Koirat.com

Vauvana se näytti tältä (eli tosi tiukalta mutkalta):






Häntä tasapainoiluelimenä





Se käyttää häntää ihan hyvin ja heiluttelee sitä tosi paljon (siitä ei ole kuvia, joku video saattais olla?). Mutta ei tykkää jos häntää väännetään, joten mä en ajele sitä vaan annan karvan kasvaa. Kampaaminenkin on vähän ikävää, mutta kun tekee hitaasti ja tosi varovasti niin hyvin pärjätään. Häntä on osittain ihan kiinni selässä ja jos sieltä ajaa karvat pois niin alue helposti ärtyy. Anaalirauhaset tahtoo tyhjentyä välillä itsestään ja tosiaan selkä kaipaa vaatetusta, hierontaa ja ajoittain fysioterapiaa. Mä en hyppyytä Hallaa (agility) ja sisällä on matot ettei se liukastelis (parketti) ja että sohvalle ja sänkyyn ois helpompi hypätä. Mutta päivääkään en ole katunu sitä että tuo pieni jäi kotiin. Me pärjätään hyvin kun vaan pidetään siitä huolta ja kukaan joka ei sen vaivasta tiedä ei sitä myöskään mistään huomaa (moni ell ei ole huomannut hännässäkään mitään outoa ennen kuin esittelee vierekkäin normaalin hännän ja Halla version). Halla on iloinen ja leikkisä ja se pelastaa päivän kuin päivän rakastamalla lujasti ja kuskaamalla leluja syliin silloin kun tauko on paikallaan.

Siinäpä oli mahtava vastaus oikein kuvien kanssa, kiitos paljon
Aika erikoinen häntä kyllä, aikaisemmin olin videoissa sitä ihmetellyt. Hienoa kuulla ettei rodussa hirveämmin sairauksia ole ja että elinikäodotekin on noin korkea.

Ps. ennenkuin kerkeän unohtaa niin propsit hienoista sivuista ;)

Kiitos olet jaksanut tehdä noin paljon vaivaa

^Olepa hyvä! Kiva jos siitä oli jotain iloa! (tulipa hyvä mieli kun luin sun viestin näin umpiväsyneenä )

Hallasta saa kyllä ihan kysyäkin eli ei tarvi vaan ihmetellä. Jos se ois joku suuri salaisuus niin kai mä oisin tunkenu sen jonnekin piiloon.

Kotisivut mä olen värkännyt sillä perusteella että mua risoi ekaa koiraa ottaessa se että tietoa oli niin tajuttoman vähän saatavilla netissä. Kasvattajien sivuilla vaan jotain tittelirivejä kun koiraa ottava haluaisi oikeasti tietää siitä luonteesta ja millaiseen paikkaan koira sopii ja siitä arjesta ja hoitamisesta ja... Ja kaikkea ei muista eikä kehtaa kysellä puhelimessakaan kun ei vielä oikein tiedä mitä on ottamassa (ja onko ottamassa sen rotuista koiraa). Itse sain avun aikanaan täältä koirat.comista kun harrastaja otti mut siipiensä suojaan. Aika sopivaa on siis että nyt vastailen itse. Ja siltä pohjalta kotisivuja on koitettu tehdä, hyvä jos ne ajavat asiansa. Päivittää pitäisi enemmän kuin ehtii ja mielessä olis vaikka mitä mitä sinne haluaisin jos vuorokaudessa ois rajattomasti tunteja (jäänyt nyt kun on kolme blogia päiviteltävänä ja kasvatinomistajien kanssa oma foorumi jossa sitten vastailen niiden kysymyksiin). Jos jotakin olennaista puuttuu niin saa vinkata niin osaan nostaa päivityslistalla ne asiat ekoiksi odottamaan sopivaa hetkeä.

Eipä sitten tule meille pentua suunnitellusti. Ensi kuussa piti syntyä, mutta narttu oli tyhjä. Buu. Toisaalta asiassa on hyviäkin puolia, mutta silti harmittaa.

^Kyllähän se aina harmittaa kun noin käy. Onneksi vuoden sisällä on tulossa useitakin hyviä pentueita eli jos pennun aika tuntuisi olevan nyt niin mahdottomasti ei joudu odottelemaan!

