja stressausta pelkästään lähestyttäessä autoa. Muuten täydellinen ihana pentu, mutta automatkat on aikamoisia..

Elli kun tuotiin kotiin (matkaa n. 300 km) se oli alkumatkasta täysin paniikissa, kuolasi, oksensi, läähätti ja vinkui (ei tosin oletettukaan mitään muuta tapahtuvan). Kun sai oksennettua rauhoittui huomattavasti ja nukkui sitten n. puolet matkasta.

Sen jälkeen ollaan melkein joka päivä tehty jotain auton kanssa (käyty vierailulla, ajomatkalla tai ihan vain käyty autossa istumassa ja palkitsemassa hetken aikaa) ja on oppinut loistavasti. Alussa oli pientä hätää havaittavissa, lähinnä vinkumisen muodossa. Nyt kömpisi tai hyppäisi jokaiseen autoon itse jos vain antaisi. Itse ajomatkat sujuvat meillä vaihdellen, mun autolla jos mennään (vanha matala Nisu joka pitää kovempaa ääntä) niin vinkuu menomatkan ja nukkuu tulomatkan. Jos mennään sille tutummantyyppisellä autolla eli moderneilla citymaastorityyppisillä ilmastoiduilla ihanuuksilla niin ottaa jo melko rennosti pötköttäen. Kova vauhti ja käännökset ovat inhottavimpia, ymmärtäähän sen.

Meidän isoin ongelma (ainoa) on leikkipuremisen kitkeminen. Aluksi kun teki sitä ei käyttänyt paljon voimaa ja murahdus + ignoorausmenetelmä toimi hyvin. Olen siis itse sillä kannalla, että ehdoton ei kuritukselle ja räyhäämiselle koiralle, koska ei ole oikein eikä edes toimisi.

Meidän systeemillä toimii vieläkin pihalla hyvin, mutta sitten kun on iltahepuli / suuri väsymysriehu käynnissä niin Elli on raivostuttava. Ja puree älyttömän kovaa. Näissä tilainteissa ignooraus ei auta ja pitää poistua itse tilanteesta, mutta se on vaan melko tuskaista kun pentu hyökkää, ärisee ja puree kiinni jaloissa. Tänään on kyllä edistystä havaittavissa kun on jo nyt rauhoittunut ja nukahtanut.

Kärsivällisyys on kyllä ollut koetuksella, täytyy sanoa Onneksi tietää (ja toivoo), että kyllä se helpottaa! Ja onhan pentu vielä niin pieni, ettei siltä voi olettaakaan mitään valiokäytöstä. Se on vain yleensä niin älyttömän fiksu, ihana ja oppivainen pentu että meinaa ihan unohtua että on vasta vajaa 11 viikkoinen haha.

Tulenpas nyt tännekin höpöttämään

Eli heinäkuussa toteutuu tämänkin tytön suuri unelma ja laumani kasvaa yhdellä aussie kakaralla! Pennut syntyivät viime lauantaina ja minulle on niistä yksi varattu. Vielä ei tiedä onko tulossa tyttö vai poika, vaan katsellaan mikä pennuista olisi minulle sopivin yksilö. Miten sitä jaksaa odottaa?

^Tervetuloa ja etukäteen jo onnea pennelistä!

^^Jos yhtään lohduttaa, niin kaikki aktiiviset paimenpennut on tuollaisia, ja kyllä, se menee ohi. Tosin oon kyllä kuullut niistäkin, jotka harrastaa tuota vielä parivuotiainakin, eli ei se kai niin sanottua ole. Loki ehti pentuaikana repiä pari nylonhihnaa ja yhdet housut pureskeluhepuleissaan, koska mäkin yritin toteuttaa tuota huomiotta jättämistä... vähän heikoin tuloksin. Loki on aina ollut sellainen, että ignooraaminen ei auta yhtään mitään, eikä nätit kiellot ja namittaminen, jos se on kierroksilla. Eristämistäkään en ole kokenut hyödylliseksi, koska vaikka se jossain määrin rauhoittaa, ei Loki koe sitä rangaistukseksi tai ylipäätään seuraukseksi yhtään mistään, joten se ei sillä myöskään opi mitään. Sen kanssa ei auta muu kuin "herättää" se niistä kierroksista kertaheitolla ja kunnolla, sitten se ikään kuin tajuaa mitä on tekemässä, ja lopettaa. Meillä tää usein meinaa terävää karjaisua (...) tai jonkin sortin tökkäystä kylkeen tms. Tämä siis pentuaikana lähinnä, nykään ei tarvitse juuri puuttua sen tekemisiin. Aiemmin veti kyllä kierroksia helpostikin esim. yhteislenkeillä tai treeneihin mennessä, jolloin tosiaan piti vaan jollain konstilla nostaa se sieltä transsista.

