Koirat.com

Hoijoi :) Tuleepas tännekin kirjoiteltua pitkästä aikaa :) Tahtoo tämä perhe-elämä, työ ja koiran kanssa treenaaminen viedä kaiken mahdollisen ajan.

Joku kyseli mitä koira syö, meillä syödään J&V Energia nappuloita sekä raakaa lihaa, maksaa, mahaa, riisiä jne. Vähän sitä sun tätä :) Tuo uros kun sattuu olemaan niin ronkeli että välillä ei kelpaa yhtikäs mikään Onneksi nyt alkaa jo näyttää taas lihomisen merkkejä :)
Poitsulle tilasin joulukuulle leikkuu ajan, toivon mukaan tuo kastraatio hiukan tasoittaisi tuota uros koiran mieltä ja treenaaminenkin onnistuisi paremmin.. Sekä tuo ainainen laihuus häipyisi Turkin kasvamistakaan en pahitteeksi laita

Meidän tavoitteet on taas siirtyny, on tullut hiukan kommelluksia sekä minun paluuni takaisin työelämään äitiyslomalta joten aika on rajallista Ensi keväänä olisi tarkoitus korkata ensimmäinen ALO luokka sekä ekat agi kisat Se voi olla että agi menee nappiin koska siinä on ainoastaan oma ohjaukseni enää pielessä, koira lukee tosi hyvin, mutta itse en pysy koiran tahdissa :D
Toko taas saattaa mennä penkin alle, luoksepäästävyys on jotain ihan karseeta mutta kuitenkin jo paremmalla mallilla sekä seuraamiseen täytyisi saada enemmän "kiihkoa ja kontaktia".. Seuraa kyllä mutta katse harhailee ihan jossain muualla ..

Jälkeä otettiin myös tänä kesänä, metsään tehtiin porukalla makkarajäljet ja hyvinhän tuo nenä näytti toimivan Ensi kesänä sitten verijäljen vuoro

Tuntuu kummalliselta,että joku belgi voi olla nirso ruuan suhteen,mutta kyllä näitäkin kuulemma joitain on olemassa. Omat koirat on kyllä todella ahneita ja jo edesmennyt Lili oli kaiken huippu.
Se osasi mennä jääkaapillekkin! Kerran kun tulin töistä kotiin niin jääkaapin ovi retkotti apposen auki. Sulkemaan se ei sitä ollut vaivautunut.
Näille kelpaa ihan mikä tahansa ruoka ja marjat metsästä. Jopa porkkanat ne nostaa pellosta ja syö suihinsa.
On siinä se hyvä puoli,että ahnetta koiraa on helppo kouluttaa ruualla.

Belgilö;
sitä on kummastelleet monet ku oon kertonu tuon ruoka nirsoilusta :D Muuutta se voi olla myös stressi peräistä. Keksisinpä vaan että mikä stressaa
Eilen taas tuli todistetuksi että meidän urosta voi kouluttaa minkälaisen häiriön alla vaan Käytiin eräällä hallilla treenaamassa ja mukana oli 15vkonen bullinarttu Ei välittäny pennusta ei yhtään, kuten ei tuo välitä muistakaan koirista Inhoaa ylikaiken persuksessa roikkujia ja tekee sen niille hyvin selväksi että "nyt 10metrin hajurako tai teen susta sapuskaa" Tiedä sitte onko tuo hyvä vai huono että omistaja kiinnostaa enemmän kuin vieraat koirat

Sehän on hienoa,ettei muut koirat kiinnosta. Mun vanhin narttu on sellainen,että se tuijottaa mua herkeämättä eikä sitä muut koirat tai ihmiset kiinnosta pätkääkään.

Ja tuo nuorin narttu(1v 8 kk) on myöskin melko välinpitämätön toisien koirien suhteen. Sitä taasen kiinnostaa ihmiset aivan valtavasti. Nyt olen saanut sen tosin jo hieman rauhoittumaan ja keskittymään minuun. Kyllä se silloin keskittyy tekemään kun aletaan ottamaan tottista,mutta kun on "vapaalla" niin silloin tahtoisi kaikkien luo.