Niin. En mä edes suunnitellut pentua, tuo tuli yllättäen. Mutta olisin halunnut toisenkin pennun Nukan emästä, koska se on niin ihanaluontoinen ja Nukka oli täydellinen. Täytyy nyt katsoa, sijoituspentu olisi ollut rahatilanteen kannalta parempi. En tiedä, kai mä vaan odottelen.

Ebeli kirjoitti:

Niin. En mä edes suunnitellut pentua, tuo tuli yllättäen. Mutta olisin halunnut toisenkin pennun Nukan emästä, koska se on niin ihanaluontoinen ja Nukka oli täydellinen. Täytyy nyt katsoa, sijoituspentu olisi ollut rahatilanteen kannalta parempi. En tiedä, kai mä vaan odottelen.

Ennen Tupsua odotin innolla kolme astutusta joista kaikista jäi tyhjäksi, harvinainen rotu myös. Joka kerta sitä toivoo ja pettyy yhtä pahasti.. tsemppiä vaan!

Lotta osallistu tänään kiihdytyskilpailuihin. Meillähän on koko kesän ollu kova yritys päästä viehetreeneihin, mutta jotenki kaikki treenit meni sitten ohitte. Tänään sitten eka kerta vieheellä ja hienostihan se meni! Kyllä pipana hoksas juosta vieheen perässä, lopuksi otti ja ravistelikin sitä ja lähti kuljetteleen. Ensin meinasin, että jos juoksisin edeltä maalilinjaa kohti, mut sitten päädyinki ite lähettään. Ja sinnehän se lähti, jäi oikeen hyvä fiilis! Lotan aika ei erikoinen ollu, keskitasoa. 80metrin matka taittui 9.16 sekunttiin.

Joko te joudutte pukemaan lampaksianne? Meillä on asteet vielä plussalla, muta iltaisin melkein saa laittaa Nukallekin ohuimman manttelin niskaan, koska alkaa heti palelemaan jos pysähdytään hetkeä pidemmäksi. Eli jos vaikka treenaillaan lenkin yhteydessä (kuten usein tehdään) niin on melkein mantteli jo laitettava. Enkä mä tosin mitään jumejakaan halua, eli jos on tosi tuulista niin silloinkin laitetaan.

Nukka pitäis nyt oikeesti viedä taas tokoon ja alottaa agility. Se on niin innokas tekee töitä. Pitkästä aikaa ollaan taas alettu treenailee, niin on kyllä todella hyvin liikkeet muistissa ja intoa treeniin löytyy taas molemmilta. Agilitystä luulen, että tuo tykkäis kun se on niin vauhdikas ja tykkää hyppiä muutenkin joka paikkaan.

Tästä kuvasta eteenpäin Lotan juoksuilut :)

Ebeli: meillä vaatetetaan Hallaa. Se kulkee villaneuleessa tällä hetkellä. Kovassa tuulessa sitten mahdollisesti nakataan jotain tuulta pitävää niskaan ja vesisateessa saavat kurapuvut koko sakki. Eilen mietin että alkais olla aika hakea takit varastossa (täällähän on pakkasta jo koko päivän ja tuulee aina vähintään vähäsen). Fyssarin neuvo oli että vaateta mieluummin liian aikaisin ja liikaa kuin liian myöhään ja liian vähän.

Tänään päästään taas Savun kanssa kaverikoirailemaan :)

Hei bedlington ihmiset

Tigru, sun kuvat on niin ihania noista sun koirista, että bedlingtonit alkaa rotuna näyttämään hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi olet ihanan paljon eri palstoilla niistä kertonut, joten kuulostaakin hyvältä

Mulla nyt on tää ikuisuus projekti tuon rodun valinnan kanssa ei varmaan tuu päätöstä ikinä tehtyä kun hyviä rotuja on niin mahdottomasti. No bedlingtoni olisi yksi vaihtoehto.

