Koirat.com

Meiltä kans vähän kuulumisia

Ares kasvaa, kehittyy ja voimistuu. Taistelutahtoa ja virettä löytyy todella mukavasti, mutta lisäksi on kuitenkin hyvin kiltti ja kuuntelee mua. Leikit on rajuja ja selvästi tarttis useammin päästä Areksen leikkimään isompien kavereitten kanssa joita voi kunnolla retuuttaa Korvat laitettiin liimaan joku aika sitten, kun meinasivat osoittaa ihan hassuihin ilmansuuntiin. Ehkäpä ne siitä sitten.
Nenä on edelleen hieman vaaleanpunainen, tuo tässä mietityttää, että muuttuuko sit lopulta ollenkaan kokonaan. Katsotaan!

Tässä pari kuvaa, käytiin riehumassa Areksen siskon Nalan kanssa.


Ares 4kk

^Voi miten iso poika Ares jo on! Vekkuli pieni mies.

Loki on nyt selvästi osoittanut merkkejä henkisestä kasvusta kaksi vuotta täytettyään, vaikka kyllä se aina on suhteellisen pikkuvanha ollutkin. Jos nyt jotain positiivista pitää repiä tuosta Lilon jalkavammasta ja sen aiheuttamasta pakkolomasta, niin oon ainakin saanut vietettyä Lokin kanssa arvokasta kahden keskistä aikaa, ja ollaan mm. päästy hiomaan tokoliikkeitä parempiin kuosiin. Meillä on ollut ihan superhauskaa treenatessa ja lenkkeillessä, ja kehitystä tokon suhteen on totta tosiaan nähtävissä! Juoksuharrastus on ollut tauolla kuumien kelien takia, ja nyt tauko jatkuu vähän pidempään, kun teloin varpaani.

Ollaan myös retkeilty paljon ja käyty uimassa jne., ja Loki ui hurjan pitkiä matkoja, ihan yllätyin. Ja voi vitsit kun toi on ollut lähiaikoina kuin herran enkeli, niin helppo ja ihana ylpeyden aihe. Se on toiminut kuin mikäkin Lassie, tekee kaiken just niinkuin pitää ja pyytää, en vois toivoa enempää. Kyllä se vaan sellainen koira (ja rotu!) on, ettei kylmäksi jätä. Välillä se raivostuttaa ja välillä oon korviani myöten rakastunut, mutta ainakaan se ei tylsä ole. Ihanaihanaihanaihanaihana!

^Mulla on vähän samat fiilikset, välissä olen myymässä tuota eläintä varaosiksi, ja välissä olen ihan sydämenkuvat silmissä. Isoksi osaksi Kerttu on kuitenkin aika huippu tyyppi, ja sopii omaan käteen niin mahdottoman hyvin ettei tosikaan.

Kerttukin kävi jokunen päivä sitten siskonsa kanssa leikkimässä:


On se vaan jännä miten nämä tytöt on ihan erilaisia luonteeltaan, melkeen toistensa vastakohtia. Riimikin on kyllä tosi kiva, mutta oon aika tyytyväinen että Kertun itselleni sillon suostuin ottamaan.

Kertulla on uusi harrastus kerrostalokyylänä. Se viettää melkeen kaiken sisälläoloaikansa parvekkeella kyttäämässä ihmisiä. Ihan hiljaa se siellä vahtaa, ohi meneville koirille saattaa urista. Ihana kun se on jotenkin oppinut, ettei sen tarvii kuola roiskuen ajaa ihmisiä pois asunnon läheltä. Rapussakaan se ei meinaa syödä ihmisiä. Eihän se edelleenkään sisälle vieraita päästä ilman mun lupaani, mutta saa se nyt sen verran vahtikoira ollakin.