MUOKS/ Se unohtui sanoa tosiaan, että koiria ja koulutustapoja on erilaisia niin paljon kuin yksilöitäkin, joten eri koiriin tehoaa eri jutut. Siitä omasta koirasta kyllä näkee, mikä siihen tehoaa. Loki on niin kovapäinen eikä sitä kovemmatkaan kiellot hetkauta yhtään, korkeintaan tosiaan palauttaa sen keskittymisen olennaiseen. Lilolle taas riittää tiukka katse tai nätti pyyntö, jos se nyt ylipäätään ikinä mitään kiellettyä tekee (absurdi ajatus )...

Yhdytään mekin Ellin veljen roolissa tähän puremiskeskusteluun!

Meillä kans purraan ja lujaa välillä, varsinkin juuri hepuleissa. Meillä ignoraus ei toimi, ei lopeta, mutta juurikin tuo Pinn mainitsema kertaheitolla katkasu on aika toimiva. Toistaseks meillä kyllä on hyvin toiminut se, että sanon tiukkaan sävyyn "ä'ää!!". Yleensä siihen loppuu ja tullaan mua mielistelemään Viimeistään jos ei lopu pureminen niin sit täytyy vähä pahemmin komentaan.

Meillä autoilu matkuu aika samalla mallilla. Stressiä, läähätystä ja oksennusta. Kuitenkin ehkä inanen askel parempaan ollaan päästy. Ellin ja Areksen kasvattajan kanssa tuossa puhuin tästä asiasta kans ja kerto olevan sukurasite kyllä. Kasvattajalle jääneen Tuhdin tilannetta en vielä tiedä, kun kasvattaja ei ole vielä kokeillut - sano kyllä kokeilevansa pian miten autoon reakoi. Viimeistään sunnuntaina kun meidän pitäisi nähdä Areksen kahden siskon kanssa, jotka jäi tänne Porin alueelle!

Onnea siskolle 11vko iästä, tässä meijän 11vko pönötys;


Mun käsi ei vois olla yhtään sopivammin tuolla

Sillon kun Kerttu oli pikkunen ja puri, niin minä olin kyllä sen verran mulkku että otin sen jalan ja laitoin sen mun sormien sijaan Kertun hampaiden väliin. Loppu pureminen melko nopeesti.

Juniori alotti viime viikolla agilityn opiskelun, ja voi että se on taitava. Vauhtia ja intoa on ihan hirveesti, taitoa ei ehkä ihan vielä. Mutta kyllä siitä vielä hyvä tullee.

Kerttunen nauttii kesästä:





Mulla on vähän pentukuumetta, mutta oon päättänyt ettei pentua tule kun vasta sitten kuhan Kerttu on 4-5-vuotias. Mun mielestä otin Nuutin ja Kertunki vähän turhan pienellä ikäerolla, joten nyt pitäis malttaa vielä sen kolme vuotta.

Meille sattu tänään ensimmäinen keppionnettomuus, kun Kerttu tökkäsi itseään kepillä kitalakeen. Mitään sen suurempaa vahinkoa ei onneksi käynyt, selvittiin vaan hirveällä huudolla. Minä oonkin jo vähän odotellut että millon tuo teloo itsensä, kun se itsesuojeluvaisto on jäänyt paketista pois.

Kirjoitin tänne jo viestin, mutta nyt sitä ei näy. Liekö kadonnut bitteihin vai mitä... Höh.