Mutta kysymys nyt kaikille bedlington ihmisille. Minkälaisia ulkoilijoita nämä koirat ovat? Ilmeisesti kylmän arkoja ja puettavia, mutta kuinka halukkaita ovat lähtemään ulos esim. sadesäällä? Ja kuinka pitkiä lenkkejä koirillannne teette?

Ja toinen tiedustelu, asuuko kukaan teistä Turussa tai Turun seudulla tai tunteeko jonkun täältä päin joka olisi halukas esittelemään minulle koiriaan? Entäs onkos kukaan tehnyt jo suunnitelmia näyttelyiden suhteen tammikuulle Turku winter dog shown suhteen? Siellä ainakin toivoisin treffaavani bedlareita omistajineen.

^ Nyt ei kerkee enempää sanoon, mutta kyllä bedlington on aika luonteva vaihtoehto welshin seuraksi/jälkeen ;)

Karvakamu kirjoitti:

^ Nyt ei kerkee enempää sanoon, mutta kyllä bedlington on aika luonteva vaihtoehto welshin seuraksi/jälkeen ;)

Aivan sullahan on nuo molemmat! Bedlingtonissa viehättää luonne, joka on vähän sprinkun ja terrierin välimaastoa

elpukka kirjoitti:


Mutta kysymys nyt kaikille bedlington ihmisille. Minkälaisia ulkoilijoita nämä koirat ovat? Ilmeisesti kylmän arkoja ja puettavia, mutta kuinka halukkaita ovat lähtemään ulos esim. sadesäällä? Ja kuinka pitkiä lenkkejä koirillannne teette?

Ja toinen tiedustelu, asuuko kukaan teistä Turussa tai Turun seudulla tai tunteeko jonkun täältä päin joka olisi halukas esittelemään minulle koiriaan? Entäs onkos kukaan tehnyt jo suunnitelmia näyttelyiden suhteen tammikuulle Turku winter dog shown suhteen? Siellä ainakin toivoisin treffaavani bedlareita omistajineen.

Kylmän arkoja sikäli että turkki on pelkkää pohjavillaa eli se ei oikein suojaa tuulelta, märältä jne. Mä puen ja vaatetan, mutta me asutaan täällä meren rannassa pohjoisessa ja moni etelämmässä asuva sanoo ettei pue koskaan... No me käydäänkin lenkillä myös niillä kaikista kylmimmillä keleillä ja mä olen mieluummin hysteerinen ja puen liikaa kuin aiheutan jumituksia koirille jos niillä on liian vähän vaatetta.

Meillä kukaan ei mielellään lähtisi ulos sadesäällä, mutta kunhan sinne ulos on menty niin kaikki lenkkeilevät ihan mielellään sateessakin. Savu saattaa hannata vastaan jos mennään vaan remmilenkille, jos pääsevät irtikin niin sitten on sama vaikka sataisi puukkoja taivaalta. Muuten kelillä ei ole väliä mutta kylmä sade on tosiaan sellainen että hetken ovat lähtiessä sitä mieltä ettei olisi niin väliksi sen lenkkeilyn kanssa. Esimerkiksi oikein navakkaa tuulta ne tuntuvat jopa rakastavan (johtuisko siitä että se tuo tuoksuja?) ja lumisadekin on niistä ihan kivaa. Sadesäällä remmissä lenkkeily on noista selkeesti kivempaa sadepuku päällä joten saavat sitten haalaria niskaan jos sataa.

Peruslenkki kestää meillä noin tunnin ja siitä on yleensä osa vapaana oloa. Varsinkin kesäisin lenkit kyllä venyvät lähes joka kerta siihen kahteen tuntiin ja usein siitä ylikin (3-4h). Pidän myös lepopäiviä, sillä sen pitäisi kasvattaa lihasmassaa (silloin lenkkeillään vaan kevyesti tai ei lainkaan). Ja jos mä olen kipeänä tai muuten ei pysty lenkkeilemään niin sitten ollaan kevyemmällä liikunnalla (kestävät sen kyllä ihan kivasti, tosin leikkivät enemmän sisällä ja haluavat enemmän muuta huomiota). Mutta pääasiassa noin tunnin lenkeillä mennään. Kerran päivässä ja pissatukset päälle. Jaksaisivat enemmän ja tykkäävät kyllä lenkkeillä, mutta vähempää liikutusta en lähtökohtaisesti suosittele kuin väliaikaisesti.