^Tota omaa mörssäriä kun tossa kattoo ja kerttuun vertaa, niin huomaa taas et toi mun poika on.. valtava Ares varmaan tulee olemaan suhteellisen iso poika. Areshan tosiaan on tällähetkellä n. 4,5kk ikänen ja n. 47cm ja 14kg

Koipieläin


Siitä oon kyl samaa mieltä, että välillä tuo on maailman ihanin koira ja välillä tuosta vois tehdä maailman karvasimmat lapaset. Rotu on kyllä kaikinpuolin vienyt täysin mukanaan ja oon kyllä aivan rakastunut tähän rotuun. Aussie on vaan kaikki mitä haluan koirasta - ja enemmän. Sheltit on myös ihania, Atlas on maailman paras sheltti, mutta kumminkin. Onhan mulla haaveissa bluemerle uros sheltti, mutta voihan se olla et se on sit blue/redmerle uros aussie.. Mut ei vielä vuooosiin.

^Eka katoin että jessus mitkä mitat pojalla, mutta jos vanhoihin muistiinpanoihin on luottaminen, niin Loki oli suurinpiirtein samankokoinen tuossa iässä. Mutta Lokihan jäikin sitten aika pygmiksi, säkä tällä hetkellä jotain 50-53cm luokkaa ja paino aika tasan 20kg. Kyllä se kasvu on vaan niin yksilöllistä!

^Ares on musta ihan älytön koipieläin sil kasvaa just jalat ja.. ei oikeastaan mikään muu. Pää on pieni ja suippo, mutta jalat ja tassut kasvaa sitäkin enemmän! Saa nähä, niin yksilöllistä on kyl toi kasvu. "Rumimmillaanhan" nää koirat on tällähetkellä, niin epäsopusuhtasia olioita

Areshan alkaa olla Kerttua isompi. Kepe on kotimittausten mukaan 44-45 cm korkea, painoa sillä on ehkä jotain 15-16 kiloa. Puntaria meillä ei nyt ole, mutta talven aikana oli pikkasen alle 15-kilonen, nyt se on kumminkin saanut vähän massaa lisää. Onhan se vähän pieneksi jäänyt, semmonen miniature aussie. :)

^Juu kasvattaja tuossa pari päivää sitten näki Areksen ja sanoi, ettei siitä taida kovin pientä poikaa tulla. Toisin tuo kasvattaa ensin korkeuden, sitten vasta massan. On se niin hölmön näkönen tällähetkellä

Mites täällä olevat aussiet, onko kukaan muu osallistumassa FINASC Open Show:n? tai tulossa vain katsomaan. Areksen kanssa mennään, hän tulee sillon oleen vajaa 5kk ikäinen. Treenata pitäis vähä kehäkäyttäytymistä, kun tuo on niin höslä

Nox on ollut meillä nyt neljä päivää ja mä olen jo nyt niiiiin rakastunut tähän rotuun! Se on niin äärettömän fiksu ja mahtava poika ettei tosikaan....en jaksa odottaa mitä kaikkea päästään vielä touhuamaan sen kanssa

^Onnea, hän on aivan ihana ja Nox on kaikenlisäks tosi kiva nimi!
Kyl itekin ihan höpönä tähän rotuun, voi että.. Tuskin tulee oleen viimeinen aussie minulla, vielä on haaveissa se oma redmerle uros

^^Onnea pennusta, ihana pieni pörröpallo sielläkin!

Just tossa iltalenkillä puhuttiin kaverin kanssa roduista, ja vertailtiin auspaita ja whippettiä jne. Tulin siinä sellaiseen lopputulemaan, että kyllä se aussie vaan mulle se omin on. Toki siinä on ihan hemmetisti paljon enemmän hommaa kuin whippetissä, eikä se suinkaan ole yhtä huoleton ja helppo arjessa, ja taatusti aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä. Mutta se kyllä maksaa kaiken takaisin sillä, miten mielettömän kivaa sen kanssa on touhuta ja treenata kaikkea, miten se nauttii yhdessä tekemisestä ja se ilo tarttuu muhunkin joka kerta. Ja ainakin Lokin elämänasenne on niin loistava, se on niin hyväntuulinen, räiskyvä persoona - ja ihan kuin mun aivojen jatke, ollaan siis niin samalla aaltopituudella ettei tosikaan.