Mutta tuo herratervu on sellainen pöhisijä,toisia uroksia ei siedä lähellään. Sen takia tuo tokoileminenkin on jäänyt kun en uskalla viedä kisoihin kun ei tiedä minkälaiset koirat tulee viereen paikkamakuussa. Tokihan sekin olisi treenattavissa jos panostaisi siihen,mutta itseä kuitenkin tuo agility kiinnostaa enempi kuin tokoileminen.

Kasvattajalta tuli viestiä, että pennut ovat syntyneet :) Ja sieltä kuulema tuli mullekin asti tyttölapsonen, joten joulukuussa sitä ollaan sitten äiskä pienelle malivauvvalle <3 Tai no, sen pari kuukautta, kun se pienenä pysyy :D

Voiko ihminen enää onnellisempi olla? 3 vuotta haaveiltu rodusta, 1,5 vuota ooteltu tätä pentuetta ja nyt enää tarvii oottaa kaks kuukautta!

Hienoa Marrja! Odottavan aika on tosiaankin pitkä ja nyt nämä loppuviikot vielä pidempiä kun oikein oottaa ja tietää,että se pentu on tosiaankin sieltä tulossa.

Pääsetkö valitsemaan pennuista? Ja katsomaan varmaankin meet sitten jossain vaiheessa?
Muistuu niin elävästi mieleen ne ajat kun n. 1 1/2 vuotta sitten oma nuorimmainen tuli taloon.
Itse kävin pentuja katsomassa noin viisi viikkoisina ja aika vaikea olisi ollut valinta silloin tehdä

Pentujen pentutestausta en ikävä kyllä päässyt seuraamaan,mutta kerroin kasvattajalle toiveeni pennun suhteen ja annoin hänelle vapauden valita mulle sopivin.Ja kyllä mulle sieltä se oikea tulikin! Pentueessa on ollut muutama aika vaikeakin tapaus ja kaksi narttua vaihtoikin kotia pentuna.

Joko on nimi valmiina vai muotoutuuko se sitten pennun ominaisuuksien tms mukaan?

Jäämme odottelemaan kuulumisia.

Eiköhän tää pari kuukautta mee melkein kuin siivillä! Ainakin toivon niin.... :D

Narttuja oli kasvattajan viestiin mennessä syntynyt kuusi kappaletta (+ kaks urosta) eli kyllähän sieltä valkkaamaan pääsee! Mutta tässä vaiheessa, kun kyseessä ensimmäinen palveluskoira ja käyttölinjainen malinois, annan ohjakset kasvattajalle ja luotan 100 %:sti siihen, että hän osaa valkata mulle sopivan pennun. :)

Nimivaihtoehtoja oon miettiny, mutta joudun miettimään niin monta muuta juttua tässä koirahommelissa (mm. oon vieläki hakoteillä siitä, että mitä ruokaa mä tuun syöttämään.. Edelleen kasvattajan mielipide on tärkeä, mutta ruoka-asiassa oon tosi varuillani siltikin, koska en halua, että koiran kehitys vaarantuu..) , että annoin nimen keksimisessä ohjakset avomiehelleni. Tietysti mä teen lopullisen hyväksynnän, mutta pari oikeinkin varteenotettavaa ehdotusta on tullut.. Mutta luulen, että nimi tulee vähän sen mukaan sitten, kunhan sen oman koiran pääsee näkemään ja sitä kautta kattomaan, että mikä nimi se riiviölle sopisi. En kuitenkaan halua mitään kaikkein yleisintä nimeä, mutta en mitään helkutin vaikeetakaan..