Turusta laitoinkin sulle viestiä :)

Meillä on Justiinakin vähän ronkeli tuon sateen kanssa, mutta kun sen saa metsään asti raahattua ja päästää vapaaksi niin sama juttu kuin sun koirilla, ei haittaa mitä sieltä tulee alas.
Itse tosiaan tykkään ulkoilla säällä kuin säällä, ja päivän minimi määrä on tunti, mielummin kaksi

Puettavuus ei sinänsä haittaa mitään, meillä on tuolle nivelrikkoiselle springerillekin fleece kovia pakkasia vastaan. Ja ihana kuulla että ulkoilutat paljon vapaana, koska se irtipidettävyys (toki se on opetettava) on meillä tärkeetä. Lenkit pääsääntöisesti metsämaastoissa ja siellä on ikävä kulkea hihnassa. Saalistusviettiä ilmeisesti on, mutta on myös hallittavissa(ko).

Aivan ihania, ja jos vielä pääsis livenä ihmetteleen ja tutustumaan niin vois tehdä päätöksiäkin pikkuhiljaa. Pentukuume tällä hetkellä 40 asteessa

Ai niin vielä yksi kysymys, onko rotu ns. koirasosiaalinen eli tulee helposti muiden kanssa toimeen (toki pentuajan sosiaalistaminen yms. vaikuttaa)? Meillä kuitenkin koirapuisto lähellä ja kavereillakin on paljon koiria ja mikäs sen mukavempaa kuin yhteislenkit

Lisäksi pentujen saatavuus tietysti kiinnostaa, taitaa kuitenkin olla vähän harvinaisempi rotu. Meillä koiran otto olisi ajankohtaista ensi kesän tienoilla. Mutta pystymme tekemään järjestelyjä, jos pentuja olisi muulloin hyvistä vanhemmista ja hyvältä kasvattajalta. Olen myös kiinnostunut sijoituksesta ja tavoitteena on vähän harrastellakin

Sanoisin, että yleisesti on erittäin koirasosiaalinen rotu. Usean koiran laumat toimii hyvin ja monesti itsekin olen ollut paikalla, kun samassa tilassa on lähemmäs kymmenenkin bedlingtonia ja hyvin menee. Sen suhteen ei pitäisi olla huolta. :)

Kyllä pentuja on saatavilla, kun malttaa odottaa. Kannattaa kasvattajilta kysellä pentusuunnitelmia, ja ainakin talvelle/keväälle taitaa olla useampikin pentue tulossa. Sijoitukset ovat sitten kasvattajien käsissä, kuka on sijoittamassa ja mihin päin suomea koiransa toivoo.

Me kanssa tykätään harrastella, kannattaa kiinnittää huomiota koiran vanhempien luonteisiin. Iloiset, avoimet ja aktiiviset koirat sopivat harrastamiseen, jossa on mukana vähän pilkettä silmäkulmassa. ;)

elpukka kirjoitti:

Lenkit pääsääntöisesti metsämaastoissa ja siellä on ikävä kulkea hihnassa. Saalistusviettiä ilmeisesti on, mutta on myös hallittavissa(ko).

Aivan ihania, ja jos vielä pääsis livenä ihmetteleen ja tutustumaan niin vois tehdä päätöksiäkin pikkuhiljaa. Pentukuume tällä hetkellä 40 asteessa

Ai niin vielä yksi kysymys, onko rotu ns. koirasosiaalinen eli tulee helposti muiden kanssa toimeen (toki pentuajan sosiaalistaminen yms. vaikuttaa)? Meillä kuitenkin koirapuisto lähellä ja kavereillakin on paljon koiria ja mikäs sen mukavempaa kuin yhteislenkit

Lisäksi pentujen saatavuus tietysti kiinnostaa, taitaa kuitenkin olla vähän harvinaisempi rotu. Meillä koiran otto olisi ajankohtaista ensi kesän tienoilla. Mutta pystymme tekemään järjestelyjä, jos pentuja olisi muulloin hyvistä vanhemmista ja hyvältä kasvattajalta. Olen myös kiinnostunut sijoituksesta ja tavoitteena on vähän harrastellakin