Mitähän mä tällä hain takaa... Eli joo, mielellään maksaa vaivan ton kanssa, kun vastalahjaksi saa 20kg edestä tarmoa ja elämäniloa. Jotta voipi olla, ettei mullakaan tämä ihan viimeiseksi aussieksi jää... Vaikkakin kolmas koira tulee mulle vasta vuosien päästä.

^Tiedän kyllä mitä tarkotat. Itselläkään kolmas koira on nykyiseen elämäntilanteeseen täysi mahdottomuus, ei tule tapahtumaan. Kolmas koira on todennäköisesti kyseessä vasta vuosien ja vuosien jälkeen - mutta haaveilen silti

Sheltti on ihana rotu kans, ei siitä pääse mihinkään, mutta Ares myös näyttäny sen, että monella tapaa aussie on just se mitä tarvitsen ittelleni. Ares osaa olla raivostuttava, ei todellakaan niin helppo arjessa kun sheltti on, mutta palkitsee tuo niin hienosti. Miten se voikaan olla noin fiksu, en ymmärrä. Atlas ja Ares on kaks niin mulle luotua koiraa, että ei aina usko kuinka hyvä onni mulla on käyny

^Mutta hei, haaveilu on ilmaista ja harmitonta... ainakin sitten on henkisesti valmis, kun sen koiran aika viimein on. Tai näin mä ainakin itselleni sen selittelen...

Tosiaan vasta kun mulle on toi whippet tullut, niin oon huomannut, miten monta asiaa oon Lokin kanssa ottanut itsestäänselvyytenä. On tullut Lilon kanssa monta ahaa-elämystä tyyliin, "aijaa, eikä kaikki koirat siis osaakaan lukea mun ajatuksia...?" Lokin kanssa kommunikoidaan ihan tiedostamatta, pitkälti sen takia, että sitä kiinnostaa mun tekemiset ihan eri mittakaavassa kuin Liloa. Sen elämäntehtävä on pitää mua ja mun elekieltä silmällä ja imeä musta kaikki vihjeet, joiden pohjalta se sitten toimii. Tietty huono ominaisuus silloin, jos oon itse hermona jne., mutta kuitenkin...

Tää saa nyt kuulostamaan siltä, että jotenkin vihaisin Liloa tms. Siis yksilönä Lilo oli ihan nappivalinta, etenkin tähän tilanteeseen, ja se on ihan täydellinen ja paras ja kaikkea. Mutta rotuna whippet ei vaan oo se mun juttu. Helpompi ei oo aina parempi. Mut Lilo on silti ihana.

Meidän arki on helteillä vähän mitä sattuu... Lenkeillä ei juuri käydä, ja treenitkin jäävät iltamyöhäiseen - jos siihenkään. Tänään käytiin mökillä kääntymässä, kyllä vaan tästä munkin aussiesta on vesipeto kasvamassa! Huippua, että on joku kuumillekin keleille sopiva liikuntamuoto

Eihän niiden korvien pitäisi pystyt olla, mutta mun silmään junnusen pää on kyllä kaunis!
Pikkusaukko uimaretkellä

^Meillä hyvin pitkälti sama. Ei näillä +30 asteen helteillä pysty koirien kanssa mitään mielekästä tekemään. Iltasin on käyty metsässä välillä ja vähän treenailtu, mutta näillä keleillä ei oikeen edes koira jaksa tehdä mitään.
Meil kans kumpikin tykkää ihan sikana uida, mutta hitto kun ei haluais aina tonne Yyteriin ajaa. Pitäis keksiä joku pieni poukama/lampi jossa vois pulikoida niin et vois kuitenkin huoletta pitää vapaana ilman vieraita.