Marrja; kyllä se nimi muokkaantuu viimeistään siinä vaiheessa kun se pentu on kotona :) Minullakin oli tosi monta "loistavaa" nimi ehdotusta mutta kun pentu lopulta oli kotona ja alettiin toisiimme tutustumaan, ei yksikään niistä ollut mieluinen :/ Lopulta se nimi tulikin oman äitini ehdotuksena, eli pennusta tuli Red (Redi). Värinsä mukaan tottakai mutta se mikä vaikutti kaikista eniten oli kun pentu oli aina valmis kaikkeen mitä ikinä pyysinkään :)
Seuraavalle pennulle onkin sitten jo nimi valmiina, mutta saa nähdä tuleeko se vielä muuttumaan

Belggarit on kyllä TODELLA ihania! Harmi vaan, että ne on melko arkoja,
mutta kouluttamalla mahtavan koiran saa!

Kyllähän siellä seassa saattaa niitä arkojakin olla,mutta itse en ainakaan edes muista milloin olisin viimeksi aran belgin nähnyt.(Ehkäpä tällaiset belgit ei sitten liiku sellaisissa harrastuspiireissä,joissa itse liikun)
Mulla on niitä ollut 4 kpl,yksi jo edesmennyt,3 tälläkin hetkellä.
Yksikään niistä ei ole arka;vanhin on hieman pidättyväinen,uros hyvinkin avoin ja nuorimmainen todella avoin tyyppi.

Hei, onko teillä vakuutukset koirillenne? Jotkut pitää näitä ihan turhina, mutta ite aattelen, että belgi on semmonen toheltaja, että sille kyllä saattaa sattua ja tapahtua eli se vakuutus ois hyvä :D Sitä vaan kyselen, että millasia vakuutuksia teillä sitten on?

Onko teille kuinka riistan perään lähteviä ne koirat? Jotenkaan en osaa yhtään hahmottaa edes sellaista koiraa, joka ei etsisi koko aikaa riistan jälkeä, koska meillä näitä metsästyskoiria on ollut. Kyllähän tää on toki koulutettavissa pois ja toki tullaan kouluttamaankin, että koira ei nassuineen katoaisi näkymättömiiin! Mutta tuli vaan mieleen, että kuinka paljon tähän pitää osata varautua.

Onko teillä belgit kuinka avoimia toisia koiria kohtaan, eritoten nyt tarten nartuista tietoa, kun semmonen on tulossa? Mua jollain tapaa pelottaa, että saan kasvatettua siitä jonkun hirmun, joka vetää pultit aina, kun näkee ees koiran.. Toinen jämtti meillä on oikein maltillinen toisia koiria kohtaan, ei rupee ärhentelemään omiaan ja kestää jos vieras koira haukkuu, mutta se on käskystä kuitenkin hallittavissa. Toinen taas on semmonen, että kattoo aina miten toiset reagoi ja jos toinen reagoi pahemmin niin tää sanoo kyllä takaisin. Koulutuskysymys tietysti, mutta entä jos minä meen ja munaan tän homman jotenkin..

Ja vielä se, että mitä leluja kannattaa koiralle hankkia tekemiseksi? Sen oon päättänyt, että sisällä ei remuta ja leikitä sen suuremmin vaan ne hoidetaan pihalla eli sisälle jotain pientä kivaa tekemistä. Luita nyt tietysti joita järsiä ja oon miettinyt kongia, mutta oisko mitään yksinkertaisia hommia mitä koiralle vois keksiä? En osaa ajatella tätäkään mitenkään päin, kun edelleen ne metsästyskoirat asuu ulkona vaikka toki mä niillekin keksin virikkeitä sinne, esim. luita annan koluttavaksi ja nappuloita piilottelen ympäri häkkiä, että ne saavat niitä etsiä.

Mulla ei oo ollu vakuutuksia muilla kuin tuolla nuorimmaisella.Enkä oo onneks tarvinnu,kun eivät ole klinikoilla rampanneet.Tuolle nuorimmaiselle kuitenkin kasvattaja suositteli ottamaan vakuutuksen. Onkohan nuo käyttölinjaiset sitten jotenkin tapaturma-alttiimpia? Vauhtia niillä on ainakin kovasti.