Saalisvietin määrä vaihtelee ja on hiukkasen kiinni siitäkin miten sitä herätellään koirassa... Mutta kannattaa lähteä siitä ajatuksesta että saalisviettiä on ja että se ei ole juurikaan hallittavissa. Valtaosa bedlingtoneista lähtee näkölähdölle eli jos saalis lähtee nenän edestä niin koira menee myös (eikä mikään määrä karjumista saa niitä jättämäään saalistusta kesken). Sen sijaan useimmat eivät aktiivisesti hae saalista tai käytä sen paikantamiseen nenää. Ja heti kun saalis katoaa näköpiiristä niin koira tulee takaisin. Eli irtipidon onnistuminen on kiinni siitä että maastot ja ajankohta valitaan oikein ja siitä että omistajan pitää olla lenkillä hereillä. Kun huomaa saaliin ensin niin koiran ehtii kytkeä ja suunnata pois sieltä saaliin suunnasta ja toisaalta tosiaan ne paikatkin pitää valita sen mukaan ettei saalista auttaisi kamalasti olla ja että paikka ei ainakaan ole autoteiden ihan vieressä. Näillä kaneeteilla todettakoon että mulla on ollu Yuki hukassa saaliin perässä kerran (olipa fiksua laskea koira kotipihalla pois autosta kesäyönä katsomatta ensin ettei vieressä ole rusakkoa pomppimassa), Halla ei kertaakaan niin ettei olis ollu mun näköpiirissä (tarkottaa että se on kai kerran ajanut jänistä hiekkakuopilla, mutta hukkasi sen varsin pian) ja Savu puolen kymmentä kertaa kun se pieni riiviö haluaisi metsästää teeriä ja omaa niistä kohtalaisen pakkomielteen eli etsii niitä myös nenällään.

Koirasosiaalisuudesta kertonee jotain se että näitä on yleensä lauma. Meillä kolme, Yukin kasvattajalla montakohan lienee tällä hetkellä (Karvakamu?), Savun kasvattajalla kolmisen kymmentä... Periaatteessa varsin koirasosiaalinen koira, mutta ei välttämättä siedä toisilta pomotusta. Meillä tytöt voi nakata koirapuistoon aina ilman ongelmia, mutta tuota urosta ei. Se ei aloita tappelua, mutta jos toinen haukkuu sille, murisee sille tai nousee sen selkään niin se kyllä vastaa haasteeseen ja ärtynyt bedlington ei lopeta ennen kuin itse menee väliin ja ottaa koiran pois tilanteesta (rotumääritelmässäkin taidetaan todeta että ärsyyntyneenä täynnä rohkeutta). Tuttujen koirien kanssa menee paremmin eli niiden kanssa Yukiakin voi pitää.

Pentuja on saatavilla ihan hyvin, varsinkin jos ei ole mitään pakkomiellettä värin suhteen. Pentueet on yleensä suht pieniä eli välttämättä ei aina synny juuri sitä haluttua sukupuoltakaan. Ruskeat nartut taitavat olla kaikista halutuimpia ja sininen + tan väriset urokset sitten niitä jotka ei tahdo kelvata. Kasvattaja vinkkejä voi sitten varmaan antaa yksäreitse :)

Tigru kirjoitti:

Yukin kasvattajalla montakohan lienee tällä hetkellä (Karvakamu?)

Hällä on kolme urosta ja yks narttu. Toisella Yks uros ja viis narttua.

Iso kiitos kaikille selonteosta, tällä hetkellä bedlarit on kyllä ykkösenä!

Me ollaan mietitty cockereita, lagottoja, walesinterrierejä ja vaikka mitä mutta kyllä nyt alkaa tuntua ettei ole bedlarin voittanutta

Kyllä se on Bedlingtoni! Mä olen niin innoissani että halkean! Olen kärsinyt pentukuumeesta vuosikausia ja vihdoin alkaa suunnitelmat pennun hankintaan