Mua on ihan kamalasti alkanu kiinnostaan nämä aussit. Vielä en vuoteen-kahteen ota mitään pentua, mutta sitten joskus kun sen aika taas on, ois tässä aika potentiaalinen vaihtoehto Mä kun siis kaipaan koiraa, jonka kans voi harrastaa enempikin. Toki näiden karvapuudeleitten kans voi tehä vaikka ja mitä, mutta niiden luonne pikkusen takkuaa vastaan Niiltä puuttuu se semmonen.. juttu? Esimerkiksi ku oon näiden kanssa ottanu agia, niin ne tekee tosissaan JOS niitä kiinnostaa. Vaan yleensä aika lailla poikkeuksetta ne on vaan että 'unen näit eukko'.
Siispä oon saanu semmosen käsityksen, että aussista kyllä ois harrastuskaveriksi. Luonnekin tuntuu kovin soppelilta. Tässä pikku hiljaa tutustun ja lueskelen lisää, mutta kovinkovin mielenkiintoiselta tuntuu. Näiden erkkari tais olla maailmanvoittajan jälkeisenä maanantaina? Häätyy kattoa jos pystys ajaan sen kautta.

Laittakaahan kuvia lisää!

^Oikein hyvästä rodusta oot kiinnostunu Erkkariin tosiaan sit vaan kattomaan ja jos pääsee Tampereelle sunnuntaina niin siellä FINASC Open show jossa näkee monen moista aussieta (mm. meidät).


Eihän näitä voi vastustaa..

Älkäähän nyt säästä sanoko mitään negatiivista! Mä rakastan hellettä ja lämpimiä ilmoja, eikä ne oo mitenkään erityisesti vaikuttaneet meidän elämään. Just oltiin aussieyhdistyksen hakuleirillä, lämmöt oli joka päivä +28. Nestetasapainosta kun huolehtii niin koirat jaksaa mainiosti maastossakin. Jatkuis vaan vielä pitkään nää kelit!

Parin viikon päästä PK-SM Jokelassa, ei jaksaisi odottaa

^Mulla kyllä junnu jaksais, ite en niinkään Ja toisaalta, koska en näe mitään syytä, miksi helteellä pitäisi aktiiviharrastaa, otetaan ennemmin rentoilun kannalta ja viileämmillä sitten puuhastellaan enemmän. Eipä ainakaan tarvi stressata, näkeekö tuommoisesta supermoottorista ylikuumenemisen merkkejä ajoissa. Nyt, kun meillä ei ole kesäajalle enää kokeita tai kisojakaan suunnitteilla, ei tarvi niihin koittaa koiraa "valmistella".

Muoks. Vitsi muuten harmitti toi yhdistyksen leiri - alunperin sivuilla oli että tulossa pk- ja tottisleiri, ja odotin innolla jäljestysmahdollisuutta. Harmi meidän kannalta, että muuttuikin sitten sisältö noin

Oltiin just viikko vuokramökillä koirien ja perheen kanssa, tänään vasta tultiin takaisin Helsinkiin. Olipa kyllä taas Loki onnellinen ja elementissään maalla, tosin nyt se on ihan raato. Vitsit se on kyllä mahtava, koko viikon oli koira vapaana, vaikka naapurit oli tosi lähellä, eikä välissä ollut aitaa tai muutakaan estettä. Hienosti pysyi omalla tontilla, vaikka kyllä paikaltaan mölähti, jos naapuriin ajoi auto. Ei jaksanut kuitenkaan sen enempää käydä tsekkaamassa, oliko vahtimisen arvoinen asia...

Ja hienosti sujui taas kertarykäisyllä suoritettu maisemanvaihdos maalta kaupunkiin, ei minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia. Itesäni kyllä taas suututti junamatkustaminen, se on kyllä ihan yhtä helvettiä. Kun on mukana kaksi koiraa, hirveesti matkatavaraa ja matkalla on vielä yksi vaihto sekä lämpötila sen 33 astetta, ei ole itku kaukana. Koirat kyllä käyttäytyivät kuin enkelit, mutta mun on varmaan kohta pakko ostaa oma auto, ei tästä tuu mitään.