Ja kyllähän tuo nuorimmainen juuri on taipuvainen lähtemään pupun,hirven jne perään jos nenän edestä vilistää. Saalisvietti on kova ja se on niin nopea liikkeissään,että jo puolessa minuutissa se on kaukana jos ei ole itse hereillä. Näitä tilanteita kannattaisikin mahdollisuuksien mukaan välttää jo ihan pennusta asti. Mitä useammin se pääsee pinkomaan pupun perässä,sitä enempi taipumus vahvistuu.Mutta tuokin on varmasti hyvin yksilöllistä.
Luoksetulon ehdottomuuteen kannattaa satsata ja harjoitella sitä metsässä(ja muuallakin) pennun kanssa.

Meillä vanhin koira ei reagoi juurikaan riistaan. Kerran ajoi hirveä n 50 metriä,mutta palasi heti takaisin,uros on tehnyt hieman pidemmän ajojahdin,mutta tuli kanssa melko pian takaisin.

Käyttölinjainen belgi on niin itsevarma ja hyvähermoinen,että sillä ei tavallisesti ole tarvetta ärhennellä muille koirille. Niin tuskinpa teille sen suhteen ongelmia tulee. Pentu kannattaa kuitenkin sosiaalistaa ja antaa sen oppia koirien kehon kieli.Hyviä koirakokemuksia vapaana leikkien.

Tässä yritän muistella mitä leluja meillä oli pentuna. Jotain kovia puruluita muistaakseni sisällä oli.
Mitkään pehmolelut eikä vinkulelut kestänyt yhtään. Ulkona oli sitten vahva köydenpätkä ja mikroauton rengas.
Ja näillä leluilla leikittiin yhdessä.Pentu oppi,että yhdessä oli kivempaa eikä ominut leluja ja juossut pitämään omaa kivaa niiden kanssa.
Hauskat leikit sillä oli myöskin noiden vanhempien koirien kanssa kun juoksivat talon ympäri ja pitkin puutarhaa.

Marrja; meiltä löytyy käyttökoira-vakuutus tapiolasta. Juurikin sen takia otin kun nuo belgialaiset on tommosia höseltäjiä välillä

Avoimuudesta toisia kohtaan voin kertoa sen verran että omani ei tykkää "perässä hiihtäjistä". Eli jos lenkki yms kumppani on välinpitämätön ja "oman tiensä kulkija" eikä riipu takapuolessa kiinni tai muuten "ahdistele", omani ei ole moksiskaan, mutta auta armias jos joku yrittää niskan päälle tai muuten roikkuu villahousuissa kiinni niin tuo uros kyllä tekee hyvin selväksi mielipiteensä asiaan Silloin saa mennä nopeesti väliin, koska välillä saattaa sanoa toiselle koiralle liian rajustikin mielipiteensä.. Muuten ei ole mitään ongelmaa.
Vaikka pentuna olikin sosiaalinen ja tuli kaikkien kanssa toimeen, nyt tuo iän tuoma itsevarmuus ja egon paisuminen on tehnyt siitä "maailman kingin". Onhan tuo jo pariin otteeseen saanut kuulla kunniansa, kun on mennyt isottelemaan toisille koirille. Pisti vaan hiukan naurattamaan kun tämä jolta uros sai lähdöt oli 8 vuotias mäyräkoira narttu

Meillä on nyt taas jäänyt harrastukset vähemmälle, ei tahdo riittää aika ei sitten millään perheen pyörittämiseen, töissä käymiseen ja vieläpä harrastuksille Sen huomaa kyllä koirastakin että välillä on tosi levoton kun ei pääse toteuttaan tehtäviä vaan pelkille remmilenkeille..