Meilläkin oli alkuun pahoinvointia autossa, helpotti jokapäiväisen autoilun myötä, mutta ehkä puolen vuoden kieppeillä alkoi uudelleen. Tuolloin meidän mörkökauden aikana koira kuolasi taas, mutta sitten helpotti. Nyt ei ole kuolannut eikä voinut pahoin enää hetkeen (oikeastaan aika pitkään aikaan, nyt kun asiaa miettii!).

En kestä, mun pieni on jo vuoden. Vastahan se oli pikkuinen pallo, ja nyt jo iso mies. Sen verran pieni kuitenkin vielä, ettei jalka nouse - voisi jäädä vaikka kokonaan nousemattakin

^Hauskan värinen miekkonen! Lokilla nousi jalka ekaa kertaa reilun vuoden ikäisenä, ja nyt kastroinnin jälkeen se on taas palannut vauvapissoihin...

Asiasta toiseen, oltiin tänään hallilla vähän höntsäilemässä. Loki on oppinut aika hyvin odottamaan vuoroaan hiljaa ja rauhassa, ja tekee juttuja melkoisen rauhassa. Ei siis mikään tykkipommi voittajakoira (), mutta mullehan se sopii mainiosti. Voisin jakaa tähän pari videota hallilta, jos ketään kiinnostaa! Toisessa tehdään ihan pientä hömpöttelyä aksan parissa ja toisessa vähän temputellaan.




Mua taas kiinnostais kuulla muilta, että millä tavalla teidän auspait treenaa? Vois olla hauska nähdä videoita teiltäkin! Ja eroja linjojen välillä jne. Loki on just mulle passeli, koska liian tulinen heppu olis mulle liikaa, mutta se on kuitenkin iloinen ja innokas ja keskittyy, ja pitää kontaktia hyvin.

Täältä löytyy lähinnä Duken aksavideoita, taitaa siellä olla MH ja luonnetesti myös. Tokoa ei niinkään, vaikka se meidän päälaji olikin vielä viime vuonna :D PK-hommista ei luonnollisesti ole videoita eikä kuvia, olis joskus hauska saada videolle vaikka hakurata tms. Vetystä ei paljoa ole, kuvia eikä videoita :(

^Mä oonkin joskus kattonu noita teidän videoita youtubesta (kauhee stalkkeri ), tosi kivan näköistä menoa! Mähän ennen tota Liloa mietin pitkään, että hankkisin toiseksi koiraksi esim. sekalinjaisen aussien, että olisi enemmän harrastuskoiran ominaisuuksia ja vähän enempi "paukkuja"... mutta sitten se realisti mun päässä sanoi, ettei mun tarvitse saada kaikkea heti tässä ja nyt. Oikeastaan on tosi hyvä, että mulla on nyt sellainen koira, jonka kanssa voin rauhassa tutustua erilaisiin harrastuksiin ilman paineita menestyksestä. Sitten, kun on kunnolla aikaa (ja RAHAA), voin keskittyä enemmän tavoitteelliseen kisaamisen sitten jonkun kolmannen koiran kanssa, jos siltä tuntuu. Mutta onhan tuota menoa todella ilo katsella!

Laitetaan nyt Kertunkin ainut videoitu treeni, eli joskus tammikuun alussa ollut tokotreeni. Mulla ei oo ollut kamalasti tapana ottaa videolle treenejä, pitäis kyllä kuvata useemmin.

Ihania videoita kaikilla! Lokin noi iloloikat noilla videoilla on ihan mahtavia

Meillä ei, yllättäen, ole vielä mitään treenivideota, mutta toimiskohan tämä.. Video parin päivän takaa Yyteristä

Meillä ainoa edes kohtuullisen tuore treenivideo taitaa olla tämä
Otettiin siis ihan kotikutoinen treeni pudotetun esineen hakua

Tavattiin Areksen toinen sisko, Nala, joka jäi tänne meijän lähiseudulle! Lisäksi kuvissa myös pari muutakin aussia ja vääränrotuinen Atlas..