Kiitti vastauksista! Mä mietin tota käyttökoiravakuutusta, mutta jotenkin aattelen ton eläinlääkärivakuutuksen tärkeämmäksi? Koska jos sattuu isompi tapaturma, johon kuluu hirveesti rahaa, mutta koira voi jatkaa harrastusten parissa eikä menetä käyttökoiraominaisuuksia niin silloinhan toi käyttökoiravakuutus ei auta? Tai tän käsityksen sain Tapiolan nettisivujen perusteella.. Ja toisaalta jos miettii niin jos koiralle sattuu joskus niin pahasti ettei harrastuksia voi jatkaa niin se ei maailmaa kaada, mutta jos sattuu näitä tapaturmia muuten vaan niin ois kiva, jos vakuutus ois vähän auttamassa. Mutta näihinkin varmaan saa parhaan selon, jos kysyisi ihan noilta vakuutusyhtiöiltä, että miten se menee.. :D

Hoh, kysymyslitannia jatkuu :D Meillä syötetään metsästyskoirille JV:tä ja se on todettu noille hyväksi, mutta pennulle en taida uskaltaa syöttää sitä. Joten mitä te ootte syöttäny pentuaikana koirillenne? Täällä pari vastaskin siihen, että mitä koirat nykyään syö, mutta sitä pentuaikaa tiedustelisin..

Niin ja patukoista piti kysyä! Millanen patukka ois hyvä pennulle? Paloletkupatukasta oon kuullu eniten positiivista kommenttia, kestää parhaiten, mutta onko se paras vaihtoehto pennulle, jolla rupeaa hampaat sitten vaihtumaan? Vai oisko nahkapatukka parempi?

Meillä syötiin pentuna Royal Caninin junior maxia,vai mikä se oli...kasvattaja suositteli.Toinen mitä suositteli oli Eagle Puppy Large Breed.

Meillä on juuri tuo eläinlääkärikuluvakuutus.

Paloletkupatukka on pennulle liian kova,kestävä kylläkin. Pennulle paras on joku ihan pehmeä esim sellainen punoskköysi tai pehmeä mokkanahkainen tms.
Mulle neuvottiin leikkimään pennun kanssa "hennosti". Eli ei revitä patukasta vaan pentu saa vetää sen itselleen ja patukka vaan lipuu kevyesti otteestani. En osaa oikein selittää,mutta kasvattaja ehkä antaa paremmat "käyttöohjeet" mukaan.

Meillä syötettiin muistaakseni Eukanuba Large Breed Puppy ruokaa, tuli pentupaketissa pussillinen ja sitä syötin aikas pitkälle. Sitten vaihdoin tavalliseen markettiruokaan (huono idea) ja tällä hetkellä syö J&V Energia ruokaa.

Meillä ei kyllä ollut melkein yhtään belgin kestävää lelua edes pentu aikoina, kaikki lelut sai palasiksi päivässä tai parissa.. Minusta muodostui melkein vitsi lähi eläinkaupassa, nykyäänki tervehtivät sanomalla : "Ei ole vieläkään tullu myyntiin teidän belgin kestäviä leluja!"

Meillä juuttikankaasta tehty patukka ollut paras lelu pienestä pitäen, saanut sitä retuuttaa ja on kestäny.Ihan vastikään hankin toisen, 3 vuoden kovan käytön alla alkoi olla jo aika resuinen

Heipä hei! :)

Pitkästä aikaa aktivoidun tälläkin foorumilla, ja ajattelin vastailla nyt oman koiran osalta ketjussa esitettyihin kysymyksiin. Meillä Sisu harrastaa agilitya, ollaan nyt alkeisryhmässä ja tullaan kyllä jatkamaan lajia eteenpäin jatkokurssin muodossa jahka sellainen meidän treenipaikassa alkaa. Molemmat tykätään siitä lajista kovasti! Lisäks mua kiinnostais toko. Sisulla on jonkin verran tokoa treenattu, mutta me ei olla vielä oikein löydetty yhteistä kieltä ja keskinäistä luottamusta siinä määrin, että osattais pelata saumattomasti yhteen. Viime viikonlopun kisoissa (alo) saatiin III-tulos. Tän johdosta yritän nyt saada paikan yhdestä koirakoulusta toko alo/avo -kurssilta. Sinne jos saan paikan, niin vois alkaa suunnittelemaan kisaamista uudestaan, tietenkin täytyy kattoo, mihin tahtiin edistystä tapahtuu. Lisäksi olisin innostunut Sisun kanssa käymään näyttelyissä, ja viime kesänä käytiinkin jo muutaman kerran misseilemässä. Nyt on vaadittavat 3 sertiä kasassa. Tällä hetkellä Sisun on aika kalju, joten näyttelysuunnitelmat siirtyy keväälle / kesälle. PK-jälki kiinnostaa jonkin verran, mutta intoo on enemmän kuin taitoa. Täytyy kattoo jos keväällä löydettäis joku treeniporukka tai koulutuskurssi tänkin lajin osalta.

Miksi belgi? Oon aina ollut koiraihminen, ja ensimmäinen koira taloon muutti ahkeran agitaation jälkeen ollessani 9-vuotias. Viivi on tällä hetkellä 15-v. kk villakoira. Kun muutin omilleni, aloin suunnitella uudestaan koiran hankkimista. Mieleen tuli heti belgi, sillä yhden lapsuudenystävän äiti kasvatti niitä aikanaan, ja sillä oli siihen aikaan tosi ihana tervunarttu. Siksi belgi. Belgissä vaan on kaikkea. Tykkään belgin ulkonäöstä, monipuolisuudesta harrastuskoirana sekä niistä hauskoista belgimäisistä piirteistä.

Joku kyseli belgifoorumeista. En tiedä onko tämä nyt mainostamista jos nimillä mainitsee, mutta siis ainakin jo mainittu rotuyhdistyksen keskustelupalsta, käyttöbelgi ja sit on vielä belgianpainajaisten foorumi.

Mitä ruokaa koira syö? Meillä Sisulla on nappulana 1st Choicen aktiiviruoka, Sisu kun tuppaa olemaan laihanpuoleinen. Pääasiassa Sisu kuitenkin syö lihaa, luita, Yrjölän puuroa, kasvissoseita. Nyt oon ostanut lohta, koska oon huolissani ruuan täysipainoisuudesta. Ruokaa höystetään milloin milläkin. Sekaan uppoo mm. raejuustoo, piimää, kermaviiliä, kananmunaa, öljyä.. Eli mä sanoisin että Sisu on ns. sekaruokinnalla, barffaus kyllä kiinnostaa, mutta en oo varma osaanko laskea oikein hivenaineiden ym. saannin. Tällä ruokinnalla on kuitenkin ruvennut jonkin verran massaa tulemaan, eli en varmaan kovin väärin ole sitä ruokkinut.

Sisulla on vakuutus Tapiolassa. En tiedä tarkemmin, mikä vakuutus Sisulla on, sillä se on vielä tällä hetkellä Sisun toisen omistajan nimissä. (Sisu on sijoituskoira.) Tarkoitus on kuitenkin siirtää vakuutus mun nimiin.

Joku kyseli riistaviettisyydestä. Meillä Sisu on pari kertaa singonnut rusakon perään irti ollessaan, mutta muuten esim. linnut, oravat, kissat ym. saa kyllä olla aika rauhassa. Saalisvietistä en sillain tiedä koulutuksen suhteen.. Jonkin verran oon yrittänyt palkata patukalla ja narupallolla, mutta tuntuu, että nami on ehkä silti paras palkka.

Sisu on muita koiria kohtaan enimmäkseen välinpitämätön. Eli muut saa olla olemassa jos ei tule Sisun naamalle. Liian tuttavalliset ihailijat häädetään säädyllisen välimatkan päähän. Tuttujen koirien kanssa leikkii sulassa sovussa, mutta vaatii jonkin verran rauhallista tutustumista ilman minkään sortin häsläämistä. Mun mielestä tää on hyvä näin, ei tartte olla aina kaikkia moikkaamassa ja ohitukset onnistuu sen kummempia miettimättä.

Jos mulle olisi tulossa pentu, hommaisin sille varmaan ekoiksi leluiksi jotakin repimisleluja, palloja, pehmoja. Aktiivipallo on hyvä idea, ja kongi. Tai sitten voisi vaikka esimerkiksi laittaa nappuloita tai muita makupaloja maitopurkkiin ja antaa koiran repiä se palasiksi.