Ares huomenna 12vko! Mihin tää aika menee Painoa löytyy nyt 8,6kg.
Aivan mahtava tapaus toi Ares. Kuvissa esiintyvä punainen uros kovasti halus alistaa ja astua Aresta niin toi kyl sanoo niin kovaa takasin! Oikeen tempperamenttia ja luonnetta löytyy, taistelutahtokin on aivan mahtava. Oon vaan enemmän ja enemmän sitä mieltä, että tää on mun rotu

^Toi on kyllä hyvä, että pitää puolensa, Lokihan ei pentuna sitä jaloa taitoa hallinnut... Mielettömän suloisia pupseja, ei tee hyvää mun pentukuumeelle! Onneksi koiralauman kasvattaminen ei tule kysymykseenkään vielä piiiiitkään aikaan...

Meillä Kerttu kävi tokoilemassa avoimessa. Kepe oli kyllä tosi kiva, ei ottanut pahemmin häiriötä ja teki kyllä hyvin ilman palkkaakin. 185,5 pistettä, AVO1, luokkavoitto ja KP oli lopputuloksena.

Ens kuun kisoihin ilmoaika loppuu tällä viikolla, ja nyt kovasti mietiskellään että laitetaanko ilmoa menemään. Toisaalta tuntuu, että kisat kahden viikon välein on aika paljon noin nuorelle koiralle enkä tiedä että ehditäänkö me edes treenata, mutta kun tietää että kesän loppuun tulee kisataukoa juoksujen takia, niin sen takia tekisi mieli mennä. Seuraava mahdollisuus on sitten syyskuussa, ja jos juoksut myöhästyy parikin viikkoa, niin niihinkään ei päästä.

Palkintokuva tosi innokkaasta Kertusta (se raukka pelkää tuota pokaalia, joten tätä parempaa kuvaa ei saatu )


Ainiinjoo, kävihän Kepsu paimenessakin. Hirveä into oli siihen hommaan, eikä enää ujosteltu kyllä yhtään lampaita, kun ne viime kesänä oli vielä aika jänniä. Hyvät hakukaaret, tosi kivasti irtosi kauaskin ja vaikka vauhtia oli paljon, niin kuunteli kumminkin mukavasti. Pitää katsella että lähetäänkö käymään taippareissa ensi kuussa.

^Onnea Kertulle ja omistajalle! Kyllä olette pitkälle päässeet ja paljon saaneet tehtyä koiran nuoreen ikään nähden, ja toki muutenkin! Ja nätti tyttö on edelleen!

Meillä ollaan harrastusten suhteen vain hömpsötelty, mutta ollaan taidettu löytää sopiva balanssi ja rutiini Lokin elämään, ja se onkin ollut viimekuukaudet aivan mahdottoman ihana ja tasainen, rauhallinen, rento ja onnellinen. Tehdään pitkiä monipuolisia lenkkejä, leikitään paljon ja tutkitaan ympäristöä läheltä ja kaukaa. Treenataan tokoa ja agilitya, mutta ilman paineita, sillä kumpikaan meistä ei tykkää ottaa harrastuksia kauhean vakavasti. Lepopäiviä täytyy olla säännöllisesti, toi nimittäin väsähtää henkisesti melko helposti.

Mutta ollaan kunnostauduttu juoksemisessa kyllä! Oon siis käynyt melkoisen säännöllisesti Lokin kanssa juoksemassa n. vuoden ajan, eikä se ole koskaan oikein tajunnut vetämistä. Se on siis aina köpötellyt vierellä, ja olin jo luovuttanut sen suhteen. Nyt tällä viikolla se kuitenkin yhtäkkiä keksi vetää juoksulenkillä, ja toki kannustin sitä kauheasti. Tosi nopeasti se on nyt sitten yhdistänyt juoksutamineet vetämiseen, ja lenkit on olleet ihan huippuja! Voidaan ehkä ruveta nyt hankkimaan vielä parempia juoksutarvikkeita ja tekemään tätä säännöllisemmin, Lokin kanssa on niin kiva juosta.

Hurjan nopeasti menee aika...Minun pieni auspai poikani Nox kotiutuu jo ensi viikolla

Pinn: Kiitos! :) Kepe on kyllä vallan mahtava harrastuskaveri, ja sen kanssa on yllättävänkin kiva kisata (näin kisakammoisena).

Eilen kävästiin vielä hakemassa toinenkin AVO1 ja luokkavoitto helteestä huolimata. On se huippu elukka.