Ja nyt kun mä olen saanut aikaan kauhean artikkelin vastailemalla muiden esittämiin kysymyksiin, niin mä haluan myös kysyä teiltä jotakin. En tiedä onko liian aikaista, kun on vasta marraskuu, mutta oletteko jo asettaneet tavoitteita ensi vuodelle? Mitkä tavoitteet toteutuivat tänä vuonna ja mitkä eivät? Mikä on omassa koirassa se huonoin puoli tai haastavin ominaisuus, ja miten te toimitte sen kanssa?

Meillä on ensi vuoden tavoitteina saada näyttelyistä edes yksi CACIB, saa nähdä kuinka käy! Agilityssa haluan Sisun kanssa edetä jo melkein kisavalmiiksi, riippuu miten meidän seura järjestää kursseja. Tokosta olisi kiva saada TK1, ehkä jopa TK2 jos hurjiksi heittäydytään. Jälkikisoihin pitäisi päästä, ja sieltäkin se JK2. Siinä onkin sit sen verran tavoitetta ensi vuodelle, ettei kerkee tylsää tulemaan. :D Toki toivotaan, että Sisun lihasjumit olis nyt taaksejäänyttä elämää ja koiruus pysyisi terveenä ensi vuoden.

Sisun haastavin ominaisuus on sen suhteellisen suuri pehmeys. Voi olla myös vähän sukupuolisidonnainen asia. Ei kestä kovaa torumista, joten opettamisen pitää tapahtua lähinnä suostuttelemalla, innostamalla, huijaamalla ja maailman parhailla namipalkoilla. Äänensävy vaikuttaa ihan tosi paljon ton koiran tekemiseen. Toinen huono puoli rupee olemaan kärsimättömyys, mustasukkaisuus ja itsekkyys. :D Sisu ei meinaa millään malttaa odottaa omaa vuoroaan agilityssa, jos näkee muiden leikkivän SEN esteillä. Sillon alkaa haukkuminen, vinkuminen, hihnan pureminen ym. Tästä harjoitellaan pois malttamisharjoituksilla, katsekontaktilla ym.

No noista meidän tavoitteista ensiksikin ton uroksen osalta: tänä vuonna oli tavoitteena saada kerättyä agilityn SM:iin tarvittavat tulokset ja siinä onnistuttiin. Muita tavoitteita sen kanssa ei tänä vuonna sitten ollutkaan kun tuo AVAkin tuli jo viime vuonna. Ensi vuonna olisi taas tarkoitus päästä osallistumaan niihin SM-kisoihin ja ehkäpä MM-karsintoihin.

Ton nuorimmaisen kanssa tavoitteena oli aloittaa kisaaminen agilityssä ja nousta kakkosiin. Siinäkin onnistuttiin. Ensivuonna tarkoitus kolmosiin ja käydä tokokehässä,ehkä siirtyä avoimeen.

Kyllä ton uroksen haastavin puoli on juuri tuo kuumuminen agilityssä. Oman vuoron odottaminen on yhtä tuskaa ja kun se näkee muiden menevän rataa se riehuu ja haukkuu. Sitten kun oma lähtövuoro koittaa,se on todellakin täpinöissään eikä meinaa pysyä lähdössä vaan hiissaa ja haukkuu. Tuohon ongelmaan olen kokeillut sitä,että otan sillä tokoliikkeitä odottaessa. Syötän nameja ja yritän pitää sen mahdollisimman rauhallisena. Pannan otan pois jo ennen kuin siirryn lähtöpaikalle.( Olen huomannut,että kun vedän pannan sen pään läpi,niin se kiihtyy siitäkin).
Joskus nämä toimenpiteet auttavat,mutta toisinaan taas en saa sitä millään rauhoittumaan.

Ja mikäköhän ton nuorimmaisen haastavin ominaisuus sitten olisi? Ehkäpä se on tuo kun se on niin tavattoman ihmisrakas. Ja utelias ja nopea hoksaamaan kaikki pussit,nyssäkät ja taskut joista voi varastaa makupaloja ja toisten leluja.
Tokoa silmälläpitäen ollaan harjoiteltu kovasti sitä,että se istuu perusasennossa ja ihminen voi lähestyä ilman että se nousee ja suukottaa tulijan hengiltä. Tässä ollaan mentykin aimoannos eteenpäin ja nykyään tulija pääseekin jo ihan viereen ja jopa kyykistymään. Seuraavaksi aletaan sitten kokeilemaan sitä,että "tuomari" pääsee koskemaan koiraan.

Meillä on käyty varmaan kaikki mahdolliset ruuat läpi. Pentuna Furi söi Royal Caninin Maxi Junioria ja sen jälkeen siirryttiin Maxi Sensibleen ja sen jälkeen onki kokeiltu läpi mm. Acana, Virbac, Nutro Choice (Performance, oli liian vahvaa -> mahakatarri), Eagle, 1st Choice, Bento Kronen, Booster... Viime talvena päätin, että nyt saa loppua noiden eläinkaupparuokien kans pelleily ja haetaan ihan vaan Jahtia&Vahtia, ja sitä syödään edelleen - ei kelpaa enää koirallekaan mikään muu. On kyllä meille ainakin ollut sen verran hyvää, ettei olla mihinkään kyllä vaihtamassa.

Furi lähtee kyllä jäniksen perään, ajaa sitä korkeintaan parisataa metriä ja tulee sitte takasin. On ainakin hyvä keino väsyttää koira Muiden elukoiden se antaa olla rauhassa, tosin viikonloppuna se oli kuulemma käynyt vähän moikkaamassa fasaania ja fasaani oli käynyt sen raasun päälle ja nokkassut koiraparkaa silmän alle - yllättäen samaan silmään, johon Furia on purtu kaksi kertaa Ensimmäisen kerran ihan pikkupentuna, kun oltiin sitä hakemassa. Puolessa matkassa kasvattaja soittaa, että perheen yks aikusista belgeistä oli ihan varottamatta ottanut ja purassut Furia silmän alle ja siitä saatiin sit tikit ja antibiootit muistoksi.

Viime keväänä toinen uros purasi samaan silmään ja koko silmänalus repesi, mentiin maailman surkeimmalle päivystävälle, joka ensinnäkin tainnutti koiran aivan totaalisesti (pelkäsin jo, ettei se enää herää ollenkaan), laittoi ihan vääränlaiset tikit silmään (semmoset "kovat", oli vielä kaiken lisäksi raapinut jatkuvasti sarveiskalvoa) ja antoi koiralle kaulurin, joka oli kooltaan BORDERTERRIERILLE sopiva. Borderterrieri ja belgi, onhan ne aika samankokoisia... Meidän vakkarilääkäri oli tästä ihan järkyttynyt, ja koska haava ei parantunut ollenkaan ja koira sai sen kaulurin pienuuden takia revittyä auki koko ajan, mentiin kunnon lääkärille ja saatiin esim. kauluri, joka oli 5 kertaa aiempaa isompi. Ei voi käsittää mikä tossa sen silmässä kiehtoo muita elukoita!

Heippa belggari-asiantuntijat :D
Lähdin tuossa miettimään että mitenkä tuollainen groenendael eroaa pitkäkarvaisesta colliesta luonteeltaan, jos siis ajatellaan että collie on varustettu hyvällä hermorakenteelle, kohtalaisella taistelutahdolla eikä se ole tippaakaan arka tai agressiivinen missään tilanteissa.
Yleensäkin jos ajatellaan belgiä rotuna niin onko kovin suuria eroja luonteissa eri muunnosten välissä. Olen ymmärtänyt että malinoisit ovat nimen omaan niitä jotka sopivat parhaiten suojeluharrastukseen ja sitten lakenoiseilta löytyy myös jonkin verran riistaviettiä ja ovat melko tempperamenttisiä, mutta miten groenendaelit? Tarkoitus on siis nyt nimenomaan kartoittaa eroavaisuuksia, sitä miten nimenomaan uros groenendael eroaa uros colliesta. Kiitos jo etukäteen jos joku viitsii avata mulle tätä vähän.